Pisin pisteille putki on kaudelta 22-23. Se on siis seura historian pisin putki (16 ottelua).
Eilinen matsi oli heikko. Voitto sehän saa aina suupielen nykimään. Samalla pakko nostaa MUULI/ SEPPLÄ ketju. Illasta toiseen takuu varmaa suorittamista. Tekee just sen mitä pyydetään ja vähän vielä päälle.Ei voi moittia.
Toinen mainitsemisen arvoinen asia on, ettei HOVINEN olekaan ohittamaton. Se ehkä joukkueenkin on hyvä muistaa. Ei voi olettaa, että vedetään puolivaloilla, kun veska hoitaa kuitenkin loput. Perjantaina paremmin!
Hyvä viesti kokonaisuutena ja jaan näkemyksesi. Otan kiinni vielä tohon Seppälä-Muuli-akseliin. Hyvä duo ja osoitti toimivuutensa jo viime kaudella. Seppälä toimi myös Väänäsen kanssa ja myös Muuli toimi Väänäsen kanssa, mutta jostain syystä kokonaisuutena trio jäi usein vähän piippuun. Ei aina, mutta liian usein. Tosin sekin pitää huomioida, että Väänänen oli pitkiä pätkiä poissa ja välillä Seppäläkin, joten pelituntuma ei ollut kovin usein kaikilla samalla tasolla. Tässä Seppälä-Muuli-parissa kemia tulee automaattisesti eikä heidän tarvitse kauheasti miettiä kentällä.
Hymyilyttää myös Seppälän pelaaminen kokonaisuutena. Esim. viime lauantaina Seppälä pelasi Ilvestä vastaan melkeinpä niin täydellisen peli kuin tossa roolissa voi vetää. Pitää muistaa, että Seppälän rooli ei tässä jengissä ole tehdä hattutemppuja, vaan tuoda energiaa, jalkoja ja tehdä vastustajan pelaamisesta vaikeaa. Ja siinä hän todella usein onnistuu. Toki maalejakin saa tehdä, mutta Seppälän
rooli se ei varsinaisesti ole. Maali silloin, toinen tällöin on ihan riittävästi Seppälän tyyliselle pelaajalle.
Mä arvostan itse ihan helvetisti niitä pelaajia, jotka laittavat kaiken likoon illasta toiseen ja tekevät vastustajan maalinteosta vaikeampaa. Mulle sillä on kokonaisuudessa iso arvo. Sekin pitää hyväksyä, että välillä tulee heikompia pelejä ja joskus kroppa ei vain toimi optimaalisesti ja silloin, kun pelaajan arvo jengille tulee liikkeestä, se näkyy selvemmin kuin vaikka jollain Lehterällä, jonka pelaaminen perustuu kaikkeen muuhun kuin liikkeeseen. Hyvää pelisilmää valmennukselta välillä peluuttaa Seppälää ja Kodytekia yhdessä. Siinä on kaksi sellaista vastustajan kannalta rasittavaa pikkuväkkärää, että oksat pois. Mulla menisi ainakin vati ihan nurin heitä vastaan pelatessa.
Ja mitä tulee Hovisen pelaamiseen, ei ole lainkaan realistista odottaa, että hän päästää max. yhden maalin joka pelissä ihan riippumatta siitä, miten jengi kentällä pelaa. Edelleen Hovisen torjunta% on huipputasolla ja päästettyjen maalien ka. 1,0, mutta kyllä siitäkin kiitosta kuuluu kenttäpelaajille. Joukkue on aina osiensa summa ja toistaiseksi HIFK:ssa ne osaset ovat loukkaantumisista huolimatta toimineet kokonaisuutena aivan erinomaisesti. Ja sekös se hymyilyttää.
Mutta kausi on pitkä ja tällaisten tulosten jatkumista läpi kauden ei varmaankaan ole realistista odottaa. Mutta nyt on hyvät pohjat sille, että usko omaan tekemiseen ja oman jengin prosessiin pitäisi olla korkealla tasolla, vaikka jossain kohtaa tulosta ei tulisikaan samalla tavalla. Mutta lähdetään nyt siitä, että mitään totaalidyykkausta ei tule.