Mä olen muutaman viikon päästä 39v ja olen elänyt kaikki nämä ns. modernin ajan paikallisvaiheet läpi sieltä 90-luvun alusta asti.
Mä voin ihan rehellisesti myöntää että mä vihaan Jokereita. Mua ällöttää koko seura ja olen aina hämmästellyt sitä että miten jostain ihmisestä voi tulla jokerifani. Vaikea käsittää miten joku ihminen päätyy tuollaiseen ratkaisuun kun vaihtoehtona olisi ihan oikeakin stadilainen seura. Nämä fiilikset oli jo kauan ennen KHL-aikaa. Oikeastaan tuo idän reissu ei erityisemmin edes pahentanut fiiliksiä vaan lähinnä viha muuttui pikkuhiljaa välinpitämättömyydeksi. Hyvä että tajusitte kuitenkin lopulta sieltä poistua. Alkoi olemaan ihan näin suomalaisenakin jo niin noloa ja hävettävää että onneksi se reissu on nyt hallia lukuunottamatta ohi.
Paikalliskamppailuja toki kaipaan, mutta kun joku aina välillä mainitsee että kaipaa ”rakasta vihollista”, niin multa se rakkaus on kyllä aina puuttunut. Ne sanoo että ’it’s a thin line between love and hate’. Näin saattaa olla, mutta raja on rikkomaton.
Silti, mulla ei ole jokerifaneja ihmisinä muuten mitään vastaan ja annan teidän elellä niin kuin haluatte. Pysyn poissa teidän keskusteluista enkä tule haastamaan oma-aloitteisesti riitaa. Joskus kauan sitten olen ehkä yksittäisellä viestillä näin tehnyt, mutta aikuistun itsekin tässä vuosien vieriessä. Kysyttäessä kerron kyllä rehellisen mielipiteeni.
Tervehdys naapurista!
Itsekin Jokereiden taivalta 90-luvun alusta asti seuranneena on vaikeaa samaistua ajatuksiisi. Pelattiin samassa hallissa, lapsuudenystävät jakautuivat aikalailla puoliksi Hifk- ja Jokerifaneihin.
Aina sai kuulla kuittailua menestyttiin tai ei, mutta päivän päätteeksi oltiin kavereita kuitenkin. Surullista, jos joku jääkiekkoseura saa aikaiseksi ällötyksen tunteen. Onhan Hifk:llä omat hilpeät kommelluksensa siinä missä Jokereillakin, mutta en voi samaistua ällötyksen tunteeseen.
Paikallispelejä on ikävä, on ollut vuosikymmenen verran. Stadilainen lätkä on piirtynyt verkkokalvoihin ikuisiksi ajoiksi. Ei mikään jääkiekkoseura herätä niin paljon tunteita kuin paikallisvastustaja Hifk.
Tuleeko meistä parhaat ystävät ikinä?
Ehkä ei.
Tavataanko me koskaan kasvotusten?
Ehkä ei.
Itse pystyn kuitenkin kunnioittamaan paikallisvastustajaa ja lyödä maljat yhteen matsissa. Ollaan molemmat osa pääkaupunkiseudun jääkiekko dna:ta, haluttiin tai ei.
Hyvää kesää sinne naapuriin!
- Syndi