Devilsin kausi näköjään käynnistyi tutulla ja turvallisella tavalla, eli nihkeällä 1-3-kotitappiolla. Devilsin ainokaisen viimeisteli ylivoimalla Jiri Tlusty. Pelin nähneet voivat varmaan kertoa, tapahtuiko pelissä jotain huomionarvoista.
Andy Greene valittiin ansaitusti joukkueen kapteeniksi. Varaamattomana pelaajan liigaan tulleesta Greenestä on vuosien mittaan kasvanut esimerkillinen johtaja pukukoppiin ja nykyjoukkueesta hän on mielestäni paras valinta kantamaan C-kirjainta. Valmentaja John Hynesin mukaan Greene oli selkeä valinta kapteeniksi. Tässä vielä
Greenen tunnelmia.
The first couple years I was a healthy scratch quite a bit and I had to fight my way into it, Greene said. Finally, one year there we had a couple of injuries and I took advantage of that. Luckily, since then I've been pretty healthy and it's just hard work and determination. - - Obviously, whenever your teammates think that or choose you or vote for you, it's a huge honor,” Greene said. I appreciate that they look at me like that.
@TweetyLeaf, ymmärrän kyllä pointtisi. Silti en allekirjoita näkemystä, että organisaatio olisi sekoillut, tai sekoilisi paraikaa, systemaattisesti nuorten pakkiensa kanssa. Adam Larssonin kanssa toki tehtiin liuta virheitä, mutta tilanne on nyt täysin toinen DeBoerin aikakauden jälkeen, eikä Larssonille varmaankaan mitään pysyvää vahinkoa tehty. Ja tokihan vastaavasti DeBoer nosti Jon Merrillin ja Damon Seversonin vakiokokoonpanoon ja antoi heille vapauksia ja siimaa, joita myös Larsson olisi tarvinnut.
Mitä tulee tuohon Eric Gelinás'n tilanteeseen, minäkään en vielä vetäisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen perusteella, että hän istuu kauden avausottelussa poppareilla. Devilsin joukkue on kaikkea muuta kuin valmis ja koostumukset elävät väistämättä ainakin läpi lokakuun. Ainoastaan Greene-Larsson on vakiintunut pakkipari ja kahden muun parin osalta tilanne on vielä täysin auki. John Moore ja David Schlemko ovat vielä ns. katsomattomia kortteja, kun taas Gelinás'n vahvuudet ja heikkoudet ovat hyvin tiedossa. Tässä mielessä on perusteltua katsoa ensiksi uusien hankintojen anti.
Toiseksi tämä kertoo myös hyvin, missä Gelinás'n kanssa mennään. Kuten
@FiFi93 tuossa yllä totesi, hänen osaltaan tilanne kietoutuu puolustuspään pelaamisen ympärille. Pysyvän pelipaikan valtaaminen on täysin Gelinás'n omissa käsissä, koska ei hänen tiellään mitään stevensejä tai rafalskeja ole. Hänen täytyy ansaita paikkansa nostamalla tasoaan omassa päässä, tai muuten osaksi jää rotaatiopakin rooli. Samaan aikaan on tosiaan muistettava, että Gelinás on vieläkin keskeneräinen projekti, jonka kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä. Gelinás on kulkenut varsin kovaa, toisenlaista tietä NHL-puolustajaksi ja myös siksi keskentekoisuus pelaajana on vähintään ymmärrettävää. Hänhän siirtyi vasta 15-vuotiaana puolustajaksi ja hänen fysiikkansakin on kehittynyt vasta myöhemmällä iällä (Gelinás kasvoi pituutta parikymppiseksi asti ja luiden ympärille alkoi kertyä lihaa vasta tämän jälkeen).
@Fawkes, kyselit noita nuorten pakkien verrokkeja ja potentiaalia. Mielestäni kaikilla NHL-ringin pelaajilla on vielä paljonkin kehittymisen varaa ennen kaikkea siksi, että he ovat vasta uransa alkutaipaleella ja esimerkiksi edellä mainitun Eric Gelinás'n potentiaali on todella kova, mutta on vielä auki, realisoituuko se täysimääräisesti. Muutenkin on vielä aikaista sanoa, kuka porukasta lopulta nousee kovimmaksi tekijäksi. Itte uskon Adam Larssonin nousevan päätä pidemmäksi muita, koska hänellä on erityisesti hyökkäyspelaamisessa realisoitumatonta potentiaalia.
Sitten noista verrokeista. Adam Larssonista on aika vaikeaa sanoa suoraan, kehen häntä voisi parhaiten verrata. Olen itse pitänyt Victor Hedmania hyvänä vertauskohtana ennen kaikkea siksi, että myös hänellä meni muutama kausi ennen kuin palaset loksahtivat kohdalleen, kuten Larssonilla näyttää nyt käyvän. Sulavasti liikkuvasta ja ennakkoluulottomasta Damon Seversonista puolestaan tulee mieleen köyhän miehen Alex Pietrangelo. Jon Merrill on samankaltainen jokseenkin näkymätön jokapaikan höylä kuin Paul Martin. Eric Gelinás taas on vielä täysi arvoitus. Hänen verrokkipelaajiaan voivat periaattessa yhtä hyvin olla niin Chris Pronger kuin Kurtis Fosterkin.
NHL:n ulkopuolisista lupauksista nostaisin Zachan ja Quennevillen ohella erityisesti esille puolustaja Steve Santinin, josta odotetaan todella vankkaa puolustuspään spesialistia. Toinen huomioitava pelaaja on Avalanchen alun perin varaama Joe Blandisi, joka jäi ilman sopimusta ja Devils nappasi hänet riveihinsä viime talvena. Kesän 2015 varaukset Blake Speers ja MacKenzie Blackwood ovat kesän ja syksyn raporttien ja tilastojen perusteella vankkoja varauksia.