Tänään keskustelin kohteliaasti puhelinmyyjän kanssa.
PM: Oot hei kato osallistunut siihen tähän ja tohon ja hei nyt mä kysyn sult pari kyssärii ja voit voittaa vaikka mitä!
Minä: Kerro toki ensin, mitä mä hyödyn siitä, että vastailen.
PM: Eiku kato mä kyselen tässä eka ihan vaan muutaman kysymyksen ja sit sun vastauksista riippuu loput. *ja tähän väliin kysymyspatteristo*
PM: No niin kato nyt kävi niin hyvin, että mä just sain hyväksynnän että laitan sulle heti palkinnon tästä. Ihan ekakski kahen hengen Tallinnan risteily! Ja viel Eckeröllä!! On sitä tätä ja tota kuule ja lahjakortti vuoden voimassa. Lisäks laitan sulle tost Urheilulehteä tulemaan neljä kuukautta ihan ilmaseks. Tai siis maksat sen pari euroo viikossa toimituksesta, mut ihan ilmanen on.
Minä: Tosi hyvä juttu. Mut jätetään se lehti nyt kuitenkin pois. Ihan hirveetä tuubaa.
PM: Ootko millon lukenut viimeks?
Minä: Valitettavasti liian usein oon artikkeleita lukenut viime aikoina netistä. Ja on muuten niin ultimaattista paskaa, ettei oo tosikaan. Mäkin tekisin parempia juttuja lehteen kuin nää toimittelijan plantut.
PM: Aha. No hyvää päivänjatkoa sitten. *tuut tuut tuut*
Pitäiskö laittaa palautetta Finnactalle, että unohtivat ottaa mun osotteen ylös sitä lahjakorttia varten.
Ei siis oikeastaan liity tohon sun tekstiin miltään muilta osin kuin että ilmeisesti meni tunteisiin, kun ei laatujulkaisu kelvannutkaan vaivaiseen 10 euron kuukausihintaan, vaikka ilmainen siis onkin.