Mauricen hyökkäyspeli on täysin mielikuvituksetonta ja perustuu käytännössä pelkkään pitkä päätyyn ja perään taktiikkaan. Lisäksi varsin puukätiset grinderit ja pakit ovat ylisuuressa arvossa. Hän pitää yllä myös hyvin vahvaa suosikkijärjestelmää, jossa hänen suosikkinsa saavat peliaikaa reilusti peliesityksistä riippumatta. Epäsuosioon ajautuneet pelaajat eivät sitten mahdollisuuksia saa oikein millään, vaikka ne suosikit pelaisivat samaan aikaan suorastaan luokattomasti.
Maurice on aina saarnannut nopeasta pelaamisesta. Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajiaan pelaamaan nopeammin. On siinä mielessä ihan samaa koulukuntaa kuin joku Babcock.
Mitä sitten tapahtui Jetsissä, kun yhden kesän aikana Buff käytännössä opetti, Trouba siirtyi Rangersiin, eikä organisaatiossa ollut saappaiden täyttäjiä, Chevaldayoff ei sellaisia saanut hankittua, niin en ehkä vetäisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä pelitavasta. Siinä pääosassa oli rosterin puutteiden paikkaus. Ei missään muussa joukkueessa hyökkääjät ole enää vuosikausiin hakeneet yhtä syvältä omasta päästä kiekkoa. Jetsissä on ollut pakko, kun ei ole ollut puolustajia, jotka saisivat syötettyä tai luisteltua kiekon puolustusalueelta pois.
Myös ihan mielenkiintoinen heitto, että Jetsin pelaaminen on yhtä päätykiekkoa, kun kuitenkin liigan top3 kontrollientrypelaaja pelaa Jetsissä. Eikä Connorkaan huono ole. Mutta lopulta, jos valmentaja edes yrittää menestyä, eikä vain toteuttaa jotain omia ideaalejaan, niin hänen on pelattava niillä palikoilla, jotka on käytössä ja räätälöitävä pelitapa sopivaksi.