Yhdysvallat hävisi välierässä rankkareilla Venäjälle. Kyseessä oli ensimmäinen ottelu, jossa joukkue haastettiin kunnolla, ja samalla se paljasti joitakin siinä olevia heikkouksia. Suoraviivaisuus puuttui ja peli oli etenkin alkuun vähän sellaista laidoissa neppailua. Venäläiset puolestaan puolustivat maalin edustan hyvin, eivätkä päästäneet suomalaisten tavoin amerikkalaisia häärimään vapaasti kiekon kanssa. Toinen ero oli se, että Yhdysvalloilta puuttuivat voimahyökkääjät (Beecher oli varmaan lähimpänä sellaista), kun taas Venäjällä niitä oli useita.
Mahdollisista TOP10-varauksista pari sanaa.
Matsi näytti Hughesista parhaimpia ja huonoimpia puolia. Ekassa erässä hän oli muun Yhdysvaltojen joukkueen tavoin huono, mutta toisesta erästä alkaen hän oli joukkueen vaarallisin hyökkääjä. Toki siellä oli Caufieldilla kaksi maalia ja pari muutakin paikkaa, mutta mielestäni Hughes oli silti se pelaaja, joka loi eniten tilanteita Yhdysvalloille. Pelkästään jatkoajalla hänellä oli kaksi ylärimaa. Kyllä hänestä tässäkin matsissa näki ne puolet, joiden takia hän NHL:n todennäköinen ykkösvaraus. Siis loistava luistelu, kiekonkäsittelytaito ja peliäly (hyökkäyssuuntaan).
Sitten ne huonot puolet. Venäjän 1-0 alivoimamaali meni puhtaasti Hughesin piikkiin. Kentän nopein pelaaja menee hakemaan purkukiekkoa omasta päästä Venäjän karvaaja perässään, mutta laiskan luistelun takia karvaaja onnistui tönimään hänet kiekosta pois ja syöttämään sen vähän tuurillakin maalin eteen. Hughes teki ottelun aikana omassa päässä useita hyviä puolustuspelaamisia, mutta vastapainoksi siellä tuli jokunen kevyehkösti pelattu tilanne, ja tuo av-maaliin johtanut tilanne oli niistä selvästi pahin. Sitä odottaisi kuitenkin kapteenilta vähän parempaa asennetta pelaamiseen. Nykyisellään hän olisi äkkiä jonkun Tortorellan tai Babcockin koirankopissa.
Hughes on todella luova pelaaja hyökkäyssuuntaan, mutta puolustuspelin osalta hän on (täysi) raakile. Olen ihan varma, että puolustuspelaaminen tulee paranemaan, kunhan hän kypsyy pelaajana, saa massaa lisää ja pääsee NHL-koutsien oppiin. Osittain kyse on myös asennekysymyksestä, ja olenkin ihan varma, että Shero, Castron ja kumppanit tulevat ottamaan kyseisen asian esille NHL:n scouting combinella. (Vertailun vuoksi olisi kiinnostavaa tietää, miltä vaikka jonkun MacKinnonin puolustuspelaaminen näytti samanikäisenä.)
Caufield antoi jälleen hyviä näyttöjä itsestään, kun hän teki kaksi maalia ja nousi Ovechkinin kanssa tasoihin eniten maaleja U18-turnauksessa tehneenä pelaajana. Caufieldilla oli pelin aikana pari muutakin paikkaa, mutta ne eivät menneet sisään. Caufield pystyy pelaamaan jonkin verran kiekon kanssa ja sitä kautta osallistumaan pelinrakenteluun. Kyse ei ole silti hänen vahvuudestaan, vaan parhaimmillaan hän on silloin, kun pääsee napsimaan kiekkoja maalin läheltä verkkoon. Button hehkutti lähetyksen aikana, että Caufield voidaan varata jopa TOP5:ssä. Saa nähdä.
Zegras oli ekassa erässä mielestäni todella huono. Matsin aikana hän paransi peliään, ja hän antoikin ottelun aikana useita loistavia syöttöjä ja harhautti tiensä vastustajan maalille - tai ainakin sitä kohti. Silti huonoin peli Zegrasilta, jonka olen nähnyt. Jotenkin tuntui, että hän jää vähän pelin ulkopuolelle, laitojen lähelle pyörimään. Suoraviivaisuus puuttui kokonaan, ja laukaus on tuhnu. Nyt kun tilaa ei ollut, niin jäin myös miettimään hänen kaksinkamppailukykyjään. Hughes onnistuu luiskahtamaan tilanteista karkuun erinomaisen luistelunsa avulla, mutta Zegrasilla tätä kykyä ei ole. Tulevaisuudessa on kiinnostavaa nähdä, muistuttaako Zegras sittenkin jotain Marcus Johanssonia, joka on erinomainen syöttäjä ja hyökkäysalueelle kiekon kuskaaja, mutta joka jää pehmeytensä takia turhan usein pelin ulkopuolelle.
Turcotte oli ekassa erässä mielestäni Yhdysvaltojen paras pelaaja. Hän loi tilanteita sekä pelasi kovaa ja oikealla asenteella. Sen jälkeen hän katosi kuitenkin kuvasta kokonaan (koko kakkosketju oli heikko), mistä olin erittäin yllättynyt. Mainostin aikaisemmin, että hän on todennäköisesti ratkaisupelien pelaaja, mutta välierämatsi ei antanut siitä viitteitä. Selkeä pettymys. Silti varmaa peliä omaan päätyyn.
Venäjää en ole seurannut aiemmin, niin en osannut poimia sieltä pelaajia seurantaan. Maalivahti oli kentän paras pelaaja tänään. Podkolzinilta näin parissa-kolmessa tilanteessa niitä voimahyökkääjän ominaisuuksia, joiden takia hän on varmaan nostettu TOP3:ksi, mutta muuten hän oli aika vaisu. Venäjällä oli selvästi parempiakin pelaajia.
Loppuun taas muistutus, että kyseessä on vain yksittäinen ottelu, josta ei kannata vetää sen suurempia johtopäätöksiä.
