Holopaisen sävellyksethän kuvastavat hyvin pitkin Nightwish discografiaa kulloisenkin levyn teemaa mikä yleensä on hyvin pitkälti sen hetkinen mielenkiinnon aihe Tuomakselle. Ensimmäiset viisi levyä mentiin enemmän ja vähemmän fantasiateemoissa kunnon hevipoljennolla, Dark Passion Play purettiin pahaa mieltä ja Imaginaerum oli kuin raskas leffa soundtrack. Kaikki nuo tuottanut hieman erilaista soundimaailmaa omaan korvaan ja sinänsä onnistuneesti sopineet teemoihin. Nyt vedetään kolmatta levyä evoluution ja ihmisyyden ympärillä ja soundi kyllä on sopinut siihen. Edellisen levyn kohdalla toki tuntui siltä, että pitikö tämän aihepiirin ympäriltä vielä toinenkin levy tehdä, koska siihen ei samalla tavalla sovi tuollainen tämän uusimman singlen tapainen aiempien aikojen Nightwish poljento mitä parin viime levyn jäljiltä oli jo jollakin tavalla ikävä.
Edelleen tykkään kovasti etenkin Endless Forms Most Beautiful levystä ja ihan hyvin voisin sen jopa levynä rankata parhaaksi Nightwish levyksi. Myös Human Nature toimi teemaansa hyvin ja sitäkin tulee jopa kokonaisena levynä kuunneltua silloin tällöin vieläkin, mutta ihan positiivinen pläjäys tämä uusin julkaisu Ocean of strange islands. Tämä osittain siitäkin syystä, että Holopainen pystyy paremminkin kuin kukaan tietämäni säveltäjä tuomaan kuulijan korviin noin "täyteläisen" hevisoundin, niin että se pysyy samaan aikaan mielenkiintoisena kuulijalle, joka ei pysty instrumenttikohtaisia hienouksia poimimaan musiikin seasta. Minulle tuota fiilistä on hyvin vaikea pukea sanoiksi, mutta Poet of The Pendulumin part 2 alku on ehkä paras esimerkki sellaisesta sävellyksestä.
Ensimmäisen kolmen maistiaisen jälkeen odotukset nousseet olisiko sieltä tulossa evoluutio-trilogian jopa paras levy ulos kohta.
Edelleen tykkään kovasti etenkin Endless Forms Most Beautiful levystä ja ihan hyvin voisin sen jopa levynä rankata parhaaksi Nightwish levyksi. Myös Human Nature toimi teemaansa hyvin ja sitäkin tulee jopa kokonaisena levynä kuunneltua silloin tällöin vieläkin, mutta ihan positiivinen pläjäys tämä uusin julkaisu Ocean of strange islands. Tämä osittain siitäkin syystä, että Holopainen pystyy paremminkin kuin kukaan tietämäni säveltäjä tuomaan kuulijan korviin noin "täyteläisen" hevisoundin, niin että se pysyy samaan aikaan mielenkiintoisena kuulijalle, joka ei pysty instrumenttikohtaisia hienouksia poimimaan musiikin seasta. Minulle tuota fiilistä on hyvin vaikea pukea sanoiksi, mutta Poet of The Pendulumin part 2 alku on ehkä paras esimerkki sellaisesta sävellyksestä.
Ensimmäisen kolmen maistiaisen jälkeen odotukset nousseet olisiko sieltä tulossa evoluutio-trilogian jopa paras levy ulos kohta.