NFL season 2011–2012

  • 80 154
  • 532

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
NFC

Green Bay Packers
Kahden peräkkäisen Super Bowlin voittaminen olisi uskomattoman kova juttu, mutta Packers voi siihen yltää. Paljon on puhuttu puolustuksesta ja sen antamista jaardeista (taisi olla ihan viime pelissä niin, että Packers oli antanut kaudellla enemmän jaardeja kuin itse ottanut!!!), mutta Aaron Rodgers on niin mahtava pelinrakentaja, että mestaruus on voitettavissa. Veikkaan puolustuksen ryhdistäytyvän ja ottavan entiseen tahtiin pallonriistoja ja Packers marssii jälleen mestaruuteen. Pahin uhka vaanii NFC:n finaalissa.

Bears-matsissa taisivat näyttää tilaston jossa Packersilla on itse asiassa koko kaudelta negatiivinen suhde jaardeissa! Siksi onkin aika huikeaa miten tehokas se on. Green Bay on ykkössuosikki tietenkin runkosarjan vuoksi mutta ehdottomasti kotietunsa ansiosta, en ole ihan varma onko Packers parempi joukkue kuin Saints mutta Lambeaulla todella vaikea voittaa.

New Orleans Saints
Packersin tapaan Saintsin hyökkäys on täyttä rautaa. On vähän maku asia kumpaa pitää parempana ja nämä joukkueet ovatkin edelliset SB-mestarit. Saintsin mestaruus ei olisi yllätys taaskaan, joten jos joukkue vain löytää hyvän iskun tammikuulle niin kaikki on mahdollista. Kovin haaste tulee siinä, että se joutunee kohtaamaan 49ersin ja Packersin vieraissa. Voitot molempia vastaan onkin sitten erittäin kova haaste ja kompurointi on mahdollista.

Tuo on hyvä huomio, että haastetta lisää juuri tuo vieraskenttä. Saints on kotonaan Domella aivan pitelemätön ja huumaava meteli vielä vain lisää etua, kun taas vieraissa sitä samaa etua ei ole. Lisäksi voi pohtia sitä miten paljon ulkona pelaaminen vaikuttaa Drew Breesin heittopeliin ja siten myös tehoihin. Toisaalta Saints pystyy myös juoksemaan joten ei sen pitäisi olla ihan aseeton ilman normaalia heittopeliään.

Mitä muihin tulee, niin Giants on nyt aika kuuma joukkue ja Manningin lisäksi linjat ovat nostaneet tasoaan koko ajan. Sitten siellä on se ihmemies Victor Cruz ja hyväkuntoinen Ahmad Bradshaw, jotka ovat vaarallisia kavereita kun joukkueella on pallo, Cruz varsinkin pystyy tekemään isojakin pelejä lyhyistä heitoista.

Falcons on joukkue joka on kova sisällä ja puolet huonompi ulkona. En ole joukkueen kotimatseja nähnyt mutta se Saints-teurastus oli sitä luokkaa, että uskon Giantsin menevän jatkoon.

Detroit olisi muuten mielenkiitoinen mutta joutuu juuri sinne pahimpaan mahdolliseen, eli New Orleansiin jossa Saints pysäyttää Lionsin heti alkuunsa. Puolustuksen on pelattava aivan megapeli ja supertähtien tehtävä paljon pinnoja jotta Lions nähtäisiin jatkossa.

49ers omaa myös kotiedun ja se antaa sille mahdollisuuden siinä tapauksessa, että Saints tulee vastaan. Puolustus on kivikova ja Frank Gore kovassa vedossa mutta NFL:ssä osataan kyllä pysäyttää yksi tähtisentteri tarvittaessa. Isompaan rooliin nousee siis todennäköisesti se mistä Niners löytää lisää aseita hyökkäykseen.

Oma veikkaukseni:

NYG-ATL -> NYG
NO-DET -> NO
 

Meikku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Arsenal FC, NFL, O_______O
Nelonen Pron tv-aikataulu Wild Cardeihin:

la 7.1.
klo 23:30, Houston Texans - Cincinnati Bengals, Pro 1

su 8.1.
klo 03:00, New Orleans Saints - Detroit Lions, Pro 1 (la-su yö)
klo 20:00 NY Giants - Atlanta Falcons, Pro 2
klo 23:00 Denver Broncos - Pittsburgh Steelers, Pro 1

HOX! Super Bowl näkyy taas tuttuun tapaan ilmaiseksi!

Mahtavaa nähdä Lions playoffeissa, vaikka mahdollisuudet Saintsia vastaan on aika pienet.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Kouluttakaas vähän rookieta, että miten noita pelinrakentajien tilastoja tulisi tulkita, vai onko kysymys ollenkaan triviaali. eli kun vertailuun otetaan Breesin ja Rodgersin tämä kausi, niin tilastot näyttävät seuraavaa:
Rodgersilla on 4643 heitettyä jaardia, 45 touchdownia, completion % 68,3 ja inttejä vain 6, fumbleja 4 ja rating 122,5.
Breesillä taas on puolestaan 5476 heitettyä jaardia, 46 touchdownia, completion prossa 71,2, inttejä 14, fumbleja 0 ja rating 110,6.

Tietenkin heti alkuun pitää huomioida, että Rodgeria säästettiin viimeisessä pelissä, joten tilastot eivät ole siltä osin vertailukelpoiset (jos ne koskaan ovat). Tuo lepuuttaminen oli mielenkiintoinen, joskin varmasti odotettu päätös, sillä hänellä olisi varsinkin näin jälkikäteen ajateltuan ollut hyvät saumat touchdown-ennätykseen. Breesille puolestaan Saintsin viimeisessä pelissä jopa hieman pelattiin jaardiennätystä.

Eli aletaan purkamaan tilastoja. Kumpi on tärkeämpää, edetyt jaardit vai touchdownit? Kertovatko selvästi pienempi määrä jaardeja per TD, siitä että Saints joutuu aloittamaan hyökkäyksensä huonommista asemista (huono puolustus ja spessut), siitä, että Packers tekee TD:t useammin juoksemalla vai jostain ihan muusta? Mikä tässä on QB:n hyvyyttä ja huonoutta?

Entä noinkin iso ero intteissä (jota fumblet tosin tasoittavat)? Kertooko se siitä, että Brees heittää pitkiä heittoja isommalla riskillä kuin Rodgers vai onko taustalta löydettävissä muita selityksiä? Completion prosentit toisaalta kertoisivat suuremmasta varmuudesta, mutta onko tuollainen vajaa kolmen prossan ero merkittävä jos siinä ei erotella heittojen pituuksia?

Viimeisenä QB-rating, joka on tietenkin minulle täyttä hepreaa. Muistan että jossain lähetyksessä kommentaattorit kritisoivat sen laskutapaa (ei huomoitu sackkejä tjsp?). Tuossahan Rodgers on jopa ylivoimainen, mutta onko sillä mitään väliä, vai onko nuo ylläolevat luvut (jaardit, TD:t, intit, compl% ja fumblet) ainoat joilla oikeasti on väliä? pahoittelen jos tämä kysymys paljastaa, etten tiedä asioista yhtään mitään.
 

delete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Cowboys, Crocodiles, Tappara
Kumpi on tärkeämpää, edetyt jaardit vai touchdownit?

Minäkään ole mikään pelinrakentajien tilastojen asiantuntija. Mutta voin toki kertoa oman näkemykseni. Eli itse pidän tärkeämpänä TD:n lukumäärää. Tämä kuitenkin kertoo siitä, että draivit viedään hyvin loppuun asti. Ei hyydytä siihen red zonelle ja homma menee fiilareiksi/turnoveriksi. Monestihan tätä näkee, että qb:lla voi olla pelissä hirmu jaardit, mutta td lukema voi olla nolla ja sitä myötä tappio tiimille. Tosin tässä tietenkin pitää ottaa huomioon, että maalin lähestyessä juoksupeli on hieman varmempaa.

Entä noinkin iso ero intteissä (jota fumblet tosin tasoittavat)? Kertooko se siitä, että Brees heittää pitkiä heittoja isommalla riskillä kuin Rodgers vai onko taustalta löydettävissä muita selityksiä? Completion prosentit toisaalta kertoisivat suuremmasta varmuudesta, mutta onko tuollainen vajaa kolmen prossan ero merkittävä jos siinä ei erotella heittojen pituuksia?

Kyllähän intteri lukema on tärkeä ja se kertoo jonkun verran qb:n tarkkuudesta ja myös siitä että ei pakota palloa typeriin väleihin. Jos quuppa heittää kaudella alle 10 irmeliä, voi suoritusta pitää hyvänä. Tärkein ehkä voisi olla kuitenkin td/int välinen suhde. Fumbleja ei muistaakseni lasketa qb-ratingiin mukaan? Brees kyllä pommittaa useammin syvään kuin Rodgers. Green Bay aika perinteisesti etenee lyhyillä heittopeleillä, joista rissut monesti omalla taitavuudellaan ottavat isoja pelejä. Yli 70 oleva completion % on loistava ja taitaapa tämän kauden Breesin lukema olla all time record kamaa? Myös yli 65% on hyvä. Näitä kaverita oli Breesin lisäksi vain Rodgers, Romo ja Brady.

Viimeisenä QB-rating, joka on tietenkin minulle täyttä hepreaa...

Ratingin laskutapa on melko hankalahko. Tosiaan säkkejä ja fumbleja ei taideta laskea mukaan. Yli sadan rating kaudelta on kovaa luokkaa. Tällä kaudella näitä jamppoja oli 4 (Rodgers, Brees, Brady ja Romo). Ja onhan toi Rodgersin 122,5 aivan älyttömän kova. On muuten kovin lukema kautta aikojen. Vain kaks herraa on päässyt yli 120 (Rodgers ja Peyton Manning).Minä pidän juurikin tätä qb ratingiä tärkeimpänä mittarina. Koska se kuitenkin "yrittää" summata yhteen pelinrakentajan tekemiset. Tässä vielä googlettamani resepti, miten rating lasketaan:

Divide a quarterback's completed passes by pass attempts.
Subtract 0.3.
Divide by 0.2 and record the total. The sum cannot be greater than 2.375 or less than zero.
Divide passing yards by pass attempts.
Subtract 3.
Divide by 4 and record the total. The sum cannot be greater than 2.375 or less than zero.
Divide touchdown passes by pass attempts.
Divide by 0.05 and record the total. The sum cannot be greater than 2.375 or less than zero.
Divide interceptions by pass attempts.
Subtract that number from 0.095.
Divide that product by 0.04 and record the total. The sum cannot be greater than 2.375 or less than zero.
Add the four totals you recorded.
Multiply that total by 100.
Divide by 6.
The final number is your quarterback rating.
 

Lapster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Maple Leafs, Kärpät NE Patriots, RoPS
Tuo lepuuttaminen oli mielenkiintoinen, joskin varmasti odotettu päätös, sillä hänellä olisi varsinkin näin jälkikäteen ajateltuan ollut hyvät saumat touchdown-ennätykseen. Breesille puolestaan Saintsin viimeisessä pelissä jopa hieman pelattiin jaardiennätystä.

Sen verran viilataan että Brees rikkoi ennätyksen edellisessä pelissä ja vain kaunisteli numeroita viimeisessä pelissä ja Rodgers olisi tarvinnut 8 TD:tä rikkoakseen Bradyn ennätyksen.

Eli aletaan purkamaan tilastoja. Kumpi on tärkeämpää, edetyt jaardit vai touchdownit?

Samaa mieltä deleten kanssa. Jos et pysty red zonella tekemään tuhoja niin on vaikea voittaa pelejä FG:n avulla. Toki pitää myös muistaa että juoksemalla tehdään myös tuhoja.

Entä noinkin iso ero intteissä (jota fumblet tosin tasoittavat)? Kertooko se siitä, että Brees heittää pitkiä heittoja isommalla riskillä kuin Rodgers vai onko taustalta löydettävissä muita selityksiä?

INT:t eivät aina kerro miten pelinrakentaja on heittänyt palloa koska joskus hyvä ja helppokin heitto voi rissun käsistä tippua tai kimmota suoraan vastustajalle. Se että Breesillä oli tällä kaudella enemmän INT:tä voi johtua siitäkin että Brees heitti n.150 kertaa enemmän tällä kaudella.


Viimeisenä QB-rating, joka on tietenkin minulle täyttä hepreaa. Muistan että jossain lähetyksessä kommentaattorit kritisoivat sen laskutapaa (ei huomoitu sackkejä tjsp?).

Moni tosiaan kritisoi tätä laskutapaa mutta minustakin tämä on hyvä tapa laskea QB:n tekeminen muutenkin kuin pelkillä stateilla. Täydellinenhän laskutapa ei tosiaan ole mutta kuten delete jo sanoi niin yli 100 rating kertoo pelinrakentajan pelanneen hyvän pelin. Hyvä esimerkki on Ryan Fitzpatrick New Englandia vastaan viikolla 17. Ensimmmäisellä puoliskolla hänellä oli lähestulkoon täydellinen QB Rating (200+ jaardia, 2 TD tms), toisella puoliskolla hän paiskoi 4 INT:tä ja Rating tippui lukemiin 60.7

ESPN on tuonut oman systeeminsä näytille jonka nimi on Total Quarterback Rating.
Explaining the statistics behind the Total Quarterback Rating - ESPN
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Sen verran viilataan että Brees rikkoi ennätyksen edellisessä pelissä ja vain kaunisteli numeroita viimeisessä pelissä ja Rodgers olisi tarvinnut 8 TD:tä rikkoakseen Bradyn ennätyksen.
Kiitos tuosta ekasta korjauksesta, mutta eikö Bradyn ennätys vuodelta 2007 ole 50 TD:tä ja Rodgers heitti tällä kaudella 45. Minun laskujeni mukaan 6 riitti ja sen verran kakkos-QB heitti vikassa pelissä?
 

Lapster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Maple Leafs, Kärpät NE Patriots, RoPS
Kiitos tuosta ekasta korjauksesta, mutta eikö Bradyn ennätys vuodelta 2007 ole 50 TD:tä ja Rodgers heitti tällä kaudella 45. Minun laskujeni mukaan 6 riitti ja sen verran kakkos-QB heitti vikassa pelissä?

Totta turiset, 50 TD:tähän se Brady heitti. Sekoilen tässä itse.

edit. kirjoittelin lööperiä.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tästä pohdinnasta tuli vielä sellainen jatkokysymys, että onko NFL:ssä koskaan pärjätty mainittavammin tilanteessa jossa aloittava QB ei ole hoitanut hommiaan, vaan on jouduttu turvautumaan kakkoseen? (joko loukkaantumisen tai paskan pelaamisen takia). Entä onko menestyvällä joukkueella ollut koskaan kahta tasavahvaa QB:tä? Vick ja McNabb viime vuoden Eaglesistä oli ilmeisesti ainakin jossain määrin tämän tyyppinen tilanne.

Onko palkkakaton aikana voittava strategia edes yrittää pitää säädyllistä kakkosta, vai onko peli hävitty siinä vaiheessa kun aloittava on menetetty?
 

delete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Cowboys, Crocodiles, Tappara
Tästä pohdinnasta tuli vielä sellainen jatkokysymys, että onko NFL:ssä koskaan pärjätty mainittavammin tilanteessa jossa aloittava QB ei ole hoitanut hommiaan, vaan on jouduttu turvautumaan kakkoseen? (joko loukkaantumisen tai paskan pelaamisen takia).

Tämä on hyvinkin yleistä. Tältä kaudelta tulee ekana mieleen Dolphins. Chad Henne aloitti kauden, loukkaantui ja puikkoihin astui Matt Moore. Tulos oli heti eri näköstä ja Miami alkoi voittamaan pelejä. Miksei samaan kategoriaan kuuluisi case Tebow Broncosista. Myös Dallasin Tony Romo oli kakkos pelinrakentaja silloin vuosia sitten. Bledsoe perseili ja Romo sisään. Siitä lähtien Dallasin kapelimestarina on ollut nro 9. Kyllä joka joukkueella pitää olla myös hyvä kakkospelinrakentaja sekä kolmonenkaan ei saa olla täys turisti. Loukkaantumis riski on kuitenkin niin kova tässä lajissa. Jos vaikka tältä kaudelta katsoo miltä joukkueilta on kauden alottanyt pelinrakentaja vaihtunut joko loukkaantumisten myötä tai paskan pelin, niin tässä listaa: Dolphins, Browns, Texans, Colts, Broncos, Chiefs, Raiders, Bears ja Cardinals. Ehkä tietyllä tapaa mukaan voisi laskea myös Redskinsin...
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Ehkä muotoilin kysymykseni hieman hienosti, sillä tämä ei ihan vastannut sitä mitä ajattelin tuolla määritelmällä "pärjätty mainittavammin". Ajattelin siis ihan että onko Superbowlia voitettu secondaryllä tai edes päästy pelaamaan finaaliin.

Loukkaantumisten ajaksi runkosarjaan on toki hyvä olla kelvollinen secondary.
 

delete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Cowboys, Crocodiles, Tappara
Ajattelin siis ihan että onko Superbowlia voitettu secondaryllä tai edes päästy pelaamaan finaaliin.

Kurt Warnerin tuhkimotarina on ainakin tälläinen. Euroopasta vaikeuksien kautta kolmos quupaksi. Loukkaantumisten myötä startteriksi ja super bowl heroksi. Ennätyksiä taisi kasa rikkoontua myös? Varmasti muitakin tapauksia löytyy, mutta tämä Warnerin tarina on aika poikkeuksellinen.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Wikin mukaan aloitti 1999 kauden kakkosena (1998:lla oli kolmonen), mutta juuri tällaisia tapauksia tarkoitin. Huikea tuhkimotarina!
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Ajattelin siis ihan että onko Superbowlia voitettu secondaryllä tai edes päästy pelaamaan finaaliin.

Vuoden 91 Suber Bowlin voitti Giants qb:nä Jeff Hostettler kun alkuperäinen aloittaja Phil Simms loukkaantui kauden aikana.

En tarkkaan muista Ravesin tilannetta kaudella 2000, Tony Banks aloitti joitain alkukauden pelejä mutta oliko Dilfer kuitenkin lähtökohtainen ykkönen kauden alussa niin sitä en tarkkaan muista.
 
Viimeksi muokattu:

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
Entä onko menestyvällä joukkueella ollut koskaan kahta tasavahvaa QB:tä? Vick ja McNabb viime vuoden Eaglesistä oli ilmeisesti ainakin jossain määrin tämän tyyppinen tilanne.

McNabb-Vick Kaksikolla mentiin pari vuotta sitten. McNabb oli solidi startteri ja Vick taisi saada aloittaa yhden pelin. Muistaakseni Vickin tuon kauden sopimus oli tasoa "ilmainen" johtuen linnassa viettämästään ajasta (ts. pelaamattomuudesta). Seuraavan (viime kauden) alla McNabb treidattiin Washingtoniin ja Eaglesin startteri-QB:ksi nimettiin Kevin Kolb, joka oli omaa vuoroaan odottanut jo pidemmän aikaa organisaatiossa. Kolb loukkaantui kauden ekassa pelissä, jonka jälkeen Vick ottikin ohjat käsiinsä ja on ollut selkeä valinta Phillyn QB:ksi. Kolb vaikuttaa nykyään Cardinalsin riveissä.

EDIT: Periaatteessa siis tuolloin pari vuotta sitten oli myös kolmikko McNabb-Kolb-Vick, joista Vick oli periaatteessa kolmosvaihtoehto.
 
Viimeksi muokattu:

Juicey

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, G
Saints nousee kuitenkin karvan verran omissa kaavailuissa suurimmaksi suosikiksi mestaruuteen. Brees on ollut ajoittain huikea ja viimeksi varmasti jahdattiin tuota Marinon ennätystä vain siksi, että saadaan virstanpylväs ajatuksista pois. Aika kankeaahan tuo heittopeli oli kun viimeisiä 50 jaardia pilkottiin, mutta loppua kohden kun näytti siltä että raja saavutetaan, vapautui vähän Breesin pelikin. Nyt tuo häiriötekijä on eliminoitu ja varmasti vapautuneella pelillä eteenpäin.

SF voi olla musta hevonen, tasaista ja hyvää peliä. Packers on ehkä oma lievä "suosikki" mutta kuten jo todettua, on huikean hyökkäyspelin lisäksi myös taas päästänyt jaardeja aika huolettomasti. Toisaalta, loppujen lopuksi on ihan sama missä lukemissa edetään sillä tuo hyökkäys pystyy kääntämään ihan hurlumhei-pelitkin itselleen.

AFC:n puolelta pidän mahdollisena finalistina Patseja, en usko että Ravensit yltävät näin pitkälle ja Steelers (lue: Rotlihsberger) ei ole vakuuttanut. Ei Patriotsinkaan puolustus juoksua vastaan ole vakuuttanut ainakaan niissä otteluissa joita olen 4 Proi:lta katsonut, joten epäilen että vastaanottavaksi osapuoleksi tuo Super Bowlissa jää. Cincinnatin olisi nähnyt mielellään pelaavan pitkälle, mutta taitaa jäädä postseason tähän yhteen otteluun. Jostain syystä symppis porukka. Broncos ja Tebow, ei mitään mahdollisuuksia jatkoon vaikka Big Benillä ei kulkisikaan.

Super Bowliin siis Saints - Patriots, kirittäjinä Packers ja Steelers.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kouluttakaas vähän rookieta, että miten noita pelinrakentajien tilastoja tulisi tulkita, vai onko kysymys ollenkaan triviaali. eli kun vertailuun otetaan Breesin ja Rodgersin tämä kausi, niin tilastot näyttävät seuraavaa:
Rodgersilla on 4643 heitettyä jaardia, 45 touchdownia, completion % 68,3 ja inttejä vain 6, fumbleja 4 ja rating 122,5.
Breesillä taas on puolestaan 5476 heitettyä jaardia, 46 touchdownia, completion prossa 71,2, inttejä 14, fumbleja 0 ja rating 110,6.

Minä tykkään katsoa aina ensinnä TD-INT-suhdetta joka kertoo jotain siitä kuinka varma pelinrakentaja on kyseessä. Rodgersilla siis 45-6 mikä on ihan järjetön, koska tuohon pitää heittää ja PALJON, jolloin luonnollisesti on suurempi riski myös syötönkatkoihin. Completion on myös tärkeä, myös siitä varmuudesta kertomaan, mutta vaatisi vielä sen paljonko niitä kokonaisyrityksiä on ollut. Packersin pelityylissä tarvitaan erittäin varmakätinen pelinrakentaja, koska joukkueen juoksupeli on aika vaivaista, joten monesti joukkue myös ns. juoksee heittämällä.

Rähmäykset ovat sitten enemmän pelityylistä kiinni, heittokuupilla niitä ei tule niin paljon kuin vaikkapa nyt Michae Vickin tyyppisille juoksijoille, mutta toki on selvää, että kaikilla se pitäisi olla nolla.

Mitä yleensä pelinrakentajien tilastoihin tulee niin itse en tuijota niitä niin tiukasti, vaan enemmän yritän katsoa miten joukkueen linja pelaa, koska se on ihan suorassa suhteessa myös heittopelin onnistumiseen. Linjan lisäksi tarvitaan tietenkin ne rissut jotka saavat pallon kiinni, niitäkin joukkueita on aina joissa pelinrakentaja pelaa hyvin mutta pallot eivät pysy tassuissa ja siksi se kuuppakin näyttää huonolta (Eli Manning nyt viime vuosina ainakin). Rähmäykset ovat melkein ihan täysin kiinni omasta linjasta jos ei lasketa jotain huonoja snappeja joita tulee silloin tällöin. Tuokin jo kertoo miten kovassa tikissä Saintsin hyökkäyksen linja on.

Noistakin voi kuitenkin jo päätellä, että molemmilla on hyvä hyökkäyksen linja, koska kokonaisjaardeja on noin paljon ja myös heittoja on paljon, joten sitä heittopeliä on pystytty käyttämään ja käännetty uusia yrityksiä. Touchdownien määrä tietenkin kertoo hyökkäystehoista, mutta myös hyvistä vastaanottajista. Mielestäni nämä kaksi iskevät suuren osan TD:stään yhden miehen peittoa vastaan jolloin heiton ei tarvitse olla niin maaginen, kunhan vain tuntee oman laitahyökkääjänsä, eli osaa heittää oikeanlaisen pallon tälle. Ja taas tullaan siihen linjan kykyyn antaa aikaa noiden heittopelien kehittyä.

Pelinrakentajat ovat joukkueidensa suurimpia tähtiä mutta minä tykkään eniten juuri linjojen väännöistä ja ovathan pelinrakentajatkin täysin riippuvaisia heistä, vaikkapa nyt blindsiden ulommasta linjamiehestä, jotka ovat NFL:n arvostetuimpia pelaajia. He saavat vastaansa puolustuksen supertähtiä eli räjähtäviä endejä ja paitsi, että estävät säkityksiä niin suojelevat pelinrakentajaa loukkaantumisilta. Voisi kai sanoa, että ilman huippupelinrakentajaa voi voittaa Super Bowlin mutta ilman huippulinjaa ei ole yhtään mitään toivoa.

Aaron Rodgers ja Drew Brees ovat kuitenkin kaksi lähes naurettavan varmaa pelinrakentajaa heittopelissä, joten toki heillekin erittäin suuri kunnia lankeaa joukkueidensa menestyksestä. Molemmat pystyvät heittämään tarkasti ja kovaa sekä tarvittaessa myös todella ahtaisiin väleihin. Molemmat ovat myös sen verran kokeneita, että turhat pakottamisheitot ovat jääneet pois. Tästä syystä pidän esimerkiksi Eli Manningia etukäteen parempana kuin Matthew Staffordia, vaikka jälkimmäinen takoikin hurjat luvut runkosarjassa. Playoffit ovat kuitenkin aivan eri maailma ja jokainen virhe on todella iso.

EDIT. Niin piti vielä TD-määrästä sanoa, että siinäkin mielessä Rodgersin syötönkatkoluku on huima, koska yleensä red zonelle on vaikea heittää, varsinkin jos ollaan lähellä.
 

Lapster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Maple Leafs, Kärpät NE Patriots, RoPS
Loppujen lopuksi Breesin ja Rodgersin vertaaminen (niin ja tietysti Tompan/Peytonin) vertaaminen on aikamoista hiusten halkomista koska ukot ovat uskomattoman hyviä omalla pelipaikallaan enkä näe muiden pelinrakentajien olevan lähelläkään näiden neljän tasoa. Olisi hauska nähdä mitä tapahtuu kun esimerkiksi kaikki neljä vaihtaisivat joukkuetta miten he suoriutuisivat.

Jetsien leirissä kuhisee kovasti. Rex Ryanin parivuotinen leukojen paukuttelu on alkanut syömään rivejä sisältä päin. Ilmeisesti Rexillä ei ole kontrollia kaikkeen kun hän ei edes tiennyt että Holmes penkitettiin Miamia vastaan. Hieman outoa oli että McElroy kertoi radiohaastattelussa että Jets on täynnä uskomattoman itsekkäitä pelaajia eivätkä välitä jos joukkue voittaa tai häviää kunhan he tekevät oman osuutensa peleissä tms.
 
Viimeksi muokattu:

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Kiitoksia ensinnäkin vastauksista kaikille!
Mitä yleensä pelinrakentajien tilastoihin tulee niin itse en tuijota niitä niin tiukasti, vaan enemmän yritän katsoa miten joukkueen linja pelaa, koska se on ihan suorassa suhteessa myös heittopelin onnistumiseen.
<clip>
Rähmäykset ovat melkein ihan täysin kiinni omasta linjasta jos ei lasketa jotain huonoja snappeja joita tulee silloin tällöin.
Tämä on varmasti todella hyvä huomio. Tuota Lapsterin ideaa pelinrakentajien vaihtamisesta mietin itsekin; se olisi hauska kokeilu. Toki tietenkin yhteisen pelikirjan opetteluun menisi oma aikansa, joten ihan helpolla esim Saints ja Packers tuskin tähän suostuisivat :)

Tuota linjan pelaamistahan voitaisiin aika hyvin tilastoida laskemalla keskimääräinen aika, joka pelinrakentajilla syötön lähtemiseen (tai säkittämiseen) kestää. Amerikkalaiset kun eivät tunnetusti tilastoi huippu-urheilua kovin tarkasti, niin siitä vaan yksi seurattava asia lisää.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tuota linjan pelaamistahan voitaisiin aika hyvin tilastoida laskemalla keskimääräinen aika, joka pelinrakentajilla syötön lähtemiseen (tai säkittämiseen) kestää. Amerikkalaiset kun eivät tunnetusti tilastoi huippu-urheilua kovin tarkasti, niin siitä vaan yksi seurattava asia lisää.

Jossain olen kuullut, että keskimäärin aika on kolme sekuntia, siis sen verran pelinrakentajalla on aikaa tehdä peliliikkeitä ennen kuin blokista on päästy irti. Varmaan joka joukkueesta tuollainenkin tilasto jossain löytyy, kun noiden virallisten lisäksi jenkeistä tuntuu löytyvän vielä kaikenlaisia tilastonäppäilijöitä analysoimaan niitä.

Drew Brees säkitettiin kauden aikana 24 kertaa, Aaron Rodgers 36 kertaa, Eli Manning 28, Matthew Stafford 36, Matt Ryan 26 ja Alex Smith yllättäen 44. Smith säkitettin useiten koko liigassa, mutta harmi vain, että Packersilla tai Saintsilla ei ole oikein pass rush-uhkaa. Saintsin paras DE oli Will Smith jolla oli 6,5 säkkiä ja safety Roman Harperilla 7,5, Packersilta ei kukaan mahdu edes top 50-joukkoon. Sitten puolestaan Giantsilla ja Lionsilla on Jean-Pierre Paul, Osi Umeniyora, Cliff Avril ja Kyle Vanden Bosch, Atlantallakin vielä John Abraham, jonka tosin Saints piti täysin pihdessä edellisessä kohtaamisessa. Toisaalta taas Ninersilla on levein osasto tällä rintamalla kaikista, se sai kolme kaveria top 50-sakkiin johtotähtenä Aldon Smith 14:llä säkillä. Smithin lukemaa pidän aika kovana, kun esimerkiksi Mike Vickin luku oli alle 30, vaikka tuntui että häntä murjottiin koko ajan.

Sitten jos linjoja katsoo juoksun osalta niin Saints oli paras juoksujaardeissa mitattuna, 2 127 jaardia, 4.9 per yritys. Koko NFC:n kovin oli Carolina, mutta Saints on paras näistä playoff-joukkueista. Perässä tulevat Niners 2 038 ja Falcons 1 834. Sen sijaan mikä on ehkä jopa yllättävää on se, että Giants oli liigan huonoin jaardeissa mitattuna, vain 1 427. Eikä paljon paremmin mennyt Packersilla ja Lionsillakaan. Sen sijaan kun katsotaan TD-lukua niin Saints sai 16 juoksu-TD:tä ja Giants taas aika hulppeat 14!

Mikä vielä on merkittävää, niin käsittääkseni esimerkiksi Saintsin ja Ninersin välillä on se ero, että Frank Gore kantaa yksin suuren vastuun Ninersin juoksusta kun Saintsilta se jakautuu jopa neljän keskushyökkääjän kesken. Saintsilla onkin melkoinen variaatio eri tilanteisiin ja se tekee siitä vaikean vastustajan.

Halusin tuoda sen vain esiin siksi, että juoksupeli voi nousta tärkeään rooliin otteluiden ratkaisuhetkillä, kun kelloa pelataan pois. Varsinkin jos tulee tilanne, että johtaa Saints tai Packersia vastaan niin se olisi erittäin tärkeää, sillä ne pystyvät tekemään paljon tuhoa nopeasti.

Puolustuksesta sellainen huomio, että Niners antoi vain 14,3 pistettä per peli runkosarjassa, kun taas esimerkiksi Packersilla luku on 22,4. Mutta jos katsoo 3rd down prosentteja niin Packers on NFC:n paras 83/195 43%, Niners 76/216 35%, Saints 67/202 33% ja Lions peräti 67/205 33% (sarjan 30.). Tuossakin on asia joka monesti playoffeissa nousee suureen arvoon, pystyykö puolustus pitämään hyökkäyksen neljä ja ulos tilanteissa ja toisaalta saako hyökkäys pelattua niitä uusia yrityksiä. Taas kerran jos pelataan kärkijengejä vastaan niin tässä pitäisi olla ihan timantin kova. Ja kuinka ollakaan Saints ja Packers ovat NFC:n ja myös koko sarja eliittiä juuri tässä, eli Saints saa uudet yritykset 57% ja Packers 48%, Saintsin ollessa koko liigan paras. San Fransisco on toiseksi huonoin 29 prosentillaan.

Joten on selvää, että Ninersilla onkin oltava huippukova puolustus, koska hyökkäys on loppujen lopuksi melkoisen tehoton. Vastaavasti Saints ja Packers ovat niin kovia pallon kanssa, että on varaa antaa jopa joku TD vastustajalle. Tuohon 57 prosenttiin jos keksii lääkkeen niin on hyvällä matkalla kohti yllätystä, mutta se vaatisi melkein täydellisen pelin puolustuksen linjalta, koska ei voida olettaa, että peitto toimisi joka kerta täydellisesti, niitä paikkoja tulee ihan väkisin ja Brees on mestari käyttämään ne heti. Toisaalta taas tuo juoksu tekee sen, että ylös on pakko jättää kavereita myös pelaamaan sitä vastaan. Vaikea yhtälö, ehkä pitää vain toivoa, että sattuu huono päivä ja takakenttä poimii katkoja kuin marjoja (vai mitä Seahawks?).

Siinä oli minun kontribuutioni tähän, ehkä anticatabolic, Cube ja muut oikeat asiantuntijat kertovat lisää :)
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Jaahans. Pleijareita pukkaa. Omasta mielestäni aika mielenkiintoisia villin kortin matseja tiedossa. Mikään matseista ei mielestäni etukäteen ajatellen mikään läpihuutojuttu ole. En ala sen kummemmin muita kuin Steelersin matsia analysoimaan, mutta heitetään voittajiksi Cincinnati, New Orleans ja Atlanta.

PIT@DEN tulee olemaan todennäköisesti puolustusten kamppailu. Yleisesti matsia on pidetty helppona nakkina Steelersille, mutta minä en tuota kovin helppona näe. Ensinnäkin viime kierrokset ovat olleet hieman nihkeitä joukkueelle tietyistä syistä ja samat ongelmat ovat edelleen tapetilla.

Jos aloitetaan Steelers hyökkäyksen näkökulmasta niin Roethlisberger on edelleen klesana enemmän tai vähemmän. Tietojen mukaan nilkka olisi mennyt vähän huonompaan kuntoon viime viikon matsissa, mutta tuo saattaa tietysti olla pelkkää julkisuuspeliä. Jokatapauksessa Benin pelaaminen ei ihan normaalitasolla ole ollut ja silminnähden nilkka on haitannut menoa.

C Pouncey on matsista sivussa ja häntä paikkaa viime viikot olkapäävamman vuoksi sivussa ollut Doug Legursky. Pouncey on iso menetys, mutta jos Legurskyn käsi ei kestäkään niin tilalle pitää heittää Trai Essex, joka tosin hoiti hommaa suht hyvin muutama viikko sitten kun joutui yllättäen sisään. Pounceyn loukkaantuminen on aiheuttanut myös sen, että LG paikalla pelaa jo kerran penkitetty Kemoeatu. Linja ei siis kovin hyvässä hapessa ole keskustan osalta.

RB Mendenhall menetettiin IR:ään polvivamman vuoksi ja kun myös Dwyer koki saman kohtalon aiemmin niin jäljellä on Redman ja varaamattomat rookiet John Clay ja Chad Spann. Clay nostettiin practise squadista muutama viikko sitten pelaavan kokoonpanoon. Spann puolestaan signattiin practise squadiin samoja aikoja ja on nyt siis myös pelaavassa kokoonpanossa. Jotta homma ei menisi liian helpoksi niin Steelersin RB coach Kirby Wilson joutui tällä viikolla kotonaan tulipaloon ja jäi hädin tuskin henkiin.

Puolustuksen puolella pieni kysymysmerkki on edelleen OLB paikka tai lähinnä Woodleyn kunto. Worilds on ollut tosin hyvä paikkaaja ja minä pitäisin Woodleyn ainakin alkuun sivurajalla. Jos homma on hanskassa niin lepoa vaan seuraavaa viikkoa varten.

Takakentällä on myös ongelmia. Ryan Clark ei pelaa, koska edellisen kerran Denverissä meinasi henki lähteä ohuen ilman vuoksi. Ilmeisesti olisi voinut periaatteessa pelata, mutta Tomlin käski hänet sivuun matsista. Lisäksi erittäin hyvää työtä spessuissa tehnyt ja puolustuksessakin roolia ottanut Cortez Allen loukkaantui edellisessä matsissa.

Loukkaantumisista huolimatta Steelersin pitäisi pystyä pitämään Denverin hyökkäys kurissa vähintäänkin kohtuudella. Ongelmana on, että pystyykö Steelers hyökkäys tekemään tarvittavan ja paljonko tuo tarvittava lopulta on. Denverin puolustus on pelannut hyvin kauden aikana ja jos Steelers hyökkäyksen ongelmat jatkuvat niin pisteiden teko voi olla yllättävän hankalaa. Matsi voi hyvin ratketa jollain intterin tai potkun palautuksella.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Hommat on saatu tulille ja ensimmäinen pari uunista ulos. Vielä ei nähty yllätyksiä, vaan sekä Houston, että New Orleans hoitivat homman kotiin selvällä marginaalilla. Jäljellä olevista pareista ainoa yllätysjoukkue lienee Giants, jos sitä voi kotikentällä edes pitää altavastaajana. Falconsista mielenkiintoinen detalji on se, että footballoutsidersin mukaan Falcons on ollut tasaisin joukkue koko kaudella. Ehdottomasti mielenkiintoisin peli näistä wild card-kierroksen otteluista, sillä Denverissä tarvitaan jumalan apua jotta Broncos voittaa.

Houston vaikutti tasapainoiselta joukkueelta ja kolmoskuupallakin homma toimi hienosti. Arian Foster oli loistovireessä ja käytännössä ratkaisi ottelun huimalla touchdownillaan viimeisellä neljänneksellä. Bengals toisaalta oli melkoisen hampaaton joka osa-alueella, etenkin Texansin blitziä vastaan sillä oli valtavia ongelmia. Daltonkaan ei pystynyt riittävään tasaisuuteen vaan missasi muutamia paikkoja ihan huonoon heittoon, eikä Bengals alun jälkeen päässyt edes lähelle.

Saints-Lions-matsista olen toistaiseksi vain highlightien varassa mutta näyttäisi siltä, että homma ratkesi juuri siihen mihin epäiltiin, eli Saintsin monipuolisuuteen. Stafford ei sortunut hölmöihin virheisiin mutta se ongelma näiden isojen voittamisessa on se, että joko lyöt luukut kiinni tai sitten pitää olla tulivoimaa pärjätä "shoot-outissa". Saints käänsi nyt neljänsiäkin kovalla prosentilla kotiin ja niitä ei missään nimessä saa antaa, koska hyökkäys on kuluttava vastustajalle juuri siksi, että on valmius pelata postia ja toisaalta on sopiva sekoitus erilaisia keskushyökkääjiä Darren Sprolesin ja Pierre Thomasin johdolla. Lisäksi Saintsin rissut pystyvät ottamaan hyvin jaardeja vielä kopin jälkeenkin, joten hommia riittää puolustuksella.

Kyllä tämä koko ajan näyttää enemmän siltä, että Packers, Saints ja onnistuessaan 49ers ratkaisevat NFC:n ja AFC:ssä ovat ne kolme tuttua ellei Houston veny yllätykseen tai Steelers joudu ongelmiin loukkaantumisten kanssa. Toisella kierroksella on kuitenkin tulossa aivan huikeita pelejä: Baltimore-Houston sekä San Fransisco-New Orleans. Ensimmäisessä aistin jopa yllätysmomenttia, sillä Ravensin hyökkäystä on luonnehdittu aika tasapaksuksi ja Texans on nyt kuuma joukkue. Niners ja Saints tulevat iskemään sitten lähtökohtaisesti melkoisen eeppisen taistelun, Saints joutuu länsirannikolle tuuleen ja ruoholle sekä tietenkin äänekkään kotiyleisön eteen. Ninersilla on aseet voittaa, mutta toki on pelattava täydellinen peli ja saatava Brees heittämään kiireessä.

Niin ja toki Patriots-Steelers olisi aika herkullinen ottelu myöskin, kun mietitään sitä, että Patriots on Steelersille se mitä Ruotsi on Suomelle. Nyt Pittsburghilla olisi voitto alla ja vastassa keskinkertainen puolustus. Hieno ottelu luvassa, ellei tosiaan käy niin, että Broncos saa sen jumalan kosketuksen ja Steelers hyytyy Coloradon ilmankorkeudessa.
 

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
Saints-Lions-matsista olen toistaiseksi vain highlightien varassa mutta näyttäisi siltä, että homma ratkesi juuri siihen mihin epäiltiin, eli Saintsin monipuolisuuteen. Stafford ei sortunut hölmöihin virheisiin mutta se ongelma näiden isojen voittamisessa on se, että joko lyöt luukut kiinni tai sitten pitää olla tulivoimaa pärjätä "shoot-outissa". Saints käänsi nyt neljänsiäkin kovalla prosentilla kotiin ja niitä ei missään nimessä saa antaa, koska hyökkäys on kuluttava vastustajalle juuri siksi, että on valmius pelata postia ja toisaalta on sopiva sekoitus erilaisia keskushyökkääjiä Darren Sprolesin ja Pierre Thomasin johdolla. Lisäksi Saintsin rissut pystyvät ottamaan hyvin jaardeja vielä kopin jälkeenkin, joten hommia riittää puolustuksella.

Saints oli kyllä vakuuttava. Lions pysyi ensimmäisen puoliskon mukana lähinnä NO:n kahden rähmäyksen takia. Toisen näistä olisi Detroitin puolustus palauttanut tod. näk. päätyyn, mutta (apu?)tuomari vihelsi pelin virheellisesti poikki, luullen tilanteen olleen incomplete pass, vaikka kyseessä oli fumble. Tämä ja Lionsin käyttämättömät haastot (ainakin yksi selkeästi vajaa 1st down, jolla NO:n TD -draivi oltaisiin pysäytetty) ovat sinänsä turhaa jossittelua. Ottelu ratkesi aikalailla siihen, ettei Lionsin puolustus saanut pysäytettyä juuri ollenkaan noita 3rd ja 4th downeja. Varsinkin näissä Brees ja NO:n hyökkäys oli järkyttävän kova.

Saintsilla tosiaan on jouksupeli ja vielä todella toimiva sellainen, jokaiseen tilanteeseen on spesifi juoksija ja varsinkin Thomas tuli monasti vielä useita jaardeja vaikka miehen "olisi pitänyt" pysähtyä jo taklaukseen. Ensimmäisellä puoliskolla Lions ei saanut Saintsin juoksua ollenkaan kuriin. Toisella puoliskolla kun juoksu saatiin edes jotenkin kuriin, avautui heittopeliin enemmän mahdollisuuksia ja Brees tykitteli New Orleansin ensin ohitse ja sitten Detroitin tavoittamattomiin.

Sisällä NO lienee pysäyttämätön, miten sitten käy muualla?
 

Cube

Jäsen
Ensimmäisessä aistin jopa yllätysmomenttia, sillä Ravensin hyökkäystä on luonnehdittu aika tasapaksuksi ja Texans on nyt kuuma joukkue.
Yleensä olen aika konservatiivinen arvioissani Ravensin suhteen, mutta on todella, todella epätodennäköistä, että tulokas T.J. Yates saapuisi Baltimoreen tammikuussa playoff-peliä varten ja poistuisi paikalta voiton kanssa. Muutenkin miten Texans on "kuuma joukkue"? Kolmella peräkkäisellä tappiolla playoffeihin ja siellä kotivoitto joukkueesta, jonka pelinrakentaja iskeytyi rookie walliin kauan sitten ja jonka record Leon Hallin loukkaantumisen jälkeen oli 3-4.

Jos oddeja mietitään, niin annan Baltimoren voitolle ainakin 70% todennäköisyyden. Tähän match-upiin täytyy olla ERITTÄIN tyytyväinen, koska Steelersin kohdalla tilanne olisi ollut aika 50/50. Tappio on silti ihan mahdollinen (tietty, ollaanhan playoffeissa), mutta Texansin voiton ennusteleminen tuntuu aika raflaavalta haulta.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Yleensä olen aika konservatiivinen arvioissani Ravensin suhteen, mutta on todella, todella epätodennäköistä, että tulokas T.J. Yates saapuisi Baltimoreen tammikuussa playoff-peliä varten ja poistuisi paikalta voiton kanssa. Muutenkin miten Texans on "kuuma joukkue"? Kolmella peräkkäisellä tappiolla playoffeihin ja siellä kotivoitto joukkueesta, jonka pelinrakentaja iskeytyi rookie walliin kauan sitten ja jonka record Leon Hallin loukkaantumisen jälkeen oli 3-4.

Jos oddeja mietitään, niin annan Baltimoren voitolle ainakin 70% todennäköisyyden. Tähän match-upiin täytyy olla ERITTÄIN tyytyväinen, koska Steelersin kohdalla tilanne olisi ollut aika 50/50. Tappio on silti ihan mahdollinen (tietty, ollaanhan playoffeissa), mutta Texansin voiton ennusteleminen tuntuu aika raflaavalta haulta.

Kuuma siis siltä osin, että sillä on nyt voitto alla. Olihan Bengals heikko mutta voimme antaa suurimman osan kunniasta Houstonille, joka riisui Bengalsin aseista. Toisaalta esimerkiksi se Titans-ottelu oli todennäköisesti mennyt Houstonille jos edes Foster olisi pelannut.

Ravensistä en tiedä mitään, en ole peliäkään nähnyt, mutta tuli vain sellainen fiilis kun kuuntelin BS Reportia ja siellä mainittiin sekä Ravensin tasapaksu hyökkäys, että huonot special teamit. Onhan sillä tietenkin kotietu ja perinteiset vahvuutensa mutta onko se tosiaan noin selvää pässinlihaa?

No, toki Baltimorelle kelpaa Houston mielummin kuin Pittsburgh, se on ihan selvä asia. Minusta Texans näytti kuitenkin hyvältä joukkueelta jolta löytyy paljon aseita, samassa BS Reportissa todettiin, että Houston oli Matt Schaubin loukkaantumiseen asti liigan paras joukkue, nämä perustuvat noihin footballoutsidersin lukuihin.

Jos katsoo noita DVOA-lukuja niin Ravensilla oli sarjan paras puolustus kokonaisuudessaan, Texans oli kahdeksas. Ravens oli myös sarjan paras heittopuolustuksessa, juoksussa sijoitus oli seitsemäs, eli kyllähän Baltimore todella kova luu on siinä mielessä. Houstonilla oli sarjan 7. paras heittopuolustus ja kuudenneksi paras juoksupuolustus, joten sekään ei mikään heittopussi ole. Mielenkiintoista on vielä jos katsoo varianssia, eli paljonko tuo prosentti on vaihdellut viikoittain, niin Ravens oli 28:s ja Houston kahdeksas, eli Texans on ollut tasaisempi koko kautta ajatellen, mikä ei siis tarkoita, että olisi ollut parempi vaan että heilahtelut ovat pienempiä. Painotettu luku, joka perustuu muistaakseni kuuteen viimeiseen viikkoon, tiputtaa Ravensin viidenneksi ja Texans on yhdeksäs.

Mielenkiintoisen tuosta tekee myös se, että Ravens oli sarjan 13:nneksi paras hyökkäys (heitossa 14:s, juoksussa 9:s) joten ei Texans ihan heittopussi ole tuota hyökkäystä vastaan. Texans taasen oli koko sarjan yhdeksänneksi kovin hyökkäys, toki painotettu (eli vikat kuusi viikkoa) sijoitus oli vasta 13:s, johtuen varmasti pitkälle pelinrakentajien loukkaantumisista. Ravensin painotettu DVOA on sijalla 12. Varianssia kun katsoo niin Baltimore oli taas häntäpäässä, vasta 26:s joten sillä on vaihdellut tuo hyökkäyksen suoritustasokin melko paljon, Texanskin oli vasta 22., kun sarjan paras oli Falcons jonka varianssi oli vain 2,7%.

Jos lukuihin on siis uskominen (ja ne eivät juuri valehtele), niin edessä voi olla aika tiukka matsi, mutta toki pitää muistaa sitten erottaa ne henkiset asiat noista kylmistä luvuista. Jännä nähdä jos Texansin pelisuunnitelma perustuu juoksuun, että miten Ravens vastaa siihen. Tuskin Yates mitään heittokisoja aloittaa, eikä Flacco ole hänkään mikään Tom Brady. Itse asiassa Ravensia kritisoitiin siitä, että sen hyökkäys on hyvin monotonista.

Special teamit nousevat myös mahdollisesti isoon rooliin, ainakin kenttäasemien kannalta ja siinä Houston pieksee Baltimoren pahanpäiväisesti, Ravensin ollessa liigan kolmanneksi huonoin ja viime viikkoinakin vain 29:s. Vuosi sitten Ravens oli toinen koko sarjassa, joten melkoinen romahdus siinä on tapahtunut. Joten, kuka tietää, ehkä sieltä aukeaa joku iso peli Houstonille sitäkin kautta.

Mutta nämä perustuvat siis vain footballoutsiders.comin ja BS Reportin kertomaan, kuten todettu, niin kentällä en ole Ravensia nähnyt, tokikaan en usko, että sen pelityyli on juurikaan muuttunut aiemmilta vuosilta.

EDIT. Itse asiassa kun noita tilastoja tutkii tarkemmin, niin erittäin tasainen pari on kyseessä. En pitäisi ollenkaan niin selvänä parina, kuin Cube esittää. Eihän noista voi ihan suoraan päätellä miten pelissä käy mutta joukkueiden osa-alueet ne niputtavat aika hienosti.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös