New Jersey Devils 2011-2012

[AnaKonda]

Kiitos Devils kuluneesta kaudesta, kiitos todella jännittävistä playoffeista, kiitos upeista suorituksista ja finaalipaikasta. Kaudesta jäi kokonaisuudessaan todella positiivinen fiilis. LA ansaitsi mestaruutensa, vaikka meilläkin oli omat hetkemme. Ehkä ensi vuonna sitten uudestaan.

Brodeurin jatko olisi iso asia. Vieläkö sitten Hedberg jaksaa jatkaa kakkosena, vai aletaanko ajamaan samalla sisään uutta nuoren polven maalivahtia, joka ottaa Brodeurin saappaat jossain vaiheessa täytettäväkseen. Näistä spekulaatioista Dali osaa varmaan kommentoida paremmin :) Pariselle pitäisi myös sorvata pitkä jatko ja toivottavasti mies siihen tarttuisi. Olisi kyllä todella kova pala nähdä Parise jonkin toisen joukkueen leivissä, onneksi sentään olisi menossa Länteen eikä jää Itään. Ei kiusaisi sit ainakaan Paholaislaumaa vastustajan paidassa.

SummaSummarum: Todella hieno kausi takana vaikka loppuhuipentuma jäikin. Ensi vuonna uusiksi paremmalla menestyksellä!

 

[acidus]

Devilsejä vähemmän seuraavana, tulee itselle suurena yllätyksenä ettei joukkue luovu draftin #29 pickistään.

Syyt ratkaisulle tiedetään varmasti vain toimistolla, mutta mitä täällä ollaan mieltä asiasta tai kenelläkään antaa minkäänlaisia perusteita moiselle toiminnalle?

 

[FiFi93]

Devilsejä vähemmän seuraavana, tulee itselle suurena yllätyksenä ettei joukkue luovu draftin #29 pickistään.

Syyt ratkaisulle tiedetään varmasti vain toimistolla, mutta mitä täällä ollaan mieltä asiasta tai kenelläkään antaa minkäänlaisia perusteita moiselle toiminnalle?

Itsekin ihmettelin tata ja olen keksinyt kolme syyta miksi nain voisi olla (todennakoisesti mikaan ei pida paikkaansa):

1. Taman vuoden (loppupaan) ykkoskierroksen varaukset vaikuttavat kovemmilta kuin ensi vuoden
2. Joukkueessa tosissaan uskotaan SC:iin/ei ainakaan ulospain haluta nayttaa, etta "oltaisiin jo luovutettu mestaruushaaveet" ensi kaudelta
3. Jos halutaan mahdollisimman nopeasti hyvia pelaajia (tana vuonna varatuthan luultavasti ovat aikaisemmin valmiita NHL:aan kuin ensi vuonna varatut)

Lisaksi Parisen jatkosopimus on saattanut vieda huomiota sen verran, etta tama on jopa saattanut unohtua tai jotain muuta

 

[Bosco]

Itsekin ihmettelin tata ja olen keksinyt kolme syyta miksi nain voisi olla (todennakoisesti mikaan ei pida paikkaansa):

1. Taman vuoden (loppupaan) ykkoskierroksen varaukset vaikuttavat kovemmilta kuin ensi vuoden

Taitaa olla ihan päinvastainen tilanne. Tämän vuoden drafti ei syvyydeltään ole mikään erikoinen, kun taas seuraavien parin vuoden draftit vaikuttavat erittäin kovatasoisilta. Tosin ainahan se melkein on näin tähän aikaan vuodesta, että seuraavien vuosien draftit vaikuttavat kovatasoisemmilta. Niin se oli viime vuonnakin.

Tosin siinä on se, että tämän vuoden varaus on ensi vuonna vuotta lähempänä NHL:ää kuin silloin varattava, mikä puoltaa tämän vuoden varausvuoron pitämisen puolesta. Toki siinä on sitten riskiä, jos kaksi seuraavaa kautta menee alakanttiin ja joutuvat luopumaan ihan kärkipään varauksesta.

 

[Moustache Dave #44]

Tosin siinä on se, että tämän vuoden varaus on ensi vuonna vuotta lähempänä NHL:ää kuin silloin varattava, mikä puoltaa tämän vuoden varausvuoron pitämisen puolesta.

Jep, ja kun valittavana taisi olla 2012-2014 vuorosta luopuminen, niin saahan tässä kaksi vuotta etumatkaa 2014 varattavaan. Luulisi myös, että Devilsillä on tarkkaan scoutattu joku pelaaja jonka haluavat, ja jonka kuvittelevat olevan muiden listoilla alempana, muutenhan tässä ei tunnu tolkkua olevan. Tietty yksi vaihtoehto on vielä, että Devils on neuvottelemassa kauppaa varausvuorostaan.

 

[Amerikanihme]

Onko tullut mitään tietoa siitä, pelasiko Kovalchuk loukkaantuneena noita finaalipelejä, vai muutenko vain tehottomana surffaili ne läpi? Entä muut pelaajat?

Mistäs tuo johtuu, että Devilsien pitäisi luopua ensimmäisen kierroksen varauksestaan? En jaksanut kahlata ketjuja läpi syyn löytääkseni. Oliko joku aikaisempi treidin ehto?

 

[dali]

Devilsin ratkaisu pitää tämän kesän ykkösvaraus tosiaan viittaisi siihen, että Lamoriello ja David Conte ovat löytäneet tämän vuoden draft-ikäluokasta pelaajan (tai pelaajia), joka on vakuuttanut heidät ja joka on Devilsin vuorolla saatavilla. Ikäluokan "syvyys" sinänsä ei ole ratkaisevaa. Lou ja Conte ovat vuosien varrella perinteisesti valinneet pelaajia, joita he pitävät Devilsin tarpeisiin parhaiten sopivina.

Devilsin maalivahtitilannetta voisi ruotia enemmän ensi kauden ketjussa, mutta sanotaan nyt pari sanaa. Marty Brodeur alkoi puhella jatkon puolesta jo keskitalvella ja mikäs siinä - Pudotuspeleissä Marty pelasi kerrassaan mainiosti. On todennäköistä, että Martyn kanssa siirrytään vuosi kerrallaan -moodiin. Merkittävin uhka Martyn jatkolle onkin työehtosopimusneuvotteluiden lukkiutuminen ja työsulku. Johan Hedbergin perhe asuu edelleen Atlantassa ja Moose onkin konkareista epävarmempi jatkaja, koska nykyinen elämäntilanne on hänen kannaltaan onneton.

Jos Hedberg ei jatka Devilsissä, tilanne muuttuu mielenkiintoiseksi. Tuolloin Devils tarvitsee Martylle rutinoituneen kakkosveskan, koska Brodeur ei realistisesti pysty pelaamaan mitään 70 ottelun runkosarjarupeamaa. Organisaation muista maalivahdeista lähimpänä NHL:ää on Keith Kinkaid, jonka odotan saavan pari näyttöpaikkaa ensi kaudella. Jeff Frazeen aika taasen taitaa olla ohi ja lupaavan Scott Wedgewoodin näytö paikka on taas vasta tulevaisuudessa.

Mistäs tuo johtuu, että Devilsien pitäisi luopua ensimmäisen kierroksen varauksestaan? En jaksanut kahlata ketjuja läpi syyn löytääkseni. Oliko joku aikaisempi treidin ehto?

Liiga rankaisi Devilsiä ensimmäisestä Kovaltshuk-sopimuksesta syksyllä 2010. Devils menetti ensimmäisen kierroksen varauksen, jonka sen on luovutettava vuosien 2011-2014 välillä. Lisäksi Deivls menetti kolmannen kierroksen varausvuoron kesän 2011 draftissa ja sai kolmen miljoonan dollarin sakot.

Onko tullut mitään tietoa siitä, pelasiko Kovalchuk loukkaantuneena noita finaalipelejä, vai muutenko vain tehottomana surffaili ne läpi? Entä muut pelaajat?

Sori nyt vain, mutta uskotko (tai kukaan mukaan) todella siihen, että Kovya ei kiinnostanut laittaa itseään likoon finaaleissa? Totta munassa Kovy pelasi läpi kevään loukkaantuneena. Näkihän sen nyt kilometrin päähän, että jotain on pahasti vinossa, kun yksi liigan räjähtävimmistä luistelijoista ei spurttaa tai lauo kymmentä kertaa pelissä, kuten tavallista.

Virallista syytä ei ole kerrottu, mutta huhupuheissa kuiskivat Kovyn otteiden syynä olleen selän välilevyn pullistuma. Flyers-sarjassa Kovy oli ottelun verran sivussa "alaselkävaivojen" takia. Ja mitä nyt selkävaivoista tiedän, Kovyn olemus kaukalossa tukee näitä arvailuja.

edit piaf. Pete DeBoer vahvistaa, että Kovy pelasi selkävaivaisena. Kovy ei sen kummemmin puinut asiaa, mutta DeBoer kommentoi asiaa näin.

I don’t have the exact answer to that, it was quite a bit under 100 percent, I can tell you that. I can’t give you a number on that. It’s a back injury. It’s not like a broken bone where you have a real handle on it but it wasn’t close to 100 percent.

Loppuun vielä Zach Parisen rakkaat terveiset, erityisesti nimimerkki Andrew´lle:

I’ve always like playing here,he said. That’s never changed. We’ll see where this takes us right now, but this is a great place to play and I love playing here. I love being here.

 

[Amerikanihme]

Kiitos dalille vastauksista. Tuo ensimmäisen kierroksen draft-pick selvisikin jo päivällä kun kuuntelin lounastauolla NHL-radiota ja siellä muistutettiin tuosta rangaistuksesta, jonka NHL langetti sen ensimmäisen älyttömän Kovalchuk-dealin yhteydessä, kun yritettiin kiertää sääntöjä.

Joo, katsoin tuon Kovalchukin haastattelun Devilsin saitilta, eikä kaveri kyllä siinä suostunut sanomaan vaivoistaan juuri mitään. Rivien välistä kuultuna myönsi, etteivät paikat olleet kunnossa, mutta mikä tämä vaiva oli, sitä ei sanonut. Onko tämä nyt enää suuri salaisuus, vai onko se joku sellainen vaiva, joka kannattaa salata, niin etteivät vastustajat yritä sitä uusia tulevalla kaudella? Tuntuu epätodennäköiseltä. Olisi sanonut vaan, mikä on rikki, ja sitten ei tarvitsisi siitäkään asiasta enää spekuloida. Oh well.

Ja Parise tosiaan sanoi, että Rangersissa hän ei tule pelaamaan, mutta taisi olla vähän ärsyttävä kysymys ja murahti vain jotakin pikaisesti, joten mistä sitä koskaan tietää hamassa tulevaisuudessa mitä tapahtuu.

 

[Lauri]

Joo, katsoin tuon Kovalchukin haastattelun Devilsin saitilta, eikä kaveri kyllä siinä suostunut sanomaan vaivoistaan juuri mitään. Rivien välistä kuultuna myönsi, etteivät paikat olleet kunnossa, mutta mikä tämä vaiva oli, sitä ei sanonut. Onko tämä nyt enää suuri salaisuus, vai onko se joku sellainen vaiva, joka kannattaa salata, niin etteivät vastustajat yritä sitä uusia tulevalla kaudella? Tuntuu epätodennäköiseltä. Olisi sanonut vaan, mikä on rikki, ja sitten ei tarvitsisi siitäkään asiasta enää spekuloida. Oh well.

DeBoer on ainakin kertonut julkisuuteen, että Kovaltshukilla oli selkäongelmia, eikä hän ollut lähellekään 100%:ssa kunnossa. Ilja ei halunnut loukkaantumisestaan puhua, koska ei halunnut keksiä tekosyitä ja harva pelaajahan on täydessä kunnossa SC-finaaleissa. Leikkaukseen ei tämän tiedon mukaan tarvitse mennä, joten asiasta tuskin kuullaan enää kommentteja.

Itsekin hieman yllätyin päätöksestä osallistua tämän vuoden draftiin, mutta mikäs siinä. Harvemmin Lamoriellon tekemisiä on tarvinnut jälkeenpäin katua ja tuskin nytkään. Syitä tuolle päätökselle voi olla monia ja muutamia hyviä on jo mainittu. Yksi syy voi olla niinkin yksinkertainen, että varausvuorosta luovutaan vasta sitten kun on pakko. Loun mukaan päätös pitää tämän vuoden vuoro tehtiin ajat sitten, joten mitään dramaattista unohdusta siihen ei liity.

Tämä ketju alkaa varmasti elämään viimeisiä vaiheitaan, joten nyt on hyvä aika kiittää tänne kirjoittaneita tästä kaudesta. Dali teki jälleen loistavaa työtä ja ansaitsee jatkoajan NJD-kirjoittajille jaettavan MVP-trophyn. Evililtä ja expertiltä myös hyvää tekstiä. Itsellä jäi kirjoittelu hieman liian vähälle, vaikka pelejä seurattiinkin lähes harva se yö. Pitää ottaa opiksi ja kirjoitella nyt kesällä ja ensi kaudella enemmän.

 

[dali]

On tosiaan aika pistää kausi pakettiin. Ensin yleistä turinaa ja pelaajakohtaiset arviot tuonnempana.

Lopultahan kaudesta 2011-2012 tuli ylivoimainen menestystarina verrattuna ennakko-odotuksiin ja asiantuntija-arvioihin, joissa Devilsille povattiin toista korpitaivalta putkeen. Eikä alkukausi luvannut paljoa muuta - Joukkueelta loukkaantui taas kerran avainpelaaja toisensa jälkeen - Zajac, Josefson, Greene, Brodeur ja Voltshenkov nyt alkuun. Joukkue selvisi kuitenkin vaikeasta alusta ja hitsautui todella tiiviiksi kokonaisuudeksi. Kauden isoksi tarinaksi nousi suunnaton halu ja tarve näyttää muulle kiekkomaailmalle, mistä joukkue on tehty. Kausi 2010-2011 oli tunnetusti täys vittu farssi, jonka loppupuolella toki nähtiin jo elonmerkkejä ja valonpilkahduksia, kirkkaimpana hetkenä tietysti taivaasta lahjana tulleen Adam Larssonin varaaminen. Hyvin sujuneelle kevätkaudelle haluttiin jatkoa. Ja sitä tuli.

Vuosi sitten hypin ja pompin ilosta, kun Pete DeBoerin nimitys julkistettiin. Hän oli ehdoton suosikkini Devilsin koutsiksi (katsokaa vaikka ketjun alusta, jos ette usko), olihan hän tehnyt Panthersin pelaajamateriaalilla hyvää jälkeä ja tehnyt Panthersista todella inhottavan vastustajan, jolla oli ennen kaikkea arvot ja työmoraali kohdillaan. DeBoerin ammattitaidosta ja karismasta kertoo jotain se, että hän sai kaksipäisen hirviön Parise-Kovaltshuk toimimaan ja Kovyn sitoutumaan pelaamaan oikeassa laidassa myös silloin, kun joukkueella oli loka-marraskuussa ajoittain erittäin vaikeaa, ja jolloin Kovyn olisi ollut helppoa palata takaisin vanhoihin kaavoihin ja heittäytyä hankalaksi pukuhuoneessa. John MacLean yritti samaa ja tulokset olivat, no, täyttä paskaa. Toki iso kiitos pitää antaa myös Kovaltshukille, josta kasvoi viimeistään tällä kaudella joukkueen sydänlihas ja nöyrästi haalarihommia paiskova johtaja. Parasta oli myös, että Kovy sai työteostaan palkinnoksi hyvät tehot, paikan pudotuspeleissä ja ennen muuta joukkuetovereidensa arvostuksen. Alkukauden vaikeudet olivat DeBoerin ensimmäinen kiirastuli ja noina viikkoina hän voitti lopullisesti pelaajien luottamuksen puolelleen - myös kovaksikeitettyjen konkareiden arvostuksen. Samalla hän voitti myös Lou Lamoriellon luottamuksen, joka on ehdoton edellytys joukkueen nykyisen, oikean suunnan jatkumiselle tulevaisuudessa ja DeBoerin työpaikalle. Lamoriellon helmasyntinä on ollut tulla ajoittain liian lähelle joukkuetta, mutta nyt DeBoer on saanut työrauhan - Ja vieläpä peluuttamalla sellaista kiekkoa, jota hänen esimiehensä ei välttämättä suosi. Lamoriello ei kuitenkaan ole tyhmä - DeBoerin tulokset ja joukkueen vankkumaton tuki koutsille ja tämän pelitavalle puhuvat puolestaan. Se riittää Loulle.

Kauden alkupuoden vaikeudet ja niistä selviäminen kasvattivat Devilsistä henkisesti erittäin vahvan joukkueen. Joukkueen motivaatiota ruokki myös pelaajien tarve näyttää itselleen ja muille - Parise ja Salvador palasivat vuoden poissaolon jälkeen tositoimiin nälkäisinä, Sykora tuli tryoutin kautta joukkueeseen ja rikkoi taas kerran 20 maalin rajan, Adam Henrique tarttui tilaisuuteensa ja on vahvasti kiinni jopa vuoden tulokkaan -tittelissä ja pappakaksikko Brodeur-Hedberg tilkitsivät Devilsin maalinsuun rutiinilla. Kauden mittaan joukkuetta vahvistettiin myös muutamilla nälkäisillä roolipelaajilla - DeBoer poimi hänelle Panthersista tutut ja hyviksi roolipelaajiksi tietämänsä Ryan Carterin ja Steve Bernierin joukkueeseen. Lisäksi Devils tarjosi uuden tilaisuuden joukkueissaan alakanttiin pelanneille Alex Ponikarovskille ja Marek Zidlickylle. Ilkeät puheet ruokkivat joukkueen näyttämisenhalua - Bryce Salvador varasi pakeille oman mehupullon treeneihin ja merkkasi sen tekstillä "no name D", että pakit tunnistavat oman pullonsa.

Odottelin nuorten pelaajien esiinmarssia ja sellainen nähtiin, mutta ei aivan sellaisena kuin ennakkoon ounastelin. Tällä kaudella Jacob Josefsonin, Mattias Tedenbyn ja Nick Palmierin piti vakiinnuttaa paikkansa NHL:ssä ja Adam Larssonin ottaa ensiaskeleensa taalakaukaloissa. No, Palmieri ja Tedenby olivat pettymyksiä ja Josefson pelasi lupaavasti, tosin vain puolet kaudesta loukkaannuttuaan tällä kertaa kahdesti. Ilman Josefsonin surkeaa tuuria eräs NHL-kauden kirkkaimmista valopilkuista ei tosin olisi päässyt tuikkimaan. Adam Henrique epäonnistui harjoitusleirillä, mutta saatuaan mahdollisuuden hän varasti koko show'n. Erityisen vakuuttavaa oli hänen kykynsä sopeutua NHL-vauhtiin, menestyä kaikissa tilanteissa ja ottaa paikkansa kahden supertähden välistä ja osaltaan muovata Devilsin ykkösketjusta toimiva kokonaisuus.

Adam Larssonille mennyt kausi oli hyvää koulintaa tulevaa varten. Nuorukainen näytti, miksi hänestä kannattaa olla innoissaan. Hänen sijoittumisensa kentällä, malttinsa, syöttövalikoimansa ja laukauksensa ovat sellaisia, joilla niitetään vielä mainetta. Pitkä kausi vaati ymmärrettävästi veronsa ja loppukaudesta Larsson putosikin pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Erik Colen ja PK Subbanin taklausten jäljiltä Larsson ei myöskään ollut täydessä pelikunnossa enää loppukaudesta. Subbanin niitti Larssoniin oli muuten yksi kauden komeimmista pommeista. Sen sijaan Colen rottamainen temppu suututtaa vieläkin ja varsinkin se, ettei siitä annettu pelikieltoa, vaikka taklaus oli tyylipuhdas blindside-taklaus päähän. Teon tuomittavuutta lisää se, että Larsson kamppaili tilanteessa Habs-pelaajan kanssa ja Cole tuli tilanteeseen ylimääräisenä pelaajana, jolloin Larssonilla ei ollut mahdollisuuksia ottaa taklausta vstaan.

Tiedän, että tappeluiden ystävä Expertti ärähtää mulle tästä, mutta sanon sen silti: Kuluvalla kaudella nähtiin myös, ettei nelosketjua voi miehittää vain päättömästi kouhottavilla puukäsillä tai nyrkkisankareilla. Devilsin vaikeudet liigan parhaimpia joukkueita vastaan korostuivat kolmos- ja nelosketjujen pelatessa vastakkain. Devils pystyi hallitsemaan otteluita heti, kun Boultonin ja Janssenin tilalle nelosketjuun saatiin Carterin ja Bernierin tapaisia pelimiehiä. Boultonista toki odotettiin myös jääkiekon pelaamiseen osallistuvaa konkaria, mutta pettymyksenhän nuo odotukset tuottivat. Ilman toimivaa nelosketjua Devils tuskin olisi päässyt edes ensimmäistä playoff-kierrosta pidemmälle. Toki Janssenin ja Boultonin palveluksille on tilausta runkosarjassa, mutta silloinkin vain tiettyjä joukkueita vastaan. Kyyti oli näille pojille jäätävän kylmää esimerkiksi pelattaessa Bruinsin tapaista joukkuetta vastaan.

Sivuutin tekstissäni "asiantuntija-arvion", koska perusteellisen analyysin rustaamiseen ei oikein ole tätä nykyä aikaa ja toiseksi viivelähtöjen laskemisen sijaan tästä kaudesta puhuttaessa on oleellista yrittää kuvata joukkueen tunnetilaa ja halua menestyä, koska tuo voittamisen nälkä ja halu tehdä töitä voiton eteen oli Devilsin moottoria pyörittävä voima. Lopultahan Devilsin pelitapa oli hyvin yksinkertainen, mutta tuloksekas pelaajien sitouduttua sen toteuttamiseen. Lyhyesti sanottuna tämä kausi oli Pete DeBoerin ja äkkinäisten kiekkokirjoittajien menestymättömyyteen tuomitseman joukkueen työnäyte ja terve muistutus siitä, että ottelut ratkaistaan edelleen kaukalossa, ja etteivät päälle kolmekymppiset kiekkoilijat ole tosielämässä ikäloppuja, vaan menestykseen tarvittavia rutinoituneita vastuunkantajia.

 

[expertti]

Enkä edes ärähdä :-)

En kaipaa gooniketjuja. Pidän kovasti sellaisista Randy McKay & Milan Lucic tyylisistä pelaajista, jotka osaavat myös heiluttaa reppua. Tuollaisia kun ei Devilssistä (K.O.valchukin lisäksi) löytynyt männä kaudelle.

Yksi Mike Peluso olisi tietenkin hyvä olla joka joukkueessa, jos joudutaan kaivelemaan kuittivihkoa. Mutta siis pidän spontaaneita myllyjä mukavana viihtenä. Linebrawlit ja muut showpanit saa mun puolesta jättää historiaan. Paitsi tietysti jos joukkueiden ykköskentät alkaa hippasille niin antaa mennä vaan....


P.S. Onnea dalille perheenlisäyksestä. Täälläkin paholaissammakko syylärissä. Laskettu aikakin tähdättin juuri tuonne NHL kauden avauskierroksen tietämille, kun luultavasti valvottaa kuitenkin.

 

[Mängimies]

En kaipaa gooniketjuja. Pidän kovasti sellaisista Randy McKay & Milan Lucic tyylisistä pelaajista, jotka osaavat myös heiluttaa reppua. Tuollaisia kun ei Devilssistä (K.O.valchukin lisäksi) löytynyt männä kaudelle.

Eikö edes David Clarkson osu tuon määritelmän alle?

 

[expertti]

Eikö edes David Clarkson osu tuon määritelmän alle?

Semisti kyllä. Vähän kyllä mielestäni lightweightimpi kun mainitsemani herrat.

 

[dali]

No niin, viimeisiä viedään. Raapaisin jonkinlaiset arviot Devils-pelaajien esityksistä päättyneellä kaudella. Olen koettanut arvioida pelaajien esityksiä kokonaisuutena huomioiden sekä runkosarjan että pudotuspelit. Aiempien vuosien tapaan pelaajia on arvioitu sillä perusteella, miten he ovat onnistuneet omassa roolissaan, vrt. Stephen Giontan arvio vs. Patrik Elias.

Maalivahdit

Martin Brodeur
Runkosarja: 59 ott., GAA 2,41, SV 90,8%, 3 SO, 0+4
Playoffs: 24 ott., GAA 2,12, SV 91,7%, 1 SO, 0+4

Marty osoitti pudotuspeleissä, että hänestä ei ole aika jättänyt, vaikka hänen aikakautensa onkin tulossa kohti loppuaan. Hän nosti tasoaan sarjojen ratkaisupeleissä ja oli suurin tekijä, miksi Kings ei voittanut finaalisarjaa suoraan neljässä pelissä. Tekipä hän vielä yhden uuden NHL-ennätyksen syöttämällä neljä maalia pudotuspelien aikana. Runkosarjassa Marty takkuili syyskauden, mutta vertyi sitä mukaa, kun kausi eteni aina parempaan iskuun.

Martyn ikä alkaa näkyä siinä, ettei liike tolpalta tolpalle ole niin räjähtävä kuin takavuosina ja helppojen maalien osuus on kasvamaan päin. Samoin Martyn kroppa on reistaillut, mikä on vähintään ymmärrettävää hänen pelimäärillään.

Tämä kausi näytti, että Marty tuskin pystyy enää pelaamaan kokonaista kautta joukkueen kiistattomana ykkösveskarina, vaan hän tarvitsee Hedbergin tapaisen kaverin jakamaan kuormaa. Syksy oli konkarille vaikea, sillä hän loukkasi olkapäänsä jo kauden kolmannessa ottelussa. Kauden mittaan vanhakin vertyi ja loppukaudesta Marty pelasi mainiosti.

Martyn vahvuutena on perinteisesti ollut kiekollinen pelaaminen, mutta siinä, missä hän on mestari tutkimaan vastustajien aikeet, myös hänen taipumuksensa on tutkittu tarkasti, esimerkiksi hänen tapansa pelata aktiivisesti kiekkoa on vastustajien tiedossa ja muutama takaisku tuli suoraan syötönkatkoista tai kiekonriistoista Martyn lavasta. 8

Johan Hedberg
Runkosarja: 27 ott., GAA, 2,23, SV 91,8%, 4 SO
Playoffs: 1 ott., GAA 2,12, SC 91,6%

Moose oli tälläkin kaudella rakastettava hahmo joukkueessa. Hän oli ensimmäisenä tsemppaamassa muita, ei mukissut pitkistäkin jaksoista luukkuvahtina ja aina tilaisuuden saadessaan hän torjui kuin ykkösveskari, joka ei ole ollut sivussa päivääkään. Ei varmasti ole helppoa olla erossa perheestä, mutta Hedberg hoiti kaiken ammattimiehen tavoin. 9+

Puolustajat

Marek Zidlicky
Runkosarja: 22 ott. 2+6=8, 0, 10 pim.
Playoffs: 24 ott. 1+8=9, -2, 22 pim.

Epäsuosioon Wildissa joutunut Zeta hankittiin tammikuun lopussa huokeaan hintaan sen jälkeen, kun Jacques Lemaire ja Dave Barr olivat puhuneet Zetan puolesta. Hän toikin Devilsin yv:stä puuttuneen elementin. Toki Wildin suuntaan matkanneella Kurtis Fosterillakin oli kova laukaus, mutta Foster oli sitten kaikessa muussa huonompi kuin Zidlicky. Ajoittain Zeta oli suorastaan erinomainen kiekon kanssa ja hän kantoi ison vastuun Devilsin kiekollisesta pelistä. Oli kuitenkin ajoittain vaikeuksissa omassa päässä ja välillä turhan virhealtis.

Pudotuspeleissä Zidlicky oli erityisen hyvä Flyers-sarjassa. Ei kuitenkaan ollut enää itsensä viimeisen Flyers-ottelun jälkeen, jolloin Wayne Simmonds niittasi Zetan plekseihin sääntöjen rajamailla liikkuneella niitillä. Zeta loukkasi tilanteessa ilmeisesti niskaansa tai kättään, koska hän säästeli tämän jälkeen vetoaan. 8-

Adam Larsson
Runkosarja: 65 ott. 2+16=18, -7, 20 pim.
Playoffs 5 ott. 1+0=1, +3, 4 pim.

Larsson aloitti kauden vahvasti ja hän kellotti jopa yli 20:tä minuuttia ottelua kohti. Ruotsalainen näytti nopeasti, miksi häntä pidettiin joissain arvioissa jopa koko draft-ikäluokan parhaana pelaajana. Syötöt olivat oikea-aikaisia, tulivat lapaan, laukauksessa oli ruutia, mies liikkui hyvin, luki peliä, peitti syöttölinjat ja jakoi myös hyviä taklauksia. Ajoittain Larsson oli parempi kuin yksikään joukkueen veteraanipakeista.

Sitten kuvaan astuivat pitkän kauden rasitukset, loukkaantumiset ja lähiomaisen poisnukkuminen. Väsymyksen myötä Larsson alkoi joutua vaikeuksiin ja hävitä kaksinkamppailuja, jotka hän alkukaudesta hoiti vaivattomasti. Loppukaudesta Larsson istuikin enimmäkseen katsomossa.

Tulokaskausi oli kokonaisuutena arvokasta oppia Larssonille. Hän on vielä vuosien ajan raakile ja hiottavaa on vielä paljon. Larsson tarvitsee vielä aavistuksen verran lisää voimaa luisteluunsa ja yläkroppaan, muutoin kyse on vain siitä, että kokemuksen myötä hän oppii tekemään oikeat ratkaisut oikeassa paikassa ja luottamaan vaistoonsa. Tekniikkahan Larssonilla on jo nyt maailmanluokkaa. 7

Andy Greene
Runkosarja: 56 ott. 1+15=16, +3, 16 pim
Playoffs: 24 ott. 0+1=1, +3, 16 pim

Andy Greene jatkoi siitä, mihin on aiempina vuosina jäänyt. Ainoana erotuksena, että tänä vuonna hän oli kaikessa hiljaisuudessa joukkueen ykköspakki. Pudotuspeleissä hän muodosti Mark Faynen kanssa erinomaisen pakkiparin, joka teki ison päivätyön vastustajan tähtien pimentämisessä. Playoffeissa Greene pelasi myös fyysisemmin kuin aikoihin ja hän jakoikin muutaman komean niitin. Hyvää kautta sotki jalkavamma, jonka takia hän oli kolmasosan runkosarjasta sivussa.

Jos Greeneltä toivoisi vielä jotain, hänen soisi osallistuvan aktiivisemmin hyökkäyspeliin. Hän on kuitenkin niin nopea, että ehtii takaisin puolustamaankin ja hän säästelee suotta hyvää laukaustaan. Greene nousi runkosarjassa kerran maalintekoon ja tuloksena olikin sitten yksi kauden komeimmista osumista. 9

Henrik Tallinder
Runkosarja: 39 ott. 0+6=6, -11, 16 pim.
Playoffs: 3 ott. 0+0, -1, 0 pim.

Jalasta löytynyt veritulppa pilasi lopullisesti Tallinderin kauden, joka oli selkävaivojen takia muutenkin rikkonainen. Tallinderilla oli kenties eniten vaikeuksia sopeutua DeBoerin systeemiin ja syyskaudella hän oli yksi pahimmista alisuorittajista. Konkari palasi finaaleissa tositoimiin ja oli levänneenä luonnollisesti pirteä ilmestys. 6

Peter Harrold
Runkosarja: 11 ott. 0+2=2, 0, 0 pim.
Playoffs: 17 ott. 0+4=4, +2, 6 pim.

Sai loppukaudesta tilaisuutensa Adam Larssonin ja Henrik Tallinderin pudottua pois pelaavasta kokoonpanosta. Harrold pelasikin pirteästi ja täytti paikkansa kolmosparin kiekollisena pakkina. Ajoittain Harrold väläytteli myös pelisilmäänsä ja syöttötaitoaan. Myös luistin liikkui vinhaan. Pienikokoisena pakkina oli ajoittain pulassa isompien vastustajien kanssa. 7½

Bryce Salvador
Runkosarja: 82 ott. 0+9=9, +18, 66 pim.
Playoffs: 24 ott. 4+10=14, +9, 26 pim.

Ennen kauden alkua olin vankasti sitä mieltä, ettei sisäkorvan aivotärähdyksestä kärsinyt ja vuoden verran sivussa ollut Salvador enää pelaa ammattilaiskiekkoa. Olin väärässä. Pitkä tauko peleistä näkyi toki ensimmäisten parinkymmenen pelin ajan, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä isommassa roolissa Sal oli joukkueen takalinjoilla. Pudotuspeleissähän hän oli joukkueen tasonnoston ilmentymä ja hän sai ansaittua huomiota tehoiltuaan mojovat tehot 4+10.

Salvadorin pelaaminen ei ole mitenkään erityisen kaunista tai sulavaa, mutta perusasiat ovat viimeisen päälle kohdallaan. Eikä väheksyä sovi Salvadorin isoa roolia joukkueen johtajana, vaikka kirjaimet ovatkin toisten miesten rintapielissä. 9+

Anton Voltshenkov
Runkosarja: 72 ott. 2+9=11, +3, 34 pim.
Playoffs: 24 ott. 1+1=2, +7, 10 pim.

A-Train pelasi hyvin aialhtelevan kauden. Huippuotteita nähtiin vain muutamissa peleissä ja tätäkin kautta varjostivat erilaiset vammat, vaikka hän oli lopulta sivussa vain kourallisesta peleistä. Voltshenkovin kipukynnys on aivan järjetön. Varsinkin pudotuspeleissä vastustajat teloivat häntä oikein tarkoituksella, mutta iskuista huolimatta hän pelasi kaikki pudotuspeliottelut. Vammat näkyivät kuitenkin hänen otteissaan ja hän oli pulassa erityisesti Panthersin nopeiden hyökkääjien kanssa. Kauden tähtihetkenä olivat Devils-uran avausmaalit, jotka olivat Voltshenkoville ensimmäiset kahteen vuoteen. 7

Mark Fayne
Runkosarja: 82 ott. 4+13=17, -4, 26 pim.
Playoffs: 24 ott. 0+3=3, +5, 6 pim.

Mark Fayne oli kenties koko joukkueen tasaisin suorittaja. Hän otti viime vuodesta askeleita eteenpäin ja kehittyi parempaan suuntaan erityisesti fyysisessä pelissä. Faynen otteissa minua miellytti hänen hyvä sijoittumisensa, kyky peittää syöttö- ja laukauslinjat ja varmat perussyötöt.

Toisaalta Fayne on juuri sellainen pelaaja, jolla vaikuttaa olevan eväitä huippusuorituksiin – joita ei sitten tule. Faynesta on sanottava myös se, että hänen kykynsä sopeutua vaihtuviin pakkipareihin on ällistyttävä ja sen takia Fayne onkin Larssonin ja Greenen ohella tärkein pelaaja Devilsin takalinjoilla. 8½

Matt Taormina
Runkosarja: 30 ott. 1+6=7, +6, 4 pim
Playoffs: -

Reissasi Albanyn ja Newarkin väliä paikkaamassa poissaoloja. Ei esittänyt mitään ihmeellistä, mutta ei saanut kyllä mitään isoa rooliakaan. John MacLeanin suosikilla on ollut takkuisempaa hänen mesenaattinsa poistuttua. Tulevaisuus ei välttämättä ole Devilsissä. 6½

Arvostelematta jäivät toisaalle laivatut Kurtis Foster ja Mark Fraser sekä keikkamies Alexander Urbom.

[jatkuu]

 

[dali]

Hyökkääjät

Dainius Zubrus
Runkosarja: 82 ott. 17+27=44, +7, 34 pim.
Playoffs: 24 ott. 3+7=10, 0, 18 pim.

Taas kerran Zubrus oli joukkueen tasaisimpia suorittajia ja taso säilyi erinomaisena läpi kauden. Devilsin paras ketju tälläkin kaudella oli useimmiten se trio, jossa Zubrus pelasi, oli hän sitten Eliaksen ja Sykoran tai Zajacin ja Parisen rinnalla. DeBoerin pelitapa tarvitsee Zubrusin tapaisia pelaajia ja liettualainen vastasi komeasti huutoon nousten koko sarjan kannalta ratkaisevaksi pelaajaksi erityisesti Flyersia vastaan.

Parhaimmillaan Zubrus on dominoiva pelaaja ja on jokseenkin ihme, ettei hän ole koskaan rikkonut 30 maalin rajaa NHL:ssä, vaikka hänellä on siihen edelleen kaikki eväät. Tuo epätasaisuus maalinteossa onkin ainoa asia, mistä Zubrusta voi huomauttaa. Ajoittaisesta tehottomuudesta huolimatta Zubrus oli tälläkin kaudella erittäin tärkeä lenkki erikoistilanteissa ja todella inhottava pelaaja vastustajan kannalta. 9+

Zach Parise
Runkosarja: 82 ott. 31+38=69, -5, 32 pim.
Playoffs: 24 ott. 8+7=15, -8, 4 pim.

Kapteeniksi nimitetyn Parisen kausi oli ymmärrettävästi kaksijakoinen, olihan hänellä alla pitkä tauko polvivamman takia. Ensimmäiset 10-15 peliä olivatkin ymmärrettävästi rytmin ja ajoituksen hakemista. Aivan samanlaiseen loistoon Parise ei yltänyt kuin ennen loukkaantumistaan, mutta vauhtiin päästyään Parise pelasi vahvan kauden Kovaltshukin rinnalla.

Kapteenin pelaamisessa ainoa merkittävämpi moite tulee keskinkertaisesta viimeistelystä. Parise on toki takuuvarma 30 maalin mies, mutta viimeistelytaito erottaa hänet aivan liigan terävimmästä kärjestä. 9

Stephen Gionta
Runkosarja: 1 ott. 1+0=1, +1, 0 pim.
Playoffs: 24 ott. 3+4=7, +4, 4 pim.

Jacob Josefsonin kauden toinen loukkaantuminen avasi paikan Stephen Giontalle. Hän tuli, kiitti tilaisuudestaan ja muodosti Carterin ja Bernierin kanssa yhden pudotuspelien parhaista ketjuista. Gionta iski peliaikaan nähden vakuuttavat tehot 3+4 ja pörräsi herhiläisenä ympäri kenttää taklaten itseään päätä pidempiä. DeBoerin luottamuksesta kertoo jotain sekin, että hän peluutti Giontan ketjua useampaan otteeseen vastustajan ykkösketjua vastaan. Arvosana annettu pudotuspelien perusteella, kuten varmaan nokkelat lukijat päättelivätkin. 9

Alex Ponikarovski
Runkosarja: 33 ott. 7+11=18, +9, 8 pim.
Playoffs: 24 ott. 1+8=9, +8, 12 pim.

Ponikarovski tuli tammikuussa tarpeeseen täydentämään laituriosastoa. Poni onnistui ihan kohtuullisesti roolissaan haalimalla kohtuullisesti pisteitä ja ennen muuta tekemällä likaista työtä laidoissa ja karvaajana. Kauden loppua kohden mentäessä Poninkin potku lyheni hieman. Pudotuspeleissä Poni teki kuitenkin hyvän duunin kolmosketjun laidassa ja oli tekemässä esityön lukuisiin tärkeisiin maaleihin, kuten Henriquen molempiin ottelusarjan ratkaisseisiin jatkoerämaaleihin. 7½

Adam Henrique
Runkosarja: 74 ott. 16+35=51, +8, 7 pim.
Playoffs: 24 ott. 5+8=13, +12, 11 pim.

Henriquen harjoitusleiri ei ollut mikään menestystarina ja hän aloitti kautensa Albanyssa. Loukkaantumissuma avasi kuitenkin hänelle tilaisuuden nousta pelaavaan kokoonpanoon ja pian hän johtikin Devilsin ykkösketjua. Henriquen merkitys oli erittäin suuri myös alivoimalla, jossa hän muodosti Zach Parisen kanssa liigan parhaan av-hyökkääjäkaksikon. Huomattavaa on myös Henriquen jäähysaldo - Hän otti kaksi jäähyä koko kauden aikana ja niistä toinen tuli tappelusta Jarome Iginlaa vastaan. Todella vakuuttava saldo, kun otetaan huomioon Henriquen rooli vastustajien parhaita pelaajia vastaan.

Kauden loppua kohden Henriquen meno hiipui hieman, maalihanat kiertyivät kiinni ja väsymys painoi ajoittain otteissa. Joka tapauksessa yli 50 tehopisteen kausi on aivan erinomainen suoritus. Odotin Henriquesta NHL:ään lähinnä vahvaa kahden suunnan sentteriä, mutta hän osoitti nopeasti kykenevänsä vastaamaan myös tehoista ja pelaamaan missä tahansa roolissa.

Henrique osoitti pudotuspeleissä niitä samoja ominaisuuksia, joilla hän loi ratkaisupelaajan maineen junioriurallaan. Henriquen viidestä maalista kolme oli voittomaaleja ja kaksi osumaa ratkaisi ottelusarjan Devilsille. Näin kylmähermoista ja kliinisesti ratkaisupaikoissa toimivaa tulokasta en muista Devilsissä aiemmin nähneeni. 9½

Petr Sykora
Runkosarja: 82 ott. 21+23=44, +4, 40 pim.
Playoffs: 18 ott. 2+3=5, +3, 6 pim.

Sykerön kausi on yksi päättyneen kauden hienoista pienistä tarinoista. Nämä vanhojen Devis-pelureiden toiset kierrokset joukkueessa ovat miltei poikkeuksetta olleet pettymyksiä, mutta Sykie pelasi yli odotusten ja toi kaivattuja tehoja joukkueelle ja teki peräti kuusi voittomaalia. Koko kautta potku ei riittänyt, kuten vähän ounasteltiin ja lopulta Sykora istui katsomossa. Laukaus, sijoittuminen hyökkäyspäässä ja kemiat Eliaksen kanssa olivat edelleen tallella, mutta muuten ikä painaa jo pahasti. 7

Jacob Josefson
Runkosarja: 41 0tt. 2+7=9, +10, 6 pim.
Playoffs: 6 ott. 0+1=1, +1, 0 pim.

Tämän piti olla kausi, jolloin Josefson murtautuu pysyvästi Devilsin kokoonpanoon. Lupaavan viime kauden jäljiltä odotukset olivat sangen korkealla, mutta kaksi pahaa loukkaantumista sotkivat nuorukaisen toisenkin kauden Pohjois-Amerikassa. Terveenä ollessaan Josefson näytti, miksi Devils halusi hänet ykköskierroksella – Josefson liikkui vinhaan, sijoittui oikeaoppisesti erityisesti puolustusalueella ja hän jakoi kiekkoa omille hyvällä prosentilla. Ainoastaan tehot jäivät puuttumaan. Rikkoinaista kautta vaikea arvioida, mutta odotuksiin nähden kausi oli toki pettymys. Ensi vuonna sitten. 7+

Ilja Kovaltshuk
Runkosarja: 77 ott. 37+46=83, -9, 33 pim.
Playoffs: 24 ott. 8+11=19, -7, 6 pim.

Kovysta ja hänen kasvustaan pelaajana on tullut kirjoitettua jo useampaan otteeseen, joten siitä prosessista ei sen enempää. Tällä kaudella Kovyn nöyrä työ palkittiin ja hän näki tulokset itsekin. Pukukopin harmonian kannalta on hienoa, että sadan miljoonan rahastajaryssä tappaa jäähyjä ja on ensimmäisenä puolustamassa joukkuetovereitaan.

Kauteen mahtui toki ylä- ja alamäkiä varsinkin alkukaudesta ja välillä Kovy oli todella turhauttava pelaaja ratkaisujensa kanssa. Tiedättehän, kiekkoa kuskaillaan oman maalin edestä ja viivassa peippaillaan alimpana miehenä. Turhauttavinta oli kuitenkin Kovyn turha epäitsekkyys ratkaisupaikoissa. Moni maali jäi tekemättä Kovyn ylimääräisen syötön takia. Kokonaisuutena kausi oli kuitenkin parasta Kovaltshukia, mitä olen tähän asti nähnyt, vaikkei hän paukuttanutkaan 50 maalia. Toki runkosarjan pistepörssin viides sija ja seitsemän voittomaalia rankkareissa on komea suoritus ja osoitus Kovyn huippukaudesta.

Parasta Kovyn kehityksessä on, että hänellä on vielä rutkasti parantamisen varaa. Pete DeBoerin ja Kovyn kemiat kohtaavat ilmeisen hyvin, joten edellytykset hyvälle jatkolle ovat olemassa.

On sääli, että loukkaantuminen pilasi hänen pudotuspelinsä. Devilsillä olisi mahdollisesti ollut vahvempi sana sanottavanaan mestaruustaistoon, jos sen tärkein hyökkääjä olisi pystynyt pelaamaan edes jokseenkin täysipainoisesti. Kovylle hatunnosto kuitenkin siitä, että hän ei selitellyt finaalien jälkeen, vaikka tappio Kingsille raastoi miestä silminnähden. 9-

Steve Bernier
Runkosarja: 32 ott. 1+5=6, +6, 16 pim.
Playoffs: 24 ott. 2+5=7, +3, 27 pim.

Bernier tuli tryoutille syksyn harjoitusleirille, mutta tuolloin hän oli niin huonossa kunnossa, ettei edellytyksiä ollut yksisuuntaiselle diilille, jota hän hamusi. Bernier teki kuitenkin sopimuksen Albanyyn, kuntoutti itsensä ja nousi tammikuun lopussa pelaavaan kokoonpanoon. Hän toi aimo annoksen vauhtia ja kovuutta Devilsin miehistöön ja ajoittain hän väläytteli myös kiekollista taitoaan. Bernierin kautta leimaa valitettavasti tuo kuudennen finaalin laitataklaus ja suihkukomennus. Aivan kuin suihkukomennuksessa ei ollut tarpeeksi kärsittävää, Kings latoi tuon viisiminuuttisen aikana mestaruuden käytännössä ratkaisseet kolme yv-maalia. 7½

Travis Zajac
Runkosarja: 15 ott. 2+4=6, -3, 4 pim.
Playoffs: 24 ott. 7+7=14, -6, 4 pim.

Akillesjännevamma pilasi kauden jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Zajacin poissaolo näkyi varsinkin syyskaudella karmivalla tavalla aloituksissa ja siinä, että Devilsillä oli vaikeuksia säilyttää johtoasemaansa – Juuri näillä ratkaisuhetkillä Zajac oli totuttu näkemään hoitamassa aloituksia ja rauhoittamassa viisikon toimintaa. Devils teki jälleen kerran saman virheen toipilaidensa kanssa eli kiirehti paluuta. Zajacin sairausloma piteni, kun akillesjänne ärtyi uudelleen hänen palattua kaukaloon liian aikaisin. Onneksi Zajac kuntoutui pudotuspeleihin, joiden aikana hän oli sitten tuttuun tapaan mies paikallaan ja teki myös koko joukon tärkeitä maaleja pelatessaan vastustajan parhaita voimia vastaan. Arvio annettu ensisijaisesti playoffien perusteella 8½

[jatkuu]

 

[dali]

[jatkuu]

Ryan Carter
Runkosarja: 72 ott. 4+4=8, -13, 90 pim.
Playoffs: 23 ott. 5+2=7, +4, 32 pim.

Carter oli kaikin puolin nappipoiminta waiversista. DeBoer tiesi, mitä on hankkimassa. Panthersin hylkäämä Carter oli paitsi kaivattu sentteri paikkaamaan Josefsonin ja Zajacin jättämään aukkoa, hänestä Devils sai nopean, fyysisen ja peräänantamattoman, monipuolisen pelurin. Carterista tulikin nelosketjun kantava voima. Hän teki hurjasti töitä ottelusta toiseen ja iski muutaman todella tärkeän playoff-maalin. 9

Mattias Tedenby
Runkosarja: 43 ott. 1+5=6, -15, 16 pim.
Playoffs: -

Tedenbyn toinen kausi Pohjois-Amerikassa gick åt helvete. Hän takelteli pahasti eikä löytänyt paikkaansa DeBoerin kokoonpanosta. Huonojen suoritusten ja vähentyneen peliajan myötä nuorukaisen itseluottamus suli vähitellen ja tehottomuus johti lopulliseen kipsaamiseen. Eikä Tedenbyn tilannetta ainakaan helpottanut peluuttaminen Boultonin, Janssenin ja muiden alkukaudesta nelosketjussa viilettäneiden veijareiden kanssa, koska Tedenby on pelaaja, joka tarvitsee rinnalleen taitavia pelimiehiä. Loppukausi meni Tedenbyn kannalta onneksi Albanyn riveissä. 5

Eric Boulton
Runkosarja: 51 ott. 0+0, -12, 115 pim.
Playoffs: -

Boultonin piti tuoda nelosketjuun kovuutta, kokemusta ja ehkä ripaus tehojakin. Sen sijaan Devils sai hitaan, kiikaritehoilla pyörivän ja turhia jäähyjä keräävän turhakkeen. No, tyrmäsihän Boulton kovimman pelaajan ikinä missään eli Doug Murrayn. Toivottavasti Lou kuitenkin löytää Boultonille uuden osoitteen ennen ensi kautta. 5-

David Clarkson
Runkosarja: 80 ott. 30+16=46, -8, 138 pim.
Playoffs: 24 ott. 3+9=12, +8, 32 pim.

Clarkie pelasi mahdollisesti koko uransa parhaan kauden, kun otetaan huomioon myös hänen tulevat kautensa. Clarkson on hiljalleen kypsynyt pelaajana eikä hän enää mene pois tolaltaan samalla tavoin kuin viime vuosina. Toki ajoittaisia aivopieruja nähtiin myös tällä kaudella, mutta suurimman osan ajasta Clarkie keskittyi olennaiseen ja hänet palkittiin isommalla vastuulla, ylivoima-ajalla ja tätä kautta 30 maalin kaudella (joista 7 oli voittomaaleja). Liekö syynä mailan lyhentäminen Adam Oatesin ohjeiden mukaisesti vai yksinkertaisesti se, että Clarkson on vanhemmiten viisastunut ja tällä kaudella kiekot myös pomppivat hänelle suotuisasti.

Clarksonin ja DeBoerin kemiat kohtaavat ja Clarkson selvästi nauttii pelaamisesta vanhan junnuvalmentajansa alaisuudessa. Onkin mielenkiintoista nähdä, jäikö tämän kauden menestys uran kirkkaimmaksi valopilkuksi, vai onko Clarkie nousemassa pysyvästi 30 maalin kerhoon. Pudotuspeleissä Clarkson pelasi mitä ilmeisimmin loukkaantuneena, koska hän ei taklannut normaaliin tapaan vastustajia ja oli ajoittain luvattoman helposti raivattavissa sivuun kaksinkamppailuista. 8½

Cam Janssen
Runkosarja: 48 ott. 0+1=1, -8, 75 pim.
Playoffs: -

Janssen tsemppasi ja raastoi minkä rahkeet antoivat myöten. Tosiasia on kuitenkin, että Janssenilla ei ole viihdyttävyydestään huolimatta tulevaisuutta Devilsissä vakiokokoonpanon pelaajana. Janssen on sympaattinen kaveri ja kauden hauskoihin pieniin tarinoihin kuuluu hänen ja Martyn vetonsa, kumpi tekee enemmän pisteitä. Takavuosina Marty löi vastaavan vedon Ken Daneykon kanssa - Marty onkin vuosikaudet syönyt hyvin näiden kavereiden piikkiin. 5½

Patrik Elias
Runkosarja: 81 ott. 26+52=78, -8 16 pim.
Playoffs: 24 ott. 5+3=8, -3, 10 pim.

Kokenut Elias oli silkkaa luotettavuutta ja laatua runkosarjassa, jossa hän rikkoi koko joukon henkilökohtaisia merkkipaaluja – tuhat runkosarjaottelua, 500 syöttöä ja hän nousi myös John MacLeanin ohi Devilsin parhaana maalintekijänä. Pattyn otteissa näkyi, että hän oli pitkästä aikaa saanut pelata ja treenata terveenä. Niinpä tuloksena olikin erinomaiset pisteet ja kymmenes sija liigan pistepörssissä.

Odotukset Eliasta kohtaan olivatkin korkealla pudotuspeleissä. Panthers-sarja oli häneltä hyvä, mutta mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän Patty hävisi pimentoon hyökkäyspäässä. Olisi mielenkiintoista tietää, kärsikö Patty loukkaantumisesta, vai ottiko pitkä kausi vain niin kovasti voimille? Patty toki puolusti tunnollisesti, mutta häneltä olisi pitänyt saada enemmän tehoja erityisesti ylivoimalla, jonka kapellimestarina hän häärii. 9-

Hyökkääjistä ilman arviota jäivät pois kaupatut Rod Pelley ja Nick Palmieri sekä ohimennen piipahtaneet keikkamiehet Steve Zalewski, Stephane Veilleux, Tim Sestito, Brad Mills ja Vladimir Zharkov.

***

Expertille lämmin kiitos onnitteluista ja samantien onnittelut vastakiekkoon siihenkin suuntaan. Minä olen näissä asioissa ensikertalainen, mutta muistaakseni Expertille on kertynyt expertiisiä vanhemmuudesta jo aiemmilta kausilta? Samoin Laurille reilu tattis kiitoksista. Miellyttävää kuulla, että nämä mun horinani kiinnostavat edes vähän alusta, saati että ovat kiitoksen arvoisia. Toivon, että teet väkevän paluun ensi kauden kausiketjuun. Onko kellä muuten halua polkaista sitä pystyyn?