Tämän tuoreimman albumin nyt kun on pari kertaa pyöräyttänyt läpi, niin voi jo vähän avata omia näkemyksiä laajemmin.
Holopainen on itse sanonut, että tämä on "albumitrilogian päätös", mutta itse tunnistan tässä hyvin vähän yhtymäkohtia kahteen aiempaan albumiin, joiden kantava teema on joku tiedemiesnörtteily, mutta kokonaisuutena ne ovat vain toisistaan irrallisia kappaleita. Toki tämä on vain mielipide, mutta itselleni tämä kuulostaa hyvin paljon perinteisemmältä Nightwish -albumilta, kuin 3-4 edeltävää. Tämä on ehkä "yllättävä" albumi niille, jotka ovat alkaneet seuraamaan bändiä radiohittien ja suuremman suosion jälkeen, mutta bändin alkuajoista yhtyettä seuranneille tässä tuskin on mitään erikoista. Kaupallisessa kompromissittomuudessa parhain verrokki lienee, ehkä Oceanborn tai Century Child.
Tämä on selkeämmin bändi- ja metallilevy kuin kaksi aiempaa. Pidän tästä suuresti, sillä olen jo pitkään kaivannut bändin alkuajoilta tuttuja kosketin ja kitaramelodioita täyteen ahdetun sinfoniamössön sijaan. Tässä on toki molempia, mutta niille on paikkansa. On sitä mahtipontista tulitusta, mutta toisaalta sellaista riisutumpaa ja akustisia osuuksia. Tämän kautta päästään levyn teemaan, joka lienee mitä suurimmalla todennäköisyydellä bändin ja sen jäsenten omien elämien kehitys, kulku, historia ja evoluutio. Holopaisen mainitsemat "pääsiäismunat" lienevät niitä tutunkuuloisia musiikin tai sanoitusten pätkiä yhtyeen eri aikakausilta ja albumeilta. Myös albumin kansi viittaa tähän ajan jatkumoon.
Yleensä henkilökohtainen tunne-elämä vaikuttaa taiteilijoiden luomaan taiteeseen, niin myös tässä. Lyriikat ovat paljon henkilökohtaisempia, kuin kahden aiemman levyn lyriikat, jotka liikkuvat vähän korkealentoisemmissa maailmoissa ja menivät jo hieman saarnaamisen puolelle. En ihmettele tätä, sillä edeltävän Human:Nature albumin jälkeen on tapahtunut mm. koronan aiheuttama keikkatauko, Markon lähtö bändistä, Floorin sairastelut ja myös Holopaisen oman isän poismeno. Näihin on ainakin omassa mielikuvituksessa löydettävissä viitteitä lyriikoista, jos näin haluaa tehdä.
Arvosana 9+/10, mutta saattaa vielä useamman kuuntelun myötä nousta tästä.