Pleikkarin Storessa oli änäri kivasti alennushintaan reilulla kolmella kympillä, joten tulipa tämäkin ostettua. Viime vuoden jätin kokonaan välistä ja NHL15 pelasin yhteensä ehkä alle 20 peliä, joten käytännössä tämä on ensimmäinen kunnon kosketus nykyisen konsolisukupolven änäreihin. Ainakin näin pari vuotta väliin jättäneenä pelistä on jäänyt ihan hyvä fiilis, kolmisenkymmentä peliä olen nyt hakannut Franchise modea Minnesotalla. EA:n slidereillä ja asetuksilla mennään, en ole muuttanut muuta kuin automaattisen takaperinluistelun otin pois. Jotain ensifiiliksiä:
+Franchise modessa on mukavasti kaikkea uutta ainakin näin ensi alkuun. Nuo tiimipalaverit, pelaajien kanssa jutustelut, joukkueen kemiat, fanien tyytyväisyydet yms. ovat tervetullut lisä. Aina mukavaa, kun saa pelien ulkopuolelle enemmän tekemistä. Omistajan vaatimukset toki vähän outoja, esim. minulle tuli päätavoitteeksi vahvistaa top6-hyökkäystä, vaikka siellä oli jo valmiiksi tyyliin pelkkiä 85+ ukkoja luutimassa. Hommasin Lehterän ja Seminin, eikä ainakaan vielä ole tullut ruksia, että tuo tavoite olisi täytetty. Toivottavasti se sitten trade deadlinella tulee, eikä peli oikeasti odota että taion jotain Toewseja ja Crosbyjä sinne hyökkäykseen ja samalla treidaan tyyliin ykköspakkiparin pois.
+Veskarit tuntuvat kyllä paremmilta kuin aiemmissa änäreissä. Otteet toki ailahtelevat, mutta niinhän niiden kuuluukin. Välillä Dubnykille on mennyt 2 ekaa vetoa sisään, mutta vastaavasti pelasi äsken 3 nollapeliä putkeen, joissa kaikissa päälle 20 torjuntaa. Hörpyt ja haamupelastukset tuntuvat realistisemmilta kuin aiemmin ja tulevat sellaisissa tilanteissa, missä oikeastikin niitä voisi tapahtua. Veskariin löytyy myös luottoa ihan eri tavalla kuin ennen, esim. vihun saadessa 2v1 hyökkäyksen voin pelata ihan rohkeasti syötön pois ja luottaa, että veska nappaa vedon suurella todennäköisyydellä.
+Kone pelaa paljon parempaa ylivoimaa kuin ennen. Jäähyjen ottamista joutuu oikeasti varomaan ja alivoimalla ei voi pelata itseään ulos, tai verkko heiluu hyvin nopeasti. Vastustaja myös karvaa paljon aggressiivisemmin, varsinkin ylivoimalla, ja usein joutuu heittämään vaan kiekkoa keskialueelle sen sijaan että aina voisi rauhassa kuskata kiekon hyökkäyspäähän kuten aiemmissa änäreissä mitä olen pelannut.
+Maaleja tulee paljon enemmän maalineduskahinoista. Monesti kun hienommat taktiikat eivät ota toimiakseen, olen vaan toimittanut kiekkoa maalille ja aika usein sieltä on saanut painittua maalin tai edes hyvän paikan. Ehdottoman hyvä juttu ja tuo paljon sitä aitoa lätkäfiilistä ainaisten one-timereiden hakemisen sijaan. Toki myös one-timerit toimivat tappavan tehokkaasti, mutta niitä on huomattavasti vaikeampi saada hyvistä paikoista...
+/- ...koska botit katkovat syöttöjä jäätävällä varmuudella, joskus ihan liiallisuuksiin asti. Hyvä toki, että nyt joutuu oikeasti katsomaan vapaita syöttölinjoja, mutta kyllähän tässä välillä huomaa pelaavansa konetta vastaan. Esimerkiksi tilanteissa, jossa syötön katkaiseva pelaaja on selin syöttäjään päin tai syöttö menee yllättävästi ja kovaa katkaisevan pelaajan selän takaa, mutta jollain jedireflekseillä pelaaja kuitenkin saa mailansa väliin. Varmasti saa säädettyä slidereilla paremmaksi, kunhan jaksaa perehtyä.
-Tämänkin varmasti saa slidereillä fiksummaksi, mutta bottien kyky riistää kiekko on aivan liian hyvä. Erityisesti rasauttaa tilanteet, joissa puolustava pelaaja tuuppaa vauhdissa selän takaa ja oma pelaaja horjahtaa, menettää kiekon ja puolustava pelaaja vielä ehtii sieltä selän takaa kiekkoon ensin. Jotkut Coylen kokoiset vahvat jässikätkin menettävät kiekon välillä ihan ihme lääpäisyistä. Tämä toki onneksi koskee myös omia bottipelaajia, joten monesti paras ratkaisu tietyissä tilanteissa on jättää kiekon riistäminen botille ja hilata oma ukko parempiin asemiin vastahyökkäystä ajatellen.
-Bottipelaajien kiekoton pelaaminen on välillä aivan kamalaa. Hyökkäyspäässä nuo osaavat kelvollisesti hakea vapaata paikkaa, mutta hyökkäyksiin lähteminen on monesti hirveää tuskaa, kun omat pelaajat eivät osaa lähteä vauhdilla ylös vaan jäävät omalle alueelle tai keskialueelle seisoskelemaan. Ikinä ei pääse hyvällä vauhdilla rintamahyökkäykseen, vaan se kiekko pitää aina itse polkea vastustajan päähän. En ole tosin muokannut joukkueen taktiikoita vielä, joten ehkä sieltä löytyy ratkaisu tähän.
-Poke check on turhan tehokas ja edelleen käytännössä ainoa tapa puolustaa, stick liftillä ei tee mitään valtaosassa tilanteista. Tai no, botti kyllä tekee.
-Vanha juttu, mutta nämä uudistetut harhautukset ovat edelleen syvältä. En ymmärrä, mitä vikaa siinä vanhassa mallissa oli, jossa pystyi esim. viemään mailan yhdelle kädelle ja yrittää foppa-harhautuksia jne.
Kokonaisuutena olen kuitenkin tykännyt pelistä. Varmasti parin vuoden tauko on tehnyt ihan hyvää, kun nyt taas änäri maistuu ja uudistukset tuntuvat merkittävämmiltä. EASHL:än palaaminen on myös huippuhomma, vaikka tykkäsinkin paljon enemmän vanhasta systeemistä, missä pelaajan statsit sai itse laittaa ja niitä piti itse kehittää. En ole tosin vielä yhtään peliä päässyt pelaamaan, kun sparriin mennessä kökötän aina vaan yksin siellä huoneessa eikä ketään muuta ilmesty paikalle. Teen varmaan jotain väärin.