@Meikäpoika ja @Toby Dammit pistivätkin edellisiä otteluita hyvin pakettiin. Heitän jatkoksi ilmoille ajatuksia muutamista pelaajista.
Reid Boucher on tehnyt meikäläiseen vaikutuksen muutaman viime viikon aikana. Aika Albanyssa on tehnyt terää Boucherille ja viimein palaset ovat alkaneet loksahdella paikalleen. Boosh on myös yllättävän vanttera ja vahva vääntäjä. Jos hän on aiemmilla NHL-keikoillaan passiivisuuteen helposti vajoava statisti, hän on tätä nykyä kaksinkamppailuissa pärjäävä parrunpätkä. Ennen kaikkea ilonaiheena on ollut kuitenkin Boucherin kypsä pelaaminen, mikä on palkittu paitsi hyvillä tehoilla, myös vastuuna otteluiden ratkaisuhetkillä. Kevään 2016 Boucher on hyvä mittatikku Joe Blandisille ja konkreettinen esimerkki, miten paljon tällä on vielä hiottavaa omassa pelaamisessaan. Tosiaan, jos Blandisin nulikka oppii pelaamaan jären kanssa, siitä tulee oikea pääperkele.
Scott Wedgewoodin ensimmäiset pelit NHL:ssä sujuivat tosiaan ilahduttavan hyvin. Neljän ottelun perusteella on tietysti mahdotonta nähdä mitään ihmeempää muutosta kilpailuasetelmassa Cory Schneiderin taustalla. Sivuhuomiona on sanottava, että Wedgewood oli NHL-debyytissään paljon vakuuttavampi kuin Keith Kinkaid aikanaan. Wedgewood voi onnistuessaan haastaa Kinkaidin kisaan ensi kauden kakkosveskan roolista, mutta paljon pitää tapahtua, että hän kampeaa Kinkaidin sivuun. Tietysti, jos Wedgewood valtaa NHL-debyyttinsä vauhdittamana Albanyn ykkösveskan paikan ja pelaa vahvan playoff-kevään, niin asetelma tasoittuu. Pidemmällä aikavälillä arvioitaessa Wedgewood voi ohittaa Kinkaidin nokkimisjärjestyksessä, mutta itse en usko hänen potentiaalin riittävän "kuin" NHL-kakkosveskan rooliin. Erinomainen NHL-debyytti täytyy ikävä kyllä sijoittaa osaksi isompaa viitekehystä: Wedgewood pelaa kuitenkin jo kolmatta täyttä kauttaan Albanyssa, eikä hän ole onnistunut vielä vakiinnuttamaan paikkaansa ykköstorjujana. Ensi kaudella pitää alkaa tapahtua, tai muuten ura alkaa polkea paikallaan, kuten Jeff Frazeella muutama vuosi sitten. Aikaa ei ole hukattavaksi senkään takia, että viime kesänä varattu Mackenzie Blackwood siirtynee ensi kaudeksi Albanyyn.
Muista Albanyn avuista sanottakoon sen verran, että Blake Pietila on minusta ollut pirteä, mutta sittenkin aika yhdentekevä polkukone. Mutta toki hänkin on yksi kandidaatti ensi kauden joukkueeseen, lähinnä nelosketjuun energiapelaajaksi. Pietilastakin saanee paremman käsityksen harjoitusleirillä ja täysimittaisen NHL-joukkueen osana. John Hynes on joutunut kursimaan kokoonpanoa kasaan millä vain pystyy, eikä tässä tilanteessa ole välttämättä helppoa antaa vahvaa näyttöä osaamisesta. Mike Sislosta puolestaan ei taida kuitenkaan olla vakiopelaajaksi NHL:ssä, vaan näkisin hänet lähinnä rotaatiopelaajana tai Albanyn ykköspyssynä. Sislossa on periaatteessa ihan hyvä paketti alempien ketjujen pelaajaksi, mutta hänen ratkaisunsa, varsinkin kiekollisena, jättävät toistuvasti toivomisen varaa.
Muuta pientä
Albany Devils on pelannut yllättävän vahvan kauden ja on varmistanut hyvissä ajoin paikkansa AHL:n pudotuspeleissä. Pikkupaholaiset saavat vielä kovia vahvistuksia pudotuspeleihin, kun Sislo, Pietila, Reid Boucher, Joe Blandisi, Seth Helgeson ja Damon Severson täydentävät joukkuetta. Albanysta täytyy nostaa erikseen esille Brownin yliopistosta kiinnitetyt Matt Lorito ja Nick Lappin, jotka ovat mukana kisassa ensi kauden pelipaikoista. Lorito teki viime keväänä välittömän vaikutuksen ja on sittemmin takonut pelaamissaan 74 ottelussa 63 pistettä. Ensi kesänä käteen lyötänee NHL-sopimus. Lappin liittyi tryoutilla Albanyn vahvuuteen muutama viikko sitten ja hänkin on aloittanut väkevästi - kuudessä pelissä Lappin on nakutellut tehot 3+2.
Cory Schneider on palaamassa tolppien väliin. Paluu tapahtunee lauantaina. Tänä ehtoona hän on luukkuvahtina. Myös Patrik Elias on liittynyt mukaan harjoitusrinkiin ja hän saattaa pelata vielä tällä kaudella. Toivottavasti Patrik nähdään vielä tällä kaudella tositoimissa, eikä toivottavasti vain joutsenlaulun merkeissä.
Tom Gulittin lähtö kirpaisee varsinkin näin etäkannattajan näkökulmasta, mutta hänelle uusi työ on toki askel eteenpäin uralla ja kiinteä sijoituspaikka Washingtonissa monella tavoin miellyttävämpää kuin reissaaminen Devilsin mukana. Gulittin blogi ja artikkelit Bergen Recordissa ovat olleet jokapäiväistä leipää vuosien ajan ja minua puistattaa pelkkä ajatuskin joutumisesta Rich Cheren ja muiden Star Ledgerin suhareiden tuotannon varaan. Yhtä hyvää beat writeria ei tule Gulittin tilalle, mutta toivottavasti joku, joka jaksaa tehdä muutakin kuin välttämättömän perusraportoinnin.
Reid Boucher on tehnyt meikäläiseen vaikutuksen muutaman viime viikon aikana. Aika Albanyssa on tehnyt terää Boucherille ja viimein palaset ovat alkaneet loksahdella paikalleen. Boosh on myös yllättävän vanttera ja vahva vääntäjä. Jos hän on aiemmilla NHL-keikoillaan passiivisuuteen helposti vajoava statisti, hän on tätä nykyä kaksinkamppailuissa pärjäävä parrunpätkä. Ennen kaikkea ilonaiheena on ollut kuitenkin Boucherin kypsä pelaaminen, mikä on palkittu paitsi hyvillä tehoilla, myös vastuuna otteluiden ratkaisuhetkillä. Kevään 2016 Boucher on hyvä mittatikku Joe Blandisille ja konkreettinen esimerkki, miten paljon tällä on vielä hiottavaa omassa pelaamisessaan. Tosiaan, jos Blandisin nulikka oppii pelaamaan jären kanssa, siitä tulee oikea pääperkele.
Scott Wedgewoodin ensimmäiset pelit NHL:ssä sujuivat tosiaan ilahduttavan hyvin. Neljän ottelun perusteella on tietysti mahdotonta nähdä mitään ihmeempää muutosta kilpailuasetelmassa Cory Schneiderin taustalla. Sivuhuomiona on sanottava, että Wedgewood oli NHL-debyytissään paljon vakuuttavampi kuin Keith Kinkaid aikanaan. Wedgewood voi onnistuessaan haastaa Kinkaidin kisaan ensi kauden kakkosveskan roolista, mutta paljon pitää tapahtua, että hän kampeaa Kinkaidin sivuun. Tietysti, jos Wedgewood valtaa NHL-debyyttinsä vauhdittamana Albanyn ykkösveskan paikan ja pelaa vahvan playoff-kevään, niin asetelma tasoittuu. Pidemmällä aikavälillä arvioitaessa Wedgewood voi ohittaa Kinkaidin nokkimisjärjestyksessä, mutta itse en usko hänen potentiaalin riittävän "kuin" NHL-kakkosveskan rooliin. Erinomainen NHL-debyytti täytyy ikävä kyllä sijoittaa osaksi isompaa viitekehystä: Wedgewood pelaa kuitenkin jo kolmatta täyttä kauttaan Albanyssa, eikä hän ole onnistunut vielä vakiinnuttamaan paikkaansa ykköstorjujana. Ensi kaudella pitää alkaa tapahtua, tai muuten ura alkaa polkea paikallaan, kuten Jeff Frazeella muutama vuosi sitten. Aikaa ei ole hukattavaksi senkään takia, että viime kesänä varattu Mackenzie Blackwood siirtynee ensi kaudeksi Albanyyn.
Muista Albanyn avuista sanottakoon sen verran, että Blake Pietila on minusta ollut pirteä, mutta sittenkin aika yhdentekevä polkukone. Mutta toki hänkin on yksi kandidaatti ensi kauden joukkueeseen, lähinnä nelosketjuun energiapelaajaksi. Pietilastakin saanee paremman käsityksen harjoitusleirillä ja täysimittaisen NHL-joukkueen osana. John Hynes on joutunut kursimaan kokoonpanoa kasaan millä vain pystyy, eikä tässä tilanteessa ole välttämättä helppoa antaa vahvaa näyttöä osaamisesta. Mike Sislosta puolestaan ei taida kuitenkaan olla vakiopelaajaksi NHL:ssä, vaan näkisin hänet lähinnä rotaatiopelaajana tai Albanyn ykköspyssynä. Sislossa on periaatteessa ihan hyvä paketti alempien ketjujen pelaajaksi, mutta hänen ratkaisunsa, varsinkin kiekollisena, jättävät toistuvasti toivomisen varaa.
Muuta pientä
Albany Devils on pelannut yllättävän vahvan kauden ja on varmistanut hyvissä ajoin paikkansa AHL:n pudotuspeleissä. Pikkupaholaiset saavat vielä kovia vahvistuksia pudotuspeleihin, kun Sislo, Pietila, Reid Boucher, Joe Blandisi, Seth Helgeson ja Damon Severson täydentävät joukkuetta. Albanysta täytyy nostaa erikseen esille Brownin yliopistosta kiinnitetyt Matt Lorito ja Nick Lappin, jotka ovat mukana kisassa ensi kauden pelipaikoista. Lorito teki viime keväänä välittömän vaikutuksen ja on sittemmin takonut pelaamissaan 74 ottelussa 63 pistettä. Ensi kesänä käteen lyötänee NHL-sopimus. Lappin liittyi tryoutilla Albanyn vahvuuteen muutama viikko sitten ja hänkin on aloittanut väkevästi - kuudessä pelissä Lappin on nakutellut tehot 3+2.
Cory Schneider on palaamassa tolppien väliin. Paluu tapahtunee lauantaina. Tänä ehtoona hän on luukkuvahtina. Myös Patrik Elias on liittynyt mukaan harjoitusrinkiin ja hän saattaa pelata vielä tällä kaudella. Toivottavasti Patrik nähdään vielä tällä kaudella tositoimissa, eikä toivottavasti vain joutsenlaulun merkeissä.
Tom Gulittin lähtö kirpaisee varsinkin näin etäkannattajan näkökulmasta, mutta hänelle uusi työ on toki askel eteenpäin uralla ja kiinteä sijoituspaikka Washingtonissa monella tavoin miellyttävämpää kuin reissaaminen Devilsin mukana. Gulittin blogi ja artikkelit Bergen Recordissa ovat olleet jokapäiväistä leipää vuosien ajan ja minua puistattaa pelkkä ajatuskin joutumisesta Rich Cheren ja muiden Star Ledgerin suhareiden tuotannon varaan. Yhtä hyvää beat writeria ei tule Gulittin tilalle, mutta toivottavasti joku, joka jaksaa tehdä muutakin kuin välttämättömän perusraportoinnin.