Mä ostan tämän. Jos vittuilulla ja pään aukomisella tehtäisiin seuroista mestareita, niin IFK olisi ollut sitä niin kauan kuin Jatkoaika on ollut olemassa. Kriittisen kannattajan merkkinä pelaajan tai organisaation sysipaskaksi haukkuminen toimii lapsille oikeinkin hyvin, mutta aikuisten pitäisi kyetä hieman analyyttisempään ja totuusperäisempään kommenteintiin. Dissaamisella saa tietysti henkistä tyytyväisyyttä sekunniksi itselleen, mutta auttaako sillä oikeasti jotain pelaajaa tai seuraa parempiin tuloksiin? Onko sinun oma työyhteisösi tehokas siksi, että siellä vittuillaan enemmän kuin kilpailijalla?
IFK on ylivoimaisesti hienoin seura kannatettavaksi. Se tarjoaa fanilleen aina pohdittavaa, sekä opettaa nöyryyttä ja tappion sietoa, jotka ovat siviilielämässä erinomaisia taitoja kaikille. Mutta IFK:laisen ei tarvitse nöyristellä missään, sillä niin paskasti seuralla ei ole ikinä mennyt, etteikö IFK olisi aiheuttanut junteissa pelkoa ja kateutta aina.
Itseäni vituttaa kusinen lumi.
Jaa'a, mitenhän tämä lienee?
Huonolla muistilla varustettuna haluaisin kyllä todeta, että varsinianen "vittuilu" -erityisesti toisille kirjoittajille- on ollut enmmän tällainen pitkässä juoksussa kehittynyt juttu, ja en kyllä koe sen olleen mitenkään erityisasemassa jatkoajan alkuaikoina.
Viime vuosina tosiaankin on tntunut siltä, että tänne on siirtynyt kirjoittajia suomi24 osastolta, ja monen keskustelun taso onkin ollut liki facebook luokkaa, mitä tulee sen useimpiin keskusteluihin.
MItä tulee organisaation haukkumiseen sysipaskaksi, niin tosiasiahan lienee, että kun on kyse ammattilaisurheilua pyörittävästä -faneilla toimintaansa rahoittavasta- organisaatiosta, niin paras mittari hyvälle organisaatiolle lienee joukkueen menestys. Jos sitä ei liiaksi ole, niin voitaneen todeta organisaation olleen, jos ei sysipaska, niin vähintäänkin hitusen imkompetenssi tuottamaan kysesitä tuotetta, kun se säännönmukaisesti menee "vituiksi".
Tämä ei ehkä ollut analyyttisistä, mutta yhtäkaikki faktaa, eli melko totuusperäistä, vai eikö?
Siitä onko IFK hienoin seura kannatettavaksi on vaikeaa todeta mitään ihan ykskantaan, sillä lienee selvä, että siihen vaikuttaa vahvasti se kenen silmin asiaa tillitellään. Pohdittavaa seura kyllä tarjoaa, nöyryyttäkin mahdollisesti opettaa, mutta toteutuuko tuo nöyryys siellä missä pitäisi niin sitä hiukan kyllä tahdon epäillä, sillä melko samoin eväin ja kuvioin hommaa on vedetty (sinne metsään) melko pitkään, joten ihan ei se nöyryys ole sana joka ensin mieleen tosiaankaan tulee, vaikka menestykseen suhtetettuna sitä voisi vaikka vähän ajoittain tarvetta olla vähän esiin kaivaakin.
Se taas, tarvitseeko IFK:laisen nöyritellä missään, niin sanoisin että sekin voisi joskus olla tarpeellista, mutta varmaankaan ei toki pakollista. Paskasti kyllä on mennyt ja seura liki häviämässä maailmankartalta -silloin erityisen paskan organisaation myötävaikutuksella kylläkin, joten en menisi kyllä ihan henkselitkään paukkuen hihkumaan toreill ja turuilla. Enkä edes nille junteille, jotka mahdollisesti vituttavat.
Mitä tulee junttien mahdolliseen pelkoon ja kateuteen, niin ilman niitä juntteja voisi todeta IFK:lla menneen mahdollisesti vieläkin huonommin -jos mahdollista- ja siten kyllä luulen tilanteen olleen jo pidempään sellainen, että juntit enemmänkin nauraa IFK:lle, sillä sellaista farssia touhu suhteessa puheisiin, odotuksiin, nöyryyden puutteeseen ja ennenkaikkea resurssein mitattuna on kyllä ollut.
Mm eräskin junttijoukkue HPK on ollut mestarina kaksikin kertaa samassa ajassa kun se huippunsa viritetty stadilainen organisaatio on saanut aikaiseksi hikisen yhden. Ja lienee siinä muutama muukin "juntti" vienyt mestaruuksia sun muita, pelaillen ja jopa menestyen myös CHL:ssäkin, samaan aikaan kun muuan stadilainen polkee paikallaan tai matkustaa hississä kaudesta toiseen jutellen samalla mukavia eurooppalaisista huippujoukkueista sun muista.
Kuten jo aiemmin totesinkin, niin IFK on luonut eräänlaisen farssin koko toimintansa suhteen, kun se ennen jokaista alkavaa kautta nostetaan mestarisuosikiksi, mutta saa itsensä lopulta vaipumaan sinne (ainkain liki) samaan keskinkertaisuuteen johon seurassa on vuosien ajan totuttu. Toki syy on milloin missäkin, ja sanottakoon nyt vielä että vaihteeksi on kyllä ollut ihan perustettakin selityksille ja analyyseille. Sitä taas emme koskaan saa tietää, mihin eväät näinä kausina lopulta olisi riittäneet ilman vastoinkäymisiä.
SIksi kai pitääkin alkaa ottamaan vain asenne, että ei odota yhtään mitään -kuten eivät ne dinotkaan- ja sitten voi yllättyä iloisesti jos ja kun seura joskus menestyy, tahi on valmis kauteen jo sen alkaessa iänkaikkisten prosessien ja projektien sijaan jossa peli alkaa sujumaan joskus tammikuun lähestyessä.
No yhtäkaikki, ei tästä IFK:laisuudesta eroonkaan pääse, ja jokikinen kausi sitä kuitenkin toivoo, haaveilaa ja suorastaan rukoilee polvillaan, että kaikenlaiset puheet sun muut lööperit realisoitusivat menestykseen, ja mieluumin kestävään sellaiseen. Sitä odotellessa pitää vaan nauraa tai vituttaa päivän fiiliksen mukaan.