Perinteitä ei voi ostaa, eikä niiden siirtäminen onnistuneesti seuralta toisellekaan oikein taida olla mahdollista. Näin ollen mahdollisia nimivaihtoehtoja, joiden alla toimintaa jatketaan, ei nähdäkseni ole kuin kaksi: Blues tai K-Espoo. Ollaanpa näiden vaihtoehtojen hyvyydestä mitä mieltä tahansa, nimien yhteinen yli 30 -vuotinen historia pitää sisällään jo melko paljon sellaista sidosryhmiä sitouttavaa aineetonta pääomaa, jota homman menestyksellinen pyörittäminen edellyttää ja jonka säilymiseen toden totta kannattaa satsata. Ja tuskinpa konkurssipesän hoitaja nimioikeuksista mitään kovin kummoisia kilpailevia tarjouksia tulee saamaan, eli näistä maksettava hinta jäänee lopulta melko maltilliseksi.
Ja vielä junioritoiminnan vinkkelistä on syytä kiinnittää huomiota espoolaisen kiekkoilun yhtenäisyyteen, joka on viimeisten parin vuoden aikana vihdoin saavutettu; Suomen oloihin nähden todella huomattava määrä junnuja ja toimihenkilöitä on sitoutettu Blues -nimen alle (viimeisimpänä myös EPS ja EKS). Kun koko kylän väki (pois lukien muutamat ympäriinsä itkeskelevän punaisen kitisijäseuran fanittelijat) liputtaa nyt vihdoin samoja värejä, nimestä luopuminen (olivatpa perusteet tähän mitkä hyvänsä) tuntuisi täysin käsittämättömältä idealta ja kuvastaisi melkoista ymmärtämättömyyttä sitouttamisen ratkaisevasta tärkeydestä urheilubisneksessä.