Mainos

NHL:n parhaat puolustajat

  • 141 070
  • 517

Nick Neim

Jäsen
Joukkueen tavoite on hävitä kaikki loppukauden pelit sekä saada Karlssonille 100 pistettä täyteen, sanottiin sitä ääneen tai ei. Sen huomaa ihan peluutuksista, koska Karlsson ehti Coloradoa vastaan kolmen minuutin jatkoajalla taas pelaamaan jo kolme eri vaihtoa, eli käytännössä niin paljon kuin jaksaa sillä tasolla, että luistin liikkuu siedettävästi. Selkeästi niitä pisteitä Karlssonille haetaan peluutuksienkin kautta, kun mm. Arizonaa vastaan mies pelasi 9:32 ylivoimaa, siinä missä kukaan muu San Josessa ei rikkonut edes 8 minuutin rajaa lähellekään (7:20 toiseksi korkein lukema, eli alkaa menemään jo Ovien lukemille suhteessa muuhun joukkueeseen). Lupa varmasti on hyökätä puolustuksen kustannuksella, ja todennäköisesti Karlssonia jopa ennemminkin loppukauden osalta kannustetaan siihen, koska rajapyykki halutaan saada rikki.

Siinä mielessä vähän kummastelen miksi ylimmän pelaajan selän suoristelu saa tuollaista huomiota. Jos tässä pitkän pitkän runkosarjan aikana aletaan kaivamaan videoklippejä minkälaisella innolla muutkin starat ovat painaneet omaan päätyyn vastustajan ollessa jatkoajalla läpiajossa, niin saadaankin yhtäkkiä aika monta asennevammaista pelaajaa lisää. Ja yleensä vielä niillä joukkueilla on saattanut olla tuossa vaiheessa kautta paljon enemmänkin panosta, siinä missä San Josen kohdalla jännitetään, onko tuo kerätty 60 pistettä jo liikaa Chicagolle, Anaheimille ja Columbukselle.
 

Hokipedia

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, LA Kings, Underdog
Eikös tuo ole täydellistä kun San Josen tarkoitus on hävitä?
Onhan se, mutta tässä ketjussa kaiketi keskustellaan NHL:n parhaista puolustajista, eikä San Josen halusta hävitä otteluita.
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Eikös tuo ole täydellistä kun San Josen tarkoitus on hävitä?

Ehkä asenne voisi olla vähän eri, jos pelaisivat voittamisesta.
Ilmeisesti siis sinun mielestä on OK laittaa homma läskiksi heti kun playoff-paikka on karannut käsistä.

Jos itse olisin omistaja tai GM, hieman saattaisi korveta mikäli kaveri jolle maksetaan 11,5M kaudessa, vetelisi selkä suorana vain omia tehopisteitä jahdaten. Mitä on edestä johtaminen jne.

Parhaista? Ei ole olemassa kuin yksi paras ja se pelaa nimenomaan San Josessa. Hyviä on sitten useampia.
Ehkä paras hyökkäävä puolustaja (toki tuo jatkoajalla tehty hyökkäyspään ratkaisu ei tue tätäkään väitettä). Puolustajana ei edes lähellä.
 

Nickelback

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL yleisesti
Parhaista? Ei ole olemassa kuin yksi paras ja se pelaa nimenomaan San Josessa. Hyviä on sitten useampia.
Parhaista puhuttaessa, niin jos Erik ylittää sata pistettä niin pääsee aika harvalukuiseen seuraan. Jos Orria ja Coffeya ei oteta lukuun, niin heidän lisäksi ainoastaan kolme puolustajaa on ylittänyt 100p. :
Al MacInnis 1990‑91 78 28 75 103
Brian Leetch 1991‑92 80 22 80 102
Denis Potvin 1978‑79 73 31 70 101
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
@Kuuukko Sulle ei ilmeisesti draft-arvonta ja tankkaaminen ole tuttua?
Olen kuullut, kiitos varmistuksesta. Silti suoraselkäinen surffailu ei mahdu omaan päähän missään tilanteessa.

Oma käsitys on se, että tankkaamisessa tehdään joukkueesta huono treidaamalla hyviä palasia pois. Silti pelaajilla ja valmentajalla tulee olla ammattiylpeys tehdä parhaansa joka ilta.

Ketjun aiheeseen viitaten, en voi pitää parhaana puolustajana pelaajaa, joka ottaa vapaata siitä puolustajalle olennaisimmasta osa-alueesta, eli puolustamisesta.
 

kharon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
@Kuuukko Sulle ei ilmeisesti draft-arvonta ja tankkaaminen ole tuttua?
Jos pelaajalla ei ole tarkoitus voittaa otteluita joukkueelleen, niin hän tuskin on myöskään ansainnut parhaan puolustajan titteliä. Pitäisi olla joku erillinen tankkauspalkinto. Karlssonilla on potentiaalia olla paras puolustaja, mutta se vaatisi kokonaisvaltaista tekemistä läpi kauden.
 

Weagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Red Rockers
Paras? Puolustaja? San Josessa? Ei.
Otitkohan nyt huomioon, että Avalanche pelaa kaksi vierasmatsia putkeen Sharksia vastaan? Eiköhän kaupungista ihan päteviä pakkeja löydy näin matsien välissä.

100 pistettä kauteen ja vieläpä kaikkien Ekin kokemien henkilökohtaistenkin vaikeuksien jälkeen olisi kyllä sellainen tarina, että toteutuessaan mielellään tuon näkisin palkittavan. Olkoon sitten Norriksella, niin kauan kun hyökkääville pakeille ei omaa palkintoa ole vielä kehitetty.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Osa keskustelee ihan kuin sellaiselta pohjalta, ettei Karlssonille olisi vastaavia uunoiluja, selän suoristamisia ja maalien lahjoittamisia kaverille olisi menestyvissä joukkueissa käynytkään. Ihan samalla lailla noita luovuttamisia, löysäilyjä ja hölmöilyjä on nähty voitoista pelaavissa organisaatioissa ja ison panoksen peleissä, syyttä niitä tankkaamisen piikkiin yritetään kätkeä.
 

Jukisto

Jäsen
Parhaista puhuttaessa, niin jos Erik ylittää sata pistettä niin pääsee aika harvalukuiseen seuraan. Jos Orria ja Coffeya ei oteta lukuun, niin heidän lisäksi ainoastaan kolme puolustajaa on ylittänyt 100p. :
Al MacInnis 1990‑91 78 28 75 103
Brian Leetch 1991‑92 80 22 80 102
Denis Potvin 1978‑79 73 31 70 101

Hmm, siis miksei heitä otettaisi lukuun? :D
 

Nickelback

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL yleisesti
Hmm, siis miksei heitä otettaisi lukuun? :D
Lähinnä siksi että heillä on 10 kärkipaikkaa ja Orrin 139 pistettä on aika älytön. Halusin vain vertailla niihin muihin jotka ovat juuri ja juuri ylittäneet sen 100p. kertoo lähinnä että kuinka vaikeaa se on. Nämä kaksi herraa, Coffey ja Orr, heille se ei ollut yhtä vaikeaa.
 

Nick Neim

Jäsen
Osa keskustelee ihan kuin sellaiselta pohjalta, ettei Karlssonille olisi vastaavia uunoiluja, selän suoristamisia ja maalien lahjoittamisia kaverille olisi menestyvissä joukkueissa käynytkään. Ihan samalla lailla noita luovuttamisia, löysäilyjä ja hölmöilyjä on nähty voitoista pelaavissa organisaatioissa ja ison panoksen peleissä, syyttä niitä tankkaamisen piikkiin yritetään kätkeä.
Nyt täytyy kyllä ihan vilpittömästi kysyä, että mihin ison panoksen peleihin tässä oikein viitataan? 2016-2017 esimerkiksi on mykistävin yksittäisen pelaajan playoff run jota on oman seuraamisen aikana tullut todistettua, ja tuolloin Ottawa oli maalin päässä Stanley Cupin finaaleista. Oikeastaan tuona 16-17 keväänä Karlssoniin ja hänen pelaamiseensa lopullisesti ihastuin, kun silloin tajusin, että mies osaa oikeasti myös puolustaa, jos peliä tarvitsee tiivistää. Selkeästi löytyi varastosta vielä ekstravaihde playoffeihin, ja tuon kauden jälkeenhän Karlsson joutui siihen surullisen kuuluisaan nilkkaleikkaukseen.

Senators, joka runkosarjassa oli koko liigan 12. ja oli tehnyt vasta 22. eniten maaleja ryntäsi aina konferenssifinaaleihin ja vain yhden maalin päähän Stanley Cupin finaaleista. Karlsson oli tuolloin 5vs5 pelissä 23-11, kaikki pelitilanteet huomioiden 32-16. Karlsson voitti sisäisen pistepörssin puolustajana kolmella pisteellä, Karlsson voitti sisäisen +/- tilaston lukemalla +13 kun toiseksi paras tulos joukkueesta oli +5, kellotti yli 28 minuutin keskiarvolla peliaikaa koko playoffit, ja pelasi luonnollisesti paljon Bostonin, Rangersin ja Penguinsin ykköstykkejä vastaan. Karlsson oli isosta peliajastaan huolimatta kentällä kaikki pelitilanteet huomioiden ainoastaan 16 maalin aikana 19 ottelussa. Niistäkin 3 maalia olivat alivoimalla päästettyjä, kun Karlsson pelasi tuona keväänä vakituisesti alivoimaakin kakkosalivoimassa. Vertailun vuoksi Karlsson oli 32 tehdyn maalin aikana kentällä, ja Ottawasta kukaan muu ei rikkonut noissa playoffeissa edes 20 maalin rajaa samaisessa tilastossa, eli miehen vaikutus Ottawan pelaamiseen oli valtava. Myös historiallinen Conn Smythe ääni tuli plakkariin, vaikka joukkue ei edes päässyt Stanley Cupin finaaleihin. Sen mielekkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta mediat tuolloin(kin) pitkälti puhuivat ansaitusta äänestä, koska Karlssonin vaikutus joukkueensa peliin oli niin iso. Muutenkin, kuin hyökkäyspäähän. Olisi löysäilyillä ja hölmöilyillä jäänyt hieman erilainen klangi ja muistijälki ihmisille noista pudotuspeleistä.

En mä nyt mitään yksittäisiä klippejä tai tilanteita vaadi, mutta jos nyt yleisellä tasolla avaisit hieman, mitä tarkoitit löysäilyllä ja hölmöilyillä noissa isoissa peleissä?
 

Largo

Jäsen
Eihän kukaan ikinä voi myöskään väittää Bobby Orrin tai Paul Coffeyn olleen koskaan NHL:n paras puolustaja. Erik Karlsson kuuluu tähän kategoriaan jossa edetään hyökkäys edellä. Jos halutaan oikeasti etsiä parasta puolustajaa niin Karlsson, Orr tai Coffey eivät ole tai koskaan olleet niitä. Kaikkien herrojen Norris-trophyt ovat huumoria. Olen itse sitä mieltä että kärkikolmikko tänä vuonna pitäisi olla Jaccob Slavin, Charlie McAvoy ja Miro Heiskanen.
 

Nick Neim

Jäsen
Eihän kukaan ikinä voi myöskään väittää Bobby Orrin tai Paul Coffeyn olleen koskaan NHL:n paras puolustaja. Erik Karlsson kuuluu tähän kategoriaan jossa edetään hyökkäys edellä. Jos halutaan oikeasti etsiä parasta puolustajaa niin Karlsson, Orr tai Coffey eivät ole tai koskaan olleet niitä. Kaikkien herrojen Norris-trophyt ovat huumoria. Olen itse sitä mieltä että kärkikolmikko tänä vuonna pitäisi olla Jaccob Slavin, Charlie McAvoy ja Miro Heiskanen.
Eikö parasta puolustamista ole, jos kiekko ei ole omalla puolustusalueella? Harvemmin se vastustaja tekee maalia sieltä omalta alueeltaan.

Pitkin hampain hyväksyn vielä Karlssonin ja huumoriosaston, mutta erityisesti Orrin nimen nostaminen "huumoriosastoon" on kyllä itsessään huumoriosastoa. Jokainen valmentaja haluaa edetä "hyökkäys edellä" jos puolustaja on niin hyvä ja kiekollisesti dominoiva, että omalla alueella ei tarvitse ylimääräistä aikaa viettää. Silloin ei yleensä soi omissa, jos kiekko on omilla. Kiekollisuus ja kiekollinen dominanssi on siinä mielessä sitä laadukkainta puolustamista, vaikka jostain syystä puolustaminen aina ajatellaan pelkästään maalinestämisen ja kiekottoman pelin kautta.

Juu, +/- on hieman epäkäytännöllinen tilasto, mutta Orr on vetänyt mm. +124 kauden. +124. Teki toki 139 pistettä, mutta kertoo myös aika hyvin siitä, ettei se omakaan pää pahemmin vuotanut. Ja sen takia se ei vuotanut, kun ei siellä omalla alueella tarvinnut juurikaan ylimääräistä aikaa viettää.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit, Red Wings, #65
Eihän kukaan ikinä voi myöskään väittää Bobby Orrin tai Paul Coffeyn olleen koskaan NHL:n paras puolustaja. Erik Karlsson kuuluu tähän kategoriaan jossa edetään hyökkäys edellä. Jos halutaan oikeasti etsiä parasta puolustajaa niin Karlsson, Orr tai Coffey eivät ole tai koskaan olleet niitä. Kaikkien herrojen Norris-trophyt ovat huumoria. Olen itse sitä mieltä että kärkikolmikko tänä vuonna pitäisi olla Jaccob Slavin, Charlie McAvoy ja Miro Heiskanen.
Tämä on vain oma mielipide. Puolustaa voi monella tavalla ja hyökkääminen on ihan varmasti parasta puolustamista.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Nyt täytyy kyllä ihan vilpittömästi kysyä, että mihin ison panoksen peleihin tässä oikein viitataan? 2016-2017 esimerkiksi on mykistävin yksittäisen pelaajan playoff run jota on oman seuraamisen aikana tullut todistettua, ja tuolloin Ottawa oli maalin päässä Stanley Cupin finaaleista. Oikeastaan tuona 16-17 keväänä Karlssoniin ja hänen pelaamiseensa lopullisesti ihastuin, kun silloin tajusin, että mies osaa oikeasti myös puolustaa, jos peliä tarvitsee tiivistää. Selkeästi löytyi varastosta vielä ekstravaihde playoffeihin, ja tuon kauden jälkeenhän Karlsson joutui siihen surullisen kuuluisaan nilkkaleikkaukseen.

En mä nyt mitään yksittäisiä klippejä tai tilanteita vaadi, mutta jos nyt yleisellä tasolla avaisit hieman, mitä tarkoitit löysäilyllä ja hölmöilyillä noissa isoissa peleissä?
Niin, lähinnä viittaan lähes kaikkiin ison panoksen peleihin (kun on ollut kovassa joukkueessa, vahva vastustaja ja runkosarjasijoitukset liipaisimella, tietyt muut playoff-ottelut yms.) paitsi tuohon kevääseen. "Esimerkkisi" on nimenomaan se säännön vahvistava poikkeus, mikä juuri tekee pelaajasta niin turhauttavan. Itselleni kyseinen playoff run edustaa vahvistusta uskomukselleni, että Karlsson on todennäköisesti kaikkein lahjakkain aktiivipelaaja, jopa McDavidia lahjakkaampi mitä tulee kokonaisen jääkiekko-ottelun pitämiseen omissa näpeissä, pelaamiseen sillä tavalla että tuntuu ettei vastustajalla ole edes mitään tehtävissä yhtä ainutta pelaajaa vastaan. Hän on pelaaja, jolla olisi ollut kyvyt olla kuin Orr aikanaan tai Karlsson itse heikommalla sarjatasolla työsulku-Jokereissa, mikäli hänellä olisi ollut siihen luonnetta. Sen sijaan hän tykkää hyökätä ja kiekotella ja hoitaa muut osat pelistä pikkuisen sinne päin.

Tuona keväänä Karlsson näytti kerrankin vähän pidemmän jakson ajan, että hän osaa olla lahjoittamatta vastustajille ilmaisia maaleja, osaa olla sortumatta kaistapäisiin aivopieruihin, osaa olla luovuttamatta. Häntä on vain huvittanut olla tekemättä näitä asioita hyvä jos kymmenen prosenttia ajasta melkein tuhannen ottelun NHL-urallaan. Ei hän tuolloinkaan varsinainen esimerkkipelaaja mielestäni ollut, koska pelissä ei varsinaisesti ole mitään systemaattisuutta jota lahjattomampi voisi katsoa ylöspäin ja sanoa että mä kans, mutta pelasi aidosti voittavaa ja miehekästä (paremman termin puutteessa) lätkää tuon ilmeisen talenttinsa päälle.

Karlsson on tuolla työkalupakilla jättänyt uransa mittaan aivan älyttömästi voittamista edistäviä asioita tekemättä, ja se jos mikä on turhauttavaa. Jäällä näkyvää lopputulosta laajalla silmällä seuratessa on tullut se olo, että siellä ratsastetaan lahjakkuudella, tehdään mitä huvittaa ja jos sitoutuminen ja työmoraali olisi edes NHL:n keskitasoa, niin ei olisi monena monena vuonna tarvinnut Norriksista edes keskustella (jäällä näkymisellä viittaan siihen, että eipä pelejä katsomalla näistä asioista tämän enempää voi tietää, mistä minä tiedän vaikka Karlsson olisi kesätreeneissään minkälainen eläin tms.).

Eihän kukaan ikinä voi myöskään väittää Bobby Orrin tai Paul Coffeyn olleen koskaan NHL:n paras puolustaja. Erik Karlsson kuuluu tähän kategoriaan jossa edetään hyökkäys edellä. Jos halutaan oikeasti etsiä parasta puolustajaa niin Karlsson, Orr tai Coffey eivät ole tai koskaan olleet niitä. Kaikkien herrojen Norris-trophyt ovat huumoria. Olen itse sitä mieltä että kärkikolmikko tänä vuonna pitäisi olla Jaccob Slavin, Charlie McAvoy ja Miro Heiskanen.
Nyt täytyy kyllä kysyä, että paljonko olet Orrin pelejä katsellut jos alkuunkaan vertaat Coffeyyn tai Karlssoniin? On yksi asia, että Orr oli kokonaiskuvassa NHL:ssä kuin Karlsson SM-liigassa: kiekon ja pelin virtausten hallinnassa niin täysin ylivoimainen, että olisi voittanut pelinsä vaikkei olisi edes käynyt punaviivan alla. Mutta toisekseen Orr oli myös aidosti hyvä puolustussuuntaan, paitsi poikkeuksellisen liikkeensä ansiosta niin myös erinomaisen pelinluvun (myös alaspäin) sekä sinnikkyyden. Erittäin vaikea ohitettava yhdellä yhtä vastaan, katkoi pirusti syöttöjä puolustusalueella, ja pärjäsi mainiosti fyysisissä väännöissä ja myös hänen aikansa kiekon sotatilanteissa kiitos kovien voimatasojen ja määrätietoisuuden. Helvetin kova pelaaja itse asiassa jopa noiden aikojen mittareilla.

Joo, olisi valheellista väittää, ettei Bobby olisi ikinä ottanut ylimitoitettuja riskejä tai varastanut hyökkäyssuuntaan, mutta kriittisempää on, että hänet on väärin edes kategorisoida hyökkääväksi pakiksi sillä tavalla kuin joku Coffey. Tuntuu, että häntä vähän luokitellaan pieleen vain siksi, että pistemäärät ovat niin poskettomat. Pelityyli oli hyökkäävä, mutta myös puolustusosaaminen oli oikeasti vahvaa. Lyhyen terveen primensä osalta löytyy aikalaisten mielipiteitä, että olisi ollut NHL:n paras hyökkäävä puolustaja ja paras puolustava puolustaja samanaikaisesti, vammojen myötä sitten tuo hyökkäyksen vahvuus korostui. Tiedä sitten, mutta näkemäni perusteella en sulje pois.
 

Nick Neim

Jäsen
"Esimerkkisi" on nimenomaan se säännön vahvistava poikkeus, mikä juuri tekee pelaajasta niin turhauttavan. Itselleni kyseinen playoff run edustaa vahvistusta uskomukselleni, että Karlsson on todennäköisesti kaikkein lahjakkain aktiivipelaaja, jopa McDavidia lahjakkaampi mitä tulee kokonaisen jääkiekko-ottelun pitämiseen omissa näpeissä, pelaamiseen sillä tavalla että tuntuu ettei vastustajalla ole edes mitään tehtävissä yhtä ainutta pelaajaa vastaan. Hän on pelaaja, jolla olisi ollut kyvyt olla kuin Orr aikanaan tai Karlsson itse heikommalla sarjatasolla työsulku-Jokereissa, mikäli hänellä olisi ollut siihen luonnetta. Sen sijaan hän tykkää hyökätä ja kiekotella ja hoitaa muut osat pelistä pikkuisen sinne päin.
Hyvä vastaus ja viesti, allekirjoitan kyllä suurimmalti koko kirjoituksen. Olen myös lainatusta samaa mieltä, että piippuun on ura jäänyt siihen nähden, mitä mies parhaimmillaan oli(/olisi voinut olla), sitäkään ei käy kiistäminen. Tuolloin 2017 Karlssonista voitiin hetkittäin ihan vakavissaan käydä keskustelua maailman parhaasta jääkiekkoilijasta, ihan tasapäin siellä Sidney Crosbyn ja Connor McDavidin rinnalla. Mies oli nuo pudotuspelit aivan "zonessa", ja pelaaminen oli parhaimmillaan niin dominoivaa ja helppoa kevään fyysisissä väännöissä, että Ottawan pelejä katsoessa sai vain suu auki ihailla sitä tekemistä. Valitettavasti se mikä erottaa ne todelliset huiput ja kaikkien aikojen parhaat muista supertähdistä, on ajanjakso ja sen kesto, ja Karlssonin uran todellinen huippu jäi valitettavasti noinkin lyhyeksi pätkäksi. Syitä siihenkin voidaan jossitella, kun seuraava kalenterivuosi taisi pitää sisällään nilkkaleikkausta, lapsen kohtukuolemaa sekä Hoffmanin vaimon tapausta. Kiireinen vuosi oli jään ulkopuolellakin.

Aina voidaan miettiä kuinka paljon kauden jälkeinen nilkkaleikkaus vaikutti tuleviin kausiin, vaikka toki puolustusasenteen kanssa sillä leikkauksella ei varsinaisesti olekaan mitään tekemistä. Toki jos kuntoutuminen ja fokus ei isomman leikkauksen jäljiltä ole ollut 100%, niin se lahjakkuudella ja liikkeellä saatu hyöty muihin nähden kärsii isosti. Varsinkin Karlsson, joka on hyötynyt suuresti hyvästä liikkeestään, saattaa helposti kärsiä tuollaisesta isommin ja se saattaa näyttäytyä lepsuna pelaamisena tai helppoina virheinä. Kun yhtäkkiä menettääkin sen ratkaisevan edun verran tilanteissa hitaamman liikkeen vuoksi, niin tuloksena voi olla pahoja kiekonmenetyksiä, turhan optimistisia ratkaisuja tai pahojakin arviointivirheitä. Varsinkin, kun mies oli perustanut puolustamisensakin pitkälti liikkeeseen ja hyvään mailapelaamiseen hyvän pelinlukemisen sijasta. Klassinen "pää on tilanteessa mukana, mutta kroppa ei vaan ehdi", kun höntsäsarjoissa muutaman lisäkilon jälkeen lähtee taas pitkästä aikaa jäävuorolle. Kokemusta (valitettavasti) löytyy, vaikka puhutaankin omassa tapauksessa todella paljon pienemmästä mittakaavasta. Kirkkaimmalla huipulla ne pienetkin erot vain kertaantuvat entisestään.

Asenteesta sen verran, että Karlsson on mielestäni suurimman osan urastaan ollut myös siviililuonteensa näköinen pelaaja jäällä, sellainen velmu ja veijari, joka menee jäälle ja nauttii pelaamisesta sekä kiekolla lätkimisestä. Omalla tavallaan luonnonlapsi, joka ei turhaan tunnu ottavan stressiä pelistä tai tilanteista. Ja sen myönnän, että varmaan osittain luonteen ja pelityylin takiakin runkosarjassa Karlssonilla ei ole sellaista tappajanvaistoa, jolla on selkeä missio päällänsä. Paljon on tosiaan ollut siviilipuolen juttujakin (Hoffmanin vaimon keissi, lapsen kohtukuolema, muhkea eläkesoppari) häiriötekijöinä, jotka osaltaan ovat jonkin verran saattaneet vaikuttaa peliin keskittymiseen ja sitä kautta ehkä heijastuu huonona asenteenakin. Karlsson on sen lisäksi joutunut kipuilemaan ja sopeuttamaan peliään parhaansa mukaan, ja ehkä tässä nimenomaan se asenne ja työnteko korostuu -> kun lahjakkuudella ja liikkeellä et saa enää sitä etua minkä ennen sait, joudut kompensoimaan liikkeen puutetta muilla jutuilla. Karlsson ei välttämättä - niin naurettavalta kuin se NHL-puolustajasta todettuna kuulostaakin - ole joutunut puolustuspelaamisensa osalta kunnon testiin ennen liikkeen menettämistään, ja sen myötä pelaaminen usein näyttäytyi hölmöilyinä ja helppoina virheinä. Kun miehen sitä parasta dominointia ehti nähdä sen upean kevään ajan, niin odotukset tietenkin sitä mukaa myös kasvoivat. Todellisuudessa tilanne saattoi olla myös se, että edellytyksiä sille kevään '17 tasolle Karlssonin sen aikaisella työpakilla ei yksinkertaisesti enää vain ollut.

Karlsson ei ole sitä tyyppiä joka esimerkillään nostaa joukkueen suosta, tai voittajatyypin prototyyppiä mallia "bergeron" tai "crosby", enkä sellaiseksi häntä ole tässä leipomassa. Miehellä kuitenkin on todistetusti olemassa selkeästi "playoffmode", jolloin mies osaa pelaa halutessaan järkevää kiekkoa ja yksinkertaistaa tekemistä. Ei "leiki voitolla" tai ota tyhmiä riskejä, jos niin vain niin haluaa. Sen myötä en ihan allekirjoita sitä, että hän olisi löysä tai hölmöilevä tärkeissä paikoissa, vaan kyse on enemmänkin valmennuksen valinnasta ja annetuista kiekollisista vapauksista, joita Karlssonille on kiekollisen osaamisensa vuoksi runkosarjassa annettu. Riskiä saa ottaa, joskus puolustuksenkin kustannuksella. Niitä kovia paikkoja ja pelejä tuolla huipputason Karlssonilla ei kuitenkaan urallaan liikaa ollut.
 
Viimeksi muokattu:

aessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TBL & Elias Pettersson
Ärsyttää sanoa edes ääneen, mutta mielestäni Karlsson ei ansaitse Norrisia tänä vuonna. Noh lohdutuksena ei Doughtykaan ansainnut ja Karlssonilta on urallaan nyt vähintään yksi Norris viety. Kyllä mä sanon, että hyvässä joukkueessa Kalrsson (tsekkaa Burnsin tilastot!) olisi erinomainen puolustaja vaikka oma pää vuotaakin, mutta esim. Fox ja Linhdolm ovat tällä kaudella olleet vaan kiistatta parempia kokonaisvaltaisesti.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Ärsyttää sanoa edes ääneen, mutta mielestäni Karlsson ei ansaitse Norrisia tänä vuonna. Noh lohdutuksena ei Doughtykaan ansainnut ja Karlssonilta on urallaan nyt vähintään yksi Norris viety. Kyllä mä sanon, että hyvässä joukkueessa Kalrsson (tsekkaa Burnsin tilastot!) olisi erinomainen puolustaja vaikka oma pää vuotaakin, mutta esim. Fox ja Linhdolm ovat tällä kaudella olleet vaan kiistatta parempia kokonaisvaltaisesti.
Tämä tiivistää kyllä hyvin Norriksen ongelmat. NHL:n tärkeimmät palkinnot Rocketia lukuun ottamatta ovat subjektiivisia ja Norriksessa tietysti on mukana sitten tämä paljon puhuttu kaksijakoisuus puolustus- ja höykkäysorientoituneisuuden välillä. Toisaalta puolustajilla asiat ovat aika hyvin, sillä pelipaikkakohtainen palkinto on tasa-arvoinen maalivahtien kanssa. Hyökkääjiä potkitaan päähän, sillä heidän ainoa vastaava on Selke, jossa kriteerit ovat paljon rajatummat.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Erik Karlsson on todella lähellä sadan pisteen rajapyykkiä. Kahden erän jälkeen Colorado Avalanchea vastaan kauden kokonaissaldo on 23+75=98.

Jo nyt ollaan nähty eniten pisteitä puolustajan tontilta sitten kauden 1991-92 (102 p., Brian Leetch). Karlssonilla on pelejä vielä neljä jäljellä Avalanche-ottelun jälkeen.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Erik Karlsson on todella lähellä sadan pisteen rajapyykkiä. Kahden erän jälkeen Colorado Avalanchea vastaan kauden kokonaissaldo on 23+75=98.

Jo nyt ollaan nähty eniten pisteitä puolustajan tontilta sitten kauden 1991-92 (102 p., Brian Leetch). Karlssonilla on pelejä vielä neljä jäljellä Avalanche-ottelun jälkeen.
Kyllähän tämä menee rikki, ihan vaan siksi että suomalaiset sai 20 pistettä täyteen ja Rantanen teki 50 maalia, joten kyllä ruotsalaistenkin täytyy jotain saada.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös