Nykypäivän metsästys – leipää vai sirkushuvia?

  • 32 906
  • 207

Uncle Leo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, sympatiat altavastaajille
Itselle metsästyksen inhottavin ja vaikein asia on eläimen tappaminen. En nauti siitä millään tavalla ja pyrin tekemään kaikkeni, että kuolema on mahdollisimman eettinen.

onnistuneen riistalaukauksen kauriin sydämeen tekeminen palkitsee uskomattomalla tavalla.

Näissä kahdessa havaitsen pientä ristiriitaa. Mutta luulen ymmärtäväni ajatuksesi kyllä. Mutta oletko koskaan miettinyt että vaihdat aseen kameraan tms? Vai onko tapon tuoma euforia sellainen mistä et halua luopua? Vai haluatko olla osallinen lihan tehotuotantoon mahdollisimman vähän ja täten mielummin ammut lihan itse ja olet valmis kärsimään omantunnontuskat.

Kiitos kirjoituksesta, on mukava lukea tekstiä jossa pohditaan asiaa kiihkottomasti vaikka puolesta/vastaan -mielipide onkin selvä.

Itse en ole koskaan metsästänyt, enkä usko että koskaan metsästänkään niin kauan kun lihan pystyy ostamaan kaupasta. Tuo tappaminen on sellainen asia että siihen lähtemisen kynnys on melko korkea jos ei ole oikeasti pakko. Vaikka itse metsästetty liha onkin eettisesti parempaa niin vielä ei omatunto kolkuta niin paljoa tehotuotannon suhteen. Tämä on yksi länsimaisen tiedostavan ihmisen dilemmaa, ollaan huolissaan eläinten oikeuksista mutta samalla kaupasta hamstrataan tarjouksessa olevaa jauhelihaa ja paheksutaan metsästystä. Poissa silmistä, poissa mielestä...

Noissa Afrikan reissuista en ymmärrä sitä, että niissä tuntuu olevan systeemi sellainen (karrikoiden), että suuri valkoinen metsästäjä viedään suoraan aseen kanssa saaliin viereen ja annetaan ampua eläin. Muut tekevät työn, ja ampuja pääsee sitten leveilemään saaliillaan ja ottamaan itsestään kuvia ruhon äärellä. Mikä tuossa on se viehätys?
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jos metsästyksestä karsitaan kaikki muu pois paitsi se ampuminen, niin ei se enää ole mitään metsästystä, se on lahtausta. Vähän niinkuin kalalammikosta kalastamista. Vaikea kuvitella, että edes teurastaja nauttisi kovasti työstään? Onhan siinä tietysti se sama osumisen riemu kuin tauluunkin ammuttaessa, mutta miksi ei voi sitten ampua tauluun? Siksi nämä "herrajahdit" ovat aina vähän kyseenalaisia, oli riistana sitten se haaskalle houkuteltu leijona tai tarhattu fasaani, joita pöllytetään ilmaan ammuttavaksi. Ikinä en ole herrajahtiin päässyt osallistumaan, mutta jos tilaisuus tulisi niin varmaan lähtisin kerran ihan vaan kokemaan, minkälaista se oikeasti on.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Saatoin aiemmin aavistuksen kärkkään mielipiteen ilmaista ketjussa ja voin toki sitä tarkentaa. Minulla ei ole lähtökohtaisesti mitään metsästystä vastaan. Jänikset, hirvet ja peurat ja mitä näitä ja sama afrikan antilooppien ja muiden kanssa. Kuitenkin nuo afrikan isot pedot ovat niin kesyjä ja ihmiseen tottuneneita otuksia, että niiden ampuminen on sama kuin menisi kiväärin kanssa korkeasaareen. Leijona tuli viime reissulla savannilla lepäämään ainoaan varjoisaan kohtaan eli safariauton varjoon eli parin metrin päähän. Elefanttia voi lähestyä kymmeniin metreihin ja vaikka kirahvit ehkä hieman arempia on, niin muutamiin kymmeniin metreihin.
 

Jesus Shaves

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dorados de Sinaloa
Saatoin aiemmin aavistuksen kärkkään mielipiteen ilmaista ketjussa ja voin toki sitä tarkentaa. Minulla ei ole lähtökohtaisesti mitään metsästystä vastaan. Jänikset, hirvet ja peurat ja mitä näitä ja sama afrikan antilooppien ja muiden kanssa. Kuitenkin nuo afrikan isot pedot ovat niin kesyjä ja ihmiseen tottuneneita otuksia, että niiden ampuminen on sama kuin menisi kiväärin kanssa korkeasaareen. Leijona tuli viime reissulla savannilla lepäämään ainoaan varjoisaan kohtaan eli safariauton varjoon eli parin metrin päähän. Elefanttia voi lähestyä kymmeniin metreihin ja vaikka kirahvit ehkä hieman arempia on, niin muutamiin kymmeniin metreihin.

Taitaa olla kuitenkin eri asia mikäli eläimet ovat reitin varrella jossa maastoautot ajelevat ja ihmiset eivät juuri koskaan aiheuta eläimille vaaraa vs. nuo metsästyssafarit. Nuo katselusaferien villieläimet siis toki ovatkin jossain määrin "kesyyntyneitä". Käsittääkseni katselusafarit ja metsästyssafarit ovat erikseen - joten ymmärrettävästi eläinten käyttäytyminenkin on erilaista. Lihallahan nuo leijonatkin toki ammuttavaksi houkutellaan - joten onhan se kuin nukkuvaa ankkaa ampuisi metrin päästä naamaan haulikolla.

Olen itsekin tuollaisella Big Five safarilla ollut ja leppoisasti leijonat ja muut siellä tallustelivat - tosin tuo leppoisuus on myös melko hämäävää, eli sitten kun alkaa tapahtumaan niin siinä ei juuri ehdi isoa kissaa sanoa. Sama homma mikäli satut vaikkapa elefantti-tai virtahepoemon ja niiden poikasten väliin. Hippo tulee sellaisella vauhdilla ettei heti uskoisi.
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kuitenkin nuo afrikan isot pedot ovat niin kesyjä ja ihmiseen tottuneneita otuksia, että niiden ampuminen on sama kuin menisi kiväärin kanssa korkeasaareen. Leijona tuli viime reissulla savannilla lepäämään ainoaan varjoisaan kohtaan eli safariauton varjoon eli parin metrin päähän. Elefanttia voi lähestyä kymmeniin metreihin ja vaikka kirahvit ehkä hieman arempia on, niin muutamiin kymmeniin metreihin.
Kuinka lähelle pääsee virtahepoa? Tai kafferipuhvelia, joka on niin vittumainen otus, että sitä ei ole onnistuttu kesyttämään.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Kuinka lähelle pääsee virtahepoa? Tai kafferipuhvelia, joka on niin vittumainen otus, että sitä ei ole onnistuttu kesyttämään.
Olen ollut jossain parikymmenen metrin päässä, mutta toki turvallisesti auton sisällä ja eläimet olleet tien vieressä olevassa lammikossa. Ei nekään ihmistä pelänneet. Hipothan ovat tilastojen mukaan vaarallisimpia noista otuksista.

Niistä puhveleista en tiedä kun niitä oli saakelinmonenlaisia etten niitä oppinut tunnistamaan.
Toki @Jesus Shaves tuossa ylempänä on oikeassa. Pitäisi nuo metsästysaseet olla kaksi piippuisia ja laukausten väli vähintään 20 sekuntia ja ensimmäinen kuti paukkupatruuna.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Näissä kahdessa havaitsen pientä ristiriitaa. Mutta luulen ymmärtäväni ajatuksesi kyllä. Mutta oletko koskaan miettinyt että vaihdat aseen kameraan tms? Vai onko tapon tuoma euforia sellainen mistä et halua luopua? Vai haluatko olla osallinen lihan tehotuotantoon mahdollisimman vähän ja täten mielummin ammut lihan itse ja olet valmis kärsimään omantunnontuskat.
En ole @Rantojen mies , mutta vastaan omasta puolestani hieman outoon kysymykseesi. Tuoko eläimen hengen vieminen jotain euforista tunnetta? Ei itsessään. Päin vastoin se riistalaukaus on se vaikein osa, vaikkei teknisesti useinkaan ole se vaativin osa touhusta. Se, että olen tehnyt hommia pirusti yhden tietyn eläimen saaliiksi saamiseksi ja lopulta päättänyt tilanteen hyvään laukaukseen (eli eläin ei ehdi tajuta mitään, ennen kuin filmi on silmänräpäyksessä poikki) kyllä saa sen lihan maistumaan paremmalta, kuin kaupan vakuumiin pakatut.

Itse harrastelen tuota kameran ulkoilutusta silloin tällöin kauden ollessa ohi. Mukavaa puuhaa, mutta ei tuota sitä kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta, mitä esimerkiksi jonkin tietyn metson saaliiksi saaminen. Se kun vaatii ensin keväällä hangilta reviirien opettelut, syksyllä tarkkaa silmää ja jonkin verran kuntoakin, että pääset tarpeeksi hyville holleille, silloinkin vielä vaatii tunnistamista, että onko varmasti sama lintu ja saaliin saamisen jälkeen useampien tuntien kokkailut, jotta koko tapahtuma saa sitten lopulta ansaitsemansa lopun. Mukava noita on sitten lukea metsästyspäiväkirjasta vuosien jälkeen.

Tällä kaudella ei mielestäni ollut vielä lähellekään normaalikausiin verrattavissa olevia lintumääriä, joten tyydyin parin kymmenen päivän metsästelyn päätteeksi yhteen pyyhyn. Maistui hyvälle, kuten aina kerman ja kanttarellien kanssa.

Olen tainnut jo aiemmassa metsästys-ketjussa kirjoittaa tuon yo. jo kertaalleen, sekä mielipiteeni metsästysturismista, mutta kiva kerrata.
 
Näissä kahdessa havaitsen pientä ristiriitaa. Mutta luulen ymmärtäväni ajatuksesi kyllä.

Olen osin samaa mieltä, mutta lienee hyvä selventää tuota metsästystapahtumaa tarkemmin. Ensinnäkin on todettava, että olet oikeassa, se on ristiritainen tilanne. Asiat eivät yleensä ole mustavalkoisia, eikä tämä tee tuohon asiaan poikkeusta. Väitän edelleen, että en missään nimessä nauti itse tappamisesta, vaan kaikki endorfiinit purkaantuvat muista syistä. Riistatilanteen tuoma jännitys juuri eläimen lähestyessa ennen ammuntatilannetta pitkän ja hartaan työnteon jälkeen purkautuu hyvänolontunteena vasta sitten, kun eläimen sydän ei enää lyö.

Mutta oletko koskaan miettinyt että vaihdat aseen kameraan tms? Vai onko tapon tuoma euforia sellainen mistä et halua luopua?

Jonkinlainen "eläimen voittaminen" metsästyksessäni on varmasti vahvasti läsnä. Luulen, että jos minut olisi pienestä pitäen opetettu valokuvaamaan, saisin saman euforian siitä, mitä nyt metsästyksestä saan. Vaikka lihansyönti olisi tässä tapauksessa "oikeuttava" syy perustella nuolen käyttöä kameran sijaan, myönnän auliisti että saan enemmän iloa irti riistan metsästämisestä lautaselle asti, kuin vaokuvien ottamisesta ja editoinnista. Jos tietäisin että ampuminen ei ole kannanhoidollista tai syötäväksi tarkoitettua, vaan ns. hupimetsästystä, en nauttisi siitä. Yksi ammuttu lintu riitti siihen, että tämäkin tuli itselleni selville. Monta kertaa on ollut mahdollisuus ampua mökin portailta erilaisia eläimiä täysin laillisesti, mutta en sitä ole tehnyt. Kai sitä jotenkin kokee, että myös eläimelle pitää antaa mahdollisuus. Useaan otteeseen olen tarkka-ammuntakiväärillä tutkaillut teeriä yli 500 metrin päästä tietäen, että osuisin kuolettavasti lintuun, mutta en sitä koskaan ole tehnyt.

Vai haluatko olla osallinen lihan tehotuotantoon mahdollisimman vähän ja täten mielummin ammut lihan itse ja olet valmis kärsimään omantunnontuskat.

Näin se aikalailla menee. Kyllä edelleen pyydän vaikkapa ampumaltani jänikseltä "anteeksi", kun lopetan sen. Se on yhtään dramatisoimatta brutaalia touhua mikä pitää osata tehdä oikein niin, että eläin kärsii mahdollisimman vähän. Innokkaana kokkina itse ammuttua riistaa syödessä kokee kyllä myös jonkinlaista tyydytystä. Kuten arvelitkin, ehkä omatuntoni ei kolkuttele samalla tavalla riistaa syödessä kuin silloin, jos pannulla olisi kaupan hyllyltä ostettua tehotuotettua kanafilettä. En usko että ilman metsästysharrastusta kokisin kaupan kanan syömisessä mitään ongelmaa, vaikka tätä toki mahdoton onkin todistaa.

Minulle metsästys on kaikkea muuta kuin sitä, että astuu ulos autosta, lataa aseen ja alkaa vartin päästä paukuttamaan paikalle ilmestyneitä sorsia. Ei sillä, että tuomitsisin tällaisen toiminnan, kunhan kerron miten itse harrastukseni koen. Lisättäneen vielä, että yksi onnistunut riistalaukaus pitää itselläni takanaan kymmeniä, jopa satoja tunteja sekä riistanhoitotyötä, että eläimen etsimistä. Metsästys on siis minulle kaikkea muuta kuin tappamista, oikeastaan päinvastoin. Tämä pakollinen paha on vain oleellisesti harrastuksessa läsnä, minkä kanssa on pakko pystyä elämään harrastusta jatkaakseen.
 

Andi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Tappara
Tuossa edellä on ollut hyviä kirjoituksia siitä, mitä metsästys tarjoaa ja mitä oheistoimintaa tuhansien tuntien verran siihen saattaa sisältyä, että pääsee ylipäänsä riistalaukausta yrittämään. Yrittäminen kuvaa mielestäni hyvin sitä realiteettia, että usein sen eläimen filmi ei valitettavasti laukauksen jälkeen suunnitellusti katkea kovinkaan nopeasti. Metsässä tilanteet vaihtelevat ja muuttujia on monia, joten huonompiakin laukauksia tulee sekaan. Itse olen esimerkiksi tänä syksynä ollut onnekas(ja taitava), kun molemmat kaatamani hirvet ovat käytännössä tippuneet niille sijoilleen saman tien. Joitain vuosia sitten tuli kuitenkin vastaan sekin tilanne että haavoittamaani eläintä ei koskaan löydetty, vaikka pari viikonloppua pelkästään sitä yritettiin jäljittää. Sen voi tunnustaa edelleen nousevan ajoittain mieleen ja kieltämättä tuottavan hieman tuskaakin. Uskon tuon olevan se henkisesti haastavin tilanne mitä metsästyksessä usein voi vastaan tulla. Lisäksi tiedän myös omistakin porukoista lopettaneita metsästäjiä, jotka ovat myös jättäneet torrakon kokonaan naulaan juuri niistä syistä että laukauksen jälkeen on tullut vastaan tuollainen raaempi tilanne henkisesti.

On helppo yhtyä edellisiin kirjoittajiin että onnistuneen laukauksen jälkeen purkautuu jonkinlainen paine aina myös omasta mielestä ja jännitys laukeaa. Tosin itse olen huomannut että esimerkiksi supikoiraa ampuessa tuo olotila on lähes neutraali verrattuna siihen mitä joidenkin muiden lajien kohdalla. Syytä tähän en varmasti tiedä miksi näin. Lieneekö sitten haittaeläinten status omassa mielessä vai mikä tuon aikaan saa.

Omalla kohdallani en osaa metsästystä kutsua harrastukseksi juurikin sen vuoksi että hengen pois ottaminen tai sen yrittäminen, ei ole mielestäni harrastukseen sopiva aktiviteetti. Enemmän tuota tulee ajateltua osana elämää mihin on pienenä kasvanut ja millä on perheeseen vuodessa se n.30-60kg lihaa vuosittain syötäväksi tuotu. Näistä lähtökohdista huolimatta, tai niiden takia, pystyn kyllä aika helposti samaistumaan niihinkin ketkä eivät metsästä taikka lihaakaan syö. SRVA-toimintaa voisin ehkä kuvailla harrastukseksi, koska siinä lähtökohdat ovat kovin erilaiset normaaliin verrattuna. Herrajahdeissa on joskus tullut myös oltua mutta niistä saa kyllä kaikkein vähiten mitään irti.

Jonkin verran metsästykseenkin liittyy romantisointia kun lukee aiheesta enemmän, ja mielestäni välillä liikaakin, koska onhan tuo vuosikymmenien ja muun tekniikan kehittymisen myötä muuttunut välillä hyvinkin tekniseksi toiminnaksi isolla joukolla ihmisiä. Suurimmat askeleet aikain saatossa tähän liittyen ovat varmaan olleet ruutiaseet, autot ja gepsit jotka nykyisin ovat luonnollisesti kovassa käytössä.

Yksilön kohdalla sanoisin että olipa harrastus tai ei, niin silloin ollaan aika terveellä pohjalla näissä hommissa, jos ei ole ihan pakko saada.

Lintukantoihin täytyy omalta kohdalta tähän loppuun vielä todeta että tänä vuonna meilläpäin olivat paremmat kannat etenkin metson osalta kuin vuosiin. Riistakolmiolaskentaakin oli ilo kesällä tehdä kun löytyi oikeasti kirjattavaa.
 

12961

Jäsen
Viikon riistauutinen kertoo, että valkohäntäpeurojen kanta on 20 vuodessa nelinkertaistunut, tosin viime vuosina aavistuksen hidastunut:

Valkohäntäpeurakannan kasvu on hidastunut - Luonnonvarakeskus

linkki vie luonnonvarakeskuksen sivuille.

Ei sinänsä yllätä siihen nähden, että Lounais-Suomessa autoillessa peuroja näkee jatkuvasti. Iltahämärässä, kahden tunnin reissulla Kustavin, Askaisten ja Rymättylän suunnalla jouduin tekemään 18 jarrutusta tilanteissa, joissa oli suuri riski kolata valkohäntäinen.

Varsinaiseen aiheeseen: Appiukon metsänomistuksen perusteella sain tänä vuonna omia peuralupia (seuran ulkopuolella, yhtenäinen maa-alue n. 620ha). Mikä on käypä arvo ja vaikuttaako ensi vuoden lupakäsittelyyn jos en käy kytiksellä ja luvat jäävät käyttämättä? Maa-artisokkapellolle noita kyllä saisi ammuttua vaikka asuntovaunusta, mutta pieni vauva haittaa kytisreissuja...
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ei sinänsä yllätä siihen nähden, että Lounais-Suomessa autoillessa peuroja näkee jatkuvasti. Iltahämärässä, kahden tunnin reissulla Kustavin, Askaisten ja Rymättylän suunnalla jouduin tekemään 18 jarrutusta tilanteissa, joissa oli suuri riski kolata valkohäntäinen.

Eikös tuolla seudulla ole myös metsäkauriita melko runsaasti, mikä varmaan tuo vielä vähän lisäjännitystä valkohäntäpeurojen ohelle?

Tuossa jossain Pirkanmaan, Lounais-Hämeen ja Varsinais-Suomen rajamailla taitaa olla se kaikkein tihein valkohäntäpeurakanta. Meillä oli vielä pari vuotta sitten kakkosasunto Urjalassa avovaimon töiden takia, ja siellä noita oli runsaasti. Eräällä fillarilenkillä näimme yhteensä yli viisikymmentä yksilöä, joista isoin porukka koostui yli kolmestakymmenestä. Nuo tulivat ihan asuinalueella talojen pihoihin, eivätkä pahemmin välittäneet ihmisistä. Kangasalla, missä asuimme varsinaisesti aina tähän kesään asti, metsäkauris oli yllättävän yleinen. Niitä näki usein fillarilenkillä hyvin lähellä keskustaa. Aiemmin luulin niitä olevan vain läntisellä rannikkoseudulla, mutta olin väärässä. Nyt kun muutimme Valkeakoskelle, olemme pitkälti Urjalan ja Kangasalan välimaastossa. Metsäkauriita en ole vielä täällä nähnyt, mutta valkohäntäpeura juoksi fillarilenkillä suoraan eteeni reilu pari viikkoa sitten. Piti oikein jarruttaa. Peura pelästyi enemmän, ja hyppäsi suoraan ylös, kun tajusi olevansa liian lähellä pyöräilijää. Siitä se nopeasti parilla loikalla poistuikin metsän puolelle. Komea eläin kyllä. Eläimen loikkiessa tajusin, mistä muutaman vuoden takaiset väitetyt kenguruhavainnot Tampereen seudulla ovat todennäköisesti saaneet alkunsa.

Ketjun aiheeseen: itse en metsästä, mutta kyllä minä esimerkiksi peurakannan säännöstelyn vuoksi sen hyväksyn. Muutamakin tuttu harrastaa tuota lajia, joten sitä kautta tuosta touhusta on saanut ainakin jonkinlaisen käsityksen. Suomessa nuo saaliiden määrät ovat ymmärtääkseni varsin hyvin tasapainossa lajien runsauden kanssa.
 

Hera80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viitsitkö @Iisoppi tulla kertomaan ja jakamaan kokemuksesi metsästämisestä. Olithan eilen ajomiehenä. Olisi kiva lukea aitoja kokemuksia eikä näitä turhanpäiväisiä lässytyksiä aikuisilta miehiltä, jotka ovat nähneet peuran autosta käsin.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Huomiseen saat @Hera80 odotella tarinoitani... jos silloinkaan "jaksan" kirjoittaa. En lupaa mitään. Ja se voi olla säväyttävämpää nähdä peura tiellä kuin minun metsästysjutut. Yhtään eläintä en ole koskaan ampunut... lähdetään siitä. Pyssy minulla kyllä on...
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Eli vähän juttua viime jahdista. Sunnuntaina kokoonnuttiin hirviliiterille porukan kanssa. Erilaiset klikit parveili omiensa kanssa ja juttu lensi. Jäin vähän ulkopuolelle vaikka olen joku statusjuttu... nainen metsällä, harvinaisuus. Siksi ehkä mukaan kutsuttu. Jahdinjohtaja kokosi porukat kokoon ja kertoi päivän suunnitelman. Tarkoitus oli että ajoketju käy läpi tietyn alueen jossa on havaittu hirvien makuupaikkoja ja jälkiä. Ajoketju ajaa alueella mahdollisesti olevat hirvet kohden passimiehiä. Mentiin porukalla metsätien varteen ja siitä alettiin edetä ketjussa pitkin joku aika sitten hakattua aukeaa päätyen vähän aikaa sitten istutettuun metsään ja siitä eteenpäin. No ketuiksi meni kun siellä ei ollut hirviä. Kyllä siinä tuli aikansa talsittua ja kolisteltua hirvikalistinta. Hyvää liikuntaa kyllä kun maasto oli niin vaihtelevaa ja välillä jopa hankalaa. Hirvi jäi haaveeksi mutta ei haittaa.
 

12961

Jäsen
Viitsitkö @Iisoppi tulla kertomaan ja jakamaan kokemuksesi metsästämisestä. Olithan eilen ajomiehenä. Olisi kiva lukea aitoja kokemuksia eikä näitä turhanpäiväisiä lässytyksiä aikuisilta miehiltä, jotka ovat nähneet peuran autosta käsin.

No, minä joka kerroin nähneeni peuroja autosta käsin, olen kyllä niitä yli kahden käden sormilla laskettavan määrän ampunutkin.

Olen pitänyt omaa ruokintapaikkaa nyt 14 talvea. Appiukko on sen verran merkittävä maanomistaja, että seuraan ei ole kaatolupia saadakseen koskaan tarvinnut kuulua. Taskussa on omalle nimelle kirjattuna 622,14ha metsästysoikeutta edelleenvuokraoikeudella ja 60kk irtisanomisajalla, josta peuralupiin vaadittava minimi yhtenäistä aluetta ylittyy juuri sopivasti.

Hirvilupaan hehtaarit eivät riitä, mutta eipä ole vielä vituttanut.

Olen erakkotyyppi ja metsästän peuraa ja kaurista kotitarpeiksi ruokintapaikalta/riistapellolta kyttäämällä.

Mikäli appiukon maita ei olisi ollut käytettävissä ja peuraa saadakseen olisi pitänyt liittyä metsästysseuraan, olisi harrastus varmaan jäänyt kokonaan aloittamatta.

Ainakin Varsinais-Suomessa erityisesti hirviporukat ja metsästysseurat ylipäätään ovat todella sisäänpäin lämpeäviä ja hierarkisia. Päätin aikanaan, että mieluiten haistatan vitut koko järjestöhommalle. Hehtaareiden perään soittelevat toki useammastakin seurasta, mutta en perkele anna millekään seuralle.
 
Viimeksi muokattu:

12961

Jäsen
Eikös tuolla seudulla ole myös metsäkauriita melko runsaasti, mikä varmaan tuo vielä vähän lisäjännitystä valkohäntäpeurojen ohelle?

Tuossa jossain Pirkanmaan, Lounais-Hämeen ja Varsinais-Suomen rajamailla taitaa olla se kaikkein tihein valkohäntäpeurakanta. Meillä oli vielä pari vuotta sitten kakkosasunto Urjalassa avovaimon töiden takia, ja siellä noita oli runsaasti. Eräällä fillarilenkillä näimme yhteensä yli viisikymmentä yksilöä, joista isoin porukka koostui yli kolmestakymmenestä. Nuo tulivat ihan asuinalueella talojen pihoihin, eivätkä pahemmin välittäneet ihmisistä. Kangasalla, missä asuimme varsinaisesti aina tähän kesään asti, metsäkauris oli yllättävän yleinen. Niitä näki usein fillarilenkillä hyvin lähellä keskustaa. Aiemmin luulin niitä olevan vain läntisellä rannikkoseudulla, mutta olin väärässä. Nyt kun muutimme Valkeakoskelle, olemme pitkälti Urjalan ja Kangasalan välimaastossa. Metsäkauriita en ole vielä täällä nähnyt, mutta valkohäntäpeura juoksi fillarilenkillä suoraan eteeni reilu pari viikkoa sitten. Piti oikein jarruttaa. Peura pelästyi enemmän, ja hyppäsi suoraan ylös, kun tajusi olevansa liian lähellä pyöräilijää. Siitä se nopeasti parilla loikalla poistuikin metsän puolelle. Komea eläin kyllä. Eläimen loikkiessa tajusin, mistä muutaman vuoden takaiset väitetyt kenguruhavainnot Tampereen seudulla ovat todennäköisesti saaneet alkunsa.

Ketjun aiheeseen: itse en metsästä, mutta kyllä minä esimerkiksi peurakannan säännöstelyn vuoksi sen hyväksyn. Muutamakin tuttu harrastaa tuota lajia, joten sitä kautta tuosta touhusta on saanut ainakin jonkinlaisen käsityksen. Suomessa nuo saaliiden määrät ovat ymmärtääkseni varsin hyvin tasapainossa lajien runsauden kanssa.
Kauriita on myös ihan hemmetisti, tosin vaikuttaisi alueelliselta, missä on enemmän kaurista ja missä valkohäntäistä.

Kauris on myös huomattavasti ”kolariystävällisempi” pienen kokonsa vuoksi, joten sen kanta ei ole niin kriittinen.

Kotimaisista sorkkaeläimistä metsäkauris on lihaltaan mielestäni paras. Vähän pieniä ja kevyitä vaan ovat.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Selittäkääs nyt joku, miksi kotimaista alkuperäislajia eli metsäkaurista saa metsästää ihan vapaasti mutta vieraslajin eli valkohäntäpeuran kaatamiseen tarvitaan lupa. Itse arvelisin syyksi historiallisen perusteen, eli valkohäntäiset olivat kartanonherran omaa karjaa johon ei kuulunut rahvaan kajota.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Selittäkääs nyt joku, miksi kotimaista alkuperäislajia eli metsäkaurista saa metsästää ihan vapaasti mutta vieraslajin eli valkohäntäpeuran kaatamiseen tarvitaan lupa. Itse arvelisin syyksi historiallisen perusteen, eli valkohäntäiset olivat kartanonherran omaa karjaa johon ei kuulunut rahvaan kajota.
Alunperinhän nuo "laukonpeurat" oli toki herraskaisten hupia, koska hehän ne saivat maahan ja lisääntymään.

Nykyinen tapa luvittaa noita kuten hirviä on aikansa elänyt ja onhan tuota vapaata metsästystäkin ehdotettu jo monelta taholta. Ongelmana ovat vaan vahvasti sitä vastaan lobbaavat MTK ja Metsästäjäliitto. Kuten tuosta @12961 viestinnästäkin selviää: pienistäkin maanpalasista on kiva pitää kiinni, kun saa keskenänsä noita isompia kauriita pyytää.

Oma ehdotukseni tuohon olisi, että tuolla Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Satakunnan kolmiossa (eli vahvan kannan alueelle) luvittamisesta voisi poistua ja pistää samalle tavalle vapaaksi kuin kauris on jo ja kaatoilmoitukset jos jaksaa. Siitä sitten RHY kerrallaan tarpeen vaatiessa lupavapaaksi.

Suurin syy tuon elikon "menestykseen" on hillitön ruokinta ja olematon predaatio. Liikenneongelmat valkohäntäpeuran osalta ovat enimmäkseen metsästäjien vika, mikä *tuttaa vain ihan helvetisti. Hirven osalta tuo järjetön kannan paisuttelu on onneksi jo enimmäkseen historiaa.

Ja tästä aiheesta sitten oikeaan metsästykseen. Täällä Lapin rajoilla on kyllä hellitty kanalinnun pyytäjää keleillä viime ajat. Ne vähät suotkin alkavat jo kantaa kulkijaa, lunta on maassa ja aurinko paistelee. Ei se latvalinnustus tästä enää parane.

Yksi ainoastaan suomalaisten metsästäjien arvostama muutos oli kyllä nämä pidennetyt pyyntiajat kanalintujen osalta. Nyt ei ole ollut mitään painetta ehtiä metsälle, kun aikaa on melkein Jouluun saakka! Ja eikös tuo pyyntipaine ja saalis viime kaudella jo pidemmän pyyntiajan alueilla vain vähentynyt muutoksen myötä? Toki tämä valoisan ajan nopea väheneminen auttaa siinä, ettei saalista tule.

Kelpaa kuuspuolikasta kanniskella pitkin kairoja juuri nyt, kun saa kahden pimeän välissä vähän hikoilla. Ei nyt ehdi valoisaan aikaan edes nuotioimaan..
 

MadSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Habs
Vaikken ammuntaa harrastakaan, niin sen näki jo pelkästä rouvan hosumisesta ettei varmasti osu. Eikä osunut. Kiva tietää että tällaisille hönöille annetaan aseita.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK

Mitähän mieltä Borat olisi tästä touhusta. Menee aika vahvasti kategoriaan sirkushuvit.
Kokemattoman ampujan hosumista, asialla Ami Helsingistä. Olisi Aminkin parempi keskittyä tasan yhteen varmaan kaatolaukaukseen, jonka vaihtoehtona on ampumatta jättäminen, jos tilanne kuivuu äkisti ohi.

Ensimmäinen laukaus menee täysin kokemattomuuden piikkiin. Hirvet ilmestyvät yllättäen tielle, ja naiselle iskee kiire päälle. Liekö kuvattuna oleminen tuonut vielä lisäjännitystä. Hätäinen tähtäys ja vielä hätäisempi laukaus. Onneksi ei osunut lehmää eikä vasaa perseeseen.

Toisen laukauksen rouva pääsee toimittamaan ihan mukavalta etäisyydeltä tiellä seisovaan vasaan, esteetön näkymä. Luoti ei osu koko eläimeen, liekö mennyt miltä puolelta ohi, tuosta touhusta ei pysty sanomaan. Saakeli kun naisetkaan eivät saa metsästää hirveä intersektionaalisesti rynnäkkökiväärillä ja sarjatulella. Miksei kaikkien aikojen feministisin hallitus ole korjannut tätä epäkohtaa, Sanna ja muut, häh? Kyllä Ami olisi ainakin muutaman reiän vasaan tikannut, jos koko lippaallisen olisi saanut laittaa kerralla menemään.

Rouvaspuolinen melkein-simohäyhä runttaa vielä kolmannen laukauksen metsään juoksevan vasan perään, kun elukka ryskii jo pusikossa. Tuo kuti olisi huonolla tuurilla voinut osuakin, johonkin päin hirven kroppaa. Siinä sitä on kiva etsiä porukalla reikämahaista vasaa verijäljistä. Saattaa tuo yllättävän pitkälle jaksaa kinkata, riippuu tietysti siitä miten on raapaissut. Saattoi videon perusteella olla vielä hyvä tovi valoisaa jäljellä, siinähän sitä aika mukavasti vierähtää hirven lasta etsiessä. Varsinkin kun on aina tykännyt liikkua luonnossa!
 
Metsästys suomessa on hieno ja ekologinen harrastus tieturvallisuuden lisäämisestä puhumattakaan.

Metsästys on myös maanpuolustuksen kannalta tärkeä elementti, joka opettaa ampumaan liikkuvaan maaliin.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival

Mitähän mieltä Borat olisi tästä touhusta. Menee aika vahvasti kategoriaan sirkushuvit.

"Hieman" tarkoitushakuisesti heitetty Maikkarin jutussa otsikkoon tuo nais-etuliite...sukupuoli ei tuossa kuitenkaan määritä mitään, kilipäisyys kyllä.

Joku "kerran televisiossa" -kilahtaminen tuossa vaikuttaa tulevan, että nyt pitää saada malliksi se ammuskelu tässä kuvatuksi.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
"Hieman" tarkoitushakuisesti heitetty Maikkarin jutussa otsikkoon tuo nais-etuliite...sukupuoli ei tuossa kuitenkaan määritä mitään, kilipäisyys kyllä.
Siinä mielessä kyse ei ole tarkoitushakuisuudesta, koska koko YLEn juttua ei olisi tehty, jos koolla ei olisi ollut naisten metsästysporukkaa. Naiseus toimi keskeisimpänä ja oikeastaan ainoana pontimena koko videopätkälle. Nyt vaan sattui käymään niin, että kameran eteen osui itse teossa suht noviisi metsästäjä ja aseenkäsittelijä. Kyllä hänkin on tietysti käynyt antamassa radalla hirvenmetsästykseen oikeuttavan työnäytteen, mutta live on aina live.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Siinä mielessä kyse ei ole tarkoitushakuisuudesta, koska koko YLEn juttua ei olisi tehty, jos koolla ei olisi ollut naisten metsästysporukkaa. Naiseus toimi keskeisimpänä ja oikeastaan ainoana pontimena koko videopätkälle. Nyt vaan sattui käymään niin, että kameran eteen osui itse teossa suht noviisi metsästäjä ja aseenkäsittelijä. Kyllä hänkin on tietysti käynyt antamassa radalla hirvenmetsästykseen oikeuttavan työnäytteen, mutta live on aina live.

Joo, Ylen osalta oli merkitystä, kun aiheena oli sukupuoleltaan normaalista poikkeava metsästysporukka. MTV:n uutiseen mennessä se naisporukka sieltä hälveni merkityksellään, kun kerrottiin holtittomasta ammuskelusta tv:ssä, mutta "vahingossa" jäi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös