Nostalgia-ketju

[Geezer]

Siis Mikael Granlund on näille nykyajan teineille vähän vastaava juttu kuin mitä Ville Peltonen meille muille.

Ehkä ilmaveivin ja -95 hattutempun osalta. Muuten Granlundista ei ole koskaan täyttämään Peltosen saappaita.

 

[FASlapsi]

Ehkä ilmaveivin ja -95 hattutempun osalta. Muuten Granlundista ei ole koskaan täyttämään Peltosen saappaita.

Äläs nyt, ehkä Granlund vielä 20 vuoden päästä himmailee SM-liigassa HIFK:n paidassa, ja joku somalialaista syntyperää oleva jokeri-gooni Osman Khalid hakkaa sen tajuttomaksi. Sit 3D-Tulosruudussa Granlund tulee kaikkien olohuoneeseen istumaan hiljaa ja tuijottaa silmiä räväyttämättä kaukaisuuteen.

Ja sit myöhemmin Granlund ajellaan taas paikallispelissä laitaa vasten tajuttomaksi, ja HIFK:n valmentaja Seppo Summanen, Raadon poika, haukkuu Jokeri-valmentaja Alpo Suhonen juniorin pelleksi ja kehottaa tätä ottamaan Joel Harkimolta poskeen. Urheilulehdessä vanha patu Sihvonenkin havahtuu vielä alzheimeristaan sen verran, että kirjoittaa pitkällisen selostuksen siitä kuinka Alpo Suhonen junior ei osaa viivelähtöjä ja kaikki keihäänheittäjät on vitunmoisia vätyksiä, sekavan örellyksen jälkeen Sihvoska muistuttaa vielä olevansa reservin luutnantti ja ajaa sit sähkörollaattorilla kännissä bingoon.

 

[FASlapsi]

Tulipas muuten tuolta pornolehti- ja kaljakätköketjusta mieleen, että "Vieläkö on metsäspurgujaaa? Ja vieläkö jossain, känniläinen, laulaa ja tanssii delirium-päissään? Vangita puistokemistin kytät tänään voi, vieläkö metsäaukiolla spuge joi?"

Hanna Ekolan paska laulumelodia sikseen, mutta asia on tärkeä: onko siis enää metsissä spurguja dokailemassa? Itse en ole pitkään aikaan näihin ihastuttaviin luontokappaleihin törmännyt, tosin en enää metsissä itsekään sen vertaa samoile kuin mitä naskina tuli siellä pyörittyä. Tuolloin aina toisinaan kuuli kesken sotaleikkien kaukaisuudesta kantautuvan kaljapullojen kilinän sekä hiljaisen örinän, joka oli varma merkki siitä että lähistöllä oli metsäspuge-yhdyskunta keskiolutta lipittämässä. Voi sitä majesteettista näkyä, joka silmien eteen lopulta kantautui, muistan nähneeni toisinaan yli kymmenpäisiä spugelaumoja kannonnokilla ja mättäillä istuen huojumassa ja sekavia juttujaan örisemässä, muovikassit kaljapulloja ja HK:n sinisiä pursuten, levittäen ilmaan lievää kusenkatkua. Niitä oli helvetin jännä vakoilla, ja sitten kun lauma siirtyi kompuroiden hakemaan lisää kaljaa, hiivittiin sydän kurkussa niiden mestoille keräilee jälkeen jätetyt tyhjät pullot ja etsittiin harvinaisia pullonkorkkeja - tosin aika usein ne oli niitä tylsiä Lapin Kulta- ja Koffin 3-korkkeja, harvoin tuli Amiraalin siistejä kompassikorkkeja vastaan.

Onko niitä enää? Vai onko ne siirtyneet metsistä muualle elämäänsä tuhlaamaan? Ei kai niillä rahaa missään baareissa notkumiseen vieläkään ole? Himassako ne nykyään vaan pämppää ja kirjoittelee tänne Jatkoajan kalsarikänniketjuun sosiaalista elämää simuloidakseen?

 

[benicio]

Onko niitä enää? Vai onko ne siirtyneet metsistä muualle elämäänsä tuhlaamaan? Ei kai niillä rahaa missään baareissa notkumiseen vieläkään ole? Himassako ne nykyään vaan pämppää ja kirjoittelee tänne Jatkoajan kalsarikänniketjuun sosiaalista elämää simuloidakseen?

Juuri oli ajankohtaisessa kakkosessa juttua Turun Varissuon metsäpubista. Tuota sakkia kun katsoi niin en pitäisi poissuljettuna että läsnä oli myös jatkoajan turkulaista kansantaiteilijaa.
Ei tuo välttämättä ole ihan sitä mitä haet, mutta kuitenkin. Ja kyllä niitä metsäasumuksia myös ainakin Turussa edelleen tapaa.

Videolla siis noin ajassa 9.15.

 

[Musta Nuoli]

Juuri oli ajankohtaisessa kakkosessa juttua Turun Varissuon metsäpubista. Tuota sakkia kun katsoi niin en pitäisi poissuljettuna että läsnä oli myös jatkoajan turkulaista kansantaiteilijaa.
Ei tuo välttämättä ole ihan sitä mitä haet, mutta kuitenkin. Ja kyllä niitä metsäasumuksia myös ainakin Turussa edelleen tapaa.

Ns. metsäpubeja ja holistien kaljarinkejä on lähes joka paikassa, suurin osa nykyisin suht lähellä ihmisasutusta. Täällä Länsi-Turussa (Jyrkkälä, Härkämäki, Pansio, Perno jne.) ei tarvitse kuin tölkki nakata lähimpään pöpelikköön ja se luultavasti jo osuu örisevään kaljaveikkoon.

Jyrkkälän "metsäpubi" oli pitkään lähinnä parkkipaikkapubi, eli alan miehillä oli rinki pikku pöheikössä lähikaupan ja maksullisen parkkipaikan välissä. Siellä oli perinteisten istuimien, kivien ja roinan joukossa huomaavaisesti jopa roskis. Nykyinen tieremontti sulki yhden kulkuväylän ja myllersi tätä väylää, ja sen jälkeen The Gathering on vaihtanut paikkaa.

Härkämäessä on myös ollut perinteinen metsäpubi vähän vastaavassa paikassa maantien vierustalla olleessa metsäkaistaleessa. Pansiossa ja Pernossa näitä vasta riittääkin. Lumikonkadun kuuluisan asuntoparatiisin luona on urbaani metsäpubi, "Viisasten Kivi", josta örähteleviä elämänfilosofeja tavoittaa päivystyksenomaisesti. Varsinaisesti metsien kätköissäkin näitä pitäisi olla, tosin omat päivitykseni näistä asioista ovat vuosien takaa.

Mutta Lumikonkadun ja Pansion alakoulun takainen "majakkametsä" on juuri se paikka, josta näitä vanhoja pornolehtiäkin aikoinaan sai. Silloin kun minä tuolla ala-astetta kävin, niin erilaiset sekopäät välillä jahtasivat ja ahdistelivat metsäpolun halki kouluun astelevia pikku pellavapäitä, pari kertaa poliisikin haki erilaisia pussipäitä koulun takaisesta metsiköstä oikein miesvoimalla. Kyse ei ollut siis vain spurguista vaan itsensäpaljastelijoista, namusedistä ja muista munanheiluttajista.

Oi niitä nostalgisia aikoja, kun lapsosten koulutien varressa oli jos jonkinmoista runkkaria, räyhäalkoholistia ja spesiaalitapausta ja oman asuinalueen leikkipuiston aidan taakse ilmaantui välillä kasvonsa naamioinut pervertikko runkkaamaan pikkulasten eteen (näin tämän kaverin spektaakkelin itsekin noin 8-9 vuoden iässä, mutta heppu oli kiinnostunut pikkupoikien sijasta kypsistä naisista eli noin 10-12-vuotiaista pikkutytöistä, jotka saivat soiron paremmin seisomaan).

Majakkametsän nimi tulee vanhasta lentomajakasta, joka on edelleen pystyssä. Majakan pohjakerroksen uumenissa oli ainakin klassinen ryyppyveikkojen toimintakeskus, koska siellä oli mukava juoda ja pitää sadetta. Välillä tuota käyttivät nuorisojoukotkin.

 

[Musta Nuoli]

hiivittiin sydän kurkussa niiden mestoille keräilee jälkeen jätetyt tyhjät pullot ja etsittiin harvinaisia pullonkorkkeja - tosin aika usein ne oli niitä tylsiä Lapin Kulta- ja Koffin 3-korkkeja, harvoin tuli Amiraalin siistejä kompassikorkkeja vastaan.

Tuosta tuli mieleen oma pullonkorkkien keräilyvaiheeni tokaluokkalaisena. Aloitin keräilyn, tein pienen kierroksen koulun takaisella Lumikonkadun vuokra-asuntoalueella, keräsin säkkiin satoja kaljapullonkorkkeja ja lopetin sitten vaivihkaa keräilyn. Ei siinä ollut oikein mieltä, kun ei muuta tarvinnut tehdä kuin kurottaa kätensä maahan ja poimia korkkeja. Amiraali-korkit olivat tosin harvinaisia minullakin, lappari- ja Koff-korkkeja tuollakin juotiin.

 

[Paitselo]

Oma lapsuuteni osui 1960-luvulle. Silloin täällä Kekkosslovakiassa oli telkkarissa kanavia peräti kaksi kappaletta - kummankin "värit" olivat tietysti mustavalkoisia. Yleisradion ylläpitämän tv-kanavan mielenkiintoisinta antia lapsen mielestä oli ehdottomasti virityskuva - siinä oli jännästi eri kokoisia palkkeja, ruutuja ja viivoja harmaan ja mustavalkoisen huikeissa eri sävyissä. Useimmiten tv:n kuva oli myös melko rakeinen ja isä joutui kiipeilemään talon katolla tv:n antennin asentoa säätelemässä. Rajuimmat tv-ohjelmat noihin aikoihin näkyivät sillä toisella kanavalla - TES-Vision kanavalla, jossa esitettiin amerikkalaisia sarjoja - kuten esim. Bonanza, Lahjomattomat, Pyhimys, Matkalla avaruuteen ja Peyton Place.

1960-luvulla johdolla seinässä kiinni oleva puhelin oli kätevä kapistus - sitä ei tarvinnut ottaa kotoa tai duunipaikalta lähtiessä mukaan, joten saipa ihmispolo olla ihan omassa rauhassa. Kummasti ne asiat vaan hoituivat, vaikka ei voinut ruuhkaratikassa kailottaa kännykkään.

Jännä juttu muuten - minun lapsuuden kodissani "avaruusajan" laitteet saapuivat meille tässä järjestyksessä - televisio, puhelin, henkilöauto, sähköllä toimiva pesukone - ja viimeiseksi vasta sisävessa.
Näyttää siis siltä, että ulkona pakkasessa paskantaminen oli pulmista pienin - ja perheenäiti jouti hyvin pesemään kalsareita ns. nyrkkipyykillä omaa fyysista voimaansa käyttäen - pääasia että telkkarista näki mustavalkoisen Heikki Kahilan lukemassa uutisia, pääsi lätisemään puhelimessa sukurasitteiden kanssa ja faija sai mennä töihin omalla autolla - joka tosin oli ostettu velaksi ja joka jätti tielle aina kun sillä yritti johonkin mennä.

Meikäläisen 60-luvun versio Play Stationille oli itse veistetty puupalikka, jonka sitten voitelin sian ihralla. Sitä oli kiva muljautella sormien välissä.
Palikan muljauttelusta siirryin sitten varsin fyysisiin ulkoleikkeihin - enimmäkseen kulmakunnan kavereitten kanssa teurastimme pelloilla ja pusikoissa intiaaneja, jotka oma mielikuvitus loihti välillä esiin niin tehokkaasti, että ihan oikeasti rupesi pelottamaan.

Vuonna 1969 olin 13-vuotias ja siirtynyt inkkarileikeistä jääkiekon ihmeelliseen maailmaan. Noihin aikoihin Suomeen saapui Amerikasta muuan mies nimeltä Carl Brewer. Hänestä tuli Helsingin IFK:n valmentaja - tai siis pelaajavalmentaja, sillä hän valmensi joukkuetta ja myös itse pelasi siinä pelejä - puolustajan pelipaikalla. Tuollaista yhdistelmää ei enää nykyisin voisi kuvitellakaan.
Kun näin ensimmäisen kerran omin silmin Mister Brewerin pelaavan Helsingin jäähallissa, niin maailmani muuttui. Äärimmäisen kova ja agressiivinen pelityyli tuli Brewerin mukana Suomeen ja IFK:hon - asiaa auttoi kyllä huomattavasti se, että samoihin aikoihin jääkiekkoilun säännöissä salittiin taklaaminen koko pelikentän alueella.
Brewerillä oli suorastaan murhaava katse - äijän mulkaisu oli sen verran tehokas, että useimmiten vastustajan nyrkkihippahalut lässähtivät jo ennenkuin ne ehtivät kunnolla edes alkaa.

Muistanpa myös ensimmäisen oman jääkiekkomailani - se oli KOHO International ja sen hankkimiseksi jouduinkin sitten säästämään monet viikkorahat.
1970-luvulle siirryttäessä vaihdoin mailamerkkiä - sen piti ehdottomasti olla punainen TITAN - samanlainen, jolla pelasi IFK:ssa suuri idolini Esa Peltonen (Ville Peltosen isä siis).

Noh, 70-luku on sitten ihan oma asiansa - silloin siirryin lapsuudesta siemensyöksyihin ja minusta tuli Liisankadulla sijainneen lehtikioskin vakioasiakas - sieltä oli ihan pakko käydä ostamassa ainakin kerran kuukaudessa lehti nimeltä Jallu. Ostin aina Jallun yhteydessä myös Ilta-Sanomat - näin Jallun sai kätevästi kätkeyttyä sinne sanomalehden väliin piiloon. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että Jallun pääsisältö oli pillu.

 

[Musta Nuoli]

Traci Lordsin ja Harry Reemsin seksipätkät 1980-luvun alkupuoliskolta nostattavat liki nostalgian kyyneleitä silmiin muun nostattamisen ohella. Traci oli ottanut tosissaan "nuorna se on vittua väännettävä"-sananlaskun ja startannut pornouransa väärennetyin paperein vähän nuorempana kuin olisi pitänytkään, ja alan legenda, lupsakoiden viiksivallujen ylimmäinen sulttaani Reems oli nussinut pilke silmäkulmassa ja viiksikarvat väpättäen jo Syvästä Kurkusta alkaen.

En viitsi linkkiä laittaa koska se saattaisi sääntöpykäliä rikkoa, mutta RedTubestakin löytyy mm. Best of Traci -kooste, jonka 57. minuutin kohdalla tohtori Reems hoitelee hoitajatar Tracin koomisessa sairaalaympäristössä. Etsivä sen löytää.

Lisäbonusta Harrylle siitä, että hän ruiskaisee mällinsä nuoren Tracin karvaiselle (totta kai) pöheikölle, survaisee komeat viiksensä sen jälkeen puhkinussittuun vakoon ja nousee sieltä antamaan kunnon kielisuudelmaa nuorelle partnerilleen, joka silmin nähden nauttii saadessaan hyhmäiset mursunviikset huulilleen. Sillä lailla! Viiksimies on aina viiksimies, myös viikseen vetäessään!

Oi niitä aikoja, jolloin FBI ei vielä Tracin varhaistuotantoa pyrkinyt hävittämään ja jolloin Reemsin Harry oli kuninkaiden kuningas ja ruhtinaiden ruhtinas pornoalalla eikä mormoniksi kääntynyt ja sittemmin edesmennyt kiinteistönvälittäjä.

 

[Aurinkotuuli]

Sarjakuvalehti Buster

Jumankauta mikä veto oli Super-Macilla, siinä meni monet maaliverkot riekaleiksi kun Skottiseura Princess Parkin maalitykki antoi pyssynsä laulaa......Roy ja Rovers, Kevin "Pulla" Mouse, Harjumäen Sisu. Sitten oli joku Futis Ihmekaveri tms jossa pelasi vissiin yks Tommy ja sitten Ginger Collins, jonka rillit meni paskaksi kesken pelin. Lisäksi oli joku aivan väsynyt Benny Kultajalka, jolla oli super-kengät, jotka päätti pelaako Benny hyvin vai huonosti.........Johnny Puuma, Knock-Out-Charlie, en oikein tykännyt näistä.....Kerhosivut oli hyviä. Porukka listasi kaikennäköistä taulukkoa, tilastoa ja vitsejä sinne.

Ruotsissa asuvat tuon ajan nuoret, miksi eivät muutkin, kykenevät palaamaan nuoruutensa huippuhetkiin Buster retrobok I:n mukana. Linkki Aftonbladetin uutiseen.

Tidningen Buster kommer tillbaka | Sportbladet | Aftonbladet

 

[sampio]

Raider on tekee lyhyen paluun suklaaosastoille ilmeisesti lokakuun loppupuolella. Enpä enää edes muistanut, että se tuolla nimellä aiemmin tunnettiin, kun Twix on ollut jo vuositolkulla valikoimissa ja sitä ennen ulkomaillakin törmäsi lähinnä Twixiin.

edit: Wikipedia tiesi kertoa, että vuonna 2000 vaihtui Twixiksi Pohjoismaissa tuo nimi.

 

[pernaveikko]

Ruotsissa asuvat tuon ajan nuoret, miksi eivät muutkin, kykenevät palaamaan nuoruutensa huippuhetkiin Buster retrobok I:n mukana.

Olen aina tiennyt, että joskus se vielä kostautuu, kun en ruotsia osaa lähellekään niin hyvin kuin pitäisi. En vain ole sitä tarvinnut mihinkään.

Nyt ruvetaan sitten opettelemaan, kun on kerrankin hyvä syy. Tuskin tuon käsiin saadakseen tarvitsee Ruotsissa asua.

 

[Radiopää]

Raider on tekee lyhyen paluun suklaaosastoille ilmeisesti lokakuun loppupuolella. Enpä enää edes muistanut, että se tuolla nimellä aiemmin tunnettiin, kun Twix on ollut jo vuositolkulla valikoimissa ja sitä ennen ulkomaillakin törmäsi lähinnä Twixiin.

seinfeld twix - YouTube

 

[sekolust]

Tulipas muuten tuolta pornolehti- ja kaljakätköketjusta mieleen, että "Vieläkö on metsäspurgujaaa? Ja vieläkö jossain, känniläinen, laulaa ja tanssii delirium-päissään?

Vähän tuntuvat olevan katoava luonnonvara nämä metsäspurgut. Mäyräbaareja sun muuta toki löytyy, mutta nämä tupaavat olemaan enemmänkin urbaanin ympäristön keskellä olevia kokoontumispaikkoja. Vaikea kuvitella enää nykymaailmaan tätä vanhaa kunnon perinnettä, jossa metsässä saattoi olla telttakin näiden uljaiden pronssisoturien majapaikkana. Nykyään tuppaavat asumaan ties missä asuntoloissa ja uusi sukupolvi on yhä vahvemmin ottanut sekakäytön kuvioihin. Eiköhän nämä 2015 vuonna syntyneet naskalit sitten ala-asteiässä ollessaan ihmettele kovasti koko metsäspurgun käsitettäkin...

Tosin näiden metsäspurgujen kohdalla on hieman evoluutiota tapahtunut, mihin viittasin jo edellisessäkin kappaleessa. Nykysukupolvet tuntuvat olevan urbaanien alueiden citynistejä, jotka vetävät Gambinan ja keppanan sijaan piriä ja subua, pyörivät kaupunkiympäristössä ja ainakin Helsingissä tuppaavat asettumaan tietyille asuinalueille, kokoontuen silti samanhenkisessä seurassa ympäri alueen. Varmin tapa spotata näitä nykymaailman luontokappaleita on kasin (se spora eli raitiovaunu eli raitsikka) ottaminen Kurvista (eli Piritorin eli Vaasanaukion kupeesta) ja painella Oopperan pysäkille. Jos ekalla ei natsaa, niin toiseen suuntaan vain ja voi jo paremmin onnistaa. Samalla voi tehdä spottausta esimerkiksi Hesarin Alepan ja Piritorin S-marketin lähituntumasta, noilla seutuvilla näkee usein erinäisiä vipeltäjiä. Keskustassa sitten noilla tuntuu olevan pystybaaria aika useinkin Kaivokadun tietämillä.

Joskus on tullut mietittyä syitä tähän. Yksi suurimmista syistä lienee se, että spurgujen elintapa on jäänyt kulttuurivallankumouksen jalkoihin. Nykyisin alkoholin rinnalle on tullut niin paljon eri vaihtoehtoja, että spurgujen määrä taitaa lukumääräisesti laskea. Vielä en uhanalaisen eläimen leimaa antaisi, mutta ainakin joku varoitustarra olisi hyvä saada. Nykytahdillahan vanhat konkarit kaivautuvat hautoihinsa nopeammin kuin uusia tulee, joten lajin elinkelpoisuus on heikentynyt huomattavastikin. Siinä missä nykyihminen eli hetken aikaa rinnakkain neandertalin kanssa ennen lopullista syrjäyttämistää, elävät spurgut nyt rinnakkain nistien kanssa.

Toisen merkittävän tekijän muodostaa alati muuttuva yhteiskunta. Vaikka asunnottomuus ei ole tyystin kadonnut, löytyy nykymaailmasta eri asuntolamuotoisia vaihtoehtoja hyvinkin epäsosiaalisille ongelmatapauksille. Kynnys hakeutua metsämajoitukseen kummasti kasvaa jos tarjolla on samanhenkistä seuraa lämpimässä sisätilassa. Samoin kaupungistumisen mukana monelta on kadonnut erätaidot tyystin, jolloin retrohenkinen metsäasuminen olisi yllättävänkin nopea itsemurha. Moni vanhan liiton metsäspurguhan oli vielä sitä paitsi alkujaan maalta kotoisin, joten nämä etelän vetelät pirinistit eivät hyvin sopeudu vastaaviin elinolosuhteisiin.

Yhteiskunnallisesti muutos on merkittävä. Spurguhenkiseen nahisteluun päättyi monen elämä, mutta loppujen lopuksi nämä olivat sisäisiä kiistoja. Eivät niinkään aina reviirikiistoja, vaan oletettu juomavarkaus saattoi riittää syyksi. Ulkopuolisille näistä hitaista ja syrjäänvetäytyvistä sisseistä oli harvemmin muuta kuin esteettistä haittaa. Sen sijaan elintilaa vallannut laji aiheuttaa enemmän uhka- ja vaaratilanteita sivullisillekin jo pelkästään liikkuvamman elintavan ja urbaanin elinympäristön takia. Myös omaisuusrikosten saralla citynistien on havaittu toimivan huomattavasti tehokkaammin kuin metsäisten veljien kohdalla.

Kovasti tämä muutos harmittaa. Vaikea kuvitella esimerkiksi nykynuorison saavan sitä samaa adrenaliinipiikkiä, joka meidänkin ikäpolvelle tuli kun metsäspurgujen elinympäristöstä etsittiin pullonkorkkeja, pulloja ja pornolehtiä. Nykyisin kun keppana myydään lähes poikkeuksetta tölkkeinä ja pornot saa vaivatta netistä, niin tuossahan jää yksi kehitysvaihe kokonaan välistä. Ja noin muutenkin on kohtuullisen vaikea suhtautua yhtä rauhallisin mielin tärisevän spurgun elinympäristön kartoittamiseen ja pomppivan pirivieterin reviirille eksymiseen.

Ehdotankin, että 4.7 pyhitetään spurgujen muistopäiväksi. Tuona päivänä jokaisen perinteitä kunnioittavan suomalaisen onkin syytä hakea maksimissaan 4,7% vahvuista keskiketterää, istahtaa luonnon äärelle ja nauttia säistä. Sen verran he, rantojen ja metsien uljaat soturit, ovat meidän eteemme tehneet, että tuon vähempää me emme voi heidän muistolleen tehdä.

 

[Aurinkotuuli]

......Nyt ruvetaan sitten opettelemaan, kun on kerrankin hyvä syy. Tuskin tuon käsiin saadakseen tarvitsee Ruotsissa asua.

Malta vielä hetki. Egmontin sivustolla on kerrottu, että suomenkielisen Buster -retrokirjan julkaiseminen on ollut mietintämyssyn alla. Jälleennäkemisen toivossa eläen .........

 

[pernaveikko]

Malta vielä hetki. Egmontin sivustolla on kerrottu, että suomenkielisen Buster -retrokirjan julkaiseminen on ollut mietintämyssyn alla. Jälleennäkemisen toivossa eläen .........

Mahtavaa, miksi tarvitsisi osata vieraita kieliä. Aina voi mennä Espanjaan tai Turkkiin rantalomalle ja sanoa suomeksi mitä tarvitsee ja homma hoituu. Jos eivät meinaa ymmärtää, niin sitten ilmoittaa asiansa kovemmin.

Onko tämä nyt siis niin, että yhtään uutta tarinaa ei kuitenkaan ole tulossa? Jos ei ole, niin sitten on pieni riski, että löytyy mökiltä jo. Eipä sekään toisaalta haittaisi, koska maailmassa on paljon uusia lapsia keiden pitää päästä tutustumaan tälläiseen aarreaittaan. Ja aikuisille uusi mahdollisuus, jos joku nyt muka ei oikeasti ole näitä vielä lukenut.

 

[Germanicus]

sekolust: Hyvä ja hauska kirjoitus. Muistan itsekin nuoruudesta, kun välillä törmättiin näiden sissien leiriin. Joskus jäätiin lähistölle väijymään, josko nuo häipyisivät ja olisimme päässeet tsekkaamaan mestat. Myönnän myös, että joskus tuli tahallisesti ärsyttetyä noita sissejä, kun oli tylsää ja karkuun juoseminen oli kivaa.

Oi niitä aikoja!

 

[Aurinkotuuli]

.....Onko tämä nyt siis niin, että yhtään uutta tarinaa ei kuitenkaan ole tulossa? Jos ei ole, niin sitten on pieni riski, että löytyy mökiltä jo. Eipä sekään toisaalta haittaisi, koska maailmassa on paljon uusia lapsia keiden pitää päästä tutustumaan tälläiseen aarreaittaan. Ja aikuisille uusi mahdollisuus, jos joku nyt muka ei oikeasti ole näitä vielä lukenut.

Ohessa linkki Adlibriksen sivuille. Ilmestyy ruotsiksi lokakuussa. Sivumäärä on peräti 192, joten aika paljon Benny Kultajalan, Pullan ja Supermacin tarinoita luulisi mahtuvan tähän julkaisuun, joka ei toivottavasti jää ainoaksi sarjassaan. Vol. 1 kun yleensä tietää alkuunsa loppuvaa yritystä.

Buster Retrobok vol. 1 - Tony Ernst, Max Lundgren - kirja(9789176211168) | Adlibris-verkkokirjakauppa

 

[adolf]

http://i.ytimg.com/vi/tM_cObOO9kQ/maxresdefault.jpg

Mulla oli itselläni tästä vähän "modernimpi" versio, missä tuo ruutu oli suurempi ja se oli keskellä sekä myös tuo koko hökötys saattoi olla suurempi.

 

[Radiopää]

Kesäyö, tyhjä maantie ja autoradiosta tulee Yölinjalla Pekka Sauri. Yle Puheelta tulee vielä tunnin arkistomateriaalia legendaarisesta radio-ohjelmasta. Aiheena suomalaisten seksiongelmat.

 

[ISH]

Olen nähnyt vuosien varrella useamman kerran unta jossa olen lapsuuteni/nuoruuteni omakotitalossa omassa huoneessa ja seinään upotetun täyskorkean kaapin ylähyllyn perällä on uutuuttaan kiiltäviä ja tuoksuvia pornolehtiä. Ihan mahtava uni.

Siitä sitten pettyneenä herämään kun niitä ei olekaan vaikka vieressä makoilee aika täydellinen vaimo ja taskussa 100 miljoonaa ilmaista HD-tasoista pornofilmiä. Mutta eihän se nyt ole sama juttu!

 

[Breeze Harbour]

Tänään käydessäni Ärrällä hakemassa mun henkkareita (huom. käyn oikeasti Ärrällä käytännössä vain silloin kun on pakko) tajusin siinä jäätelöallasta tuijottaessani, että lapsuudestani muistamaani legendaarista Ärrän karkkituuttia ei ole ilmeisesti valmistettu enää vuosiin. Muistot virtasi mieleeni tuota jäätelöä ajatellessani.

 

[Buster]

Batman -lakritsijäätelö, joka oli siis tikkujäätelö. Sininen Spiderman-limu lasipullossa. Purkkapaketit, joista sai keräillä Spiderman(?)-tarroja, eli pian meillä oli kotona kaappi täynnä syömätöntä sekundapurkkaa.

Koko Pokemon-ilmiö, televisiosarja, keräilykortit, Gameboy Color ja Pokemon Red/Blue/Yellow, sekä armoton keskustelu, että miksi hitossa Ash Ketchum televisiosarjassa ei nappaakaan niitä kaikkia, vaan päästää jopa niitä vapaaksi. Joku sitten keksi kuunnella lyriikoita, joissa mainittiin "kaikki opin tuntemaan". Sitten jo tuona aikana pienemmäksi jäänyt Digimon-ilmiö keräilykortteineen, peleineen, televisiosarjoineen. Heitä me Pokemon-fanit katsoimme alaspäin. "Onko vähä tyhmää, kun kaikki on jotain -mon -päätteisiä". Jossain vaiheessa sitä itsekseen tajusi, että tuo Digimon-animesarja onkin oikeastaan aika pirun hyvä (toisin kuin eräs) ja samoin myös pelit.

Prätkähiiret Marsista -sarja on ikuisesti mielessä toimintafiguureineen, mikä sitten yhdistyy ensimmäiseen muistooni huvipuistosta. Wasalandiassa tallustelin alle kymmenvuotiaana ja kaaduin polveni haavoille, jolloin joku työntekijä haki jostain kopista laastaria ja desinfiointiainetta. Samoin Herkules ja Xena tv-sarjat olivat kova juttu, mutta en ole vielä uskaltanut niitä mistään ostella, vaikka joskus ovat vastaan tulleet.

Ensimmäinen arvokisamuisto on Ranskan futiksen MM-kisoista '98, joissa Ranskan riveissä pelasi selostajien mukaan pelaaja nimeltä Aanrii. En minä missään ottelussa nähnyt Ranskan riveissä pelaajaa, jonka selässä olisi "Aanrii" lukenut. Pudotuspelivaiheessa sitten viimein oli takaapäin Thierry Henry sellaisessa lähikuvassa, että hänen nimensä näkyi paidasta ja "Hoopi" Hänninen puhui samaan aikaan jotain että "Aanrii tässä kuvissa". Sitten välähti.

Toinen elävä hetki kisoista tietysti kun lapsuuden suosikkini Brasialia (ei ole enää, kiitos Neymar co.), joka vaikutti ylivoimaselta mestarilta, kärsi finaalissa vaisun esityksen jälkeen tappion Ranskalle. Ja miten suosikkipelaajani Ronaldo kolaroi rajusti Fabien Barthezin kanssa, sekä miten hän makasi kentän pinnassa pitkään ja aika liikkumatta.

Jostain syystä vahvimmin mieleen on kuitenkin jäänyt Etelä-Afrikan kisat 2010. Mahtava konsertti ennen kisoja, joka loi juhlallisen hengen. Suomessa jäätävä lämpöaalto. Jarmo Lehtinen selostamossa. Ei tämä nyt ehkä otsikon mukaista nostalgiaa ole kun ei kymmentäkään vuotta vielä ole kulunut, mutta täytyi mainita. Nimittäin Venäjän kisoista en tahdo muistaa enää mitään ja Brasiliankin kisoistakaan ei hirveitä muista. Mestareita ja mitalisteja joutuu hakemaan, mutta Etelä-Afrikka nevö foget.

Ja onhan sekin tietysti, kun kouluaikoina arvokisojen aikaan saatettiin katsoa televisiosta kuinka joku suomalaistähti lähti hakemaan odotettua menestystä. Ne keitä ei kiinnostanut, niin saivat tehdä jotain muuta. Saatoin myös Lahden MM-kisojen aikaan tällaisten syiden vuoksi pinnata koulusta pari kertaa kun Myllylät ja muut hiihtivät.

En tiedä myöskään miten tämä kävi, mutta me katseltiin vitosluokalla tämä 1999 populaarihittielokuva Muumio, jonka ikäraja oli k-16. Ihan opettajan suostumuksella. Olikohan koulun hiihtokisat menossa ja ne ketkä ei halunnut katsella, saivat tehdä jotain muuta. Nykypäivänä voisi perästä kuulua.

Samoin sitä tulee muisteltua, miten kauhuelokuvat vaikuttivat jotenkin ahdistavammilta lapsina, jolloin sitä osasi kuvitella kaiken paremmin aidoksi ja itsensä vastaavaan tilanteeseen. Terminaattori ja Screamin tappaja vain löysivät sinut ja tulivat päälle tapahtui mitä tahansa. Silti eivät ne mitään painajaisia kyllä aiheuttaneet ja yleensäkin Muumit ja Mörkö jyräävät siinä sarjassa ylivoimaiseen voittoon. Mukulana oli vaihe, jolloin näin lähes joka yö Möröstä painajaisia, joissa se jahtasi minua hitaasti ja en vain päässyt lopulta karkuun, tai piiloutumaan mihinkään. Aina se minut jäädytti.

 

[Johnny B. Goode]

Tänään alkava Tampere Cup, tai siis nykyään joku halvatun Decens cup oli aikanaan kova sana kesässä. Kovia joukkueita tuli Suomen lisäksi niin Ruotsista, Venäjältä ja Keski-Euroopasta Manseen ja pelattiinkin melkein tosissaan. Nykyään tää on vaan tämmönen nopee muutaman liigajengin välinen höntsäily. Sääli. Vanha Tampere Cup takasin!. Nii ja Izvestija-turnaus joulun alla!

 

[Moto]

Eilen jonkun hämärän Wiki-polun kautta päädyin lukemaan Hans Christian Andersenin sivua ja teosluetteloa. Palautui mieleen, että lapsena muistan lukeneeni Tulukset kuvakirjamuodossa ja ne koirat olivat siinä niin kamalan pelottavia. Mutta tuo tarina. Siinähän on todella kauniita moraalisia opetuksia.

Urhea sankarimme tulee aluksi rikkaaksi tehtyään melko helpon palveluksen noita-akalle. Siitä kiitokseksi sotilas laittaa eukon kylmäksi ja pöllii sen perintökalun (ne tulukset). Kaikki tykkäävät sankaristamme, kun se on niin rikas. Sitten se pyytää niitä koiria hakemaan öisin luokseen nukkuvan tytön, jota häpeilemättä kähmii.

Vanhemmat (kuninkaalliset) saavat sen selville, mutta kuolemantuomio vältetään väkivallalla ja ruumiita tulee, Lopussa mies saa palkakseen sen hyväksikäyttämänsä prinsessan ja tulee juhlituksi kuninkaaksi.

It's good to Be the King!

Koko satu vaikka tuolta:

Hans Christian Andersen : The Tinder Box

Hans Christian Andersen: life and works - research, texts and information

andersen.sdu.dk

 

[Individual]

Tämä oli lapsena pelottava. Eihän mun tietenkään sen ikäisenä kloppina olisi ollut mitään virkaa näitä edes katsella vielä, mutta leffat vei mennessään jo ihan nuoresta. Hemmetin hautausurakoitsija, pikkuväki, ilmassa lentelevä teräspallo ja mitä kaikkea. Ja tuo musiikkihan on kyllä klassikko. Leffa on näemmä saanut remasterin 2016. Pitää varmaan noukkia katseluun... ja olla nukkumatta seuraava yö.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=xQFn0e5d00Q