Nuori Suomi ry

[P.Sihvonen]

Missä Nuoren Suomi -ohjelman kohdassa tämä tyylinen toiminta kielletään?

TosiFani
Älä ole typerys!
Eero Lehti piti pihdeissään liiton NS-päällikkönä suomalaisten seurojen junioripäällikköjä 1995-2005 suvereenisti. Silloin oli tasaisesti jaettu peliaika kaikkine typerine nauhasääntöineen ja minuutin vaihdonpituuksineen. Ei olisi onnistunut siffan kuvaama Kanadan malli täällä!

Kiusallasi taidat jauhaa mitä mieleesi kulloinkin juolahtaa. Anna mennä vain, jatka samaan malliin! :)
Johtava

 

[P.Sihvonen]

Aha!

Niin en tiedä miksi nämä pari nimimerkkiä syyllistävät niitä, jotka eivät tuollaiseen touhuun lähde mukaan. En minä ainakaan ole kieltämässä akatemioita ja tehotuotantoja, mutta jos en minä ole lapsiani tuollaiseen laittamassa. Olisiko kuitenkin niin, että johtavaksi itseään kutsuvan isän kaltaisia vanhempia ei lopulta ole Suomen kokoisessa maassa sellaista massaa, joista saataisiin ne 1000 aihioita yhden timantin hiomiseksi? Jos näitä johtavaksi kutsuvan isin kaltaisia onkin vain 250, niin huippuja tulee vain neljäs osa verrattuna siihen, että johtavaksi itseään kutsuvan isän kaltaisia olisikin se tuhat?

Minun puolestani johtavaksi itseään kutsuvan isän kaltaiset saavat edelleen viedä lapsiaan ihan mihin tahansa, mutta ei minun rahoillani tarkoittaen siis niin veroina maksamiani kuin niiden jälkeen käteen jääviä euroja. Johtavaksi itseään kutsuvan isien kaltaiset maksakoon itse urheilijalastensa urheilun ja antakoon harrastajien edelleen harrastaa.

Hyvä nimimerkki msg.

Nyt oivallan, ettet ole koskaan edes ollut maksava isä (tai äiti), etkä ole urheilunaisia (tai -miehiä).

Muutenhan tajuaisit, että nyt ja tulevaisuudessa kakki vanhemmat osllistuvat kaikkien pelaajien kustannuksiin. Osan ura jää harrastuspohjalle ja pienestä osasta seuloutuu eliitti.

Paradoksi on, että etenkin Nuoren Suomen voimien vuosina 1995-2005 kustannukset todella jaettiin tasan. Vaan nyt, kun Nuoren Suomen syöpävaikutus pienenee, niin osa maksuista menee niin, että eliitin vanhemmat maksaa itse lapsensa ja nuorensa, kun tasoryhmiä eriytetään.

Kysyn nyt vielä nätisti, kun tuo raha tuntuu sinua kaihertavan, että tässä katsannossa: Kannatatko Nuorta Suomea vai et? Ja että ymmärrätkö ollenkaan, mistä tässä keskustelussa on kyse?

Johtava

 

[Keltainen Jaffa]

Pikkaisen epäilen, että välttämättä tuollainen Kanadan malli, jossa alle kymmenvuotiaana aletaan jo treenaamaan liian tosissaan ja vanhemmat antavat kaikkensa, ei ota tulta allensa kovinkaan nopeasti suomalaisessa kulttuurissa, vaikka Nuoren Suomen tilalle otettaisiinkin keskitetty tehotuotanto.

Ehkä puhun nyt pehmoisia, mutta suurin osa suomalaisista ei halua päättää nelivuotiaan lapsensa tulevaisuuden ammatista (tässä tapauksessa jääkiekon peluusta) - tosin harrastuksesta ehkä. Lastensa suoritusten kautta päteminen ja yli-innokas holhoaminen ei vain kuulu suomalaiseen vanhemmuuskulttuuriin, toisin kuin toisella puolen atlanttia. Yli-innokkaalla tarkoitan nyt sitä, että hampaat irvessä halutaan lapsen treenaavan alusta asti ammattilaisuus mielessä, niin että muu elämä jää vähemmälle.

Ensin siis pitäisi saada Nuori Suomi muuttumaan, sitten asenteet ja kulttuuri. Koska Suomi on harvaan asuttua, niin vielä pitäisi saada tehotuotantoon tarvittavan karjan, eli tuhansien urheilijanuorukaisten vanhemmat muuttamaan niiden harvojen urheiluopistojen tai muiden tehotuotantolaitosten lähelle, mitä Suomesta löytyy.

Yritän siis hieman sekavasti sanoa, että kannatan "kaikki pelaa" Nuoren Suomen ja "vain eliitille parasta" tehotuotannon välimuotoa, eli käsittääkseni juuri sitä, mihin urheiluorganisaatiot ovat omien puheittensa mukaan viemässä Nuorta Suomea.

Ja sitten vain odottelemaan "Etkö ymmärrä, mistä tässä keskustelussa on kyse?" -tyylisiä kommentteja, koska en ihan täysin haukkunut Nuorta Suomea.

 

[TosiFani]

TosiFani
Älä ole typerys!
Eero Lehti piti pihdeissään liiton NS-päällikkönä suomalaisten seurojen junioripäällikköjä 1995-2005 suvereenisti. Silloin oli tasaisesti jaettu peliaika kaikkine typerine nauhasääntöineen ja minuutin vaihdonpituuksineen. Ei olisi onnistunut siffan kuvaama Kanadan malli täällä!

Kiusallasi taidat jauhaa mitä mieleesi kulloinkin juolahtaa. Anna mennä vain, jatka samaan malliin! :)
Johtava

Kuten jo sanoin, olin Suomen Ratsastajainliiton hallituksessa Nuori Suomi -vastaava kun Nuori Suomi syntyi, eikä SRL:ssä syntynyt nauhasääntöjä tai minuutin vaihtoja. Eero Lehti oli Jääkiekkoliiton NS-päällikkö, jonka päätökset liiton hallitus siunasi. Päätökset, hihanauhat ja minuutin vaihdot, olivat Jääkiekkoliiton päätöksiä, Nuori Suomi ei niitä vaatinut.

Jääkiekkoliitto olisi voinut toteuttaa Kanadan mallin, mikäli liiton hallituksessa olisi ollut siihen halua.

 

[choose_life]

"...sinä päätät ensisijaisesti, mitä lapsestasi tulee." Ehkäpä tämä ajatus kiteyttää koko tarjotun maailmankuvan.

Suurin osa suomalaisista ei halua päättää nelivuotiaan lapsensa tulevaisuuden ammatista (tässä tapauksessa jääkiekon peluusta). Lastensa suoritusten kautta päteminen ja yli-innokas holhoaminen ei vain kuulu suomalaiseen vanhemmuuskulttuuriin.

Jep: kyseisellä "metodilla" ei ole syntynyt yhtäkään huippu-urheilijaa (aika moni potentiaalinen huippu on kyllä jättänyt lajin tai vaihtanut sitä touhuun kypsyttyään ja itseään suojellakseen). Jos halu harjoitella ja pyrkiä huipulle tai yhtään mihinkään ei ole lapsen oma, koko jutun voi unohtaa.
Sen sijaan esimerkkiä siitä, mitä moinen (koti)kasvatus voi aiheuttaa henkiselle kehitykselle - kuten itseluottamukselle, kyvylle kestää kritiikkiä, seistä sanojensa takana ja päättää/vastata itse tekemisistään, niiden suunnasta ja seurauksista - ei tarvitse etsiä kaukaa.

 

[Keltainen Jaffa]

Pitänee sen verran pestä käsiään choose_lifen sanomisista, että minun mielestäni se "vanhempi päättää kaikesta" metodi ei toimisi tarpeeksi laajasti Suomessa. Yksittäisiä onnistuneita tapauksia on olemassa, ja jos lapsi oikeasti haluaisi jääkiekkoilijaksi ja luonne on oikea, niin miksi ei? Mutta ei näistä yksittäisistä onnistumisista saa aikaiseksi äärimmäisen tärkeää ja isoa palasta kokonaiseen toimivaan juniorijärjestelmään. Perustukoon se mieluummin johonkin muuhun.

Tarkoitukseni ei siis todellakaan ole moittia kenenkään yksittäisen henkilön kasvatusmetodeja.

 

[choose_life]

Se metodi ei toimisi tarpeeksi laajasti Suomessa. Yksittäisiä onnistuneita tapauksia on olemassa, ja jos lapsi oikeasti haluaisi jääkiekkoilijaksi ja luonne on oikea, niin miksi ei?

Totta kai, mutta sitten puhutaan jo ihan eri asioista ("lapsi itse haluaa" vs. "ensisijaisesti sinä päätät, mitä lapsestasi tulee"). Silloin päätös on yhteinen, ei vanhemman tekemä.
Kas esimerkiksi näin:

Jos lapsi osoittautuu poikkeuksellisen lahjakkaaksi ja omaa sen lisäksi lähes rajattoman motivaation harrastamaansa lajia kohtaan jne.
Tämän katon alla laiduntaa jo kolmatta vuotta varsin tyytyväinen ja tehokkaasti tuotettu karjalauma. Suosittelen lämpimästi!

Kiitos myös nasevan ilmauksen tuottamista nauruista:). Mutta pakottamalla ja pätemällä ei synny yhtään mitään, minkään järjestelmän alla.

P.S. TosiFanilta hyvää kertausta päätösten tekijöistä ja muista tosiasioista.

 

[Pekkis]

Koska Suomi on harvaan asuttua, niin vielä pitäisi saada tehotuotantoon tarvittavan karjan, eli tuhansien urheilijanuorukaisten vanhemmat muuttamaan niiden harvojen urheiluopistojen tai muiden tehotuotantolaitosten lähelle, mitä Suomesta löytyy.

Jos lapsi osoittautuu poikeuksellisen lahjakkaaksi ja omaa sen lisäksi lähes rajattoman motivaation harrastamaansa lajia kohtaan, niin onko sinusta jotenkin tuomittavaa, että vanhemmat tekevät niinkin radikaalin liikkeen, että muuttavat sellaiseen ympäristöön jossa nämä kaksi ominaisuutta ymmärretään "jalostaa" kaikkia osapuolia tyydyttävälle tasolle?

Tämän katon alla laiduntaa jo kolmatta vuotta varsin tyytyväinen ja tehokkaasti tuotettu karjalauma. Suosittelen lämpimästi!

 

[Keltainen Jaffa]

Jos lapsi osoittautuu poikeuksellisen lahjakkaaksi ja omaa sen lisäksi lähes rajattoman motivaation harrastamaansa lajia kohtaan, niin onko sinusta jotenkin tuomittavaa, että vanhemmat tekevät niinkin radikaalin liikkeen, että muuttavat sellaiseen ympäristöön jossa nämä kaksi ominaisuutta ymmärretään "jalostaa" kaikkia osapuolia tyydyttävälle tasolle?

Tämän katon alla laiduntaa jo kolmatta vuotta varsin tyytyväinen ja tehokkaasti tuotettu karjalauma. Suosittelen lämpimästi!

Miksi se olisi minun mielestäni tuomittavaa? Ihailtavaahan se on, mutta valitettavasti se ei onnistu kaikilta suomalaisilta. Jotkut vanhemmat eivät voi jättää työpaikkaansa tai eivät saisi töitä urheiluopiston läheltä tai jotain vastaavaa.

Enkä siis edelleenkään halua moittia kenenkään kasvatusmetodeja. Ajattelen vain suuria kokonaisuuksia, eli miten tuottaa eniten huippu-urheilijoita.

Sitten kun minäkin saan omia lapsia, niin tiedän jo etukäteen, että en voi muuttaa täältä pikku kunnasta minnekään maatilani takia. Huippu-urheiluun liittyvät kasvatusvalintani ovat siis hyvin rajalliset. Se vituttaa, ja kunnioitan teidän perhettänne, että pystyitte muuttamaan.

PS. Ihan toinen asia: eräs nimimerkki on tainnut ottaa "ensisijaisen päättämisen" vähän turhan kirjaimellisesti.

 

[siffa]

Täällä on kyselty sitä, mitä muualla maailmalla on tehty juniorijärjestelmän kehittämiseksi, kun tulokset ovat olleet olleet hyviä. Referoin Vesa Rantasen ansiokasta artikkelia siitä, mitä Kanadassa alettiin tehdä, kun vuonna 1998 Kanadan jääkiekko oli kriisissä. Parhaan käsityksen saa tietysti lukemalla Rantasen usean sivun pituisen jutun itse (Veikkaaja 27/2011).

Rantanen kertoo tyypillisen 8-vuotiaan jääkiekkojuniorin, Nicolas Ardanazin, ja hänen perheensä tarinan. Mennään nyt sitten muutama asia kerrallaan, niin ei tule liian isoa palaa purtavaksi. Nicolaksen isä, Vic Ardanaz kasvoi Montrealissa. Hän kertoi saaneensa aikoinaan isältään parhaan mahdollisen lahjan. Vic oli maalivahti. Hän on pelannut koko ikänsä. Vicin isä vei häntä lukemattomina aamuina kuudeksi aamuisin halliin, oli katsomassa kaikki pelit ja kannusti aina. Vic halusi antaa omalle pojalleen saman mahdollisuuden. Vic vei Nicolaksen luistelemaan, kun poika oli kahden vuoden ikäinen.

Jokainen, jolla on omia lapsia, ymmärtää, että ei kahden vuoden ikäinen lapsi itse vaadi päästä jäälle luistelemaan kahden vuoden ikäisenä. Nicolaksen isä teki päätöksen lapsensa tulevasta harrastuksesta. Jatkon voi lukea aikaisemmasta viestistäni. Olen myös kirjoittanut aiemmin laajasti, miten Teemun, Jarin, Jarin, Sakun, Mikon, Petterin, Samin, Samin, Mikaelin, Mikaelin, jne, jne isät ovat tehneet poikiensa suhteen, näiden ollessa hyvin nuoria. Oma kokemukseni on, että, kun vie lapsia harrastukseen ja on heidän mukanaan kannustamassa ja luomassa mahdollisuuksia, niin lapset innostuvat harrastuksesta niin paljon, että sen parissa he ovat valmiit viettämään aikaansa pitkiä aikoja. Yhteiskunnassa on vaan paljon muitakin velvoitteita, joten innostuneiden lapsien harrastusta on rajoitettava vanhempien taholta.

Nicolas ja hänen eliittiryhmänsä muut pojat eivät harrasta mitään muuta urheilulajia kuin jääkiekkoa. Itse olin omien poikieni mukana kesäisin jalkapallon ja yleisurheilun parissa. En muista koskaan, että pojat eivät olisi olleet innolla menossa liikunnan pariin.

Mielenkiintoinen asia Rantasen artikkelissa on mm. se, että Kanadassa eliittiryhmän 8-vuotiaiden poikien on pelattava valmentajan laatiman taktiikan mukaisesti. Tämän täytyy perustua siihen, että kaikki pelaajat ovat ikäluokkansa huippuja, jolloin viisikkopelin opettelu ja noudattaminen on mahdollista. Siinä ei saa olla yhtäkään heikkoa lenkkiä tärvelemässä viisikkopelin sujumista. Tätä voinevat asiantuntijat eagle ja P.Sihvonen kommentoida. Omien poikieni aikana en muista taktiikoista puhuttaneen mitään.

 

[vero]

Jos lapsi osoittautuu poikeuksellisen lahjakkaaksi.......

En nyt viitsi asiaa muuten kommentoida, mutta olkaa vanhemmat hyvin objektiivisia omien navan jatkeiden lahjakkuuden arvioinnissa. Lahjakkuuden tunnistaminen on erinomaisen vaikeaa ja mitä nuoremmista pojista on kyse, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Tosiasia on vääjäämättä se, että suuri on osa oikeastakin lahjakkuudesta ei lopulta riitä aikuisten sarjoissa juuri mihinkään ja jos kaikki on satsattu änäriunelman varaan saattaa lopputulema olla valitettavan surullinen kaljapaikan kantapeikko, joka yhä uudelleen muistelee sitä mulkkua valmentajaa tai paskaa tuomaria siinä kaiken ratkaisevassa matsissa.

Toinen vaiettu tosiasia on se, että Suomessa on tällä hetkellä kasvava joukko niitä entisiä lahjakkuuksia, joiden oma ura ei kuitenkaan ikinä ottanut tulta alleen ja koska ainoa osaaminen on jääkiekon ympärillä, seuraava askel on yrittää uudelleen huipulle valmentajana. Itse asiassa näitä kavereita on huomattavasti enemmän kuin säällisesti palkattuja valmennuspääliköiden ynnä muiden vastaavien vakansseja, joista tulee tietenkin äärimmäisen kova paine tehdä tulosta juuri nyt, jotta myös ensi kaudeksi on työpaikka. Monesti tämä johtaa kovin lyhytnäköiseen toimintaan ja ne todelliset lahjakkuudet saattavat jäädä jalostamatta, koska nuoremman D:n aluemestaruus on portti seuraavalle tasolle.

Mutta ennen kaikkea vanhemmat huolehtikaa siitä, että koulu on se ehdoton ykkönen pojille ja tytöille. Koulun voi aivan varmasti hoitaa kunnialla ja sen jälkeen jää vielä riittävästi aikaa kehittää itseään jääkiekoilijana.

 

[Knower]

Nykyään lähinnä seurailen tätä keskustelua. Omassa lajissani ja työssäni Nuori Suomi -järjestelmä ei ole haitannut toimintaa. Yhdessä kohtaa seuran johdossa oli henkilöitä, jotka ryhtyivät ajamaan pullamössölinjaa, mutta ei NuSu siihen pakottanut. Nämä henkilöt eivät enää vaikuta seurajohdossa, sinetti on edelleen seinällä, mutta nyt meillä on tasoryhmät ihan sieltä F-junnuista saakka. NuSu ei estä ainakaan tässä lajissa tällaista. Toki peräänkuuluttaisin näissä tasojaoissa pätevää valmentajuutta ja myös seuran henkilökunnan valvontaa, että homma pysyy näpeissä. Kokemusta on myös siitä, että vaikka juuri on tasoryhmä tehty, valmentaja alkaa nähdä vaikka mitä puutteita "materiaalissaan" ja pitäisi vielä saada heitettyä pelureita mäkeen. Tämä toki on vähän kokemattomammille koutseille inhimillistä, mutta siksi valvonta.

Jääkiekon tulkinnat asiasta ovat kyllä olleet erilaisia ja veljen kautta kokemusta näistä löytyy. Ovat kyllä aika lajin raiskausta olleet, pakko myöntää. Siinä mielessä ymmärrän lätkäjätkien traumat Nuori Suomen suhteen.

Toki nuo tasojaot pitää rakentaa siten, että ne ovat kohtuullisen löyhiä ja mahdollistavat helpon liikkumisen eri tasojen välillä. Tällöin ongelmaksi edelleen nousevat vanhemmat, jotka syystä tai toisesta tekevät tästä liikkumisesta usein turhan dramaattisen asian (varsinkin jos se tapahtuu alaspäin). Emme anna tämän kuitenkaan hidastaa. Kerromme heti seuraan tullessa rehellisesti mikä meidän systeemi on - kilpaurheiluseura, uskomme tähän juttuun, urheiluun kuuluu "mittaaminen" eikä liikkumiset ylös ja alas ole maailmanloppuja. Ilmoitamme, että olemme kalliimpi organisaatio kuin käytännössä kaikki naapurit, mutta tulostakin tulee ja näin meillä. Siihen tapaan, että tervetuloa, mutta meillä on tämä linja - et ole tulossa sitä tänne muuttamaan. Myönnän kuitenkin samaan hengenvetoon, että emme kaikissa ikäluokissa kykene tarjoamaan kakkosjoukkueessa samantasoista valmennusta jolloin on kyllä vaarana, että joku piilopotentiaalinen peluri jää paitsioon. Luotamme tässä kuitenkin nimimerkki P.Sihvosen tuomaan esimerkkiin - jos pelaaja Haluaa ylös, hän sinne kyllä pääsee.

Mutta ennen kaikkea vanhemmat huolehtikaa siitä, että koulu on se ehdoton ykkönen pojille ja tytöille. Koulun voi aivan varmasti hoitaa kunnialla ja sen jälkeen jää vielä riittävästi aikaa kehittää itseään jääkiekoilijana.

Asia mitä piti varsinaisesti kommentoida oli tuo lainaamani kohta. Tuota lausetta olen toki itsekin työssäni käyttänyt ja käytän edelleen, mutta onko se kuitenkaan välttämättä noin? Kehittyneissä länsimaissa tämä on toki yksi yhteiskunnan ja yhteiskunnassa menestymisen kivijalka, mutta mitä jos urheilu on tosiaan jonkun kutsumus ja koulu sujuu sitten vaikka siinä kakkosena? Näinhän toki usein on, valitettavasti monesti siihen ykköseksi tulee myös ostarilla hengailu yms. Näitä tarinoitahan on maailma täynnä, jossa pelaaja on jo nuorena ilmoittanut, että hänestä tulee jalkapalloilija. Ja näihin opettaja on vastannut, että pitäisi miettiä jotain todellistakin puuhaa.

Menee ehkä filosofisemmalle puolelle, mutta kyllähän tässä maailmassa voi nykyään onneksi tehdä elantonsa melkein mistä tahansa. Jos valitset jonkun tavallisesta poikkeavan tien, sinun pitää vain olla omassa jutussasi helvetin hyvä. Jos olet, voit rakentaa oman juttusi vaikka jonglööraamisesta. Tällaisissa "duuneissa" piilee myös varmasti yksi kokonaisvaltaisen onnellisuuden perustoista - saat tehdä juttua, joka on aidosti sinulle rakas ja joku vielä maksaa siitä.

No, tämä kuitenkin tästä. Koulu kannattaa silti hoitaa asiallisesti, mutta olen kääntymässä siihen suuntaan, että voi siinä ykkösenä olla myös vaikka trampoliinilla pomppiminen tai skeittilaudalla kikkailu jos se koulu kuitenkin pian kakkosena tulee.

edit. ja nämä kommentit näin opettajan työtä tehneen näkemyksellä

 

[choose_life]

Omassa lajissani ja työssäni Nuori Suomi -järjestelmä ei ole haitannut toimintaa. Yhdessä kohtaa seuran johdossa oli henkilöitä, jotka ryhtyivät ajamaan pullamössölinjaa, mutta ei NuSu siihen pakottanut.
...
Toki nuo tasojaot pitää rakentaa siten, että ne ovat kohtuullisen löyhiä ja mahdollistavat helpon liikkumisen eri tasojen välillä. Tällöin ongelmaksi edelleen nousevat vanhemmat, jotka syystä tai toisesta tekevät tästä liikkumisesta usein turhan dramaattisen asian (varsinkin jos se tapahtuu alaspäin). Emme anna tämän kuitenkaan hidastaa. Kerromme heti seuraan tullessa rehellisesti mikä meidän systeemi on - kilpaurheiluseura, uskomme tähän juttuun, urheiluun kuuluu "mittaaminen" eikä liikkumiset ylös ja alas ole maailmanloppuja.

Asiallista, asiantuntevaa ja todellisuuteen perustavaa puhetta on aina mukava lukea. Vatipäiset valmennukseen, joukkuejakoihin, peluutukseen yms. joukkueen sisäisiin asioihin sekaantuvat vanhemmat ovat yrittäneet häiriköidä juniorikiekkoa joka vuosikymmenellä, minne muisti ja kokemus ulottuu (niitä on noin kolme ja puoli:) - riippumatta siitä, mikä järjestelmä on kulloinkin "voimissaan".
Silloin kysytään seuran toimijoilta vain kanttia, selkärankaa ja tervettä järkeä selittää asiat ja vetää rajat, nyt ja tulevaisuudessa. Tämä onnistuu kyllä, kuten Knowerin esimerkkikin osoittaa.
Toki rajojen veto ja päänsä pitäminen on lähtökohtaisesti huomattavasti helpompaa, jos osaa ajatella itse eikä ole sokea auktoriteetti- ja järjestelmäuskovainen.

Kehittyneissä länsimaissa tämä on toki yksi yhteiskunnan ja yhteiskunnassa menestymisen kivijalka, mutta mitä jos urheilu on tosiaan jonkun kutsumus ja koulu sujuu sitten vaikka siinä kakkosena? Näinhän toki usein on, valitettavasti monesti siihen ykköseksi tulee myös ostarilla hengailu yms.
Koulu kannattaa silti hoitaa asiallisesti, mutta olen kääntymässä siihen suuntaan, että voi siinä ykkösenä olla myös vaikka trampoliinilla pomppiminen tai skeittilaudalla kikkailu jos se koulu kuitenkin pian kakkosena tulee.

Jep: kaikista ei ole yliopistotason lukumiehiksi/naisiksi eikä tarvitsekaan olla. Lähinnä pointti olisi, että urheiluun kaiken satsaavakin hommaa jonkun varasuunnitelman (urheilu/etälukio, ammattikoulu, oppisopimuskoulutus, sopimus seuran kanssa jne.) ja kulkee muutenkin silmät auki. Nykyisin on räätälöity niin paljon mahdollisuuksia opiskella vielä aikuisenakin, että niiden puutteeseen homma ei kaadu.
Pahin skenaario on, että kaiken koulutuksen ja ulkomaailmakontaktien puuttuessa lopputuloksena on maksimissaan liigan neloskenttään yltävä jätkä, joka ei kärjistäen osaa/halua edes sijata sänkyään ja pestä pyykkejään itse - puhumatta että pärjäisi "normaalissa" (työ)elämässä. Näitä tyyppejä on kiekossa kohta jo neljännessä polvessa ja jälki on tosiaan usein ikävää. Mutta tämä olisi jo oman keskustelunsa aihe.

 

[eagle]

Myönnän kuitenkin samaan hengenvetoon, että emme kaikissa ikäluokissa kykene tarjoamaan kakkosjoukkueessa samantasoista valmennusta jolloin on kyllä vaarana, että joku piilopotentiaalinen peluri jää paitsioon. Luotamme tässä kuitenkin nimimerkki P.Sihvosen tuomaan esimerkkiin - jos pelaaja Haluaa ylös, hän sinne kyllä pääsee.

Itse uskon että aivan ne parhaat kyllä pääsevät, mutta samalla uskon että moni huonompi valmentaja(varsinkin jos persoona on sellainen että latistaa intoa lahjia kohtaan) aiheuttaa valitettavasti juuri näitä ongelmia. Tässä onkin tämän hetken yksi suurimmista ongelmista tasojoukkuetoiminnassa. Eli ei riitä tarpeeksi laadukkaita valmentajia nostamaan niitä ylös, jotka ovat ehkä kehityksessä muita heti alussa vähän jäljessä, ovat vähän pienempiä, motoriikka on täysin vaiheessa, tms. Näin jää kyllä useita lahjakkuuksia Suomessa paitsioon, varsinkin jalkapallossa jossa resurssit ovat mitä ovat valmennuksen ja siihen liittyvien asioiden osalta.

 

[Knower]

Eli ei riitä tarpeeksi laadukkaita valmentajia nostamaan niitä ylös, jotka ovat ehkä kehityksessä muita heti alussa vähän jäljessä, ovat vähän pienempiä, motoriikka on täysin vaiheessa, tms. Näin jää kyllä useita lahjakkuuksia Suomessa paitsioon, varsinkin jalkapallossa jossa resurssit ovat mitä ovat valmennuksen ja siihen liittyvien asioiden osalta.

Tämä on toki ihan totta. Nykyresursseilla (kun ei ole varaa palkata ammattilaisia) täytyy kuitenkin tehdä valintoja senkin uhalla, että osa piilolahjakkaista menetettäisiin. Meillä pyritään tekemään nuo valinnat kohtuullisen isolla porukalla (yleisesti arvioimassa henkilökuntaa, mahdollinen edellinen valmentaja / edelliset valmentajat sekä sitten tulevat valmentajat). Tällä yritetään ainakin minimoida naamakerroinvalinnat. Luonnollisesti tekniset ja fyysiset taidot ovat tärkeitä, mutta erittäin tärkeää on myös palo ja halu harjoitella. Ei täydellinen systeemi, mutta mahtaako löytyäkään.

 

[PJx]

Itse näkisin, että ihan keskustelunkin selkeyttämiseksi, olisi hyvä tiedostaa, mitä huipulle pääseminen edellyttää. Se määräytyy ihan jossain muualla kuin siinä todellisuudessa, johon edes Suomen kiekkopäättäjät voivat vaikuttaa. On hedelmätöntä keskustellä mikä on oikein ja mikä väärin, jos sillä ei ole tekemistä todellisuuden kanssa.

Monessa muussa ryhmässä tosiasoiden tunnustaminen on helpompaa. Jos lapsi ei aloita treenaamaan tosissaan alle kouluikäisenä, niin harva olettaa, että kaverista voisi kehittyä huippuviulistia, oli lahjakkuustaso mikä hyvänsä. Sama pätee moneen yksilölajiin. Miksi on syytä olettaa, että huippuliekkoilijalta vaadittaisiin vähemmän? Toki tie näyttää usein ulospäin vähemmän "mmärätietoiselta".

Kaikki eivät vie lapsiaa soittotunneille vaahtosammuttimen kokoisina. Miksi pitäisikään? Jos haluaa antaa lapselle mahdollisuuden, se olisi kuitenkin tehtävä tai unohdettava tämä uravaihtoehto.

Sitä, että johtavan perhetaustassa onnistumis-% oli hämmästyttävän korke, oli tuskin sattuma. Näin voi veikkailla tuntematta tapausta pätkääkään. Tuskin kyse oli myöskään uskomattomasta lahjakkuudesta. Lahjakkuudelle annettiin vaan mahdollisuus.

Urheilu on vaan niin kovaa ja raadollista, että polku mitä pitää kulke on melko vaativa...

 

[TosiFani]

...Sitä, että johtavan perhetaustassa onnistumis-% oli hämmästyttävän korke, oli tuskin sattuma. Näin voi veikkailla tuntematta tapausta pätkääkään. Tuskin kyse oli myöskään uskomattomasta lahjakkuudesta. Lahjakkuudelle annettiin vaan mahdollisuus.

Urheilu on vaan niin kovaa ja raadollista, että polku mitä pitää kulke on melko vaativa...

Johtava ja hänen veljensä ovat tyypillinen esimerkki miten kovalla työllä ja asenteella noustaan liigapelaajaksi ilman suurempia lahjoja. Ja kyllähän tästä pitää nostaa hattua isän suuntaan, hän teki kovaa työtä sen eteen että pojat jääkiekkoa harrastaa. Näinhän se menee jokaisessa perheessä, vanhemmat valitsevat lastensa harrastukset.

 

[Pekkis]

Näinhän se menee jokaisessa perheessä, vanhemmat valitsevat lastensa harrastukset.

Ikävä kyllä monessa perheessä pitää paikkansa, mutta että jokaisessa, niin täyttä soopaahan sinä siellä kirjoittelet.

Jos totuus olisi todellakin näin raadollinen kuin sinä väität, niin menetettyjä urheilijanalkuja olisi monin verroin enemmän. Otetaanpas esimerkki. JaniPetteri osoittaa suurta lahjakuutta suurin piirtein kaikessa urheilussa mitä kokeilee, mutta vanhempien painostuksesta jääkiekkoa aletaan vääntämään.
JaniPetteri tajuaa sitten C-junnuna, että tämähän on ihan perseestä koko laji eikä isäkään enää pysty pakottamaan. Mä ansaitsen jotain parempaa.
Valitaan uusi laji (tai siis nyt Janipetteri valitsee), ja jos valinta kohdistuu sellaiseen lajiin jossa pärjäämiseen 15-16 vuotiaana on jo vaadittu tinkimätöntä, ajoittain jopa vittumaisen kovaa harjoittelua, niin onpahan siinä JaniPetterillä työsarkaa. Toki vielä hyvin ehtii, mutta moni luovuttaa heti alkuunsa.

Lapsia kannattaa ehdottomasti tutustuttaa moniin lajeihin ja jos vanhemmilla on vähäänkään silmää urheilulle, niin keskustelulla ja lievällä johdattelulla se omalle lapselle omin ja kiinnostavin laji löytyy.

Nämä tapaukset, jossa keskustelut ovat jääneet keskustelematta, ovat sitten todella ikäviä. Ihan kaikkien kannalta.

 

[TosiFani]

...Lapsia kannattaa ehdottomasti tutustuttaa moniin lajeihin ja jos vanhemmilla on vähäänkään silmää urheilulle, niin keskustelulla ja lievällä johdattelulla se omalle lapselle omin ja kiinnostavin laji löytyy.

Nämä tapaukset, jossa keskustelut ovat jääneet keskustelematta, ovat sitten todella ikäviä. Ihan kaikkien kannalta.

Lauseeni oli ehkä huonosti muotoiltu, olen tämän lainauksen kanssa samaa mietä.

 

[siffa]

Lapsia kannattaa ehdottomasti tutustuttaa moniin lajeihin ja jos vanhemmilla on vähäänkään silmää urheilulle, niin keskustelulla ja lievällä johdattelulla se omalle lapselle omin ja kiinnostavin laji löytyy.

Kun tiedetään se tosiasia, että taidon herkkyysikä on 6-10 vuotta ja maailmalla lapset aloittavat määrätyn lajin harrastamisen jopa 2-vuotiaina vanhempien ohjaamina, niin miten ajattelet, että yhden lajin vaatiman taidon oppiminen onnistuu, jos lapsi tutustutetaan moniin lajeihin? Missä iässä pitäisi sinun mielestäsi kovassa kansainvälisessä kilpailussa juniorijalkapalloilijan tai juniorijääkiekkoilijan valita oma lajinsa? Nyt tarkoitan luonnollisesti huippu-urheilun vaatimuksia. Suurien massojen liikunnan järjestäminen on tärkeä, mutta eri asia kuin huippujen tuottaminen.

Mitä kovempi kansainvälinen kilpailu on monipuolista taitoa vaativassa lajissa, sitä aikaisemmin on aloitettava lajin vaatiman taidon harjoittelu. Kansainvälisesti laajasti harrastettujen, taitoa vaativien yksilölajien ja jalkapallon harjoittelu on aloitettava aina nuorempana ja nuorempana. Jääkiekko pienenä kansainvälisenä lajina tulee kovaa vauhtia perässä, kuten Kanadan, USA:n, Ruotsin ja osin Venäjänkin juniorijärjestelmien kehittämiset ovat osoittaneet.

 

[msg]

Missä iässä pitäisi sinun mielestäsi kovassa kansainvälisessä kilpailussa juniorijalkapalloilijan tai juniorijääkiekkoilijan valita oma lajinsa?

Minusta tämä kannattaa valita jo ennen lapsen syntymää. Saattaa olla, että lapsen synnyttyä miettimiseen kuluneen ajan jälkeen voi olla jo liian myöhäistä.
Itse suosittelen vain lajeja, joista tienaa kunnolla. Tytön ollessa kyseessa parhaat lajit lienevät Tennis ja Golf. Pojilla on sitten vähän enemmän lajeja, mutta kannattaa jättää painit, ja muut marginaalilajit pois harkintalistalta. Lapselta ei tarvitse kysyä mitään. Andre Agassin faijalta voinee lainata teippiä, jos vaikka pitää teipata mailoja vaippa-ikäisen käteen...

 

[TosiFani]

Kun tiedetään se tosiasia, että taidon herkkyysikä on 6-10 vuotta ja maailmalla lapset aloittavat määrätyn lajin harrastamisen jopa 2-vuotiaina vanhempien ohjaamina, niin miten ajattelet, että yhden lajin vaatiman taidon oppiminen onnistuu, jos lapsi tutustutetaan moniin lajeihin? Missä iässä pitäisi sinun mielestäsi kovassa kansainvälisessä kilpailussa juniorijalkapalloilijan tai juniorijääkiekkoilijan valita oma lajinsa? Nyt tarkoitan luonnollisesti huippu-urheilun vaatimuksia. Suurien massojen liikunnan järjestäminen on tärkeä, mutta eri asia kuin huippujen tuottaminen...

Huippujen tuottaminen on vanhempien asia, ei järjestelmän. Tässä ketjussa on haukuttu Nuori Suomi ry:tä ja syytetty sitä jääkiekon huippujen vähyydestä. Nimimerkki siffa kiteyttää tässä sen todellisen syyllisen, vanhemmat. Vanhemmat tekevät 6 - 10 vuotiaiden puolesta valinnat, ei seurat tai Nuori Suomi ry.

Nimimerkki P. Sihvonen kehui omaa isäänsä siitä työstä, jonka hän teki saadakseen poikansa jääkiekkoammattilaisiksi. Ilmeisesti tästä kumpuaa myös P. Sihvosen inho Nuori Suomi ry:tä kohtaan, koska se edustaa erilaisia arvoja kuin P. Sihvosen isä. Tämä on mielestän ymmärrettävää, mutta ristiretkeä Nuori Suomi ry:tä vastaan en ymmärrä, järjestöllä ei mitään tekemistä vanhempien valintojen kanssa.

Juttelin viime talvena V-P Ketolan kanssa tästä asiasta, koskien omaa poikaani. Kerroin, etten halunnut pakottaa poikaa luistelukouluun sunnuntai aamuisin, koska hän ei sinne halunnut. Vellu totesi minun tehneen valinnan poikani puolesta, hänestä ei siis tule jääkiekkoilijaa. Olimme samaa mieltä tästä asiasta, vanhemmat valitsevat lastensa uran. Minusta oli tärkeämpää, että poika harrastaa mistä hän pitää, eikä isän unelmat.

 

[Maple Leaf]

Kun tiedetään se tosiasia, että taidon herkkyysikä on 6-10 vuotta ja maailmalla lapset aloittavat määrätyn lajin harrastamisen jopa 2-vuotiaina vanhempien ohjaamina, niin miten ajattelet, että yhden lajin vaatiman taidon oppiminen onnistuu, jos lapsi tutustutetaan moniin lajeihin?

Jos pidämme esimerkiksi Teemu Selännettä, Saku Koivua ja Jari Litmasta esimerkkeinä lajeissaan hyvistä, taitavista ja menestyneistä pelaajista, niin erikoistumisen ei tarvitse alkaa kaksivuotiaana, vaan esimerkiksi jääkiekkoa ja jalkapalloa voi molempia harrastaa murrosikään saakka.

 

[lätkämies]

Kun tiedetään se tosiasia, että taidon herkkyysikä on 6-10 vuotta ja maailmalla lapset aloittavat määrätyn lajin harrastamisen jopa 2-vuotiaina vanhempien ohjaamina, niin miten ajattelet, että yhden lajin vaatiman taidon oppiminen onnistuu, jos lapsi tutustutetaan moniin lajeihin? Missä iässä pitäisi sinun mielestäsi kovassa kansainvälisessä kilpailussa juniorijalkapalloilijan tai juniorijääkiekkoilijan valita oma lajinsa? Nyt tarkoitan luonnollisesti huippu-urheilun vaatimuksia. Suurien massojen liikunnan järjestäminen on tärkeä, mutta eri asia kuin huippujen tuottaminen.

Lajivalintaa pitää miettiä silloin kun lapsi itse haluaa, usein se tapahtuu noin 13 vuoden iässä mitä nyt tässä eri ikäisten urheilevien lapsien vanhempien kanssa keskustellut. En pidä kovinkaan suurena haittana montaa lajia, pelisilmä, koordinaatio ja erilaiset liikkeet kehittyvät hyvin. Toki vanhempien on syytä puuttu peliin jos lapsi on koko ajan puhki ja väsynyt, mutta ensisijaisesti mennään lapsen ehdolla..

Kuten Maple Leaf tossa ylempänä totesi että mm Selännettä ei pidetty kovinkaan hyvänä vielä 15-vuotiaana, mutta silti äijä on kautta aikojen paras Suomalainen maalintekijä..

 

[siffa]

Lajivalintaa pitää miettiä silloin kun lapsi itse haluaa, usein se tapahtuu noin 13 vuoden iässä mitä nyt tässä eri ikäisten urheilevien lapsien vanhempien kanssa keskustellut. En pidä kovinkaan suurena haittana montaa lajia, pelisilmä, koordinaatio ja erilaiset liikkeet kehittyvät hyvin. Toki vanhempien on syytä puuttu peliin jos lapsi on koko ajan puhki ja väsynyt, mutta ensisijaisesti mennään lapsen ehdolla..

Kilpailu kiristyy koko ajan. Kirjoitin, että maailmalla lapset aloittavat jääkiekon harrastamisen jo 2-vuotiaana. Tästähän Vesa Rantanen kirjoitti IS Veikkaajassa, jota kirjoitusta olen täällä jo referoinut laajasti. Kanadassa lapset aloittavat tyypillisesti (Vesa Rantasen mukaan) jo varhain ja harrastavat ainoastaan yhtä lajia, mitä Rantanen ulkopuolisena havainnoitsijana hiukan ihmetteli. Kilpailu on suuressa roolissa heti nuorimmista junioreista lähtien. Tulos on Kanadassa vakuuttavaa. Huippujunioreita ja -NHL-pelaajia tulee liukuhihnalta. Jalkapallossa kilpailu on vielä huomattavasti kovempaa kuin jääkiekossa.

Lasten ehdoilla on mentävä. Kyse on siitä, moniko vanhempi jaksaa ja pystyy olla mukana lapsen harrastuksessa yli kymmenen vuoden ajan.