Best got just better - NHL10 demo arvostelu
NHL09 on (toistaiseksi) mielestäni paras koskaan jääkiekosta tehty peli. Siinä on paljon paljon hyvää, mutta sitten muutama peli-iloa roimasti laskeva piirre. Koska pyörää ei kannata keksiä uudelleen, niin kannattaa keskittyä tekemään parhaasta vielä parempi.
Katse menneeseen
Olen pelannut NHL sarjaa vuodesta 92 lähtien kun NHL hockey niminen peli-ilmestyi. Olen pelannut myös monia muita jääkiekkoaiheisia tietokone- ja konsolipelejä. Ja olen pelannut tietenkin myös ihka oikeaa jääkiekkoa. Jääkiekko on suuri osa elämääni.
Olen pelannut konsolilla jääkiekkoa milloin rahasta, milloin liigoissa, milloin laddereissa ja milloin muuten vaan. Olen siis sarjan kova fani ja minulle NHL peli on loistava täydennys omaan jääkiekkoiluuni sekä jääkiekon seuraamiseen. Mutta enemmän kuin EA fani, niin olen ennen kaikkea mahdollisimman parhaan jääkiekkopelin fani - ihan sama mikä lafka sen tekee, kunhan se vastaa oikeaa jääkiekkoa mahdollisimman hyvin.
NHL07 oli ensimmäinen nk. Next Gen hockey. Se oli uraa uurtava peli, jossa lanseerattiin täysin uusi skillstick elementti. Pelaaja sai vapauden hallita mailaansa aivan uudella tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Peli oli jumalaisen kaunis, animaatiot hienoja, äänet loistavia ja kaikki oli upeasti... kunnes paljastui kuinka kesken peli oli. Päivityksetkään eivät koskaan korjanneet peliä pelattavaksi, vaan nettipelin lagisuus ja maalivahtien täydellinen järjettömyys tappoi pelin pystyyn, mutta oli lupa odottaa vihdoin hyvää peliä. Ensi vuonna.
NHL08 oli suuri harppaus parempaan. NHL07:n karmeat virheet oli hiottu pois ja peli alkoi muistuttaa jääkiekkoa, kunnes löytettiin pelintappaja glitchgoalit. Ne olivat niin lähes mahdottomia estää ja niitä pystyi tekemään sellaisista paikoista, että peli kuoli niihin. Taklauspelissä oli puutteita ja muutenkin peli oli vielä kankea. Tosin paras koskaan tehty jääkiekkopeli toistaiseksi.
NHL09 oli myös harppaus 08:sta. Nyt taklauspeli oli parantunut, eli vaikeutunut - taklaaja ei enää niin silminnähden imaissut taklattavaa mukaansa ja esimerkiksi mailannosto nappi toi lisää variaatioita puolustamiseen. Enää taklaus ei ollut läheskään ainoa tapa saada kiekko kaverilta. Tosin puutteita NHL09:ssäkin oli, etenkin glitchgoalit - jonka uskon löytäneeni ehkä ensimmäisenä maailmassa (löysin demon julkkaripäivänä glitchin ja pistin sen youtubeen näyttääkseni sen EA-Sports väelle - avunhuutona, että "korjatkaa tämä äkkiä"). Ikävä kyllä. Kyseessä oli tekoälymaalivahdin täydellinen kyvyttömyys ymmärtää peliä kun kiekko oli päätyviivan takana. Kun maalille nousi päätyviivaa pitkin, maalivahti ylipelasi ja yritti desperate torjuntoja tai jätti itsensä ja etutolpan väliin kiekon mentävän aukon. Ja vaikka päivitykset korjailivat tätä paljonkin, niin silti tähän päivään asti NHL09:ssä on helpoin tapa tehdä maali pienistä kulmista. Toiset osaavat tehdä sen jäitä pitkin, toiset yläpesään ja toiset kiertävät avuttoman ja passiivisen maalivahdin ja tekevät tyhjiin. Myös ylämursulämmi oli ennen päivitystä sairas - onneksi se vähän saatiin kuriin, mutta kuitenkin se jäi elämään. Ja muita clitchgoaleja en jaksa tässä arvostelussa edes mainita - niin moni tietää kyllä mistä kaikista puhun ja lopput ovat jo saaneet pointtini siitä, että NHL09 oli loistava, mutta ei lähellekkään täydellinen.
Fellowship of the Rink
NHL10 demo on lukemani perusteella tehty alemmasta kuin 1.0 versiosta, ellen väärin muista lukeneeni (en löytänyt lähdettäni enää mistään), niin demo on ripattu 0.8 versiosta. Mutta joka tapauksessa se on nyt se mikä meillä on käsissä ja siihen keskitymme sellaisenaan. En keskity siihen mitä demo tarjoaa, vaan mitä se meille näyttää tulevasta NHL10 pelistä. Ja tarkemmin: itse PELISTÄ - ei pelimuodoista yms.
NHL10:n demossa pelaaja voi pelata yhden erän legendaarisesta Game Sevenistä. Peli arpoo scenaarion omaisesti lähtötilanteen viimeiseen erään ja pelaan tehtävä on sitten viedä ottelu loppuun kulloisistakin lähtökohdista, joko Detroitilla tai Pittsburghilla.
Koitin demoa nopeasti pro tasolla ja kun huomasin tason olevan minulle aivan liian helppo, vaihdoin suoraan vaikeimmalle eli superstar tasolle. Tämän jälkeen peli alkoi vaikuttaa pelottavankin hyvälle. Tai mitäs sitä pelkäämään - sitähän minä juuri toivoinkin. Maalivahdit ainakin parinkymmenen pelin (tarkemmin siis erän) perusteella vaikuttavat olevan vihdoin järjissään. He eivät enää niin paljon ylipelaa desperate seiveillään ja pitävät paljon paljon paremmin etutolpankin kiinni. Osgood on tunnetusti epäaggressiivinen maalivahti (eli siis hän ei paljonkaan koita katkoa syöttöjä eikä "poukata" vastustajan pelaajilta kiekkoa), mutta siltikin hän osallistuu paremmin peliin kuin NHL09:ssä epäaggressiivisin pelaaja. Vastavuoroisesti Osgood ei ylipelaa niin paljon, kuin esimerkiksi toisessa päässä maalia vartioiva Marc-Andre Fleury. Joka on vielä nuori, mutta taitava maalivahti. Fleury katkoo greasen yli ja läheltä menevät syötöt ja loikkaakin jopa joskus irtokiekon perään. Poikittaissyötöissä hän Osgoodia useammin venyttää desperateseiveihin ja muutenkin liikkuu enemmän - sekä pudottautuu perhoseksi.
Yhtäainutta NHL09 glitch maalia en saanut menemään superstar tasolla (
toim. edit. Tämän arvostelun jälkeen sain yhden tarkalleen tällaisen maalin tehtyä: http://www.youtube.com/watch?v=l6pPZBoalGM siis täysin saman tyylisen minkä löysin 09 demosta aikanaan, mutta nyt yritin 2 peliä sitä enkä saanut nyt kuin kerran molarin tuollai poikittain ja sitten pistää kattoon, joten ehkä hätä ei ole kovin suuri?). Tähän ovat "syynä" luonnollisesti parempi maalivahtien tekoäly sekä viisikkopuolustus. Puolustajat eivät enää jätä miestään niin helposti ja laitaan pinnaaminen (eng. "pinning") saa kiekollisen laidassa kurvailijan seinälle ihmettelemään. Myös kiekon uudistettu fysiikka mahdollistaa sen, että kiekko elää 09:siä huomattavasti realistisemmin. Kiekko ei enää ihmeellisesti meni typerien puolustajien mailan ja luistinten ali tai välistä, vaan nyt syötöt ovat realistisen vaikeita. Kiekko kimpoilee helposti kaikista muista pelaajista ja heidän mailoistaan aidontuntuisesti ja syötön laatu riippuu paljon enemmän kuin koskaan syötönantaneen pelaajan syöttötaidosta. Syöttöön vaikuttaa myös se, että kuinka pidettynä pelaaja on syöttöhetkellä. Enää jos vastustajan pelaaja on maalin ja kiekollisen pelaajaan välissä, iholla, ei voi heittää maagista syöttöä maalille, vaan usein syöttö jää ensimmäiseen mieheen - viimeistään toiseen tai menee ihan väärään paikkaan. Samoin crossgrease syötöt ovat nyt paljon vaikeampia - sillä aggressiiviset maalivahdit katkovat syöttöjä entistä paremmin ja puolustajat osaavat pitää huomattavasti paremmin keskikaistan kiinni ja takatolpalla lymyilevät urvelot. Mutta eikö ole realistista, että jos kiekon takatolpalle voi saada ja jos sen sinne saa vapaalle miehelle, niin se on nk "tuhannen taalan paikka"? Kyllä - ja siksi se onkin edelleen mahdollista, mutta vaikeampaa - kuten kirjoitin.
Taklauspeli on mielestäni aidompaa kuin koskaan. Pelaajat kaatuvat entistä vaikeammin taklauksilla, vaan usein "taklaus" jää vain kontaktiksi, joka vähän tuuppaa vastustajaa tai ehkä irroittaa hänet kiekosta, tai jos kärpäsellä koitat taklata härkästä, niin taklaaja kaatuukin itse. Taklauksiin vaikuttaa entistä enemmän molempien vauhti, suunta, paino ja taito. Tämä on loistavaa. Huonosti ajoitettu taklaus vie taklaajan rapumertoja kokemaan ja vastustaja pääsee tämän vuoksi miehestään eroon. Siksi taklauspeli on nyt enemmän taitolaji kuin koskaan. Hyvä hyvä.
Loukkaantumisissakin on variaatiota. Lievän loukkaantumisen tapahtuessa (konsolin)pelaaja saa päättää, että käskeekö (kenttä)pelajaa vielä jäälle testaamaan miten jalka kestää ja mahdollisesta vielä pelaamaan puolikuntoisena vai istuttaako penkillä vai laittaako jopa pukkariin vaihtamaan siviilejä päälle. Meillä Crosby loukkaantui lievästi ja koska kyse oli game sevenistä, niin käskin miehen takaisin jäälle. Mies pelasi puolikuntoisena loppu erästä sitten ja kun Gillillä sitten torppasin puhtaasti Zetterbergin, mutta niin, että Zetterberg loukkaantui, niin loppu pelin yleisö vihelsi ja buuasi aina kun Gill koski kiekkoon ja myös selostajat noteerasivat tämän. Mikäli ymmärsin oikein tekijöiden haastatteluista, niin jos joku olisi sitten saanut Gillin tappeluun, niin voittamalla hänet olisi saanut todella kovan buustin joukkueelleen.
Ja huomasinpa yhdessä pelissä naamapleksillä pelaavan Stallinkin, joka oli ilmeisesti saanut aiemmissa otteluissa damagea päähänsä. Hieno lisä.
(Viesti on liian pitkä, joten parttaan tämän kahtia tästä)