En siis ole yksin. Aivan 100% samaa mieltä, se on IFK:n itsetietoinen ja räiskyvä asenne on taantunut tähän, että kauteen lähdetään nöyrästi omaan tekemiseen uskoen vai mitä se VP totesikaan. VP mehusteli tullessaan IFK:n arvoja jne jne mutta joko ne ovat muuttuneet siitä, mitä itse kuvittelin niiden olevan tai sitten niitä ei saada enää kentälle asti.
Penan aikana ei tullut menestystä, mutta viihdettä oli eikä nöyristelty. Kyllä mä rehellisesti voin myöntää kaipaavani niitä aikoja kun IFK herätti tunteita joka suunnalla. Nyt on vaan kädenlämpöistä ja korrektia kivaa kaikilla.
Nimenomaan. Hyvin sanottu juuri tuo
korrektius ja
kivakiva -meininki. Nuorimmat HIFK-fanit eivät varmaan edes tiedä, että ennen oli tärkeää, että HIFK oli sellainen "paha poika". Nykyään "vain" pelataan ja ainoa asia jolla on merkitystä on se, tuliko voitto vai tappio. Joku varmaan vastaa tähän, että sitähän sen huippu-urheilun täytyykin olla. Varmaan joo, mutta on sen seuraaminen huomattavasti tylsempää, kun joutuu odottamaan sinne kevääseen saakka, että itsessä herää sen kummempia tunnekuohuja.
Ennen runkosarjakin piti sisällään paljon tapahtumia, jotka herättivät isosti
tunnetta ja intohimo säilyi läpi koko pitkän kauden. Muistoissani on hyvin esim. kausi 2005-2006, kun olin jossain teini-ikäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Doug Shedden valmensi HIFK:ta ja materiaali oli hyvinkin rajallinen. Shedden sai kuitenkin puristettua tuosta (paperilla) keskinkertaisesta joukkueesta lähes kaiken irti ja HIFK oli muistaakseni runkosarjassa toinen tai kolmas. Pudotuspeleissä ei sitten ihan enää riittänyt ja välierissä hävittiin HPK:lle.
Kauden alussa oli esim. tämä tapaus Turussa, kun joku TPS:n ulkomaalaispelaaja oli laukonut lämmittelyissä kiekon HIFK:n päätyyn ja tällaisesta koodiston rikkomisestahan Shedden tietenkin tulistui. Hän kutsui Patrik Lostedtin välittömästi luokseen ja sanoi hänelle: "
Rip his fucking head off!". Lostedt teki työtä käskettyä ja ottelussa sitten hanskat tippuivat. Tässä oli juuri sellaista
meille ei vittuilla -asennetta.
Ei tätä HIFK:ta vain enää ole. :(
En minä oikeassa elämässä mistään helvetin machoilusta pidä, mutta ei jääkiekko-ottelu ole oikeaa elämää. Se on peliä ja osiltaan showta, ja itse kaipaan toisinaan hieman showta tämän oikean elämän rinnalle. Ja olisihan se hienoa, jos lapsesta asti rakastamani seura pystyisi sitä tarjoamaan.
Paljon pyörii ajatuksia päässä tähän aiheeseen liittyen, mutta en juuri nyt jaksa ruveta siirtämään niitä kaikkia tekstimuotoon. Ei enempää vitutusta tälle yölle. :)