Sic transit gloria mundi.
Bills aloitti kauden yhtenä liigan komeetoista ja seitsemän pelatun ottelun jälkeen saldo oli mukava 5-2. Tämän jälkeen on tullut viisi tappiota putkeen ja saldo on synkentynyt muotoon 5-7. Bye weekin jälkeen joukkue otti vielä voiton luokattomasta Redskinsistä mutta sitten alkoi tulla lunta tupaan. Ensin tappio pahinta divisioonan sisäistä kilpailijaa Jetsiä vastaan, jonka jälkeen kaksi hävettävää turpasaunaa ensin Dallasissa ja sitten Miamissa. Näiden otteluiden jälkeen otteet paranivat, ja sekä revanssissa Jetsiä vastaan että eilisessä Titans-ottelussa Billsillä oli omat saumansa voittoon, mutta niitä ei hyödynnetty.
Jälkimmäinen Jets-ottelu tarjosi dramatiikkaa. Toisen neljänneksen loppupuolella Bills eteni 14-7 johtoon. TD:n juossut Stevie Johnson veti tuuletukset överiksi. Ensin hän kohdisti ivansa Plaxico Burressiin elehtien ikään kuin vetäisi pistoolin kotelosta, "ampui" itseään reiteen ja ontui pitkin maalialuetta. Tämän tuomarit antoivat vielä mennä sormien läpi, mutta kun hän jatkoi esittäen kädet levällään suihkukonetta (Jet) joka syöksyy maahan, tuomarit määräsivät Buffalolle 15 jaardin rangaistuksen. Kun Bills sitten potkaisi omalta 20 jaardin viivaltaan, kaikki meni mönkään. Joko potku annettiin tarkoituksella lyhyenä tai se vain epäonnistui (kommentaattorit sepkuloivat jälkimmäisellä, Billsin keskustelufoorumilla väitettiin jonkun valmennusjohdosta vahvistaneen ensimmäisen vaihtoehdon), joka tapauksessa pallo päätyi Jetsin haltuun suurin piirtein Billsin 40 jaardin viivalla. Tämä mahdollisti sen että Jets ehti tasoittaa ottelun vielä ennen puoliaikaa ja Billsin hyvä momentum hiipui. Samainen Johnson joutui fanien hampaisiin tyrittyään 1-2 "varmaa" TD-vastaanottoa Billsin viimeisessä draivissa ottelun viimeisellä minuutilla, kun Jetsin johto oli neljä pistettä. Erityisesti syöttö jonka Fitzpatrick antoi hänelle täyteen vauhtiin oli aivan kohdillaan. Johnson sai sen suoraan käsiinsä mutta pudotti. Jos hän olisi siepannut pallon, hän olisi todennäköisesti karannut tilanteesta juoksemaan TD:n tai vähintäänkin saanut 1st downin alle kymmenen jaardin päähän maalialueesta. Tämä tappio käytännössä hautasi Billsin loputkin playoff-haaveet.
Kun katsotaan pisteitä/ottelu -tilastoa, Billsin hyökkäys on AFC:n viidenneksi paras ja puolustus kolmanneksi huonoin. Puolustuspeli on aivan karmeata katsottavaa. Pass rushia ei ole. QB toisensa jälkeen saa kunnian näyttää SB-tason mieheltä, kun Bills antaa hänelle loputtomiin aikaa löytää jonkun jolle syöttää. Vaikka puolustuksen nimilistakaan ei näytä kummoiselta, niin osansa, ja ison osan, tästä saa kannettavakseen puolustuksen koordinaattori George Edwards. Hän on ollut erityisesti fanien hampaissa pitkin kautta ja jo viime kaudenkin puolella. Vaikka paskasta ei saa konvehtia, niin kyllä osaava DC voisi siitä saada edes hapankorpun.
Fitzpatrickia ei käy tällä hetkellä kateeksi. Tai no, miksei kävisi. Saihan mies muhkean jatkopahvin siinä vaiheessa kautta kun homma kulki. Kentällä hän on silti tätä nykyä yksin. Kuten todettu, puolustukselta hän ei ole saanut tukea pitkin kautta, joten hänen on täytynyt ottelussa kuin ottelussa repiä kovat pisteet taululle jotta voittoja tulisi. Kovin kummoista tukea ei tule myöskään hyökkäyksen linjalta, jota loukkaantumiset ovat koetelleet pahoin. Ehkä pahimpana menetyksenä sentteri Eric Wood.
Loukkaantumiset ovat muutenkin koulineet kovalla kädellä. Tähän voi tietenkin todeta että 1) loukkaantumisia on kaikilla jengeillä ja 2) siksi rosterista tulisi löytyä syvyyttä jota Billsillä ei tosiaankaan ole. Tosia seikkoja kumpainenkin, mutta kyllä vähän homermaisesti tekee mieli sanoa tuohon ykköskohtaan että Billsin loukkaantumiset ovat olleet aika halvaannuttavia, muiden yläpuolella joukkueen selkeästi paras pelaaja Fred Jackson.
Kaikesta yllä sanotusta seuraa että Fitz on todella yksin. Vaikka kemiat ovat viime otteluissa pelanneet esimerkiksi Johnsonin ja CJ Spillerin kanssa, täytyy Fitzin kuitenkin kyetä peli peliltä, ottelu ottelulta pelaamaan kykyjensä ylärajoilla jotta joukkueella olisi mahdollisuus voittaa. Joku Brady voisi kyetä kantamaan joukkuetta mutta Fitz ei ole Brady, eikä hänen tarvitsekaan olla. Minulla ainakin on toistaiseksi usko siihen että joukkuetta voidaan rakentaa Fitzin ympärille, niitä bradyja kun ei kasva puissa. Hän tarvitsee kuitenkin ympärilleen joukkuetovereita jotka pystyvät kantamaan osansa taakasta.
Loppukausi on vain otteluohjelmaan merkittyjen matsien pois pelaamista. En silti halua valittaa liikaa. Tämä oli/on toinen kauteni Buffalon kannattajana ja tiesin että raskaan taakan olen valinnut. Kuitenkin tällä kaudella sai kokea aitoja riemun hetkiä. Viime kauden aloitus oli 0-8 ja lopullinen saldo 4-12. Myös voitto AFC Eastin suuresta ja kauniista Patriotsista ensi kerran sitten kauden 2003 maistui.
Saapi nähdä kenen bandwagoniin sitä hyppäisi loppukaudeksi, vaihtoehtoja on monia. Niin kauan kun Packers on kiinni puhtaassa kaudessa, seuraan tuota projektia silmä kovana.
Ai niin, onhan se oma inhokkikin löytynyt. Se on ilman muuta Jets.
