Steelersin voitto oli odotettu. Big Ben vei peliä kuin Hall of Famen tasoinen pelimies, kun taas Plummer oli nimensä veroinen, Plummer. Big Ben jakoi palloa muillekin kuin vain tutuille Randle El:lle ja Wardille. Ehkä näitä tuttuja kavereita seurattiin sen verran tarkasti, että ne ratkaisutilanteet oli helppo löytää muiden kavereiden kautta. Suuri ero oli myös pelinrakentajien liikkeessä. Molemmat joutuivat pois linjan suojasta, mutta ero oli siinä että Big Ben sai tehtyä näissäkin tilanteissa jäätävät tehokkaita ratkaisuita, kun taas Plummer oli entistä heikompi. Pittsburghin linja teki Big Benin pelaamisen kyllä paikoitellen helpon näköiseksi. Helpolta se näyttää kun on aikaa tehdä ratkaisut. Pittsburghin 3-4 puolustus näytti toimivan mainiosti Denverin linjaa vastaan. Myös Pittsburghin monipuolinen hyökkäys piti Denverin puolutustuksen aisoissa. Kun on olemassa heittovaara sekä pitkälle että lyhyelle matkalle, sekä toimiva juoksupeli, ei Denver voinut keskittyä mihinkään tiettyyn osaan. Pittsburghin tukimiesnelikko on liigan eliittiä. Ja kun Polamalu on tarvittaessa kuin viides tukimies, linjan lähellä on todella tukalat oltavat.
Seattle sitten löi jauhot kurkkuun Carolinalle. Delhomme oli jatkuvasti kiireen alla ja kun Smith pidettiin kurissa kahden takamiehen ja alue-puolustuksella pelaavalla tukimiehellä, ei ollut ihme ettei Smith saanut palloja. Kun avut muilta pelaajilta olivat heittopelissä olemattomat, ei ihme ettei heittopeli toiminut lainkaan. Seattlen oli helppo keskittää voimat Smithin pysäyttämiseen ja Delhommen jahtaamiseen, koska muut laitahyökkääjät ja juoksupeli oli helposti pysäytettävissä yhdelläkin miehellä. Lisäksi erittäin ihailtavaa oli Seattlen tapa hallita linjapeliä, sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Alexander sai jatkuvasti hyvää blokkia linjalta ja vaikka mies onkin hyvä tekemään tilanteita itse, montaa kertaa ei tällaista tilannetta pelissä tullut. Heittopeleissä Hasselbeck sai olla suojassa vaikka kuinka kauan ja siinä ajassa pystyy laitahyökkääjät juoksemaan itsensä vapaaksi helposti. Lisäksi kun nuo laitahyökääjät ottivat pallot kiinni varmasti, ei ollut todellakaan ihme että Seattle meni menojaan. Carolinan ainoa ässä oli Smith ja hänet eliminoitiin aivan pimentoon. Seattle oli myös erikoispeleissä kova. Muutaman kerran Carolina pakotettiin aivan omalle maaliviivalle.
Seattle sitten löi jauhot kurkkuun Carolinalle. Delhomme oli jatkuvasti kiireen alla ja kun Smith pidettiin kurissa kahden takamiehen ja alue-puolustuksella pelaavalla tukimiehellä, ei ollut ihme ettei Smith saanut palloja. Kun avut muilta pelaajilta olivat heittopelissä olemattomat, ei ihme ettei heittopeli toiminut lainkaan. Seattlen oli helppo keskittää voimat Smithin pysäyttämiseen ja Delhommen jahtaamiseen, koska muut laitahyökkääjät ja juoksupeli oli helposti pysäytettävissä yhdelläkin miehellä. Lisäksi erittäin ihailtavaa oli Seattlen tapa hallita linjapeliä, sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Alexander sai jatkuvasti hyvää blokkia linjalta ja vaikka mies onkin hyvä tekemään tilanteita itse, montaa kertaa ei tällaista tilannetta pelissä tullut. Heittopeleissä Hasselbeck sai olla suojassa vaikka kuinka kauan ja siinä ajassa pystyy laitahyökkääjät juoksemaan itsensä vapaaksi helposti. Lisäksi kun nuo laitahyökääjät ottivat pallot kiinni varmasti, ei ollut todellakaan ihme että Seattle meni menojaan. Carolinan ainoa ässä oli Smith ja hänet eliminoitiin aivan pimentoon. Seattle oli myös erikoispeleissä kova. Muutaman kerran Carolina pakotettiin aivan omalle maaliviivalle.