Toki, mutta ei se aina niin yksinkertaista ole. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa Dylan Strome. Peliäly huippuluokkaa, mutta luistelu rajoittaa paljon. Luistelun kehittämiseen on varmasti panostettu, mutta ei vaan lähde.
Päinvastainen esimerkki on sitten taas joku Point, joka osittain pienen kokonsa sekä luistelun takia valui kolmannelle kierrokselle. Eipä tuo luistelu ongelma enää ole.
Peliälyä onkin jo sitten vaikeampi opettaa.
Strome varattiin näköjään kolmantena 2015, joten se kertoo jotain. Pelisilmää kaverilla näyttäisi kyllä olevan, mutta luistelu rajoittaa kaveria todella isosti. En ole juurikaan seurannut Chicagoa ja katsomani koosteen ensimmäisessä löytämässäni tilanteessa tuli heti mieleen Pulju. Aivan samanlainen peliasento ja käännökset.
En ymmärrä mitä tarkoittaa se, että hyvällä peliälyllä pystyy paikkaamaan luistelua, tai päinvastoin. Pelaaja on juuri niin hyvä kuin peliälynsä ja luistelunsa yhdistelmä antaa myöten. Parantamalla heikompaa osa-aluettaan hän nousee uudelle tasolle.
Peliälyn kehittäminen on ehkä vaikeampaa, mutta hyvä valmentaja voi tehdä siinä paljon, kyllä liikennesilmääkin pystyy jonkin verran parantamaan.
Ei luistelun parantaminenkaan välttämättä helppoa ole, sen tiellä on yleensä valmentajan oma osaaminen ja pelaajan piintyneet tavat ja asenteet. Lihaksistokin on kehittynyt vuosia tukemaan tiettyä peli- ja luisteluasentoa.
Jos pelaaja vähänkään pitää kiinni ja puolustaa vanhoja tapojaan, ei kehitystä tapahdu. Nöyryyttä pitää löytyä ja viisas valmentaja. Kun kaveri junnaa tuollain eikä edistystä tapahdu, niin ei hyvältä näytä.