Jetsin pelissä näkyi hyvin Penningtonin poissaolo. Aina kun Jets tarvitsi 9 yardia, niin Testaverde heitti 8, tai kun tarvittiin 5 niin Vinny heitti 4 etc etc...
Giantsista vielä jotain nyt kun lopullinen joukkue on kasassa...
HYÖKKÄYS:
Quarterbacks: Kerry Collins, Jesse Palmer, Jason Garrett.
Collins pisti viime kaudella Giantsin ennätykset uusiksi ja johti NFC:ta passing yardeissa. Collinsia ei yleensä sen enempää noteerata, koska hän jää sellaisten nimien kuin Vick, McNabb, Manning, Gannon, Favre etc varjoon. Siinä missä yleensä urheilulähetyksissä ihastellaan Vickin juoksuja tai Manningin 50 yardin heittoja Harrisonille, jää Collins taka-alalle. Kerry on luotettava ja ennen kaikkea kestävä - hän on aloittanut 54 ottelua putkeen. Kerry ei ole jaloiltaan mitenkään nopea, mutta omaa hyvän käden ja on kehittynyt parin viime vuoden aikana hyväksi "pocket passeriksi".
Collinsin huonona puolena on yleensä ollut, että hän heittää liian ylös, mutta on kehittynyt silläkin osa-alueella kuten viime kauden numerot kertovat. Collinsiin Giants ei ainakaan kaadu - paitsi jos Collins kaatuu. Jason Palmerista odotetaan seuraavaa Giantsin franchise quarterbackia, mutta tämän vuoden pre-season oli todella huono eikä Palmer näyttäisi olevan vielä lähelläkään NFL-tasoa. 3rd-string QB Jason Garrett ei ole pelannut NFL-pelissä kolmeen vuoteen. Nyt on Collinsin aika näyttää epäilijöille, että hän kuuluu quarterbackien eliittiin.
Running backs: Tiki Barber, Delvin Joyce, Dorsey Levens, Ron Dayne, (Brian Mitchell).
Barber on selvä ykkönen - Tikillä on takana uran ehdottomasti paras kausi. Jos mies vain pysyy ehjänä niin hänestä tulee tällä kaudella Giantsin kaikkien aikojen tehokkain running back. Tikin kohdalla pätee sama asia kuin Collinsiinkin. Portis, Holmes, Tomlinson, Williams & co vievät aina kaiken huomion. Tiki ei ole parhaimmillaan short-yardage tilanteissa, mutta muuten Big Blue voi luottaa kyllä tikiin tilanteessa kuin tilanteessa. Tikin Eagles masterpiece viime kauden viimeisessä regular season ottelussa on varmasti katsottu monen joukkueen toimesta videolta.
Delvin Joyce otti viime viikolla kaikkien suureksi yllätykseksi back-up running backin paikan lyömällä loppusuoralla Levensin. Joyce on pienikokoinen, mutta vikkelä ja peloton. Kokemusta Delvinilla ei ole juuri mitään, mutta potentiaalia kyllä löytyy.
Levenskin pääsee kauden aikana pelaamaan, mutta Ron "no gain" Dayne alkaa olla sellaisessa tilanteessa, että tämä entinen Heisman Trophy voittaja on Giants uransa lopussa.
Brian Mitchell pystyy paikkaamaan Tikiä ja Delviniä tarvittaessa, mutta Mitchellistä lisää vähän myöhemmin...
Fullback: Jim Finn.
Finn hankittiin off-seasonilla Indianapolisista ja hän löi lopulta Charles Stackhousen taistelussa fullbackin paikasta. Finnista on vaikea sanoa vielä mitän, sillä en ole nähnyt miehen paljoa pelaavan, mutta hänen pitäisi olla hyvä blokkaaja. Stackhouse oli aika riskialtis, sillä hän vahingoitti usein hyökkäystä typerillä virheillä -> penalty.
Wide receivers: Amani Toomer, Ike Hilliard, Tim Carter, (David Tyree), (Ron Dixon).
Toomer (career high & Giants franchise record 1,343 receiving yards) on ainakin allekirjoittaneen mielestä todella aliarvostettu pelaaja. Amani joutui viime kaudella hoitamaan Hilliardin ja Carterin loukkaantumisten vuoksi yksinään WR osastoa ja hyvin siinä onnistuikin. Amani on atleettinen ja nopea - röyhkeyttä saisi olla vielä vähän enemmän. Uransa alkuaikoina Toomer pudotti _paljon_ syöttöjä, mutta nykyään se osa-alue on jo täysin kunnossa. Yksi Giantsin tärkeimmistä hyökkäyspelaajista.
Hilliard loukkaantui kauden alussa Philadelphiassa Brian Dawkinsin 5 sekuntia liian myöhään tulleen taklauksen seurauksena. Off-seasonilla moni piti varmana Iken siirtymistä joko Washingtoniin tai Miamiin, mutta kaikkien yllätykseksi mies jäikin New Yorkiin. Hilliard on ollut yleensä Collinsin go-to guy etenkin 3rd down tilanteissa, joten oli hienoa, että Ike päätti jäädä. Hilliard on loukkaantumisherkkä (niska, varpaat, olkapää, kylkiluut...kaikki mahdolliset paikat ovat olleet vuosien varrella murtuneina), mutta loukkaantumiset eivät näyttäneet ainakaan pre-seasonilla enää haittaavan, sillä Ike juoksi taas täysillä keskellä - hyvänä osoituksena 88 yardin TD Jetsia vastaan. Loukkaantumiset ovat myös hidastaneet Hilliardia viime vuosina, mutta kunnossa ollessaan hän muodostaa Toomerin kanssa vaarallisen parivaljakon.
Tim Carter loukkasi viime kaudella akillesjänteensä ja oli Hilliardin tavoin periaatteessa koko kauden sivusssa. Carter on joukkueen ehdottomasti nopein pelaaja. Potentiaalia löytyy paljon ja Carter olikin training campilla ja pre-seasonilla hyvässä kunnossa.
David Tyree hankittiin tämä vuoden draftissa, mutta periaatteessa vain special teams osastoa varten. Ron Dixonista piti aikanaan tulla supertähti, mutta polvileikkaukset ja kiukuttelut ovat tekemässä lopun myös Dixonin Giants-urasta.
Tight ends: Jeremy Shockey, Visanthe Shiancoe, Marcellus Rivers.
Nyt voi vihdoinkin sanoa, että joku Giantsin pelaajista ei ole aliarvostettu. Kukaan vähänkin jenkkifutista seuraava ei ole voinut välttyä kuulemasta tai lukemasta Jeremy Shockeyn nimeä. Tämä blondi pisti viime kaudella teoillaan ja suullaan kaikki sekaisin. 894 receiving yards , 2 TDs ja ne lukuisat taklaukset veivät Shockeyn rookiena Pro Bowliin asti. Shockey on ominaisuuksiltaan täydellinen tight end. Jeremylla on linjamiehen voimat ja koko sekä wide receiverin nopeus - mikä tekee hänestä linebackerseille ja safetyille mahdottoman pysäyttää kun tämä juna pääsee vauhtiin. Shockey pudotti aivan liikaa syöttöjä viime kaudella ja pre-season meni vähän kaksijakoisessa merkeissä. Ensin hän haukkui Bill Parcellsia homoksi ja sen jälkeen mursi kylkiluun. Jim Fassel on joutunutkin pitämään Shockeylle muutaman puhuttelun ja nykyään Jeremy ei juurikaan puhu lehdistölle. Murtunut kylkiluu saattaa vielä huomenna vähän hidastaa Jeremya, mutta muuten Shockwave on kunnossa ja kun vielä kehittyy niin hänestä voi tulla ihan mitä vain.
Dan Campbell lähti Tunan oppiin Dallasiin, joten toisen tight endin paikka jäi tyhjäksi. Siihen Giants hankki draftissa Visanthe Shiancoen, mutta tämä rookie oli ainakin pre-seasonilla vielä epävarma. Suurimmat ongelmat ovat blokkaamisessa ja pelin lukemisessa. Marcellus Rivers puolestaan on hyvä receiver, mutta Shiancoen tavoin hänen täytyy kehittää blokkaustaitojaan.
Offensive line: Luke Petitgout (LT), Rich Seubert (LG), Chris Bober (C), David Diehl (RG), Ian Allen (RT), Jeff Roehl (LT), Jeff Hatch (RT), Wayne Lucier (C).
Aiemmissa viesteissä offensive line on noussut jo monta kertaa esille, joten siitä ei varmasti tarvitse sen enempää selittää. Petitgout ja Seubert muodostavat luotettavan vasemman puolen ja Chris Bober on hyvä sentteri, mutta oikealla puolella rookie David Diehl ja Ian Allen ovat isoja kysymysmerkkejä.
Giantsin hyökkäys on kunnossa. Pidän edelleen kiinni väitteesä, että onnistuessaan joukkueen hyökkäys on yksi liigan vaarallisimmista. Collinsilla on neljä sellaista asetta käytettävissään, että Giants pystyy kyllä repimään hajalle monta puolustusta. Paljon riippuu tietysti siitä miten Jim Fassel peluuttaa hyökkäystä. Viime kaudella kun Fassel otti Sean Paytonilta play-calling duties itselleen, niin Jints teki about 27 pistettä ottelua kohden. Yksi NFL:n kirjoittamattomista säännöistä on ollut koko Fasselin aikakauden ajan, että Giants run on 1st and 2nd and throw on 3rd. Nyt Fassel on jo pikkuhiljaa päässyt tästä eroon ja Giants on heittänyt palloa ja uskaltanut käyttää erilaisia variaatioita - esimerkiksi reverse, jolla Hilliard juoksi Jetsia vastaan 10 yardia for a 1st down. Collins voi hakea heitoillaan joko Barberin takakentältä, Shockeyn sieltä jostain 5 miehen keskeltä tai Hilliardin/Toomerin laidoilta. Lisäksi Hilliard viihtyy paljon puolustuksen keskellä yhdessä Shockeyn kanssa, joten jos Giants vain pystyy käyttämään hyökkäyksessä piilevän potentiaalin, niin mitä vain voi tapahtua.
PUOLUSTUS:
Linemen: Michael Strahan (LDE), Cornelius Griffin (LDT) Keith Hamilton (RDT), Kenny Holmes (RDE), Keith Washington (LDE), Lance Legree (LDT), William Joseph (RDT), Osi Umeniyora (RDT).
Strahan, Griffin, Hamilton ja Holmes muodostavat luotettavan ja pelottavan nelikon. Strahan on yksi liigan paras pass rusher ja joukkueen kapteeni. Viime kaudella Stray joutui pelaamaan paljon ja edelliskauden record setting 22½ sacks putosi sen johdosta viime kaudella yhteentoista (11). Hamilton loukkasi kauden alussa akillesjänteensä ja oli koko loppukauden pois eivätkä Frank Ferrara, Lance Legree & co. pystyneet paikkaamaan Hammerin jättämään aukkoa. Hamilton on mean sob, joka pyrkii aina ottamaan vastustajaa kovempaa kuin tarvitsee. Griffin ja Holmes olivat myös kauden lopulla enemmän tai vähemmän rikki, mutta olivat pakotettuja pelaamaan miesvajeen vuoksi. Griffinin viime kausi oli suht keskinkertainen, mutta Kenny Holmes pelasi vaisun edelliskauden jälkeen taas hyvin. Strahan ei pelannut pre-seasonilla yhtään ottelua murtuneen varpaan vuoksi, mutta on huomenna täydessä iskussa.
Loukkaantumisten ja etenkin San Francisocon wild card katastrofin seurauksena Giants päätti vahvistaa off-seasonilla puolustustaan. Keith Washington siirtyi New Yorkiin vapaana agenttina ja draftissa Giants varasi kahdella ensimmäisellä kierroksella William Josephin ja Osi Umeniyoran, jotka tulevat molemmat Washingtonin ohella saamaan heti peliaikaa kun Hamilton, Holmes, Griffin ja Strahan tarvitsevat lepoa.
Linebackers: Mike Barrow (MLB), Dhani "Wolf" Jones (WLB), Brandon Short (SLB), Quincy Monk (SLB), Nick Greisen (MLB), Wesly Mallard (WLB).
Barrow, Jones ja Short aloittavat itseoikeutetusti. Linebackers ovat offensive linen ohella yksi niistä osa-alueista, joka minua eniten huolestuttaa. Middle linebacker Barrow on luotettava, mutta vanhenee ja enen kaikkea hidastuu koko ajan, strong side LB Short on vielä kuitenkin aika kokematon ja weak side LB Jones ei ole pystynyt täyttämään Jessie Armsteadin jättämään aukkoa (tosin kuka siihen täydellisesti voiskaan pystyä?). Koska Giantsin puolustus on perustunut vahvaan pass rushingiin, pitäisi linebackersien pystyä tukemaan tässä Strahania...Dhani Jonesilla on runsaasti potentiaalia, Dhanin täytyy vain olla kärsivällisempi ja kehittää nopeuttaan, niin hänessä on ainesta nousta ainakin lähelle Armsteadin tasoa.
Monk, Greisen ja Mallard pelaavat pääasiassa special teams unitissa. Greisen on tosin loukkaantuneena eikä ole käytettävissä kauden alussa.
Cornerbacks: Will Allen (LCB), Will Peterson (RCB), Kato Serwanga (LCB), Ralph Brown (RCB).
Yksi New Yorkin kaikkien aikojen suosituimmista urheilijoista, Jason Sehorn sai lähteä off-seasonilla sen jälkeen kun mies ei suostunut palkanalennukseen. Niinpä Sehornin paikan cornerbackina ottaa Will Peterson ja nickelbackina Ralph Brown.
Allen ja Peterson muodostavat nuoren ja dynaamisen kaksikon, jolla on edellytyksiä tulevaisuudessa vaikka mihin. Peterson on paininut loukkaantumisten kanssa, mutta on nyt kunnossa. Peten pelityyli on erittäin kuluttava, sillä hän on Hamiltonin ja Shockeyn ohella yksi niistä kavereista, joka haluaa tuntea kipua osuessaan vastustajaan.
Allen on puolestaan nopea ja erittäin älykäs cornerback. Voimaa miehellä saisi tosin olla enemmän. Petersonin ja Allenin parhaat vuodet ovat vielä edessä, joten kaksikkoon voi luottaa aika rauhallisin mielin. Viime kaudella Giants sai vain naurettavat 11 interceptions, mikä johtui lähinnä siitä, että sekä Allen ja Peterson pudottivat todella paljon potentiaalisia syötönkatkoja. Pre-seasonilla kaksikko keskittyikin tämän osa-alueen parantamiseen erityisellä huolella ja heti ensimmäisessä pre-season ottelussa New Englandia vastaan Allen pudotti kaksi palloa.
Safeties: Shaun Williams (SS), Omar Stoutmire (FS), Ryan Clark (FS), Johnnie Harris (SS).
Williams ja Stoutmire aloittavat. Luotettava kaksikko, jolla on nopeutta ja tarvittava mean streak. Garnesin kokemukselle olisi ollut käyttöä, mutta kärsiköön Jetsissa.
Williams ja Stoutmire ovat molemmat todella hyviä lukemaan peliä ja Stoutmire on lisäksi ehkä joukkueen toiseksi nopein pelaaja.
Kokonaisuutena puolustus on hyvässä kunnossa. Strahanin ja Hamiltonin johtama linja on pitävä ja nyt kumpikaan ei joudu pelaamaan enää järjettömiä minuutteja. Giantsin puolustuksen heikoin kohta on juoksujen lukeminen. Ensimmäinen testi on jo huomenna kun sen täytyy pysäyttää Marshall Faulk. Heittopelissä joukkuen puolustus kestää, mutta esimerkiksi Philadelphian running back Duce Staley ja McNabb ovat pitäneet Giantsia aina pilkkanaan kun joukkue on päässyt juoksemaan palloa. Hamiltonin tervehtyminen pelikuntoon auttaa Giantsin puolustusa täss(kin) asiassa paljon, mutta etenkin Jonesin ja Shortin on nostettava tasoaan sellaisia joukkueita vastaan, jotka juoksevat.
Special teams: Brian Mitchell (KR/PR), Jeff Feagles (P/H), Carson Dach (LS), Matt Bryant (K).
San Franciscon tapahtumat johtivat lopulta myös siihen, että Giants oli pakotettu vahvistamaan special teams osastoa. Ensin joukkue hankki NFL:n oman Esa Tikkasen, kick/punt returner Brian Mitchellin - the finest return specialist in NFL history - Philadelphiasta. Mitchell on tuleva Hall Of Famer 13 NFL ennätyksellään ja NFL:n kaikkien aikojen paras kick/punt returner(league records 12,897 kickoff return yards & 4,845 punt return yards = 17,742 combined return yards!!). Mitchell on todellinen ihmiskuula ja pystyy antamaan Giantsin hyökkäykselle tärkeitä yardeja taidoillaan ja peräänantamattomuudellaan. Mitchell pystyy tarvittaessa pelaamaan myös running backina, jos Tiki loukkaantuu. Vaikka Mitchell ei ole vielä yhtään regular season peliä pelannut Giantsin väreissä niin hän on jo nyt yksi suosikeistani. Vastustajat vihaavat tätä kaveria, sillä Mitchell ei ole koskaan hiljaa - hän saattaa ottaa selville vastustajan pelaajan entisen tyttöystävän nimen 10 vuoden takaa ja kysyä mitä tälle kuuluu. Kun Warren Sapp tuli liigaan ja alkoi nostaa mainettaan trash talkerina, oli Mitchell käynyt sanomassa Sappille "You don't want to get me started." Sapp oli pysynyt sen ottelun ajan suhteellisen hiljaisena.
Punter Jeff Feagles (NFL record 376 punts inside the 20) on Mitchellin tavoin yksi oman osa-alueensa parhaista ja todella kaivattu lisä joukkueeseen. Moni luulee, että se pallon potkaiseminen käsistä on helppoa kuin mikä, mutta oikeasti se vaatii vuosien harjoittelua ja taitoa. Feaglesin potkuja onkin ilo katsoa - olin Giantsin training campilla todistamassa tilannetta, jossa line coach Jim McNally vei ämpärin kentän toiseen päähän inside the 20. Päävalmentaja Jim Fassel lupasi säästää puolustuksen ylimääräisiltä juoksuharjoituksilta, jos Feagles saisi pallon ämpäriin - hänelle annettiin viisi yritystä. Ensimmäinen jäi vähän vajaaksi ja kaarsi oikealle, toinen yritys putosi jo lähelle ja kolmas suoraan sisään ämpäriin.
Kicker Matt Bryantin piti menettää paikkansa Mike Hollisille, mutta Hollis loukkasi vain pari viikkoa sitten selkänsä ja on long snapper Ryan Kuehlin tavoin koko kauden sivussa. Bryant osoittu training campilla ja pre-seasonilla pystyvänsä hoitamaan homman, mutta Fassel ei ole vielä uskaltanut antaa Bryantin koittaa 45+ yardin field goalia. Carson Dach on joukkueen long snapper.