Aiemmissa änäreissä varmoja maalikikkoja oli enemmän ja puolustaminen vaikeampaa, jolloin se ihmismaalivahdin tuoma lisä oli merkittävämässä roolissa. Nykyään sanoisin, että suurempi merkitys on joukkueiden kenttäpelaajien tasolla ja yhteispelillä. Eli se ihmismaalivahti ei tee sitä merkittävintä eroa, vaan pelaajien ja joukkueiden taso yleisesti tekee. Kutosissa taso on yleensä selvästi kovempi.
Omalla kohdallani korostuu se, että vaikka pelaan tosissaan, haluan voittaa ja vihaan häviämistä, niin yleensä haluan myös pitää hauskaa. Kutosissa peli voi olla niin tarkkaa, että 1-2 ottelua voi olla mukava pelata kovia vääntöjä, mutta pidemmän päälle se tuntuu raskaalta ja rentous häviää. Pelaaminen alkaa tuntua työltä.
Mutta tässä tulee vastaan ne erot, että kaikki eivät hae pelaamiselta täysin samoja asioita. Toisille kilpailuhenkisyys ja jatkuvat kovat väännöt ovat se ainoa suola, jonka myötä jaksaa pelata. Toisille kyse on usein jostain asteen verran rennommasta hauskanpidosta. Ja tässä en todellakaan tarkoita mitään perseilyä, koska niitäkin pelaajia ja joukkueita riittää.
Raskaiden työpäivien jälkeen ei välttämättä kiinnosta hampaat irvessä puristaa tuntikaupalla kutospelejä :)