Mainos

Nightwish

  • 882 163
  • 3 935

Turnipsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Käsittääkseni kappale perustuu Rutger Bregmannin "Hyvän Historia" kirjassa olevaan tosi tarinaan siitä mitä tapahtuu kun joukko lapsia oikeasti joutuu autiolle saarelle. Tositarina on paljon kauniimpi, mitä nihilistinen "Kärpästen herra.". Epäilemättä Holopainen on tuosta kirjasta tarinan bongannut ja siitä inspiroitunut, ei se niin tunnettu juttu ole.

Holopainen itse sanonut että tuosta juurikin saanut biisiin idean. Oli lukenut kirjan kaksi kertaa putkeen.
 

Animal

Jäsen
Pakko sanoa, että tämä on kova levy. Sellainen bändilevy ja kokonaisuus mitä NW:lta olen kaivannut DPP:n jälkeen. Menee todennäköisesti omaan top vitoseen.

Something Whispered Follow Me voisi olla biisi Angels Fall First -levyltä, jos se olisi tehty 2020 -luvulla.
 

Daro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal, Ducks, KalPa, KuPS, BVB, Eagles
Siinä edellisellä oli kuitenkin biisejä, joista tykkäsin aika paljon, kuten Music, Pan ja Shoemaker. Tämä uusin on vähän kuin elokuva soundtrack, kuten on todettu. Pitää nyt vielä antaa mahdollisuus, mutta aika tylsältä tämä omaan korvaan kuulostaa. Ei yhtään ainutta biisiä, joka olisi jotenkin antanut sytykkeen. Tuo Lanterlight ei kyllä lähtenyt ollenkaan. Oliko DPP:llä Eva niminen kappale, joka tuli mieleen. Ei se nyt ihan samanlainen ollut, mutta siinä nyt oli ihan eri tavalla tarttumapintaa. Toivoisin että voisin yhtyä näihin kehuihin, mutta kun kuulostaa tylsältä niin kuulostaa tylsältä.

Sanasta sanaa sama voisin tähän kirjoittaa. Tämä levy on kuin jonkun leffan soundtrackia kuuntelisi. Ei tässä ole mitään sen suurempaa. Edellinen levy oli enemmän puunhalailua ja maalailtiin parempaa huomista. Ei toiminut edellinen levy eikä toimi tämäkään. Livenä toimii aivan varmasti useampi kappale, mutta näin itse levynä pettymys. Oikeastaan isompi pettymys mitä odotin.

Ymmärrän sen, että hankala on mielyttää ja itselleni tämä bändi on ollut todella tärkeä Angel Fall Firstista lähtien.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Tappara
Tänään kuuntelin levyn muutamaan kertaan remppahommia tehdessä.

Ihan hyvä kokonaisuus, jossa ei kuitenkaan ole omaan makuun kovia hittejä kuin ehkä yksi: levyn kolmas raita The Antikythera Mechanism. Tätä onkin tullut kuunneltua jo useita kertoja. No, toki An Ocean of Strange Islands on myös kova.

Toisin kuin näköjään monet muut, tykkäsin myös viime levystä. En pysty suorilta sanomaan kumpi näistä on parempi. Molemmat hyviä mielestäni.
 
Viimeksi muokattu:

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Pitää jossakin vaiheessa kuunnella kaikki uuden levyn kappaleet. Kyllä minunkin mielestä viime levy oli hyvä (Noise, Music, Tribal, Endlessness). Näistä uusimmista, mitä olen kuunnellut jo, niin An Ocean of Strange Islands on ollut kovin.
 

Animal

Jäsen
Tämän tuoreimman albumin nyt kun on pari kertaa pyöräyttänyt läpi, niin voi jo vähän avata omia näkemyksiä laajemmin.

Holopainen on itse sanonut, että tämä on "albumitrilogian päätös", mutta itse tunnistan tässä hyvin vähän yhtymäkohtia kahteen aiempaan albumiin, joiden kantava teema on joku tiedemiesnörtteily, mutta kokonaisuutena ne ovat vain toisistaan irrallisia kappaleita. Toki tämä on vain mielipide, mutta itselleni tämä kuulostaa hyvin paljon perinteisemmältä Nightwish -albumilta, kuin 3-4 edeltävää. Tämä on ehkä "yllättävä" albumi niille, jotka ovat alkaneet seuraamaan bändiä radiohittien ja suuremman suosion jälkeen, mutta bändin alkuajoista yhtyettä seuranneille tässä tuskin on mitään erikoista. Kaupallisessa kompromissittomuudessa parhain verrokki lienee, ehkä Oceanborn tai Century Child.

Tämä on selkeämmin bändi- ja metallilevy kuin kaksi aiempaa. Pidän tästä suuresti, sillä olen jo pitkään kaivannut bändin alkuajoilta tuttuja kosketin ja kitaramelodioita täyteen ahdetun sinfoniamössön sijaan. Tässä on toki molempia, mutta niille on paikkansa. On sitä mahtipontista tulitusta, mutta toisaalta sellaista riisutumpaa ja akustisia osuuksia. Tämän kautta päästään levyn teemaan, joka lienee mitä suurimmalla todennäköisyydellä bändin ja sen jäsenten omien elämien kehitys, kulku, historia ja evoluutio. Holopaisen mainitsemat "pääsiäismunat" lienevät niitä tutunkuuloisia musiikin tai sanoitusten pätkiä yhtyeen eri aikakausilta ja albumeilta. Myös albumin kansi viittaa tähän ajan jatkumoon.

Yleensä henkilökohtainen tunne-elämä vaikuttaa taiteilijoiden luomaan taiteeseen, niin myös tässä. Lyriikat ovat paljon henkilökohtaisempia, kuin kahden aiemman levyn lyriikat, jotka liikkuvat vähän korkealentoisemmissa maailmoissa ja menivät jo hieman saarnaamisen puolelle. En ihmettele tätä, sillä edeltävän Human:Nature albumin jälkeen on tapahtunut mm. koronan aiheuttama keikkatauko, Markon lähtö bändistä, Floorin sairastelut ja myös Holopaisen oman isän poismeno. Näihin on ainakin omassa mielikuvituksessa löydettävissä viitteitä lyriikoista, jos näin haluaa tehdä.

Arvosana 9+/10, mutta saattaa vielä useamman kuuntelun myötä nousta tästä.
 

Turkoosisalpa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Onhan tämä nyt sitten kuitenkin tosi kova levy. Tarkoituksella jätin yhteen/pariin kuunteluun kaksi ekaa sinkkua ja kolmatta en kuunnellut lainkaan etukäteen. Hyvä ratkaisu, levy kuulostaa nimenomaan kokonaisuudelta ja jos olisin ylikuunnellut sinkkubiisit, olisi ne tullut skipattua, eikä kokonaisuutta olisi tällä lailla tullut hahmotettua.

Jännä levy, että tästä tosiaan puuttuu ne bangerit, joita jokaisella levyllä on 1-3 ollut. Kokonaisuus on kuitenkin paras DPP:n jälkeen. Ja ehkä tämä levy on tehty juuri niin, että näitä biisejä ei heti livenä soiteta, en tiedä miten toimisivat livenä.

Soundeihin/miksaukseen olen edelleen pettynyt. Toki niihin on tottunut jo nyt , kun levyä on useamman kerran pyöritellyt. Floorin laulu vaan kaipaisi tilaa enemmän minusta. Huikeat laulusuoritukset Floor laittaa tiskiin Something whispered Follow me- ja The Weave-biiseissä.

Tässä levyssä on sopivasti tuoreutta ja onhan tämä edellistä selkeästi ehjempi kokonaisuus, annan tälle 9/10.
 

rpeez

Jäsen
Lanternlight tuli juuri kuunneltua, aivan tajuttoman kaunis kappale heti yhdeltä kuulemalta. Sävelkulku osuu yksiin itseni kanssa. Floor... Loistavaa!

Mutta ei tuo heavya ole, kevyttä klassista musiikkia?

Edit. Miksauksessa en huomaa mitään outoa, kuulostaa yksinomaan fantastiselle tuo linkin tuotos.
Muutaman kerran lisää kuullut tätä Lanternlightia, koska sitä reagoidaan paljon ja pidän siitä enemmän kuin muista tubessa olevista. Tämä kappale on täynnä hienoja pieniä nyansseja, eikä mielestäni ollenkaan tylsä.

Yksi asia joka nousee esille tässä kappaleessa on Floorin kyky laulaa tismalleen säestävän instrumentin kanssa samalla sävelkorkeudella (vai miten se sanotaan). Se kuulostaa fantastiselta.
 

Derrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Kuuntelin yöllä Radio Rockilta Holopaisen kommenteilla höystettynä - sanoi, että Perfume of the Timeless sisältää Easter eggin jota ei ilmeisesti ole fanit vielä onnistuneet selvittämään.
Joko muuten joku keksi näitä pääsiäismunia? Voi pistää vaikka spoilereihin jos haluaa jättää muille jännitystä.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Spider silk noussut omaksi suosikki kappaleeksi tältä levyltä.
Minulla muuten taas on tullut se ilmiö ensimmäisen kerran yli 15 vuoteen Nightwishin levyn kanssa, että suosikkibiisi vaihtelee koko ajan. Mieli ei vain pysty päättämään mikä milloinkin kuulostaa parhaalta, ja se jos mikä on hyvän ja äärimmäisen monipuolisen levyn merkki.. aina mukava tuntea tuo kokemus jonkin levyn kanssa, eikä nyt vähiten NW:n levyn kanssa
 

Animal

Jäsen
Minulla muuten taas on tullut se ilmiö ensimmäisen kerran yli 15 vuoteen Nightwishin levyn kanssa, että suosikkibiisi vaihtelee koko ajan. Mieli ei vain pysty päättämään mikä milloinkin kuulostaa parhaalta, ja se jos mikä on hyvän ja äärimmäisen monipuolisen levyn merkki.. aina mukava tuntea tuo kokemus jonkin levyn kanssa, eikä nyt vähiten NW:n levyn kanssa

Kyllä tämä levy puun takaa pääsi yllättämään, pakko myöntää. Olin menettänyt kahden edellisen levyn myötä uskoni bändiin liki täysin, mutta nyt mietin jo, että mille sijalle levy top 5:ssa menee bändin koko diskografiassa.

Omissa papereissa pesee jo suoraan Endless Forms Most Beautifulin, Human:Naturen, Imagenaerumin, Century Childin ja Oncen.
 

Äimänkäki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvät suoritukset ja Kerttu
Pakko kysyä, että miksi niin moni pitää EFMB:tä ainakin Nightwishin mittapuulla huonona ja heikkona levynä? Ei ole mielestäni lainkaan huono, joskaan ei nyt paraskaan.

En itse kuulu niihin, jotka ei tuosta lätystä pitäisi, mutta veikkaisin äkkiseltään, että siinä tuli osalle laakista liikaa nöröilyä, Dawkinsia ja tähtipölyä kerralla. Itse diggasin teemasta ja lyriikoista (varsinkin pienen tutkiskelun ja opiskelun jälkeen) ja biisitkin upposivat laakista (ts. parilla kuuntelulla). Levyllähän on iso osa biiseistä suht. radioystävällisiä kertsilallatteluita, mikä myös todennäköisesti vieraannuttaa osan "faneista" helppoudellaan, jos on tottunut vaatimaan enemmän sillä saralla...

Itse olen tämän reilun neljännesvuosisadan kuuntelun ja seuraamisen aikana erityisen iloinen siitä, että Nightwish on elänyt ja muovautunut jatkuvasti ja vaikka albumit on hyvinkin erilaisia keskenään, niissä on silti tietty Nightwish tunnistettauus mukana. Jos Nightwish olisi tehnyt nyt kymmenennen "Oceanborninsa" niin veikkaan, että ei se ihan näin hyvältä maistuisi... paitsi jos on Metallican miehiä.

Nyt on kuitenkin bändillä jo 10 eripainotteista levyä muutamalla erilaisella kokoonpanolla niin eiköhän sieltä kaikille bändistä edes vähän diggaaville löydy noin levyllisen verran best of -kuunneltavaa eläkepäiville.

Jos joku vähemmän EFMB:stä välittävä tohtii avata mikä siinä pääasiassa mättää niin kertokoon ihmeessä. Mää vaan mutuilen. Kyllähän tänne mielipiteitä mahtuu ja ne muidenhan vasta kiinnostaakin!

PS. Metallica -viittaus perustuu vain stereotypiaan, itsellä ei ole tarvetta viedä asiaa pidemmälle.
 

Bay

Jäsen
On kyllä monipuolinen bändi kun jakaa mielipiteitä näinkin paljon. Once on itselleni se ykköslevy, siellä ei oikeastaan yhtään oikeasti huonoa biisiä ole ja oikeastaan omat suurimmat suosikit "Dead Gardens", "Planet Hell", "Ghost Love Score" ja "Creek Mary's Blood" löytyvät sieltä. EFMB:llakin on muutama iso hitti ja vakioliveveto ja pari pikkukivaa kuten "Elan" ja "Alpenglow". Tämä tuorein on kyllä niin tasapaksu että vaikea uskoa että keikoilla mitään soitettaisiin saati että kukaan niistä innostuisi. Tosin otti se aikaa että edellistä levyäkään oppi edes hiukan arvostamaan, mutta on siellä alkupäässä Human:Naturea muutama ihan ok kappale.
 

Animal

Jäsen
En itse kuulu niihin, jotka ei tuosta lätystä pitäisi, mutta veikkaisin äkkiseltään, että siinä tuli osalle laakista liikaa nöröilyä, Dawkinsia ja tähtipölyä kerralla. Itse diggasin teemasta ja lyriikoista (varsinkin pienen tutkiskelun ja opiskelun jälkeen) ja biisitkin upposivat laakista (ts. parilla kuuntelulla). Levyllähän on iso osa biiseistä suht. radioystävällisiä kertsilallatteluita, mikä myös todennäköisesti vieraannuttaa osan "faneista" helppoudellaan, jos on tottunut vaatimaan enemmän sillä saralla...
Tässähän se ehkä tiivistettynä. Ei tuo omastakaan mielestä ole huono levy, toisin kuin seuraajansa, ja pidän biisimateriaalia parempana kuin Imaginaerumilla. Kuitenkin EFMB:lla ja Human:Naturella alkoi tulla sellaista biisimateriaalia muutaman omaan makuun jopa liian radioystävällisen biisin lisäksi, että ne vain halusi skipata yli enkä muista edes näiden biisien nimiä. Nämä radiohitit alkoivat sitten toisaalta kuulostaa jopa liian laskelmoiduilta, toisin sanoen epäaidoilta, mitä tulee biisien pituuksiin ja kertosäkeistöihin. Ja sitten tietty se kitaroiden ja hevimetallin puute näillä EFMB:lla ja Human:Naturella.

Voi olla, että olen jo aiemmin maininnut, niin vaikka Holopainen sanoo EFMB:n ja Human:Naturen olevan temaattisia kokonaisuuksia, niin omaan korvaan ne kuulostaa vain sarjalta yksittäisiä kappaleita. Omaan korvaan soundimaailma ja tunnelma ei ole kovin yhtenäinen, vaikka tuotantoon on upotettu ihan poskettomia summia rahaa. Jälkimmäinen näistä vielä selvemmin.
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
Pakko kysyä, että miksi niin moni pitää EFMB:tä ainakin Nightwishin mittapuulla huonona ja heikkona levynä? Ei ole mielestäni lainkaan huono, joskaan ei nyt paraskaan.
Mulle Endless Forms Most Beautiful on aika selkeästikin paras Nightwish-levy. Kuuntelen kyllä erittäin mielelläni myös esimerkiksi Century Childia, Oncea tai Dark Passion Playta, mutta jotenkin EMFB upposi alusta lähtien kuunnellessani sitä kaikessa rauhassa pitkillä lenkeillä sinä keväänä kun levy julkaistiin.

Laulujen aiheet olivat piristävä poikkeus jo melko kauan jatkuneeseen eskapismiin ja Floorin laulu oli jo tätä ennen miellyttänyt monissa kokoonpanoissa. Mitään selkeää syytä tämän levyn erityisasemaan en osaa sinänsä antaa, mutta se ei liene taiteessa tarpeenkaan.

Joka tapauksessa, kun kuuntelen Nightwishia, useimmiten tulee tartuttua juuri tähän levyyn.
 

Randalf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slava Ukraini
Voi olla, että olen jo aiemmin maininnut, niin vaikka Holopainen sanoo EFMB:n ja Human:Naturen olevan temaattisia kokonaisuuksia, niin omaan korvaan ne kuulostaa vain sarjalta yksittäisiä kappaleita. Omaan korvaan soundimaailma ja tunnelma ei ole kovin yhtenäinen, vaikka tuotantoon on upotettu ihan poskettomia summia rahaa. Jälkimmäinen näistä vielä selvemmin.

Endless Forms Most Beautiful ja Human :||: Nature ovat omaan korvaan jopa sitä lempikuunneltavaa Nightwishilta, tai ainakin itselle mielenkiintoisimpien levyjen joukossa, mutta saan kyllä hyvin kiinni tuosta ajatuksestasi. Tykkään vähän moittia Imaginaerumia sen tukkoisesta ja pompöösistä äänimaisemasta, joka toisinaan hukuttaa bändin alleen, kun taas noilla kahdella ensiksi mainitulla albumilla bändi ja orkesteri erottuvat toisistaan paremmin ja ilmavammin. Tästä huolimatta Imaginaerum on kyllä selkeästi eheämpi albumikokonaisuus.

Ylipäätään sanoisin, että Century Child, Once & Imaginaerum ovat ainakin Yesterwyndeen asti (jota en ole vielä kuullut tarpeeksi) albumikokonaisuuksina yhtyeen selkeästi eheimpiä ja tiiviimpiä, vaikka omat lempikappaleet ja jopa useamman kappaleen "putket" ehkä löytyvätkin Dark Passion Playlta, Endless Formsilta ja Human Naturelta.
 
Viimeksi muokattu:

Adamas Discus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Gunners
Yesterwynde on kova tekele ja kuoriutuu paremmin auki joka kuuntelukerralla. Muutaman läpikuuntelun ja sanoitusten tapailun jälkeen jotain ajatusta pystyy keksimään jokaisesta biisistä. Viimeisintä kierrosta varten sain blu ray -lätyn ja täytyy sanoa, että Dolby Atmoksella laulu kuuluu paljon selkeämmin läpi ja muutoinkin biisit kuulostavat paremmalta. Ainakin siltä tuntuu.

1. Yesterwynde
Sopivan mittainen intro kakkoskappaleen ryminää varten. Ensin oudoksuin gregoriaaniselta hymistelykuorolta kuulostavaa osuutta, mutta sekin alkaa tuntua varsin luontevalta johdattelulta seuraaville yhdelletoista.

2. An Ocean of Strange Islands
Tykkään, että jykevin epookki on pistetty heti alkuun. Ensikuuntelulla vaikutus olisi voinut olla lähes yhtä tyrmäävä kuin aikoinaan The Poet and the Pendulumilla, jos tätä ei olisi singlenä julkaistu. Bändille ominainen valtameriteema voisi tuntua jo turhan toisteiselta, mutta kyllä tämä minut vakuuttaa. Troyn vihonviimeinen torventöräys outrossa naulaa kaiken maaliin.

3. The Antikythera Mechanism
Edellisen jälkeen alkupuolisko tuppaa menemän kuuntelussa joka kerta jotenkin ohi, mutta C-osa on hauska. Tuskin tästä suosikkia tulee, mutta Hahdon rymistelyä olisi kiva päästä kuuntelemaan instrumentaaliversiossa.

4. The Day Of...
Olisi pitänyt kuulla ensi kerran vasta albumilta. Singlenä vaikutti pettymykseltä mutta nyt tuntuu tärkeältä palaselta kokonaisuudessa. Lapsikuoron iva maailmanlopun ennustuksille on kaunista ja Floor mukana viimeisessä kertsissä nostaa joka kerta käsikarvat pystyyn.

5. Perfume Of The Timeless
Tykkäsin jo toukokuussa. Video on toki upea mutta biisin sanoma jokaisen yksilön välttämättömästä merkityksestä osana sukupolvien ketjua ja omaa olemassaoloa sattui erityisesti kolahtamaan. Singleiksi sopivia biisejä on levyltä vaikea osoittaa ja tämä on niistä paras. Silti se ei kuulosta irralliselta.

6. Sway
Useimmilla Nw:n levyillä slovarit ovat jääneet tylsiempien kappaleiden joukkoon, mutta tämä tuntuisi toimivan. Floor ja Troy ovat Swayssa enemmän kuin osiensa summa.

7. The Children Of 'Ata
Todellisten kärpästen herrojen tarina on tärkeä ja kiehtova mutta jotenkin Nightwish-versiointi ei vakuuta. Ei ainakaan vielä. Albumilla on paljon ihmisyyden hyvyyttä korostavia kerrontoja, joten ehkä kappale sortuu siinä hieman liikakorostukseen.

8. Something Whispered Follow Me
Tähän en ole päässyt oikein kiinni. Holopainen taisi biisin esittelyssä Radio Rockin ensikuuntelussa kertoa, että hänelle elämän merkitys on yksinkertainen, sillä se on jokaiselle henkilökohtainen. Se on jonkin intohimon löytämistä jossain vaiheessa elämää. Liekö biisin koukku onkin se, että se avautuu vasta, kun sen kuiskauskehotuksen seuraamiselle kuulee henkilökohtaisesti. Lyriikassa on jotain élanmaisuutta.

9. Spider Silk
Oma suosikkini. Aivan loistavan jännitteinen ja uhkaava vire käynnistyvät heti. "Delicate silver silk" jää herkästi soimaan päähän ja rytmittely on jotain kummallisen hienoa. Spider silkin haluaisin joskus kuulla livenä. Lopun tunnelmointi vie Twin Peaksiin.

10. Hiraeth
Yleensä Donockleyn ajan folkahtavat biisit eivät mahdottomasti sytytä ja tämäkin tuntui ekoilla kuunteluilla vain välikevenyksenä kahden intensiivisemmän rallin välissä. Tarkemmalla kuuntelulla Hiraeth on kuitenkin todella kaunis ja malttaa rakentua hiljalleen.

11. The Weave
Albumin ensikuuntelulla Spider Silkin kanssa kiinnostavin kappale. Vasta sanoja lukiessa avautui, että kudelma lähtee puolivälissä vyörymään samoja säkeitä pitkin takaisin. Pääsiäismunia en ole juurikaan levyltä osannut bongata, mutta tässä sävelkulku tapailee mielestäni pariin kertaan lyhyesti Peer Gyntin Aamutunnelmaa.

12. Lanternlight
Tunne välittyy hienosti kuten usein negatiivisista tunteista ammennetuissa Holopaisen sävellyksissä. Holopaisen mukaan Lanternlight oli albumille ensimmäisenä tehty biisi ja se luotiin henkilökohtaisena surunkäsittelynä. Floor pääsee oikeuksiinsa ja tämä on hieno päätös monipuoliselle kokonaisuudelle. Vaikka jonkinlainen levytyssopimus tulevaan on taidettu viime vuonna tehdä, on Lanternlight häiritsevän joutsenlaulumainen.
 

Animal

Jäsen
12. Lanternlight
Tunne välittyy hienosti kuten usein negatiivisista tunteista ammennetuissa Holopaisen sävellyksissä. Holopaisen mukaan Lanternlight oli albumille ensimmäisenä tehty biisi ja se luotiin henkilökohtaisena surunkäsittelynä. Floor pääsee oikeuksiinsa ja tämä on hieno päätös monipuoliselle kokonaisuudelle. Vaikka jonkinlainen levytyssopimus tulevaan on taidettu viime vuonna tehdä, on Lanternlight häiritsevän joutsenlaulumainen.

Kappale lienee omistettu vuonna 2021 menehtyneelle DI Pentti Holopaiselle, joka oli siis Tuomaksen isä. Herra oli omanlaisensa Kiteen kyläpäällikkö, jonka muistokirjoitus löytyy myös Hesarin arkistosta. Lyriikoiden ja ajankohdan puolesta sopisi tähän.
 

SM84

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Louis Blues, KuKi HT
On kyllä kova tämä uusi Nightwishin levy! Ne kaksi ekaa sinkkua eivät oikein vakuuttaneet aluksi ja An Oceans Of Strange Islandsia en edes kuunnellut ennakkoon. Nyt kun levyä on tullut pyöriteltyä läpi, niin nuo kaksi ekaa sinkkuakin toimivat jo huomattavasti paremmin ja levy on alkanut avautumaan ja on alkanut löytymään kiehtovia yksityiskohtia.

Kokonaisuutena tasainen ja tasapainoinen levy, ei mitään heikkoja biisejä ole onneksi eksynyt joukkoon. Riittävästi monipuolisuutta ja erilaiset biisit toimivat hyvin keskenään tässä kokonaisuudessa. Paikoin erittäin koskettavaa tunnelmointia. Akustiset tuokiot vie tunnelmaa sinne ekan levyn aikoihin. Yksittäisistä biiseistä nostaisin tässä vaiheessa esiin An Ocean Of Strange Islandsin, Spider Silkin ja Something Whispered Followed Men. Varsinkin An Oceans Of Strange Islands on kohonnut jo nyt yhdeksi parhaimmista Nightwishin biiseistä.

Edellinen levy oli pettymys ja en ole oikein saanut siitä otetta. Sen biisimateriaali on liian epätasaista, eikä mielenkiintoisia biisejä ole tarpeeksi. Onneksi tämä uusi levy korjaa kurssia huomattavasti. Mielenkiintoista nähdä, että miten korkealle tämä vielä nousee bändin discografiassa. Once on pitänyt pitkään kärkipaikkaa, mutta tuntuu että tämä Yesterwynde saattaa nousta hyvinkin lähelle sitä.
 

Jancky

Jäsen
Pidin edellisestä levystä melko paljon ja sen kautta palasin Nightwishia taas pitkän ajan jälkeen kuuntelemaan. Jälkikäteen mietittynä tuolla levyllä oli hienoja biisejä mutta ei sen pariin enää ole tullut palattua.
Tämä uusin on taasen julkaisunsa jälkeen vakuuttanut todella kovasti ja nousee lähivuosien suosikkilevyjen joukkoon. En allekirjoita yhtään tylsää leffamusiikkia -vertauksia. Jos tälläistä on keskiverto leffamusiikki niin antakaa tätä lisää!
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Itseäni tämä ei edelleenkään ihan mahdottomasti innosta. Onhan tämä toki hyvää musiikkia, mutta en nosta edellisen albumin yli. En oikein ymmärrä, miksi tätä albumia pidetään raskaana. Kevyttähän tämä on lähes koko albumi.

Yksi biisi tässä on noussut yli muiden eli The Children Of 'Ata. Tätä yksittäisistä biisiä voisin hehkuttaa niin paljon kuin tätä levyä täällä hehkutetaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös