New York Islanders 2010-11 - now with less facepalm

[FutureHockey]

Carolina Hurricanes 7 - 2 New York Islanders (Osa 1/3)

10:12 1 - 0 Joe Corvo (Jeff Skinner, Chad LaRose)
15:48 2 - 0 Jon Matsumoto (Sergei Samsonov, Tom Kostopoulos)
18:51 3 - 0 Eric Staal (Sergei Samsonov, Tom Kostopoulos)
29:40 4 - 0 Brandon Sutter
30:23 5 - 0 Jiri Tlusty (Jay Harrison, Anton Babchuk)
42:12 5 - 1 Michael Grabner (Doug Weight, Bruno Gervais)
50:09 6 - 1 Jeff Skinner (Eric Staal, Chad LaRose) PPG
55:29 6 - 2 Pierre-Alexandre Parenteau (Blake Comeau, Rob Schremp) PPG
59:26 7 - 2 Jon Matsumoto (Sergei Samsonov)

Cam Ward 31 / 33
Rick DiPietro 25 / 32

* * * Eric Staal
* * Sergei Samsonov
* Jon Matsumoto

1. Erä

Lähestulkoon heti alussa oli tiedossa mitä tuleman pitää: Carolinalla luistin kulki ja Islandersilla sitten taas ei. Carolina sai heti ottelun alkuun pari hyvää myllytystä Islandersin alueelle, mutta vielä tässä vaiheessa DiPietro oli mies paikallaan ja pystyi estämään Carolinan tilanteet. Paristakin tilanteesta päästiin hyvään vastahyökkäykseen joista ehdottomasti paras hyökkäys osui parivaljakolle Doug Weight - Michael Grabner. Pirteästi ottelun aloittanut ketju sai kiekon Islandersin puolustusalueella ja lähti nopeaan 2vs1 hyökkäykseen. Kaikki tähdet näyttivät olevan kohdillaan sillä Carolinan puolustaja oli jo ehtinyt heittäytyä jäihin ja tästä huolimatta Weight sai heitettyä tiukan lätyn Grabnerille Cam Wardin vartioiman maalin takatolpalle ja maali oli jo tyhjillään. Grabner lähetti samoin tein kiekkoa kohti verkkoa, mutta niinpä vain se perkeleen Ward ehti liukua tielle ja estää tämän parempaakin paremman maalipaikan.. Ja tämä (Wardin) tempohan sitten jatkui koko illan.

Hetkeä myöhemmin Islanders pääsi näyttämään taitojansa alivoimalla ja ei, tämä ei ollut sarkasmia. Islanders pelasi ottelun alussa ihan jumalattoman hyvin alivoimalla eikä 'Canes saanut varmastikkaan yhtä tai kahta laukausta enempää kohti Islandersin maalia. Varsinkin parivaljakko Josh Bailey - Blake Comeau keräsivät isoa roolia alivoimassa sillä kumpainenkin herroista luisteli hanakasti kiinni Carolinan pelureihin ja jätti heille mitättömän tilan pelata kiekkoa.

Vaan sitten taivas synkkeni erän puolivälissä. Carolina toi kiekkoa normaalisti hyökkäysalueelle päin ja vispasi kiekon päätyyn jonne maisteri Rick DiPietro luisteli perään. DiPietro kuitenkin jäi turhaan aikailemaan kiekon kanssa ja etsi syöttötilaa ja näinpä terävästi tilanteen loppuun pelannut Chad LaRose pääsi syöksemään kiekon pois DiPietron hallusta. Kiekko kimpoili sopivasti Sergei Samsonovin lapaan jolla oli jo tyhjä maalikin edessä, mutta tässä kohtaa vielä tähdet olivat hyvissä asemissa ja John Tavares sai kiekon huidottua pois Samsonovin hallusta kohti siniviivaa. Sieltäpä sitten Joe Corvo antoi ruoskansa puhua eikä sammakonloikilla maalilleen takaisin hyppelehtinyt DiPietro, joka oli siis kaiken hyvän lisäksi vielä maassakin tuolla hetkellä, tai edellisen tilanteen pelastanut John Tavares voineet yhtään mitään. Helvetillinen veto painui vastuttamattomasti oikeaan alanurkkaan ja DiPietro oli taas pelastanut päivän.
Ja kyllä: Tilannetta voi laittaa toki myös Isles-puolustuksen piikkiin sen verran, että kommunikaatio oli selvästikkin hakusessa, mutta olihan tuo silti selvääkin selvempi DiPietron virhe.

Tämä kyseinen maali lopulta sitten oman näkemykseni mukaan tappoi sen pienenkin kipinän Islandersin pelistä. Tokihan joukkue sai luotua parikin maalipaikkaa kuten esimerkiksi Frans Nielsenin oikeaoppinen ajo vasenta laitaa pitkin ja siitä sitten terävä veto kohtia Wardoa sekä John Tavaresin loppuun asti pelattu tilanne jossa kiekko taisi pomppia vedon aikana ja näinpä Tavares ei saanut lähetettyä matkaan kunnon laukausta vaikka läheltä maalia se siltikin meni.
Näistä huolimatta siis Islanders oli tuon maalin jälkeen totaalisen hukassa. Carolina sai taasensa päälle sen kuuluisan viidennen vaihteen ja joukkue sai rauhassa myllyttää hyökkäyksiin toisensa perään. Näihin kuuluvat mm. Chad LaRosen läpiajo jonka DiPietro kyllä etevästi torjui sekä ne parikin 2vs1 hyökkäystä joista 'Canes olisi varmasti hieman paremmalla onnella viimeistellyt maalin tai pari. Tosin onhan se nyt jaettava sen verran krediittiä, että hetkeä LaRosen läpiajoa myöhemmin Carolina pääsi 2vs1 hyökkäykseen ja tuolloin Islanders pelastajana toimi mies spotlightien takaa: Bruno Gervais. Täysin oikeaoppinen heittäytyminen syöttölinjan eteen ja näinpä 'Canes-pelurin syöttö katkesi sitten Brunon kylkiin.
Vaan eipä kestänyt kauaa kun Carolinan pelaajat nostelivat käsiään ilmaan maalin merkiksi. Carolina lähti jälleen kerran nopeaan hyökkäykseen omalta alueelta Sergei Samsonovin johdolla. Kiekko pelattiin Carolinan puolustusalueella vasempaan laitaan kärkkyvälle Sergei Samsonoville Tom Kostopouloksen toimesta. Samsonov ampaisi totuttuun tyyliinsä nopeaan vauhtiin ja toi kiekon aina Islandersin alueelle asti jossa hän sai rauhassa hassutella Islandersin pelaajistoa. Heti siniviivan jälkeen Samsonov teki tiukan kaarroksen oikealle ja vei kiekon helposti ohitse Rob Schrempin sekä James Wisniewskin. Samsonov luisteli väkevästi oikealle P-pisteelle josta hän sitten lähetti matkaan varsin terävän namupassin maalille nousseelle Jon Matsumotolle joka sai ohjata uransa ensimmäisen NHL-maalin melkoisen rauhassa sisään. Ainoa Matsumoton noteeraanut pelaaja taisi olla Rob Schremp ja hänenkin estelynsä tilanteessa oli varsin ponnetonta.
Ja sama mantra jatkui myös erän lopun. Carolina sai vyöryttää vapaasti päälle eikä oikein kukaan Islandersista edes yrittänyt mitään järkevää päästäkseen hyökkäämään. Ainoa toimiva ketju koko loppuerässä oli Zenon Konopkan johtama nelosketju ja tästä ketjusta varsinkin pirteän pelin pelannut Trent Hunter.

Ja vain kolmisen minuuttia Carolinan 2-0 maalin jälkeen 'Canes tuuletteli jälleen. Ja jälleen kerran Sergei Samsonov oli kentällä ja isossa roolissa kun maali syntyi.
2-0 maalin tehnyt Jon Matsumoto lähetti hyvän syötön Carolinan puolustusalueen vasemmalta laidalta toiselle laidalle jossa Tom Kostopoulos jo luisteli kovaa vauhtia kohti Islandersin päätyä. Kostopoulos kiersi oikeaa laitaa pitkin aina Islandersin maalin taakse asti ja heitti sieltä syötön vasempaan laitaan luistelleelle Samsonoville joka kääntyi ja lähetti miltei samoin tein syötön P-pisteiden väliin kovaa vauhtia luistelevalle Eric Staalille. Staal sai rauhassa ladata tykkinsä ja lähettikin matkaan varsin kovan kudin suoraan one-timerista ja tämähän sitten upposikin DiPietron taakse ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa.

Näihin lukemiin päättyikin sitten myös itse ensimmäinen erä josta jäi kieltämättä harvinaisen paska maku. Islanders sai luotua pari tilannetta, mutta oli muuten käytännössä kokoajan alakynnessä ja Carolina sai tehdä mitä halusi. Ja ne vähäisetkin Islandersin paikat pilasi sitten Cam Ward jolla oli eittämättä yksi parhaimmista illoista joita olen herralta nähnyt. Olisinpa voinut sanoa samaa DiPietrosta...

(Pahoitteluni Jatkoajan moderaattoreille, mutta tämä romaani ei suostunut mahtumaan millään yhteen tai kahteenkaan viestiin joten joudun hieman jaottelemaan sitä)

 

[FutureHockey]

Carolina Hurricanes 7 - 2 New York Islanders (Osa 2/3)

2. Erä

Toinen(kin) erä alkoi ihan positiivisesti vaikkakin Islanders pääsi jälleen harjoittelemaan alivoimaa erän alkajaisiksi kun heikon pelin pelannut James Wisniewski purki hermojansa ensimmäisen erän lopussa vetämällä Carolinan peluria selästä laitaa vasten. Ensin puhuttiin jopa ulosajosta rangaistuksena, mutta Wizard selvisi tällä kertaa kahden minuutin istunnolla.
Carolina sai siis aloittaa ylivoimalla toisen erän ja saikin toimitettua kiekkoa ihan sujuvasti Islandersin alueelle jossa he kuitenkin joutuivat toteamaan av-parin Josh Bailey - Blake Comeau liian eteviksi. Herrat jopa pääsivät tuolla alivoimalla hyvännäköiseen 2vs1 hyökkäykseen joka kuitenkin päättyi siihen, että viimeksi kauden avausottelussa maalipuiden väliin osunut Comeau lähetti matkaan varsin lerpsun oloisen vedon ja tämähän sitten menikin kaikkien sääntöjen vastaisesti vieläpä suoraan Cam Wardin rinnassa seisonutta Carolinan logoa kohti.
Positiivista oloa lisäsi vielä ne pari maalipaikkaa jotka Islanders järjesti erän alkupuolella. Ensin P-A Parenteau juoni syötöillänsä John Tavaresin tyhjilleen Carolinan maalin oikealle puolelle, mutta veto taisi osua matkalla Carolinan puolustajaan eikä näin mennyt edes maalille asti, hieno rakennelma kuitenkin Parenteaulta ja tämä antoi uskoa siihen, että ykkösketju saisi jotain aikaiseksi.
Vaihto-pari tuon jälkeen ja Michael Grabner oli pääsemässä 1vs1 tilanteeseen Carolinan puolustajan kanssa. Tilanne kuitenkin katkesi siihen, että Captain Weight (joka tuli taustalta perässä) otti täysin turhan jäähyn estämisestä hyökkäysalueella kun hän huitoi Carolinan maalinedustan tuntumassa mailan Jamie McBainin käsistä. Tästäpä sitten tilanne poikki ja Weight kakkoselle.
Tästä seuranneella alivoimalla Islanders pääsi kuitenkin vielä kerran yrittämään taikoja kun erän alussakin pirteästi tilanteet pelannut Bailey & Comeau pelasivat jälleen tilanteet oikeaoppisesti ja pääsivät vastahyökkäykseen. Ratkaisevan syötön koittaessa 'Canesin puolustus oli kuitenkin sen verran hereillä, että saivat laitettua mailan kiekon eteen ja näinpä sekin tilanne jäi torsoksi. Positiiviset olivat kuitenkin meikäläisen fiilarit sillä olihan Isles näyttänyt joitain heräämisen merkkejä!

Vaan sittenhän se taas alkoi, nimittäin 'Canes-show jossa isoa sivuosaa esitti mr. Rick DiPietro from NY Islanders. DiPietro nimittäin oli aikamoinen pääarkkitehti jälleen kun 'Canes teki 4-0 maalinsa. Kaikki lähti tilanteesta jossa Carolina toimitti jälleen normaaliin tapaan kiekkoa Islandersin päätyä kohti. Päädystä kiekko sitten kimpoili Islandersin maalille eikä tilanteessa näkynyt mitään erikoista sillä huomasihan DiPietrokin sen. Totutusti DiPietro sitten lähti pelaamaan kiekkoa hieman yllättävästi räpylän sijasta kilpikädellä ja tämähän kostautui kun DiPietro ei saanutkaan sitä kiekkoa haltuunsa vaikka olisi halunnut. Tilanteen loppun seurannut Brandon Sutter sen sijaan sai tökätä kiekon pois DiPietron kilpikäden alta ja viimeistellä tästä "hienosta" esityöstä 'Canesin neljännen maalin.
Ja vain 43 sekuntia myöhemmin Isles-verkko soi taas kerran. 5-0 maalia edelsi hienoinen sekamelska Islandersin maalilla. Carolina piti tilannetta yllä Islandersin alueella ja viivasta lähti matkaan Jay Harrisonin toimesta kuti joka kuitenkin oli melko osoitteeton ja meni reilusti ohitse maalista. Islandersin maalilla maskimiehenä toiminut Brandon Sutter oli lähdössä hakemaan kiekkoa päädystä kun Radek Martinek, toki oikeaoppisesti, torppasi pojun pois tieltä. Islandersin kannalta toki ikävää oli se, että A) Sutter lensi suoraan DiPietron päälle ja näin menetti näköhavaintonsa ja keskittymisensä peliin sekä tietysti B) Martinek sai itse Sutterin mailasta vielä naamaansa (sen lisäksi oli saamassa rangaistusta) eikä näin voinut estää vasemmalla laidalla seissyttä Jiri Tlustya laukomasta kiekko maaliin.

Mantra jatkui jonkin aikaa ja 'Canes sai vyöryä hyökkäyksiin rauhassa kun taas Islandersin hyökkäyksissä ei ollut päätä eikä häntää. Kiekko menetettiin joko keskialueella, heti Carolinan siniviivan jälkeen tai sitten se tyydyttiin vetämään vain päätyyn jonka jälkeen jokainen kentällä ollut luikki äkkiä vaihtoon.

Erän loppupuolella Islanders pääsi kuitenkin vielä yrittämään kavennusta kun ensin illan avausmaalin tehnyt Jon Matsumoto sai kaksiminuuttisen mailasta kiinnipitämisestä ja Islandersin oltua ylivoimalla otti Chad LaRose vielä korkeasta mailasta 2+2 minuuttisen.
5vs3 ylivoimalla Islanders sitten näyttikin hetkellisesti ihan eri joukkueelta. Kiekkoa pidettiin mallikkaasti hyökkäysalueella ja laukauksia sateli. Yksi tilanteista siunaantui Matt Moulsonille joka toimi Cam Wardin esiliinana tämän maalilla. Laukauksen jälkitilanteesta ja siitä seuranneesta reboundista kiekko lopulta ajautui Moulsonin lapaan jolla oli jo tuhannen taalan paikka viimeistellä Islandersin avausmaali sillä Ward oli jo maissa eikä Moulsonin olisi tarvinnut kuin nostaa kiekkoa hiukan jäästä ja maali olisi ollut lähes satavarma asia. Moulsonin rystyveto oli kuitenkin melkoisen täydellinen jäänuoliainen ja näinpä se jäi suoraan Wardin suojuksien lempeään suojaan.
Islanders voittaa seuraavan aloituksen ja ylivoima lähtee taas pyörimään. Tällä kertaa pomminvarma paikka pelataan Parenteaulle joka on vain parin metrin päässä vasemmalla Cam Wardin vartioimasta maalista. Parenteau saa kiekon hyvin haltuunsa ja lähettää nopeasti matkaan vedon, mutta eihän se nyt kovin paljon mielikuvitusta vaadi, että keskii Wardin olleen siellä taas viimeisenä tulppana tiellä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyi siis toinen erä. Alun paria tilannetta ja erän lopulla nähtyä ylivoimaa lukuunottamatta erä oli jälleen kuitenkin melkoista kuraa Islandersilta eikä tälläisellä pelillä voitettaisi edes Mikkelin Jukureita vaikka he pelaisivat ilman maalivahtia. Aivan ponnettomia ratkaisuja jokaiselta kentällä pelanneelta eikä oikein mistään kehtaa tai viitsi edes yrittää antaa kehuja tai jotain positiivista huomautettavaa.

3. Erä

Kolmanteen erään luistelikin sitten silmin nähden peliänsä parantanut Islanders eikä tämä hurmos jäänyt ainoastaan erän alkupuolelle vaan se onnistuttiin jaksottamaan koko erän mittaiseksi.
Heti erän alussa Zenon Konopkan luotsaama nelosketju sai vahvaa painetta päälle 'Canesin päätyyn ja eipä se hirveän kaukana ollut etteikö Isles-MVP (tässä ottelussa) Trent Hunter olisi saanut sudittua kiekkoa ohitse Cam Wardin. Niinpä vain Wardo pelasti kuitenkin tämänkin tilanteen ja tilanne säilyi viidessä nollassa.

Vaan hetkeä myöhemmin todistettiin myös se, että Cam Ward'kin on vain kuolevainen. Kiekkoa lähdettiin siirtelemään aina Islandersin puolustuksesta asti. Kiekko pelattiin fiksusti Bruno Gervaisin toimesta varmalla syötöllä keskialueella Doug Weightille joka toi kiekon hyvin 'Canesin alueelle. Tästä Weight lähti viemään kiekkoa 'Canesin maalin taitse, mutta heittikin vielä hieman ennen maalin takaraudan kohtaa syötön maalinedustalle jossa Michael Grabner kiirehti kärppänä paikalla ja viskasi ranteella kiekon vastuttamattomasti ohitse Wardon. 5-1 oli tosiasia!
Tästä eteenpäin seuraavat 6-8 minuuttia vedettiin aikamoista coast-to-coast kiekkoa. Kumpikin joukkue sai maalipaikkoja luotua ja mm. Islandersista John Tavares haki erityisesti lisäkavennusta, mutta se apina alkaa nyt selvästi painaa siellä selässä eikä Tavares ole enää oma rento itsensä joka pystyy parhaimmillaan pistämään kiekon maaliin vaikka silmät ja kädet sidoittuina ja päällänsä vielä seisten.

Hyvä putki katkesi kuitenkin kun Rob Schremp veti varsin puhtaalta näyttäneellä taklauksella 'Canesin Jamie McBainin levyiksi laitaa vasten hyökkäysalueella. McBain taisi hieman saada tälliä tilanteessa ja näinpä Schremp komennettiin jäähylle laitataklauksesta. Vaan eipä ollut alkuunsa Islandersilla hätää tälläkään alivoimalla ja jo vaimeasti hykertelin sille mitä näin: Bailey ja Comeau taistelivat, repivät ja riistivät Carolinan pelaajilta kiekkoa ja purkivat sitä mallikkaasti. Juuri kuten oikeaoppista alivoimaa tuleekin pelata. Vaan kauaa ei sekään ilo sitten kestänyt...

Islandersin pakka aukesi ainoastaan kerran tuolla alivoimalla ja heti Carolina käytti tilanteen hyväksi. Carolina lähti omalta alueelta kiertäen hakemaan uutta vauhtia YV-hyökkäykseen ja se toimi. Kiekko pystyttiin parilla siirrolla pelaamaan Carolinan puolustusalueelta aina Islandersin siniviivalle asti jossa Chad LaRose oli tähystellyt jo hyvän aikaa. LaRose otti pari polkaisua, ylitti siniviivan ja hassutti samalla Bruno Gervais'a hiukkasen niin, että tämä ajoi LaRosesta ohitse. Tämän jälkeen LaRose heitti poikkikentän syötön oikealle laidalle Eric Staalille joka hiukan vispasi kiekkoa ennen kuin lähetti maanuoliaisena syötön maalilla olleelle Jeff Skinnerille joka sai rauhassa hakata DiPietron alla olevaa kiekkoa niin, että se varmasti valui maaliin asti längeistä.

(Pahoitteluni Jatkoajan moderaattoreille, mutta tämä romaani ei suostunut mahtumaan millään yhteen tai kahteenkaan viestiin joten joudun hieman jaottelemaan sitä)

 

[FutureHockey]

Carolina Hurricanes 7 - 2 New York Islanders (Osa 3/3)

Maalin jälkeen mieleen hiipi ajatus taas siitä pakkopullasta jota Isles oli esittänyt kaksi ensimmäistä erää, mutta turhaan pelkäsin. Coach Gordon muokkasi hiukan ketjuja ja pisti mm. Josh Baileyn ykkösketjun toiselle laidalle pelaamaan Matt Moulsonin ja John Tavaresin kanssa. Ketju esittikin varsin pirteitä otteita ensimmäisten vaihtojen aikana vaikka se ei mitään huippuvaarallisia paikkoja pystynytkään luomaan.
Kun Skinnerin viimeistelemästä 6-1 maalista oli ehtinyt kulua kolmisen minuuttia pääsi Zenon Konopka melkeinpä puolittaiseen läpiajoon. Konopka nyt ei kuitenkaan ole ihan maalintekijätyyppi, mutta toki koitti loppuun asti ja saipa vielä hankittua Anton Babchukille rangaistuksen kun tämä onnistui saamaan mailaansa maalintekohetkellä Konopkan kainaloon.

Ja sieltähän sitten ponnahti se toinen kaivattu kavennus. Islanders pelasi pirteätä ylivoimaa ykkös-YV:nsä johdolla ja kiekko liikkui hyvin. Kiekko tuotiin omalta puolustusalueelta YV-hyökkäyksen muodossa alueelle ja lopulta se päätyi Blake Comeaulle. Comeau lähti kiertämään 'Canesin maalia ja heitti maalin takaa päästyään kiekkoa sen edustalle ja tarkemmin sanottuna Parenteaulle jolla oli suhteellisen helppo paikka viimeistellä 6-2 maali. Tokihan P-A teki tämänkin tyylillä ja heitti kiekon maaliin yläriman kautta jottei se olisi näyttänyt liian helpolta.

Erän loppu olikin sitten pelailua joukkueilta. Jon Matsumoto pääsi hiukan varkain vielä pistämään kiekon kertaalleen ohitse DiPietron, mutta siitä huolimatta on sanottava, että tällä kolmannen erän pelillä Islanders olisi voinut voittaa 'Canesin. Valitettavasti nyt kaksi ensimmäistä erää perseiltiin oikein urakalla ja vasta kolmannessa herättiin syvähorroksesta. Valitettavaa on myös se, että viisi tappiota kuudesta viimeisestä ottelusta ei paljoa hurraa!-huutoja aiheuta ainakaan meikäläisessä. Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa jossa pitäisi toimia...

Kommentit pelaajista

Trent Hunter - Ehdottomasti pirtein Isles-peluri tänään. Hunter repi, raastoi, taisteli ja luisteli ja olisi ehdottomasti ansainnut maalin tilillensä, mutta Ward ei ollut samaa mieltä. Tälläistä peliä kun nähtäisiin Hunterilta jatkossakin niin uskoisin, että se joskus kaipailemani +20 maalin Hunter voisi olla vielä tosiasia. Tosin aina kun alan elättelemään näitä toiveita niin nehän eivät todellakaan toteudu.

Pierre-Alexandre Parenteau - Pirteä hänkin. Loi tilanteita hyvin pelikavereille, mutta tällä kertaa heille ei maistunut pistää näitä passeja sisään asti. Islandersin toisessa maalissa jäätävän tyylikäs viimeistely yläputken kautta.

John Tavares - Apina on tullut taas vierailemaan Veli-Johnin reppuselkään ja se pitäisi saada sieltä heti pois ettei käy kuten viime kaudella. Tavares oli tänäänkin pirteällä päällä ja oikeasti yritti sitä maalia saada aikaiseksi, mutta liian usein ne yritykset päättyvät siihen, että Tavares lähtee hiukan liian itsekkäästi laukomaan hieman tyhmästäkin paikasta josta parempi tulos tulisi 100 % varmuudella sillä, että jakaisi kiekko muille. Yksi maali viiteen viimeiseen otteluun, not good enough!

Rick DiPietro - Odotin Gordonilta sitä ainoaa oikeaa ratkaisua jo toiseen erään: DiPietro penkille ja Roloson sisään. Gordon kuitenkin haluaa nähtävästi antaa DiPietrolle väkisinkin peliaikaa ja pelituntumaa sillä niin vain DiPietro siellä maalilla pysyi loppuun asti. Kaikkia maaleja ei toki voi hänenkään piikkiinsä laittaa, mutta pari ihan alokasmaista virhettä riitti kyllä meikäläiselle.

Blake Comeau & Josh Bailey - Siinä missä herrat ovat hiljentyneet kauden alun pistetehtailusta ovat he ottaneet roolia puolustavassa osassa. Isoja minuutteja alivoimalla tahkoava parivaljakko on kyllä tällä hetkellä kultaakin arvokkaampi yhdistelmä noilla alivoimilla. Vielä kun se hyökkäyskin palaisi siihen alkukauden malliin..

James Wisniewski - Philly-peliä en toki nähnyt, mutta tämä oli nyt sitten ensimmäinen näkemäni peli jossa Wizard oli oikeasti ihan ulapalla. Ei hakenut omaan tyyliinsä vetoja hullun kiilto silmissä ylivoimalla, oli hukassa puolustusalueella, meni jatkuvasti Carolinan pelaajien kikkoihin ja menetti aivan turhaan hermojansa ja tästä syystä 'Canes pääsi harjoittelemaan ylivoimaa.

Mielipiteitä tulevasta

Ensi yönä olisi sitten edessä vierasottelu Ottawa Senatorsia vastaan. Ottawa ei ole ikinä ollut niitä meikäläisen suosikkivastustajia, varsinkaan vieraissa, sillä jotenkin tuntuu, että pelaisi Islanders kuinka hyvin tahansa niin Ottawa saa ne maalit silti omiin nimiinsä. Alfredsson, Spezza, Gonchar, Fisher... Vyörytys on varma. Saa nähdä jaksaako allekirjoittanut nousta kukkumaan ottelua sillä sen verran karvasta kalkkia tarjosi menneen yön kamppailu.

Vaan silti uskon Islandersilla olevan hyvätkin mahdollisuudet jos Gordon nyt saisi jokaisen jätkän oikeasti pelaamaan ja unohtamaan kaksi edellistä ottelua. Velliperseilyt pois ja samanlaista peliä kehiin kuin pelaajisto esitti 'Canes-ottelun kolmannessa erässä niin voisinpa melkein vannoa, että vähintään piste olisi tuloillaan. Tietystihän tässä toivoo yksittäisistä pelaajista Grabnerille ja Tavaresille onnistumisia, mutta toisaalta tässä tappioputkessa jopa Bruno Gervaisin perseestä kimmonneet maalit kelpaavat.

(Pahoitteluni Jatkoajan moderaattoreille, mutta tämä romaani ei suostunut mahtumaan millään yhteen tai kahteenkaan viestiin joten joudun hieman jaottelemaan sitä)

 

[FutureHockey]

Ottawa Senators 4 - 1 New York Islanders

Joo'o eli tappiota tappion perään. Itse en lopulta sitten jaksanut nousta sängystä jotta olisin voinut Islandersin perseilyä ihan livenä ihailla joten sen parempaa analyysiakaan lienee turha heittää. Joukkue on nyt tukossa ja maaleja ei pystytä tekemään läheskään tarpeeksi. Ja vastavuoroisesti sitten niitä päästetään vähän jokaisen suosiollisella avustuksella ihan liiaksi joten tuloksena on sitten helpompaakin helpommalla laskukaavalla tappiota tappion perään.

Roloson palasi tolppien väliin parin huilin jälkeen ja olikin kuulemma ollut jälleen mies paikallaan. Mottau sekä Eaton ovat jatkaneet tasollansa. Alivoima toimii myöskin vielä hyvin.
Haukkuja: Frans Nielsen (-3), Bruno Gervais (-2) ykkösketju (-2)... Ei mene nyt vahvasti ei.

Tulevana yönä vastaan asettuu Philadelphia Flyers ja onhan tätä kohtaamista pakko nousta katsomaan. Ei varmastikkaan ole sitä voittoa tästäkään odotettavissa (tai itse en ainakaan siihen usko), mutta pelistä voi muuten odottaa varsin lämmintä spektaakkelia ottaen huomioon viime kohtaamisen tuloksen ja tilanteet (6-1 pataan, Brieren ja Carcillon sikailut, ottelun lämpö). Islandersilla kokoonpanossa Konopka, Gillies & Martin, Phillyllä Carcillo, O'Donnell & ne muut.. In the heat of the night!

 

[Finnish Isles]

Hienoa että FH pitää ketjun tasoa yllä (ts. vie ihan uudelle tasolle), vaikka jäällä homma kusee. Olen taistellut pettymystä vastaan lyömällä yksittäiskohteina vetoa Islesia vastaan viimeiset viisi peliä ja siirtänyt voiton aina seuraavaan vetoon. Tänään lähtee jo 50e Flyersille ja tätä menoa asun keväällä Bahamalla...eli yöllä luvassa tappio jatkoilla jotta vitutus maksimaalinen.

Pakkohan pian on miettiä, että mikä on Gordonin vastuu nykytilasta. Sivussa on tärkeitä miehiä ja kokoonpanossa on pääasiassa yhden vahvuuden pelaajia, mutta joukkueen luottamuksen omaava valmentaja saisi tuonkin käännettyä nykyistä yritteliäämmäksi ilmeeksi.

Otteluohjelmakin hellii kun jälleen yksi kotona ja sitten useampi reissussa. Sama kaikille, eikä NHL:ssä mitään harjoittelutaukoja ole muutenkaan, mutta tällä hetkellä tuokin ärsyttää.

Voittakaa nyt saatana

 

[FutureHockey]

New York Islanders 1 - 2 Philadelphia Flyers (Osa 1/2)

18:52 0 - 1 Mike Richards (Chris Pronger)
27:31 1 - 1 Matt Moulson (James Wisniewski, Dwayne Roloson) PPG
54:35 1 - 2 Andreas Nödl (Eric Wellwood, Mike Richards)

Dwayne Roloson 24 / 26
Sergei Bobrovsky 31 / 32

* * * Andreas Nödl
* * Sergei Bobrovsky
* Matt Moulson

1. Erä

Eletään vuotta 2010. Ihminen on kävellyt kuussa, löytänyt planeetan jossa elämä on ehkä mahdollista, keksinyt Internetin ja kaikki muutkin härpäkkeet ja menopelit ja silti meikäläinen meinasi jäädä ilman streamia. Onnekseni on kuitenkin myönnettävä, että about kymmenisen minuuttia hakattuani F5-näppäintä alkoi stream toimia ja näinpä pääsin mukaan, toki peliaikaa oli ehtinyt kulua jo reilut puolet ensimmäisestä erästä joten raportti alkaa pääosin noilta nurkilta.

Mitä nyt tulkitsi selostajien puheista ja ottelun tilastoista niin ottelun alku oli aika tasaista menoa ja meininkiä, mitään tuhannen taalan maalipaikkoja ei ollut ja maalivahdit olivat torjuneet tarvittavat laukaukset.

Hieman jälkeen erän puolivälin alkoikin sitten tapahtua, positiivisessa mielessä vieläpä näin Islandersin näkökulmasta. Islanders paransi kokoajan peliänsä ja sai hyviä myllytyksiä aikaiseksi Flyersin päätyyn. Ehkäpä koko erän paras paikka syntyi tuolloin Matt Moulsonille joka pääsi nokatusten maalivahti Sergei Bobrovskyn kanssa. Tilanne lähti kun tänäänkin pirteästi pelannut Trent Hunter kokeili ensin omaa onneansa Bobrovskysta katsottuna oikealta puolelta lähteneellä laukauksella. Helvetinmoisen pelin pelanneella Bobrovskylla ei kuitenkaan sen suurempia vaikeuksia ollut kudin kanssa ja hän torjui sen vuorenvarmasti, mutta pahaksi onnekseen kiekko ei jäänytkään varustuksien suojiin vaan liukui takaisin peliin. Moulson ehti tilanteeseen kärppänä paikalle ja saikin lähetettyä varsin varman rystylaukauksen puoliksi tyhjään maaliin. Bobrovsky esitti kuitenkin jäätävän torjunnan ja ehti kuin ehtikin heittäytymään kiekon tielle. Jotain maalipaikan varmuudesta kertoo jo sekin, että maalitorvetkin lähtivät jo pauhaamaan maalin merkiksi!

Islanders hallitsikin tuon tilanteen jälkeen(kin) ottelua merkittävissä määrin. Tuntui, että jokainen ketju sai luotua paikkoja Flyers-päätyyn ja jokainen ketju olisi myöskin voinut sen ottelun avausmaalin tehdä jollei Bobrovsky olisi ollut niin jäätävässä vedossa. Sen saivat vuoroin kokea niin Comeau, Tavares kuin myöskin Hunter. Näistä herroista lähimpänä maalintekoa oli Tavares joka ajoi väkevästi oikeaa laitaa pitkin sisälle alueelle ja lähettikin vihaisen kudin Flyersin maalia kohden. Bobrovskyn kainalosta sitten kiekko oli jo löytämässä liruttelun muodossa tietänsä verkkoon, mutta niin vain perkele Flyersin puolustus sitten pilasi senkin iloittelun ja luuti kiekon pois maaliviivan tuntumasta.

Hyvä erä sai paskan maun sitten erän loppuminuuteilla. Flyers sai aika pitkälti ensimmäisiä kunnollisia tilanteita Islandersin päätyyn sen jälkeen kun meikäläinen alkoi seurata matsia. Kiekkoa pelailtiin ja siirreltiin hyvin ja lopulta se eksyi sitten Chris Prongerin lapaan. Pronger hetken empi laukaustansa, mutta lähetti sitten lopulta leijan kohti Isles-maalia jonka edustalla tähystikin kapteeni Mike Richrads joka taitavasti ohjasi laukauksen Rolosonin längeistä sisään. Roloson oli tilanteessa voimaton joten hänen kontollensa on turha maalia laittaa, mutta puolustuksen piikkiin sitä sen sijaan voisi laittaa. Wisniewski pakkiparinsa kanssa pelasi tilanteen luokattoman huonosti eikä ottanut omaa miestänsä jonka johdosta Flyers iski.

Tälläisestä vain jää paskan maku suuhun. Islanders oli kuin kokonaan uusi joukkue verrattuna vaikkapa viiteen aikaisempaan matsiin, mutta silti palkkana oli 1-0 Flyersin hyväksi. Noh sen siitä saa kun ei viimeistellä niistä paikoista jotka kiekkojumalat meille suovat. Positiivista kuitenkin oli tosiaankin se, että Islanders sai luotua lukuisia maalipaikkoja ja pelasi muutenkin pirteästi. Oikeastaan mistään ketjusta ei ole pahaa sanottavaa vaan vuorostaen näistä jokainen pelasi juuri niin kuin pitikin.

2. Erä

Toisen erän aluksi Islanders pääsikin sitten jälleen kerran harjoittelemaan ylivoimaa mikä oli tänään sekin pirteää, mutta silti se tulos jäi uupumaan. Flyers pääsi erän alussa luomaan hyökkäyksen Islandersin päätyyn jonka päätteeksi maalille oikeaoppisesti ajanut Scott Hartnell lensi / kaatui Dwayne Rolosonin päälle sillä seurauksella, että Rolie joutui hetken keräilemään itseänsä ja kieltämättä siinä tuli itsekkin säikähdettyä sillä olihan Roloson tänäänkin mies paikallaan.
Noh kolhusta selvittiin säikähdyksellä ja Islanders pääsi pelaamaan siis ylivoimaa joka tuottikin jälleen kerran monta monituista maalipaikkaa. Varsinkin ykkösylivoima, jossa muutoksena oli Frans Nielsenin siirtäminen viivamieheksi Doug Weightin paikalle, tuntui saavan järjestäen laukausta maalille. Maskimiehenä pelanneelle Matt Moulsonillakin oli omat paikkansa sillä Isles-vedoista syntyi yllättävän usein rebound-kiekkoja joihin Moulson ehti hyvällä prosentilla kiinni. Pariinkin otteeseen herra sai laittaa laattaa liikkeelle aivan maalinedustalla, mutta niin vain nuori Bobrovsky taas kerran oli suurimpana peikkona Islandersille.

Vaan eipä ollut ihan virheetöntä pelaamista Islandersiltakaan. Islanders sai parikin ylivoimaa itsellensä toisen erän alun hyvällä rymistyksellä, mutta toisessa näistä meinasi käydä järkyttävä källi. Islanders pyöritti peliä Flyers-päädyssä kun Claude Giroux pääsi hyvin riistämään kiekon Islandersin hyökkääjältä. Flyersin siniviivalla Giroux vieläpä heitti kynäilemällä Isles-puolustajan pihalle ja pääsi 2vs1 hyökkäykseen Jeff Carterin kanssa. Islandersin päädyssä Giroux heitti poikkisyötön suoraan Carterin lapaan jolla olikin hyvinkin varma maalipaikka edessänsä, mutta tällä kertaa kohtalon ivallinen sormi osoitti vastavuoroisesti Flyersin pelureita ja Carterin maila pamahti sen siliän tien tuhannen pillun päreiksi ja tilanteesta selvittiin ilman takaiskua!

Paria minuuttia myöhemmin Carter oli jälleen kovan onnen soturina kun hänen mailansa nousi hieman pelin timmellyksessä ja osui Radek Martinekin naamaan. Tuloksena tähtiä näkevä Martinek, jäähylle lähtevä Carter sekä pelin tasoittanut Moulson!
Islanders lähti ylivoimahyökkäykseen tuttuun tapaan ja James Wisniewskin toimesta kiekko pelattiin Flyers-alueen vasempaan kulmaan. Kiekkoa tavoittelivat Rob Schremp sekä Kimmo Timonen joista kumpikaan ei kuitenkaan kiekko saanut haltuunsa. Takaata sitten tilanteeseen purjehti Moulson joka otti kiekon haltuunsa, purjehti parin potkun verran kohti Flyersin maalia, viritti ranteensa ja antoi ruoskan laulaa! Kuti meni lähes niin ylös kuin kiekko vain voi maalin kattoon mennä Bobrovskyn etukulmasta. Tälläisiä maaleja toivoisi Moulsonilta näkevän lisääkin.

Maalin jälkeen Islanders sai tehdä kentällä lähes mitä lystää seuraavat nelisen minuuttia. Joukkueen jokainen ketju pystyi järjestämään tilanteita jälleen Flyersin alueelle ja varsinkin Zenon Konopkan johtama nelosketju sekä Josh Baileyn johtama kakkosketju olivat erittäinkin pirteällä pelipäällä. Toki propseja on annettava myös Moulsonille joka haki jokaisessa vaihdossa illan toista täysosumaa tilille. Lienee kuitenkin jo sanomatta selvää, että Bobrovsky on suurin syy miksi maalia ei Islanders saanut sitten aikaiseksi.
Hyvän paineen katkaisi hetkellisesti Zenon Konopkan saama rangaistus maalivahdin häiritsemisestä. Tokihan Islanders oli jälleen suorastaan rautainen alivoimalla eikä Flyers saanut kuin pari hassua laukausta aikaiseksi kohti Rolosonia. Herra (Konopka) itse kuitenkin meinasi astu isoihin saappaisiin. Konopkan päästyä jäähyltä syötettiin hänet suoraan läpiajoon vastatusten Bobrovskyn kanssa. Kädet kävivät kuin kermaa vatkaisi, mutta eipä riittänyt Konopkan eväät tällä(kään) kertaa läpiajosuoritukseen ja Bobrovskylla oli loppujen lopuksi aika helppo paikka ottaa kiekko räpylään. Konopka toki paikkasi kämmiänsä myöhemmin erässä heittämällä jopa hienoisia kikkailuja!

Erän loppu menikin sitten kokonaisuudessaan samoissa merkeissä: Islanders vyöryi päälle, Flyers sai pari vastahyökkäystä, mutta kummankin joukkueen maalivahdit olivat pelipäällä eikä maaleja enää erässä nähty. Myöskään sitä odotettua fyysisyyttä ja niitä ylilyöntejä ei kamppailussa nähty vaikka toisin odotettiin. Ehkäpä ottelun merkittävin momentum nähtiin toisen erän lopussa kun Chris Pronger viskasi Matt Martinin maihin kuin märän rätin saaden toki tästä vielä kahden minuutin rangaistuksen. Tämä tempaus antoi odottaa Martinilta vielä energisempää peliä (vaikka herra olikin elementissään myös kahdessa ensimmäisessä erässä) kolmannessa erässä, mutta eipä syttynyt Martin oikein minkäänlaiseen erityiseen taklauspelaamisenkaan lopulta.

3. Erä

Kolmas erä olikin sitten hyvinkin monipuolinen sillä erä alkoi Islandersin ylivoimalla jolloin saatiin jälleen luotua niitä maalipaikkoja enemmän kuin tarpeeksikin. John Tavares, Rob Schremp ja Josh Bailey pääsivät jokainen vuorollansa yrittämään Bobrovskyn yllättämistä, mutta turhaan sillä eihän sinne vain mennyt mikään!

Sitten alkoikin pienen suvantovaiheen jälkeen Flyers-show joka kesti koko ottelun loppuun asti. Kaikki alkoi vaihdosta jossa Ville Leino esitti parhaimpaansa. Leino rakenteli vuoronperään erinomaisia maalipaikkoja ketjukavereilleen, varsinkin Jeff Carter sai nauttia passeista vaikka maalia ei saanutkaan aikaan, ja pääsi itsekkin pariin otteeseen yrittämään Rolosonin ohittamista, turhaan.
Tästä eteenpäin jäällä nähtiin kuitenkin käytännössä vain yksi joukkue ja sen toisen joukkueen maalivahti. Flyers tosiaan syttyi pelaamaan Leinon ketjun esimerkin mukaisesti ja vuoronperään jokainen ketju sai luotua lukuisia maalipaikkoja joita Roloson sitten sai nollailla niin kauan ja paljon kuin vain jaksoi.

 

[FutureHockey]

Islanders (Roloson) jaksoi aika tarkkaan kahdeksisen minuuttia tuota valtavaa vyörytystä ennen kuin se takaisku sitten lopulta tuli. Flyers käynnisteli yhtä lukuisista hyökkäyksistään ja kiekko pelattiin syöttöjen saattelemana aina Islandersin alueelle asti ja Mike Richardsin lapaan. Richards heitti lättysyötön vieressä luistelleelle Eric Wellwoodille joka päätti kokeilla Rolosonin terävyyttä. Rolosonhan olikin hereillä, mutta ei saanut korkealle ammuttua kiekkoa haltuunsa ja näinpä tuloksena oli rebound-kiekko jonka Andreas Nödl sai iskeä Rolosonin längeistä sisään ilman sen suurempia ongelmia. Ja voi perkele, että vitutti!

Flyersin 2-1 maalin jälkeen Islanders sitten taas piristyikin kummasti, mutta eipä se tuottanut tulosta. Islanders sai käytännössä vielä viisi minuuttia yrittää Bobrovskyn ohittamista, ihan lopussa jopa 6vs4 ylivoimalla, mutta eipä se vain mennyt sisään.

Kommentit ottelusta

Hienoa pelaamista, paska tulos. Tuo kuvaa ehkä parhaiten tuntemuksia. Ei kaduta tuota peliä katsellessa tippaakaan, että tuli heräiltyä jälleen katsomaan matsia, mutta tottakai tappio harmittaa. Islanders olisi paremmalla viimeistelyllä / tuurilla voinut voittaa ottelun varsin selvälukuisestikkin sillä Flyers pelasi ottelussa käytännössä vain yhden erän kun taas Islanders pelasi kaksi ja puoli erää.
Ilman joukkueiden maalivahtien hyvää pelaamista olisi ottelussa saattanut puhjeta todelliset maalijuhlat, mutta ehkäpä parempi näin. Jännitys pysyi ilmassa loppuun asti ja kummallakin oli vuorotellen voiton avaimet käsissä, tällä kertaa Flyers vain kesti rymistyksen ja paineen paremmin kuin Islanders.

Ottelussa oli paljonkin hyvää maalivahtipelaamisen ja pirteän yleispelaamisen lisäksi. Alivoima oli esimerkiksi edelleen toimivaa. Okei eihän sitä paljoa siunaantunut, mutta silti kun oli alivoima hoidettavana niin sehän hoidettiin ja kunnolla hoidettiinkin. Josh Bailey näytti jälleen positiivista esimerkkiä siitä, että vaikka pisteitä ei karttuisikaan voi jokainen taitoniekkakin olla hyödyksi kun jaksaa hieman panostaa siihen puolustuspelaamiseenkin.
Maalipaikoille ajettiin tässä ottelussa varmasti enemmän kuin viidessä aikaisemmassa ottelussa yhteensä. Näitä ajeluita toivoisi näkevän vieläkin enemmän sillä ilman iskujen ottamista ei voi yksinkertaisesti voittaa otteluita ja saada niitä tärkeitä maaleja tilille.

Tuleva viikko

Islandersilla onkin nyt sitten edessä kolmen päivän lepotauko joka tulee kieltämättä ihan tarpeeseen. Nyt joukkue saa ladata akkujansa ja nollata kuuden ottelun tappioputken ja lähteä sitä kautta rakentelemaan kaavaa jonka kautta tuo putki katkaistaisiin. Esittämällä Flyers-pelin kaltaisia otteita voidaan varmasti voittoja odottaakkin, mutta suurin ongelmahan tässä juuri on se sykkeen pitäminen päällä. Islanders on liian monta kertaa sortunut siihen, että unelmapeliä voi seurata täydellinen katastrofi.

Tuleva viikko ei ole sieltä helpoimmasta mahdollisesta päästä. Ensin keskiviikkona vastaan asettuu Anaheim Ducks Ryan Getzlafin, Corey Perryn ja Teemu Selänteen johdolla. Ankkalampi ei ole koskaan ollut se mukavin paikka pelata eikä Ducks tule varmasti peruuttelemaankaan ottelussa senttiäkään vaan kimppuun käydään surutta.
Torstaina sitten pysytäänkin vielä samassa osavaltiossa kun vastaan asettuu Patrick Marleaun, Dany Heatleyn ja Dan Boylen johtama San Jose. Samat sanat voi sanoa tästäkin joukkueesta kuin Ducks'sta; Ottelu tulee olemaan jälleen taistelua ja taistelua. Hyvällä pelaamisella kummaltakin voidaan pisteet ottaa, mutta vähänkin lepsuilemalla voidaan odottaa vain ja ainoastaan 'Canes-ottelun kaltaisia tuloksia. Itse tulee kuitenkin mitä todennäköisimmin kukuttua ja katsottua kumpainenkin ottelu sillä alkavathan ne sopivasti vasta aamuyöllä eikä esimerkiksi klo. 01:00 kuten pari edellistä ottelua.
Viikko päätetään sitten Hollywood-joukkue Los Angeles Kingsin vieraana. Kings on ollut vahvassa vireessä viimeisissä otteluissa eikä tuostakaan oikein mitään uskalla näin ennalta odottaa.

 

[FutureHockey]

Ducks 1 - 0 Islanders

Vituttaa sen verran, että pitkä otteluraportti tapauksesta meni suoraan WC:stä alas kun kone ylikuumeni ja näinpä nämä tallentamattomat tiedostot lähtivät samassa sumussa mukana. Ja voi perkele, että huutelin hoosiannaa yöllä.

Ottelu oli kuitenkin aika paljolti samanlainen kuin Flyers-peli kolmisen päivää sitten. Islanders koki omia mustia jaksojansa jolloin Ducksien ykkös- ja kakkosketjut saivat luotua hyvin painetta alueelle, mutta noin muuten Islanders oli jälleen pelissä vähintäänkin 40 minuuttia niskan päällä ja paikkoja maalata riitti, mutta eipä niillä maaleilla vieläkään herkuteltu.
Erityisesti Josh Bailey ja Matt Moulson olivat tänään näkyvillä. Bailey meinasi tehdä ottelun avausmaalin jo avausminuuteilla kun Ducksin pelatessa ylivoimaa Bailey pääsi karvaamaan hyvin kiekon siniviivalta ja ajoi sen kanssa aina Anaheimin maalille asti. Vaan juuri kun oli paikka pistää kiekkoa harhautusten jälkeen börsään ilmestyi Toni Lydman ja pilasi haaveet nopeasta avausmaalista.
Tällä samalla kaavalla mentiin aina kolmanteen erään asti. Ducks sai paikoittain hyviä myllytyksiä päälle, mutta pääasiassa Islanders oli se joukkue jonka olisi se avausmaali kuulunut tilillensä saada.

Kolmannen erän alku sitten pimensikin taas hetkellisesti virtapiirin. Ducks tuli erään hieman lepsuille ja tästä Isles pääsikin sitten ylivoimallekkin. Ylivoima pyörikin ihan mallikkaasti, mutta lähes samantien sen jälkeen Ducks pääsi nopeaan vastahyökkäykseen jossa syöttökuvio Koivu - Selänne - Fowler - Koivu tuotti toivottua tulosta kun Sakun onetimer-laukaus upposi väistämättä ohitse Rolosonin. Vaan eipä voi tuostakaan maalista Rolosonia syyttää ja näinpä näkisin herran myös ensi yön ottelussa maalissa. Vaan eiköhän siellä DiPietro "seivaile" kiekkoja, vituttaa sekin jo valmiiksi.

Jos nyt joitain pelaajia nostaisi esityksellään esille niin Baileyn ja Moulsonin lisäksi ihan pirteällä pelipäällä olivat P-A Parenteau sekä Mike Mottau. Mottau laukoi ottelussa tavattomasti (jos siis verrataan yleiseen saldoon) ja paikoittain hän oli jopa ylivoimillakin ainoa peluri joka uskalsi sen kudin sinne maalille heittää, valitettavasti vaan tulos oli taasensa pyöreä nolla. Parenteau taas järjesteli muutamia paikkoja kavereille, mutta suurimman vaikutuksen teki herran uhrautuminen puolustuspelaamiseen. Eräässäkin vaihdossa Ducks olisi saanut takuuvarman 2vs1 hyökkäyksen aiheuttaman maalin jos Parenteau ei olisi ollut ainoana pelaajana puolustuspäässä ja pelannut Ducksin hyökkääjää ulos tilanteesta.

Hyvä matsi Islandersilta, mutta tulos on suorastaan paska.. Nyt pitäisi se voitto pystyä oikeasti ottamaan. Ensi yönä siihen en sentään jaksa uskoa sillä eiköhän Sharks lyö Islandersin oikein kunnolla maanrakoon ja turpaan tulee niin että tukkakin lähtee.

 

[Paul Kemp]

No hei, eipäs vaivuta vielä epätoivoon, koska tätä menoa jussin seutuun saadaan varattua Larsson, Couturier tai joku muu superjunnu taas vaihteeksi. Ei Crosbya, Malkinia ja Staaliakaan päivässä hankittu..

Mutta joo, aika laiha lohtu miettiä tuommoisia. Kyllähän tämä Islandersin taaperruksen ja tehottomuuden seuraaminen alkaa taas puuduttaa jo tässä vaiheessa pitkää kautta. Muutamat pelaajat, etenkin Bailey, Parentetau ja Mottau(osoittautumassa muuten hyväksi hankinnaksi!) ansaitsisivat parempia tuloksia, mutta minkäs teet.

Ensi yönä tosiaan Joella, Danylla ja muilla Sharksin tehomiehillä hyvä tilaisuus parannella asemia pistepörssissä. Niederreiterkin ollut Portlandiin palattuaan aika vaisuna, kun kuudessa pelissä tuloksena huimaavat 1+3. No ehkäpä se siitä, jos vaikka Ryan Johansenin kanssa natsaisi yhtä hyvin uudelleen, kuin mitä menneellä kaudella nähtiin.

Ah ja voih.

 

[Quethas]

Katsoinpa minäkin yön pelin. Eli herätyskello herättämään normaalia paria tuntia aiemmin ja lähetys päälle. Matsihan on aika hyvin täällä jo analysoitu. Bailey ja Mottau erottuivat minunkin mielestäni positiivisesti. Samoin Moulson oli vaarallinen. Tavares ei kyllä erottunut juuri millään tavalla. Oliko nyt huonompi päivä, vai onko tuo ollut tavallinen Tavaresin ilta? Toki ketjukaverit ei mitenkään erityisen hyviä Tavaresilla ollut.

Peliähän Islanders vei pääosin. Ducksilla muutama tilanne, mutta siinä se olikin. Laukaukset kyllä kertoivat täydellisesti sen, että kummassa päässä kenttää peli pyöri. Mutta kun ei saada maaleja, niin sitten ei saada. Jos omiin päästetään yksi maali eikä voiteta peliä, niin kyllä silloin jokin on pielessä. Koivun veto oli kyllä erinomainen ja aika mahdotonta sen kiinniottaminen Rolosonilta olisi ollut.

 

[Jay79]

Gordonille kenkää.
http://www.tsn.ca/nhl/story/?id=341341

 

[Quethas]

Odotettu ratkaisu. Tappioputki oli kuitenkin jo aivan liian pitkä, vaikkakin esimerkiksi näkemäni peli Sharksia vastaan oli joukkueelta hyvää peliä. Joukkuetta pyritään kuitenkin rakentamaan tämän rungon varaan, ja jos tuo runko ei menesty, niin jotain pitää tehdä. Gordonin puolustukseksi pitää toki sanoa, että Isles ilman Streitia, Okposoa ja MacDonaldia on erittäin haavoittuvainen.

Tilalle tulee nyt väliaikaisesti Jack Capuano, joka on valmentanut monia Islesin kokoonpanossa olevaa pelaajaa farmijoukkue Bridgeport Sound Tigersissa. Tuo lienee hyvä väliaikaisratkaisu.

 

[Finnish Isles]

Kyllähän tilanne siihen suuntaan kehittyi, että oikein muuta ei ollut tehtävissä. Gordon ei koskaan saanut kunnon työkaluja näyttää osaamistaan, mutta siltikään tuo pelisysteemi ei ole tarttunut edes alusta asti mukana olleisiin pelaajiin. Tuon lännen kiertueen vetäminen kuudella pakilla, joista Losia vastaan pystyttiinkin pukemaan vain viisi, oli melkoista huolimattomuutta valmentajan osalta.

Ymmärrettävä päätös kyllä, mutta aika pettynyt fiilis kun tähän on nyt taas tultu. Tämän kauden osalta en jaksa uskoa kummoiseenkaan muutokseen, mutta tulevaa ajatellen uutta systeemiä on hyvä ajaa sisään. Capuano on ollut "hautomossa" isompaa roolia ajatellen, joten suurta kiirettä ei nyt ole löytää toista päävalmentajaa, mutta tällä kaudella hän ei ole saanut suhteessa paremmasta materiaalista paljoakaan irti AHL:ssä. Katsotaan nyt mitä hän tuo pöytään.

 

[Paul Kemp]

Viimeistään nyt voidaan mielestäni olettaa yhtään minkään muun, paitsi koko liigan jumboksi päätymisen olevan keväällä melkoinen yllätys. Capuanoon ei ole luottoa yhtään ja oikeastaan vielä paljon vähemmän, kuin Gordoniin aikanaan.

Ollaan siis jälleen NHL:n oma SaiPa, jee.

 

[FutureHockey]

Sharks 2 - 1 (SO) Islanders

24:51 0 - 1 Pierre-Alexandre Parenteau (Jack Hillen, John Tavares)
34:26 1 - 1 Dan Boyle (Joe Pavelski, Patrick Marleau) PPG
65:00 1 - 2 Logan Couture, SO

Antero Niittymäki 24/25
Dwayne Roloson 37/38

* * * Dan Boyle
* * Antero Niittymäki
* Dwayne Roloson

Ottelun sävelet olivat selvät jo ennen aloituskiekon putoamista. Kumpikin pelaavista joukkueista tahtoi saada aikaan ryhtiliikkeen sillä kummankin joukkueen kausi on alkanut alle odotusten. Tämä siitäkin huolimatta, että Islanders ei nyt kauheasti niitä odotuksia ole kerännyt osakseen. Huomioitavaa Islanders kohdalla toki on, että joukkue oli ennen tätäkin kamppailua pelannut peräti kymmenen (10) ottelua vieraissa ja vastaavasti vain viisi (5) kotikaukalossa. Selittelyhän on turhaa, mutta saldo 2-6-2 (ennen ottelua) kertoi kyllä oleellista asiaa vieraspelaamisesta.

1. Erä

Kumpikin joukkue aloitti ottelun heti alusta asti pirteästi. Islanders sai luotua ihan järkeviä hyökkäyksiä joissa kuitenkin viimeistely ontui. Varsinkin Islandersin ykkös- ja kolmosketjut tuntuivat saavan kokoajan kiekkoa vietyä Sharksien alueelle ja pidettyäkin sitä siellä, mutta valitettavasti tulos oli jälleen kerran ulkoasultaan sama kuin ties monessako ottelussa aikaisemmin: Ei maalia ja yritys loppuu loppujen lopuksi kesken.
San Jose taasensa painoi heti alussa kärkkäästi päälle, karvasi ahnaasti ja sai lähes jatkuvalla syötöllä jokaisesta hyökkäyksestä laukauksen menemään kohti maalia. Sanotaanko, että jos DiPietro olisi ollut tolppien välissä niin uskoisin San Josen johtaneen ensimmäisen parin minuutin jälkeen ottelua yhdellä tai kahdella maalilla.

Ensimmäinen kunnon maalipaikka syntyi siinä kolmen-neljän minuutin tietämillä. Kiekko liikkui San Josen alueella jossa jälleen yksi tilanne oli päättynyt siihen, että kiekko riistettiin Islandersin hyökkääjiltä pois. Tästä sitten Sharksin kolmosketju (McGinn - Mitchell - McCarthy), joka oli muutenkin Sharksin parhaimpia ketjuja kamppailussa, sai luotua normaalin 3vs2 vastahyökkäyksen jonka viimeistelijänä toimi McGinn. McGinn'n laukaus oli terävä ja Rolosonilla olikin hieman vaikeuksia saada kiekkoa torjuttua ja näinpä tilanteesta syntyi äkkiä tilanne jossa vastatusten olivat John McCarthy ja tyhjä maali. Islandersin onneksi rookien kädet tärisivät vielä sen verran tilanteessa, että veto meni kuin menikin Rolosonin selän ja maalin välistä ohitse maalin. Tilanteesta syntyi vielä jatkopaikka Sharksin puolustajalle, mutta tuon vedon siniviivasta Roloson koppasi varmasti haltuunsa.

Vaikka Sharksin hyökkäyspelaaminen tuntuikin toimivan ottelun alusta alkaen oli heidän puolustuksensa ajoittain pihalla kuin lumiukko talvella. Hyvänä esimerkkinä toimivat Sharks-hyökkäyksen jälkeiset tilanteet joissa ensin Kent Huskins tarjoili avauksensa suoraan Trent Hunterin lapaan ja vain pari vaihtoa myöhemmin puolustus tarjoili samankaltaisen syötön Frans Nielsenille. Ainoat syyt Sharksien välttymiseen takaiskulta oli maalipuiden välissä ja Antero Niittymäen muodossa.

Näiden paikkojen jälkeen ote siirtyi kuitenkin enemmän ja enemmän Sharksille. Hailauma sai luotua tilanteita laajalla rintamalla toinen toisensa perään ja jokainen ketju tuntui olevan vireessä, erityisesti kuitenkin kakkosketju Clowe - Pavelski - Setoguchi josta Pavelski varsinkin yritti puskea välillä yksinkin läpi tiiliseinän siinä melkeinpä onnistuenkin.
Ensin oli Sharksin nelosketjun (McLaren - Nichol - Mayers) vuoro painostaa Islandersia. Scott Nicholin johdolla tämä onnistuikin lähes täydellisesti sillä ketju piti väkevästi kiekkoa Islandersin alueen kulmassa ja aina kun Islanders sai kiekon haltuunsa tuntui Scott Nichol ehtivän paikalle ja ajelevan ihan jokaista henkilöä kaukalossa joka piteli päällänsä Islandersin paitaa saaden näin taas kerran kiekon itsellensä.
Seuraavassa vaihdossa oli Sharksin vaarallisen ykkösketjun (Marleau - Thornton - Heatley) aika osoittaa heräämisen merkkejä. Kiekkoa siirreltiin taitavasti Marleaun ja Thorntonin johdolla aina hyökkäysalueelle asti Sharksin päädystä alkaen ja loppujen lopuksi se siirreltiin niin totutusti Dany Heatleylle jolla oli herkullinen paikka vetää limppua verkkoon. Islandersin onneksi Heatley ei ihan täydellisesti vedossansa onnistunut ja näinpä se viuhui ohitse maalin. Hetkeä myöhemmin sitten Patrick Marleau pääsi vielä koittamaan, mutta veto viuhui senttien päästä ohitse maalin.
Seuraavaksi oli sitten Pavelskin johtaman ketjun pyörittää Islandersia. Ketju sai pidettyä kiekon varmasti lähes minuutin verran Islandersin alueella aiheuttaen näin tuskallisia hetkiä Islandersille. Myös Roloson sai oman osansa sillä ketjusta Pavelski yritti jokaisesta mahdollisesta paikasta yllättää Rolosonin, mutta tällä kertaa Roloson oli vahvempi.

Seuraavien vaihtojen aikana Islanders sai sitten vihdoin pientä painetta aiheutettua Sharksien alueelle. Ensin Doug Weight pääsi koittamaan maaliverkkojen venyttämistä kun Nicky Wallin syötti Sharks-maalin takaata kiekon suoraan herran lapaan. Weight saikin aikaan varsin mukavan vedon, mutta Niittymäki oli hereillä ja koppasi kiekon varmasti.
Vaihtoa myöhemmin parivaljakko Matt Moulson - Josh Bailey sahasi itsensä vuorotellen maalipaikoille, mutta kun ratkaisun olisi pitänyt tulla jäätyivät herrojen kädet sen verran, että suoraa vetoa syötöstä ei saatu aikaiseksi ja näin Niitty ehti tilanteisiin mukaan.

Erän loppu olikin sitten aika tasaista tahkoamista ja kumpainenkin joukkue pääsi vielä yrittämään ylivoimaa, mutta samoiten kumpikin joukkue joutui myöntämään vastustajan alivoiman vahvuuden. Roloson oli ensimmäisessä erässä ehdottomasti Islandersin paras pelaaja ja ilman hänen tärkeitä torjuntojaan Sharks olisi hyvin voinut johtaa peliä kolmellakin maalilla.

2. Erä

Toinen erä alkoi Islandersin kannalta varsin huonoissa merkeissä kun Blake Comeau lähti estämisestä jäähylle erän toisen minuutin kohdalla taklattuaan kuitenkin puhtaan näköisesti Dan Boylen laitaan. Tästähän Hailauma saikin sitten ensimmäisestä erästä tutun pyörityksen päällensä ja taas kerran Roloson sai olla pelastavana enkelinä paikalla. Toki osansa sai myös Bruno Gervais joka kertaalleen heittäytymisellään esti selvän Sharks-maalin syntymisen.
Tuttua mantraa oli myös se, että mr. Josh Bailey karkasi jälleen läpi alivoimalla, mutta valitettavasti ratkaisu oli sama kuin monessa ottelussa aiemmin: Ei maalia ja yrityskin oli jotenkin ponnettoman oloinen.
Ylivoiman jälkeen Sharks sai jatkaa pyöritystään ja kertaalleen mm. Dany Heatley pääsi paraatipaikalle koittamaan kuparisen rikkomista, mutta jälleen kerran Roloson oli hereillä ja torjui kiekon varmasti hansakalla. Jälkitilanteesta kiekko lipui vielä siniviivalle josta Kent Huskins lähetti vihaisen kudin kohti maalia, mutta takaiskulta vältyttiin ja Roloson nettosi jälleen torjunnan itsellensä.

Kun McCarthykaan ei onnistunut Sharkseista ohittamaan Rolosonia oli Islandersin vuoro näyttää maalinteon mallia. Aloitus oli Niittymäen torjunnan jäljiltä Sharks alueelta jossa John Tavares klaarasi aloituksen voittosuhteella 100-0. Kiekko lipui aloituksesta siniviivalle Jack Hillenille joka tyytyi tällä kertaa heittämään sen kohti päätyä. Kiekon perään luisteli vimmatusti P-A Parenteau. Parenteau saavutti kiekon Sharks-alueen vasemmassa kulmassa ja luisteli sen kanssa kohti siniviivaa tehden kuitenkin viivan tuntumassa täyskäännöksen ja lähetti vasemman P-pisteen yläpuolelta matkaan helvetinmoisen rannelaukauksen joka kieltämättä upposi aika makoisasti Niittymäen selän taakse! Ja ai että oli luottavainen olo tuon maalin jälkeen.

Vaan eipä tuota olisi kannattanut paljoa juhlistaa. Sharks nimittäin pääsi jälleen kerran pyörittämään peliä Islandersin päädyssä oikein urakalla ja vuorotellen Setoguchi, Pavelski sekä Sharksin muutkin ylivoimapelaajat pääsivät koittamaan Rolosonin virkeyttä, mutta onneksi (vielä) turhaan sillä Roloson koppasi kaiken kopattavissa olevan ja tilanne säilyi Islandersin johdossa 1-0.

 

[FutureHockey]

Sharks 2 - 1 (SO) Islanders, Osa II

Erän keskivälin jälkeen Islanders ja varsinkin Michael Grabner näyttivät kyntensä. Islanders sai tuttuun tapaansa vastahyökkäyksen aikaiseksi (kun niitä tavallisia hyökkäyksiäkään ei saada..) ja kiekko liikuteltiin lopulta Michael Grabnerille siniviivan tuntumassa. Grabner pisti jalat liikkeelle ja piti Sharksin puolustajia pujottelukeppeinä päästen aina vastatusten Niittymäen kanssa. Valitettavasti kuitenkin kädet eivät lopulta pysyneet jalkojen tahdissa ja näinpä tuloksena oli puolittainen torjunta Niittymäelle ja pieni vitutus Grabnerille.

Ja sitten olikin taas aika taivaan mennä pahasti pilveen Islandersin osalta. Erän neljännentoista minuutin kohdalla varsin hyvin muuten pelannut Jack Hillen nimittäin otti ensinnä rangaistuksen estämisestä ja viitisen sekuntia myöhemmin alivoiman alettua Mike Mottau läväytti päälle vielä kahden minuutin rangaistuksen kun hänen purkunsa meni suoraan yli reunuksen. Noh hetihän sen tiesi, että tasoitus on luvassa sillä Sharksien ylivoima oli ollut jo sen verran ilkeällä päällä 5vs4 ylivoimissa joten ei voinut kuin odottaa väistämätöntä.
Nooh onneksi se piikki tuli aika kivuttomasti. Sharks pääsi siis pyörittämään kahden miehen ylivoimaansa Islandersin alueelle eikä heillä loppujen lopuksi ollut mitään ongelmia viimeistellä maalia. Aloitus hoidettiin voittosuhteella 100-0 ja kiekko liikutettiin viivalle Dan Boylelle. Boyle käytti kiekkoa vielä vasemmassa laidassa olleella Pavelskilla joka syötti kiekon kuitenkin heti takaisin. Kiekon saatuaan Boyle otti pienen liu'un maalia kohden ja napautti ranteet lukkoon. Tuloksena vastustamaton rannelaukaus joka upposi väistämättä ohitse Rolosonin ja peli oli lukemissa 1-1.

Erän loppu mentiin maalista eteenpäinkin lähinnä Sharksien komennossa. Dany Heatley, Joe Thornton sekä Joe Pavelski saivat vielä omat tilaisuutensa, mutta Roloson kesti maalillansa kun ei muutakaan voinut. Islandersin lähin maalipaikka oli Josh Baileyn johtaman alivoiman 2vs1 hyökkäys joka kuitenkin turhittiin täysin ponnettomaan syöttöön.
Hieman paskamainen maku jäi erästä.. Islanders oli paikoittain todella hyvä ja jaksoi puurtaa kaukalossa, mutta tässä ottelussa materiaalien ratkaiseva ero näkyi selvemmin kuin aikoihin: Sharks loi jatkuvalla syötöllä hyökkäyksiä kun taas Islanders sai omat tilanteensa aikaan lähinnä vastahyökkäyksien muodossa, jos silloinkaan. Edelleen ainoa tekijä mikä piti Islandersin mukana oli Dwayne Roloson.

3. Erä

Kolmannen erän alku meinasi muodostua kyllä sellaiseksi farssiksi, että ei paremmasta väliä. Ensinnä Sharks pääsi hyökkäämään ensimmäisestä ja toisesta erästä tutuilla tehokkuuksilla ja tilanteita syntyi heti kättelyssä ja Roloson sai taas kerran venyä parhaimpaansa. Ensin pääsi McCarthy yrittämään Rolosonin ohittamista laukauksella ja hetkeä myöhemmin mr. Heatley yritti rannelaukauksella etukulmasta sisälle, mutta Roloson venyi tähänkin eteen.
Vaan sittenpähän meinasi sattua Rolosonille epämunauksien epämunaus... Sharks oli jälleen kerran tulossa yhteen lukuisista hyökkäksistään ja kiekko heitettiin päätyyn hieman ennen Islandersin siniviivaa. Päätylaudoituksesta kiekko sitten bongahti häilyvästi alueen rajalle jossa maalivahti saa vielä pelata kiekkoa ja Roloson syöksyikin kiekon perään peittäen sen. Peitto ei nyt kuitenkaan varsinaisesti onnistunut täysin sillä perästä luistellut Joe Pavelski riisti kiekon, kiersi Islandersin maalin ja heittikin kiekon komeasti vanhanaikaisella sisään saaden osakseen hurraukset maalista. Islandersin onneksi kuitenkin Sharks-peluri seisoi Rolosonin kulkuväylällä eikä maalia hyväksytty koska Sharksin pelaajan katsottiin estäneen Rolosonin kulun takaisin maalille. Todellisuudessa itse näkisin, että Roloson ei olisi ehtinyt takaisin maalillensa vaikka siellä ei olisikaan ketään seissyt.

Tilanteesta Islanders heräsi hetkellisesti jopa taistelemaan taas. Ensin Trent Hunterille siunaantui paikka niitata reppuun lukemat 2-1, mutta tällä kertaa rannelaukaus ei vain mennyt pienestäkään raosta sisään vaan Niittymäki oli vähintään yhtä varma tapaus maalillansa kuin Roloson omallansa.
Hetkeä myöhemmin Islanders pyöritti peliä Sharks-alueella ja kiekko pelattiin lopulta John Tavaresin lapaan P-pisteiden välikköön josta Tavaresille siunaantui paraatipaikka tehdä maali. Kova laukaus ei kuitenkaan sekään ohittanut Niittymäkeä vaan tulos oli sama kuin aiemmin.
Ketjumuutoksien sanelemat ketjut saivat aikaan vielä parikin tilannetta. Ensin Josh Baileyn ja Blake Comeaun rinnalle siirretty Zenon Konopka pääsi yrittämään Niittymäen ohittamista, mutta turhaan: Veto oli ponneton ja Niittymäellä oli helppo työ korjata hedelmä tuosta. Seuraavassa tilanteessa Blake Comeau sai vuoron yrittää, mutta hänen vetonsa meni sitten puolestaan puolisen metriä ylitse maalin.

Näiden tilanteiden jälkeen peli tasoittui kummankin joukkueen osalta eikä varsinaisia maalipaikkoja enää nähty kolmannessa erässä. Kumpikin joukkue koohotti kyllä mallikkaasti päästä päähän, mutta laukaukset olivat kovin vähissä. Parhaat paikat taisivat siunaantua Patrick Marleaulle ja Nicky Wallinille, mutta kumpaisenkin herran vedot menivät suoraan kohti Rolosonin Isles-logoa.
Erän loppuhetkillä sydän kuitenkin pumppasi vielä kertaalleen ylikierroksilla kun Dan Boylen siniviivalta lähettämä laukaus tuli ilman minkäänlaisia kiemuroita suoraan Rolosonia kupoliin. Roloson tippui heti jäähän ja jäi sinne makaamaan aika pitkäksikin toviksi. Itse ehdin jo tässä vaiheessa manata, että peli ollaan hävitty koska yksinkertaisesti Roloson oli ainoa jonka avulla Islanders pystyi voitosta tässä(kin) kamppailussa taistelemaan. Hajusuolaa haisteltuaan ja virottuaan Roloson kuitenkin näytti, että kaikki on hyvin ja pystyi vielä jatkamaan torjumista.

Jatkoaika & Rankkarit

Jatkoajasta ei sen suurempia kertomuksia jää jälkipolville. Kumpainenkin joukkue sai luotua pari puolittaista paikkaa joista kuitenkin Niittymäki ja Roloson korjasivat pidemmät korret. Jatkoajan paras paikka taisi siunaantua Dany Heatleylle jonka veto meni lopulta vain kymmenisen senttiä maalista ohitse.

Rankkareilla sitten nähtiinkin sysipaska Islanders. Sharks aloitti rankkarit Logan Couturen johdolla joka tekikin varmasti maalin eikä jättänyt Rolosonille juurikaan mahdollisuuksia. Couturen jälkeen vuorossa oli Parenteau, mutta hänen yrityksensä oli täysin luokaton ja lopulta vetokin meni ohitse maalin täysin vailla osoitetta. Kun sitten Roloson nollasi Pavelskin olisi Islandersilla ollut paikka tasoittaa rankkarit, mutta eipä onnistunut Nielsen hyvästä yrityksestä huolimatta ohittamaan Niittymäkeä ja näinpä kolmantena vetäjänä Dan Boyle sai kunnian ratkaista ottelun lopullisesti Sharksin hyväksi.

 

[Finnish Isles]

Point Blank will be closed indefinitely starting today at 4:00 pm

Voi Jeesus, mitähän tämä nyt on? Huhut vellovat ties mistä oikeusjutusta tai muusta uhkailusta blogia kohtaan. Toivon tosiaan ettei näin ole ja että sulkeminen on vain väliaikaista, sillä muuten tästä tulee jälleen yksi merkkipaalu Isles-fanien kusetushistoriassa. Kausiketjun otsikko pitää pian vaihtaa...

 

[Finnish Isles]

Bottan kyykytys saa melko hyvin huomiota, mikä on pelkästään hyvä, riippumatta siitä miten naurettavalta se organisaation saa taas näyttämään. Toimistolla ovat tulleet niin herkkänahkaisiksi, että pyrkivät kontrolloimaan kaikkea; ensin Jaffe tv:stä ulos ja nyt Botta hallista, vaikka kumpaakaan ei mitenkään ylikriittiseksi voi haukkua. Irakin armeijan tiedotusministerivainaa lienee kai Snown unelmakandidaatti hovikirjoittajaksi, ellei tosiaan olisi jo vainaa... tai ehkä sekin on vain eduksi.

"If NYI think restricting Botta's access will decrease level of criticism, it will actually increase it exponentially league wide.Like now." - Bob McKenzie

Huhut Pat LaFontainen edustamasta ostajaporukasta ovat kai levinneet jo sille tasolle, että hallin työntekijätkin sitä levittävät. Tämä oli esillä palstoilla jo aiemminkin, mutta jäi silloin vain muutaman kirjoittajan höpinäksi. Tiedä sitten onko epätoivon hetkellä vain saanut uutta savua ilman mitään tulisijaa. Samalla Wang olisi sulkenut rahahanat jotta saisi myytyä mahdollisimman vähillä lisätappioilla. Kai sitä näin Joulun alla on hyvä syy taas kaivaa lapsen usko esiin ja toivoa, että pelastaja tupsahtaa piipusta takkaan, oli tulta tahi ei.

 

[Quethas]

Satakunnan Kansa tietää kertoa, että Jesse Joensuu olisi nostettu ylös. Tuota tässä odottelinkin sen jälkeen, kun aamulla luin Simin joutuneen farmiin. Pakkohan joku oli farmista nostaa, kun ei tuota miehistöä ylhäällä turhan paljoa ollut. Ja kyllä Joensuu varmaan Bridgeportista se paras vaihtoehto oli. Nyt sitten Joensuun pitää näyttää olevansa NHL-paikan arvoinen. Onnistuessaan hän jäänee ylös. Mutta jos Jesse ei kykene nousemaan NHL-tasolle tälläkään yrittämällä, niin farmiin vie tie helposti.

 

[FutureHockey]

Joo'o, Sharksien jälkeen ollaan kohdattu Kings (5-1) ja Tampa (4-2) eikä kummastkaan ottelusta jää mitään kerrottavaa jälkipolville sen paremmin kuin niistä kahdeksasta tappio-ottelusta noita otteluita aikaisemmin. Islanders on täysin motissa eikä sitä yhtä *itun voittoa pystytä ottamaan millään vaikka kuinka sitä vastustaja tarjoaisi. Jos oma puolustuspelaaminen on kunnossa niin sitten hyökkääjät kusevat paikkansa ja päinvastoin. What can you do?

Scott Gordon sai potkut ja tämä nyt ei ainakaan meikäläisen mieltä lämmitä. Gordon oli ehkäpä pienimpiä syitä Islandersin tilanteeseen joten oli täysin turha veto potkia hänet pois. Tokihan jotain on tehtävä kun joukkue häviää otteluita toistensa jälkeen, mutta tässä kohtaa Wang voisi katsella itseänsä ihan rauhassa peiliin ja heittää niitä vitun pennejä pöytään. Kuka saatana voi odottaa joukkueelta jotain jos sieltä on Top 3 puolustaja ja hyökkääjä poissa ja muutenkin loukkaantumiset vatkaavat kokoonpanoa ottelusta toiseen.
Wang todennäköisesti odottaa edelleen, että Saint John pystyy yksin kannattelemaan Islandersia voitosta voittoon. Kaikki kunnia esimerkiksi Matt Moulsonille ja Michael Grabnerille, mutta uskoisin, että syttyäkseen John tarvitsisi ihan eri tason pelaajia rinnalleen. Näitä pelaajia tosin saa vain rahalla ja sitähän Mr. Vitun Wang ei Islandersiin syydä vaikka mikä olisi joten vittu se siitä.

Todennäköisesti tulee jo ihan Joensuunkin tähden herättyä tulevana yönä kello 02.oo katsomaan kun Islanders kohtaa Floridan. Edelleen haluaisin uskoa siihen, että voitto tulisi, mutta vittu annas olla jos-ja-kun löytyykin toimiva stream (Tampa ottelu tuli missattua kun ei streamia löytynyt...) niin Florida pelaa koko historiansa parhaimman ottelun ja Islanders helisee ja meikäläistä vituttaa taas entistä enemmän.

 

[FutureHockey]

Islanders 1 - 4 Panthers

Sama paska jatkuu eikä tätä jaksa kauheasti kommentoida. Islanders on nyt hävinnyt yksitoista ottelua putkeen joten helvetin syvällä kynnetään. Edes ajatus Sean Coutirierin / Adam Larssonin / Ryan Nugent-Hopkinsin saamisesta ei kauheasti ilahduta tässä vaiheessa kautta sillä vaikka selvästi näiden pelureiden oikeuksiin oikeuttavaa varausvuoroa kohti ollaan kovaa vauhtia menossa niin olisihan se nyt aivan helvetin mukava välillä voittaakkin, edes näitä ei-niin-hyviä jengejä.

Ottelua en katsonut koska siihen ei streamia löytynyt, mutta on helppo kuvitella, että vaikka Vokoun joutuikin ottelussa torjumaan 39 laukausta Rolosonin 27 vastaan niin todellisuudessa Panthers on ollut niskan päällä ja Islanders on väkisin taas tehnyt vierasjoukkueen maalivahdista sankarin. Matt Moulson viimeisteli Islandersin ainokaisen joten eipä siinä, hyvä hänelle.

Tulevana yönä Islanders kohtaa sitten Atlantan. Turpaanhan tuostakin varmaan tulee ja olen ihmeissäni jos Islanders saa tehtyä enemmän kuin yhden maalin. Onneksi on sentään vierasottelu niin ei tarvitse hävetä noita tämän hetken kotikatsojalukuja jotka ovat kyllä jotain ihan hirveätä: Ottelussa Tampaa vastaan luku oli 8 025 ja Floridaa vastaan 9 157... Yli puolet NHL-jengeistä kerää varmaan yhteen matsiinkin enemmän katsojia...

 

[Finnish Isles]

Olihan sitä perinteisesti jo valmistautunut pitkään ja synkkään otteluputkeen, joka kapealla sekä nuorella porukalla on tullut joka vuosi, mutta tämä tahti kielii jo suuremmistakin ongelmista. Pelkästään hyvällä asenteella pitäisi yksittäinen peli pystyä toisinaan voittamaan, mutta nyt edes sellaista ei saada kaivettua.

Vielä kesällä riitti uskoa Snown tekemiseen, sillä vähillä nappuloilla teki siirtoja, joissa oli ajatusta. Silloin toivoin, että vähin elein ja pikkuhiljaa on mahdollista saavuttaa joku uskottava linja, joka näkyisi parin kauden sisään jäälläkin. Nyt kaukalon ulkopuolella on tehty niin ihmeellisiä ratkaisuja, Jankowskin potkuista lähtien, että uskollisimpienkin fanien kärsivällisyys on viimein kortilla. En tiedä onko Snow sittenkin Lamoriellon sijaan ottanut esikuvakseen Stalinin, sillä jotenkin samaa kaikkeen puuttumista ja vainoharhaista epäilijöiden siivousta on havaittavissa.

On selvää, että Wisniewskin tai Moulsonin pitäminen vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä ja mikäli hallikuvioon tai omistajaportaaseen ei saada mitään vakuuksia paremmasta hyvissä ajoin ennen vuotta 2015, niin eipä Okposoa tai Tavaresiakaan pystytä kiinnittämään.

Tätä menoa se todellinen franchise-pelaaja varataan vasta vuoden - kahden päästä.

Mutta mutta, jonain päivänä näille vuosille vielä naureskellaan cup-sormukset sormissa, samppanjapullojen poksahdellessa ja sata neitsyttä kainalossa, näin ainakin itselleni ennen nukahtamista uskottelen...

 

[larzzon]

->Sitä ei tietysti tiedä mitä on Gordonin siirron taustalla, mutta eipä tuo ainakaan tulosten valossa kovin onnistuneelta liikkeeltä ole näyttänyt. Bostonissa Gordonista pidetään kovasti ja moni odotti häntä Bruinsiin Julienin seuraajaksi, kunhan on ensin harjoitellut Islesissä. Nyt taidetaan tarvita toinenkin harjoittelupaikka...

Vähän ihmetyttää nuo potkut lähinnä siitä syystä, että Isles on hivenen yli palkkalattian ja maksaa kahdesta ulosostosta ymmärtääkseni kuusi miljoonaa kaudessa. Lisäksi avainpelaajia on ollut loukkaantuneena koko alkukauden. Joukkueen rekordi Gordonin syrjään siirron hetkellä ei siksi mielestäni ollut olosuhteisiin nähden heikko, vaikka tappioputkea olikin kertynyt.

Playoffs -paikkaako siellä odotettiin?

 

[Bosco]

Snow lähettää vähän viestiä joukkueelle ja avainpelaajilleen: Josh Bailey lähetetty farmiin.

Jos Bailey olisi pelannyt yhdenkin ottelun enemmän NHL:ssä, olisi tämän täytynyt läpäistä waiversit ennen farmiin lähettämistä.

 

[FutureHockey]

No ei ehkä odotetuin siirto, mutta jotain herätystä Baileykin kaipaa jo pikkuhiljaa. Maagisen alkukauden jälkeen pistehanat ovat olleet erittäin niukat ja tämähän ei ole koskaan hyvä asia, varsinkaan kun Baileylta odotetaan paljon.

Pari päivää sitten Islanders kutsui Travis Hamonic'n ylös farmista. Joskos Hamonic saisi hieman tuotua piristystä Islandersiin, tuskin kuitenkaan.