NFL season 2003–2004

[Rocco]

Crouch on vain aika pienikokoinen ja pienet pelinrakentajat eivät ole kovinkaan haluttuja. On hieman vaikea heittää alle 180-senttisenä kun kaksimetriset linjamiehet peittää näkyvyyttä eteenpäin... Siksipä tosiaan monet pelinrakentajista nykyään ovat lähes poikkeuksetta ainakin 190cm pitkiä. Tuollainen kymmenen sentin pituuden puute tarkoittaa kahdenkymmenen metrin päässä linjasta jo sitä, että noin puoli metriä näkyvyyttä korkeussuunnassa on kadonnut. Linjan takana vapaana juoksevaa laitahyökkääjää on hankala ensinnäkään nähdä, puhumattakaan nopeasta heitosta linjan taakse kun heittokin lähtee parikymmentä senttiä alempaa. Pitkät QB:t pystyy seuraamaan omiaan paremmin ja heitotkin voidaan heittää kovempaa ja alaspäin. No se siitä tiedosta...

 

[JLand]

Quarterback Preview

Kun tuossa aikaisemmin oli puhetta pelin sieluista eli quarterbackeista niin käydään muutama joukkueensa johtaja läpi.

Aloitetaan vaikkapa National Football Conferensista ja käydään nimekkäimmät quarterbackit läpi. AFCsta ehkä jotain sitten joskus myöhemmin...

Kerry Collins (Giants): GM Ernie Accorsi ja coach Jim Fassel saivat paljon arvosteluita, kun joukkue hankki Collinsin New Orleansista 1999. Collins osoitti kuitenkin epäilyt heti vääriksi johdattamalla Giantsin Super Bowliin 2000, jonka Baltimore kuitenkin lopulta voitti. Viime kausi oli Collinsin uran ehkäpä paras - hän heitti ensimmäisen kerran yli 4,000 yardia. Collins on luotettava QB, joka pystyy erilaisiin ratkaisuihin. Miinuksia ovat hitaus ja se, että Collins on inconsistant ja heittää liian usein liian ylös eikä kohti receiverin rintaa. Lisäksi Collins odottaa joskus turhan kauan ennen kuin päästä pallon käsistään. Great fit for the Giants, however. Kaksikko Collins-Shockey tulee olemaan kaikkien joukkueiden tarkkailun alla.

Donovan McNabb (Eagles): McNabb on monen mielestä NFL:n yksi parhaista pelaajista ja täydellinen quarterback. "The Scramburgler" voi tehdä oikeastaan ihan mitä vain, mikä tekee puolustuslinjan työskentelyn McNabbia vastaan todella vaikeaksi. McNabb osaa heittää (esimerkiksi 25 touchdownia 2001) ja juosta (460 rushing yards 10 pelissä viime kaudella, vaikka oli loukkantuneena) - McNabbilta voi odottaa melkein mitä tahansa, joko pitkää heittoa tai sitten 15 yardin nopeaa juoksua. Donovan on profilic "pocket passer" ja pystyy heittämään hyvin vaikeisiinkin paikkoihin ja syötöt lähtevät yleensä salamannopeasti. Muistaakseni McNabbin lukemat olivat koko liigan pienimmät kun vertailtiin niitä aikoja joita quarterbackit pitävät palloa ennen heittoa. McNabb on yksi parhaista ja vasta nyt oikeastaan uransa huipulla.

Daunte Culpepper (Vikings): Modernin ajan quarterback, joka pystyy McNabbin tavoin sekä heittämään että juoksemaan. Daunte on yksi suurimmista tulevaisuuden nimistä, heitti viime kaudella 18 touchdownia ja yli 3,800 yardia and rushed for 609 yards & 10 touchdowns. Culpepperilla on kokemattomana vielä parannettavaa ja hänen odotetaan nostavan Minnesotan ylpeyden jälleen pudotuspeleihin. Entinen Central Floridan superlupaus, joka pystyy heittämään myös kauas, mutta tarkkuudessa on parannettavaa. Teki juuri kalliin monivuotisen sopimuksen Vikesien kanssa.

Brett Favre (Packers): Legenda. Favre on heittänyt yhdeksällä kaudella peräkkäin vähintään 20 touchdownia ja on yksi harvoista jäljellä olevista old school quarterbackeista, jotka käyttävät aseenaan pelkkää käsivartta. Ja siinä Brett Favre on edelleen lajin aatelia. Favren voisi kehua maasta taivaaseen, mutta se on tarpeetonta, koska kaikki lajia seuraavat varmasti tietävät mistä miehestä on kysymys. Ei ole oikeastaan olemassa sellaistaa paikkaa minne Favre ei pystyisi heittämään. Valittiin 90 luvulla kolme kertaa peräkkäin Pro Bowliin ja johti samalla Packersit 1996 Super Bowlin voittoon. Favre merkitsee NFL:lle vähän samaa kuin Mark Messier ja Steve Yzerman jääkiekolle tai Roger Clemens baseballille. Old school. Juoksee todella harvoin, mutta käyttää kättään tehokkaammin kuin kukaan muu QB.

Michael Vick (Falcons): Culpepperin ja McNabbin tapaan yksi uuden sukupolven quarterbackeista, josta tulee vielä valovoimainen tähti. Löi itsensä heit toisella kaudellaan läpi ~3,000 passing yardilla (16 TDs) ja johti koko liigan quarterbackeja 777 rushing yardilla (8 TDs). Miehen räjähtävä nopeus tekee Vickista lähes mahdottoman to sack ja linjamiesten pysäyttää jos hänet päästetään juoksemaan. Vickilla on vielä parannettavaa heittotarkkuudessa ja luotettavuudessa. Saa nähdä miten mies selviää toisella täydellä kaudellaan. Growing pains? Maybe, mutta kannattaa seurata miehen otteita tarkasti.

Brad Johnson (Buccaneers): Johti viime kaudella Bucs Super Bowlin voittoon ja parantaa varmasti coach John Grudenin alaisuudessa. Kaksikko Johnson-Johnson (Keyshawn) tulee tekemään kovaa tulosta, jos se päästetään vauhtiin. Johnson on aika perinteinen QB, ei juokse mutta osaa heittää hyvin, vaikka välillä hätäilee ja sitten ne on intercepted. Viime kaudella Johsonin QB rating oli kuitenkin 92.9, joten paljon voi odottaa taas ensi kaudella. Bucsien plei perustuu periaatteessa Warren Sappin johtamaan puolustuslinjaan, joten Johnsonin ei tarvitse ratkaista pelejä yksin heittämällä 350 yardia ja 3 touchdownia jokaisessa ottelussa.

Kordell Stewart (Bears): Ei koskaan oikein onnistunut täydellisesti Pittsburghissa ja menetti paikkansa lopulta Maddoxille. Kuten jo Roccocin sanoi niin todella monipuolinen kaveri, joka pystyy pelaamaan montaa paikkaa hyökkäyksessä. Stewart on koko uransa aika juossut peräti 35 touchdownia - the most for active quarterbacks. Toivottavasti löytää uuden vireen Chicagossa, sillä parhaimmillaan Stewart on todella arvaamaton ja pystyy dominoimaan puolustuslinjaa yllättävillä valinnoillaan.

Jeff Garcia (49ers): Muodostaa Terrell Owensin kanssa tappavan kaksikon 49ersin hyökkäyksessä. Garcia tuli liigaan vasta 28 vuotiaana viisi vuotta sitten, joka ikä alkaa jo pikkuhiljaa painaa, mutta on silti liigan eliittiä. Garcia on yllättävän hyvä juoksemaan 33 vuotiaaksi, heittopeli on ajoittain epävarmaa (10 interceptions in 2002), mutta toisaalta Garcia pystyy heittämään erilaisilla variaatioilla, vaikka yleensä kohteena onkin Owens. Jos vain saisi ailahtelevaisuuden pois niin olisi potentiaalia aina Pro Bowliin asti.

Kurt Warner (Rams): Muistetaan lähinnä maagisesta kaudesta 1999, jolloin Warner johdatti Ramsit Super Bowlin voittoon. Heitti tuolloin yli 4,300 yardia ja uskomattomat 41 touchdownia ja Super Bowlissa NFL record 424 yardia Tennesseeta vastaan. Melko perinteinen "pocket passer", joka käyttää mieluummin kättään kuin lähtee juoksemaan ja käyttää hyökkäyksissä lähes jokaista wide receiveria, Warner ei ole koskaan oikeastaan pitänyt go-to kavereista vaan haluaa levittää peliä ympäri kenttää. Warner tulee kamppailemaan ensi kaudella kuitenkin peliajasta Marc Burglerin kanssa, joka paikkasi viime kaudella 3rd string quarterbackina loukkaantuineita Warneria ja Jamie Martinia. Saa nähdä pystyykö kaupungin sankari pitämään pelipaikkansa.

 

[Rocco]

Mielenkiintoista huomata se, että tummaihoiset QB:t ovat juuri niitä jotka mielellään pallon kanssa juoksevat ja siinä vielä menestyvät. Stewart, Culpepper, Vick, McNabb, McNair, Brooks... Taitaa oikeastaan vain Garcia olla valkonahoista sellainen QB joka juoksee aika paljon. Jacksonvillen Marc Brunell oli nuorempana hyvä pallonkantaja mutta ikä on hieman hidastanut miehen menoa. No, toisaalta ovathan lähes kaikki keskushyökkääjät liigassa tummaihoisia joten se pallon kanssa juokseminen on heille tutumpaa. Lieneekö tilanne se että kaikki ns. pääasialliset keskushyökkääjät (HB) ovat tummaihoisia ja blokkaavat keskushyökkääjät (FB) ovat valkoisia. Mike Alstott Tampassa pelaa kyllä erittäin mallikkaasti molempia rooleja vaikka onkin kokonsa puolesta melkein kuin hyökkäyksen linjamies...

 

[JLand]

Periaatteessahan quarterbackien juokseminen on yleistynyt vasta ihan viime vuosina, sillä ennen lähes kaikki old school quarterbackit olivat valkoihoisia. Johnny Unitas, Joe Namath, Jim Kelly, Joe Montana, Terry Bradshaw, Dan Fouts, Dan Marino, John Elway, Phil Simms, Brett Favre etc o(li)vat kaikki tappavia heittokoneita ja vasta nykyinen McNabbin sukupolvi on aloittanut kunnolla juoksemaan ja haastamaan puolustuslinjaa.

 

[Roku]

Mitenkä yleistä NFL:ssä on tuo pelaajien pelipaikkojen vaihtaminen pelin aikana?

Eli kun noilla joukkueilla on jokaiselle pelipaikalle ainakin yksi oma valmentajansa, niin ilmeisesti pelaajat myös treenaavat pelkästään oman tonttinsa hoitamista? Vai tapahtuuko sellaista, että esimerkiksi puolustuksen tai hyökkäyksen 135-kiloinen linjamies siirtyisikin pallonkantajaksi tilanteessa jossa pallo on vaikkapa viiden-kuuden jaardin päässä maalilinjasta? Voisin ainakin kuvitella, että kun pelinrakentaja antaisi pallon tämmöiselle lumimiehen kokoiselle hepulle niin miestä edestä lakoaisi kuin heinää äijän jyrätessä täydellä höyryllä nuo vaadittavat jaardit...

Tietenkin vastustajallakin on omat isot miehensä sitten asettaa häntä pysäyttämään, mutta käytetäänkö tämmöistä kikkaa NFL:ssä? Säännöthän eivät tietääkseni sitä kiellä?

 

[Rocco]

Legendaarinen William "Refridgerator" Perry oli aluksi vain linjamies. Hänet varattiin korkealla varausnumerolla "koska on parempi että hän pelaa meillä eikä meitä vastaan"... Mies oli vain yksinkertaisesti todella iso eikä pelitaidot olleet kovinkaan kummoiset.

Uran alkuvaiheessa häntä käytettiin kertaalleen yllättäen blokkaavana keskushyökkääjänä ja tietysti hänen takanaan juossut keskushyökkääjä tekaisi maalin... Ja taisi samalla kaudella samainen 150-kiloinen roikale tehdä itsekin maalin, ottamalla kiinni heiton maalissa. Tämän jälkeen Fridge saikin keskittyä omaan pelaamiseensa linjassa.

Muuten on aika harvinaista että pelaajat pelaavat eri pelipaikalla kuin normaalisti. Yleensä jos vaihtoja tapahtuu niin ne ovat:

Laitahyökkääjä <-> Puolustuksen takamies
Puolustuksen tukimies <-> Puolustuksen linjamies
Keskushyökkääjä <-> Laitahyökkääjä

Todella harvoin näkee puolustuksen pelaajaa hyökkäyksessä tai hyökkääjää puolustuksessa. Monesti esim. Yliopistossa pelipaikka on toinen mitä NFL:ssä pelaa. Monet yliopistojen kakkospelinrakentajat ovat NFL:ssä muissa rooleissa.

Tällä kaudella Tampa Bay käytti puolustuksen linjamiestä Warren Sapp:a maalilinjapeleissä sisemmän laitahyökkääjän blokkaavassa roolissa. Muuten ovat pelaajien pelipaikkojen vaihdot todella harvassa. Tulee mieleen juuri vain QB Kordell Stewart, jota Pittsburgh käytti mm. Super Bowlissa neljäntenä laitahyökkääjänä ja Dallasissa silloin pelannut Deion Sanders joka oli usein laitahyökkääjänä, vaikka pelipaikka oikeasti oli takamies, CB.

 

[JLand]

Onhan se periaatteessa mahdollista, mutta eivät joukkueet yleensä tuollaista taktiikkaa käytä. Jos uuden 1st downin saamiseen on matkaa esimerkiksi vain 1 yardi niin silloin quarterback yrittää hypätä tarvittavan yardin joko itse tai FB/HB/RB ryntää täysillä päin puolustuslinjaa ja saavuttaa sen yardin siten. Running backille on nimenomaan tärkeää olla vikkelä sekä nopea. Jos 3rd down tilanteessa on matkaa uuteen 1st downiin enemmän kuin 4 tai 5 yardia niin Giants ainakin yleensä heittää.

Muutenkin Giantsin hyökkäystaktiikassa on ollut Fasselin aikana vähän puutteita. Joukkueet ovat jo oppineet, että Fasselin hyökkäykset yleensä uoksevat ensimmäisellä ja toisella yrityksellä, joten silloin kolmannella Collinsin on pakko heittää, joten vastustajan puolustus tietää ryhmittyä nickel kuvioon, mikä tekee heittojen onnistumisesta paljon vaikeampaa. Loppukaudella Giants heitti jo enemmän screenia eikä enää vain Barber juossut ensimmäisellä ja toisella yrityksellä.

Pelipaikkojen vaihtamisesta tuli mieleen, että muutama kausi sitten jo mainittu Kordell Stewart pelasi Pittsburghissa ottelussa Dallasia vastaan quatrebackin lisäksi sekä wide receiverina että keskushyökkääjänä. NFLssähän vain quarterbackilla saa olla puheyhteys valmennusjohtoon ja kun Steelers pisti yhdessä vaiheessa kentälle 2nd string quarterbackin ja Stewartin wide receiveriksi niin Pittsburghilla oli kentällä 2 pelaaja joilla oli yhteys valmentajaan. Cowboys muistaakseni valitti asiasta, mutta en muista miten juttu lopulta päättyi.

 

[Roku]

Kiitos vastauksista, herrat.

Tuo Jääkaappi Perry minulla olikin mielessä, kun tuota asiaa mietiskelin. Muistan nimittäin vuoden 1986 tai 1987 Super Bowlista, kun Chicago Bears pelasi New England Patriotsia vastaan, että tuolloin Perry olisi tämmöisen tempun tehnyt, ja silloin Chicagon valmentajan neroutta olisi jopa kehuttukin kun keksi tätä Jääkaappia käyttää hyökkäyksessä.

En tosin ihan tarkkaan muista että tekikö Perry maalin tuolloin vai raivasiko tilaa toiselle keskushyökkääjälle, enkä sitäkään että tapahtuiko tuo Super Bowlissa vai jossain sitä edeltäneessä play off-pelissä, mutta samassa tapauksessa kumminkin ollaan.

 

[JLand]

AFC Quarterback Preview

Rich Gannon (Raiders): Gannon on yksi liigan parhaista quarterbackeista ja uransa huipulla nyt 38 vuotiaana. Heitti viime kaudella 4,689 yardia ja 26 touchdownia. Gannon on todella monipuolinen QB ja ennen kaikkea tarkka kuin mikä. Ei ole niin kauhean nopea jalalla, mutta on todella hyvä harhauttamaan blokkaajia ja muuta puolustusta. Super Bowlissa Gannon ei ollut oma itsensä, sillä hän ja koko Raiders joukkue luottivat mielestäni aivan liikaa Gannonin heittopeliin - tosin Tampan nopeaa puolustusta vastaan heittäminen oli periaatteessa ainoa järkevä vaihtoehto. Jos vain pystyy pelaamaan samalla tasolla kuin viime kaudella Super Bowlia lukuunottamatta niin on yksi liigan parhaista quarterbackeista.

Jake Plummer (Broncos): Legendaarisen John Elwayn saappaisiin hypännyt Brian Greese lähti Miamiin, joten Broncos joutui hankkimaan Plummerin Arizonasta. Sanoisin että tässä on tämän vuoden dark horse. Broncos coach Mike Shanahan tunnetaan hyvänä valmentajana quarterbackeille, joten Arizonassa aijoittain epävarmasti pelannut Plummer (20 interceptions viime kaudella) voi yllättää. Plummer oli aikanaan todella iso tähti Arizona Staten yliopistossa ja johti heti ensimmäisellä NFL kaudellaan Cardsit post seasonille 16 vuoden tauon jälkeen. Osaa myös juosta, mutta pitäisin Plummeria ennemmän vain heittävänä quarterbackina mikä on kuten jo on todettu niin harvinaista nykypäivän pelinrakentajille. Tasaisuutta otteisiin niin Plummer voi olla mielenkiintoinen seurattava ensi kaudella.

Peyton Manning (Colts): Oma suosikkini. Manningia hehkutettiin jo nuorena seuraavana John Elwayna ja nyt on aika lunastaa lupauksia. Plummerin ohella Manning on nuorista näistä kavereista ainoa joka käyttää aseenaan kättään - ja tehokkaasti. Peyton on heittänyt neljänä peräkkäisenä kautena yli 4,000 yardia ja lisäksi Manning on NFL:n historian ainoa quarterback joka on heittänyt kaikkina neljänä ensimmäisenä kautenaan yli 3,000 yardia. Manning on lisäksi vain 2 quarterbackia (Marino ja Fouts) ovat heittäneet kolmena peräkkäisenä kautena yli 4,000 yardia, mutta Manning on siis ainoa joka on tehnyt sen heti tulokaskaudestaan lähtien. Asiantuntijat sekä valmentajat ympäri liigaa rakastavat tätä nuorukaista, joka heittää kuin legendaarinen Jim Kelly aikoinaan - kovaa, pitkälle ja tarkasti. Manning on neljänä pelaamaan kautena valittu jo kaksi kertaa Pro Bowliin. Tässä on seuraava täydellinen heittävä quarterback. Jos Manning pelaisi paremman hyökkäyksen takana (esimerkiksi Giants) niin hän olisi jo 26 vuotiaana elävä legenda. Ketä kiinnostaa Michael Vickin juoksut kun Manning paukuttaa omasta päästä 2 heitolla touchdownin. Heitti viime kaudella 27 touchdownia, mutta myös 19 interceptions - tosin Coltsin hyökkäys Manningia lukuunottamatta ei ollut liigan parhaita. Watch out Elway & co, Manning is for real.

Steve McNair (Titans): Donovan McNabbin kaltainen monipuolinen quarterback - eli juoksee ja heittää. Tennesseen hyökkäys ei ole tähän asti antanut McNairille pahemmin tukea, mutta silti McNair heitti viime kaudella yli 3,300 yardia ja 22 touchdownia. McNair on todella vaarallinen juoksijana - nopea ja voimakas (rushed for 440 yards & 3 touchdowns...kaudella 1997 McNair juoksi yli 670 yardia ja 8 touchdownia). Titansin arveluttava hyökkäys pakottaa usein McNairin juoksemaan itse ja miksi hän ei juoksisi, koska sen osaa. Kannattaa seurata. Hyvä ja liikkumaan, tosin odottaa heitoissaan vähän liikaa.

Chad Pennington (Jets): New York Jetsin suurin tulevaisuuden lupaus. Johdatti Jetsit viime kaudella post seasonille heittämällä 15 ottelussa (periaatteessa 12 starterina) 3,210 yardia ja 22 touchdownia (vain 6 interceptions). Penningtonin QB rating oli koko liigan paras for starters (104.2). Pennington oli se syy miksi Jets nousi post seasonille. Tässä on kaveri jolla on edessään todella valoisa tulevaisuus. Ikääkin on vasta 26. Pennington outplayed Peyton Manning AFC Wild Card ottelussa kun Jets murskasi Coltsit 41-0. Lisäksi Pennington oli vain viikkoa aikaisemmin voittanut kaksintaistelussa itsensä Bret Favren Giants Stadiumilla. Pennington on verrattavissa täysin Manningin - nuori quarterback, joka tekee tuhoa kädellään ja tulee vielä dominoimaan liigaa Manningin kanssa samalla tavalla kuin Elway, Marino, Favre, Montana & co aikoinaan.


Siinä nyt muutama. Monta jäi vielä esittelemättä - esimerkiksi Jay Fiedler (Miami), Brian Griese (Miami), Drew Bledsoe (Buffalo), Aaron Brooks (New Orleans), Tom Brady (New England)

 

[JLand]

Nostetaanpa tämäkin nyt ylös kun training campit alkavat tällä viikolla - esimerkiksi Jets aloittaa tänään ja Giants huomenna.

Tämän vuoden draft varauksista Jetsin Dewayne Robertson teki alkuviikolla sopimuksen ja eilen Houstonin Andre Johnson pääsi sopuun Texansin kanssa. Robertson tulee ainakin saamaan välittömästi peliaikaa sillä NFL asetti defensive tackle Josh Evansin pelikieltoon.

 

[Rocco]

Ihan näin sivuhuomautuksena...

Sain eilen postissa NCAA 2004 pelin PS2:lle. Peli on siis jenkkien yliopistosarjan "pikkuveli" Madden 2004:lle. 117 joukkuetta + parikymmentä alemman tason jengiä joilla voi otteluita pelata. Peliä ei myydä kuin Jenkeissä mutta itse Mod-piirillä varustetulla PS2:lla pystyn pelaamaan peliä. Ja tilaus piti tehdä kaverin kautta jenkeistä.

 

[JLand]

Viestin lähetti Rocco
Mielenkiintoinen nimi on myös Nebraskan yliopistosta Heisman-trophylla pari vuotta sitten palkittu Eric Crouch. Siinä on todella vikkeläjalkainen QB. Näin muutaman pelin jossa hän itse juoksi toistasataa jaardia, heitti 200 ja vielä kikkapeleillä otti vastaan pari heittoa ja teki yhdessä pelissä kolme TD:tä... juoksi yhden, heitti yhden ja otti vielä vastaan WR reverse pass-pelillä yhden... Hänet varattiin St.Louisiin pari kautta sitten mutta lopetti koska pelinrakentajan paikkaa ei luvattu. Nyt hän koittaa palata Green Bay Packersien riveihin, nimenomaan QB:na ja potkunpalauttajana.

Eipä taida Crouchin NFL urasta tulla sittenkään mitään, sillä mies lähti jo ensimmäisten harjoitusten jälkeen eilen pois Packers-ryhmästä ja toiveet NFL-urasta loppuivat todennäköisesti siihen.

 

[Rocco]

Joo, ikävää tuollainen Crouchin kiukuttelu. Kaverilla on jalkoja ollakseen hyvä laitahyökkääjä, edes kohtalainen keskushyökkääjä tai ainakin hyvän tason potkujen palauttaja. Pelinrakentajan taidoista NFL:ssä ei osaa sanoa tarkemmin mutta mikään Michael Vick hän ei ole. Liian paljon menestystä liian nuorena?

Saisikohan hänet houkuteltua Suomeen pelaamaan...?

 

[JLand]

Lauantaina alkaa pre-season kun Jets ja Bucs kohtaavat Japanissa.

Giantsin training camp on alkanut kuulemma hyvässä hengessä. Tämän kesän draftin ykköskierroksen varaus DT William Joseph ei ole vielä allekirjoittanut sopimusta, mutta eiköhän sekin pian saada tehtyä.

Raportit Albanysta kertovat, että Jeremy Shockey on aivan hirvittävässä kunnossa, Collins ja Toomer ovat esitelleet muutaman highlight reel esityksen ja Keith Hamilton on akillesjänneloukkaantumisensa jäljiltä tullut takaisin yhtä kovana kuin aikaisemminkin. Punter Jeff Feagles on puolestaan ihastuttanut potkuillaan inside the 20 and 10. Rookie David Tyree on kuulemma hullu.

Katseet tulevat ensi kaudella kääntymään etenkin offensive linen oikean puolen työskentelyyn. Giants menetti offensive linjasta (right) tackle Mike Rosenthalin ja (right) guard Jason Whittlen, mutta sai pidettyä onneksi (left) tackle Luke Petitgoutin $30 miljoonan sopimuksella. Rosenthalin ja Whittlen paikoille ovat tarjolla at (right) guard Tam Hopkins ja at (right) tackle Ian Allen tai rookie David Diehl, joka on pelannut myös guardina. Vasemmalla puolella Petitgoutin kanssa pelaa aloituksessa todennäköisesti at (left) guard Rich Seubert. Chris Bober aloittanee sentterinä. Training campilla Hopkins ja Allen saavat ainakin kunnollisen vastuksen kun vastassa ovat harjoituksissa defensive linen Hamilton, Strahan, Holmes ja Criffin.

Kaikkein mielenkiintoisin hankinta off-seasonilla oli kuitenkin mielestäni punt/kick returner Brian Mitchell, joka on return miehenä NFL:n historian paras ja verrattavissa NFL:ssa täysin Esa Tikkaseen. Warren Sapp puhuu paljon, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen kuinka Mitchellin suu käy. Vihasin yli kaiken Mitchellia kun hän oli Phillyssa ja sekoitti aina Collinsin pään selityksillään, joten voin vain olla kiitollinen, että Brian on nyt East Rutherfordissa.

 

[JLand]

Uusi kausi alkoi virallisesti tänään kun New York Jets ja Super Bowl champions Tampa Bay Buccaneers kohtasivat juuri äsken Tokiossa.

Bucs jyräsi aika vaivattoman tuntuisesti Jetsin yli 30-14. Melko leppoisaa pelailuahan matsi oli kun kumpikin joukkue vielä haki kuvioitaan etc, mutta Tampan kivenkova puolustus oli aivan yhtä mahdoton rikottava kuin viime kaudellakin.

Bucsin quarterbackit Chris Simms ja Sean King ihastuttivat muutamalla upealla heitolla, jotka Charles Lee ja Reggie Barlow ottivat kiinni.

Jetsien paras oli wide receiver Curtis Conway.

 

[redruM]

Viestin lähetti JLand
Periaatteessahan quarterbackien juokseminen on yleistynyt vasta ihan viime vuosina, sillä ennen lähes kaikki old school quarterbackit olivat valkoihoisia. Johnny Unitas, Joe Namath, Jim Kelly, Joe Montana, Terry Bradshaw, Dan Fouts, Dan Marino, John Elway, Phil Simms, Brett Favre etc o(li)vat kaikki tappavia heittokoneita ja vasta nykyinen McNabbin sukupolvi on aloittanut kunnolla juoksemaan ja haastamaan puolustuslinjaa.

Poikkeus joka vahvistaa tuon "McNabb/Vick-sukupolvi"säännön on Randall Cunningham, joka juoksi aika huimia lukemia Eaglesissa 80-90 luvun taitteessa, siinä vaiheessa oli vielä aika eksoottista että QB juoksi mielellään. Miehellä taitaa olla muuten vieläkin nimissään liigan historian pisin lentopotku, Giants Stadiumilla myötätuuleen kolmannella downilla n. 90 jaardia.

Niin, ja kyllähän Favrekin oli jonkunnäköinen juoksu-uhka nuorempana poikana, mutta nämä Marinot, Simmsit ja Kellyt eivät paljoa kirmanneet.

 

[JLand]

Totta, Randy juoksi Phillyssa joskus 90-luvun alussa melkein 1,000 yardia kauden aikana ja on varmasti McNabbin & co esikuvia.

Favre on tainnut vain kerran tai kaksi ylittää 200 rushing yardia kauden aikana - kuitenkin aika vähän verrattuna siihen millaisia lukemia Vick, McNabb, Culpepper ja McNair juoksevat.

Tänään on pre-seasonin toinen ottelu kun Kansas City ja Green Bay Packers ottavat yhteen.

Giants aloittaa torstaina at New England. Giantsin tämän vuoden draftin ykköskierroksen varaus William Joseph ei ole vieläkään allekirjoittanut sopimusta ja ei pelaa ainakaan torstaina. Giantsilla on kiire saada Joseph mukaan sillä kausi lähestyy ja mies ei ole ollut mukana vielä yhdessäkään Giantsin harjoituksessa rookie mini-campin jälkeen.

Training camp raportit kertovat edelleen samaa kuin aikaisemminkin: Jeremy Shockeyta on mahdoton pysäyttää. Kerry Collins oli heittänyt scrimmagessa 10/10 (113 yards) ja 4/78 yards niistä löysi tiensä Amani Toomerin käsiin. Jopa Ron Dayne näytti (vihdoinkin) hyvältä - 8 carries for 48 yards.

 

[JLand]

Pats top Big Blue

New England Patriots 26 - NY Giants 6

Eipä alkanut kovinkaan ruusuisesti Giantsin pre-season tänäkään vuonna. Paljon kehuttu hyökkäys oli täysin hukassa sen ajan mitä 1st team offense pelasi ja puolustus vielä pahemmin tuuliajolla.

Jo pelin ensimmäinen drive näytti mitä oli luvassa kun Tiki Barber fumbled ja Patriots recovered. Sen jälkeen Tom Brady löysi täysin vapaana olleen Troy Brownin (Giants LB Dhani Jones unohti Brownin vapaaksi) for a 16 yard touchdown -- 7-0 Pats.

Eikä ainakaan parempaa ollut luvassa, sillä Kerry Collins heitti seuraavaksi interceptionin hakiessaan Shockeyta keskeltä ja Adam Viniaterin field goal vei New Englandin 10-0 johtoon. Sen enempää ei peliä tarvinnutkaan sitten enää katsoa.

Offensive linen oikea puoli oli juuri niin heikko kuin pelkäsinkin. Tam Hopkins ja Ian Allen hävisivät kaikki kaksinkamppailut ja tuloksena oli 2 sacks for New England.

Collins oli huono eikä löytänyt heitoillaan oikein ketään. Tosin koko 1st team hyökkäys oli todella aneeminen -- Toomer ja Hilliard pudottelivat palloja, Shockey keskittyi aukomaan turpaansa ja Barber rushed for only 10 yards (8 carries). Huvittavinta olikin se, että running back Ron Dayne sai heitot parhaiten kiinni. WR Tim Carter oli Daynen ohella hyökkäyksen ainoat onnistujat.

Puolustuksesta puuttuivat Strahan, Washington ja Peterson, joten Giants ei ollut pelissä edes parhaalla mahdollisella aloituskokoonpanollaan. Osi Umeniyora pelasi hyvän ottelun.

Ilahduttavinta muuten aneemisessa Giantsin pelissä oli katsoa kick/punt returner Brian Mitchellin ja punter Jeff Feaglesin työskentelyä. Mitchell ei pidä turhaan hallussaan kolmeatoista NFL-ennätystä ja Feaglesin potkut laskeutuvat järjestään inside 20.

Tosin eipä näistä ensimmäisistä pre-season peleistä kannata paljon vetää johtopäätöksiä, sillä aloituskokoonpanojen pelaajat pelaavat yleensä maksimissaan vain ensimmäisen neljänneksen. Esimerkiksi vuonna 2000 Giants hävisi kaikki neljä pre-season otteluaan ja pelasi lopulta Super Bowlissa.

Yksi asia näytti vieläkin pysyneen tosin Giantsin pelissä samana kuin aina ennenkin Fasselin aikakaudella: the Giants always run on 1st and 2nd and throw on 3rd. Toivottavasti Fassel pääsee tästä pahasta tavastaan eroon ennen kauden alkua, sillä eilenkin jokainen ottelua katsonut tiesi automaattisesti mitä tulisi tapahtumaan on a 3rd down - shotgun/nickel -> incomplete/intercepted.

 

[JLand]

Giants hävisi viime viikonloppuna myös toisen pre-season ottelunsa, tällä kertaa Carolina Panthersille (20-10).

Nyt joukkueen hyökkäys näytti jo vähän paremmalta kun Tiki Barber pääsi juoksemaan ja Collins löysi Amani Toomeria heitoillaan. Silti vieläkin offensive linen uusittu oikea puoli tuottaa ongelmia. Tam Hopkins ja Ian Allen eivät voita kaksinkamppailuja, mikä luo Collinsiin paljon enemmän painetta kun pass rushers pääsevät jyräämään linjan läpi.

Lisäksi Fasselin play calling ihmetyttää minua edelleen. Miksi GIants ei voi heittää palloa, jos kerran vaihtoehtoina ovat Toomer, Hilliard ja Shockey??? -- kaikki Pro Bow caliberia. Tiki on yksi pelin parhaista running backeista mutta Fassel kuormittaa miestä aivan liikaa. Ron Dayne ei ole osoittanut pystyvänsä auttamaan Tikiä ja lisäämään Giantsin juoksuvoimaa ja Dorsey Levens on short yardage specialist. On tietysti järkevämpää juosta palloa, jos offensive line ei pysty pitämään puolustusta pois Collinsin iholta, mutta koska Toomer ja Shockey ovat pelipaikkojensa ehdotonta eliittiä, niin on mielestäni typerää, että Fassel ei uskalla käyttää heidän taitojaan rohkeammin. Vaikka Giants tekikin viime kaudella siitä lähtien kun Fassel otti play calling duties itselleen yli 25 pistettä ottelua kohti niin joukkueen hyökkäys on ollut aina todella ennakoitavaa, kuten on jo tullut esille.

Puolustus kyllä kestää Strahanin ja Hamiltonin johdolla. Tosin montaa loukkaantumista joukkueen defense ei kestä. Will Allen ja Will Peterson ovat nuorina cornerbackeina parasta mitä Giants voisi toivoa, mutta heidän jälkeen depth chartissa olevat Ralp Brown ja Kato Serwanga eivät ole starting unit ainesta. Giants keräsi viime kaudella vain 11 interceptions -- puolustuksen ainoa ongelma on oikeastaan tässä. Allen pudottaa paljon varmoja syötönkatkaisuja. Giantsin run blocking on parasta mitä voi tarjota ja Michael Strahan on liigan paras pass rusher.

Lauantaina pelataan annual Giants vs. Jets pre-season ottelu, jonka voittaja saa taas vähän aikaa kehua omistavansa Meadownlandsin bragging rights.

 

[Cube]

Viestin lähetti JLand
Silti vieläkin offensive linen uusittu oikea puoli tuottaa ongelmia. Tam Hopkins ja Ian Allen eivät voita kaksinkamppailuja, mikä luo Collinsiin paljon enemmän painetta kun pass rushers pääsevät jyräämään linjan läpi.

Arvaanpa, että tuohon Jints tulee tällä kaudella kaatumaan, vaikka muualla näyttääkin varsin hyvältä. O-Line on futiksessa mielestäni vähän sama kuin maalivahtipeli lätkässä.. Ilman sitä on vaikea menestyä. Jos offensive line kusee, niin hyökkäys kaatuu kuin korttitalo.

Toivotan kuitenkin Giantsille onnea alkavaan kauteen. En ihmettelisi, vaikka joukkue menisi kuinka pitkälle.. Mun osumatarkkuus näissä jutuissa on nimittäin sitä luokkaa, että väärä veikkaus on ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

 

[redruM]

Kummasti näytti vieläkin toimivan "John Madden-kirous", eli pelaajalla, joka on JM-pelin kannessa, kausi menee poskelleen, nythän Falconsin messiaalta Michael Vickiltä napsahti joku luu jalasta, ja mies on sivussa kuutisen viikkoa.

Kauden lähestyessä on taas todettava, miten hyvin palkkakatto NFL:ssä toimii, mahdollisia mestarisuosikkeja löytyy toistakymmentä, ja viime vuosinahan myös yllättäjiä (Ravens, Falcons, Patriots) on löytynyt. Palkkakaton jonkunlaisena haittapuolena on tosin pidettävä sitä, että ko. syystä joukkueet joutuvat potkimaan tähtipelaajiaan keväisin pihalle pysyäkseen katon alapuolella.

Tällä viikolla Urheilukanavalta muuten tulee jenkkifutista joka päivä, MM-kisoja, ja lauantaina Vaahteraliigan semifinaali. Onko kellään tietoa miten NFL:ää saisi näkymään, Super Bowlia enempää tuskin kotimaisilta kanavilta näkyy?

 

[Leiska]

Viestin lähetti redruM
Tällä viikolla Urheilukanavalta muuten tulee jenkkifutista joka päivä, MM-kisoja, ja lauantaina Vaahteraliigan semifinaali. Onko kellään tietoa miten NFL:ää saisi näkymään, Super Bowlia enempää tuskin kotimaisilta kanavilta näkyy?

Niin tulee, itse tuossa juuri katsoin eilisen Ranska-Japani -ottelun ensimmäisen puoliajan. Tänään olisi sitten luvassa Saksa-Meksiko. Mitä tuohon kysymykseesi tulee, niin Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto Ry:n kotisivuilla, eli osoitteessa www.sajl.org on keskustelufoorumissa puhetta juuri NFL:n näkyvyydestä Suomessa. DSF:llä ainakin jonkinlaista koostetta taitaa tulla.

 

[JLand]

Jets edge Jints

NY Jets 15 - NY Giants 14

Giants hävisi kolmannenkin pre-season ottelunsa, tällä kertaa paikallisvastustaja Jets nappasi Giantsilta voiton kun Giantsin second ja third strings munasivat pelin. Big deal, because the Giants offense finally caught fire.

Giantsin 1st team offense ja 1st team defense dominoivat Gang Greenia aivan totaalisesti -- ilman Shockeyta, Strahania ja Williamsia. Giantsin puolustus piti Penningtonia, Martinia ja kumppaneita täysin pilkkanaan. Keith Hamiltonin johtaman puolustuksen run blocking esimerkiksi oli niin täydellistä, että Jets ei saanut sitä vastaan mitään aikaan.

Liigan parhaaksi kehuttu hyökkäys oli ollut kahdessa ensimmäisessä pre-season ottelussa todella aneeminen, mutta eilen Collins & co pääsivät vauhtiin. Giantsin ensimmäinen drive oli todellinen masterpiece - melkein 10 minuuttia ja 96 yards - joka meinasi kuitenkin päättyä nolosti "vain" field goaliin, mutta on 4th down Collins löysi rookie tight end Visante Shiancoen täysin vapaana - touchdown Giants. Tuohon 10 minuutin dominointiesitykseen kuului muun muassa Giantsin harvoin käyttämä reverse, jolla Ike Hilliard juoksi 11 yardia.

Giants pysäytti Jetsin seuraavan driven kuin seinään ja koulutti seuraavalla omalla yrityksellään Jetsin puolustusta jälleen. On a 3rd down, Collins löysi hienosti keskelle leikanneen Hilliardin, joka juoksi karkuun McGrawlta ja 88 yardin touchdownin.

Maailma synkkeni Jetsin fanien silmissä ja joukkueen sisällä kun joukkueen nuori QB Chad Pennington mursi ranteensa Brandon Shortin päästyä yllättämääm hänet takaa. Jo aiemmin Atlanta Falconsin Michael Vick onnistui murtamaan jalkansa ja on sivussa ainakin 6 viikkoa ja nyt Pennington on todennäköisesti pitkään pois kuvioista. 40-vuotiaalla Vinny Testaverdella Jets ei mene pitkälle.

Ottelin loppu olikin sitten Jetsin hallintaa kun 2nd ja 3rd strings pelailivat ottelun loppuun. Giantsin back-up QB Jesse Palmer oli todella huono ja ratkaisi ottelun heittämällä interceptionin kun ottelua oli jäljellä noin 7 minuuttia. Palmer taitaa menettää paikkansa Jason Garrettille - torstaina pelattava viimeinen pre-season ottelu Ravensia vastaan ratkaisee paljon Palmerin tulevaisuutta.

Ottelun parhaita olivat Collins (13/23, 198 passing yards, 2 TD, 1 INT), Hilliard (7 catches for 150 yards, 11 rushing yards, 1 TD), Barber (10 rushes for 31 yards) ja Dorsey Levens (10 rushes for 34 yards), joka viimeistään nyt nappasi itselleen paikan Barberin back-upina, mikä tarkoittaa sitä että Ron Dayne alkaa olla kohta pois kuvioista. Collins ja Hilliard olivat tulessa - hienoa nähdä Ike taas takaisin pelikunnossa. Amani Toomer sai Collinsilta pallon vain kerran, mutta teki upean yhden käden kopin for 22 yards.

Jetsin parhaita olivat Testaverde ja Lamonte Jordan. Pennington ehti heittää 58 yardia, mutta oli kyllä täysin Giantsin puolustuksen armoilla. Omar Stoutmire, Keith Hamilton, Dhani Jones ja Michael Barrow johtivat kivikovaa Giantsin puolustusta - ilman Michael Strahania, joka paranteli vielä varmuuden vuoksi harjoituksissa murtunutta varvastaan. Lisäksi Jeremy Shockey oli pois murtuneen kylkiluun vuoksi, mutta molemmat ovat valmiita kauden alkuun mennessä. Safety Shaun Williams paranteli olkapäätään, mutta hänkin olisi pelannut, jos ottelulla olisi ollut jotain merkitystä.

Itseäni ilahdutti etenkin se, että Fassel käytti vihdoinkin Giantsin hyökkäyksessä erilaisia variaatioita -- esimerkiksi ensimmäisen driven reverse, jota Jetsin puolustus ei osannut yhtään odottaa ja Hilliard pääsi juoksemaan 1st downin. Muutenkin Giantsin hyökkäys on miljoona kertaa vaarallisempi kun pallo on ilmassa, sillä Collins, Hilliard, Toomer, Carter ja Shockey muodostavat eittämättä NFL:n tulivoimaisimman hyökkäyksen. Kun siihen lisätään vielä Barber, joka on yksi liigan viihdyttävimmistä ja parhaista running backeista, niin Giants pystyy parhaillaan dominoimaan mitä tahansa puolustusta kuten eilen Jetsia vastaan. Fasselin on uskallettava jatkaa samalla linjalla hyökkäyksen suhteen, eli ei enää running on 1st and 2nd, vaan pallo ilmaan on 1st down kohti Toomeria, Shockeyta tai Hilliardia.

Offensive line oli edelleen vähän epävarma, mutta rookie David Diehlin siirtyminen 1st team hyökkäykseen näytti tekevän hyökkäyslinjasta luotettavamman. Hopkinsin ja Allenin välillä näytti olevan kahdessa ensimmäisessä pre-season ottelussa paljon kommunikaatiovaikeuksia - lisäksi Hopkinsilla oon ollut pahoja vaikeuksia lukeja vastustajan peliä. Diehl pystyy pelaamaan sekä tackle että guard ja en yhtään ihmettelisi, jos nuorukainen olisi kahden viikon päästä avauskokoonpanossa kun Giants kohtaa kauden ensimmäisessä ottelussa St. Louisin Meadowlandsissa.

Chad Penningtonin loukkaantuminen tuli tosiaan pahimpaan mahdollisimpaan paikkaan. Coach Herm Edwards joutuu nyt luottamaan vanhaan ja raihnaiseen Vinny Testaverdeen sekä nuoreen Brooks Bollingeriin. Jets joukkue menetti jo aikaisemmin tänä vuonna Laveranues Colesin ja Chad Mortonin Washingtoniin ja nyt kun vielä Pennington on ulkona, niin joukkue joutuu venymään ihmeisiin pystyäkseen toistamaan viime vuoden sankariteot.

 

[Cube]

Jints edge all?

Viestin lähetti JLand
Liigan parhaaksi kehuttu hyökkäys..
- - -
Collins, Hilliard, Toomer, Carter ja Shockey muodostavat eittämättä NFL:n tulivoimaisimman hyökkäyksen.

Ohhoh.. Melkoisia väitteitä. Viime kaudella Giants eteni 365 jaardia/peli (kuudenneksi eniten liigassa) ja teki 20 pistettä/peli (22. liigassa). 'Vanhentuneita' tilastojahan nuo toki ovat, mutta onko Giantsin hyökkäys parantunut yhdessä kesässä niin paljon, että sitä voidaan nyt pitää liigan parhaimpana? Mikä nostaa sen esim. Peyton Manningin johtaman Colts-hyökkäyksen edelle? Toki Hilliardin paluu ja Shockeyn kehittyminen parantaa tilannetta, mutta että liigan paras... I have my doubts.

 

[JLand]

Giantsin viime kauden hyökkäystilastoja laskee enemmän kuin paljon seitsemän ensimmäistä viikkoa, jolloin Sean Payton called the plays. Sen jälkeen kun Jim Fassel otti play calling duties itselleen hävityn Eagles-pelin jälkeen, Giants teki keskimäärin ~27 pistettä ottelua kohti loppukauden ajan.

Collinsilla (career high ja NFC leading 4,073 passing yards ja team record 335 completions), Toomerilla (career high ja Giants franchise record 1,343 receiving yards), Barberilla (career high 1,387 rushing yards) ja luonnollisesti Shockeylla (led all tight ends with 894 receiving yards) on takanaan uran parhaat kaudet. Ja tuo hyökkäys outplayed muun muassa juuri Manningin viime kaudella Indianapolisissa (Giants voitti 44-27) ottelussa, jossa Collins heitti 366 yardia with a perfect rating of 158.3 (Manning heitti 365 yards, joista yli puolet neljännellä neljänneksellä, jolloin ottelu oli jo ratkennut).

Toki Coltsin hyökkäys on Manningin ja Harrison johdolla vaarallinen, mutta joukkueelta ei toisaalta IMHO löydy jokaiselle paikalle samanlaista bonafide asetta kuin Giantsilta, etenkin kun Big Blue sai pidettyä Hilliardin - joka toivottavasti pysyy tällä kertaa ehjänä - ja napattua off-seasonilla viime kaudella heikkoon special teams osastoon itsensä Brian Mitchellin ja Jeff Feaglesin. Giantsin hyökkäyksestä tekee vaarallisen sen leveys - Big Bluella on asettaa offensive linen oikeaa puolta lukuunottamatta jokaiselle hyökkäyspaikalle high profile miehiä.

Giantsin ainoa suurempi ongelma hyökkäyksessä onkin jo monta kertaa mainittu offensive linen oikea puoli. Vasemmalla puolella Luke Petitgout ja Rich Seubert ovat luotettava kaksikko, mutta Hopkinsin ja Allenin johtama oikea puoli on haavoittuva. Mielestäni kannattaisi kokeilla Diehlia Allenin paikalla at tackle vaikka Diehl onkin pääasiassa guard. Allen on hidas ja häviää kaksinkamppailuja huomattavasti enemmän kuin Tam Hopkins. Siinä missä Hopkinsilla on vaikeuksia lukea peliä, hän pystyy korvaamaan puutteitaan voimalla toisin kuin Allen. Siinä tapauksessa Allen olisi 2nd string tackle ja Barrett Brooks siirtyisi 2nd string guardiksi.

Petitgout-Seubert-Bober-Hopkins-Diehl näyttäisi jo paljon paremmalta. Toinen vaihtoehto olisi ollut siirtää 2nd string tackle Jeff Hatch vasemmalta puolelta oikealle - Giantsilla on tästä hyviä kokemuksia parin vuoden takaa kun Petitgout siirtyi oikealta puolelta to left guard. Eiköhän tuolla nykyisellä linjalla kuitenkin pärjätä niin kauan kuin Petitgout pysyy terveenä.

Täytyy tosin muistaa vanha sanonta, jonka mukaan "defense wins championships." Tampan puolustus on luonnollisesti kovin mitä löytyy, mutta heikko se ei ole Giantsillakaan. Strahan, Hamilton, Holmes ja Griffin muodostavat kovan linjan. Short, Barrow ja Jones ovat luotettavat, joskin vähän hitaat linebackers. Allen ja Peterson ovat nuori kaksikko, jolta on lupa odottaa paljon. Williams ja Stoutmire ovat luotettavat safetyt, tosin Sam Garnesin kokemukselle olisi vieläkin käyttöä - mies oli Sehornin ohella yksi pidetyimmistä GIants pelaajista. Tähän kun lisätään vielä kokenut end Keith Washington (Ravens fanina Cube varmaan muistaa vuoden 2000 Super Bowlin kun Washingtonin sacked Collins), nuori linebacker Nick Greisen ja tämän vuoden 1st round draft pick defensive tackle William Joseph, niin sanoisin että Big Bluen paketti on aika hyvin kasassa tulevalle kaudelle.