Mun ei varmaan kannata lopettaa päivätyötäni ja ryhtyä tienaamaan rahaa eneitsel-insaiderina. Zach Parise lähti kotikulmilleen Wildiin ja Bryce Salvador jäi pitkällä sopimuksella Devilsiin, vaikka toisin uumoilin.
Ajatukset ovat vielä sellaisessa epäjärjestyksessä, että mitään hirveän syvällistä ei tekstieditoriin ilmesty.
Suunnaton pettymyshän Parisen lähtö oli, siitä ei pääse mihinkään. Mihinkään Niedermayer-saagan kokoluokan tuskatilaan tämä ei kohoa, koska lähtö oli melko nopea verrattuna Niedsin vuosia jatkuneeseen arpomiseen ja toisaalta siihen, miten vaikeaa hänen kanssaan oli ajoittain muutenkin ollut. Yhtä kaikki happamat tunnelmat ovat edelleen valloillaan. Parisen eteen oli kuitenkin tehty Devilsissä niin paljon ja joukkueen johtajuus oli hopeavadilla tuotu hänen korkeutensa pöytään. Tunnepuolella eniten kirpaisee se, miten Parise antoi ymmärtää haluavansa jatkaa Devilsissä ja miten hän oli tyytyväinen saatuaan vaikuttaa joukkueen pelitapaan, joka tuki hänen vahvuuksiaan ja toi myös menestystä. Toki pelaajan rooliin kuuluu kehua kulloistakin joukkuettaan, mutta vähempikin fiilistely ja rakkaudentunnustukset olisivat riittäneet takaamaan hänelle työrauhan ja saaneet fanipojat ja -tytöt hyrisemään ur da best 4eva, zak!1 Päätös astua yhtä jalkaa Suterin kanssa Wildiin ei ole syntynyt hetkessä, vaan se on vaatinut paljon laskelmointia myös pelaajien puolelta. No, sentään Parise lähti pienemmällä ryminällä verrattuna Suteriin, jonka ratkaisu sai
GM David Poilen sapen kiehumaan. Molempien ratkaisuja yhdistää kuitenkin se, että he jättävät ainutlaatuisen tilaisuuden johtaa nykyisiä ex-joukkueitaan ja lähtivät sen sijaan houkuttelevan tarjouksen perässä kohti tuntematonta. Toki Wild on nyt monin verroin vahvempi joukkue ja sillä on nyt riveissään kulmakivet, joiden varaan rakentaa, ja jotka kantavat joukkuetta nuorten pelaajien sisäänajon aikana. Parhaimmillaan tuloksena voi olla kestomenestyjä, jolla on eväät nousta jopa dynastiaksi. Mutta sitä ennen edessä on vielä paljon työtä ja takaiskuja.
Pelillisesti Parisen lähtö jättää tietysti valtavan aukon, jonka laajuus paljastuu vasta kauden mittaan. En ole niinkään huolissani maalinteosta, vaan siitä, kuka nousee Parisen tilalle pelaamaan vastustajan parhaita voimia vastaan. Devils ei menettänyt huippumaalintekijää, vaan yhden liigan parhaista yleispelaajista, jonka intensiteetti, kaksinkamppailuvoima, nopeus ja puolustuspelaaminen ovat maailman huippuluokkaa.
Parise totesi tehneensä lopullisen valinnan Devilsin ja Wildin väliltä, ja ettei raha ratkaissut siirtymistä Wildiin. Uskon kyllä, että Parise painotti ratkaisussaan sitä, minne haluaa elämänsä rakentaa, mutta neuvotteluissa väännettiin kovaa myös dollareista. Se vähä, mitä sopimusneuvotteluista vuosi ulos, niin yhdeksi kynnyskysymykseksi mainittiin Parisen vaatima allekirjoitusbonus, johon Devilsilllä ei ollut laittaa samanlaisia paukkuja kuin Wildilla.
Jos tästä nyt haluaa jotain valoisia puolia hakea, niin ainakin Parise meni Läntiseen konferenssiin eikä esimerkiksi divisioonavihollisen Penguinsin riveihin. Lisäksi Parise lähti sellaiseen hintaan, johon Devilsillä ei ollut varaa ja jollaista ei Parisesta olisi muutenkaan ollut mielekästä maksaa, koska tämä ei ole maailman huippuluokkaa ratkaisijana. Pariselle ja Kovaltshukille olisi maksettu palkkoina yksin tulevien kahden vuoden aikana yli 46 miljoonaa dollaria. Mattias Tedenbylle tämä tilanne avaa huikean tilaisuuden vallata pelipaikka, koska Parisen ja Ponikarovskin lähdön jälkeen roolia todella on tarjolla. Jacob Josefson on varma tapaus pelaavaan kokoonpanoon, jos loukkaantumiset eivät tule taas sotkemaan kuvioita.
Muutoin Devils on hoitanut jatkosopimukset kuntoon niille pelaajille, joiden kanssa se olikin tärkeintä, eli veskarikaksikolle ja nelosketjulle. Alex Ponikarovskin lähtö oli tietysti huono juttu, mutta toisaalta hän ei halunnut jäädä odottelemaan Parisen ja Suterin ratkaisuja ja päätyä tilanteeseen, jossa hänelle ei enää tarjotakaan hyviä sopimuksia, vaan joukkueet ovat täyttäneet hyökkäyksensä muilla vaihtoehdoilla. Nyt Poni pääsi vielä henkiystävänsä Nik Antropovin kanssa samaan joukkueeseen. Joukkueella on enää yksi merkittävä vapaa agentti kiinnittämättä, Petr Sykora. Uskon, että hänelle tehdään jo lähipäivinä sopimus, koska Devils tarvitsee maalintekovoimaa ja Sykora tuo sitä.
Bryce Salvadorin jatko oli tietysti iloinen uutinen, mutta en ole hirveän innoissani sopimuksen pituudesta. Kolmevuotinen diili 36-vuotiaalle pakille on melkoinen riski ja hienosta paluustaan huolimatta seuraava pään alueen vamma voi olla Salvadorille uran päättävä tärsky. No, tietysti Salvadorin pitää antaa pelata, eikä tuomita häntä ennen ensimmäistäkään ottelua.
Devils ei jäänyt tuleen makaamaan Parisen ratkaisun jälkeen, vaan hankki, no,
Krys Barchin kaksivuotisella sopimuksella. Tässäkö on sitten seuraava lihasäkki, jonka sopimus ostetaan ulos? Tosin Alex Ponikarovskin lähdön ja ufa-markkinoiden tilanteen myötä on hyvin mahdollista, että Steve Bernier tai Ryan Carter pelaavat kolmosessa. Ja toki on parempi, että Barch hoitelee Janssenin kanssa nyrkkihippaset Rangersia ja Flyersia vastaan kuin Clarkson, Carter ja Bernier, joista on enemmän iloa kentän puolella kuin jäähyaitiossa.
No, sentään Marty jatkaa ja tästä ei onneksi tullut mitään saippuaoopperaa, vaan agentin palkkaaminen oli lopulta pelkkä muodollisuus ja koski siis ulkopuolisten tarjousten vastaanottoa ja käsittelyä. Marty totesi pelaavansa sopimuksensa molemmat vuodet myös siinä tapauksessa, että tulevaa kautta sotkisi työsulku/lakko. Myös Hedbergin jatko on hieno uutinen ja mikä parasta, hänen perheensäkin muuttaa Jerseyhyn. Tämä kaksikko takaa, että organisaation nuoret veskarit saavat rauhassa kerätä kokemusta AHL:ssä eikä mihinkään paniikkiratkaisuihin ole tarvetta.
Niin joo, ja tästä eteenpäin tämä on kiistatta Ilja Kovaltshukin joukkue. C-kirjain ilmestyy hänen rintaansa harjoitusleirin aikaan (viimeistään). Patrik Elias on aikanaan päättänyt spekuloinnit kapteeniudesta suurin piirtein näillä sanoilla: I don't need a letter to be a leader.
Tällaista nyt tällä kertaa.