HIFKin suuruuden vuodet 1969-1983 toivat seuralle viisi mestaruutta. Tuo on ilmeisesti se aika mistä puhutaan isona, pahana, kovana, pelottavana, taitavana ja voittavana HIFKinä. Aika, jolloin luotiin seuran identiteetti. Itse hyppäsin bandwagoniin mukaan aikalailla heti tuon ajanajakson jälkeen. Kovinkaan paljon yhtään mitään tuohon identiteettiin viittaavaa en ole päässyt todistamaan tässä 40 vuoden aikana muuten, kun puheissa.
Ja ne puheet onkin tiukassa. Edelleenkin elää myytti jostain tuollaisesta HIFKistä, vaikka reaalitodellisuus ei sellaiseen ole viitannut enää vuosikymmeniin. Jotenkin huvittavaa, että se on silti se identiteetti mitä me kaikki halutaan ja mihin me uskotaan. Ja sitten kun kesken kauden HIFK pelaa yhden ottelun jotenkin etäisesti fyysiseksi peliksi tunnistettavalla tavalla, niin johan ollaan kaikki mediaa, faneja ja vastustajia myöten huutamassa; tämä on tyypillistä HIFKiä!!! Voi kumpa olisikin.
Anyways, Tappara nokitti heti perään vuosina 1974-1988 voittamalla kahdeksan Suomen mestaruutta.
Se ei varsinaisesti vituta, että heillä nuo ”nostalgisetkin dynastiat” ovat parempia ja tuoreempia. Sekään ei kovin paljon mieltä tummenna, että heidän nykyinen dynastia on aivan uskomattoman kovaa suorittamista ja käsittämätöntä menestymistä. Hyvä heille.
Ainut mikä vituttaa on HIFKin paskuus kaukalossa. Ja se sitten vituttaakin oikein huolella!
Hyvin kirjoitettu. Tuon meidän dynastian kokeneena, voin sanoa että luultavasti minua harmittaa vielä enemmän.
Se on vähän kuin pikkulapselle annettaisi hyviä karkkeja kerran ja sitten hän saisi elää lopun nuoruutensa ilman ja yrittäen muistella kuinka hyviä ne olivatkaan.
En tiedä mitä pahaa me fanit olemme tehneet, että pitää kärsiä tätä.
Nyt olisi oiva tilaisuus aloittaa ryhtiliike uuden ajan luomiseksi, kun olemme ilman utj:ta ja voisimme samalla vaihtaa valmentajaa.
Kunnon scouttaus pitäisi kuitenkin tehdä ja ykköskriteerin tällä kertaa pitäisi olla ettei mitään hyvä-veli-ratkaisua enää hyväksytä. Meritoituneet henkilöt tilalle ja nimenomaan huippuja.
Olisin valmis jopa siihen, että haetaan jotain radikaalia ratkaisua.
Koska täällä monasti puhutaan kirkkaista valoista ym. kuinka paineet kasvavat, kun tullaan stadiin ja odotukset 40 vuoden ajalta vain ovat nousseet, niin se radikaali asia voisi olla hankkia utj, päävalmentaja, ykkösviisikko ja - maalivahti ja muutama muu, kaikki vieraskielisinä, jotka eivät noita paineita ymmärtäisi kielimuurin johdosta.
Utj ja päävalmentaja voisivat olla Pohjois-Amerikasta ja pelaajat sekoituksena sieltä ja Tsekistä, Slovakiasta ja Ruotsista.
Scouttauksessa monipuolisuus ja voittava asenne.