Duncan Keith ja Stanley Cupin jälkeiset kommentit kun 10 leegoa oli sarjan jäljiltä huushelvetissä: "Anyone know a good dentist?" ja naurut päälle löi viimeisen niitin sille, että tuossa on meitsin mies.
Granlund on toki heti mainittava, parantaa vuosi vuodelta vaan ja aivan käsittämätön työmyyrä. Kaivaa sen viimeisen vaihteen aina jostain kun kaikki muut ovat jo aivan piipussa. MG:stä saadaan Leijoniin vielä sellainen kapteeni, että voidaan olla joukkueesta taas ylpeitä.
Laine (kai itsestäänselvyydenkin saa mainita?).
Lehkonen - siihen on vaan aivan hillitön mancrush. Kaikki, mitä Artturi tekee niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin, tuo vaan niin hyvän fiiliksen. Hyvän fiiliksen virnuilija, mutta samalla armoton taistelija.
Aho ja Pulju, koska häikäisevän valoisa tulevaisuus. Toki Sepi jo siellä kirkkaimmissa valoissa porskutteleekin, mutta niin tekee ensi kaudella jo Jessekin.
Pekka Rinne - isänmaallinen mies joka on tullut pelastamaan Leijonia aina kun on vaan päässyt. Tuosta asenteesta voisi muutama muukin suomalainen molari ottaa opikseen. Betonin panos MM-kisoissa 2014 muistetaan.
Joo, ja Burns, tottakai! Ei tarvinne perusteluita?
Ruotsalaisia ei voi mainita, koska ne ovat ruotsalaisia. Ja onneksi ne pahimmat onkin jo lopettaneet. Sen yhden Detroitissa aikanaan pelanneen voisi kyllä mainita ja tavallaan mieli tekisikin, muttei voi koska Ruotsi ja etenkin Torino 2006. Vieläkin vituttaa niin, ettei meinaa veri kiertää päässä :D