Lapanen kirjoitti:
Kyllä sävellykset, 'biisit', ovat kaiken perusta. Kyllä se on musiikki, mikä ihmisiä on alkanut alkanut alunperin kiinnostaa, ja kiinnostaa edelleenkin. Maailmassa on tuhansia ja taas tuhansia bändejä, jopa naislaulajilla varustettuja heavy-yhtyeitä. En näe Turusen karismaa ja laulutaitoa niin ylimaallisena, että juuri sen vuoksi NW on noussut yhdeksi genrensä kärkinimistä maailmassa.
Suomessa tilanne on vain sikäli vääristynyt, koska täällä on käynyt NW:n kanssa hieman samoin kuin formuloiden (tai jääkiekon) kanssa. Kun Häkkinen alkoi menestyä, oli täällä yhtäkkiä viisi miljoonaa F1 asiantuntijaa.
Nyt tänne on siunaantunut iso liuta NW asiantuntijoita, joille yhtye on sama kuin sen laulusolisti. Heitä ei yhtyeen musiikki kiinnosta, eivätkä he ole musiikin vuoksi asiasta alun perin kiinnostuneet. Heistä on tullut bändin 'asiantuntijoita' siksi, että suomalainen tuote menestyy ulkomailla, siitä kirjoitetaan paljon mediassa ja median perskärpäset ovat yhtälailla tässä asiassa asiantuntijoita, kuin vaikkapa formuloissa tai lätkässä. Mediassa yhtyeen söpö keulakuva on ollut eniten esillä. Ihmisille, joille musiikilla ei ole merkitystä NW on sama kuin Tarja Turunen.
Tilanne ei ole sama bändin musiikin, tai 'alkuperäisten' diggareiden, eikä ulkomaalaisten fanien kohdalla.
Ajatus siitä, että yhtye olisi päässyt asemaansa jotenkin Turusen siivellä, on lähinnä asiantuntematon ja perustuu kotimaisen lööppijulkisuuden myötä saatuun kuvaan yhtyeestä. Toki Turusella on oma tärkeä roolinsa ollut, mutta siitä on pitkä matka siivellä elämiseen.
Siinä on pitkä pätkä niin täyttä asiakirjoitusta ettei paljoa jätä lisättävää.
Olen seurannut Nightwishin tekemisiä enemmän tai vähemmän sen koko elinkaaren ajan, kun sain levykaupasta vahingossa käsiini juuri ilmestyneen Angels Fall First:in.
Itse en henkilökohtaisesti ole milloinkaan pitänyt Tarja Turusta sen bändin keulakuvana muutoin kun nyt ihan viime vuosina noin ulkonäöllisesti.
Ensimmäisten levyjen aikaanhan tuo oli siinä lajissa aika huvittavan näköinen ilmestys. Hassu ja ujo ylipainoinen maalaistyttö lähiöpermanentissaan laulamassa metallibändissä. Kaikki propsit Tarjalle sen jälkeisestä muodonmuutoksesta!
Itse bändi on kuitenkin niin täysin Tuomas Holopaisen luomus ollut ihan päivästä yksi alkaen, kuin bändi yleensä voi yhden ihmisen luomus olla.
En itse ole erityisesti fanitellut yhtyeen Oceanbornin jälkeisiä tuotoksia, mutta Holopaisen kyky tehdä keskinkertaisistakin biisiaihioista niin ison kuuloisia, että kaikki se isous peittää sen keskinkertaisuuden, on Nightwishin menestyksen salaisuus.
Se olisi breikannut aivan varmasti ilman Turusta - joka saattoi alussa olla jopa rasite oopperalauluineen - ja voisin lyödä melko paljon vetoa, että se tulee menestymään myös Turusen jälkeen.
Turunen ei laulajanakaan ole mikään suuri persoonallisuus. Hänen persoonallisuuttaan ylistetään, mutta se on vain se, että hän laulaa klassista laulua. Joku toinen klassista laulava vosu kiekuu radiosta saman biisin, niin 95% bändiin enempiä perehtymättömistä ei edes huomaa eroa.
Laulajatar löytyy kyllä. Halukkaita on varmasti tuhansia - joukossa parempia ja huonompia - joten uskon että löytyy sellainenkin, jolla on juuri bändin haluama soundi ja sopivat ulkoiset avutkin jos niikseen tulee.
Sen jälkeen Holopainen taikoo taas yhden Beauty&The Beastin/Sleeping Sunin/Nemon jne. uudelle vokalistille, niin Tarja Turunen unohtuu nanosekunnissa ja iltapäivälehdet hehkuttavat uutta mahtavaa Nightwishiä, joka vie pientä mutta tapapajuista suomea maailmankartalle uuden upean ulkomaalaisvahvistuksensa (jolle lehdistö antaa suomalaisen lempinimen) turvin.
En epäile hetkeäkään, etteikö bändi menesty ilman Tarjaa. Näin ollen - jos en nyt fanina, niin jonkinsortin semifanina kuitenkin - en ollenkaan ollut järkyttynyt tuosta erottamisuutisesta, siksi mitätön Tarjan osuus mielestäni oli noin muuten kuin markkinointimielessä.