Devils on kyllä noussut nyt ihan uudelle tasolle ja uskon että tuo peli kantaa ainakin runkosarjan loppuun asti. Saattaa voittaa jopa runkosarjan, jos Bostonille tulee joku ähky jossain vaiheessa.
Mitä olen NHL:n historiaa pidemmällä aikavälillä seurannut, niin vanha taso yleensä kantaa, mutta joka kausi on noin 4 yllättäjää. Tällä kaudella ne on Metrossa Devils, Atlanticissa Detroit, Centralissa Winnipeg ja Pacificissa Seattle. Ja Devils on ylivoimaisesti vahvin näistä.
Tartunpa minäkin aiheeseen lyhyesti. Pudotuspelipaikkaan on pakko uskoa. Tuskin Keith Yandle sentään on lopulta oikeassa.
Devilsin todellinen tasonmittaus on joka tapauksessa vielä edessä päin, kun Itäisen konferenssin ennakkosuosikkeja vastaan aletaan pelata joulun pyhien aikaan. Vaikeita pelejä on luvassa viikoittain runkosarjan loppuun asti. Se toisaalta koulii joukkuetta pudotuspeleihin, mutta nostaa myös fyysisen rasituksen uudelle tasolle.
Toinen kiinnostava näkökulma on se, millaisia konsteja vastustajien valmentajat ja video- ja tilastoanalyysivelhot löytävät Devilsin pysäyttämiseksi. On selvää, että kausi muuttuu vaikeammaksi - niin käy joka vuosi joukkueiden rutiinitason noustessa ja pudotuspelitaistelun tiivistyessä. Devils ei myöskään enää yllätä ketään. Alkukauden voittoputkessa hankitut pisteet ovat arvokkaita, koska jälkimmäisen puoliskon otteluohjelma sisältää jonkinasteisen riskin luisumisesta kamppailemaan playoffs-paikasta kuplajoukkueiden kanssa.
Jonnet ja Veetit ei muista: Syksy 2022 palauttaa mieleen kauden 2009-2010, jolloin materiaaliltaan kohtuullisen hyvä, mutta ei mitenkään erityinen, Devils porskutti väkevästi Jacques Lemairen johdolla. Se johti liigaa joulun aikaan, mutta vastustajat tutkivat Lemairen kuviot ja mm. oppivat poistamaan alkukaudella tehokkaat pitkät, linjoja puhkovat avaukset Devilsin repertuaarista. Kauden jälkimmäisellä puoliskolla Devils vielä vahvistui Ilja Kovaltshukilla ja pelasi toki numeroiden valossa hyvän runkosarjan, mutta numeroiden taustalla trendi oli laskeva. Sitten pudotuspelien avauskierroksella Flyers tuli pöytään ja söi eväät.
Vielä jos joku ei usko tämän jengin olevan contender, niin nyt on sen aika. Joskus se "paskajoukkue" vaan muuttuu hyväksi, niin se kävi Coloradon kanssa jne. joka oli NHL:n naurunaihe 2016-17 kaudella.
Tämä on ihan selvä tapaus. Paljon enemmän mitä Detroit, johon toki uskon myös, mutta todella paljon vähemmän. Homma toimii ja vain jotkut todella merkittävät pitkäkestoiset loukkaantumiset avainpelaajille samaan aikaan voi kauden pilata.
Mutta sitten se playoffs. Se tulee olemaan eri tarina.
Suunta on oikea, mutta on helppoa allekirjoittaa tuo, ettei tämä vielä ole Devilsin vuosi. Ei ehkä vielä seuraavakaan. Nyt jäällä nähdään kuitenkin joukkue, joka on ollut tähän asti vain paperilla tulevaisuuden menestyjä.
Alkukaudella on purkautunut paljon lunastamatta jäänyttä potentiaalia yksin siksi, että avainpelaajat (Hughes, Hischier, Bratt ja Hamilton) ovat kerrankin/viimeinkin samaan aikaan terveinä. Erityisesti läpimurtokauttaan pelaava Nico Hischier on vihdoinkin saanut pelata terveenä loukkaantumisten ja koronaepidemian pilaamien kausien jälkeen. Samoin Jesper Bratt on näyttänyt olevansa ns. real deal ja pystyvänsä pelaamaan illasta toiseen korkealla tasolla.
Ylipäänsä Devilsin nuori runko on ollut koossa nyt riittävän kauan, että Ruffilla & päivitetyllä valmennusryhmällä on edellytykset saada pelilliset hienoudet esiin. Tämä liittyy myös
@NJEspoo havaintoon aiempaa pitävämmästä puolustuksesta ja selvästi paremmasta merkkauspelistä.
Sivuhuomiona: Detroitin projekti on ollut kiinnostava parista eri syystä. Uuden menestysjoukkueen rakentaminen alkoi suurin piirtein samaan aikaan kuin Devilsin vastaava ja Yzermanin projekti on hyvä verrokki paholaisten aikajanalla. Lisäksi mukana on ripaus kiekkoromantiikkaa. Oon sitä ikäluokkaa, jonka sukupolvikokemukseen NHL:stä kuuluu liigan huipulla pelaava Red Wings.
Ja vielä: Voittaminen on kivaa.
