aceman81 kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysäsen...mitä tarkoitat tappelukulttuurilla? Tiistain tapahtumilla oli taustalla tekijöitä eli kyseessä ei ollut pelkkä yleisönkosiskelu, vaikka tappelu pelaajien maineen ja historian tuntien odotettavissa olikin. Tappelu voidaan nähdä kahden joukkueen tai pelaajan välisenä vuoropuheluna, kuittailuna, pullisteluna. Ja tappelu tarkoittaa käytännössä kahden vapaaehtoisesti hanskat pudottavan voimainnäytöstä. Kulunut klisee; vaikka taistelu hävitään niin sota jatkuu. Taka-askelia ei oteta. Pelaajienkaan kohdalla; kovat kaverit joskus hakevat paikan mittailla taitojaan, paikkaansa hierarkiassa, on puhuttu jopa mieskunniasta eli taka-askelia ei oteta eikä ketään väistetä. Ovatko nämä em, tilanteet mielestäsi tuomittavia? Ja jos, niin miten näet oman näkemyksesi suhteessa pelin historiaan ja koodistoon/henkeen? Miten suhtaudut ns. spontaaneihin myllyihin?
Tarkoitin tappelukulttuuria yleisimmässä koko peliä eikä vain SM-liigaa koskevassa merkityksessä: lajia lähellä olevat näkevät tappelut pelin toivottavana eikä ei-toivottavana osana. Niin suhtautumisessa kuin käytännössäkin on sitten tietysti suuret erot eri puolilla Atlanttia.
En oikein osaa sanoa, kumpi on luotaantyöntävämpää, viihdetappelu vai oikeuden jakaminen. Ensin mainitut ovat maailman huonoimpia sirkusnumeroita, jälkimmäiset taas ovat pelkkää primitiivistä kostonhimoa, jotka vaarantavat pelaajia eivätkä suojele - väitän, että esimerkiksi Bertuzzin silmitöntä Mooren teurastusyritystä tuskin olisi koskaan nähty ilman tappelukulttuurin synnyttämää sallivaa asennetta spontaania aggressiota kohtaan. Kasparaitis, Uffe Samuelsson ja vastaavat tökkijät, joiden nuhteessa pitämiseksi tappelijat ovat muka olemassa, näyttävät kuonoon saatuaan aitiosta :centteriä: ja pitkällä tähtäimellä jatkavat keihästelyään suu virneessä.
Kokonaisvaltaiseen pelikulttuuriseen tappelu-tulkintaan liittyvät psykologiset selitykset ovat kyllä tuttuja, mutta yhtälailla pyöräilyssäkin vastustajan töniminen voidaan nähdä kuittailuna, pullisteluna, psykologisen yliotteen hakemisena tai mitä sanoja siinä nyt tavataankaan pyöritellä, jos puutteellisesta itsekontrollista johtuvia refleksinomaisia hihnankatkeamisia yritetään jotenkin älyllistää. Nuo taistelun häviämiset, sodan jatkumiset ja ei-kenenkään väistämiset ovat hyvin yleisluontoista sanailua, joka ei sinänsä perustele mitään vaan on siirrettävissä oikeastaan mihin tahansa, epäfyysiseenkin, urheilulajiin. Itselleni jääkiekko on intensiivinen pallopeli, jossa on määrättyjä pelin sujumiseksi ja pelaajien turvallisuuden takaamiseksi tarpeellisia sääntöjä ja näiden sääntöjen valvominen on puolueettoman osapuolen eli tuomarien tehtävä. Joukkueet jäsenineen ovat jäävejä tuomitsemaan itseään koskevissa asioissa - jos järjestelmä olisi avoimesti tällainen, ottelu olisi pelkkä joukkotappelu, koska nämä jäävit osapuolet näkevät tilanteet 95-prosenttisesti eri tavalla, kumpikin omaksi edukseen. (Tällainen systeemi voi toimia esimerkiksi ultimatessa, koska kyseessä on rauhallinen laji, jossa oikeudenjako on luonteeltaan neuvottelevaa eikä tuomitsevaa.) Kontaktipelissä ylilyöntejä tulee väistämättä, mutta järjestelmällinen reagoiminen näihin uusilla ylilyönneillä ei vähennä niitä vaan lisää.
Kun lukee Jatkoajan poliittisista keskusteluista, miten yleistä on halu viedä yhteiskunnan rangaistuskäytäntö ihan kirjaimellisesti keskiajalle tai kivikaudelle, tulee mieleen, että jääkiekko on yksi kanava näiden samojen viettien purkautumiselle; areena, jossa mies paljain käsin vastaa itsestään ja perheestään (=joukkue) ilman byrokratian kahleita.
Oma näkemykseni on lähempänä slaavilaista kuin pohjoisamerikkalaista kiekkonäkemystä, joskin tappelu-asiassa lienen vähemmistössä kummassakin em. koulukunnista. Jääkiekkokulttuurissa on sen verran vakiintunut suhde tappeluihin, etten pidä yksittäisiä tilanteita tuomittavina, koska ne vain toistavat tahdottomasti lajin näiltä osin typerää perinnettä. Yleisesti ottaen 1) sirkustappelut ovat tylsiä, 2) voimanosoitustappelujen 'psykologinen funktio' on käytännössä yhtä kuin testosteronipilvien ruikkiminen ilmaan, mitä pidän vastenmielisenä ja 3) oikeudenjakotappelut eivät a) toimi tehtävässään ja b) niitä on jo lähtökohtaisesti mahdoton hyväksyä.
