Häviävän pelaajan asenne, jos tällaista oletusta tuossa ajattelee.1) Varmaan ajatteli, että todennäköisyydet sille, että MacKinnon mokaa läpiajon on lähellä nollaa
Häviävän pelaajan asenne, jos tällaista oletusta tuossa ajattelee.1) Varmaan ajatteli, että todennäköisyydet sille, että MacKinnon mokaa läpiajon on lähellä nollaa
Eikös tuo ole täydellistä kun San Josen tarkoitus on hävitä?Häviävän pelaajan asenne, jos tällaista oletusta tuossa ajattelee.
Onhan se, mutta tässä ketjussa kaiketi keskustellaan NHL:n parhaista puolustajista, eikä San Josen halusta hävitä otteluita.Eikös tuo ole täydellistä kun San Josen tarkoitus on hävitä?
Parhaista? Ei ole olemassa kuin yksi paras ja se pelaa nimenomaan San Josessa. Hyviä on sitten useampia.Onhan se, mutta tässä ketjussa kaiketi keskustellaan NHL:n parhaista puolustajista, eikä San Josen halusta hävitä otteluita.
Paras? Puolustaja? San Josessa? Ei.Parhaista? Ei ole olemassa kuin yksi paras ja se pelaa nimenomaan San Josessa. Hyviä on sitten useampia.
Ilmeisesti siis sinun mielestä on OK laittaa homma läskiksi heti kun playoff-paikka on karannut käsistä.Eikös tuo ole täydellistä kun San Josen tarkoitus on hävitä?
Ehkä asenne voisi olla vähän eri, jos pelaisivat voittamisesta.
Ehkä paras hyökkäävä puolustaja (toki tuo jatkoajalla tehty hyökkäyspään ratkaisu ei tue tätäkään väitettä). Puolustajana ei edes lähellä.Parhaista? Ei ole olemassa kuin yksi paras ja se pelaa nimenomaan San Josessa. Hyviä on sitten useampia.
Parhaista puhuttaessa, niin jos Erik ylittää sata pistettä niin pääsee aika harvalukuiseen seuraan. Jos Orria ja Coffeya ei oteta lukuun, niin heidän lisäksi ainoastaan kolme puolustajaa on ylittänyt 100p. :Parhaista? Ei ole olemassa kuin yksi paras ja se pelaa nimenomaan San Josessa. Hyviä on sitten useampia.
Olen kuullut, kiitos varmistuksesta. Silti suoraselkäinen surffailu ei mahdu omaan päähän missään tilanteessa.@Kuuukko Sulle ei ilmeisesti draft-arvonta ja tankkaaminen ole tuttua?
Jos pelaajalla ei ole tarkoitus voittaa otteluita joukkueelleen, niin hän tuskin on myöskään ansainnut parhaan puolustajan titteliä. Pitäisi olla joku erillinen tankkauspalkinto. Karlssonilla on potentiaalia olla paras puolustaja, mutta se vaatisi kokonaisvaltaista tekemistä läpi kauden.@Kuuukko Sulle ei ilmeisesti draft-arvonta ja tankkaaminen ole tuttua?
Otitkohan nyt huomioon, että Avalanche pelaa kaksi vierasmatsia putkeen Sharksia vastaan? Eiköhän kaupungista ihan päteviä pakkeja löydy näin matsien välissä.Paras? Puolustaja? San Josessa? Ei.
Parhaista puhuttaessa, niin jos Erik ylittää sata pistettä niin pääsee aika harvalukuiseen seuraan. Jos Orria ja Coffeya ei oteta lukuun, niin heidän lisäksi ainoastaan kolme puolustajaa on ylittänyt 100p. :
Al MacInnis 1990‑91 78 28 75 103
Brian Leetch 1991‑92 80 22 80 102
Denis Potvin 1978‑79 73 31 70 101
Lähinnä siksi että heillä on 10 kärkipaikkaa ja Orrin 139 pistettä on aika älytön. Halusin vain vertailla niihin muihin jotka ovat juuri ja juuri ylittäneet sen 100p. kertoo lähinnä että kuinka vaikeaa se on. Nämä kaksi herraa, Coffey ja Orr, heille se ei ollut yhtä vaikeaa.Hmm, siis miksei heitä otettaisi lukuun? :D
Nyt täytyy kyllä ihan vilpittömästi kysyä, että mihin ison panoksen peleihin tässä oikein viitataan? 2016-2017 esimerkiksi on mykistävin yksittäisen pelaajan playoff run jota on oman seuraamisen aikana tullut todistettua, ja tuolloin Ottawa oli maalin päässä Stanley Cupin finaaleista. Oikeastaan tuona 16-17 keväänä Karlssoniin ja hänen pelaamiseensa lopullisesti ihastuin, kun silloin tajusin, että mies osaa oikeasti myös puolustaa, jos peliä tarvitsee tiivistää. Selkeästi löytyi varastosta vielä ekstravaihde playoffeihin, ja tuon kauden jälkeenhän Karlsson joutui siihen surullisen kuuluisaan nilkkaleikkaukseen.Osa keskustelee ihan kuin sellaiselta pohjalta, ettei Karlssonille olisi vastaavia uunoiluja, selän suoristamisia ja maalien lahjoittamisia kaverille olisi menestyvissä joukkueissa käynytkään. Ihan samalla lailla noita luovuttamisia, löysäilyjä ja hölmöilyjä on nähty voitoista pelaavissa organisaatioissa ja ison panoksen peleissä, syyttä niitä tankkaamisen piikkiin yritetään kätkeä.
Eikö parasta puolustamista ole, jos kiekko ei ole omalla puolustusalueella? Harvemmin se vastustaja tekee maalia sieltä omalta alueeltaan.Eihän kukaan ikinä voi myöskään väittää Bobby Orrin tai Paul Coffeyn olleen koskaan NHL:n paras puolustaja. Erik Karlsson kuuluu tähän kategoriaan jossa edetään hyökkäys edellä. Jos halutaan oikeasti etsiä parasta puolustajaa niin Karlsson, Orr tai Coffey eivät ole tai koskaan olleet niitä. Kaikkien herrojen Norris-trophyt ovat huumoria. Olen itse sitä mieltä että kärkikolmikko tänä vuonna pitäisi olla Jaccob Slavin, Charlie McAvoy ja Miro Heiskanen.
Tämä on vain oma mielipide. Puolustaa voi monella tavalla ja hyökkääminen on ihan varmasti parasta puolustamista.Eihän kukaan ikinä voi myöskään väittää Bobby Orrin tai Paul Coffeyn olleen koskaan NHL:n paras puolustaja. Erik Karlsson kuuluu tähän kategoriaan jossa edetään hyökkäys edellä. Jos halutaan oikeasti etsiä parasta puolustajaa niin Karlsson, Orr tai Coffey eivät ole tai koskaan olleet niitä. Kaikkien herrojen Norris-trophyt ovat huumoria. Olen itse sitä mieltä että kärkikolmikko tänä vuonna pitäisi olla Jaccob Slavin, Charlie McAvoy ja Miro Heiskanen.
Nyt täytyy kyllä ihan vilpittömästi kysyä, että mihin ison panoksen peleihin tässä oikein viitataan? 2016-2017 esimerkiksi on mykistävin yksittäisen pelaajan playoff run jota on oman seuraamisen aikana tullut todistettua, ja tuolloin Ottawa oli maalin päässä Stanley Cupin finaaleista. Oikeastaan tuona 16-17 keväänä Karlssoniin ja hänen pelaamiseensa lopullisesti ihastuin, kun silloin tajusin, että mies osaa oikeasti myös puolustaa, jos peliä tarvitsee tiivistää. Selkeästi löytyi varastosta vielä ekstravaihde playoffeihin, ja tuon kauden jälkeenhän Karlsson joutui siihen surullisen kuuluisaan nilkkaleikkaukseen.
Niin, lähinnä viittaan lähes kaikkiin ison panoksen peleihin (kun on ollut kovassa joukkueessa, vahva vastustaja ja runkosarjasijoitukset liipaisimella, tietyt muut playoff-ottelut yms.) paitsi tuohon kevääseen. "Esimerkkisi" on nimenomaan se säännön vahvistava poikkeus, mikä juuri tekee pelaajasta niin turhauttavan. Itselleni kyseinen playoff run edustaa vahvistusta uskomukselleni, että Karlsson on todennäköisesti kaikkein lahjakkain aktiivipelaaja, jopa McDavidia lahjakkaampi mitä tulee kokonaisen jääkiekko-ottelun pitämiseen omissa näpeissä, pelaamiseen sillä tavalla että tuntuu ettei vastustajalla ole edes mitään tehtävissä yhtä ainutta pelaajaa vastaan. Hän on pelaaja, jolla olisi ollut kyvyt olla kuin Orr aikanaan tai Karlsson itse heikommalla sarjatasolla työsulku-Jokereissa, mikäli hänellä olisi ollut siihen luonnetta. Sen sijaan hän tykkää hyökätä ja kiekotella ja hoitaa muut osat pelistä pikkuisen sinne päin.En mä nyt mitään yksittäisiä klippejä tai tilanteita vaadi, mutta jos nyt yleisellä tasolla avaisit hieman, mitä tarkoitit löysäilyllä ja hölmöilyillä noissa isoissa peleissä?
Nyt täytyy kyllä kysyä, että paljonko olet Orrin pelejä katsellut jos alkuunkaan vertaat Coffeyyn tai Karlssoniin? On yksi asia, että Orr oli kokonaiskuvassa NHL:ssä kuin Karlsson SM-liigassa: kiekon ja pelin virtausten hallinnassa niin täysin ylivoimainen, että olisi voittanut pelinsä vaikkei olisi edes käynyt punaviivan alla. Mutta toisekseen Orr oli myös aidosti hyvä puolustussuuntaan, paitsi poikkeuksellisen liikkeensä ansiosta niin myös erinomaisen pelinluvun (myös alaspäin) sekä sinnikkyyden. Erittäin vaikea ohitettava yhdellä yhtä vastaan, katkoi pirusti syöttöjä puolustusalueella, ja pärjäsi mainiosti fyysisissä väännöissä ja myös hänen aikansa kiekon sotatilanteissa kiitos kovien voimatasojen ja määrätietoisuuden. Helvetin kova pelaaja itse asiassa jopa noiden aikojen mittareilla.Eihän kukaan ikinä voi myöskään väittää Bobby Orrin tai Paul Coffeyn olleen koskaan NHL:n paras puolustaja. Erik Karlsson kuuluu tähän kategoriaan jossa edetään hyökkäys edellä. Jos halutaan oikeasti etsiä parasta puolustajaa niin Karlsson, Orr tai Coffey eivät ole tai koskaan olleet niitä. Kaikkien herrojen Norris-trophyt ovat huumoria. Olen itse sitä mieltä että kärkikolmikko tänä vuonna pitäisi olla Jaccob Slavin, Charlie McAvoy ja Miro Heiskanen.
Hyvä vastaus ja viesti, allekirjoitan kyllä suurimmalti koko kirjoituksen. Olen myös lainatusta samaa mieltä, että piippuun on ura jäänyt siihen nähden, mitä mies parhaimmillaan oli(/olisi voinut olla), sitäkään ei käy kiistäminen. Tuolloin 2017 Karlssonista voitiin hetkittäin ihan vakavissaan käydä keskustelua maailman parhaasta jääkiekkoilijasta, ihan tasapäin siellä Sidney Crosbyn ja Connor McDavidin rinnalla. Mies oli nuo pudotuspelit aivan "zonessa", ja pelaaminen oli parhaimmillaan niin dominoivaa ja helppoa kevään fyysisissä väännöissä, että Ottawan pelejä katsoessa sai vain suu auki ihailla sitä tekemistä. Valitettavasti se mikä erottaa ne todelliset huiput ja kaikkien aikojen parhaat muista supertähdistä, on ajanjakso ja sen kesto, ja Karlssonin uran todellinen huippu jäi valitettavasti noinkin lyhyeksi pätkäksi. Syitä siihenkin voidaan jossitella, kun seuraava kalenterivuosi taisi pitää sisällään nilkkaleikkausta, lapsen kohtukuolemaa sekä Hoffmanin vaimon tapausta. Kiireinen vuosi oli jään ulkopuolellakin."Esimerkkisi" on nimenomaan se säännön vahvistava poikkeus, mikä juuri tekee pelaajasta niin turhauttavan. Itselleni kyseinen playoff run edustaa vahvistusta uskomukselleni, että Karlsson on todennäköisesti kaikkein lahjakkain aktiivipelaaja, jopa McDavidia lahjakkaampi mitä tulee kokonaisen jääkiekko-ottelun pitämiseen omissa näpeissä, pelaamiseen sillä tavalla että tuntuu ettei vastustajalla ole edes mitään tehtävissä yhtä ainutta pelaajaa vastaan. Hän on pelaaja, jolla olisi ollut kyvyt olla kuin Orr aikanaan tai Karlsson itse heikommalla sarjatasolla työsulku-Jokereissa, mikäli hänellä olisi ollut siihen luonnetta. Sen sijaan hän tykkää hyökätä ja kiekotella ja hoitaa muut osat pelistä pikkuisen sinne päin.
Tämä tiivistää kyllä hyvin Norriksen ongelmat. NHL:n tärkeimmät palkinnot Rocketia lukuun ottamatta ovat subjektiivisia ja Norriksessa tietysti on mukana sitten tämä paljon puhuttu kaksijakoisuus puolustus- ja höykkäysorientoituneisuuden välillä. Toisaalta puolustajilla asiat ovat aika hyvin, sillä pelipaikkakohtainen palkinto on tasa-arvoinen maalivahtien kanssa. Hyökkääjiä potkitaan päähän, sillä heidän ainoa vastaava on Selke, jossa kriteerit ovat paljon rajatummat.Ärsyttää sanoa edes ääneen, mutta mielestäni Karlsson ei ansaitse Norrisia tänä vuonna. Noh lohdutuksena ei Doughtykaan ansainnut ja Karlssonilta on urallaan nyt vähintään yksi Norris viety. Kyllä mä sanon, että hyvässä joukkueessa Kalrsson (tsekkaa Burnsin tilastot!) olisi erinomainen puolustaja vaikka oma pää vuotaakin, mutta esim. Fox ja Linhdolm ovat tällä kaudella olleet vaan kiistatta parempia kokonaisvaltaisesti.
Kyllähän tämä menee rikki, ihan vaan siksi että suomalaiset sai 20 pistettä täyteen ja Rantanen teki 50 maalia, joten kyllä ruotsalaistenkin täytyy jotain saada.Erik Karlsson on todella lähellä sadan pisteen rajapyykkiä. Kahden erän jälkeen Colorado Avalanchea vastaan kauden kokonaissaldo on 23+75=98.
Jo nyt ollaan nähty eniten pisteitä puolustajan tontilta sitten kauden 1991-92 (102 p., Brian Leetch). Karlssonilla on pelejä vielä neljä jäljellä Avalanche-ottelun jälkeen.