LostHorizon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Colorado Avalanche, Real Madrid
Pitääpä kommentoida tänne, kun olen saanut selkeytettyä ajatuksiani pelaajatyypistä, josta pidän. Ajatus lähti kommentista jossain ketjussa, missä Jonathan Drouinista puhuttiin. (larzzonin kommentista näytteitä)
"Todella vähän voitettavaa ja todella paljon hävittävää. Mutta "yritän silti". Toisaalta Drouinin pelissä on ilahduttanut yritys ja jopa kovuus, ei todellakaan kaihda kontakteja ja antaa useimmiten ensimmäisen iskun.Mutta siis, on kyllä jonkin verran opittavaa taktisella puolella, milloin on sopivaa yrittää kynätä ja milloin pitää tyytyä heittämään kiekkoa rumpuun."
Ymmärrän tietyn joukkueen faneja tällaisten pelaajien suhteen, sillä joukkueen menestys on kuitenkin pelaajien väläytyksiä arvokkaampaa. Mutta toisaalta Coloradon Zadorov tekee paljon samoja virheitä, ja pidän hänestä silti.
Tällä hetkellä siis Jonathan Drouin edustaa sitä pelaajatyyppiä, jonka edustajien pelaamisesta nautin. Näitä ei paljon ole, sillä pian yksinyrittäjät laitetaan kuriin ja pelaamaan joukkueen taktiikan mukaisesti. Taitaa Drouinillekin käydä näin tulevina vuosina, mutta nautitaan nyt, kun ehtii. Drouinin pelaamisessa yhdistyy tällä hetkellä taito, halu ja fyysisyys. Hän haluaa itse ratkaista pelin ja kaikki työkalut siihen on. Arvostan sitä, että kun maalipaikka tulee, niin pelaaja ei jäädy vaan kylmän viileästi laittaa kiekon reppuun. Siitä hyvä osoitus oli Drouinin viime yön (game 1) maali, jossa suoraan syötöstä lähti kiekko ylämummoon. Drouin ei kuitenkaan ole pelkkä kikkailija a la Hemsky, vaan jopa holtittomasti pelaa fyysistä peliä.
Onneksi vielä nykyaikanakin näkee edes välillä persoonia joukkueen sisällä. Niitä ei liikaa ole kentällä tai kentän ulkopuolellakaan.
"Todella vähän voitettavaa ja todella paljon hävittävää. Mutta "yritän silti". Toisaalta Drouinin pelissä on ilahduttanut yritys ja jopa kovuus, ei todellakaan kaihda kontakteja ja antaa useimmiten ensimmäisen iskun.Mutta siis, on kyllä jonkin verran opittavaa taktisella puolella, milloin on sopivaa yrittää kynätä ja milloin pitää tyytyä heittämään kiekkoa rumpuun."
Ymmärrän tietyn joukkueen faneja tällaisten pelaajien suhteen, sillä joukkueen menestys on kuitenkin pelaajien väläytyksiä arvokkaampaa. Mutta toisaalta Coloradon Zadorov tekee paljon samoja virheitä, ja pidän hänestä silti.
Tällä hetkellä siis Jonathan Drouin edustaa sitä pelaajatyyppiä, jonka edustajien pelaamisesta nautin. Näitä ei paljon ole, sillä pian yksinyrittäjät laitetaan kuriin ja pelaamaan joukkueen taktiikan mukaisesti. Taitaa Drouinillekin käydä näin tulevina vuosina, mutta nautitaan nyt, kun ehtii. Drouinin pelaamisessa yhdistyy tällä hetkellä taito, halu ja fyysisyys. Hän haluaa itse ratkaista pelin ja kaikki työkalut siihen on. Arvostan sitä, että kun maalipaikka tulee, niin pelaaja ei jäädy vaan kylmän viileästi laittaa kiekon reppuun. Siitä hyvä osoitus oli Drouinin viime yön (game 1) maali, jossa suoraan syötöstä lähti kiekko ylämummoon. Drouin ei kuitenkaan ole pelkkä kikkailija a la Hemsky, vaan jopa holtittomasti pelaa fyysistä peliä.
Onneksi vielä nykyaikanakin näkee edes välillä persoonia joukkueen sisällä. Niitä ei liikaa ole kentällä tai kentän ulkopuolellakaan.