Nightwish

[Turkoosisalpa]

Kakkoslevy avautuu hyvin jo ekalla kuulemalla. Ykkönen vaatii enemmän pureskelua.

 

[Moto]

Ja sitten mennään... Spotifyssä näkyy olevan oikein visualisoinnit, ainakin Androidissa.

 

[Lapa7]

Apple musiikissakin nyt myös.

 

[Cloaca Maxima]

Pitihän tämä nyt sitten heti laittaa kuunteluun kun kerran tulikin Spotifyyn tarjolle.

Ensimmäinen levyllinen siis nyt kuunneltu kertaalleen ja en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella - kokonaisuus pääsi yllättämään, eli en osannut ihan tällaista odottaa. Onhan tässä selkeä teema kuultavissa läpi levyn kuten odottaa saattoikin, mutta jotenkin ei tahdo päästä siitä kunnolla kiinni. Tarvitsee selkeästi useamman kuuntelukerran, kuten Nightwishin tuotokset yleensäkin.

Parhaiten tästä kierroksesta jäi ehkä mieleen Shoemaker, Pan ja ehkä hieman yllättäen avausraita Music. Harvestista en oppinut sinkkunakaan tykkäämään eikä edelleenkään iske. Väkisin tästä tuli mieleen liian kova yritys nivoa koko levy yhteen, itse olisin ehkä kaivannut väliin sellaista yksinkertaisempaa ja rosoisempaa tykitystä. Vaatii toki tosiaan useampia kuuntelukertoja ja toisella kerralla pitää tarkastella lyriikoitakin tarkemmin.

Isoin yksittäinen asia joka jäi mieleen oli Kai Hahto, ja siis positiivisessa mielessä.

Sitten silmät kiinni, kuulokkeet korville ja toisen levyllisen kimppuun...

 

[Individual]

Ai vitsi, että on hienoa kuultavaa tuo kakkoslevy. Upeaa ja kaunista leffamaista musiikkia. Osuu kyllä meikäläisen musadiggailuun, kun elokuvamusiikki, vaikka laaja käsite onkin, on kovassa kuuntelussa.

 

[Rinksu]

Eka pyöräytys tuolle ekalle levylle Natuvissyn oman tuubin kautta takana ja sellainen vähän kaksijakoinen fiilis. Onhan siellä kamaa, kaikennäköistä maailmanmusiikki ja kelttivaikutetta roiskittu runsaasti, mutta jotenkin se tarttumapinta jää ohueksi. Kaipailin edellisiä plattoja vahvempia vokaalimelodioita, mutta jotenkin uhueksi jää tältä osalta. Ollaan taas oltu vahvasti siellä erilaisten orkestraatioiden parissa.

Levyn vahvimmaksi siivuksi omalla kohdalla on tulossa päätösraita Endlessness, sellainen Swallow The Sun-osastolle kumarteleva veto.

Jahka saan oman plattani, niin pistetään kuunnellen koko homma läpi ja aletaan sitten lopullisesti tuomitsemaan.

 

[Siivu]

Eka pyöräytys tuolle ekalle levylle Natuvissyn oman tuubin kautta takana ja sellainen vähän kaksijakoinen fiilis. Onhan siellä kamaa, kaikennäköistä maailmanmusiikki ja kelttivaikutetta roiskittu runsaasti, mutta jotenkin se tarttumapinta jää ohueksi. Kaipailin edellisiä plattoja vahvempia vokaalimelodioita, mutta jotenkin uhueksi jää tältä osalta. Ollaan taas oltu vahvasti siellä erilaisten orkestraatioiden parissa.

Parin pyöräytyksen jälkeen kovin samaa mieltä. Siinä missä Hahto on päästetty kahleistaan, niin Floorin mielettömästä kapasiteetista ei revitä läheskään kaikkea irti. Ehkä tarkoituksellista? Pätee osin myös Hietalaan.

Hienoa musiikkia kyllä, en uskalla lytätä vielä, vaatii ensin jokusen rauhallisen iteroinnin lenkkipolulla.

 

[Huml71]

Sama homma, kuin ennenkin: vaatii useamman kuuntelukerran päästäkseen täysin ytimeen. Edellinen levy oli työmatkoilla tehokuuntelussa päivästä toiseen, ja olihan se EFMB loistava levy.

Ei tuolta ykköslevyltä mielestäni montaa heikompaa vetoa löydy. "Procession" ei allekirjoittaneelle kolahtanut, mutta sitten vaikkapa Harvest kuulosti huomattavasti paremmalta osana kokonaisuutta.

Suosikiksi on kohonnut toistaiseksi "Pan". Tuosta toisesta levystä en kyllä lopulta perustanut. Sääli sinänsä, odotin enemmän.

 

[Drewiske]

Omaan korvaan aika paljon rauhallisempaa musiikkia kuin aikaisempi NW-tuotanto. Itselleni se sopii oikein hyvin, mutta varhaisemman tuotannon diggareille ei välttämättä iske yhtä lujaa.

Omia suosikkeja levyltä Music, Pan ja How's the heart. Varsinkin viimeksi mainitun vokaaliharmoniat lämmittivät allekirjoittanutta hyvin paljon.

 

[Roger Moore]

Omaan korvaan aika paljon rauhallisempaa musiikkia kuin aikaisempi NW-tuotanto. Itselleni se sopii oikein hyvin, mutta varhaisemman tuotannon diggareille ei välttämättä iske yhtä lujaa.

Tämäkin on muuten totta. Tosiaan verrattuna vanhempiin tuotoksiin niin aika paljon rauhallisemmaksi jää. Ei se sinänsä huono asia toki ole.

Saas nähdä minkä verran tältä levyltä livesettiin tulee biisejä. Varsinaisia yleisönhuudattajia tässä nyt ei kuitenkaan niin kamalasti ole (vrt. jopa edelliseen levyyn), mutta toisaalta on siellä tarttuvia ralleja. Noise ja Harvest nyt takuuvarmasti pääsevät mukaan settilistoihin, ja uskaltaisin sanoa että How's the Heart on myös mukana. Katellaan.

Mutta kyllä tämä uudemmilla kuunteluilla kuulostaa jatkuvasti paremmalta.

 

[Turnipsi]

Kerran kuunnellut läpi ja ei kyllä vielä iske oikein mikään tässä. En oikein ole löytänyt tarttuvia kitarariffejä, Floorin kykyjen hyödyntämättä jättäminen, Hietalan laulujen vähyys.. Ainoa josta suoraan pidän on Hahdon rummut.

Toivottavasti tämä vielä paranee, mutta päällimmäisenä tunteena pettymys juuri nyt.

Kakkoslevystä en tässä yhteydessä pidä. En ymmärrä miksei sitä voinut tehdä erillisenä Holopaisen soololevynä.

 

[Turkoosisalpa]

Kyllä iski mulle nyt tämä levy. Kolme kertaa kuulokkeiden kanssa levy läpi ilman mitään häiriötekijöitä. Ekalla kertaa tavasin sanoja ja se ei minulle toiminut. Ei ole tyypillinen kerrasta korvamato Nightwish-levy, vaan kypsyttelyä vaativa. Todennäköisesti tästä vielä paranee lisäkuuntelujen myötä.

 

[DR_J]

Levy kerran kuunneltu läpi ja vaatii kyllä useamman kuuntelukerran. Jos edellisen levyn kohdalla tuntui hiukan siltä, että oli menty sieltä yli mistä aita on matalin niin tästä tuli kyllä täysin päinvastaiset fibat. Holopainen haastaa bändiä ja kuulijaa ihan tosissaan.

Tasapaksu ensi vaikutelma jäi, mutta annetaan totta kai vielä mahdollisuus.

 

[SilentMan]

Vaimon kautta Nightwishiin tutustuneena ja bändin toistakymmentä kertaa nähneenä en vieläkään tunnustaudu faniksi, mutta kuuntelen heidän musiikkiaan silti suurella mielihyvällä. Tarjan aikainen Nightwish ei oikein nappaa, mutta sen jälkeinen kyllä varsin hyvin. Edellinen levy on varmaan kaikkein paras tähän asti, eikä vähiten The Greatest Show on Earthin vuoksi.

Tuorein lätty on tullut kuunneltua pari kertaa, mutta ei vielä ihan tarkimmin ja etenkin viimeisiin kappaleisiin pitää tutustua paremmin. Tutulta kuulostaa kaikin puolin ja hittejäkin löytyy - huteihin en ole vielä törmännyt, mutta ehkä niitäkin tulee ajan kanssa eteen. Taidan olla harvoja, jotka eivät ole koskaan pitäneet Marcon laulusta (pl. The Islander), joten olen vain tyytyväinen että mies pysyttelee taustalla. Troystakaan en ole aiemmin välittänyt ja Harvest kuulosti ensimmäisellä kerralla todella laimealta, mutta on nyttemmin noussut levyn parhaiden kappaleiden joukkoon.

Jatketaan kuuntelua.

 

[heavy]

Kakkoslevystä en tässä yhteydessä pidä. En ymmärrä miksei sitä voinut tehdä erillisenä Holopaisen soololevynä.

Minäkään en näitä "soundtracklevyjä" jaksa kuunnella yhtään, varmaan toiveissa on isompi kuulijakunta kuin jos se julkaistaisiin Roope-levyn tapaan erillisenä soololevynä.

 

[Roger Moore]

Minäkään en näitä "soundtracklevyjä" jaksa kuunnella yhtään, varmaan toiveissa on isompi kuulijakunta kuin jos se julkaistaisiin Roope-levyn tapaan erillisenä soololevynä.

Ei ole itselläkään vielä ihan tuo kakkoslevy lähtenyt liikkeelle, vähän olen alkua kuunnellut mutta ei ole toistaiseksi kolahtanut niin kamalasti. Vaatii ehkä vähän erilaisen ympäristön tms. Täytynee jossain vaiheessa kuunnella ihan kunnolla läpi.

Tuosta Roope-levystä vielä, itse kyllä tykkäsin siitä. Toki erilainen levy se tähään Human Naturen kakkoslevyyn verrattuna toki on kun siinä on ihan lyriikkaa yms. joissain biiseissä ja toki tuo Roopen Elämä ja Teot on itselle ihan tärkeä kokonaisuus joten toimii itselle soundtrackina.

 

[Tukka]

Kakkoslevystä tulee aika ajoin vahvoja viitteitä Nobuo Uematsun (Final fantasy) ja Bear McCrearyn (Battlestar Galactica yms.) musiikkiin. Itse tykkään paljonkin, sillä muutenkin instrumentaali musiikki on lähellä sydäntä. Itse ykköslevyltä odotin laajempaa skaalaa Jansenin äänenkäytölle, nyt vähän jäi laimeaksi.

 

[lainelaser]

Ensi kuulemalta jäi mieleen ainoastaan Tribal mikä oli kova

 

[I am not Jesus]

Mitäköhän kaikki ne albumia maasta taivaaseen kehuneet musiikkitoimittajat olivat vetäneet ennen kuin kirjoittivat etukäteishehkutuksia? Todella suuri pettymys varsinkin, kun luulin, että olisi tulossa jotain tajunnanräjäyttävää.

 

[hiitti]

Mitäköhän kaikki ne albumia maasta taivaaseen kehuneet musiikkitoimittajat olivat vetäneet ennen kuin kirjoittivat etukäteishehkutuksia? Todella suuri pettymys varsinkin, kun luulin, että olisi tulossa jotain tajunnanräjäyttävää.

Vähän sama. Jo se eka biisi mikä tuli niin jätti valjun fiiliksen. Ehkä toki omat odotusarvot oli liian kovat ja siksi myös pettyi helpommin.

Floor on silti ihana nainen ja voin mutapainia hänen kanssaan koska vaan.

 

[Lynyrd]

Mitäköhän kaikki ne albumia maasta taivaaseen kehuneet musiikkitoimittajat olivat vetäneet ennen kuin kirjoittivat etukäteishehkutuksia? Todella suuri pettymys varsinkin, kun luulin, että olisi tulossa jotain tajunnanräjäyttävää.

Varmaan punaviiniä silleen riittävästi. Itse koitin Jaloviinan voimalla kuunnella, eikä aiheuttanut minkäänlaista wow fiilsitä. Kaks kertaa kuuntelin aika putkeen läpi eikä yksikään biisi jääny millään tavalla mieleen. Kolmatta kertaa tuskin enää omaa aikaani tuohon tekeleeseen tuhlaan.

 

[asyouwere]

Kahden kuuntelukerran jälkeen ei oikein iske kuin Music, How's the Heart ja jo aikaisemmin julkaistu Noise. Toki onhan tuokin jo kolmasosa levystä. Ja uskon kyllä, että muitakin kappaleita sieltä vielä nousee kovemman kuuntelun jälkeen, esimerkiksi tätä kirjoittaessa stereoissa soi Shoemaker ja selvästi sekin paranee kerta kerralta.

Troyn lauluosuuksien radikaali lisääntyminen vaatii vähän totuttelua, esim. Harvestista tykkäisin varmaan enemmän jos sen laulaisi Marko tai Floor. Mutta tosiaan totuttelukysymys varmaan tämäkin.

 

[Veijari]

Jotenkin synkkä tekele tämä Nw:n uusin tuotos. Odotin sellaista iloista ja raikasta mutta raskasta poljentoa mutta tämä levy on kyllä kaikkea muuta.

Troyn lisääntyneet lauluosuudet ei myöskään sovi mun korvaan. Täytyy vakavasti kysyä, miksi Troy pitää päästää enenevässä määrin ääneen kun bändin ykkössolistina on Floorin kaltainen kultakurkku?

Kokonaisuus jää pettymyksen puolelle. Muutama ihan OK biisi; Noise, How”s the heart, Music ja (varauksin) Endlessness. Muut menee kastiin VMP. Kokonaisarvosana ykköslevystä 7/10. Kakkoslevyä tuskin tulen koskaan kuuntelemaan.

 

[lainelaser]

Ei tässä ollut tietoakaan sellaisesta iloisen agressiivisestä poljennosta mitä aiemmilla levyillä on nähty. Synkkä ja jotenkin masentavan oloinen lätty.

 

[KaljaVeikko]

Hieman ristiriitaiset fiilikset tästä uudesta levystä tosiaan on, mutta enemmän kuitenkin positiivisen puolella.
Syyksi tähän antaisin sen että levyn kappaleet ovat enemmänkin kutsuttavissa sanan kappaleen sijasta teoksiksi.
Ja voi pojat että musikaalisesti hienoja teoksia nämä kaikki ovatkin.

Ykköslevyllä suosikkejani tällä hetkellä ovat Music ja Shoemaker.
Kakkoslevy on enemmän sellainen joka soi taustalla ja sen osien nimet eivät ole kyllä jääneet mitenkään mieleen.

Shoemakerin loppu siitä noin kolmen minuutin kohdalta on mielestä levyn huippuhetki. Mutta (aina löytyy se mutta),
voi että olisin toivonut että kappale tästä eeppisestä lopetuksesta olisikin jatkunut vielä eteenpäin koko orkesterin tullessa mukaan kunnon jytkeellä. Siinä se vasta sinfoninen metalli olisi ollut up to 11 perkele! Nyt kaiken eeppisyyden jälkeen alkaakin vain hieman tuhnu Harvest (joka toki on myös ihan hyvä kappale ei siinä) etnorummuillaan. Hukattuja mahdollisuuksia mutta toisaalta kukapa tässä on neuvomaan.

4/5