Vanha viesti, mutta tämä pisti silmään: osaisiko joku kertoa mitä tehtiin suomalaisessa tenniksessä väärin ennen Niemistä ja toisaalta mitä tehtiin väärin Niemisen jälkeen, vissiin tietoisesti/tarkoituksellisesti kun sanotaan että "on nostettu Suomessa kädet ylös"...
En nyt tarkemmin tiedä mitä sisällöllisesti kenties on tehty väärin mutta Suomessa tietysti massa on suhteessa kovin pieni. Eli toisin sanoen ei olisi varaa hukata yhtään lahjakkaita pelaajia.
Mutta onhan tuossa pitkä väli Veli Paloheimon, Aki Rahusen ja Olli Rahnaston päivistä Jarkko Niemiseen. Toki Niemisen vanavedessä näytti hetken tosi hyvältä kun mm. Henri Kontinen ja Harri Heliövaara esittivät lupaavia otteita mutta sittemmin Heliövaara on lopettanut ja Kontisen kaksinpeliura tyssäsi toistuviin loukkaantumisiin.
Ja Suomessa on tällä hetkellä siksi vaikea nousta huipulle, että se vaatii muuttoa ulkomaille nuorella iällä, tai vähintään mahdollisuuksia lähteä kiertämään kisoja nuoreja. Meillä ei ole riittävän hyviä pelaajia kotimaassa tarpeeksi. Tuossa vaiheessa on tietenkin selvää, että on kova valinta pohtia pistääkö kaikki peliin tennikseen vai viettääkö "normaalia" elämää ja kilpailee esim. kotimaassa. Sitten kysytään taas sitä vanhempien tahtoa ja kykyä myös, ei jokainen pysty lähtemään ulkomaille vaikka haluaisi.
Tilanne on juuri nyt kieltämättä aika huolestuttava, varsinkin naisten puolella tuntuu olevan tosi hiljaista. Kyllähän suomalaisilla eväillä varmasti top 200 on ihan mahdollinen mutta siitä eteenpäin tie nousee usein pystyyn. Toki erittäin kova suoritus tuokin jo on. Kilpailu on tosi kovaa tenniksessä ja sitäkin pelataan lähes joka paikassa, vähän kuten futistakin. Ainoastaan Afrikka on ollut sivuroolissa tähän asti. Meinaan suomalaiset a-luokan pelaajatkin ovat jo ihan helvetin hyviä mutta kun on tottunut näkemään televisiosta pelkkiä huippuja niin se ei ehkä niin välity kaikille, etenkin kun vastaavan tasoisia ja parempia pukkaa ulos moninkertaisesti muualta.
Kilpailun lisäksi (tai johdosta) tietysti myös harjoittelu pitää olla riittävällä tasolla. Tenniksen vaatimuksesta kertonee jotain se, että yhden harjoituksen aikana saatetaan tehdä satoja toistoja vaikkapa pelkkää kämmencrossia, niin idioottivarma tekniikan pitää olla. Haastetta lisää se, että tekniikan pitää kestää happivajeella pelatessa pitkissä palloissa ja etenkin Grand Slam-tasolla jossa pelataan paras viidestä-systeemillä.
Tenniksessä on vielä sekin puoli, että tekniikka on myös herkkä ja sen hajotessa pallot menevät ihan mihin sattuu, jopa huipuilla kestää usein erän verran saada taas rytmi kohdilleen. Siinä kun miettii, että pitäisi pystyä pelaamaan korkealla tasolla 3-5 tuntia niin varsinkin fysiikan kohdalla vaatimukset ovat hurjat. Se ei ole nimittäin iso marginaali minkä pitää heittää niin vaikkapa kämmenlyönti lähtee ihan jorpakkoon tai siitä katoaa voima/kierre. Ja varsinkin ihan huipulla siitä maksaa sitten hintaa joka ikinen kerta.
Suomessa on ehkä vähän se ongelma, että valtalajit keräävät suurimmat lahjakkuudet mutta he eivät lopettaessaan välttämättä siirry muihin lajeihin missä saattaisi olla paremmat mahdollisuudet pärjätä. Moni futari tai jääkiekkoilijan alku olisi varmasti kova luu tenniksessä, tai missä tahansa muussakin lajissa. Varmaan sama vaivaa yleisurheilua, hiihtoa ja mitä nyt ikinä keksiikään.
Ja toki lajivalmentajakin voisi koittaa vihjata, jos näkee, että pelaajasta ei välttämättä tule ikinä lätkään tai futikseen ammattilaista mutta kykyjä olisi jossain muussa lajissa.
EDIT. Eilen kävin itse treenaamassa ja meidän ohjaajamme kertoi kuinka aikanaan kävi Espanjassa leirillä moninkertaisen maailmanmestarin opissa. Leiri alkoi sillä, että hän teki kahtena päivänä 8 tuntia putkeen pelkkiä "boksihyppyjä" salin nurkassa, eikä kukaan ollut kiinnostunut. Se oli silloin espanjalainen tapa mitata se haluaako hommaa tehdä tosissaan, jos ei kiinnostanut niin ovi oli vapaasti käytössä. Ja se meidän ohjaaja on myös lajinsa maailmanmestari.
Että kyllä täällä silti aika hyvin on asiat :)
