Bills-fanilla on juuri nyt hyvä olla. Ensinnäkin kausi alkoi perin odottamattomalla tavalla, kun joukkue haki sunnuntaina jatkoaikavoiton Chicagon vieraana. Off-season oli ollut kaikkea muuta kuin toiveita herättävä, suurimpina ongelmina tiettyjen puolustuksen avainpelaajien loukkaantumiset ja pelikiellot sekä EJ Manuelin edelleen epävarmat otteet. Tältä kaudelta ei olla uskallettu odottaa paljoakaan. Sunnuntaina kuitenkin puolustus pelasi ryhdikkäästi, ei sallinut vastustajalle suuria pelejä ja teki ratkaisevia pysäytyksiä silloin kun niitä eniten tarvittiin. Hyökkäys vastasi huutoon. Manuel ei häikäissyt, mutta teki voittoon riittävän määrän oikeita ratkaisuja. Matsi ratkesi lopulta jatkoajalla 33-vuotiaan Fred Jacksonin tahtojuoksuun.
Yksittäiset matsit ovat kuitenkin yksittäisiä matseja, yksittäiset kaudet yksittäisiä kausia. Tänään (siis eilen tiistaina) oli yksi tärkeimmistä päivistä seuraorganisaation yli 50-vuotisessa historiassa. Tänään ilmoitettiin, että seuralle on valikoitunut uusi omistaja, odotettu ja toivottu Terry Pegula vaimonsa Kimin kanssa.
Kerrataan aluksi kuitenkin hieman taustaa. Seura päätyi myyntiin kun sen perustaja ja tähän saakka ainoa omistaja Ralph C. Wilson Jr kuoli 95 vuoden iässä viime maaliskuussa. Koska Wilson eli poikkeuksellisen pitkän elämän, hänen poismenoaan ehdittiin "odottaa" jo hyvä tovi. Ammattilaisjoukkueiden omistajanvaihdoksiin liittyy aina epävarmuustekijöitä ja tiettyä hermoilua fanien keskuudessa. Erityisen suurella huolella näihin suhtaudutaan liigojen pienimmillä markkina-alueilla. Billsin markkina-alue (lähinnä Buffalo-Niagara Fallsin metroalue sekä Rochesterin metroalue) on muistaakseni NFL:n toiseksi pienin. Jo monen vuoden ajan alueella on tiedetty että Wilson on vanha ja kuolee ennemmin tai myöhemmin, eikä joukkueen tulevaisuudesta voi sanoa varmaksi mitään. Julkisuudessa ei ollut liikkunut mitään tietoa, että Wilson olisi testamentissaan tai muin järjestelyin asettanut ehtoja joukkueen uudelle omistajalle.
Kuten hyvin tiedetään, useat tahot Los Angelesissa ovat havitelleet kaupunkiin joukkuetta jo pitkään. Myös Buffalon lähinaapurissa rajan takana on eräs Pohjois-Amerikan suurimmista metropoleista, Toronto, joka hamuaa mukaan NFL:ään. Billsiä on monissa spekulaatioissa pidetty mahdollisena, joidenkin mukaan jopa todennäköisenä muuttajana. Vanha herra Wilson teki kuitenkin vielä viimeisen palveluksensa joukkueelle ja läntiselle New Yorkille kuolemalla varsin soveliaaseen aikaan. Parisen vuotta sitten seuraorganisaatio ja Erien piirikunta uusivat sopimuksen Ralph Wilsonin nimeä kantavan Billsin kotistadionin vuokrasta. Piirikunnan edustajat saivat neuvoteltua sopimukseen seitsemän vuoden jakson, jona aikana joukkue ei saa muuttaa pois. Tuon pykälän rikkomisesta joukkue joutuisi maksamaan yli 400 miljoonan dollarin sakon. Tätä jaksoa on nyt jäljellä viisi vuotta. (Huom. Vetelen noita numeroita ulkomuistista, niissä voi olla fiboja, mutta detaljit eivät nyt ole tämän kirjoituksen keskiössä). Tämä seikka teki Billsistä erittäin epäkiinnostavan vaihtoehdon losangelesilaisille. Uudet omistajat olisivat tuon suuruisen uhkasakon pakottamina olleet käytännössä sidottuina Buffaloon nuo ensimmäiset viisi vuotta. Fanit olisivat hylänneet joukkueen, tappiota olisi tullut, ja sokerina pohjalla ostajilla ei luonnollisesti olisi ollut mitään takeita siitä, etteikö jokin toinen liikemiesryhmä roudaisi tällä välin jonkin toisen jengin Losiin. Kaikki edellä kirjoitettu pätee osittain myös Torontoon, mutta kaupunkien läheisyydestä johtuen joukkueella on jo nyt fanipohjaa Ontarion alueella. Myöskään Torontosta ei samalla todennäköisyydellä löytyisi useita kilpailevia ostajakandidaatteja kuin LA:sta.
Kun liikepankki Morgan Stanleyn organisoima myyntiprosessi pääsi käyntiin keväällä, oli jahdissa mukana varmuudella kolme noteerattavaa tahoa: Buffalo Sabresin vuodesta 2011 asti omistanut Terry Pegula vaimoineen, kiinteistömoguli Donald Trump, sekä Jon Bon Jovi. Kyllä, se Bon Jovi. Viime mainitulla oli takapiruinaan pelätty Toronton kytky; Larry Tanenbaum (Maple Leaf Sports and Entertainment) sekä Edward Rogers III (Rogers Communications). Nämä tahot jättivät tarjouksen tarjouskierroksen molemmissa vaiheissa, lopullisten sitovien tarjousten deadline oli tämän viikon maanantaina. Näiden lisäksi kulisseissa väitetään pyörineen ainakin Sabresin edellinen omistaja Tom Golisano, sekä sijoittaja Jeffrey Gundlach, jonka aisaparina väitetään olleen Billsin 90-luvun kulta-ajan pelinrakentaja, Hall of Famer Jim Kelly.
Pegula oli alusta alkaen kisassa omassa kastissaan. Hän oli kaikkien osapuolten suosikki. Pegula on entinen Billsin kausikorttilainen, hän omistaa jo Sabresin ja hän on muutenkin sitoutunut läntiseen New Yorkiin rahakkaiden projektien muodossa. Lisäksi hänellä on rahaa, paljon, käteisenä. Ikään kuin hauista näyttääkseen hän toteutti kesän aikana suuren kaupan (myiköhän se jotain porausoikeuksia vai mitä, maakaasulla se on omaisuutensa tehnyt). Noista kaupoista hän kotiutti muistaakseni noin 1,4 miljardia taalaa riihikuivaa. Syviä taskujakin tärkeämpää on kuitenkin se, että hän on vuosikaudet halunnut itselleen Buffalo Billsin. Buffalo Newsin Bucky Gleason kiteytti asian kirjoittamalla jo kuukausia sitten, että Pegula tulee saamaan joukkueen, koska ”He's willing to pay more dumb money than any of the competitors.” Faneille Pegula oli kuin messias, mies joka pelastaisi joukkueen muutolta. Myös liiga ja muut omistajat (kauppa ei ole lopullinen ennen kuin muut omistajat ovat kokouksessaan antaneet uudelle omistajalle hyväksyntänsä) tuntuivat pitävän eniten Pegulasta. Liiga antoi ymmärtää, ettei toivo joukkueen lähtevän läntisestä New Yorkista. Tämä siitäkin huolimatta että liiga takuulla osaa arvostaa suuria markkina-alueita kakun kasvattajina.
Torontolaiset lähtivät mielestäni väärään taisteluun. Heillä ei ollut tässä palaa, liian moni seikka oli heitä vastaan. Mitä enemmän tietoa on tihkunut myyntiprosessista, sitä enemmän on alkanut vaikuttaa, että Wilson-vainaa oli sittenkin laatinut sellaiset pelisäännöt, että uusi omistaja on käytännössä sitoutettu alueeseen. Ja voimassa oleva stadionin vuokrasopimushan tekee sen joka tapauksessa seuraavan viiden vuoden ajaksi. Suurin kanto heidän kaskessaan oli kuitenkin Pegula. Koko puoli vuotta kestäneen prosessin ajan useat lähteet sanoivat, että tätä kisaa Pegula ei suostu häviämään. Gleasonin ajatusta jatkaen hän oli valmis maksamaan sen mitä se vaati. Torontolaisten kohtaloksi koitui se, että he halusivat NFL-joukkueen, Pegula halusi tämän NFL-joukkueen.
Trump oli kisan outo lintu, jotkut olivat sitä mieltä että hän oli mukana pitkälti PR-syistä. Mies itsekin sanoi jo kesällä, että ei tule saamaan joukkuetta. Sen hän kuitenkin sanoi selvästi, että mikäli joukkue hänelle päätyisi, hän ei tulisi siirtämään sitä Buffalosta. Hänellä ei kuitenkaan ole Pegulan kaltaisia siteitä alueeseen, vaikka kylläkin New Yorkin osavaltioon muuten.
Nyt se on sitten ohi, ja myös täällä Pohjan perukoilla yksi Bills-kannattaja kulkee nyt mieli pykälän verran kevyempänä. Toki on vielä lakiteknisiä seikkoja läpi käytävinä, mutta uskon Pegulan hoitaneen asiansa sen verran huolella, ettei kauppa kaadu mihinkään muodollisuuksiin. Näillä näkymin kauppa saanee lopullisen sinettinsä NFL-omistajien seuraavassa kokouksessa 7.-8. lokakuuta.
Jokohan läntisen New Yorkin baarit ja radioasemat ovat taas alkaneet soittaa Bon Jovin musiikkia. Se kun meni boikottiin tässä tunteiden tuoksinassa.