Yllättävän rentoutunutta olivat rullaluistelijan haastattelut (Enbuske tjsp), keräsi varmaan paljon nuorten sympatioita hekottelullaan.
Kun Tarja valittiin 1. valtakaudelleen muistan, että täälläkin käytiin hirveä poru siitä, että kyseisellä pestillä ei ole mitään arvoa. Sisäpoliittista asemaa ei ole (ja ulkopolitiikassakin pääministeri ja hallitus ovat ratkaisevassa asemassa). No, toki voi pitää kansakuntaa ravistelevan uudenvuodenpuheen. Lähinnä nämä puheet tulivat toki reippaasti hävinneestä kepu- ja porvarileiristä, mutta siltikin. Mikä IHME tuossa pestissä sitten tällä kertaa kiinnostaa? Miksi kokkarit uhraavat pätevän pankinjohtajan jonkin PR-viran hoitamiseen? Kummassa päässä tarinaa siis valehdellaan ja onko tarkoitus antaa näille jatkoajassakin heräileville mustapaidoille onanoinnin eväitä? Siis kysymys: MITEN se Sauli-poika aikoo pistää Suomen asiat "kuntoon" niin kuin tuolla edellä uhottiin? Nimittämällä professorit toisin? Käymällä vain rannikkoseudun vanhainkodeissa maakuntakättelykierroksella? Ei ymmärrä. Joko ne housut on märät tai kuivat, ei ne voi olla sumeasti molempia. Tällä voimakkaalla (alussa olevalla) hankkeellahan maalaisliitto ja porvarit viestittävät, että presidentti on vahva instituutio jolla ON todellista valtaa niin ulkona kuin sisälläkin. Kaikesta kieltämisestä huolimatta.
Siks toisekseen minusta kokkarit saavat aivan rauhassa tehdä suunnitelmiaan Masan kanssa, arvaan kyllä miten siinä viime metreillä käy. Miten on aina kepun kanssa käynyt. Ja taas on turha itkeä kun on eu-tuettua lannoitetta housuissa.
Väitetään, ettei Vanhasen mamman pojalla ole karismaa, jota taas Saulilta löytyy. Olet heikoin lenkki, jos noin ajattelit, voit poistua. Vanhasessa on juuri sellaista karismaa, jota edelleen melko iso osa väestöä arvostavat: hieman ujonoloista jöröyttä, silti asiallisuutta ja niiden hommien hoitamista joihin on sitouduttu. Saulin sanotaan saaneen vaaleihin tsunamin verran nostetta. Jos tuosta joku sai nostetta niin minusta juuri Vanhanen, joka selviytyi hankalasta tilanteesta mainiosti niin kriisin aikana kuin sen jälkeenkin. Juuri sellaista kylmäpäistä rauhallista toimintaa, jota maan isältä voisi toivoakin. Vanhasen karisma ei ole city-karismaa, ei kansainvälistä jetsetkarismaa, vaan vanhanaikaista, maalaista ja maanläheistä (muista ne karjalanpiirakoiden teko-ohjeet!). Sellaista, jota suomalaiset ovat yleensä Kekkosesta lähtien arvostaneet. Sitä saa aliarvioida, mutta itsepä kantaa vastuun seurauksista.
Kolme pätevää (olettaen että Tarja lupautuu tai jos Yk-virka on jo paketissa niin Paavo uhrautuu) hakijaa ja aika tasainen kisa edessä. Voisinpa kuvitella että niin tasaista, jotta lokaakin ehditään heittelemään.