New York Islanders 2010-11 - now with less facepalm

[Finnish Isles]

Tärkeät pisteet taas vähän heikommallakin esityksellä. Ainakin otteluketjujen perusteella hyökkäys on kuriton, mutta tehokas. PA Parenteausta on kait pakko oppia pitämään, sillä mies on sisäisen pörssin kärjessä ja yksi syy miksi ylivoima on päälle 24%.

Hunteria verrataan jo viime vuoden Wittiin, PAP, Grabner, Tavares ja Wiz ovat kaikki 5vs5-pelissä pahimpien kriitikoiden mukaan pihalla. Näkemäni perusteella tuossa on osittain perääkin ja kertoo myös parantuneesta puolustuksesta, sillä mahdollisuudet voittoon säilyvät kunhan ylivoimalla osutaan.

Martinek saattaa olla liigan aliarvostetuimpia pelaajia, sillä paluu on ollut jäätävä. Toinen puurtaja eli MacDonald sai vuorostaan kiekosta ja huilia saattaa tulla hetkeksi. Väkisinkin tulee mieleen, että jossain välissä vammakierre alkaa näkyä pelissäkin, mutta AMac saattaa olla vielä korvattavissa Hillenillä mikäli pakko.

DiPi pelasi jo selvästi paremmin ja nappasi pari läpiajoa ratkaiseviin paikkoihin. Hieman kiekot pomppivat ja ripareita sinkoilee, mutta vanhaa sähäkkyyttä alkaa muuten olla havaittavissa ja sen avulla aina jotain ruumiinosaa ehtii eteen heittämään. Saa nähdä jatketaanko vuorovedoin vai palkitaanko DP hyvästä pelistä, mitä taas Rolien kohdalla ei välttämättä tehtäisi.

Bailey onneksi palaa, eikä Comeau edelleenkään kai loukannut itseään pahemmin vaikka jo kolmas ottelu lyhyen ajan sisään kun kesken pelin otti osumaa.

Vaikka varovaisen odottavalla kannalla pakostakin on, niin eihän tähän alkuun voi olla kuin tyytyväinen. Samaa varovaisuutta on ilmeisesti ilmassa muutenkin kun eipä ole juuri mediassakaan kukaan uskaltanut ylistyslauluja vielä Islesille viritellä. Viime yön maalintekijät jotenkin kuvastavat jengiä hyvin: Grabner, Parenteau ja Moulson = muiden sloppy seconds, kuka näistä nyt kirjoittaisi. Parempi jatkaa vaan tutkan alla vaikka "Radar" onkin jo eläkkeellä, toivottavasti tulee tosin isähahmona Florida-peliin paikalle kun siellä asuu ja katsomossa ovat taas oikeatkin pelaajien faijat. (olipas siinä aasinsiltaa kerrakseen)

 

[Finnish Isles]

MacDonald sivussa 4-6 viikkoa. Ikävä isku jälleen, mutta onneksi hänen roolinsa ei ole Mottaun, Eatonin sekä Martinekin mukana ollessa enää korvaamaton ja toisaalta hyvähän se on pitää Hillenkin mukana. Kunhan nyt ei enempää kolhuja tulisi...

Bailey ei välttämättä pelaa vielä tänäänkään, joten tasoitusta annetaan mahdollisesti hyökkäyspäässäkin taas.

Panthers kunnioittaa suurta miestä ennen peliä, nostamalla Bill Torreyn nimeä kantavan viirin kattoon. Torreyhan oli Islandersin ensimmäinen GM vuonna 1972 ja kahdessa kymmenessä vuodessa saarella Torreyn alaisuudessa joukkue voitti neljä cupia ja pelasi 14 yli .500 kautta putkeen. Uusi kärsimätön omistajakatras ajoi hänet evakkoon Floridaan, jossa Panthers teki heti tulokasjoukkueiden ennätyksen 33 voitolla sekä 83:lla pisteellään. Kaksi vuotta myöhemmin Panthers oli jo finaaleissa.

Hieno mies, hieno ele ja hienoa, että tekevät sen juuri Islesia vastaan.

 

[Henkka]

Panthers kunnioittaa suurta miestä ennen peliä, nostamalla Bill Torreyn nimeä kantavan viirin kattoon. Torreyhan oli Islandersin ensimmäinen GM vuonna 1972 ja kahdessa kymmenessä vuodessa saarella Torreyn alaisuudessa joukkue voitti neljä cupia ja pelasi 14 yli .500 kautta putkeen. Uusi kärsimätön omistajakatras ajoi hänet evakkoon Floridaan, jossa Panthers teki heti tulokasjoukkueiden ennätyksen 33 voitolla sekä 83:lla pisteellään. Kaksi vuotta myöhemmin Panthers oli jo finaaleissa.

Hieno mies, hieno ele ja hienoa, että tekevät sen juuri Islesia vastaan.

Hieno juttu. Se miksi tämä minua kiinnostaa, niin tilasin tuossa kuukausi sitten Jimmy Devellanon (Detroit Red Wingsin Senior Vice President) urasta kertovan kirjan ja siinä kahlasin juuri tuon Devellanon Islanders-uran (1972-82) kappaleen läpi. Oli se kyllä mukaansatempaavaa luettavaa se joukkueen nousu kurasta mestaruuteen 8 vuodessa.

Devellanohan oli siis joukkueen ykkösscoutti, jonka draftaustaidoilla koko dynastia periaatteessa rakennettiin. Bill Torrey haistoi Devellanon lahjakkuuden ja palkkasi hänet joukkueeseen syksyllä 1972, kun St. Louis oli antanut hänelle kenkää ihmeellisen ääriskäsityksen jäljiltä. Jimmy tiesi saavansa ensimmäisessä draftissaan 1973 todellisen real dealin Denis Potvinin. Silloin ykköspick tuli automaattisesti liigan huonoimmalle joukkueelle ja Islanders oli tuloskaudellaan huonoin keräten vain 30 pistettä.

Kirjassa on hauskoja yksityiskohtia noista tarinoista, miten kulisesseissa pelaajakuvioita juonittiin. Potvinin kohdalla Isladers-johtoa pelotti erityisesti se, että WHA oli aggressiivisesti tarjonnut isompia palkkoja ja "ryöstellyt" NHL-puolen pelaajia. Potvinin kohdalla pelättiin suuresti tätä, koska mies oli no-brainer ykkösvaraus tulevalle 1973 kesälle. Bill Torrey kuitenkin keksi Devellanon kanssa, että treidataan Phillystä Potvinin heikompi ja vanhempi velipoika Islandersiin, jotta Denis saadaan sitten draftin jälkeen vakuutettua, että NHL on parempi valinta kuin WHA.

Jean Potvin tredattiin periaatteessa merkityksetttömällä treidillä jo edeltävällä kaudella Islandersiin, mutta sillä oli valtava merkitys Islanderin tulevaisuudelle. Velipoika-taktiikka toimi ja Denis valitsi NHL:n ykkösvarauksensa jälkeen. Näin Islanders oli saanut ensimmäisen kulmakivensä.

Devellano kehuu kirjassaan vuolaasti Bill Torreytä, miten Torrey oli hänen todellinen oppi-isänsä matkalla omaan GM:iyteen aikanaan Detroit Red Wingsissä.

Se tarina Islandersin noususta on vain huikea. Devellano suositteli Al Arbouria valmentajaksi St. Louisin ajoilta, entinen St. Louisin Kapteeni ja todellinen esimerkkijohtaja Arbour tuli valmentajaksi kaudelle 1973. Sitten Devellano alkoi tuoda sisään Trottieria, Bossya, joukkue paransi pistesaldoaan vuosi vuodelta. Joukkueesta alkoi tulla ennakkosiosikki, joka ei vaan onnistunut pleijareissa, alkoi jo villit huhut "chokes every year" -joukkueesta.

Sitten kaudelle 1979-80 tuli ensimmäistä kertaa seuran olemassaolon ajalta kausi, jolloin pistemäärä edellisestä laski. Se romahti jopa 27 pisteellä 118-->91. Kaikki oletti että Islandersista ei tule enää koskaan mitään.

Bill Torrey kuitekin teki onnistuneen treidin kauden aikana treidaamalla peräti kaksi runkopuolustajaa pois saadakseen Los Angeleista sentteri Butch Goringin. Puolustajista voitiin luopua (toinen taisi olla Dave Lewis), koska kaksi Islandersin varaamaa pakkia oli loistanut USA:n Miracle on Ice -joukkueessa. Toinen oli Ken Morrow, toista en nyt muista. Goringin hankinta levensi Islandersin hyökkäyskalustoa ratkaisevasti ja se ei enää sen jälkeen ollut yhden kentän (Gillies - Trottier - Bossy) joukkue.

Loppu on historiaa. Islanders voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa tuolla "romahduskaudella" ja otti kolme lisä ävielä sen jälkeen. Yksi kauppa käänsi joukkueen kurssin, ja sen juoni Bill Torrey.

Devellanon tie GM:ksi oli tukossa Torreyn aseman johdosta, joten mies jätti Islandersin 1982 siirtyäkseen oman GM-unelmansa pariin, Detroit Red Wingsiin.

 

[Zborik_]

Positiivisesti kausi on pisteiden valossa lähtenyt käyntiin. Itse en ole vielä nähnyt yhtään Islandersin ottelua, joten raporttien, koosteiden sekä tilastoiden varassa ollaan menty. Tavares on saanut hyvin onnistumisia, mutta Baileyn ilmeisen vahvat otteet ovat tulleet hienoisena yllätyksenä. Toki potentiaali on ollut tiedossa. Parenteaun hyvä alku (9 pinnaa, joista seitsemän syöttöjä) on ollut myös yllätys, nimenomaan positiivinen sellainen.

Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa ottelua Montrealia vastaan.

 

[Finnish Isles]

Kiitos viestistä Henkka. Devellano on yksi tärkeä lenkki myös noista "kulisseissa" toimineista. Jotain herroista kertoo, että ovat onnistuneet työssään muuallakin. Pakkohan tuokin kirja on hankintalistalle laittaa.

Tuon nousun taustalla oli joka portaalla asiaansa omistautuneita ihmisiä, joilla oli selkeä visio miten joukkue tulee rakentaa. Vuonna 1978 Islanders oli ensimmäisen kerran konkurssin partaalla ja kassassa oli enää $10 000. Entinen osaomistaja John Pickett jr. oli oppinut arvostamaan Torreyn sitoutumista organisaatioon ja sääli häntä konkurssin häämöttäessä. Yksi pääagitaattoreista oli yllättäen Rangers, joka vaati Islandersin ajamista konkurssiin. Torrey oli varma, että tämä oli yritys hajottaa joukkue ja napata Potvin Manhattanille. Samalla organisaatiota houkuteltiin Meadowlandsiin, mikä johti lopulta surullisenkuuluisaan sopimukseen Nassaun kanssa 30-vuoden sitoutumisesta vuokrahelpotuksia yms. vastaan. Myöhemmin kuvioihin tuli myös vuoteen 2015 jatkuva sopimus Spectator Management Groupin kanssa, joka vei 2/3 tuloista sekä kaikki parkkimaksut yhtiön sekä kaupungin kassaan. 1982 solmittiin 30-vuoden tv-sopimus, joka oli myöhemmin rahallisesti arvokkaampi kuin koko organisaatio.

Lyhyellä tähtäimellä talous kuitenkin pelastui ja Torrey&Co pääsivat rauhassa rakentamaan dynastiaa. Tuokin huippuryhmä vanheni ennen pitkää ja näytti, että Torreyn taika oli ollut pääosin vain hyvää tuuria drafteissa. Vuonna 1991 Pat LaFontaine oli yksinäinen sekä turhautunut supertähti joukkueessa, mikä näkyi myös nihkeissä sopimusneuvotteluissa. Torrey ei jäänyt toimettomaksi vaan lähetti monien järkytykseksi LaFontainen Buffaloon Randy Woodin ja Randy Hillierin kera saaden palautuksena nelikon P.Turgeon, U.Krupp, B.Hogue & D.McLlwain. Kukaan ei ollut turvassa siivouksen tieltä ja pitkäaikainen kapteeni ja todellinen taistelija Brent Sutter lähti Chicagoon, mistä Isles sai Steve Thomasin sekä Adam Creightonin. Yhtäkkiä joukkueella oli uusi ydin omien runkopelaajien kuten Ray Ferraro ja Pat Flatley lisäksi. Tuloaan tekivät myös takalinjojen venäläiskaksikko Kasparaitis ja Malakhov. Vuosi oli kuitenkin pettymys ja Torrey sai lähteä.

Tuon jälkeen sitten pyllistettiinkin jo kaksi vuosikymmentä hyvin toimineelle konseptille oikein urakalla. Kausi 92-93 oli osoitus siitä mitä Torreylla oli ollut mielessä vuotta aiemmin ja yhteen hitsautunut jengi esitti huikean kevään nostaen odotukset uudesta noususta kattoon. Valitettavasti vanha kaarti oli korvattu tumpeloilla, jotka halusivat keksiä pyörän uudelleen, mikä johti joukkueen hajottamiseen ja mm. Glenn Healyn korvaamiseen Ron Hextallilla. Tästä alkoi äkkinäisten korjausliikkeiden sarja, joka vain pahensi tilannetta vuosi vuodelta ja ajoi hienon organisaation vitsiksi, jolle nauretaan ja itketään vieläkin. Osittain tämänkin tähden arvostus noita vanhoja rakentajia kohtaan on niin korkealla, kun on nähnyt ettei hyvän joukkueen kasaaminen onnistu keneltä tahansa, vaikka olisi käytössä kuinka korkeita varausvuoroja.

Aika historiapläjäys taas, mutta eipä edellisestä pelistäkään juuri huvita raapustaa. Tavaresilta toki hieno esitys ja osoitus missä todellinen maalintekijä päivystää kun peliä ratkotaan. Pakko vaan taas mainita, että noinkohan Gordon voi peilin edessä rehellisesti sanoa valinneensa ottelun maalivahdin urheilullisin perustein. Paras jättää tämä aihe nyt vähäksi aikaa kun menee pakkotoistoksi ja saarnaamiseksi asiasta, josta ei mitään tiedä.

 

[Henkka]

Tuon nousun taustalla oli joka portaalla asiaansa omistautuneita ihmisiä, joilla oli selkeä visio miten joukkue tulee rakentaa. Vuonna 1978 Islanders oli ensimmäisen kerran konkurssin partaalla ja kassassa oli enää $10 000. Entinen osaomistaja John Pickett jr. oli oppinut arvostamaan Torreyn sitoutumista organisaatioon ja sääli häntä konkurssin häämöttäessä. Yksi pääagitaattoreista oli yllättäen Rangers, joka vaati Islandersin ajamista konkurssiin. Torrey oli varma, että tämä oli yritys hajottaa joukkue ja napata Potvin Manhattanille. Samalla organisaatiota houkuteltiin Meadowlandsiin, mikä johti lopulta surullisenkuuluisaan sopimukseen Nassaun kanssa 30-vuoden sitoutumisesta vuokrahelpotuksia yms. vastaan. Myöhemmin kuvioihin tuli myös vuoteen 2015 jatkuva sopimus Spectator Management Groupin kanssa, joka vei 2/3 tuloista sekä kaikki parkkimaksut yhtiön sekä kaupungin kassaan. 1982 solmittiin 30-vuoden tv-sopimus, joka oli myöhemmin rahallisesti arvokkaampi kuin koko organisaatio.

Lyhyellä tähtäimellä talous kuitenkin pelastui ja Torrey&Co pääsivat rauhassa rakentamaan dynastiaa. Tuokin huippuryhmä vanheni ennen pitkää ja näytti, että Torreyn taika oli ollut pääosin vain hyvää tuuria drafteissa.

Tuosta talouskurimuksesta kirjassa kerrottiin, että tämä omistaja ennen John Pickett jr.ia, eli Roy Boe oli suurin syypää Islandersin vaikeuksiin. Hän omisti sekä New York Netsin että Islandersin, mutta oli pääosin koripallofanaatikko. Boe itse oli menossa talousdellisesti konkurssiin ja hän elätti Islandersin lipputuloilla Netsin toimintaa, koska halusi intohimoisesti menestyä enemmän koripallon puolella.

Tästä asiasta Devellano kehuu Torreytä suuresti, että hän tiesi tosiasiat, mutta piti silti Islandersin ohjakset aisoissa. Devellano kertoo, että todella lähellä oli se, että kalliimmista pelaajista olisi jouduttu luopumaan, mutta Boe:n erottaminen ajoissa pelasti heidät siltä.

Tässä tarinassa Boe pakotti Torreyn lähettämään jopa NHL-draft pickin lepyttelykorvauksena koripallopuolen Julius Ervingin hankinnasta Atlantan organisaatiolle. Mielenkiintoista toimintaa koripallo- ja jääkiekkojoukkueen omistajaportaiden välillä, kun omistajat sekä Atlantassa (Hawks+Flames) että New Yorkissa (Nets+Islanders) olivat samaa porukkaa. Nykyään varmasti täysi mahdottomuus joku draft-pickin vaihtelu jääkiekosta koripalloon.

 

[Finnish Isles]

Tuosta talouskurimuksesta kirjassa kerrottiin, että tämä omistaja ennen John Pickett jr.ia, eli Roy Boe oli suurin syypää Islandersin vaikeuksiin.

Roy Boe, aijai, kiistelty hahmo sekä Jerseyn että Long Islandin urheiluhistoriassa. Toisaalta auttoi tuomaan Islesin Long Islandille, mutta ajoi seuran melkein konkurssiin, siirsi Netsit New Jerseyhin ja myi Ervingin Philadelphiaan. Lopulta omisti jopa Bridgeport Sound Tigersin.

Toimintaa liiankin innokkaasti seuranneena olen aina ollut sitä mieltä, että Islandersin noususta ja tuhosta, sekä mahdollisesti joskus tapahtuvasta uudesta noususta, saisi osaavissa käsissä melko hyvän saagan elokuvatrilogian muodossa. Tarjolla on niin monta konnaa ja sankaria, että yksi leffa ei yksinkertaisesti riittäisi. Toki lajin tulisi olla baseball/jenkkifutis tai maan Kanada, että tällaista edes kannattaisi yrittää ja vaatisihan tarina vielä uuden mestaruuden huipennuksekseen. Onneksi sentään kirjallisuudessa löytyy aiheesta tekstiä joka aikakaudelta.

 

[#_6]

Olin katsomassa tuon Bill Torreyn kunniaseremonian (ja sitä seuranneen Islanders-matsin). Nostivat Torreyn "paidan" kattoon, "Torrey 93". Se oli minusta hieman outoa, mutta pitkiä historiallisia perinteitä vailla olevassa Amerikassa toki rakastetaan kaikenlaista pientäkin traditiota, eikä sinänsä ihme, että Panthers yrittää tällä tavalla luoda jotain perinnettä Etelä-Floridaan. Miksi sitäkään, en ihan ymmärrä, ei lätkä tänne kuulu.

Itse matsissa Islandersien pelistä pisti silmään melkoinen huolimattomuus ja hasardius pelissä. Tekee kyllä kiekosta viihdyttävää. Hyökkäyksestä löytyy nopeutta ja taitoa, mutta pakisto on tällä hetkellä kovin köykäinen NHL:ään (loukkaantumisia?) Wisniewski oli hyvä, näyttäisi ottaneen lisääntyneen vastuun miehen lailla vastaan. Tavares teki ihan puolihuomaamatta hattutempun. Hyvän maalintekijän merkki, jos kiekko menee sisään sen kummemmin edes yrittämättä. Parenteauta on täällä taidettu haukkua, mutta mies taitaa olla Islesin taitavin syöttelijä/pelintekijä, ainakin tuossa pelissä oivaltavimmat syötöt lähtivät häneltä. Muita hyviä olivat Comeau ja Moulson. Pakistossa Eaton tuntui olevan pahiten pihalla, enkä oikein ymmärrä, miten Mottau siellä myöskään kovin isossa roolissa voi olla.

Harmitti suuresti, kun Hordichuk ja Gillies istuivat penkillä käytännössä koko matsin.

Joka tapauksessa, erittäin värikäs matsi ja Isleseilla todella mielenkiintoinen ja mukavaa kiekkoa pelaava jengi (toisin kuin Pantherseilla, aivan tylsää hokia junnaava HMV-sakki kolmen nähdyn pelin perusteella). Olen enemmän kuin iloinen tästä, toivottavasti nuorten poikien pää kestää ja voittoja tulee vielä samaan tahtiin, pleijaripaikka olisi kova juttu.

Erkka Westerlund istuskeli ennen ottelua viereisen Sawgrass Mills -ostarin Food Courtissa perheineen, mahtoivatko olla matsissakin, en nähnyt enää hallilla.

 

[FutureHockey]

Lomailut on meikäläiselläkin nyt lusittu ja on aika palata sorvin ääreen joka tietää myöskin tätä myötä paluuta takaisin internetin ihanaan maailmaan. Islandersia toki tuli raporttien ja muun roskan kautta seurattua lomallakin, mutta onhan se nyt vaan harmillista kun ei voi täällä palstalla näitä voittoja iloita / haukkuja vuodattaa.

Islandersin alkukausi on ollut pelillisesti ja tuloksellisesti positiivinen yllätys. Kahdeksan ottelua on takana ja saldo 4-2-2 kertoo sen, että kesällä ollaan jotain tehty oikein. Varsinkin kun muistaa, että ukkoa on rampannut tuolla telakalla lähes Turun Palloseuran malliin. Ilman loukkaantumisia tulos voisi olla jopa parempi, tai sitten ei.
Mitä nyt on rapsojen kautta saanut selville niin Islanders on esittänyt viime aikaisissa(kin) otteluissa hyvää hyökkäyspelaamista joka heijastuu kuitenkin paikoittain ihan liikaakin huonoon puolustuspelaamiseen koska ukot hyökkäävät liian innolla. Painetta saadaan aikaan, mutta samaan aikaan tulisi kuitenkin puolustuksessa olla varpaillaan ja ukkojen paikoillaan. 5v5 pelissä kolisee omissa liian usein.
Ylivoima sen sijaan on ollut oikeasti aivan perkeleen hyvää alkukaudesta. Kiekkoa viedään hyvin ylös ja painetta annetaan vastustajalle taukoamatta josta johtuneekin koko NHL:n viidenneksi paras ylivoimaprosentti. Alivoimasta ei voi puhua ihan samalla tasolla, mutta onhan sekin sentään NHL:n keskivertoalivoimaa joten...

Pelaajistosta pitää nostaa esille pari nimeä. Pierre-Alexandre Parenteau sai alkukaudesta aika pahastikkin lokaa niskaansa meikäläiseltä, mutta noinkohan nuorukainen onnistuu tukkimaan meikäläisen turpavärkin? Parenteau on ollut ehdottomasti positiivisin peluri Islandersissa Tavaresin ja Wisniewskin rinnalla tehden viimeisessä neljässä pelissä yhteensä kuusi (1+5) tehopistettä. Toivotaan nyt, että kyseessä ei ole mikään Tambellinin kaltainen suonenveto ja putki jatkuisi vaikka koko kauden.
Puolustuksessa James Wisniewski on ottanut Streitin saappaat suvereenisti haltuunsa. Itse odotin Wizardilta jotakuinkin hyvää yleispelaamista ja hyökkäyksen tukemista, mutta en ihan osannut odottaa, että herra vetelee tässä vaiheessa, vaikka alussa ollaankin, yli piste per peli tahtia (6. 1+7=8). Näillä tehoilla Wizard on muuten NHL:n puolustajien pistepörssin kolmannella sijalla.

Sanallinen koneisto ei tuota tekstiä enempää joten jatketaan puhelua taas seuraavan ottelun jälkeen. Islesilla on edessä vielä yksi rauhallinen yö kunnes joukkue luistelee Montréal Canadiensin vieraaksi. Toivotaan nyt, että Bailey hyppäisi takaisin askiin ja pojat toisivat tuliaisiksi kaksi vieraspistettä.

 

[FutureHockey]

Canadiens 5 - 3 Islanders

Doddiin eli turpaan tuli Montréalilta, mutta eipä tuo oikeastaan edes pistä vituttamaan sillä jotain tälläistä uskalsi odottaa. Ei tuolla materiaalilla yksinkertaisesti voi voittaa kaikkia otteluita, ei edes vaikka Coach Gordon olisikin penkin takana.

Peli oli raporttien mukaan Islandersin puolesta aika paskaa. Hyökkäykset kyllä toimivat jälleen, mutta puolustuksessa oli isoja ongelmia. Ukkoa ei otettu tarpeeksi kiinni ja muutenkin töpeksittiin kiekon kanssa enemmän kuin laki salliin. Esimerkkinä toimikoot vaikka Montréalin 2-0 maali jossa Doug Weight menetti viivamiehenä kiekon Montréalin pelaajille jotka pääsivät 2-1 hyökkäykseen. Tästähän oli harvinaisen helppo sitten viimeistellä maali Dwaynen selän taakse.
Muutenkin Montréal sai hyökkäyksiensä päätteeksi aina aikaan vaarallisen laukauksen Rolosonin suuntaan ja näitä olisi selvästi pitänyt pystyä estämään paremmin. Toki onnettarellakin oli oma lusikkansa sopassa sillä esimerkiksi 4-2 maali taisi mennä Isles-puolustajan luistimesta ohitse Rolosonin.

Jos kehujakin saa antaa niin James Wisniewski ansaitsee ehdottomasti niitä. Ei ole ehkä kaikkein paras puolustamaan, mutta hyökkäyksessä on korvaamaton apu jonka varmasti tehot 1+2 tänäänkin todistavat. Fiksua kiekonkäsittelyä, varmoja ensimmäisiä syöttöjä ja omaa hemmetinmoisen pelisilmän. Kaikissa maaleissa Wizard oli aika pitkälti se tärkein lenkki. 2-1 kavennuksen hän viimeisteli itse, mutta muihin maaleihin hän lähetti matkaan sen ratkaisevan laukauksen jonka sitten JT & DW ohjailivat sisään verkon perukoille. Ihailtavaa suorittamista!

Bailey palasi kokoonpanoon, mutta ei saanut Comeaun kanssa oikein mitään aikaiseksi. Annetaan pojille kuitenkin aikaa ja rauhaa niin eiköhän jälkeäkin ala taas syntymään. Comeau varsinkin on ollut ilman Baileyta ihan pimennossa. Sen sijaan poissa olivat Michael Grabner, Rob Schremp, Mark Streit sekä Kyle Okposo. Grabner sai pientä iskua Floridaa vastaan pelatussa ottelussa jonka vuoksi sitten Matt Martin kutsuttiin farmista ylös. Martin ei tosin esittänyt mitään mieleenpainuvia otteita.

Pre-Seasonilla Cammallerri veti slashilla Ninon sairastuvalle ja siksi ottelusta odotettiinkin ehkäpä hieman tavallista lämpimämpää ottelua. Lämmittelyssä Nino, Zenon Konopka ja Travis Moen kävivätkin kovia keskusteluita, mutta itse pelin fyysisyys rajoittui lähinnä sitten Konopkan ja Moenin tappeluun eikä mitään sen ihmeellisempää tarjoiltu.

Seuraavana Isles saa sitten vastaansa jälleen Montréalin, mutta tällä kertaa palataan sentään Nassau Colisseumille. Uskaltaisin veikata, tuosta matsista otetaan vähintään yksi piste taskuun ja palataan jälleen voittojen tielle.

 

[Finnish Isles]

Hyvä saada lisäväriä tännekin ja jopa paikan päältäkin tarinaa.

Vieraspelien ja loukkaantumisten sävyttämässä alkukaudessa vielä ei uida syvällä, mutta MTL kotona on tärkeä peli-ilmeen parantamisen paikka. Nino lähetettiin suht odotetusti junioreihin n. $100 000 taskurahaa mukanaan, hyvä näin. Portlandissa pitäisi olla aika vahva joukkue jo valmiiksi ja tuleepa kokemusta vielä junnukisoistakin, miesten kisoista en tiedä sopiiko aikatauluun, mikäli Winterhawks menee pitkälle. Ymmärrettävästi pieni pettymys paistaa sanojen taustalta pojan haastattelussa. Tainnut Garth käsikirjoittaa vuorosanat Niederreiterille

 

[Osmo Rapeli]

En ole katsellut kuin Rangers-pelin, mutta Matt Moulson ainakin vaikuttaa siltä ettei jää yhden kauden ihmeeksi?

Ei ole varsinaisesti räjäyttänyt pankkia, mutta viime kauden tehot näyttäisivät ihan realismilta...

 

[Finnish Isles]

Kyllä Moulson saa vielä puhtaat paperit, sillä ei häneltä mitään kokokentän prässiä voi odottaakaan ja eipä joukkueessa puhtaita viimeistelijöitä aikoihin ole ollutkaan. Nyt tosin tuntuu, että ajoittainen pelin hajoaminen johtuu osin siitäkin kun noita pelaajia, jotka ovat hyviä 1/3:ssa kentän alueesta ja melkein sielläkin aivan maalinedustalla, on pian liiaksikin; Moulson, Tavares, Parenteau ja Schremp, eikä Grabnerkään puolustustaidoillaan elä. Pakisto kun on pääosin juuri päinvastoin, eli kotona pysyvää sorttia. Tuosta voisi saada hyvän vastaiskujoukkueen, jos siniviivojen väliinkin löytyisi tasapainottavia pelaajia tai enemmän kiekollisia pakkeja.

Heikoimmillaan kiekko menetetään keskialueella ja peruspakit joutuvat ottamaan vastaan hyökkäyksiä aaltoina. Toisaalta taas hyvällä maalivahtipelillä peli pysyy omissa käsissä, jolloin juuri Moulsonin tapaiset "tuurihaukat" nousevat arvoon arvaamattomaan. Ilman Okposoakin selvitään, mutta Streit tekisi tuon keskialueen ylittämisen nykyistä paljon helpommaksi.

 

[Quethas]

Jaa että Niederreiter lähetetty takaisin junnuihin. Eipä tuo yllättänyt. Kyse ei ollut siitä, etteikö Nino olisi joukon mukana pysynyt. Ennemmin vain noin nuorelle kaverille kannattaa laittaa kokemusta hyökkäävissä ketjuissa, jotta kiekko pysyisi entistä paremmin lavassa ensi syksynä. Niederreiter on silloin jo varmasti valmis pysymään koko kauden NHL:ssä. Nyt ei ollut pakollista tarvetta pitää nuorukaista mukana.

Tämä avannee myös Martinille oven vakituisesti Islesin kokoonpanoon?

 

[Finnish Isles]

Joensuullekin Ninon lähtö voi tietää hyvää, sillä aivan varmasti hänkin olisi samaa roolia pystynyt kolmosessa vetämään kuin sveitsiläinen.

Kokoonpanoon ovat vielä tunkemassa Grabner sekä Schrempkin, mutta ilman loukkaantumisia (as if) ketjujen kasaaminen menee mielenkiintoiseksi. Gillies on melkeinpä tuomittu katsomoon, sillä minuutin peliajoilla jää muille liikaa paikattavaa. Grabner ja Schremp taistelevat hyvin samanlaisesta pelipaikasta kuten myös Martin ja Joensuu. Martin tuntuisi olevan edellä, mutta tuskin kahdensuunnan Siminkään pelipaikka on kiveen kirjoitettu.

Jännä nähdä miten kolmosketju rakennetaan, jos Schremp nostetaan Moulsonin ja Parentaun väliin ja Nielsen lasketaan "Weightin ketjuun". Sopiiko sen paremmin Frans kuin Weightkään laitaan?

Schremp ei kai vielä ole palaamassa, joten menisikö seuraava peli
Bailey-Tavares-Comeau
Moulson-Nielsen-Parenteau
Martin-Weight-Grabner
Sim-Konopka-Hunter ?

Joku loukkaantuminen tai Simin käyttö alhaalla avaisi mahdollisuuden varsin mielenkiintoiselle vaihtoehdolle neloseen; Martin-Konopka-Joensuu muodossa, mikä toivottavasti toteutuukin jossain vaiheessa.

 

[FutureHockey]

Prospect-rintamalta kuuluu jälleen ja vähemmän yllättävästi Kirill Kabanovin toimesta. Kabanovin nykyinen seura Moncton Wildcats nimittäin suoritti Lewiston MAINEiacs'n kanssa vaihtokaupan jonka suurin osallinen oli juurikin Kabanov.

Moncton antaa - Kirill Kabanov
Lewiston antaa - Jordan Kennedy, 2nd round draft pick in 2011 draft, 4th round draft pick 2011, 4th round draft pick 2012 & 1st round draft pick in CHL Import Draft 2011

Aika suolaisen hinnan sai Lewiston sitten maksaa, mutta onnistuessaanhan toki Kabanov on jokaisen varausvuoronsa arvoinen. Parhaimmillaan pystyy olemaan dominoiva pelaaja QMJHL:ssä ja iskemään maaleja kovalla tahdilla, mutta pahimmassa tapauksessa Lewiston haukkasi palan paskaa ja menetti sen vuoksi sitten neljä varausvuoroa joilla olisi voinut tarttua oivia prospecteja tulevissa drafteissa (varsinkin Import Draftissa).

Tasoltaanhan Lewiston on aika toista luokkaa kuin Moncton. Hallitseva mestari Moncton on tälläkin kaudella ollut vahvassa vedossa, mutta Kabanov ei ole vain mahtunut rosteriin, lieneekö vähiten syynä välit valmentajaan? Lewiston on aloittanut kautensa pirteästi ja on toisena TELUS-divisioonassa, mutta kausi on vasta aluillaan eikä Lewiston ole liiemmin herkutellut menestyksellä viime kausina.

Lähteenä toimii Lewistonhockey.com: http://www.lewistonhockey.com/article/maineiacs-acquire-kabanov-from-wildcats (Linkki vie LewistonHockey.comin sivuille ja siirtouutiseen)

 

[FutureHockey]

Islanders 1 - 3 Canadiens (Osa 1/2)

02:42 0 - 1 Tomas Plekanec (Mike Cammalleri, Roman Hamrlik) PPG
36:45 1 - 1 Matthew Martin (Frans Nielsen, Trent Hunter)
47:19 1 - 2 Benoit Pouliot (Jeff Halpern, P.K. Subban)
58:11 1 - 3 Travis Moen (Brian Gionta)

Dwayne Roloson 23 / 26
Alex Auld 30 / 31

* * * Alex Auld
* * Matthew Martin
* Benoit Pouliot

1. Erä

Ensimmäisestä erästä ja varsinkin sen alkupuoliskosta ei juurikaan jää kerrottavaa jälkipolville. Habs tuli otteluun vahvalla sykkeellä alusta asti ja vaikka Isles yrittikin vastata huutoon fyysisellä pelillä vei Habs paikoittain peliä jäällä lähes miten tahtoi. Tämä kostautuikin heti ottelun alussa kun Jon Sim sai kahden minuutin rangaistuksen väkivaltaisuudesta. Habs ehti pyörittää ylivoimaansas 18 sekuntia ennen kuin Dwayne Roloson sai kaivaa selkänsä takaa Tomas Plekanecin laukoman kiekon. Maalia ei suoraan voi pistää Rolosonin piikkiin, mutta aika ilkeän reboundin hän silti päästi ilmoille Mike Cammallerin laukoessa ja tästä Plekanec pääsi kärppänä apajille.

Mitä enemmän erä vanheni pääsi Islanders sitä enemmän pelin juoneen mukaan. Varsinkin Matt Martin oli erittäin pirteä tapaus ja selvästi koitti antaa kaikkensa jotta joukkue syttyisi taisteluun. Martin tuntui ehtivän kentällä jokaiseen tilanteeseen ja sekös pisti paikoittain vihaksi myös Habsien leirissä. Rookie kun pisti muunmuassa Hal Gillin kahdesti komeilla pommeilla jäihin ja ajoi ennakkoluulottomasti maalille ottamaan iskuja vastaan. Tämä poikikin puolittaisia maalipaikkoa herralle ja erän loppupuolella olisi pienen onnen avustamana voinut syntyä tasoituskin, mutta tällä kertaa Alex Auld oli terävänä maalilla ja teki yrityksen ponnettomaksi.
Parisen minuuttia ennen erän loppua siunaantui vielä hyvä maalipaikka pirteästi pelanneelle James Wisniewskille. Maxim Lapierre istui pikkukakkosta jonka aikana Islanders sai vihdoin ja viimein luotua edes jonkinnäköistä painetta Canadiensin kenttäpuoliskolle. Kiekko pelattiin lopulta viivaan James Wisniewskille joka lähetti matkaan ilkeän laukauksen kohti kasaa pelaajia. Sieltä jostain välistä se sitten pääsi vielä maalille astikkin, mutta niin vain taas kerran Auld seisoi varmana maalillaan ja nollasi tämänkin tilanteen.

Ensimmäisessä erässä Islandersilla oli kokonaisuudessaan erittäin vaikeaa lähteä hyökkäyksiin. Puolustajat kyllä antoivat ensimmäiset syötöt varmasti omille, mutta punaviivan ylittämisen jälkeen mielikuvitus loppui ja liian usein tilanteet päättyivät siihen, että Canadiens pääsi hyökkäämään. Ilman Rolosonin vahvaa pelaamista Canadiens olisi hyvinkin voinut rokottaa näistä hyökkäyksistä parillakin vastaiskulla. Ja mikäli kävi niin, että Islanders sai kiekon Canadiensin kenttäpuoliskolle päätyivät tilanteet liian usein siihen, että kiekkoa pelattiin väkisin jollekkin kolmikosta Wisniewski - Comeau - Moulson. Näistä kahden jälkimmäisen laukaukset olivat kyllä kovia, mutta täysin osoitteettomia.
Myöskään ylivoima ei toiminut ensimmäisessä erässä nimeksikään. Kiekkoa pyöriteltiin ihan turhaan Canadiensin kenttäpuoliskolla sillä oikein kukaan muu kuin Wisniewski ei halunnut ottaa sitä laukojan roolia kentällä. Pariin otteeseen toki Doug Weight järjesti ketjukavereilleen paikkoja, mutta nämäkin hassattiin sitten siihen, että ei pystytty vetämään one-timeria suoraan syötöstä.

2. Erä

Islanders saapui toiseen erään täysin sykkeellä ja oli paljon pirteämmällä jalalla liikkeellä. Alku oli toki taas tahmea sillä Habs pääsi taas kerran heti erän alussa pelaamaan ylivoimaa kun Jack Hillen sai kakkosen kiinnipitämisestä. Canadiens saikin hyvin tilanteita aikaiseksi, mutta tuon ylivoiman paras tilanne siunaantui kuitenkin Islandersille. Canadiensin tullessa hyökkäykseen saatiin kiekko karvattua hyvin pois ja se pelattiin keskialueella jo viilettävälle Matt Moulsonille joka pääsi läpiajoon ja vastatusten Alex Auldin kanssa. Vaan tiedättehän te sanomattakin sen, että kiekkojumalat olivat tänään Auldin puolella ja herra oli tässäkin tilanteessa vuoren varma tapaus ja teki Moulsonin yrityksen tyhjäksi.

Moulsonin läpiajo kuitenkin sai Islandersin pelaamaan täysin uudella vaihteella. Islanders tuntui saavan vaihdosta toiseen aikaan hämminkiä joko maalipaikan tai fyysisen pelin muodossa. Esimerkkinä käytettäköön herroja Zenon Konopka & Matt Martin. Konopka kävi erän alkupuoliskolla vetämässä pirteästi pelanneen P.K. Subbanin levyiksi kun jannu sortui liikaan neppailuun omalla alueella. Hetkeä myöhemmin oli Martinin vuoro esittää parastaan ja herra veteli surutta Jaroslav Spacekin pitkin laitoja.
Maalipaikkoja tuntui saavan varsinkin Islandersin ykkösketju jossa Gordon tuntui vaihtelevan pelaajaa Tavaresin ja Moulsonin rinnalla. Ensimmäisen erän alkupuoliskolla tuolla toisella laidalla viiletti vuorotellen Blake Comeau & P-A Parenteau joista varsinkin jälkimmäinen pelasi erittäin pirteästi ja järjesteli oivaltavilla syötöillä paikkoja Tavaresille ja Moulsonille. Valitettavasti edes itse kuningas ei osunut paikoista sisään vaan Auld oli jälleen siellä ottamassa kaiken vastaansa.

Erän puolivälissä Islanders pääsi hakkaamaan yli minuutin verran 5vs3 ylivoimaa kun sekä Hal Gill että P.K. Subban ottivat rangaistukset estämisistä. Islanders saikin heti paineen päälle Canadiensin alueelle ja varsinkin James Wisniewski tuntui antavan kaikkensa jotta tasoitus olisi syntynyt. Yleisesti kiekkoa pelattiin aika tauotta Wisniewskille joka sitten lähetti pelaajasumppua kohti kuteja, omien laskujeni mukaan pelkästään yhdessä about 30 sekunnin tilanteessa Wisniewskin lavasta lähti kohti maalia kolme laukausta. Maalia ei kuitenkaan tästä(kään) ylivoimasta saatu aikaiseksi vaikka yritystä ja tilanteita oli varsin paljon.
Hetkeä myöhemmin olikin sitten Milan Jurcinan vuoro yrittää saada limppua ohitse Auldin kun hänelle siunaantui hieman yllättäen paikka oikeanpuoleiselle B-pisteelle. Matkaan lähtikin ihan lupaava laukaus, mutta valitettavasti se meni suoraan kohti Auldin rinnassa komeilevaa logoa. Hetkeä myöhemmine toinen luontainen maalintekijä, Mike Mottau, sai maalipaikan. Mottau ajoi itsensä väkevästi kohti Canadiensin maalia ja saikin hyvän passin itsellensä, mutta valitettavasti tästään sadan taalan paikasta ei pystytty viimeistelemään tasoitusta.

Ja sitten kuvaan astuikin parivaljakko Martin - Nielsen. Tilanne pyöri Canadiensin kenttäpuoliskolla ja Nielsen kuljetti kiekon Habs-maalin taakse. Siellä tuo väkkärä pyöri hetken ja etsi paikkaa syöttää kiekkoa eteenpäin ja löysikin sellaisen. Kirosanat toki meinasivat jo lentää kun Nielsen suti ensin kiekosta ohitse, mutta sai onnekseen korjattua vielä tuota sen verran ja sudittua kiekkoa eteenpäin ja Habs-maalin eteen jonne olikin itsensä jo ajanut erinomaisen pelin pelannut Matt Martin. Tästä sähäkkä laituri ei enää epäonnistunut vaan pisti varmasti kiekon ohitse Auldin.

Kokonaisuudessaan erä oli siis vahvaa pelaamista Islandersilta. Tilanteita saatiin hyvin luotua, mutta myöskään puolustamista ei unohdettu vaan varsin ilahduttavaa oli katsella esimerkiksi Mark Eatonin puolustuspelaamista. On se perkele varma kuin vuori omissa. Myöskin Josh Bailey oli oivassa vireessä ja teki hyvää duunia kentän kumpaankin päähän.
Habsin kohdalla on pakko sanoa, että ilahduttavasti joukkue lisäsi omaakin fyysistä peliä toiseen erään ja pystyi vastaamaan Islandersin huutoon kiitettävästi. Esimerkiksi Martin ei mielestäni mennyt tilanteisiin enää yhtä innokkaasti sen jälkeen kun Hal Gill oli tanssittanut Martinia tämän tuupittua Habs-peluria joka oli puolittain maissa. Matsistahan ei tappiota voi kummallekkaan antaa, mutta osoittihan se varmasti myös Martinille, että kaikkea ei sentään sovi kentällä tehdä.
Jos nyt jotain parantamisen varaa erästä jäi niin ylivoimalla sinne maalille olisi ajeltava entistä suruttomammin ja mentävä tilanteisiin satalasissa. Vaikka maalilla oli nytkin ukkoa seisomassa niin liian usein Habs pääsi aika rauhassa purkamaan kiekkoa kun se pyöri maalinedustalla.

 

[FutureHockey]

Islanders 1 - 3 Canadiens (Osa 2/2)

3. Erä

Kolmannen erän alkuun Islanders tuli taas hyvällä paineella. Varsinkin ketju Bailey - Weight - Comeau sai luotua painetta Habsin päätyyn ja pari ihan mukavaa tilannettakin aikaiseksi, mutta se on Comeaun ruuti nyt jostain syystä märkiintynyt ihan liiaksi. Sama homma oli Tavaresin johtamalla ketjulla joka sai hyvin tilanteita aikaiseksi Habs-päätyyn, mutta jostain syystä Tavares oli tänään aika pahasti jäässä kun ratkaisuita olisi pitänyt tehdä.
Ja jos vielä nostetaan pelaajistoa esille niin myöskin Trent Hunterin ketju sai jonkinlaista painetta aikaiseksi mikä oli erittäin ilahduttavaa siihen nähden, että tämä kyseinen ketju oli erittäin flegmaattisen oloinen kaksi ensimmäistä erää.

Habs lisäsi kolmanteen erään entisestään fyysisyyttänsä ja varsinkin Maxim Lapierre tuntui olevan kuumissaan. Lapierre haki pariinkin kertaan hyvää paikkaa taklata Isles-peluria ja toisessa onnistuikin lennättämään hiukan Islanderslaista pitkin laitoja. Valitettavasti tämä kostautui Islandersin kannalta sillä itseltäni ohitse menneen tilanteen seurauksena Matt Moulson poistui ensin jäältä vaihtoon rannetta pidellen ja hetkeä myöhemmin kerrottiin Moulsonin painuneen jo pukukopin suojiin ja, että hän ei pelaa enää. Sehän tästä vielä puuttuisikin jos Moulsonkin menetettäisiin viikoiksi sairastuvalle!
Myös Milan Jurcina sai tuta kovuutta ottelussa blokatessaan laukausta. Kiekko ohjautui suoraan Jurcinan sääreen ja herra oli paikoin aika kivuliaan näköinen. Tämä tosin tapahtui sen verran myöhään ottelun lopussa, että en huomannut enää kiinnittää huomiota siihen palasiko Jurcina jäälle tuon jälkeen.

Canadiensin 2-1 maali syntyi hieman varkain. P.K. Subban lähetti omalta alueelta matkaan onnekkaan pomppukiekon joka aiheutti puolittaisen 3vs1 hyökkäyksen Canadiensille. Kiekon kanssa oikeaa laitaa purjehtinut Jeff Halpern antoi varsin hyvin ymmärtää, että olisi yrittänyt itse ratkaisua, mutta niin vain vanha konna siirsikin kiekon takaviistoon purjehtivalle Benoit Pouliotille joka sai kaikessa rauhassa pistää ranteet lukkoon ja kiekkoa ohitse Rolosonin. Noottia maalista voisi hieman heittää puolustuksen suuntaan sillä sekä Halpern että Pouliot saivat olla ihan liian yksin Islandersin alueella.

Maalin jälkeen Islanders yritti vielä kiivaasti tasoitusta, mutta Alex Auld vain kesti ja kesti vyörytykset toisensa perään. Tokikaan mitään tuhannen taalan paikkoja ei Islandersille syntynyt enää tuon maalin jälkeen, mutta hieman paremmalla onnella olisi noistakin laukauksista pari voinut upota. Vaan vitut onnesta kun kentällä on peli menossa.
Islanders sai aikansa yrittää tasoitusta kunnes Habs iski lopullisen niitin arkkuun. Kiekko pelattiin syvälle Islandersin alueelle ja perään luistellut Wisniewski heitti rystysyötöllä kiekkoa pakkiparina pelanneelle Mottaulle joka ei kuitenkaan saanut kiekkoa haltuunsa ja näinpä se sujahti laidassa olleelle Brian Giontalle. Gionta lähetti lerpun laukauksen kohti Islandersin maalia ja matkalla oli vielä sopivasti vastassa Travis Moenin maila josta kiekko sitten ohjautui vastuttamattomasti ohitse Rolosonin.

"Ihan ok" erä Islandersilta. Kaukalossa tuntui välillä olevan menossa Havaji-liigan ottelu sillä sen verran mentiin coast-to-coast meiningillä läpi erän, että ei paremmasta väliä.

Kommentteja

Matt Martin - Pelasi erittäin väkevän ottelun. Haki hyvin maalipaikoille ja haki ratkaisuita vaikka maalinteko ei olekkaan hänen vahvuuksiansa. Pelasi ihailtavan fyysistä peliä ja haki pommia lähes jokaisessa vaihdossa kahdessa ensimmäisessä erässä. Keräsi omien laskujeni mukaan tilastoihinsa neljä-viisi taklausta näissä erissä mikä on varsin hyvin kun ottaa huomioon, että Martin pelasi koko ottelussa vain hieman alle 11 minuuttia. Tälläisen pelin jatkuessa olisi ihme mikäli Islanders lähettäisi Martinin takaisin Bridgeportiin.

Dwayne Roloson - Oli maalillaan varma tapaus. Ei tehnyt virheitä ja otti parit tärkeät torjunnat. Yksi kauden komeimmista Isles-torjunnoista nähtiin ensimmäisen erän lopulla kun hän teki jäätävällä slide-torjunnalla tyhjäksi Josh Gorgesin yrityksen.

James Wisniewski - Oli erittäin pirteällä pelipäällä ottelun alusta asti. Haki jatkuvasti laukaisupaikkaa itsellensä ja laukoikin ottelussa Islandersin pelaajista eniten. Voisi joissain tilanteissa malttaa odottaa hetkisen eikä aina lähettää heti matkaansa laukausta, mutta toisaalta voiko tässä valittaa kun ei siellä ne muutkaan lauo tarpeeksi?

Trent Hunter - Hajuton, mauton & väritön. Omaan silmään huono ottelu Hunterilta yhdestä-kahdesta väläytyksestä huolimatta. Herralta odotetaan edelleen niitä maaleja, mutta toistaiseksi ollaan saatu vain surffailua ja ohitse meneviä laukauksia. Tosin onneksi Gordon on viisastunut sen verran, että Hunter ei pelaa enää ylivoimalla, sehän tästä vielä puuttuisi.

Seuraava peli

Seuraava peli onkin sitten heti ensi yönä edessä kun Islanders matkustaa Pittsburghin männä yönä kukistaneen Philadelphia vieraaksi. Philadelphia ei ole koskaan mukava vastus, varsinkaan vieraissa joten eipä tässä uskalla odottaa paljoa. Parhaalla kokoonpanolla olisi mahdollisuus mihin vain, mutta nyt kun ukkoa tippuu pois ottelu ottelun jälkeen enemmän ja enemmän niin eipä tässä auta kuin toivoa, että taivaankappaleet olisivat suotuisassa asennossa Islesille ja JT saisi tuikattua pari häkkiä.

 

[Finnish Isles]

Mahtava raportti FH, kiitos! Peli olikin vähän huonompi, vaikka en sitä ole katsonutkaan.

Schremp käväisi farmissa ja pelasikin kuulemma aika näyttävää kiekkoa. Miehen oma twitterkin huokuu tyytyväisyyttä, joskin "kastikesyötöt" ovat itselleni hieman hämärä käsite: "Had a blast playing for bridgy last night. Prob made 100 sauce passes"

Hän on palannut saarelle, mutta Phillyä vastaan saatetaan Gillieskin pukea peliin. Gervaishan pelasi hyökkääjänä viime pelissä, mikä pelituntuman kannalta on ymmärrettävää, mutta muuten melkoisen naurettavaa kun ei Bruno mikään MAB sentään ole. Martin luultavasti/toivottavasti saa jatkaa, joten jäisikö eiliseltä pois joku muukin kuin Gervais? Vaikea uskoa,että Hunteria vieläkään pistetään katsomoon, mutta juuri Flyersia vastaan Martin, Sim ja Gillies olisi hyvä pukea, sekä varauksin myös Schremp, jos kunto tosiaan kohdallaan. Tällöin Gervaisin kanssa ulkopuolelle jäisi Hunter, mutta todennäköisimmin Schremp syö poppareita. Ihmetyttää vain kun hänet kutsuttiin jo nyt takaisin ylös kuntoutuksestaan Bridgeportissa, joten jotain käyttöä luulisi olevan heti.

Näillä esityksillä alkaa sijoitus pian vakiintumaan niille sijoille, joihin on jo totuttukin, joten uutta piristysruisketta toivotaan.

 

[Finnish Isles]

Jurcina on sivussa loukkaantumisen tähden ja vaikka hänkään ei ole ihmeitä esittänyt, niin hieman pelottaa Gervaisin peluuttaminen vakipareissa. Kummasti se laarin pohja taas alkaa pakeissakin häämöttää vaikka heitä paljon alunperin riveissä olikin. Hamonic teki eilen 1+1 AHL:ssä ja on toivottavasti pian Gervaisin edellä nokkimisjärjestyksessä. Annetaan toki Chefinkin ensin näyttää kykyjään.

Saattoihan notkahdus olla vain ajan kysymys, mutta samalla mietityttää, että oliko MacDonaldin menetys se lisärasite, joka lopulta katkaisi kamelin selän vaikka kiekolliseen peliin ei hänkään ihmeitä tuo?

 

[FutureHockey]

Flyers 6 - 1 Islanders

Jaahas ja karu palautus maanpinnalle kun Islanders otti sitten kolmannen tappionsa putkeen kun Philadelphia suorastaan raiskasi joukkueen heidän kotikentällänsä. Tämä olikin sitten Islesille jo kolmas perättäinen tappio joten jotain pitäisi nyt tapahtua ja joukkueen pitäisi päästä jälleen voittojen makuun. Eihän tuolta täydeltäkään rosterilta oikein paljoa uskallettu odottaa, mutta vielä vähemmän voi odottaa tältä rosterilta jossa pelaa ainoastaan 2/3 parhaasta mahdollisesta kokoonpanosta nyt kun Jurcinakin oli sivussa kamppailusta.

Allekirjoittaneen piti herätä yöllä katsomaan ottelua, mutta ilmeisesti Canadiens-matsi oli sen verran vienyt mehuja, että herätyskello on tullut unessa laitettua samantien pois päältä kun tuo pirulainen on soimaan pamahtanut joten pelkkien raporttien varassahan tässä ollaan.
Paljon ei ilmeisesti kuitenkaan jää kerrottavaksi jälkipolville ottelusta. Flyers sai ihan rauhassa tehdä maaleja ensimmäisessä ja toisessa erässä sillä uskaltaisin sanoa maalien numero 2,3 & 6 menevän suoraan DiPietron & puolustuksen piikkiin. Prongerin kaksi maalia ja Timosen maali nyt olivat vähän niin ja näin ja varsinkin Timosen maalissa DiPietro oli jo edellisen torjunnan jäljiltä maissa joten aika mahdotonta sieltä sitten ponnistaa laukauksen eteen. Vähemmän yllättävästi kuitenkin esimerkiksi meidän iki-ihana Brüno taisi olla aika ratkaisevassa roolissa mm. Andreas Nödl'n viimeistelemässä 6-1 osumassa... Nosta nyt Gordon perkele se Hamonic sinne!!

Jos nyt jotain hyvää tai "hyvää" haluaa etsiä niin viihdettä tarjottiin ottelussa sentään Islandersinkin toimesta tuolla fyysisellä osastolla. Zenon Konopka ja Daniel Carcillo löysivät toisensa pariinkin otteeseen ja tanssahtelivat varsin miellyttävät taistot. Noin muuten ottelu tulvi pikkusikaa joka huokuu ehkäpä enemmänkin ulos kun katsoo ottelun isompia rangaistuksia: Kolmesti puhallettiin kympin käytösrangaistuksia ja kolmesti sitten game misconducteja.
Daniel Briere sai paljon uusia kavereita kun herralla hieman tuo kuppi tuuppasi kaatumaan ottelun lopussa. Ottelua oli jäljellä minuutin verran ja Philly oli vielä 5vs3 ylivoimalla joten tuolta puolen hätiä ei pitäisi olla. Briere kuitenkin kävi intensiivistä keskustelua Frans Nielsenin kanssa ennen hyökkäyspään aloitusta (eleistä päätellen eivät kyselleet ihan vain kuulumisia). Kiekon tiputtua veti Briere korkealla poikittaisella mailalla Nielseniä niskaan / takaraivoon ja heti miten paikalle saapunut Danny Carcillo vielä varmisti selästä taklaamalla, että Nielsen lentää jään pintaan. Tiedä sitten kuinka ilkeästi on mahtanut Nielsen sanoa, mutta eipä tuo nyt kovinkaan peliin kuuluvalta vaikuttanut omasta mielestäni.
Tästä sitten syntyi pientä kalabaliikkia jossa innokkain osapuoli oli Rick DiPietro joka olisi kovasti halunnut ottaa yhteen Danny Brieren kanssa. Tähän ei kuitenkaan menty sillä ensin väliin tuli Carcillo jonka vielä tuomarit vievät viilenemään, mutta Chris Prongerin väliintulo estikin sitten lopullisesti homman.

Uskoisinpa, että seuraavassa Islesin ja Flyersin kohtaamisessa saattaa tunteet olla vähän enemmänkin pinnassa. Kummaltakin kun löytyy tuota fyysistä osastoa vähän muillekkin jakaa ja saattaa hyvinkin olla, että eräs Jeremy Yablonski tulee näkemään tuolloin päivänvalonsa Isles-nutussa!

 

[Finnish Isles]

Tuota katsellessa kyllä toivoi, että pelikelloakin siirrettäisiin tunti taaksepäin ja tehtäisiin vaikka uudet jaot. Tuntui, että olivat lähteneet makselemaan parin viime kauden tökkimisiä, joita ei aikanaan saatu kuitattua. Konopka ainakin oli tuon muistion saanut. Tätä taustaa vasten voisi kuvitella toisen kohtaamisen jäävän vuorostaan ihan tavalliseksi peliksi, vaikka voihan tuokin pienestä syttyä kuumemmaksikin.

Ikävää, että sen kerran kun Hunterkin heräilee lentää hän ulos. DiPietro sai puolestaan kaksi jäähyä alueensa jättämisestä ja toisen noista kärsi luukkuvahti Roloson. Enpä tiennyt tuonkaan olevan mahdollista. Gillies pisti vielä paremmaksi ja nappasi kolme kakkosta kerralla. Ikään kuin jäällä ei olisi ollut tarpeeksi säätäjiä, sillä Sim haukkui vielä tuomareita penkiltä kakkosen arvoisesti.

Kauan kaivattu muutos ilkeämpään suuntaan on ainakin onnistunut, sillä tuntuu tuota pahaa verta olevan vähän kaikkien kanssa. Vielä kun sen saisi valjastettua koko pelin kestävään taistelevaan ilmeeseen kiekonkin perässä.

 

[FutureHockey]

Alkaa näyttämään siltä, että Matt Martin teki syvemmänkin vaikutuksen Gordoniin sillä nyt kun Schremp on seuraavaan otteluun tulossa takaisin on kokoonpanoihin taas raivattava tilaa. Itse ainakin odotin, että Martin lentää vielä tässä vaiheessa hyvistä otteista huolimatta takaisin farmiin, mutta eipä lentänyt vaan Islanders laittoi Jon Simin sitten waiversiin.
Sinänsä harmittava juttu sillä pidin Simin pelaamisesta. Tokihan tämä kausi on ollut vaisu, mutta esimerkiksi viime kaudella oli paikoittain helvetin piristävää katseltavaa kun Sim antoi kaikkensa ja jaksoi painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Nooh eipä kai kukaan Simiä sieltä poimi joten Bridgeportiin taitaa tie viedä.

Uutista Islandersin nettisaitilla: http://islanders.nhl.com/club/news.htm?id=542139&navid=DL|NYI|home

 

[FutureHockey]

Enpä muista bonganneeni tätä uutista tältä palsta joten kerrottakoon, että Milan Jurcina on nyt siis parisen viikkoa poissa kokoonpanosta saamansa tärskyn vuoksi. Jurcina yhtyy näin siis kerhoon jossa entisestään ovat jo mm. Streit ja MacDonald. Tiedossa toki oli, että Jurcina on poissa kokkareista, mutta tuo pari viikkoa iski aika kovaa tällä pakkivajeella.

* * * * * * * * * * *​

Ensi yönä Islanders sitten kohtaa Carolinan vieraissa ja ainakin itse meinasin nousta kukkumaan ja katselemaan kun Isles pistää tappioputken poikki! Helppo tehtävähän tuo ei ole, mutta toivon syvästi, että Schrempin ja Grabnerin paluut herättelevät joukkuetta jonkin verran ja maalissa DiPietro nostaisi tasoansa valovuoden viime matsista niin eiköhän mahdollisuudet voittoonkin olisi.

Islesin ja Carolinan ketjut tulevan yön kamppailussa:

Moulson - Tavares - Parenteau
Bailey - Schremp - Comeau
Weight - Nielsen - Grabner
Martin - Konopka - Hunter

Eaton - Martinek
Mottau - Wisniewski
Gervais - Hillen

DiPietro (Roloson)

- Ihan hyvännäköiset ketjut. Jokaisessa ketjussa on tulivoimaa ja ainakin ykkösketju on pelannut yhdessä paikoittain erinomaisesti. Nyt kun Tavares katkaisisi vielä sen orastavan maalittoman putken ja Moulson komppaisi parilla maalilla... And then I wake up.

Larose - Staal - Jokinen
Samsonov - Sutter - Ruutu
Cole - Skinner - Dwyer
Tlusty - Motsumoto - Kostopoulos

McBain - Pitkänen
Corvo - Gleason
Babchuk - Harrison

Ward (Peters)

Let's go Islanders!

 

[Finnish Isles]

Jon Sim; ensimmäinen peli AHL:ssä tuloksenaan 3 maalia varsinaisella peliajalla ja vielä "rankuissa" ratkaiseva tupiin. Siitä vähän Bridgeportin nuoremmille osviittaa, että farmista on matkaa edes änärin neloseen.

Islesin kokoonpanossa ei liene varmaan koskaan ollut niin vähän puhtaita duunareita kuin tänään ja toisaalta tuota määrää enimmäkseen hyökkäyspäässä viihtyviä. Valitettavasti kiekollinen taito ei edelleenkään juuri kellään ole mitään liigan eliittiä, mutta maaleja kaivataan ja hyvältä kokeilulta näyttää. Kaikki sormet ristiin, että PAPs ja Tavares täydentäisivät toisiaan, sillä ilman kemiaa ykkönen voi olla tuuliajolla.

Muutenhan tuo on Islanders-mitassa jo melkein ehjä pakka kun molemmat moket kehissä, hyökkääjistä puuttuu enää yksi ja pakeistakin alle puolet... onneksi lähtivät kauteen seitsemällä puolustajalla + Gervais.