NHL:n valmentajakaruselli

[ipaz]

Älä huoli ystävä hyvä, tämä minun viesti oli huumoria. Kärjistin tahallisesti tilannetta heittämällä ilmoille täysin absurdin väitteen. En oikeasti uskonut, että joku ottaa sen tosissaan ja vetää siitä vielä herneet nokkaan. Sinun vastaukseen kiteytyy kyllä hyvin oleellisesti kaikki se mikä on pielessä näillä yleisillä keskustelu palstoilla. Pätemisen halu on niin kova, että jokaiseen pilkku virheeseenkin on pakko tarttua. Jos joku vielä erehtyy sisällyttämään viestiin jonkun ihan ihmeellisen väitteen, sitten on jo oma päivä pilalla. Vaarana on myös, että muiden kirjoittajien pilkku virheitä etsiessä menee sitten ohi se keskustelun ydinasia. Minä en ole mikään kovin ansiokas viestien värittelijä ja vertauskuvien esittäjä, mutta ajatus siitä että pitäisi koko ajan pitäytyä 100% faktoista puistattaa minua.

Katsoinkin että olet varsin uusi jäsen täällä. Jatkoajassa on aina pyritty pitämään keskustelu asiallisena ja väittely laadukkaana. Mukahassuttelulle ja pikkukivalle on sitten omat huumoriketjunsa.

Mutta oppia ikä kaikki. Molempiin suuntiin.

 

[Ippenator]

Katsoinkin että olet varsin uusi jäsen täällä. Jatkoajassa on aina pyritty pitämään keskustelu asiallisena ja väittely laadukkaana. Mukahassuttelulle ja pikkukivalle on sitten omat huumoriketjunsa.

Mutta oppia ikä kaikki. Molempiin suuntiin.

No ei se kyllä noin ole. Täällähän juuri mukahassuttelua ängetään ketjuun kuin ketjuun.

 

[Walkin]

Jos miettii Jalosen maajoukkue-uraa niin mielestäni sieltä kumpuaa Jalosen sekä vahvuus, että heikkous nousta NHL-valmentajaksi. Jalonenhan on saanut viimeiset kymmenen vuotta koota aika vapain käsin haluavansa pelaajat ja valmentajat ympärilleen jotka sitten toteuttaa hänen pelikirjaansa. NHL:ssä valmentajalta riistetään paljon niitä elementtejä mitkä ovat juuri Jalosen vahvuuksia eli rakentaa ja haalia ympärilleen niitä ihmisiä joiden kanssa toimia. NHL:ssä valmentajan pitää paljon enemmän sopeutua seuran ympäristöön, kun seuran valmentajan ympärille.

Erittäin hyvä pointti sieltä. Ei tainnut mm. SKA:ssa Kovalchuk ihan ostaa Jalosen juttuja, mutta ei Jalonen pysty Kovalchukin tasoista nimeä heivaamaan pois joukkueesta, koska tämä ei sovi hänen sapluunaan. NHL:ssä isoja nimiä riittää eikä kyse olekaan enää siitä, että näiden pitää sopeutua Jalosen kanssa työskentelyyn, vaan kyllä Jalonen joutuisi itse sopeutumaan näiden kanssa työskentelyyn. Enää ei voisi tuoda kaiken maailan mörköjä ja kumppaneita joukkueeseen, jotka kiltisti ja pyyteettömästi toteuttavat Jalosen träppiä, vaan tuo ajatus pitäisi myydä maailmantähdille. Tai sitten keksiä jotain ihan uutta.

Toki Jalosella olisi mahdollisuudet onnistua, mutta eihän tuota kukaan voisi minään varmana korttina pitää.

 

[agent082]

Erittäin hyvä pointti sieltä. Ei tainnut mm. SKA:ssa Kovalchuk ihan ostaa Jalosen juttuja, mutta ei Jalonen pysty Kovalchukin tasoista nimeä heivaamaan pois joukkueesta, koska tämä ei sovi hänen sapluunaan. NHL:ssä isoja nimiä riittää eikä kyse olekaan enää siitä, että näiden pitää sopeutua Jalosen kanssa työskentelyyn, vaan kyllä Jalonen joutuisi itse sopeutumaan näiden kanssa työskentelyyn. Enää ei voisi tuoda kaiken maailan mörköjä ja kumppaneita joukkueeseen, jotka kiltisti ja pyyteettömästi toteuttavat Jalosen träppiä, vaan tuo ajatus pitäisi myydä maailmantähdille. Tai sitten keksiä jotain ihan uutta.

Toki Jalosella olisi mahdollisuudet onnistua, mutta eihän tuota kukaan voisi minään varmana korttina pitää.

Aika paljon taisi Jalonen saada kritiikkiä supertähdiltä ensimmäisissä olympialaisissakin siitä, että heidän olisi pitänyt pelata jonkun pelitavan mukaan. Nykyinen sukupolvi varmaan suomalaisista pelaajista suhtautuu positiivisemmin, mutta pohjoisamerikkalaisilla saattaa olla sama reaktio Jaloseen kuin suomalaisilla aikoinaan. Toki Jalonenkin on varmasti muuttunut tuosta ihmisenä ja valmentajana.

 

[tsajari]

Erittäin hyvä pointti sieltä. Ei tainnut mm. SKA:ssa Kovalchuk ihan ostaa Jalosen juttuja, mutta ei Jalonen pysty Kovalchukin tasoista nimeä heivaamaan pois joukkueesta, koska tämä ei sovi hänen sapluunaan. NHL:ssä isoja nimiä riittää eikä kyse olekaan enää siitä, että näiden pitää sopeutua Jalosen kanssa työskentelyyn, vaan kyllä Jalonen joutuisi itse sopeutumaan näiden kanssa työskentelyyn. Enää ei voisi tuoda kaiken maailan mörköjä ja kumppaneita joukkueeseen, jotka kiltisti ja pyyteettömästi toteuttavat Jalosen träppiä, vaan tuo ajatus pitäisi myydä maailmantähdille. Tai sitten keksiä jotain ihan uutta.

Toki Jalosella olisi mahdollisuudet onnistua, mutta eihän tuota kukaan voisi minään varmana korttina pitää.

Kovalchuk ei ole tainnut muutamaa poikkeusvuotta lukuunottamatta koskaan olla erityisen helppo valmennettava pelitavallisesti valmentajalleen, varsinkaan jos miettii kurinalaisuutta. Parhaimmillaan toki siis ihan maailmanluokan pelaaja, eivät ole keskenään tietenkään sama asia.

Se taas riippuu hirveästi organisaatiosta kumpi sopeutuu ja miten sopeutuu. NHL:ssä Jalosen hartiat ei riitä vaatimaan omaa staffia ympärilleen, mutta pelaajiston osalta hän varmasti pystyisi sanomaan kaapin paikan useassakin organisaatiossa. Oilers on yksi helppo esimerkki, jossa hänen voisi olla äärettömän vaikea saada sanansa sanottua ja tulla siten ymmärretyksi. McDavidilla olisi valtavasti enemmän vaikutusvaltaa kuin Jalosella jos erikoinen pelitapa ei kiinnostaisi. Olisi mielenkiintoista nähdä Connorin naama kun Jalonen laittaisi nimellisen neloskentän kaikkiin tärkeimpiin hetkiin ottelusta kentälle hänen sijaan.

Träppiä on saatu myytyä NHLssä kautta aikain. Se ei varmasti olisi ongelma. Maksimaalinen kiekonhallinta sen sijaan olisi lähes uusi juttu, eikä varmaan menisi ihan helpolla pitkän linjan NHL-veteraaneille tajuntaan. Lasin kautta ulos on kuitenkin perusteesejä useissa joukkueissa edelleen, puhumattakaan kiekon liikuttelusta ainoastaan pitkittäis- eikä poikittaissuuntaan. Mutta sanomattakin on selvää, että Jalonen ei voisi kopioida yksi yhteen Euroopassa ja Suomessa toiminutta pelitapaa. Tietenkin se vaatisi muokkausta mahdollisen joukkueen mukaisesti.

Ei kai NHLssä ylipäätäänkään ole kuin suunnilleen kourallinen valmentajia joiden voi sanoa onnistuvan varmasti. Onhan vaikkapa Jon Cooperilla ja Mike Sullivanillakin ollut vaikeutensa, jotka ovat sittemmin kuitenkin osoittaneet olevansa ihan OK valmentajia. Kumpaakaan ei voinut pitää pomminvarmana valintana heidän aloittaessaan.

 

[ipaz]

Pikku listaus finaaliin asti joukkueensa vieneistä valmentajista lockout-kauden 2004-05 jälkeen.

4 kertaa finaalissa / Jon Cooper (toistaiseksi 2 mestaruutta)
3 / John Quenneville (3)
3 / Peter Laviolette (1)
2 / Darryl Sutter (2)
2 / Mike Babcock (1)
2 / Claude Julien (1)
2 / Mike Sullivan (2)
2 / Alan Vigneault (-)
2 / Peter DeBoer (-)
1 / Randy Carlyle (1)
1 / Dan Bylsma (1)
1 / Barry Trotz (1)
1 / Craig Berube (1)
1 / Craig MacTavish
1 / Bob Murray
1 / Michel Therrien
1 / Gerard Galland
1 / Bruce Cassidy
1 / Rick Bowness
1 / Dominique Ducharme
1 / Jared Bednar (?)

17 finaalia ja yhteensä vain 21 valmentajaa. Jos tuosta nyt arpoo NHL:n aktiiviset ´tähtivalmentajat´ niin lista on aika selvä. Cooper, Sutter, Sullivan, ehkä Laviolette sekä tietysti Trotz, jolla on 3. eniten voittoja NHL:n historiassa. Bruce Boudreaulla on aktiivivalmentajista paras runkosarjan voittoprosentti 63,5% mutta pleijarimenestys tunnetusti heikompaa. Ja Paul Mauricella on NHL:n historian 4. eniten valmennettuja otteluita, eli kai sekin jotain oikein tekee.

Mutta mitä tällä haen on se, että todellisia jatkuvasti menestyviä huippuvalmentajia on vain kourallinen. Voittoprosenttivertailussa mm. kokeneet Gerard Gallant ja Peter DeBoer ovat tasoissa 56,6%. Torts, Ruff, Maurice, Hynes sitten näiden alla.

Keefe, Brind'Amour, Cassidy ja Berube ovat sitten näitä semi-uusia, jotka ovat tehneet erittäin vakuuttavaa jälkeä. Kuten myös Dean Evason kahden viime kauden aikana Minnesotassa.

Pitempään pestissä olleet `huonot´ valmentajat ovat Hakstol, Boughner, Smith ja Eakins. Näillä toki kaikilla joukkueiden pelaajamateriaalikin ollut sitten vähemmän hyvää, että voisi edes jotenkin menestyä.

 

[Mängimies]

Eikö tuohon boldattuun kategoriaan kuulu myös U20-kulta 2016? Muistaakseni Suomi oli silloin selkeä mestari/mitalisuosikki ennakkoon.

No ei ainakaan mestarisuosikki. Suomen johtavat pelaajat olivat todella nuoria jokainen. Hyvää pöhinää kotikisojen ympärillä silloin oli, mutta ennakkoon Kanada, USA ja Venäjä olivat isoimmat mestarisuosikit ja sen jälkeen Suomi ja Ruotsi. Näin jälkikäteen kun katsoo, niin olihan Suomen rosteri hurja. Mutta edelleen , Suomen kärkipelaajat olivat nuoria varaamattomia pelaajia eli kaksi vuotta alaikäisiä. Niillä ei noissa karkeloissa yleensä juhlita.

 

[Kyle]

Valmentajan arvostusta tappio-tilastoa tuijottamalla aiheuttaa aika usein vääristyneen kuvan valmentajan taidoista. Tai ainakin voisin kuvitella näin. Minkälainen joukkue useimmiten vaihtaa tai pestaa valmentajaa? Huono joukkue. NHL:ssä hyvän ja huonon joukkueen ero on monesti ihan mielettömän suuri ja monesti se huonon joukkueen nousu hyväksi joukkueeksi vaatii useamman vuoden rebuildin, jolloin niitä tappioita kertyy väkisin paljon suhteessa otteluihin.

On hyvin sinisilmäistä sanoa, että rebuildin loppuvaiheessa tai sen alkamisvaiheessa olevat valmentajat olisivat samassa asemassa keskenään. Jos jälkimmäisen joukkueen valmentaja olisi vaikka valmentanut 2-3 vuotta NHL:n surkeimpia joukkueita, mutta neljäntenä vuonna valmentaisi joukkueen pudotuspeleihin, niin valmennusura voisi olla paljon onnistuneempi organisaation kannalta kuin valmentajalla joka olisi saman aikaa valmentanut joukkueen neljä kertaa pudotuspeleihin.

Kyllä lähtökohtaisesti ottelumäärät antavat paljon paremman kuvan valmentajan kyvyistä kun voitto/tappio tilastot, jos niitä ei lähde perkaamaan tarkemmin. Tai no, yleensä jos on valmentanut paljon, niin on aika korkealla myös voitto ja tappio tilastoissa. Joten ehkä tilastojen tutkiminen voi olla jokatapauksessa vähän kyseenalaista jos ainut argumentti on yksi yksittäinen tilasto.

 

[HakametsänHaamu]

Kyllä lähtökohtaisesti ottelumäärät antavat paljon paremman kuvan valmentajan kyvyistä kun voitto/tappio tilastot, jos niitä ei lähde perkaamaan tarkemmin.

Ottelumäärätilastohan itsestään ei nimenomaan kerro yhtään mitään mistään valmentajan kykyihin liittyvästä. Ainoa asia mistä se kertoo on että joku on sinut laittanut seisomaan penkin taakse.

 

[Henkka]

No ei ainakaan mestarisuosikki. Suomen johtavat pelaajat olivat todella nuoria jokainen. Hyvää pöhinää kotikisojen ympärillä silloin oli, mutta ennakkoon Kanada, USA ja Venäjä olivat isoimmat mestarisuosikit ja sen jälkeen Suomi ja Ruotsi. Näin jälkikäteen kun katsoo, niin olihan Suomen rosteri hurja. Mutta edelleen , Suomen kärkipelaajat olivat nuoria varaamattomia pelaajia eli kaksi vuotta alaikäisiä. Niillä ei noissa karkeloissa yleensä juhlita.

Tämäpä juuri. Koskaan ei noissa karkeloissa juurikaan dominoida 17-vuotiailla pelaajilla, vaan ne 19-vuotisten kisat.

Aika huima rosteri se oli. Laine, Aho, Puljujärvi, Hintz, Rantanen, Kapanen voi morjens. Tietää kyllä millä sukupolvella se Wold Cup tai joku muu Best of the Best turnaus voitetaan, se on juuri nämä jätkät.

 

[Henkka]

Ottelumäärätilastohan itsestään ei nimenomaan kerro yhtään mitään mistään valmentajan kykyihin liittyvästä. Ainoa asia mistä se kertoo on että joku on sinut laittanut seisomaan penkin taakse.

Saattaa se myös johtua siitä, että joku on sinut laittanut seisomaan sinne penkin taakse, koska olet omannut sen päätöksen tekijän silmissä valmentajaksi sopivia kykyjä.

 

[Kyle]

Ottelumäärätilastohan itsestään ei nimenomaan kerro yhtään mitään mistään valmentajan kykyihin liittyvästä. Ainoa asia mistä se kertoo on että joku on sinut laittanut seisomaan penkin taakse.

No siinä mielessä kertoo jos alkaa hätyytellä +1000 valmenettua ottelua, että varmasti on tehnyt jotain oikein. Tuskin niin mukavaa kaveria on olemassakaan joka palkataan vain sen takia valmentamaan maailman kovimpaan Liigaan, että on mukava ja supliikki kaveri.

 

[HakametsänHaamu]

Saattaa se myös johtua siitä, että joku on sinut laittanut seisomaan sinne penkin taakse, koska olet omannut sen päätöksen tekijän silmissä valmentajaksi sopivia kykyjä.

Tai saattaa myös johtua siitä, että joku haluaa paremman varausvuoron tai siitä, että sinulla on kassakaapissa arkaluontoisia kuvia joukkueenjohdosta tai jne jne. Josta päästään takaisin siihen ettei tilasto itsessään kerro yhtään mitään koutsin kyvyistä. Yhdisttetyinä erinäköisiin muihin tilastoihin varmasti, mutta itsenään ei.

No siinä mielessä kertoo jos alkaa hätyytellä +1000 valmenettua ottelua, että varmasti on tehnyt jotain oikein. Tuskin niin mukavaa kaveria on olemassakaan joka palkataan vain sen takia valmentamaan maailman kovimpaan Liigaan, että on mukava ja supliikki kaveri.

Lähtökohtaisesti toki näin, mutta kyllä tää jakkaraleikki NHL:ssä on pahimmillaan niin väsynyttä puuhaa, että ottelumäärien kerääminen tuntuu onnistuvan aika pitkälle pelkästään sillä että kerran olet tuolileikkiin päässyt mukaan.

 

[Ippenator]

No siinä mielessä kertoo jos alkaa hätyytellä +1000 valmenettua ottelua, että varmasti on tehnyt jotain oikein. Tuskin niin mukavaa kaveria on olemassakaan joka palkataan vain sen takia valmentamaan maailman kovimpaan Liigaan, että on mukava ja supliikki kaveri.

Kyllä Maurice on juuri se valmentaja, joka palkataan nimenomaan erinomaisten sosiaalisten taitojen perusteella, kun hänellä on kuitenkin samalla ne korkeintaan keskinkertaiset valmennustaidot tuolle tasolle. Yhdessä noiden loistavien sosiaalisten taitojen ja esiintymiskyvyn (lue: erityisen ruskea kieli) kanssa ne NHL-tasolle korkeintaan keskinkertaiset valmennustaidot ovat tehneet hänestä seurajohtajien keskuudessa erittäin yliarvostetun valmentajan.

Toki Maurice ei varmasti ole NHL:n aivan huonoimpia valmentajina, mutta ei myöskään missään tapauksessa kärkipäästä, tai edes nykyvalmentajista keskitasollakaan. Sinne häntäpään valmentajien joukkoon kuuluu, vaikka ei tosiaan mielestäni ihan huonoin tai toiseksi huonoinkaan ole. Parempia valmentajia löytyisi kuitenkin pilvin pimein AHL:stä, Pohjois-Amerikan junnuliigoista ja tottakai vaikkapa Euroopasta. Mauricen tasoisen valmentajan paikka ei todellakaan olisi NHL:ssä jos puhtaasti valmentajataitoja katsottaisiin. Lipevyys oikeanlaiseen tyyliin ja erittäin hyvät kontaktit moneen suuntaan ovat kuitenkin todella kova sana erityisesti Pohjois-Amerikassa. Ne vaikuttavat siellä aivan älyttömästi enemmän ihmisten arvostukseen kuin esim. Euroopassa, joten paikkansa hän tuntuu tuossa kontakteja painottavassa liigassa aina sitten löytävän.

 

[Hendricks]

Kyllä Maurice on juuri se valmentaja, joka palkataan nimenomaan erinomaisten sosiaalisten taitojen perusteella, kun hänellä on kuitenkin samalla ne korkeintaan keskinkertaiset valmennustaidot tuolle tasolle. Yhdessä noiden loistavien sosiaalisten taitojen ja esiintymiskyvyn (lue: erityisen ruskea kieli) kanssa ne NHL-tasolle korkeintaan keskinkertaiset valmennustaidot ovat tehneet hänestä seurajohtajien keskuudessa erittäin yliarvostetun valmentajan.

Toki Maurice ei varmasti ole NHL:n aivan huonoimpia valmentajina, mutta ei myöskään missään tapauksessa kärkipäästä, tai edes nykyvalmentajista keskitasollakaan. Sinne häntäpään valmentajien joukkoon kuuluu, vaikka ei tosiaan mielestäni ihan huonoin tai toiseksi huonoinkaan ole. Parempia valmentajia löytyisi kuitenkin pilvin pimein AHL:stä, Pohjois-Amerikan junnuliigoista ja tottakai vaikkapa Euroopasta. Mauricen tasoisen valmentajan paikka ei todellakaan olisi NHL:ssä jos puhtaasti valmentajataitoja katsottaisiin. Lipevyys oikeanlaiseen tyyliin ja erittäin hyvät kontaktit moneen suuntaan ovat kuitenkin todella kova sana erityisesti Pohjois-Amerikassa. Ne vaikuttavat siellä aivan älyttömästi enemmän ihmisten arvostukseen kuin esim. Euroopassa, joten paikkansa hän tuntuu tuossa kontakteja painottavassa liigassa aina sitten löytävän.

Ihan mielenkiinnosta, onko antaa esimerkkejä minkään väitteen tueksi? Miksi Maurice on huono valmentaja? Onko pelikirja heikko ja jos on niin miksi? Mistä tiedät että Maurice on jotenkin niin lipevä ja pidetty?

Eipä muuten mutta kun sama levy on soinut jo useamman viestin niin kiva olisi lukea jotain perustelujakin näihin juttuihin.

 

[secord]

Lähtökohtaisesti toki näin, mutta kyllä tää jakkaraleikki NHL:ssä on pahimmillaan niin väsynyttä puuhaa, että ottelumäärien kerääminen tuntuu onnistuvan aika pitkälle pelkästään sillä että kerran olet tuolileikkiin päässyt mukaan.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. On aivan riittävästi esimerkkejä siitä, että ei se leikki ole pitkälle kantanut.

No siinä mielessä kertoo jos alkaa hätyytellä +1000 valmenettua ottelua, että varmasti on tehnyt jotain oikein. Tuskin niin mukavaa kaveria on olemassakaan joka palkataan vain sen takia valmentamaan maailman kovimpaan Liigaan, että on mukava ja supliikki kaveri.

Juuri näin. Meidän näkemykset täältä kotisohvilta ja -päätteiltä pohjautuvat enemmän tai vähemmän omiin mielikuviin, jotka osin muokkautuvat myös näiden palstanarratiivien kautta. Eiköhän tuolla NHL-ympyröissä tunneta ja tiedetä pitkään valmentaneiden hahmojen vahvuudet ja heikkoudet läpikotaisin. Päävalmentajan palkkaaminen on organisaatiolle niin merkittävä sijoitus, että riskien näkökulmasta on varmasti helpompi valita sellainen valmentaja, jonka tiedetään kykenevän kantamaan NHL-arjen vaatimukset. Tästä näkökulmasta tämä tuolileikki huipulla on täysin ymmärrettävää. Joskus onneksi joku rohkea rokan syö ja penkin taakse saadaan välillä myös uutta verta.

 

[larzzon]

Uskomattoman paljon keskustelua ottaen huomioon, että valmentajien hyvyyttä on todella vaikea arvioida mitenkään. Valmentajan vaikutus joukkueen menestykseen on lopulta rajallinen ja se on erittäin hyvin piilossa. Suoritusta ei voi arvioida samoin kuin pelaajan suoritusta, joka näkyy jäällä. Valmentajan suoritus näkyy tai ei näy, vaikea sanoa.

Jokunen tilastoveijo yrittää haarukoida valmentajavaikutusta pelaajien kautta, koska, kuten todettua, pelaajat ovat se muuttuja, jonka suoritteet näkyvät ja joita voi mitata. Tässä on luonnollisesti ongelmana, että (varsinkin hyvät) pelaajat liikkuvat seurojen välillä nykyään suhteellisen vähän. Luotettavaa dataa ei kerry. Lisäksi pelaajan muuttuneet otteet voivat johtua monesta muustakin asiasta kuin valmentajasta: otteet esimerkiksi paranevat, koska pelaajaa ei uuden seuran kopissa kiusata samoin kuin edellisessä seurassa.

Väitän, että ylivoimaisesti merkittävin tekijä valmentajan arvostuksessa on, miten hyvä tuuri hänellä on ensimmäisessä työpaikassaan. Jeff Blashillin erottaa Jared Bednarista eniten se, että edellisen työnantajalla oli tankkivaihe silmässä, jälkimmäisen yritti nousta tankkauksen jälkeen huipulle. Kuka oikeasti voi sanoa, että vaihtamalla miehet ja pestit päittäin Blashill ei olisi se, joka nyt pelaa kannusta ja Bednar se, joka joutunee hakemaan uralleen vauhtia apuvalmentajan hommista?

Sama Dallas Eakinsin kanssa. Ensimmäinen pesti oli junaturma-Oilers, jossa ei onnistunut myöskään aiemmin urallaan hyvää jälkeä tehneet McLellan tai Hitchcock. Eakinsin pelifilosofia oli kuitenkin pitkälti sama, jolla Mike Sullivan johdatti Pensin tuplaan ja josta sittemmin on tullut valtavirtaa. Mike Sullivan saa menestyksensä johdosta valita seuraavankin työnantajansa, Dallas Eakins ottaa sen mitä tarjotaan. Urat ovat auttamattomasti eri raiteilla, eikä vaihteita ole tiuhassa, ne ovat raskaita kääntää.

Lopulta ne tiedot, joiden varassa kannattajat arvioivat valmentajia, ovat ihan silkkaa tarinaa. Paul Mauricea moititaan siitä, että antoi kopin veteraaneille. Samoin teki Bruce Cassidy ja todella moni muu modernimman sukupolven valmentaja, mutta eri lopputuloksella. Babcock on sitten koppidynamiikkaan sotkeutumisen osalta tunnettu esimerkki perinteisemmästä koulukunnasta. Varmaan voi sanoa, että tulokset ovat hänen osaltaan olleet vaihtelevia. Mikä toimi 2000-luvun alun veteraani-Wingsissä, ei enää uponnut 10-15 vuotta myöhemmin junnu-Leafsissa.

Huolimatta siitä, että valmentajavalinnoista keskusteleminen on melko substanssivajaata, niin toki niistä on mukava sössöttää siinä kuin mistä tahansa muusta jääkiekkoon liittyvästä. Ihmetyttää vain ehdottomat mielipiteet. Miten voi olla väistämättä vajain tiedoin niin kovin varma?

 

[Barcelona]

Itse uskon että valmentamisessa korostuu yhä enemmän noi sosiaaliset taidot. Hyvät juniorit pääsee NHL:lään nuorena (eikä vältämättä henkisesti täysin aikuisina), sitten muutenkin kaiken maailman egoja on pukkarissa ja pelaajia eri kulttuureista/maista. Sitten toi ryhmä pitäs saada hitsautumaan yhteen ja toteuttaa sitä pelisuunitelmaa.

Kun lueskelen täällä palstatovereiden komentteja valmentamisesta niin pakostakin tulee fiilis että osa ei ole koskaan koittanut valmentamista tai ollu asemassa jossa pitäs johtaa ihmisryhmää. Ei se täydellinen pelikirja paljoa auta jos pelaajat ei ole siihen sitoutuneita tai nappaa pelaaminen. Hirveesti on historian saatossa ollu lajissa kun lajissa ja eri sarjoissa näitä jengejä jotka on ollu paperilla helvetin kovia mutta sitten alisuorittaneet reippaasti odotuksiin nähden. Ja sitten on näitä jengejä jotka oli paperilla heikkoja mutta tuli sitten pystin kanssa himaan.

Toki, ei se mukavana heppuna oleminen yksistään riitä. Ilmeisesti Andrew Brunette on todella pidetty valmentaja pelaajien keskuudessa, mutta syväjäätyminen pleijarissa sitten aiheutti sen että saa tod.näk etsiä uuden duunipaikan. En ainakaan usko että hirveetä hinkua kaverilla on jäädä Floridaan kakkoseksi kun sai maistaa jo päävalkun pestiä. Varsinkin kun Mauricen palkkaus on viesti johdon suunalta että häntä vähän syytetään pleijariesta.

 

[morukara]

Muutamia ajatuksia NHL-valmentajista.

Väitän että valmentajan on helpompi pysyä NHL:ssä kuin päästä sinne (kynnyksen yli). Kun olet päässyt NHL:ään, sinut katsotaan NHL-tason valmentajaksi, ja potkujenkin jälkeen löytyy usein kiinnostuneita seuroja, koska olethan NHL-valmentaja. Sama tietysti pätee muissakin liigoissa.

Toinen asia on myös yleismaailmallinen, eli joskus kummastuttaa miten yhdestä seurasta potkut saanut valmentaja otetaan niin ilolla vastaan seuraavassa paikassa. Paljon tässäkin säikeessä on jo keskusteltu siitä, että miten valmentajan osaamista ja kykyjä on vaikea mitata, eli milloin voidaan katsoa että uusi tulokasvalmentaja olisi parempi kuin se viisi kertaa potkut saanut, joka ei ole saanut aikaan ainakaan keskivertoa enempää.

Sitten vielä entiset NHL-pelaajat valmentajina. Jos NHL:ssä on maailman parhaat valmentajat, niin miten siellä pyörii suhteessa niin monta entistä NHL-pelaajaa? Se ei ole tilastollisesti uskottavaa, eikä nimenomaan vähemmän valmentaneiden (Brunettet ja muut) tapauksessa.

NHL:ään hakeutuu ja pääsee valmentamaan kyseisen kiekkokulttuurin kasvatit. Yleensä siis pohjoisamerikkalainen, joka on ikänsä ollut ko. kiekkokulttuurin sisällä, pelannut usein pitkän uran, tietää miten asiat on aina tehty ja tietää miten asiat pitää tehdä että häviöiden kasautuessa oma ja GM:n pylly on turvassa.

Normaalissa liiketoiminnassa nimenomaan haetaan muutosta, uusia tuulia ja ärsykkeitä. Koska kilpailu on kovaa, yritetään löytää keinot, joilla löytää etulyöntiasema kilpailijoihin nähden. Nykypäivän liiketoiminnassa ja yrityksissä "näin meillä on aina tehty" on kirosana ja naurun aihe.

NHL elää siinä mielessä vielä viime vuosituhannella. Siellä on käytännössä vaatimus, että päävalmentajan pitää tulla sen saman tutun systeemin/putken sisältä, että tämä varmasti ammentaa ideansa pohjimmiltaan samasta laarista kuin kaikki aiemmatkin valmentajat, eikä yritä sellaista mitä NHL:ssä ei ole ennen yritetty.

Tämä ehkä vaikutti joltain Jalosen puolustuspuheelta, mutta ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Pointti on, että NHL kaipaisi uusia ärsykkeitä niin valmennuksessa kuin monessa muussakin asiassa. Vaikka kaikki uudet ärsykkeet eivät aina paranna asioita, niin pitkällä tähtäimellä tapahtuu kehitystä, kun uskalletaan kokeilla asioita, poimitaan hyvät asiat eikä pelätä epäonnistumisia.

Riski ja tuoton liitto pätee myös NHL:ssä, joka on kaikin keinoin yritetty tasapäistää niin, että pelaajamateriaalilla on vaikea saada ratkaisevaa etua. Sinänsä vähän ironista, että pelaajien suhteen otetaan yleisesti isoja riskejä, mutta valmentajien suhteen ei, vaikka valmentaja on paljon helpompi vaihtaa. Huono pelaajakauppa taas torpedoi seuran tulevaisuutta vuosiksi.

 

[Ippenator]

Ihan mielenkiinnosta, onko antaa esimerkkejä minkään väitteen tueksi? Miksi Maurice on huono valmentaja? Onko pelikirja heikko ja jos on niin miksi? Mistä tiedät että Maurice on jotenkin niin lipevä ja pidetty?

Eipä muuten mutta kun sama levy on soinut jo useamman viestin niin kiva olisi lukea jotain perustelujakin näihin juttuihin.

Kyllä pelikirja on varsin heikko. Sieltä ei löydy käytännössä lainkaan variaatioita. Trapilla on hänen joukkueensa peli aina hyydytetty, eikä keksi mitään vastauksia, vaan junnaa aina vaan samaa uudelleen ja uudelleen odottaen, että ihmeellisesti asiat alkaisivatkin mennä toisin. Eli ns. mielipuolisuuden ilmentymä.

Mauricen hyökkäyspeli on täysin mielikuvituksetonta ja perustuu käytännössä pelkkään pitkä päätyyn ja perään taktiikkaan. Lisäksi varsin puukätiset grinderit ja pakit ovat ylisuuressa arvossa. Hän pitää yllä myös hyvin vahvaa suosikkijärjestelmää, jossa hänen suosikkinsa saavat peliaikaa reilusti peliesityksistä riippumatta. Epäsuosioon ajautuneet pelaajat eivät sitten mahdollisuuksia saa oikein millään, vaikka ne suosikit pelaisivat samaan aikaan suorastaan luokattomasti.

Jos ei ole ihmistuntemus kovin vahvaa, niin Maurice voi toki vaikuttaa kovinkin fiksulta ja mukavalta mieheltä. Mutta vuosia hänen toimintaansa seuranneena ja sinänsä työssäni ihmisiä ja heidän käytöstään ja niihin liittyviä tunnusmerkkejä arvioineena on ollut helppo huomata, että Maurice on todella feikki ja halpamainen vieläpä. Naureskelee joillekin entisille pelaajilleen julkisesti ja heittää epäsuosiossaan olevia pelaajiaan (nykyisiä ja entisiä) julkisesti bussin alle.

Myös se tapa, jolla Maurice käsitteli Jetsin pukuhuonetta oli todella karmeaa. Antoi Wheelerin ja Scheifelen luoda omaa kuppikuntaansa joukkueen sisälle, eikä puuttunut siihen oikein mitenkään. Nämä ovat siis ihan haastattelujen (sekä Mauricen että pelaajien) perusteella tietoon tulleita asioita. Samat huomiot ovat tehneet toki suuri osa esim. HFBoardsilla kirjoittavista Jets-faneista. Jännää kyllä, että joillakin on niin suuri tarve puolustella noinkin heikoilla todellisilla näytöillä olevaa valmentajaa. Ymmärtäisin sentään jotenkin, jos niitä todellisia näyttöjä olisi - vaan kun ei ole.

 

[ipaz]

Päävalmentajan palkkaaminen on organisaatiolle niin merkittävä sijoitus, että riskien näkökulmasta on varmasti helpompi valita sellainen valmentaja, jonka tiedetään kykenevän kantamaan NHL-arjen vaatimukset. Tästä näkökulmasta tämä tuolileikki huipulla on täysin ymmärrettävää. Joskus onneksi joku rohkea rokan syö ja penkin taakse saadaan välillä myös uutta verta.

Juuri näin. Ja usein se "uusi veri" on myös vuosikausia piireissä mukana apu- tai farmivalmentajana ollut kuten nt viimeisinä Dean Evason, Don Granato, Lane Lambert, Jay Woodcroft tai Brad Larsen. NHL-päävalmentajan paikka on luonnollinen jatkumo pitkälle uralle esim. junnukiekko- tai AHL-päävalmentajana.

NHL-valmentajat ovat äärimmäisen intohimoisia ihmisiä, jotka elävät jääkiekkoa 24/7. Parhaat heistä ovat joukkueen isähahmo, jotka opettelevat tuntemaan seuran noin 50:sta sopimuspelaajasta jokaisen perinpohjin. Joskus takavuosina kuuli pelaajilta juttuja, ettei päävalmentaja tiennyt yhtään kuka uusi farmipelaaja rinkiin tuli ja antoi hänelle vaan ohjeet pelata sen pelipaikan taktiikkaa. Näyttöaikaa oli peli tai kaksi. Tulos tai ulos. Ei selityksiä.

Nykyään meno on erittäin paljon ihmisläheisempää ja myös päävalmentajat apureiden ja pelaajakehitysporukan kanssa varmasti tuntevat tarkasti millainen pelaaja joku Lukas Rousek Buffalon farmissa on ja miten hänen nähdään sopivan valmentaja Granaton palettiin.

NHL-valmentajan työ on kaikkea muuta kuin helppoa. Päävalmentaja on GM:n ohella se ihminen, joka pyörittää koko kahden joukkueen palettia. Ja jolla on jatkuvasti tuli perseen alla. NHL- ja AHL-valmentajat ovat kauden aikana jatkuvasti yhteydessä toisiinsa, joten sekin suhde pitää olla kunnossa ja kunnioitus molemmin puoleinen. Jos farmi pelaa samalla pelikirjalla kuin show, niin uuden pelaajan on helppo astua rinkiin ja toteuttaa sovittua taktiikkaa.

En ole itse valmentanut koskaan mitään urheiluporukkaa. En edes pikkujunnuja, koska en näe itseäni tarpeeksi intohimoisena tai taktisesti osaavana kyseiseen hommaan. Siihen duuniin pitää olla palo. Mutta ihmisjohtamisesta työni puitteissa tiedän aikalailla. Arvostan kaikkia suuresti, jotka haluavat valmentaa ja vielä enemmän heitä jotka ovat siinä työssä täysillä sydämellä mukana. Jos joku sanoo että `tuo´ NHL-valmentaja on aivan paska, niin naurahdan kommentille. NHL:ssä ei ole yhtään huonoa valmentajaa. Ei yhtään.

 

[Ippenator]

Juuri näin. Ja usein se "uusi veri" on myös vuosikausia piireissä mukana apu- tai farmivalmentajana ollut kuten nt viimeisinä Dean Evason, Don Granato, Lane Lambert, Jay Woodcroft tai Brad Larsen. NHL-päävalmentajan paikka on luonnollinen jatkumo pitkälle uralle esim. junnukiekko- tai AHL-päävalmentajana.

NHL-valmentajat ovat äärimmäisen intohimoisia ihmisiä, jotka elävät jääkiekkoa 24/7. Parhaat heistä ovat joukkueen isähahmo, jotka opettelevat tuntemaan seuran noin 50:sta sopimuspelaajasta jokaisen perinpohjin. Joskus takavuosina kuuli pelaajilta juttuja, ettei päävalmentaja tiennyt yhtään kuka uusi farmipelaaja rinkiin tuli ja antoi hänelle vaan ohjeet pelata sen pelipaikan taktiikkaa. Näyttöaikaa oli peli tai kaksi. Tulos tai ulos. Ei selityksiä.

Nykyään meno on erittäin paljon ihmisläheisempää ja myös päävalmentajat apureiden ja pelaajakehitysporukan kanssa varmasti tuntevat tarkasti millainen pelaaja joku Lukas Rousek Buffalon farmissa on ja miten hänen nähdään sopivan valmentaja Granaton palettiin.

NHL-valmentajan työ on kaikkea muuta kuin helppoa. Päävalmentaja on GM:n ohella se ihminen, joka pyörittää koko kahden joukkueen palettia. Ja jolla on jatkuvasti tuli perseen alla. NHL- ja AHL-valmentajat ovat kauden aikana jatkuvasti yhteydessä toisiinsa, joten sekin suhde pitää olla kunnossa ja kunnioitus molemmin puoleinen. Jos farmi pelaa samalla pelikirjalla kuin show, niin uuden pelaajan on helppo astua rinkiin ja toteuttaa sovittua taktiikkaa.

En ole itse valmentanut koskaan mitään urheiluporukkaa. En edes pikkujunnuja, koska en näe itseäni tarpeeksi intohimoisena tai taktisesti osaavana kyseiseen hommaan. Siihen duuniin pitää olla palo. Mutta ihmisjohtamisesta työni puitteissa tiedän aikalailla. Arvostan kaikkia suuresti, jotka haluavat valmentaa ja vielä enemmän heitä jotka ovat siinä työssä täysillä sydämellä mukana. Jos joku sanoo että `tuo´ NHL-valmentaja on aivan paska, niin naurahdan kommentille. NHL:ssä ei ole yhtään huonoa valmentajaa. Ei yhtään.

Tuo loppulauseesi on yhtä naurettava, kuin olisi väittää, ettei maailmassa olisi huonoja johtajia. Kuitenkin asiaa on enemmänkin tutkittu ja todettu, että käytännössä joka neljäs esimiestehtäviin hakeutuva henkilö on narsisti. Sen päälle sitten vain muutoin huonoilla johtamistaidoilla tai asiantuntemuksella kuitenkin johtotehtäviin valitut. Ei se NHL niin mahtava ja upea paikka ole, että olisi tämän kuvion ulkopuolella, vaikka taidat niin haluta uskoakin.

 

[Noppa10]

Tuo loppulauseesi on yhtä naurettava, kuin olisi väittää, ettei maailmassa olisi huonoja johtajia. Kuitenkin asiaa on enemmänkin tutkittu ja todettu, että käytännössä joka neljäs esimiestehtäviin hakeutuva henkilö on narsisti. Sen päälle sitten vain muutoin huonoilla johtamistaidoilla tai asiantuntemuksella kuitenkin johtotehtäviin valitut. Ei se NHL niin mahtava ja upea paikka ole, että olisi tämän kuvion ulkopuolella, vaikka taidat niin haluta uskoakin.

Niin, johan sen näkee ihan normaalissa työelämässäkin, että johtajaksi nimitetään lähtökohtaisesti selvästi enemmän ihmisiä, jotka ovat sen työtasonsa osoittaneet ihan omissa ympyröissä. Eli siis suomeksi sanottuna, ylennetään. Ei se tarkoita sitä, etteikö joku ulkopuolelta voisi olla pätevämpi työssään. Se tuttu naama saattaa silti olla sopivampi siihen hommaan. Ja kyllä mä lähtökohtaisesti olen samaa mieltä ipazin kanssa siitä, että ei NHL:ssä ole huonoja valmentajia. Ei se toki sulje pois sitä, etteikö ulkopuolella voisi olla parempiakin ukkoja tarjolla.

Esimerkiksi Jukka Jalosella olisi kokonaan uusi kulttuuri opittavana, ja voisi hyvinkin olla mahdollista, ettei JJ tai hänen valmennustyylinsä siihen istuisikaan kivuttomasti. Näillä apuvalmentajina aloittaneilla on se kulttuuri tullut jo valmiiksi tutuksi, niin se hyppy on paljon pienempi.

 

[ipaz]

Tuo loppulauseesi on yhtä naurettava, kuin olisi väittää, ettei maailmassa olisi huonoja johtajia. Kuitenkin asiaa on enemmänkin tutkittu ja todettu, että käytännössä joka neljäs esimiestehtäviin hakeutuva henkilö on narsisti. Sen päälle sitten vain muutoin huonoilla johtamistaidoilla tai asiantuntemuksella kuitenkin johtotehtäviin valitut. Ei se NHL niin mahtava ja upea paikka ole, että olisi tämän kuvion ulkopuolella, vaikka taidat niin haluta uskoakin.

Tämä on tiedossani. Narsisteja palkataan esimiestöihin myös tietoisesti, koska he saavat usein asioita tapahtumaan. Riippuu tietenkin organisaation tilanteesta ja tehtävän kestosta, mutta joku lyhytaikainen muutosprojekti hoituu monesti naristisia piirteitä omaavalta johtajalta paremmin, koska häntä ei heilauta muiden ihmisten tunteet ja mielipiteet niin paljoa. Pitkäkestoisia tuollaiset tehtävät eivät tietenkään voi koskaan olla, tai koko organisaatio halvaantuu.

Tottakai NHL:ään mahtuu on myös huonoa johtajuutta. Sehän on valtava organisaatio. Mutta yleisellä tasolla kaikki henkilöt, jotka palkataan NHL-joukkueen päävalmentajiksi ovat kyllä maailman kärkeä työssään. Eikä se sulje pois sitä, että veden tällä puolen ei voisi olla samantasoisia osaamiseltaan. @morukara oikeastaan avasi edellä asiaa itseäni paremmin. Kulttuuri siellä on vahva ja syvällä ja se vaikuttaa myös tuleviin palkkauksiin.

Kulttuuri tulee tulevaisuudessa aivan varmasti muuttumaan ja paikkoja aukeaa myös euro-valmentajille, mutta hyvä sinne olisi sitä kulttuuria mennä omaksumaan ajoissa kuten Tuomo Ruutu ja Marco Sturm tällä hetkellä tekevät. He tuovat varmasti oman eurooppalaisen mausteensa toimeen, vaikka molemmilla pitkä ura P-amerikassa takanaan onkin. Jussi Parkkila on erinomainen esimerkki siitä miten ei p-amerikkalaisesta kulttuurista lähtenyt kaveri on ottanut tärkeän roolin.

 

[Kyle]

Paul "eniten tappioita" Mauricen voittoprosentti on muuten viimeisestä 600 ottelusta eli Jets ajalta 57.5. Mikä on ihan hyvä prosentti, karkeasti parasta kolmannesta aktiivivalmentajista. Jets ei kuitenkaan materiaaliltaan ole ollut tuolla ajanjaksolla kuin ehkä juuri maksimissaan parasta kolmannesta. Tortorellan voittoprosentti on uraltaan selkeästi huonompi vaikka kritiikki on pienempi. Kuten toki myös Mauricen koko uran prosentit. Mauricen koko uratilastoissa painaa paljon Hartford aika jolloin tappioita tuli paljon suhteessa voittoihin. Muutenkin Mauricen valmennusuralla tuo voittoprosentti on ollut nousujohteinen sitä mukaan kun pelejä on kertynyt ja päässyt parempaan organisaatioon.

Floridassa Mauricella on nyt sellainen joukkue valmennettavana, että tulosta pitäisi tulla heti ensimmäisestä kaudesta alkaen. Ihan eri tilanne kuin Hartford ja Jets aikoina jotka kattavat liki 1300 ottelua kaikista Mauricen otteluista.