Semmoinen sirkus sitten.
Ensimmäinen erä oli kutakuinkin kuolleinta menoa niin yleisössä kuin kaukalossakin mitä MSG:llä on tällä kaudella nähty, mutta pelin puolivälin tietämillä alkoihin sitten tapahtua, ja ketsuppipullo suorastaan räjähti auki. Tuohon saakka Canadiensin puolustus oli kestänyt melkoisen hyvin ja Montembeault näytti ottavan taas yhden helpon voiton Rangersista, mutta Kreiderin puolihuolimattoman roiskaisumaalin jälkeen peli aukesi täysin, ja kotijoukkue taisi iskeä neljä maalia neljään minuuttiin.
Sekä toisessa että kolmannessa erässä nähtiin kummassakin viisi(!) maalia, joten sanotaanko nyt näin että ei ehkä sitä ihan voittavinta kiekkoa kummankaan osalta. Rangersin ollessa vielä nollilla Quick otti useita tärkeitä torjuntoja, mutta muutamalle noista hänkään ei voinut mitään, ja tämä jätettiin taas liikaa oman onnensa ojaan karmeiden merkkausvirheiden ja huolimattomuuden johdosta. Menköön nyt tämän kerran läpi tällaisessa avoimien ovien pelissä, mutta se on selvää että tällaista peliä ei voi pelata sitten muutaman kuukauden päästä. Yksikään kovempi joukkue ei anna Rangersin mekastaa maalien muodossa tähän malliin sitten keväämmällä, ja vastavuoroisesti tällaisella puolustamisella turpaan tulee niin että tukka lähtee.
Se on toki plussaa että onnistumisia tuli laajalla rintamalla, ja se perkeleen ylivoimakin tuotti tulosta ensimmäistä kertaa ties kuin pitkän aikaan. Ekan erän ylivoima oli taas aivan uskomatonta kipsaamista ja pakottamista vailla ensimmäistäkään vetoa, mutta vähemmän yllättäen tuohonkin löytyi rentoutta maalien myötä. Kreidille ohjaus maalin edessä omaan vintage-tyyliinsä, ja pääsi lopulta iskemään ihan hattutempunkin. Myös Zibanejadille tehokas ilta, joten jospa nämäkin jätkät alkaisivat taas tuottamaan vähän enemmän tasakentällisin. Wheelerin tipahtamisen myötä tämän tilalla kierrätettiin alkuun Panarinia ja Lafrenierea, mutta kolmannessa erässä Vesey taisi paikata tuossa vakituisesti, ja täytti paikkansa hyvin. Ei pitkässä juoksussa ehkä toimiva ratkaisu, mutta sai työteliäisyydellään energiaa koko ketjulle. Aloittaa varmasti ykkösessä seuraavan pelin alussa.
Energiasta puheenollen, kolmosketjulta taas hyvää tekemistä ja jälleen kerran isoja maaleja ihan tasakentällisin. Sekä Cuylle että Kakko maalit mieheen, ja puheet jälkimmäisen kauppaamisesta tuntuvat taas kerran etäisemmiltä. Saapa nähdä.
Wheelerin loukkaantuminen näytti tosiaan sen verran pahalta että kyllähän tuo fokus siirtomarkkinoilla pitää siirtää ihan oikeasti siitä sentteristä tuonne oikeaan laitaan. Othman-kortin voi mielestäni kyllä unohtaa, pojalla oli sen verran hakemista jo noissa muutamissa peleissä aiemmin kaudesta, että vaikea nähdä tämän pysyvän mitenkään pelissä mukana siinä vaiheessa kun matsit vielä kovenevat. Hänen aikansa kyllä tulee, mutta ei vielä tällä kaudella.
Edströmille vielä kehut, on kyllä täyttänyt paikkansa tuolla nelosessa näissä peleissä ja näyttänyt miksi Pitlickistä luovuttiin. Noin isoksi kaveriksi yllättävänkin ripeä liikkeissään, ja tuottaa karvauksellaan vastustajalle kiekonmenetyksiä ja sitämyöten painetta.
Puolustuspäässä Gustafsson on alkanut aiheuttamaan vähän harmaita hiuksia, ja pelinavauksessa ajoittain isojakin ongelmia. Useammassa pelissä nyt putkeen muutamia hasardinomaisia avaussyöttöjä suoraan vastustajalle, ja ehkä otteissa alkaa pikkuhiljaa näkymään miksi ollut uransa ajan melkoinen kiertolainen. Kun päästään punaviivan yli, Gustafsson on kyllä kiekollisesti erittäin pätevä, mutta jotenkin sellainen tasaisuus omalla alueella uupuu. Tai on ainakin uupunut parissa viime pelissä silmätestin perusteella. Olisiko tuossakin sitten vielä yksi tontti mitä voisi koittaa paikata perusvarmalla pakilla siirtotakarajalla, tiedä häntä.