Friedmanilta noin yleensä erittäin hyvä poiminta asiasta. Kuitenkin Friedmanin tuttuun tasoon verraten kirjoitus jätti aika paljon toivomisen varaa, mitä tulee tuohon varsinaiseen analyysiosioon.
Yksi ongelma on se, että Friedman puhuu tuossa NHL:stä jonain monoliittisena entiteettina, jolla olisi itsenäinen ja yksi tahto. Tämähän ei pidä paikkansa, vaan tuon tason asiat päätetään lähes täydellä varmuudella omistajien kokouksessa ja päätökseen vaaditaan varmasti vähintään määräenemmistö. Tästä päästäänkin sitten siihen, että kuinka todennäköistä tällaisen saaminen sitten olisi?
Friedman nostaa esille tuon TV-sopimuksen ja sen tuomien tulojen sisällyttämisen jo tämän kauden cappiin indikaationa ja osoituksena siitä, että omistajilla olisi yhteinen tahto capin noston suhteen. Kuitenkin Friedman jättää kokonaan käsittelemättä sen tosiasian, että vaikka pelaajayhdistys äänesti escalatoria vastaan viime vuonna, ei omistajaporras tuota escalaattoria väkisin rynninyt. Miksi näin, jos kerta omistajilla on yhteinen tahto capin nostoon?
Syyhän on yksinkertaisesti se, että TV-sopimuksen tulojen sisällyttäminen jo täksi kaudeksi on ihan eri asia kuin escalaattorin hyväksyminen. TV-sopimustulot nostavat cappia joka tapauksessa - ennemmin tai myöhemmin. Escalaattorin osalta taas kyse on kumulatiivisesta tekijästä, jollaista omistajaporras ei varmasti ehdoin tahdoin halua. Täytyy nyt muistaa, että mahdollisimman alhainen cap on juuri omistajaportaan etujen mukainen kollektiivisesti pitkässä juoksussa. Tätä tosiasiaa ei muuta se, että osa joukkueista on ajanut itsensä cap-ongelmiin ja olisivat varmasti valmiita uhraamaan omaa etuaan lyhyen aikavälin urheilullisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tämä omistajaporukka on kuitenkin erittäin suurella todennäköisyydellä selkeä vähemmistö. Tähän on syynä kaksi seikkaa 1) lähtökohtaisesti omistajat eivät halua nostaa cappia, ellei siitä ole selkeätä urheilullista etua heille - ja eritoten lyhyellä aikavälillä, koska pitkän aikavälin edun markkinadynaamiikka korjaa pois itsestään 2) liigassa on useita joukkueita, joilla olisi taloudellisia edellytyksiä capin nostolle, mutta jotka eivät urheilullisista syistä sitä varmasti tee. Esimerkkeinä vaikka Toronto, Buffalo, Montreal sekä Detroit. Kaikkien noiden joukkueiden etu on se, että cap on ensi kesänä mahdollisimman alhainen. Nuo joukkueet eivät varmasti tule tekemään minkään luokan palveluksia noille muutamilla cap-ongelmissa oleville joukkueille. Sitten on joukkueita, jotka ovat selvästi taloudellisesti haastavassa asemassa, eivätkä tästäkään syystä halua liigan palkkakehitystä tukea.
Näin ollen on helppo todeta, että puheet "asetelman täydellisestä muuttumisesta" ovat pahasti liioiteltuja ja korkeintaan toiveajattelua. Kyllä sille ihan syynsä on ollut, että kertaakaan omistajat eivät ole tuota nousua tukeneet.