Ja eikun takaisin sen paniikkinapin hiplailuun. Käsittämättömän paska esitys kotiyleisön edessä, ja Igorin isot torjunnat oli ainoa syy miksi tuosta irtosi edes yksi piste, jota ei oltaisi tuolla esityksellä kyllä ansaittu. Vaikka Rangers oli johtoasemassa ison osan pelistä, jotenkin oli kokoajan sellainen fiilis että tämä tullaan vielä häviämään koska se ihan yksinkertaisinkin peruspelaaminen tuntui olevan täysin ylivoimaista. Puolustuspään toiminta, avauspeli, kiekon liikuttaminen keskialueella, lavasta lapaan-syötöt hyökkäysalueella, ylivoima... Kaikki yhtä kivireen vetämistä ja tuskailua, ja jotenkin se punainen lanka ja flow on kadonnut pelistä kokonaan. Tätä koitetaan löytää sitten hiplailemalla ketjuja kokoajan vähän uusiksi, ja se hämmentäminen tuntuu vaan sekoittavan pakkaa entisestään. Mitään pysyvää ja keskinäistä kemiaa ei ehdi edes syntymään kun palettia pistetään kokoajan uusiksi ja pakkohan tämän on vaikuttaa etenkin nuorten jätkien peliin kun ikinä et voi olla varma missä ketjussa pelaat seuraavassa matsissa. No jos jotain posia niin Kravtsov ja Panarin tuntuivat löytävän toisiaan ihan kiitettävällä tasolla ja ensinmainittu sai vaikean alkukauden jälkeen vihdoin onnistumisen maalin muodossa. Silti viime aikojen touhu tuo pelottavasti mieleen Quinn-aikakauden...
Sinänsä tragikoomista että Rangersin molemmat maalit syntyivät sen seurauksena, että kiekko osui Senators-pakkia pään alueelle niin että pelaaja tippui jäähän, ja sitämyöten päästiin viimeistelemään rauhassa. Ehkä tätä strategiaa pitäisi koittaa myös Blackhawksia vastaan kun muuten ei näytä tulosta tulevan. Läheltä ja ylös, pakkia päin siis.
(Molemmat pakit palasivat peliin eivätkä loukkaantuneet sen vakavammin, ja hyvä niin)