New Jersey Devils 2013–2014

[HockeyForLife]

Käsittämätön tuo Devilsin rankkarikisojen tilasto: 0-11 !!

Joukkuehan olisi kiinni playoff -paikassa jos olisi pystynyt voittamaan edes 4-5 rankkariskabaa. Jääpähän joukkueelle jossiteltavaa kauden päätyttyä ja jotain varmaan kannattaa asialle tehdäkin tulevaisuudessa..

 

[FiFi93]

Devilsin ja Buffalon aiemmat kohtaamiset olivat tiukkoja, joten samaa oli odotettavissa tästäkin. Sabres oli Devils otteluun lähdettäessä voittanut vain yhden viimeisestä 12 pelistään. Maalilla heillä oli kolme peliä pelannut tulokasveskari. Clowen loukkaantumisen myötä Mike Sislo nostettiin Albanysta pelaavaan kokoonpanoon. Devils lähti Buffaloa vastaan seuraavilla kokoonpanoilla:

Ruutu-Zajac-Jagr
Henrique-Elias-Sislo
Brunner-Ruutu-Ryder
Carter-Josefson-Bernier

Greene-Fayne
Harrold-Zidlicky
Gelinas-Larsson

Schneider

Devils avasi vahvasti ja Sislo pääsi ampumaan hyvästä paikasta heti ensimmäisessä vaihdossaan. Elias ja Zidlicky pääsivät yrittämään reboundista ja Sislo sai vielä toisenkin laukauksen, mutta kiekkoa ei saatu Nathan Lieuwenin ohi. Sabres sai ottelun ensimmäisen ylivoiman, kun Elias lähti jäähylle koukkaamisesta ajassa 1:25. Buffalon ylivoimasta ei ollut kuitenkaan haastamaan liigan tehokkainta alivoimaa ja sai vain yhden laukauksen Schneideria kohti. Jagrin laukausta lukuunottamatta ei paikkoja nähty ennen Devilsin ylivoimaa erän puolessa välissä. Devils pelasi hyvän ylivoiman, muttei onnistunut maalinteossa. Muun muassa Ruutu ja Jagr hukkasivat hyvät maalintekopaikat. Ensimmäisen erän laukaukset Devilsille 10-8.

Ensimmäistä NHL-voittoaan metsästävä Lieuwen oli hyvässä vireessä ja torjui Brunnerin hyvän maalipaikan patjallaan erän alussa. Henrique sai kiekosta naamaan neljän minuutin kohdalla, mutta onneksi mitään vakavampaa ei käynyt vaan hän palasi pian peliin mukaan. Schneiderille tuli vain vähän hommia toisessa erässä, mutta hän teki laadukkaat torjunnat Tyler Ennisin ja Cory Conacherin maalintekoyrityksiin. Zubrus vei Devilsin johtoon ja rikkoi 20 pelin maalittoman putkensa ajassa 8:16. Ryder tuli maalin takaa ja syötti rystyllä maalille Zubrusille, joka löi kiekon sisään 11. kerran tällä kaudella. Devils sai vielä muutaman paikan tehdä lisäosumia, mutta Lieuwen oli eri mieltä. Hän mm. heittäytyi Ryderin rebound-laukauksen eteen ja torjui Ruudun läpiajon. Devils hallitsi toista erää ja vei laukaukset 11-4.

Kolmas erä ei alkanut Devilsin toivomalla tavalla. Tyler Ennis toi ensin Buffalon tasoihin 3vs2:n päätteeksi maalin kulmalta ajassa 1:39. Sitten Steve Bernierin kakkosen aikana Ennis laukoo samasta paikasta Buffalon 2-1 -johtoon. Tilannetta edelsi Zajacin läpiajo, jossa Stafford kaatoi hänet, mutta tuomarit eivät viheltäneet jäähyä/rankkaria eivätkä tarjonneet selitystäkään DeBoerille tilanteesta. Devils hyödynsi myös ylivoimansa Leinon istuessa boksissa. Ruutu ohjasi Greenen viivavedon sisään ajassa 6:58. Zidlickylle kakkossyöttö. Jacob Josefsonin rangaistuksen lisäksi ei kolmannessa erässä ihmeempiä enää tapahtunut. Jatkoajalle mentiin siis 2-2-lukemissa. Kolmannen erän laukaukset Buffalolle 11-10.

Jatkoaika oli vauhdikasta kiekkoa ja molemmilla oli paikkansa. Lieuwen teki muutaman näyttävän torjunnan ja Schneider teki oman osuutensa maalillaan. Laukaukset tasan 4-4 ja koko ottelussa Devilsille 35-27.

Rankkareihin mentäessä oli jostain syystä hyvä kutina, että nyt putki katkeaa. Ennis vei ensin Buffalon johtoon, mutta Josefson tasoitti saman tien. Neljännessä parissa maalinteossa onnistuivat puolestaan Stafford ja Jagr. Seuraavaa maalia saatiinkin sitten odottaa aina yhdeksänteen pariin saakka, jossa Ville Leino teki ratkaisevan osuman Buffalolle. Lieuwen torjui Sislon yrityksen ja otti näin uransa ensimmäisen voiton. Myös Brunner, Zidlicky, Zajac, Ruutu, Elias ja Henrique kävivät epäonnistumassa. Näistä Zajac oli erittäin lähellä tuoda Devilsille sen voiton, mutta harhautusten jälkeen hän kilautteli tolppaa.

*****

Olen sanaton. 15 peräkkäistä hävittyä rankkarikisaa. Nyt sentään saatiin maaleja...

Sislo aloitti pirteästi, mutta katosi ensimmäisen vaihdon jälkeen kuvaruudusta. Vastuuta tuli reilu 10 minuuttia, mutta kolmannessa erässä vain 1 vaihto. Pelasi aika sellaisen pelin kuin kuvittelinkin hänen aikaisemman visiittinsä perusteella. Eli ei loistanut, muttei ollut rasitekaan. Sislon 23+16=39 (57 ottelua) oikeuttavat Albanyn maalipörssin johtoon ja pistepörssin kolmossijaan.

Loukkaantumisrintamalta:
Clowe on Lamoriellon mukaan day-to-day eikä hänen mukaansa ole syytä olettaa, että Clowe olisi koko loppukauden sivussa. Sestito, joka kärsi aivotärähdyksen oireista, on lähellä paluuta ja oli mukana Devilsin alkulämmittelyssä Buffalossa.

Devils kohtaa perjantaina tärkeässä ottelussa Washingtonin. Enää ei ole varaa hävitä – etenkään samoista sijoista kamppailevalla Capitalsille. Eroa pudotuspeliviivaan on edelleen se kolme pistettä Columbuksen hävittyä myös varsinaisen peliajan jälkeen. Washington hävisi Dallasille, mutta Toronto katkaisi tappioputkensa ja on nyt 2 pistettä Devilsiä edellä.

 

[apulais-GM]

"Nashvillen kaupunki tarjosi 1995 muuttobonuksena $20 miljoonaa, jos joku NHL-seura ottaisi kodikseen Nashville Arenan. Sen vuoden Stanley Cup -mestari New Jersey Devils oli lähellä tarttua tarjoukseen. Hanke kariutui, mutta vahva tahto johti kuitenkin ennen pitkää sopimukseen NHL:n kanssa, ja Predators pelasi ensimmäisen kautensa 1998-99."

Meinasi tulla Devilsistä Predators. Vai Nashville Devils? Aika erikoista kun tynkäkauden mestari oli silloin muuttamassa. Minkähänlaisia porkkanoita on tarjolla sitten kun muutto seuraavan kerran tulee harkintaan. Markkinoita ja tilausta NHL-kiekolle kyllä olisi jossakin muualla. Mutta ehkä Islandersin muutto kaupunkiin tekee hyvää myös Devilsille, kun tulee näkyvämpää konfrontaatiota ja promootiota kiekkoilulle.

Ai niin lähde oli ProHockey.

 

[dali]

Devils näytti pitkästä aikaa todellista taistelijan luonnetta ja raastoi vajaamiehisenä voiton Capitalsista. Tuomo Ruutu ja Ryan Carter vastasivat isäntien osumista ja Alexander Ovetshkin viimeisteli vieraiden ainokaisen.

Avauserä ei hirveästi luvannut Devilsille. Isännät saivat vain pari kertaa luotua painetta Halakin maalille ja kurjuutta lisäsi Mark Faynen harhapassin seurauksena syntynyt takaiskumaali. Toki Nicklas Bäckström antoi hyvän takakarvan tilanteessa ja olihan Aleksanterin veto totutun luja, mutta yhtä kaikki kyseessä oli tarpeeton takaisku. Erän lopulla Devils kärsi pahan menetyksen, kun Tom Wilson taklasi rajusti Patrik Eliasta ja tämä löi päänsä vaihtoaition reunapleksiin. Elias jätti ottelun kesken ilmeisen rajun iskun takia.

Erän lopussa Devils vältti täpärästi pari vaaranpaikkaa. Jason Chimera kilautti tolppaa ja punamustat joutui vielä tappamaan noin minuutin verran 5-3-alivoimaa Voltshenkovin ja Larssonin jouduttua istunnoille. Devilsin alivoima toimikin totutun hyvin, eikä Capitals saanut mitään merkittävää aikaiseksi.

Toiseen erään Devils tuli huomattavasti pirteämmin ja pääsi heti erän alkuun pelaamaan tovin kahden miehen ylivoimalla. Joel Ward sai neljän minuutin rangaistuksen korkeasta mailasta, kun Capitals oli ennestään miesvajaalla. Ylivoiman aikana nähtiin, mikä merkitys Patrik Eliaksella on joukkueen erikoistilannepelaamisessa. Kiekon tuominen hyökkäysalueelle ja pakkopelin rauhoittaminen olivat huomattavan vaikeita tehtäviä, kun maestro ei ollut järjestelemässä asioita. Devils sai toki muutamia laukauksia Halakia kohti, mutta ratkaisut olivat väkinäisiä, eikä varsinaisia huippupaikkoja syntynyt.

Devils sai ansaitun tasoitusosuman erän puolivälin jälkeen, kun Zajacin ketju sai paineen hyökkäysalueelle. Zajac poimi irtokiekon b-pisteeltä ja syötti Gelinas'lle vapaan laukaisupaikan. Nuorukainen laukoi millimetrintarkan kudin, johon vahvaa maskia tehnyt Ruutu sai vielä mailaa väliin. Halak tuskin näki vetoa missään vaiheessa.

Pete DeBoer joutui sotkemaan ketjuja entisestään, sillä Adam Henrique koki Eliaksen kohtalon ja joutui jättämään ottelun kesken. Henrique ilmeisesti satutti nivustaan, eikä hänkään palannut enää otteluun. Devilsillä tässä vaiheessa enää yhdeksän hyökkääjää, koska DeBoer oli päättänyt valita kokoonpanoon seitsemän puolustajaa. Niinpä Eric Gelinas siirtyikin pelaamaan laitahyökkääjäksi.

Erän lopussa Cory Schneider nousi kannattelemaan Devilsiä vesittämällä Ovetshkinin, Orlovin ja Johanssonin maalintekoaikeet. Varsinkin patjavenytys takatolpalle Johanssonin laukauksen tielle näytti ihanan helpolta, vaikka oli kaikkea muuta. Schneider oli muutenkin läpi ottelun todella tyyni ja työskentely oli todella vaivattoman oloista.

Kolmannen erän alussa Devils sai lisää ongelmia, sillä Jacob Josefson loukkasi jalkaansa ja näin varsinaisia hyökkääjiä oli enää kahdeksan. Hetkellisesti hyökkääjiä oli vain seitsemän, sillä Damien Brunner kävi pukuhuoneessa vaihdattamassa luistimeensa uuden terän. Kaukalossa nähtiin kuitenkin sellainen Devils, jota olen kaivannut jo usemman viikon ajan. Pahasti vajaamiehinen kotijoukkue pakotti Capitalsin puolustuskannalle ja kolmen minuutin kohdalla Dainius Zubrus sivalsi kiekon tolppaan.

Ottelun ratkaisu tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Capitals-viisikko passivoitui ja katseli vierestä, kun Marek Zidlicky syötti pakkien väliin rynnänneen Ryan Carterin maalintekoon. Carts sivalsi kiekon Halakin patjan alta maaliin ja räjäytti Prudential Centerin villiin juhlaan. Cory Schneider viimeisteli upean taisteluvoiton lannistamalla Marcus Johanssonin vielä uudemman kerran kaksi minuuttia ennen loppua.


Ottelun tähdet

*** Cory Schneider. Pelasi vuorenvarmasti ja mahdollisti huipputorjunnoillaan sen, että Devils ylipäänsä pystyi pelaamaan voitosta.
** Ryan Carter. Laittoi itsensä likoon joukkueen eteen ja teki Devilsin koko kauden tärkeimmän maalin.
* Travis Zajac. Raatoi Eliaksen ja Henriquen poissaollessa kaikista vaikeimmat minuutit. Uurasti molemmissa päissä kenttää, voitti tärkeitä aloituksia ja alusti elintärkeän 1-1-osuman.

Virallisemmat ottelun jälkeisturinat Gulittin blogista, kuinkas muuten.

Pudotuspelitaistelun kannalta voitto Capitalsista oli elintärkeä. Ei välttämättä nyt siksi, että Devils olisi näiden kahden pisteen ansiosta ratkaisevasti lähempänä pudotuspelipaikkaa. Tappio olisi tiennyt valojen sammuttamista, mutta nyt taistelu jatkuu ainakin tänään. Ja jos viime yön uroteko ei sytyttänyt, insprioinut ja valanut uskoa joukkueeseen, niin sitten kaikki kortit on käännetty. Ja sitä tiikerinsilmää ja hengenvoimaa tarvitaan jo tänä ehtoona, kun Devils kohtaa Hurricanesin seuraavassa kuolemanottelussaan ja todennäköisesti loukkaantumiset verottavat pelaajamateriaalia sieltä paremmasta päästä.

Devilsin on käytännössä voitettava kaikki jäljellä olevat viisi otteluaan, koska eroa viimeiseen pudotuspelipaikkaan on edelleen kolme pistettä. Tai sitten Blue Jacketsin on kontattava todella pahasti, eikä Maple Leafskaan saa piristyä. Capitalsin voinee laskea pois kuvoista, vaikka eroa Devilsiin on vain piste ja Jacketsiin neljä. Capitalsin asemia heikentää ratkaisevasti sen heikko row-lukema, joka on vaivaiset 25, kun Jacketsilla se on 34, Devilsillä 33 ja Leafsilla 29.

Lightning ja Panthers ovat Devilsin avuntarpeen kannalta avainjoukkueet. Ne suolasivat Devilsin pudotuspelihaaveet muutama viikko sitten - Nyt niillä on mahdollisuus joko entisestään pahentaa Devilsin asemaa, tai tehdä karhunpalvelus Columbukselle ja Torontolle ja näin auttaa paholaisia.

Devilsin loppuohjelma
Hurricanes vieraissa
Flames kotona
Senators vieraissa
Islanders kotona
Bruins kotona

Blue Jacketsin loppuohjelma
Islanders kotona
Coyotes kotona
Stars vieraissa
Lightning vieraissa
Panthers vieraissa

Maple Leafsin loppuohjelma
Jets kotona
Lightning vieraissa
Panthers vieraissa
Senators vieraissa

 

[dali]

"Nashvillen kaupunki tarjosi 1995 muuttobonuksena $20 miljoonaa, jos joku NHL-seura ottaisi kodikseen Nashville Arenan. Sen vuoden Stanley Cup -mestari New Jersey Devils oli lähellä tarttua tarjoukseen. Hanke kariutui, mutta vahva tahto johti kuitenkin ennen pitkää sopimukseen NHL:n kanssa, ja Predators pelasi ensimmäisen kautensa 1998-99."

Meinasi tulla Devilsistä Predators. Vai Nashville Devils? Aika erikoista kun tynkäkauden mestari oli silloin muuttamassa. Minkähänlaisia porkkanoita on tarjolla sitten kun muutto seuraavan kerran tulee harkintaan. Markkinoita ja tilausta NHL-kiekolle kyllä olisi jossakin muualla. Mutta ehkä Islandersin muutto kaupunkiin tekee hyvää myös Devilsille, kun tulee näkyvämpää konfrontaatiota ja promootiota kiekkoilulle.

Ai niin lähde oli ProHockey.

Devils oli tosiaan lähtökuopissa kesän 1995 mestaruusjuhlien jälkimainingeissa ja Nashville tosiaan houkutteli 20 miljoonan bonuksella Devilsiä (tai jotain muuta NHL-joukkuetta) muuttamaan Tennesseehen. Devilsin silloisella omistajalla John McMullenilla ja New Jerseyn osavaltion kesken käytiin vuosikausia eriasteista kissanhännänvetoa. Kiistan ytimessä olivat vanhan kotiareenan Continental Airlines Arenan tuotonjako ja näkemyserot areenan palveluiden kehittämisestä. McMullen halusi myös, että Devils olisi vastannut areenan liiketoiminnasta osavaltion liikuntatoimen sijaan.

Muuton uhka oli ymmärtääkseni konkreettinen, sillä McMullen oli todella valmis siirtämään ja/tai myymään seuran eteenpäin. Mestaruus oli Devilsille ja McMullenille todellinen onnenpotku, koska se antoi neuvotteluihin todella vahvan vipuvarren - Yksikään poliitikko tai päättävä virkamies ei olisi niin tyhmä, että jäisi historiaan päättäjänä, jonka takia mestarijoukkue Devils muutti pois New Jerseystä.

John McMullen on myös ristiriitainen hahmo seuran historiassa, mutta hänen merkityksensä New Jersey Devilsille on sanoinkuvaamattoman tärkeä. NY Timesin arkisto on aarreaitta ja sieltä löytyy hyvin dokumentoituna, mistä Devilsin ja New Jerseyn osavaltion välisessä kiistassa oli kyse.

McMullen has felt mistreated by the authority since he acquired the team in 1982, but has felt especially aggrieved since last December when the authority suspended his lease for the duration of the N.H.L. lockout. He charged the action was taken to deprive him of luxury-suite revenues on other events.

Sopimus syntyi heinäkuussa 1995. Tuolloin tunnelmat olivat samaan aikaan huojentuneet että pettyneet. Kesällä 1995 Devils solmittu 12-vuotinen vuokrasopimus Continental Airlines Arenalle olikin viimeinen laatuaan. Syksyllä 2007 Devils siirtyi Newarkiin pystytettyyn Prudential Centeriin.


McMullen teki mukavasti nettovoittoa myydessään seuran 175 miljoonalla dollarilla eteenpäin. McMullen oli myynnin aikaan edelleen tyytymätön osavaltion päättäjiin. Hänellä oli omat suunnitelmansa kotiareenan rakentamisesta Hobokeniin. Nämä suunnitelmat kuitenkin kariutuivat poliittiseen vastustukseen.

It's terrible, he said. This is the 19th season. We built an outstanding franchise for the state of New Jersey and it's so disappointing not to be appreciated. I was offering to build an arena without using any taxpayer money. The governor disappointed me.

Devilsin kotiareenahan lopulta rakennettiin ja suurelta osin julkisella rahoituksella. YankeeNets-sijoittajaryhmän voimahahmo Ray Chambers oli jo 1990-luvun lopulla vahvasti ajamassa Devilsin kotiareenan rakennuttamista Newarkiin. Chambershan oli myöhemmin toinen pääomistaja Jeff Vanderbeekin taustalla aina vuoteen 2011 saakka ja voimahahmo, jonka vaikutusvallan avulla Prudential Center rakennettiin Newarkiin Devilsin kodiksi ja pönkittämään myös Chambersin omia kiinteistö- ja tonttibisneksiä.

Kauempaa arkistosta löytyy McMullenin haastattelu vuodelta 1987, jossa seuran muutto on yksi käsitelty kysymys, koska seura ei menestynyt eikä ollut taloudellisesti kannattava. Juttu antaa hyvin perspektiiviä sille, millaisia summia tuolloin pidettiin kovina rahoina, miten kovan työn Devilsin organisaation johtajat ovat menestyksen eteen joutuneet tekemään ja ennen kaikkea, mitä tarkoittaa elämä "rakennusvaiheessa" ja erityisesti pienenä tekijänä suurten varjossa. Devils maksoi Rangersille, Islandersille ja Flyersille noin 12,5 miljoonaa dollaria kipurahoja pelkästään siitä ilosta, että sai ottaa paikan niiden varjosta.

Before I got the franchise, McMullen said, I had the illusion that all you needed in a prime area was a hockey team, and the support by the public and the media was automatic.

McMullen ja samaisena vuonna 1987 organisaatioon palkattu GM Lou Lamoriello ovat oleellisimmat tekijät, joiden työn ansiosta Devils on saavuttanut menestystä ja juurtunut New Jerseyhyn. Tuolloin Devilsillä oli muuten liigan nuorin ja halvin joukkue, mutta ei menestynyt kaksisesti puhumattakaan, että sillä olisi omaa kotiareenaa. Toki Devilsin korkeat varausvuorot edesauttoivat nousua liigan huipulle, mutta tärkein kulmakivi kymmenvuotiselle menestyskaudelle saatiin oikeussalista, kun Blues tunnetusti joutui luovuttamaan Scott Stevensin korvaukseksi Brendan Shanahanista.

Kuten yltä voi lukea, vuonna 1987 McMullen tunnusti aikanaan luulleensa menestyvän kiekko-organisaation pyörittämistä helpoksi ja menestyksen syntyvän itsestään. Vuonna 2000 John McMullen myi seuran eteenpäin YankeeNets-yhtiölle. Seuran myynnin aikaan Devils oli noussut liigan huipulle, mutta tuolloinhän arvioi merkittävimmäksi saavutuksekseen aivan jotain muuta kuin Devilsin Stanley Cup -mestaruuden.

I think our legacy is the proliferation of junior hockey in New Jersey, he said. I think more kids under 15 can name more Devils players than they can any other professional team in this area.

Mitenhän tätä kaikkea nyt tiivistäisi? No, ainakin sen sanon, että tämä historiakatsaus toivottavasti avaa myös sitä, miksi en suuremmin arvosta mitään rebuildia, jota tarjotaan pikaratkaisuksi. Joukkue on joutunut vääntämään yli 20 vuotta päästäkseen varjosta omilleen New Yorkin alueen urheilumarkkinoilla, joten en näe mitään syytä, miksi sinne kellariin pitäisi ehdoin tahdoin painua takaisin heti, kun eteen tulee vaikeampia aikoja. Toisaalta McMullenin, Lamoriellon ja myös Chambersin ja Vanderbeekin ansiosta Devilsillä on oma areena, joka ankkuroi seuran New Jerseyhyn ja tuo sellaista vakautta, joka esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla puuttui.

 

[Dissonanssi]

No, ainakin sen sanon, että tämä historiakatsaus toivottavasti avaa myös sitä, miksi en suuremmin arvosta mitään rebuildia, jota tarjotaan pikaratkaisuksi. Joukkue on joutunut vääntämään yli 20 vuotta päästäkseen varjosta omilleen New Yorkin alueen urheilumarkkinoilla, joten en näe mitään syytä, miksi sinne kellariin pitäisi ehdoin tahdoin painua takaisin heti, kun eteen tulee vaikeampia aikoja. Toisaalta McMullenin, Lamoriellon ja myös Chambersin ja Vanderbeekin ansiosta Devilsillä on oma areena, joka ankkuroi seuran New Jerseyhyn ja tuo sellaista vakautta, joka esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla puuttui.

Tätä keskustelua ollaan käyty aikaisemminkin.

On ehdottoman tärkeätä tehdä ero sen välillä, onko rebuild ylipäänsä toimiva toimintametodi menestykseen, ja sen, onko se juuri Devilsille. Enkä sano, että et tätä eroa ymmärtäisi, koska en usko asian olevan niin.

Mielestäni on perusteltua sanoa, että se ei välttämättä ole juuri Devilsille, johtuen seikoista joita olet ansiokkaan seikkaperäisesti tuonut esille. Kuitenkin mielestäni kirjoituksistasi on selkeästi havaittavissa perusteeton vähättely tuota toimintatapaa kohtaan, joka, uskoakseni, kumpuaa siitä, että Devilsillä ei välttämättä siihen mahdollisuuksia monesta seikasta johtuen ole (eikä vähiten Lamoriellon, jonka en millään uskoisi pystyvän hoitamaan tuon mittaluokan projektia, koska hän on vain niin omiin toimintamalleihinsa kangistunut).

Aikaisemmassa keskustelussa toit esille vain joukkueita tyyliin Toronto ja Washington, mutta iloisesti siellä unohtui nämä oikeastaan kaikki (ehkä San Josea ja Anaheimia lukuunottamatta) kärkiporukat, jotka ovat enemmän tai vähemmän rebuildin tulosta. Sama pätee myös viime vuosien mestareihin.

Viime kädessä toki on kyse myös siitä, mitä pitää tärkeämpänä. Onko se jokavuotinen taistelu siitä playoffpaikasta ja toivominen, että joukkue ylittäisi itsensä ilman tilannetta, jossa joukkue oikeasti olisi vuosittainen contender vuosikymmenen ajan, vaikka se vaatisi muutamat kaudet urheilullisesti selkeästi heikompaa jaksoa.

Katson asioita luonnollisesti Buffalon näkökulmasta, ja nämä kaksi organisaatiotahan ovat olleen oikeastaan yllättävän samankaltaisia ehkä tuohon asti, kun Buffalo rebuildinsa aloitti - viime vuonnahan Buffalo jopa pärjäsi karvan verran paremmin.

Mielestäni ehkä suurin ongelma Lamoriellolla on ollut se, että hän on toiminut asset management -näkökulmasta todella surkealla tavalla - mutta tämähän johtuu täysin tuosta toimintaperiaatteesta, jonka mukaan vedetään kausi kerrallaan ja joka vuosi koitetaan menestyä parhaansa mukaan. Devils on menettänyt vuosien saatossa todella ison määrän arvokkaita pelaajia vapaille markkinoille saamatta takaisin yhtään mitään. Näin Buffalo-fanina olen todella tyytyväinen, että nuo Brieren ja Druryn lähtemiset, jotka jättivät loven pitkäksi aikaa, ovat jääneet melkeinpä kuriositeetiksi. Buffalon tilanne näyttäisi todella pahalta, jos Pominvillesta, Roysta, Vanekista, Regehrista, Leopoldista tai Millerista ei olisi saatu takaisin yhtään mitään, vaan he kaikki olisivat kävelleet muualle. Nythän kyseisistä palasista saatiin todella arvokkaita vastineita, minkä johdosta tulevaisuus näyttää merkittävästi paremmalta.

Tästä syystähän Lamoriello on melkeinpä pakotettu kasaamaan joukkue tuollaisista 2-3-kentällisen jyristä, jotka ovat vieläpä moni selvästi, joskaan eivät järkyttävästi, ylipalkattuja, koska prospect-pool on varsin ohut ja heikko, eikä sieltäkään apuja kamalasti ole tullut (puolustuksen osalta tilanne tosin on ihan luokkaa hyvä, koska useita potentiaalisia top-4-pakkeja on systeemissä).

Voi ehdottomasti olla ennenaikaista huutelua, mutta enpä olisi kovinkaan ihmeissäni, jos 2-3 kauden kuluttua nämä organisaatiot olisivat aika pitkälti täysin eri tilanteessa. Ja jos tuon erotus on ollut se, että toinen on ollut liigan huonoin joukkue ja toinen ei edes playoff-joukkue kahtena kautena, niin en fanina näe tuota "hintaa" käytännössä minään. Tottakai Buffalon tilanne muuttui merkittävästi uuden omistajan myötä, mikä takasi taloudellisen varmuuden. Myöskin markkina-alue on pienuudestaan huolimatta varmempi. Näitä etuja ei Devilsilla tietenkään samassa määrin ole.

 

[apulais-GM]

Muuton uhka oli ymmärtääkseni konkreettinen, sillä McMullen oli todella valmis siirtämään ja/tai myymään seuran eteenpäin. Mestaruus oli Devilsille ja McMullenille todellinen onnenpotku, koska se antoi neuvotteluihin todella vahvan vipuvarren - Yksikään poliitikko tai päättävä virkamies ei olisi niin tyhmä, että jäisi historiaan päättäjänä, jonka takia mestarijoukkue Devils muutti pois New Jerseystä.

Mitenhän tätä kaikkea nyt tiivistäisi? No, ainakin sen sanon, että tämä historiakatsaus toivottavasti avaa myös sitä, miksi en suuremmin arvosta mitään rebuildia, jota tarjotaan pikaratkaisuksi. Joukkue on joutunut vääntämään yli 20 vuotta päästäkseen varjosta omilleen New Yorkin alueen urheilumarkkinoilla, joten en näe mitään syytä, miksi sinne kellariin pitäisi ehdoin tahdoin painua takaisin heti, kun eteen tulee vaikeampia aikoja. Toisaalta McMullenin, Lamoriellon ja myös Chambersin ja Vanderbeekin ansiosta Devilsillä on oma areena, joka ankkuroi seuran New Jerseyhyn ja tuo sellaista vakautta, joka esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla puuttui.

Arvelin asian olleen niin, että oli ehkä talousvaikeuksia joita pahensi työsulku, ja sen takia muuttoa harkittiin. Mutta sitten voitettiinkin mestaruus. Mutta onhan tuossa tietysti paljon muutakin juttua ollut taustalla. Tosin se olisi ollut tyylikäs lähtö, onnellinen loppu silleen että "ohi on!" ja världen står öppen till mig, täältä tullaan elämä.
Kyllähän nuo jutut aika hyvin antaa perspektiiviä seuran historiaan. Eikä tosiaan John J:lle jäänyt varmaan paha mieli kun pääsi myös rahastamaan lopulta.

Silleen varmaan harmillista New Jerseyn kannalta, kun Nets ei pelaakaan Prudentialissa vaikka se oli tuliterä areena. Sen sijaan he tulevat jakamaan hallin Islandersin kanssa (mikä näköjään oli asiantila myös 70-luvulla viiden vuoden ajan, kun Nets pelasi Islandersin hallissa).

Pitäisi ehdoin tahdoin painua kellariin heti kun tulee vaikeampia aikoja? Tavallaan olisi hyvä liike aloittaa reilu remontti erittäin pitkän hyvän jakson jälkeen, kun oireita laskusuunnasta on nähtävissä, sen sijaan että jäädään tuleen makaamaan tai kaivaudutaan syvemmälle omaan poteroon.

Dissonanssin viime päivinä mainostama Buffalon rebuild on todella hyvä esimerkki aggressiivisesta tavasta aloittaa jotakin uutta. Paljon kauppoja, uusia värväyksiä, hankittuja varausvuoroja. Ja melko vakuuttava teko oli varata viime draftissa saman tien kaksi puolustajaa ensimmäisellä kierroksella. Sabresilla on omasta takaa mielenkiintoisia nuoria, he ovat varanneet lisää sellaisia, heillä on pickejä joilla tulevat varaamaan lisää sellaisia, ja he ovat myös hankkineet hyviä nuoren polven pelaajia (tai no ei Stewart ja Neuvirth nyt oikein nuoria ole, mutta Hodgson ainakin on).
Täysin päinvastaista toimintaa kuin Devilsillä, mutta Devilsillä kun ei olekaan rebuild käynnissä. Mutta eiköhän 3-4 vuoden päästä Buffalo menesty paremmin.

 

[dali]

Dissonanssi, olen toki aiemmissa viesteissäni maininnut myös Blackhawksin...

Nyt lähestyt rebuildia eri näkökulmasta kuin Apulais-GM aiemmissa viesteissään. En ole väittänyt missään vaiheessa, etteikö nollasta aloittamalla voi saada menestystä myös pitkällä aikavälillä. Aiempien viestien keskeinen pointti on ollut osoittaa, ettei rebuild tuo valmisvastauksia Devilsille tai millekään muulle joukkueelle. Ja tarkoitan nyt eritoten perusteellista rebuildia, jossa joukkue vedetään atomeiksi. Apulais-GM on toistuvasti esittänyt rebuildin perusteettoman romanttisessa valossa ja suorastaan helppona keinona saada menestystä, eikä seniili-Lou vain tajua tätä mahdollisuutta.

Jatketaan parin sanan verran Blackhawksista, joka on ns. nettohyötyjä, joka on vakiinnuttanut asemansa kestomenestyjänä ja joukkue on siitä ihanteellisessa asemassa, että Toewsin, Kanen, Keithin ja Seabrookin kaltaisten pelaajien muodostaman ytimen ympärille voidaan rakentaa menestyviä joukkueita ainakin seuraavat 5-8 vuotta. Samalla joukkueeseen voidaan kaikessa rauhassa juurruttaa Teräväisen ja Saadin kaltaisia nuoria huippulupauksia ja luoda terveitä kilpailuasetelmia joukkueen sisälle. Ja on selvää, että joissain tilanteissa pohjalta aloittaminen on paras vaihtoehto. Myös tässä mielessä Hawksin rebuild on erinomainen esimerkki. Organisaation läpi kulkeva tuuletus voi tehdä hyvää, kuten oli asian laita Chicagossa Bill Wirtzin aikakauden jälkeen.

Ehkä aiemman rebuild-kritiikin kohde olisi pitänyt kirjoittaa ja/tai argumentoida paremmin. Varsinaiseksi "metodin kritiikiksi" en aiempia viestejäni tarkoittanut, vaikka niistä on helppoa lukea, millaista joukkueen rakennustapaa arvostan enemmän. Varsinainen kritiikin kohde on ajatusmalli, jossa rebuild nähdään jotenkin helppona ratkaisuna, ja jossa lyödään yhtäläisyysmerkit rebuildin kautta oletettavasti saatavien huippulupausten ja menestyksen välille.

Rebuildkin pitää nähdä osana isompaa kokonaisuutta. Jos organisaatiolla ei ole näkemystä ja osaamista toteuttaa prosessia, mitkään huippulupaukset eivät tuo menestystä. Myös rebuildin läpikäyminen erottaa jyvät akanoista ja parhaiten hoidetuilla organisaatioilla on edellytykset viedä prosessi läpi ja selviytyä kaikkein vaikeimmasta tehtävästä eli aseman vakiinnuttamisesta. On totta, että viime vuosina aina mestaruuteen saakka on noussut rebuildin läpikäyneitä joukkueita, mutta jokaista mestaria yhdistää myös se, että kantavina voimina on ollut johtavia veteraanipelaajia.

Jos jokaisella "jälleenrakentavalla" joukkueella olisi samalla tavalla resursseja, draivia ja suunnitelmallisuutta kuin vaikkapa Hawksilla tai Bluesilla, rebuildissa metodina rakentaa joukkuetta ei sinänsä ole mitään vikaa. Liigan varausjärjestelmä mahdollistaa (valitettavasti) myös laiskojen/kitsaiden/kärsimättömien omistajien käyttää systeemiä hyväkseen, peluuttaa halpaa joukkuetta ja markkinoida huonoa tuotetta lupauksilla paremmasta tulevaisuudesta, joka ei sitten realisoidu. Ja ei, en pahemmin perusta Oilersin viime vuosien meiningistä, joka on ääriesimerkki systeemin hyväksikäytöstä. Mutta peli on raadollista ja jokainen GM ja omistaja tekee mahdollisuuksiensa rajoissa omat ratkaisunsa joukkueen rakentamiseksi - Myös sellaisia ratkaisuja, joista ei kerätä tyylipisteitä.

Lou Lamoriellon Devils on tunnetusti oman tiensä kulkija liigassa. Tiedä sitten, miten paljon on järkeä lähteä vatvomaan yksittäisiä ratkaisuja. Lamoriello on linjassaan järkkymätön, niin hyvässä kuin pahassa.

Tulevaisuudessa, Lamoriellon aikakauden jälkeen, myös Devils voi tehdä rebuildin. Nyt valittu linja ei luonnollisesti ole ongelmaton, vaan huippuvarausten puute näkyy nuoriso-osastolla. Organisaatiolla ei ole tällä hetkellä kasvamassa hyökkäyspään huippulupauksia ikääntyvien vastuunkantajien tilalle, kuten on moneen kertaan todettu. Calgary Flamesin ja Toronto Maple Leafsin syvä keskinkertaisuus ovat vastaavasti varoittavia esimerkkejä, mihin Devils voi juuttua, jos joukkue ei pysty uusiutumaan riittävästi. Nykyhetkestä en lähtisi vielä tekemään johtopäätöksiä. Mikä tahansa joukkue haukkoisi ainakin väliaikaisesti henkeään menetettyään kaksi ykköstähteään, joiden varaan tulevien vuosien joukkuetta piti rakentaa.

Mitä tulee tuohon pelaajapolitiikkaan ja "asset managementiin", niin en nyt tiedä, voiko Lamoriellon suoritusta nyt sentään surkeana pitää. Devilsistä on toki lähtenyt melko paljon pelaajia vapaina agentteina, mutta kysymys on paljon monimutkaisempi kuin pelkkä nimilistan esittely. Lamoriello on tapojensa mukaisesti äärettömän tarkka joukkueen kemioista ja runkopelaajien kauppaaminen siirtorajalla paitsi sotkisi joukkueen dynamiikkaa, myös heikentäisi joukkuetta (vrt. case Parise ja Gionta). Oleellisin ero Sabresin tilanteeseen on tietysti se, että Sabresissa oli tehty päätös rebuildista ja joukkue on ollut ulkona pudotuspelikuvioista. En usko, että Sabres olisi toiminut kovinkaan eri tavalla kuin Devils, jos se olisi ollut pudotuspelipaikassa kiinni parin viime kauden aikana, eikä taustalla olisi ollut päätöstä rebuildin läpikäynnistä. Sivuhuomioksi on lisättävä, että kaudella 2010-2011 Devils oli ulkona pudotuspelikuvioista ja tuolloinhan Jamie Langenbrunner ja Jason Arnott kaupattiin kesken kautta, kun Devilsillä ei ollut mahdollisuuksia playoffeihin, eivätkä kumpikaan kuuluneet joukkueen tulevaisuudensuunnitelmiin.

Viime kesänä joukkuetta piti toki tilkitä niillä aineksilla, mitä markkinoilta oli saatavilla, mutta noin yleisesti Lamoriello on hankkinut joukkueeseen sellaisia palasia, joita siitä on puuttunut. Devils on lähimenneisyydessä ollut pulassa useammassa pudotuspelisarjassa (eritoten vuonna 2007 Senatorsille ja 2010 Flyersille hävityissä sarjoissa) ja myös runkosarjassa siksi, etteivät joukkueen kaksi alempaa ketjua ole pärjänneet vastustajilleen tai olleet ylipäänsä käyttökelpoisia. Myös kevään 2012 tuhkimotarina olisi jäänyt näkemättä, jos Lamoriello ei olisi hankkinut kesken kautta Aleksei Ponikarovskia ja Ryan Carteria täydentämään alempia ketjuja.

Minusta on erikoista, että jokavuotinen menestyksen tavoittelu nähdään vain lyhytnäköisenä toimintana, kun voidaan osoittaa, että systemaattinen panostus välittömään menestykseen on useissa joukkueissa luonut ilmapiirin, johon pelaajat haluavat sitoutua, vrt. Red Wings ja Sharks. Voiton tavoittelu nyt ja tulevaisuudessa on Lamoriellon organisaation kaikkea tekemistä ohjaava perusarvo ja menestyksen eteen tehdään kaikki voitava. Tietysti Lamoriellon toiminnan voi nähdä kaavoihin kangistumisena (ja kyllä näitäkin piirteitä on) ja voidaan ajatella, ettei vanhasta miehestä ole rebuildiin. Toki samalla ehkä unohtuu, että Lamoriello on aikanaan tehnyt perusteellisen rakennustyön draftin kautta. Tietenkään ei ole realismia olettaa, että hän edes teoriassa alkaisi uutta työtä nollasta tässä vaiheessa uraansa. Jos joukkueen johto ehdottaisi Loulle joukkueen pistämistä alkutekijöihinsä, se olisi isku vasten kasvoja ja vahva osoitus ulko-oven suunnasta.

No niin, lyhyesti piti kirjoittaa, mutta niin taas tuli synnytettyä varsinainen palstamakkara. Päästiin aika kauas ketjun aiheestakin.

 

[larzzon]

Aikaisemmassa keskustelussa toit esille vain joukkueita tyyliin Toronto ja Washington, mutta iloisesti siellä unohtui nämä oikeastaan kaikki (ehkä San Josea ja Anaheimia lukuunottamatta) kärkiporukat, jotka ovat enemmän tai vähemmän rebuildin tulosta

Mitä se rebuild sitten on? Paitsi että joukkue räjäytetään atomeiksi, olen aina yhdistänyt rebuildiin myös sen, että liigassa menestyminen ei kuulu määrättyinä kausina organisaation kärkitavoitteisiin.

Bruins on ollut "tahalleen" huono viimeksi kaudella 1996-97. Sen jälkeen se on yrittänyt pleijareihin joka kausi, joskin epäonnistunut muutamana vuonna, jolloin tuloksena on ollut pari suhteellisen korkeaa varausta (#7 vuonna 2000, #5 vuonna 2006 ja #8 vuonna 2007). Flyersiin pätee aikalailla sama. Se on ollut pääsääntöisesti 2000-luvulla playoffsjoukkue, mutta epäonnistunut kaksi kertaa, joista varauksena mm. JVR.

Flyers ja Bruins, rebuildin kautta vai ei?

Omasta mielestäni vahva ei.

Mitä taas Devilsiin tulee, niin mielestäni organisaatiossa on tarpeeksi osaamista ja voittamisen kulttuuria, että se hilaa itsensä menestyjäksi muutamassa kaudessa. Jo tämä kausi on ollut ihan hyvä ottaen huomioon parin viime kesän tapahtumat.

Suurin ongelma Devilsillä on tällä hetkellä muutama reilun kokoinen ja ensikaudeksi jatkuva sopimus. En epäile hetkeäkään, etteikö organisaatio haali ja seulo jostain pätevää talenttia voittavaan joukkueeseen, mutta esim. hyökkääjistössä Ryderin ja Brunnerin Lamouriello varmaan näkisi mielellään UFA:na jo tänä kesänä. Toki ymmärrän näille pelaajille (pakkoraossa) tarjoutut sopimukset ja osaltaan tällaisten pelaajien hankkiminen on osa sitä prosessia, jolla talenttia löydetään. Nyt vain kävi niin, että viime kesän hyökkääjäarvoista kaksivuotiset sopimukset saaneet olivat huteja ja yhden vuoden sopimuksella löytynyt osui. Tietysti huonoa tuuriakin.

 

[Logan]

Mi
Flyers ja Bruins, rebuildin kautta vai ei? .

Ei missään nimessä. Itsekin karsastan sellasta ihan tarkotuksellista rebuildia, tai lähinnä jos se tehdään useana vuonna peräkkäin. Coloradon kannattajana tietysti vähän huono sanoa kun on osunu kärkipickit hyvin. Jos miettii noita katastrofikausia niin 08-09 oli vaan yksinkertasesti huono joukkue ja epäsopiva valmentaja, 2010-11 kaudesta tulee mieleen se, että tavallaan hyvän alkukauden (54 pistettä 46 pelin jälkeen) ja sillä hetkellä huonolta näyttäneen Johnson ja McClement vs Shattenkirk ja Stewart kaupan jälkeen laivan annettiin upota. Viime kausi taas oli vaan huono yleisesti, mutta joukkue ei missään nimessä yrittäny "tankata". Ehkä "kritiikki" Buffaloa kohtaan juontaa juurensa siitä, että siellä on tällä kaudella laitettu millon ketäkin pelaamaan ja myyty kaikki myytävissä oleva.

Rebuild toisaalta ei onnistu jos varaukset ei onnistu eli ei ole mikään oikotie onneen vaikka kuinka ylhäältä pääsisi varaamaan. Red Wings taas on huono esimerkki menestystä jatkuvasti tavoittelevista organisaatioista, koska he ovat onnistuneet varaamaan jämäsijoilla niin hyviä pelaajia. Vaihtakaa vaikka Avalanche noille varausvuoroille ja sieltä ei olisi löydetty yhtään pelaajaa. Pavel Datsyuk, Zeta, Franzen on pelaajia jotka ihan hyvin ovat top 5 arvosia.

Devils toimii ehkä osittain liian lyhytjänteisesti tai siten, että joka kausi pitää päästä playoffeihin, mutta heidänkin varaustoiminta on noilla vuoroilla ollut suht hyvää joten voi jatkaa samalla linjalla. Sehän se ratkasee saako hyviä varauksia yleensäkkään oli vuoro sitten mikä hyvänsä. Eihän rebuildiin tarvi keskittyä jos organisaatio osaa varata ratkasupelaajia vaikka ensimmäisen kierroksen loppupäästä tai myöhemmillä rundeilla, tai sitten osaa GM tehdä hyviä kauppoja.

 

[Dissonanssi]

Dissonanssi, olen toki aiemmissa viesteissäni maininnut myös Blackhawksin...

Pitää paikkansa. Toki olisi pitänyt mainita. Joskin vähälle huomiolle se on jäänyt.

Nyt lähestyt rebuildia eri näkökulmasta kuin Apulais-GM aiemmissa viesteissään. En ole väittänyt missään vaiheessa, etteikö nollasta aloittamalla voi saada menestystä myös pitkällä aikavälillä. Aiempien viestien keskeinen pointti on ollut osoittaa, ettei rebuild tuo valmisvastauksia Devilsille tai millekään muulle joukkueelle. Ja tarkoitan nyt eritoten perusteellista rebuildia, jossa joukkue vedetään atomeiksi. Apulais-GM on toistuvasti esittänyt rebuildin perusteettoman romanttisessa valossa ja suorastaan helppona keinona saada menestystä, eikä seniili-Lou vain tajua tätä mahdollisuutta.

Se on ihan totta, että mikään patentti-ratkaisu rebuild ei ole. Rebuildin merkitys rakennusmetodina on mielestäni korostunut siitä yksinkertaisesta syystä, että toimintaympäristö ei suosi muita rakennustapoja yhtä hyvin enää - nämähän ovat siis joukkueen rakentaminen treidien sekä vapaiden agenttien signaamisen kautta. Palkkakatto aika on tehnyt sen, että pelaajia liikkuu nykyään älyttömän vähän, mikä tekee noiden väylien hyödyntämisen todella haasteelliseksi. Tämän Lamoriellokin on huomannut, kun joutuu tyytymään kakkoskorin kavereihin ylihinnalla.

Jatketaan parin sanan verran Blackhawksista, joka on ns. nettohyötyjä, joka on vakiinnuttanut asemansa kestomenestyjänä ja joukkue on siitä ihanteellisessa asemassa, että Toewsin, Kanen, Keithin ja Seabrookin kaltaisten pelaajien muodostaman ytimen ympärille voidaan rakentaa menestyviä joukkueita ainakin seuraavat 5-8 vuotta. Samalla joukkueeseen voidaan kaikessa rauhassa juurruttaa Teräväisen ja Saadin kaltaisia nuoria huippulupauksia ja luoda terveitä kilpailuasetelmia joukkueen sisälle. Ja on selvää, että joissain tilanteissa pohjalta aloittaminen on paras vaihtoehto. Myös tässä mielessä Hawksin rebuild on erinomainen esimerkki. Organisaation läpi kulkeva tuuletus voi tehdä hyvää, kuten oli asian laita Chicagossa Bill Wirtzin aikakauden jälkeen.

Näinhän se on - menestyksen päälle on hyvä rakentaa menestystä.

Ehkä aiemman rebuild-kritiikin kohde olisi pitänyt kirjoittaa ja/tai argumentoida paremmin. Varsinaiseksi "metodin kritiikiksi" en aiempia viestejäni tarkoittanut, vaikka niistä on helppoa lukea, millaista joukkueen rakennustapaa arvostan enemmän. Varsinainen kritiikin kohde on ajatusmalli, jossa rebuild nähdään jotenkin helppona ratkaisuna, ja jossa lyödään yhtäläisyysmerkit rebuildin kautta oletettavasti saatavien huippulupausten ja menestyksen välille.

Selvää tietenkin on, että ihan empiriakin on vahvistanut sen, että mikään bullet proof tuo metodi ei ole - oikeastaan yllättävän moni rebuildia syystä tai toisesta vastustava ironisesti tuntuu näin ajattelevan. Ajatellaan siis, että rebuildin kautta voittaminen on jotenkin "väärin", koska se jollain tavalla olisi epäreilua tai muuten vain "helppoa". Tätähän se ei tietenkään missään tapauksessa ole.

Rebuildkin pitää nähdä osana isompaa kokonaisuutta. Jos organisaatiolla ei ole näkemystä ja osaamista toteuttaa prosessia, mitkään huippulupaukset eivät tuo menestystä. Myös rebuildin läpikäyminen erottaa jyvät akanoista ja parhaiten hoidetuilla organisaatioilla on edellytykset viedä prosessi läpi ja selviytyä kaikkein vaikeimmasta tehtävästä eli aseman vakiinnuttamisesta. On totta, että viime vuosina aina mestaruuteen saakka on noussut rebuildin läpikäyneitä joukkueita, mutta jokaista mestaria yhdistää myös se, että kantavina voimina on ollut johtavia veteraanipelaajia.

Pitää paikkansa. Esim. Buffalon osalta aika harva muistaa sellaista pientä seikkaa, että Pegulahan osti melkein Sabresin ostamisen jälkeen perään myös Rochesterin. Tämä oli aivan elimellinen asia rebuildin mahdollistamiseksi - saada täydellinen kontrolli farmiseuraan, joka sijaitsee tunnin automatkan päässä.

Veteraanipelaajien läsnäolo ei ole oleellista itse menestyksen suhteen, vaan ihan nuorien pelaajien. Tämä on yksi asia, mikä Buffalon pitää pystyä paikkaamaan ensi kaudeksi - Murrayn puheiden mukaan tämä myös tullaan tekemään.

Jos jokaisella "jälleenrakentavalla" joukkueella olisi samalla tavalla resursseja, draivia ja suunnitelmallisuutta kuin vaikkapa Hawksilla tai Bluesilla, rebuildissa metodina rakentaa joukkuetta ei sinänsä ole mitään vikaa. Liigan varausjärjestelmä mahdollistaa (valitettavasti) myös laiskojen/kitsaiden/kärsimättömien omistajien käyttää systeemiä hyväkseen, peluuttaa halpaa joukkuetta ja markkinoida huonoa tuotetta lupauksilla paremmasta tulevaisuudesta, joka ei sitten realisoidu. Ja ei, en pahemmin perusta Oilersin viime vuosien meiningistä, joka on ääriesimerkki systeemin hyväksikäytöstä. Mutta peli on raadollista ja jokainen GM ja omistaja tekee mahdollisuuksiensa rajoissa omat ratkaisunsa joukkueen rakentamiseksi - Myös sellaisia ratkaisuja, joista ei kerätä tyylipisteitä.

On vaikea löytää ketään, joka pitää Edmontonin viime vuosien touhua mitenkään positiivisena - vaikeatahan se on, kun ei se näytä tuottavan hedelmää. Itse esimerkiksi pidän Buffalon osalta ehdottoman tärkeänä, että ensi kauden jälkeen selkeänä tavoitteena on playoff-paikka. Näin myös onneksi Murray tuntuu ajattelevan.

Lou Lamoriellon Devils on tunnetusti oman tiensä kulkija liigassa. Tiedä sitten, miten paljon on järkeä lähteä vatvomaan yksittäisiä ratkaisuja. Lamoriello on linjassaan järkkymätön, niin hyvässä kuin pahassa.

Yleensä organisaatiot kaatuvat, kun ne eivät pysty sopeutumaan muuttuneeseen toimintaympäristöön. Onhan tuollaiset piirteet erittäin ongelmallisia urheilujohtamisen näkökulmasta.

Tulevaisuudessa, Lamoriellon aikakauden jälkeen, myös Devils voi tehdä rebuildin. Nyt valittu linja ei luonnollisesti ole ongelmaton, vaan huippuvarausten puute näkyy nuoriso-osastolla. Organisaatiolla ei ole tällä hetkellä kasvamassa hyökkäyspään huippulupauksia ikääntyvien vastuunkantajien tilalle, kuten on moneen kertaan todettu. Calgary Flamesin ja Toronto Maple Leafsin syvä keskinkertaisuus ovat vastaavasti varoittavia esimerkkejä, mihin Devils voi juuttua, jos joukkue ei pysty uusiutumaan riittävästi. Nykyhetkestä en lähtisi vielä tekemään johtopäätöksiä. Mikä tahansa joukkue haukkoisi ainakin väliaikaisesti henkeään menetettyään kaksi ykköstähteään, joiden varaan tulevien vuosien joukkuetta piti rakentaa.

Niin. Voin kertoa, että syvä keskinkertaisuus pidemmän päälle on aika puuduttavaa.

Se on ihan totta, että jokainen organisaatio vetelisi happea, jos menettäisi ykköstähtensä - tämähän se pointti oikeastaan onkin. Buffalo vedettiin aika pahasti polvilleen, kun sieltä lähti Drury, Briere ja kumppanit. Kuitenkin nyt sieltä lähti lyhyessä ajassa Miller, Vanek ja Pominville, mutta näistä saatiin takaisin niin hyvät vastineet, että henkeä haukottiin ihan muista syistä kuin kauden 06-07 jälkeen.

Mitä tulee tuohon pelaajapolitiikkaan ja "asset managementiin", niin en nyt tiedä, voiko Lamoriellon suoritusta nyt sentään surkeana pitää. Devilsistä on toki lähtenyt melko paljon pelaajia vapaina agentteina, mutta kysymys on paljon monimutkaisempi kuin pelkkä nimilistan esittely. Lamoriello on tapojensa mukaisesti äärettömän tarkka joukkueen kemioista ja runkopelaajien kauppaaminen siirtorajalla paitsi sotkisi joukkueen dynamiikkaa, myös heikentäisi joukkuetta (vrt. case Parise ja Gionta). Oleellisin ero Sabresin tilanteeseen on tietysti se, että Sabresissa oli tehty päätös rebuildista ja joukkue on ollut ulkona pudotuspelikuvioista. En usko, että Sabres olisi toiminut kovinkaan eri tavalla kuin Devils, jos se olisi ollut pudotuspelipaikassa kiinni parin viime kauden aikana, eikä taustalla olisi ollut päätöstä rebuildin läpikäynnistä. Sivuhuomioksi on lisättävä, että kaudella 2010-2011 Devils oli ulkona pudotuspelikuvioista ja tuolloinhan Jamie Langenbrunner ja Jason Arnott kaupattiin kesken kautta, kun Devilsillä ei ollut mahdollisuuksia playoffeihin, eivätkä kumpikaan kuuluneet joukkueen tulevaisuudensuunnitelmiin.

Arnott ja Langenbrunner olivat toki hyvä huomio, jota en itse muistanut.

Kuitenkin Regier oppi selkeästi tuosta Brierestä ja Drurysta. Ennen kuin rebuild starttasi kunnolla, deadlinella Buffalo myi Brian Campbellin sekä Paul Gaustadin (toki eri kaudella). Kyseisinä kausina joukkue oli ihan playoff-taistelussa mukana. Vastineina tulleilla pickeilla sitten on käytännössä varattu Tyler Ennis sekä Zemgus Girgensons.

 

[Dissonanssi]

Viime kesänä joukkuetta piti toki tilkitä niillä aineksilla, mitä markkinoilta oli saatavilla, mutta noin yleisesti Lamoriello on hankkinut joukkueeseen sellaisia palasia, joita siitä on puuttunut. Devils on lähimenneisyydessä ollut pulassa useammassa pudotuspelisarjassa (eritoten vuonna 2007 Senatorsille ja 2010 Flyersille hävityissä sarjoissa) ja myös runkosarjassa siksi, etteivät joukkueen kaksi alempaa ketjua ole pärjänneet vastustajilleen tai olleet ylipäänsä käyttökelpoisia. Myös kevään 2012 tuhkimotarina olisi jäänyt näkemättä, jos Lamoriello ei olisi hankkinut kesken kautta Aleksei Ponikarovskia ja Ryan Carteria täydentämään alempia ketjuja.

Kyllähän viime kauden UFA-markkinat ovat sitä, mitä ne tulevat jatkossa olemaan - kyse ei ollut poikkeusilmiöstä. Saman tilanteen edessä siis tulee hän olemaan jatkossakin. Ruudun hommaaminen oli omanlainen oire tästä, koska Lou varmasti ymmärsi, että on parempi ottaa vaihdon kautta (jopa pidetyllä palkalla) tuollainen ylipalkattu jyrä kuin törkeästi ylipalkatu jyrä frenzyista.

Minusta on erikoista, että jokavuotinen menestyksen tavoittelu nähdään vain lyhytnäköisenä toimintana, kun voidaan osoittaa, että systemaattinen panostus välittömään menestykseen on useissa joukkueissa luonut ilmapiirin, johon pelaajat haluavat sitoutua, vrt. Red Wings ja Sharks. Voiton tavoittelu nyt ja tulevaisuudessa on Lamoriellon organisaation kaikkea tekemistä ohjaava perusarvo ja menestyksen eteen tehdään kaikki voitava. Tietysti Lamoriellon toiminnan voi nähdä kaavoihin kangistumisena (ja kyllä näitäkin piirteitä on) ja voidaan ajatella, ettei vanhasta miehestä ole rebuildiin. Toki samalla ehkä unohtuu, että Lamoriello on aikanaan tehnyt perusteellisen rakennustyön draftin kautta. Tietenkään ei ole realismia olettaa, että hän edes teoriassa alkaisi uutta työtä nollasta tässä vaiheessa uraansa. Jos joukkueen johto ehdottaisi Loulle joukkueen pistämistä alkutekijöihinsä, se olisi isku vasten kasvoja ja vahva osoitus ulko-oven suunnasta.

Tässä asiassa olen aina painottanut toimintaympäristön muutosta. Esim. mielestäni Wings tulee painimaan ongelmien kanssa tulevaisuudessa - onhan matka contenderista keskikastiin jo selvästi alkanut.

San Jose on tässä asiassa kieltämättä hieman eri tilanteessa, koska joukkueessa on nuorempia huippusenttereitä sekä myös pakkeja. He siis varmasti pystyvät vajoamisen keskikastiin välttämään - varsinkaan, kun eivät ole tiettyihin toimintamalleihin kangistuneita.

Kyllä se myös niin on, että joukkue, joka menestyy, on vetovoimainen. Samoin kuin joukkue, jonka tulevaisuus on myös valoisa. Tämän osalta on siis tärkeätä rebuildissa vaikka selkeästi ylimaksaa muutamalle veteraanille, joiden avulla sitten pistetään ne isommat pyörät liikkeelle.

No niin, lyhyesti piti kirjoittaa, mutta niin taas tuli synnytettyä varsinainen palstamakkara. Päästiin aika kauas ketjun aiheestakin.

En tiedä onko kyse tällaisesta ylikohteliaisuudesta, mutta moni asiaa kirjoittava kirjoittaja tuntuu usein olevan kovin huolissaan siitä, mahtuuko oma teksti muodollisesti jonkin ketjun alle. Huoli on sikäli erikoista, että tälläkään palstalla ei ole joukkueeseen liittyen kuin yksi ketju aina. Toivon, että kyse on vain muodollisesta "huolesta", eikä kukaan oikeasti jätä kirjoittamatta asiaa vain sen vuoksi, ettei se nyt juuri sattuisi mahtumaan jonkun ketjun otsikon alle aivan 100%.

 

[stunt cock]

Itse en kuulu rebuildien kannattajakuntaan. Keskustelujen perusteella rebuildi usein mielletään automaattiseksi avaimeksi tuleviin menestyksen vuosiin - pari kautta hävitään tarkoituksella, kolmantena pleijareihin ja sitten ollaan vuosittainen contender. Osalla joukkeista vaan tämä rebuildi tuntuu jäävän päälle vuosikymmeniksi (florida, ny islandes). Edmontonin edustama tarkoituksella häviämisellä on se paha puoli, että häviämismoodi jää helposti päälle tahtomatta. Häviämiseen tottuneen organisaation on vaikea kääntää kurssia takaisin voittamisen suuntaan.

Devilsien suhteen ilmeisesti osittain kaupallisten syiden takia joukkueen on pyrittävä urheilulliseen menestykseen vuosittain. Joukkue kuitenkin oli vastoin ennakko-odotuksia todella lähellä selvitä pleijareihin. Joku aikaisemmin toi esille Devilsien surkean menestyksen varsinaisen peliajan jälkelkeen arvottavissa pisteissä. Paremmalla arpaonnella joukkue olisi tainnut olla pleijareissa. Kieltämättä touhu Devilsien pelaajapolitiikassa on ollut melkoisen erikoista viimevuosina, mutta siitä huolimatta joukkue on pärjännyt pleijareissakin mallikkaasti (kausi 2011-2012).

Kovalchukin häipyminen oli musertava isku, mutta joukkue selvisi yllättävän hyvin tästä epäonnen osumasta. Vastaavan tason pelaajan poistuminen olisi saattanut olla monelle muulle organisaatiolle jopa musertava isku. Kovalchukin ja häntä aikaisemmin häipyneen Parisen jättämää aukkoa täytettiin loppuen lopuksi varmaan niin hyvin, kuin oli mahdollista. UFA-markkinoilta on vain mahdotonta löytää halvalla hyvää. Tämän takia viime kesäisen nelikon hankinta oli mielestäni ihan OK suoritus organisaatiolta.

 

[FiFi93]

Siinä vaan on sitten jotain taikaa. Nimittäin kolmen ottelun voittoputkessa. Devils ei taaskaan onnistunut saamaan kolmea peräkkäistä voittoa, missä se on onnistunut vain kerran tällä kaudella. Calgary-tappion myötä näyttää sen verran pahalta, että nyt tarvitaan Columbuksen sulamista, jos playoffeihin mielitään (toki myös Flyersin ja Detroitin kardinaalisulamiset kelpaavat, mutta Blue Jacketsin sulamisen ei tarvitse olla niin suuri). Sanomattakin lienee selvää, että Devilsin on myös voitettava kaikki loput ottelut – jopa se Boston siinä viimeisessä pelissä.

Devils-kokoonpanot näyttivät seuraavilta:
Ruutu-Zajac-Jagr
Brunner-Zubrus-Ryder
CBGB
Gelinas-Sestito-Sislo

Greene-Fayne
Merrill-Zidlicky
Volchenkov-Harrold

Schneider

Ottelun alku oli rikkonainen. Devilsin alivoima pistettiin heti koetukselle, kun Ryan Carter lähti istunnolle 4 minuutiksi korkeasta mailasta. Devils pelasi hyvän alivoiman, joka loppui Rämön vedettyä kiekon katsomoon. Pian Devils pääsikin kahden miehen ylivoimalle Bouman kampitettua Ruudun minuuttia myöhemmin. DeBoer käytti aikalisänsä, mutta turhaan, sillä 14 sekuntia myöhemmin Zajacille tuomittiin kakkonen estämisestä. Erikoistilanteista huolimatta maaleja ei kuitenkaan nähty. Erän lopussa Ryan Carter sai kiekon maaliin, mutta tuomari levitti kätensä potkuliikkeen johdosta. Pitkän videotarkistuksen jälkeen ei saatu selvyyttä, koskiko Carter mailallaan kiekkoa tuon jälkeen, joten Devils-maalia ei hyväksytty. Carter oli sitä mieltä, että hän sai mailansa väliin, mutta tuomio oli hyväksyttävä, koska mistään kuvakulmasta sitä ei pystynyt sanomaan. Myös DeBoer myönsi tämän. Laukaukset ensimmäisessä erässä Devilsille 12-7.

Toisen erän alku oli Devilsin, mutta tänään eivät vain kiekkojumalat olleet suosiollisia. Rämön huippuilta ei myöskään auttanut. Rämö torjui mm. Greenen, Bernierin, Zajacin ja Jagrin laukaukset, Brunner veti reboundin niukasti ohi ja Bernier heitti kiekon Rämön ja maalin välistä, missä se kimposi vielä Flames-pakin jalasta tolppaan. Sen lähemmäs maalia ei Devils erässä päässyt. Erän ensimmäisen laukauksensa vasta ottelun puolivälissä saanut Flames puolestaan paransi peliään toisella puolikkaalla. Schneider oli kuitenkin varmana maalillaan torjuen mm. New Jerseystä kotoisin olevan Kenny Agostinon läpiajon. Devils voitti lopulta erän laukaukset 10-9.

Jon Merrill istui rangaistusaitiossa huidottuaan Agostinoa tuossa läpiajossa, kun Giordano vei Flamesin 1-0 -johtoon 23 sekunnin pelin jälkeen. Cammallerin dumppi kiersi maalin Jiri Hudlerille, joka syötti kuvitteelliselle ringetteviivalle Giordanolle, joka lämäsi one-timerilla ilman maskia kiekon maaliin. Gelinas siirtyi tappioasemassa pakin tontille. Devils painosti, painosti ja painosti, mutta ei saanut kiekkoa Rämön ohi. Oli tyhjää maalia, oli ohjausta, oli vaikka mitä, mutta ottelun paras pelaaja kesti. Laukaukset lopulta Devilsille 31-22 (9-6 kolmannessa).

*****

Detroit ja Columbus tarvitsevat kumpikin enää 2 voittoa varmistaakseen pudotuspelipaikkansa. Kummallakin on myös kaksi peliä ennen Devilsin seuraavaa peliä Ottawaa vastaan, joten on mahdollista, että Devils on jo varmasti ulkona ennen seuraavaa ottelua. Philadelphialle riittää yksi voitto.

Jagrin kommentti Rämöstä kertoo ottelusta oleellisimman:

“I think that’s the best I’ve ever seen any goalie play in one game. I’ve never seen anybody have so many scoring chances and the puck bounces around the net so much and didn’t go in.”

 

[Izeq]

Kohtuullisen mälsää, että kausi kaattuu alkukauden kymmeneen tappioon ja tuohon karseeseen rankkaritilastoon. Ensi kaudella sitten vähän paremmin.

Joukkueeseen saisi tehdä muutoksia heti valmentajasta alkaen. Mun mielestä on vähän outoa, että valmentajalle ei riitä kausi aikaa löytää niitä pelaavia pelaajia. Pelaajien pelitys jotenki jätti tosi paskan maun suuhun. Uskoisin, että yhden NHL pelin jälkeen AHLlään palauttaminen ei juuri nuoria jamppoja motivoi.

Pelaajista Ryderin ja Salvadorin näkisin mielelläni jossain toisessa joukkueessa. Ryderin peliä nostattaa lähinnä vaan omat maalit, joita näköjään ei ihan liukuhihnalla tule. Herra Kapteenikin saisi jo suksia vaikka Floridaan eläkkeelle. Paikkojakin ilmeisesti kolottaa jonkun verran, kun nyt on oltu pois peleistäkin, joka mua henk.koht. miellyttää, kun peliesityksetkin on mitä on. Sen lisäksi Salvador taitaa lohkasta kohtuu monta dollariakin per kausi. Jagrin osalta ollaankin vähän jännän äärellä. Hirveen mielelläni ukon Devilsin paidassa vielä ensi kaudellakin näkisin.

 

[larzzon]

Joukkueeseen saisi tehdä muutoksia heti valmentajasta alkaen. Mun mielestä on vähän outoa, että valmentajalle ei riitä kausi aikaa löytää niitä pelaavia pelaajia. Pelaajien pelitys jotenki jätti tosi paskan maun suuhun. Uskoisin, että yhden NHL pelin jälkeen AHLlään palauttaminen ei juuri nuoria jamppoja motivoi.

Ulkopuolisen silmiin DeBoer vaikuttaa paremman puoliskon valmentajalta NHL:ssä ja kun Devilsin kausi oli tuloksellisesti lähellä maksimia ottaen huomioon rosterin tason ja suuren vaihtuvuuden, niin aika kovia syitä pitäisi nähdäkseni olla taustalla, että valmentajan vaihdoksessa olisi mitään järkeä.

Toisaalta Lamouriello on kenkinyt Julieninkin pihalle menestyksekkään runkosarjakauden viime metreillä, joten varsinaisesta yllätyksestä ei voisi puhua, jos DeBoerille ovea näytetään. Löytänee itsensä seuraavana päivänä Leafsin päävalmentaja pallilta.

 

[Dissonanssi]

Jagrin lisäksi yksi mielenkiintoinen tuleva UFA-pelaaja on Mark Fayne.

dalin puolivälikausiraportin perusteella pelin taso ei kummoista ollut, mutta adv. statseja, kun vilkuilin niin mies on kuitenkin pelannut Greenen kanssa joukkueen haastavimpia minuutteja, ottaa paljon d-zone-startteja sekä corsi-lukema on pakiston parhaimmistoa. Näiltä osin siis voinee sanoa, että Devilsin yksi tärkeimmistä puolustajista?

Kuluneen sopimuksen caphit oli huokeahko 1,3 miljoonaa, joten pomminvarmasti on korotusta luvassa. Huomioiden tuo capin nousu ja heikot UFA-markkinat, eipä liene poissuljettu vaihtoehto, että lähtisi yrittämään tekemään "clarksoneita".

Mutta siis, onko mitään tietoa miehen jatkohaluista sen enempää?

 

[FiFi93]

Jagrin lisäksi yksi mielenkiintoinen tuleva UFA-pelaaja on Mark Fayne.

dalin puolivälikausiraportin perusteella pelin taso ei kummoista ollut, mutta adv. statseja, kun vilkuilin niin mies on kuitenkin pelannut Greenen kanssa joukkueen haastavimpia minuutteja, ottaa paljon d-zone-startteja sekä corsi-lukema on pakiston parhaimmistoa. Näiltä osin siis voinee sanoa, että Devilsin yksi tärkeimmistä puolustajista?

Kuluneen sopimuksen caphit oli huokeahko 1,3 miljoonaa, joten pomminvarmasti on korotusta luvassa. Huomioiden tuo capin nousu ja heikot UFA-markkinat, eipä liene poissuljettu vaihtoehto, että lähtisi yrittämään tekemään "clarksoneita".

Mutta siis, onko mitään tietoa miehen jatkohaluista sen enempää?

Fayne pelasi loistavan kauden toisen puolikkaan ja esiintyi edukseen uutta sopimusta miettiessä. Alkukaudestahan mies istui vähän väliä poppareillakin, mutta Salvadorin ensimmäisen loukkaantumisen jälkeen sinne ei ole kyllä miehellä ollut asiaa. On ehdottomasti ollut yksi Devilsin 4 tärkeimmästä puolustajasta.

Miehen jatkohaluista en ole kuullut oikeastaan yhtään mitään. Tapojensa mukaisestihan Lamoriello ei neuvottele kauden aikana, mutta nyt kun on tulossa pitkä offseason, niin kyllähän tässä aikaa on. Toivoisin miehen nyt jatkavan Devilsissä, vaikka aiemmin ajattelin toisin.

 

[dali]

Ajattelin ruotia Pete DeBoeria ja hänen tulevaisuuttaan Devilsissä enemmän kauden päätyttyä. Aihe ansaitsee tarkempaa huomiota, mutta ajatuksia pitää vielä kypsytellä ja tekstiä valmistella.

DeBoer ulosmittasi joukkuesta valitsemallaan linjalla parhaan mahdollisen tuloksen. On selvää, ettei Devilsiltä nyt ihan hirveän paljon parempaa menestystä voinut odottaa kauden lähtökohdat huomioiden, mutta en sanoisi, että DeBoer olisi tehnyt varsinaista urotekoa. Hänen ja muun valmennusryhmän työskentely jätti toivomisen varaa. Erityisesti peluutuspäätökset, nuorten pelaajien tyly kohtelu ja vastaavasti liiallinen luotto Giontan, Bernierin ja Harroldin kaltaisiin jämämiehiin ovat esimerkkejä DeBoerin kyseenalaisista ratkaisuista.

Eivätkä nuo pelilliset tulokset nyt lopulta niin ihmeellisiä olleet, vaikka tiedossa olikin, että kaudesta tulee vaikea. Missään vaiheessa DeBoer ei saanut joukkuetta pelaamaan vapautuneesti, tai onnistunut löytämään toimivia ketjukoostumuksia - eikä hän antanut tilaisuuksia pelaajilleen kehittää kemioita ketjukavereidensa kanssa. Seurauksena oli toinen perättäinen kausi, jolloin Devils on kärsinyt kroonisesta tehottomuudesta. Joukkue on kuluvalla kaudella jäänyt jo kymmenen kertaa maaleitta ja pelannut 22 ottelua, joissa se on tehnyt enintään yhden maalin. Edellisellä, 48 ottelun kaudella Devils nollattiin neljästi, mutta se pelasi peräti 15 ottelua, joissa se teki enintään yhden maalin.

Mitä tulee Mark Fayneen, hän on malliesimerkki pelaajasta, jota DeBoer (ja Scott Stevens) eivät käsitelleet oikein. Alkukaudesta Faynea pompotettiin kokoonpanon ja katsomon välillä. Faynen heikko pelituntuma ja itseluottamuksen puute näkyivät heikkoina otteina kaukalossa. Saatuaan lisää vastuuta ja peliaikaa Greenen rinnalla Fayne tosiaan pelasi vahvan loppukauden.

Faynen lähtö olisi paha pettymys ja verrattain iso menetys Devilsin puolustukselle. Hän on kuitenkin osoittanut tasonsa jo useammalla kaudella pelatessaan Greenen ja aiemmin Henrik Tallinderin parina kovia minuutteja vastustajan parhaita pelaajia vastaan. Devils-pelaajien sopimusneuvotteluista ja jatkohaluista ei yleensä hirveästi tihku hirveästi julkisuuteen ennen kauden päätöstä. Poikkeuksena ovat tietysti avainpelaajat, joiden tulevaisuudella spekuloidaan jo hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä.

Muuta pientä

Viime yön ottelut sinetöivät lopullisesti Devilsin kohtalon ja jo hyvän aikaa sitten ohueksi surkastuneet pudotuspelihaaveet. Tämä herätti tietysti keskustelut joukkueen suunnasta ja henkilöstökysymyksistä. Gulittin blogissa puheenvuoron sai pari organisaation keulahahmoa.

Lou Lamoriello: Pelkkä pudotuspeleihin pääsy on keskinkertaisuutta


Martin Brodeur: Devils tarvitsee asennemuutosta

Brodeur spekuloi jälleen myös sillä, että hän on saattanut pelata viimeisen pelinsä Devils-paidassa. Jos Martti todella on ripustamassa kilven ja räpsän naulaan tai vaihtamassa seuraa, olisi ihme, jollei hän pelaisi vähintään kauden päätösottelua kotona Bruinsia vastaan.

Patrik Elias puolestaan tekee paluun yön ottelussa Senatorsia vastaan. Henrique, Clowe ja Josefson eivät puolestaan ole pelikunnossa ja vaikuttaa siltä, että heidän osaltaan kausi on paketissa. Schneider jatkaa maalissa ja Adam Larsson ottaa paikan pelaavassa kokoonpanossa. Gelinas ja Harrold katsomossa.

NHL-seuran kauden päättyminen runkosarjaan on onnenpotku Albany Devilsille, joka on pitkästä aikaa kiinni pudotuspelipaikassa. Pikkupaholaiset saanevat ainakin pariin viimeiseen runkosarjpeliin mukavasti apuja, sillä Jon Merrill, Eric Gelinas, Adam Larsson, Tim Sestito ja Mike Sislo ovat kelpoisia pelaamaan AHL:ssä.

 

[apulais-GM]

Seurauksena oli toinen perättäinen kausi, jolloin Devils on kärsinyt kroonisesta tehottomuudesta. Joukkue on kuluvalla kaudella jäänyt jo kymmenen kertaa maaleitta ja pelannut 22 ottelua, joissa se on tehnyt enintään yhden maalin. Edellisellä, 48 ottelun kaudella Devils nollattiin neljästi, mutta se pelasi peräti 15 ottelua, joissa se teki enintään yhden maalin.

No tämä nyt kertoo jostakin, jos noin monesti jäänyt maaleitta tai yhteen maaliin. Itse olen joskus miettinyt, että on erittäin harvinaista koko liigassa, jos joukkue ei jossakin pelissä tee yhtään maalia. Ehkä poisluettuna todelliset heittopussijoukkueet, tällä kaudella Buffalo ja Edmonton.

Tehdyissä maaleissakin näköjään Devils on yllättäen vasta sijalla 28. Ja ne rl-kisat 0-12. Miten on edes mahdollista, että Devils melkein tavoitteli Playoff-paikkaa?
Varsinaisen peliajan + jatkoajan voitoissa kuitenkin sijalla 17 (idän 8.) ja päästetyissä maaleissa liigan kahdeksanneksi paras tulos.

Ja eihän tuo pelaajamateriaali tietysti pitäisi niin heikkoa olla, että maalintekotehokkuus on liigan kolmanneksi huonoin. Hyökkääjien syytä siis oli tämä putoaminen, ja varmasti valmennusta voi myös syyttää.

 

[JTX]

Lou on rustaamassa DeBoerille jatkoa, kertoilee Dreger twitterissä.

 

[Izeq]

Peter DeBoer to coach Toronto Maple Leafs? Say it ain’t so, Lou | Puck Daddy - Yahoo Sports Canada

Sikamaisesti kopioitu Toronton ketjusta.

 

[FiFi93]

Peter DeBoer to coach Toronto Maple Leafs? Say it ain’t so, Lou | Puck Daddy - Yahoo Sports Canada

Sikamaisesti kopioitu Toronton ketjusta.

Lamoriellon mukaan DeBoerilla on sopimus ensi kaudesta Devilsin kanssa.

 

[dali]

Devils tosiaan julkisti DeBoerin jatkavan päävalmentajana myös ensi kaudella. Nyt voidaan alkaa vääntää peistä, onko DeBoer oikea valmentaja Devilsille ensi kaudella ja siitä eteenpäin. Sekä myönteiseen että kielteiseen kantaan on löydettävissä perusteita. Koetan tässä ruotia molempia näkökulmia.

Pete DeBoerin aikakaudella suurin ongelma on tietysti ollut maalinteko. Eritoten tasaviisikoin DeBoerin Devils on ollut tehoton. Kyvyttömyys maalintekoon tasaviisikoin on merkittävin yksittäinen syy, miksei joukkue ole pystynyt realisoimaan sinänsä tilastollisesti vakuuttavaa pelinhallintaa tehdyiksi maaleiksi ja voitoiksi. Tilastot kaudelta 2011-2012 eivät edes poikkea hirveästi tästä kaudesta, joten tehottomuutta ei voi yksiselitteisesti pistää Parisen ja Kovaltshukin lähdön seuraukseksi. Ongelma vain korostuu, jos joukkueella ei ole heidän kaltaisiaan ratkaisuihin kykeneviä tähtiä.

Joukkueen pelaajamateriaalin heikentyminen on luonnollisesti vaikuttanut DeBoerin käytössä oleviin vaihtoehtoihin ja sitä kautta joukkueen suorituksiin. Tämä on myös tuonut DeBoerin tiimalasiin lisää hiekkaa, koska hän on joutunut pelaamaan alati huononevilla korteilla. Pelaajamateriaalista ei kuitenkaan voi tehdä vapaudut vankilasta -korttia, koska parempaankin suoritukseen oli aineksia. valmennuksen suurimpiin synteihin kuuluu kykenemättömyys löytää vastauksia liigan surkeimpaan tilastoon takaa-ajoasemassa. Kahden viimeisen kauden aikana Devils on onnistunut voittamaan vain kymmenen ottelua 67:stä, joissa vastustaja on tehnyt avausmaalin. Vertailun vuoksi yksin kaudella 2011-2012 Devils käänsi voitoksi 16 ottelua 38:sta, joissa vastustaja teki avausmaalin. Oleellisin ero myöhempiin kausiin on tietysti siinä, että DeBoerin ensimmäisellä kaudella Devilsillä oli kaksi otteluiden dominointiin kykenevää ketjua, kun esimerkiksi tällä kaudella oli täysi työ löytää ja ylläpitää edes yksi syömähammas.

Liigan keskitason joukkueet ovat viimeisten viiden täyden kauden aikana tehneet noin 150 maalia tasaviisikoin. Ja luonnollisesti, sen parempi, mitä enemmän yli 1:n tasaviisikoin tehtyjen maalien suhde on verrattuna päästettyihin maaleihin.

Kausi 2011-2012, 82 ottelua: 140 tehtyä maalia tasaviisikoin (liigan jaettu 20. sija), 0,93 tehtyä maalia tasaviisikoin per päästetty maali

Kausi 2012-2013, 48 ottelua: 65 tehtyä maalia tasaviisikoin (liigan 30.), 0,86 tehtyä maalia tasaviisikoin per päästetty maali

Kausi 2013-2014, 82 ottelua: 127 tehtyä maalia tasaviisikoin (liigan 29.), 0,92 tehtyä maalia tasaviisikoin per päästetty maali

Vastaavasti merkittävimmät ovat olleet puolustuspelaaminen ja alivoimapeli. Näiden osa-alueiden ansiosta marginaalit ovat vähintään pysyneet pieninä ja Devils on pystynyt ainakin kiusaamaan isompiaan myös heikommalla pelaajamateriaalilla. DeBoerin systeemi rajoittaa tehokkaasti vastustajan maalipaikkoja ja vaikutus tehostuu entisestään, kun pelaajamateriaalissa piisaa tunnollisesti puolustavia hyökkääjiä. Alivoimapelaamisesta täytyy tehdä vielä erillismaininta, että kausilla 2011-2012 ja 2012-2013 Dave Barr vastasi alivoimapelistä ja tällä kaudella av:n pyörittämisestä on Barrin rakentaman sapluunan pohjilta vastannut Mike Foligno.

Kausi 2011-2012: Vastustajan laukaukset per ottelu 26,8 (toiseksi vähiten liigassa). Av-tehokkuus 89,6 prosenttia (liigan 1.) ja 15 av-maalia.

Kausi 2012-2013: Vastustajan laukaukset per ottelu 23,1 (vähiten liigassa). Av-tehokkuus 81,1 prosenttia (liigan 16.) ja 11 av-maalia.

Kausi 2013-2014: Vastustajan laukaukset per ottelu 25,5 (vähiten liigassa). Av-tehokkuus 87,3 prosenttia (liigan 1.) ja 9 av-maalia.

DeBoerin jatkon puolesta puhuu eritoten se, että hän on osoittanut pelisysteeminsä toimivuuden myös tilanteessa, jossa käytettävissä ei ole vahvaa pelaajamateriaalia. Devils on kärsinyt pahasta tehottomuudesta, mutta sen pelillinen taso ei ole romahtanut, vaikka 30 maalin rajan kaudella 2011-2012 rikkoneet Parise, Kovaltshuk ja Clarkson ovat vaihtaneet maisemaa. Toinen oleellinen peruste DeBoerin jatkon puolesta on, että organisaation uusiutumisen keskellä on oltava pysyviä elementtejä. Nyt, kun Brodeur, Elias ja muut luottoveteraanit eivät enää ole pysyvänä selkärankana takaamassa pelillistä perustasoa, Lamoriellon ei olisi välttämättä edes viisasta antaa DeBoerille potkuja, vaikka hän onkin ollut aikanaan suorastaan säälimätön valmentajia kohtaan.

Pelaajat ja Lamoriello ovat ainakin julkisesti antaneet tukensa DeBoerille, vaikka tulokset ovat olleet laihoja kevään 2012 jälkeen. Tällainen työvoittoihin perustuva pelitapa vaatii pelaajilta paljon ja jollei se palkitse pelaajia voittojen ja menestyksen muodossa, on vaikeaa nähdä pelaajien jaksavan sitoutua loputtomiin DeBoeriin ja hänen pelitapaansa.

Myös joukkueen potentiaalin ulosmittaaminen on monimutkainen kysymys ja jakaa mielipiteitä ainakin kahteen leiriin. Kuten todettua, Devils ei jäänyt heittopussiksi, vaikka sitä povattiin monissa ennakkoarvioissa selkeästi divisioonansa heikommaksi joukkueeksi. DeBoerin pelisysteemi osoitti toimivuutensa sikäli, että Devils pystyi vähintään haastamaan liigan parhaimmiston, eikä paholaisia kovin montaa kertaa lyöty jäänrakoon, vaan vahvasti organisoitu joukkue pystyi kompensoimaan materiaalin puutteita kurinalaisuudella ja tylsällä suorittamisella. Toisaalta Devilsin hyökkäyspeli on jo liian pitkään pelkistynyt kulmissa möyrimiseksi, eikä varsinaisia huippupaikkoja synny. Yhtä oikeaa vastausta vyyhdin purkamiseksi ei ole. Syyttävää sormea voidaan osoittaa niin puutteelliseen pelaajamateriaalin, pelirohkeuden puuttumisen kuin pelitavan noudattamisen autuaaksitekevään voimaan luottavan valmennuksen suuntaan.

Tekeminen tuon pelisysteemin sisällä jätti paljonkin toivomisen varaa, eikä valmennus mielestäni onnistunut kovinkaan hyvin ns. piilossa olevan potentiaalin esiin kaivamisessa. Aiemmin on jo tullut nuristua siitä, miten DeBoer keskittyy liiaksi yksittäisten otteluiden, erien ja jopa vaihtojen tuloksiin, eikä anna esimerkiksi ketjukoostumuksille aikaa ja tilaa muotoutua ja pelaajien löytää kemioita keskenään. Toinen merkittävä miinus on nuorten pelaajien kohtelu. Toki Adam Henrique on vakiinnuttanut paikkansa NHL-pelaajana DeBoerin alaisuudessa ja Jon Merrill on saanut virheistään huolimatta vastuuta, mutta vastaavasti Adam Larsson, Jacob Josefson, Andrei Loktionov ja tietyin varauksin Eric Gelinas ovat esimerkkejä pelaajista, joihin DeBoer ei ole luottanut, vaan joiden virheistä tai jopa hyvistä suorituksista on seurannut penkkikomennus. Liiallinen systeemiorientoituneisuus on kuitenkin johtanut siihen tilanteeseen, ettei DeBoerilla ole ollut käytössä lisää vaihtoehtoja edistysaskeleita ottaneiden nuorten muodossa.

DeBoer on myös ollut aivan liian ihastunut duunareihin ja erityisesti nelosketjuunsa, joka sinänsä on toteuttanut pelitapaa täydellisesti ja venynyt tasoonsa nähden todella hyvin. Kevään 2012 pudotuspelit tekivät Carterista, Bernieristä ja Giontasta myös valmentajan luottopelaajia. Tässä triossa ei ole mitään vikaa sinänsä, kunhan heitä peluutetaan oikeassa roolissa. Ymmärrän hyvin, miksi heitä on peluutettu yksittäisissä otteluissa kolmosketjuna, mutta on vaikeaa löytää mitään perusteita, miksi Stephen Gionta sijoitetaan missään tilanteessa Patrik Eliaksen rinnalle. Tai miksi nelosketjua peluutetaan toistuvasti vastustajan parhaita ketjuja vastaan aina otteluiden ratkaisuhetkiä myöten, vaikka tämä ratkaisu on parin viime kauden aikana tuottanut lukuisia pistemenetyksiä. Aiemmin peräänkuuluttamani vahvat apulaisvalmentajat näkemyksineen neutraloisivat osan DeBoerin peluutusajatuksista. Larry Robinsonin ja Adam Oatesin aikana ei nähty samanlaisia peluutusmokia kuin tällä ja edellisellä kaudella.

Minusta Pete DeBoerin jatko on kokonaisuutta ajatellen Devilsille hyvä asia nimenomaan jatkuvuuden kannalta. Joukkueen keskeinen tavoite luoda uusi ydin ja identiteetti vanhan vallan vaihtuessa ja tässä prosessissa valmentajalla ja hänen ajatuksillaan joukkueen pelitavasta on luonnollisesti erittäin merkittävä rooli. DeBoer on osoittanut pystyvänsä tarjoamaan pelitavan, jolla menestystä voidaan myös jatkossa tavoitella. Paluu pudotuspelijoukkueeksi ja edelleen menestyskandidaatiksi riippuu pitkälti siitä, pystyykö Lou Lamoriello hankkimaan joukkueeseen 1-2 vahvistusta avainpaikoille, ja pystyykö DeBoer uusiutumaan valmentajana niin, että hän luottaisi enemmän myös sellaisiin pelaajiin, jotka eivät ole täydellisiä hänen pelitapansa noudattajina ja antaisi pelaajille enemmän elintilaa löytää luonnolliset kemiat toistensa kanssa.

Mutta toisaalta, mistäs niitä täydellisiä valmentajia löytäisi? DeBoerin kanssa kohdatut ongelmat saisivat paljon pienemmät mittasuhteet, jos hän olisi johdattanut joukkueen luvattuun maahan, eli pudotuspeleihin vuosi sitten tai tällä kaudella.

 

[dali]

Tom Gulitti teki alkuviikosta oivallisen tilinpäätöksen kaudelle, joka ei jatkunut runkosarjaa pidemmälle.

Pete DeBoer arvioi, mikä meni vikaan. Enimmäkseen maalinteko ja kyvyttömyys voittaa useampia pelejä putkeen.

Jaromir Jagr haluaisi jatkaa Devilsissä. Ikinuori Jagge viihtyi ja nautti Devilsissä pelaamisesta eikä vähiten siksi, että hän sai runsaasti vastuuta ja olla joukkueen ykköspyssy vielä 42-vuotiaana. Jagr myös lupasi omaan hurmaavaan tyyliinsä pitää Devilsin fanit tietoisina omista suunnitelmistaan.

I promise you you’re going to be the first guys to know. Or maybe the second. You can call me on me cell phone.”

The number?

“Star 68,” Jagr said, laughing

Ryane Clowe kärsi kauden lopussa jälleen aivotärähdyksen. Clowe kertoo voivansa jälleen hyvin, mutta kyllähän tuollainen tahti päähän kohdistuvia iskuja alkaa olla kestämätöntä pelaajan uran jatkumisen ja eritoten terveyden kannalta.

Toivottavasti Clowe pystyisi vielä pelaamaan täysipainoisesti, koska terveenä ollessaan hän tuo kiistatta tarvittavan fyysis-tehokkaan ulottuvuuden kuin Jamie Langenbrunner aikanaan.

Lou Lamoriellon keskeinen työsarja liittyy maalivahtiosaston tulevaisuuteen. The GM:n mukaan Cory Schneiderin jatkosopimus on kesän tärkeimpiä tehtäviä. Yhtä lailla tärkeää on keskustelu Martin Brodeurin tulevaisuudesta. Brodeur itse on jo luovuttanut valtikan Schneiderille, eikä ole epäselvää, etteikö Schneider olisi ensi kauden ykkösnimi. Nähtäväksi jää, haluaako Martti jatkaa kakkosviulistina, vai saako hän kenties jostain vielä vastuullisemman roolin, vai päättyykö legendan huikea ura tähän kauteen. Lou Lamoriello pohtii omaan kryptiseen tyyliinsä maalivahtien menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta.

I think that right now you just take a step back, Lamoriello said. It was a very difficult situation on both goaltenders, a very difficult situation certainly on the coaching staff, but when you have an opportunity that we did at that given time and knowing what the future is, that’s a decision I made and I take responsibility for that. I certainly would do it over a knowing what the potential was and it’s real. But, right now, that’s not something I’m thinking of.

Devilsin kauden valopilkahduksiin lukeutui Eric Gelinas'n ja Jon Merrillin ilahduttavat otteet. Organisaation tulevaisuuden kannalta puolustus näyttää kaikkein vahvimmalta osa-alueelta. Maalivahtiosaston ohella myös puolustuksessa on tehtävä tulevaisuutta määrittäviä ratkaisuja, eli jatkaako esimerkiksi Zidlickyn ja Faynen sopimuksia ja ostaako mahdollisesti Salvadorin tai Voltshenkovin sopimus ulos. Entä, miten toimia Adam Larssonin kanssa?

Loukkaantuneiden lista lyhyesti: Salvador - lonkka, Clowe - pää, Fayne - vatsalihas/nivunen, Henrique - nivunen, Josefson - takareisi ja Gionta - nilkka.

***

NHL-seuran kausi päättyi runkosarjaan, mutta Albany Devils jatkaa pitkästä aikaa pudotuspeleihin. Edellisen kerran pikkupirut on nähty pudotuspeleissä kaudella 2009-2010 ja herkun harvinaisesta luonteesta kertoo myös se, että tämä on vasta toinen kerta sitten kauden 1999-2000, kun Devilsin AHL-farmijoukkue pelaa pudotuspeleissä.

Oman ironisen lisämausteensa ilouutiseen tuo, että Albany Devils varmisti paikkansa Calder cupin ratkaisupeleissä venymällä kauden tärkeimmillä hetkillä neljän ottelun voittoputkeen ja varmistamalla pudotuspelipaikkansa rankkarivoitolla Portlandista.

Muuta pientä

- Pete DeBoer jatkaa kauttaan Kanadan MM-joukkueen apuvalmentajana.

- Devilsin tv-otteluiden pitkäaikainen kommentaattori Chico Resch lopettaa 18 vuotta jatkuneen uransa. Chicoa sydämellisempää kommentaattoria on vaikeaa löytää ja häntä tulee varmasti ikävä, kuten aikanaan Doc Emrickiä. Olkoonkin, että hän alkoi parin viime kauden aikana olla aika pahasti kujalla tapahtumista kaukalossa. Loppukauden aikana Ken Daneyko kävi urahtelemassa kommentaattorina, joten hänestä voisi luulla tulevan Reschin seuraaja selostamossa.

Hienoin piirre Chicossa oli hänen heittäytymisensä lähetykseen ja pelaajien ja pelin arvostus. Chico oli parhaimmillaan Docin kanssa, kun kaksikon kemiat pelasivat upeasti yhteen ja Doc osasi pitää Chicon jorinat lyhyinä. Ja sitten oli näitä Chico eats -kevennysten tapaisia helmiä. Kuitenkin kun Devilsin pelejä on tullut vuosikausia seurattua, niin Chicon hessuhopomaista olemusta tulee varmasti ikävä ennen kuin tottuu Danon kolme oktaavia alempaa tulevaan murahteluun.

Doc Emrickistä puheen ollen, tässä hänen sydämellinen kommenttinsa Chicolle.

That was the best part of him and I think that was main part that I think most people that applauded him (Sunday) applauded him for. It’s similar to Nick Lidstrom in Detroit in that half of the reason people stood and gave him an ovation on the night that his No. 5 was retired was for what he did when he was there and the other half was for the kind of person he was. And I think that’s the same way with Chico. It might not even 50-50. He would waive his win-loss record and say it couldn’t have been 50-50. That’s the type of person he was.

Koetan tässä viikonvaihteen aikana nykertää jonkinlaiset pelaaja-arviot ja omasta puolestani Devilsin kausi 2013-2014 on siinä. Seuraavan kauden ketjun avausvuoro olisi jälleen tarjolla. FiFi? NiksuP? Lauri? Joku muu?