Olipa turhauttava ottelu seurattavaksi. Devils teki kahden ensimmäisen erän aikana periaatteessa kaiken oikein, mutta yritystä ei palkittu maaleilla. Devils hallitsi peliä ja vei leijonanosan aloituksista nimiinsä. Rod Pelley ja Travis Zajac tekivät loistavaa työtä aloituksissa: Pelley vei aloitukset 75 prosentin ja Zajac 84 prosentin tehoilla. Kaikkiaan Devils voitti ottelun 59 aloituksesta 41. Siitä ei vain ollut sen kummempaa iloa kuin pelkkä nätti lukema tilastoissa.
Devils sai aikaan muutamia pitkäkestoisia pyörityksiä Rangersin alueella, mutta vieraat puolustivat todella tiiviisti omaa maaliaan eivätkä isännät saaneet aivan huippupaikkoja kuin pari kolme. Zajacin ja Arnottin ketjut olivat hyvässä iskussa, mutta totuuden nimissä on sanottava, että pyöritys oli myös ajoittain hyvin tehotonta kiekon siirtelyä eikä vetoja saatu lähtemään ollenkaan riittävän ajoissa.
Vastavuoroisesti Rangers onnistui harvoissa tekopaikoissaan tehokkaasti ja iski ottelun kannalta miltei täydellisesti ajoitettuja maaleja. Brandon Dubinsky näytti eron virkamiespelaamisen ja voitontahdon välillä. Henrik Tallinder oli merkannut Dubinskyn maalilla, mutta Dubinskyn maila oli jäänyt sen verran vapaaksi, että hän pääsi sutimaan kiekon ohi Hedbergin. Näin Devils joutui heti kärkeen takaa-ajajaksi. Vieraiden toinen osuma tuli kipeästi ennen toisen erän päätöstä. Rangers oli ollut pitkän aikaa jyrän alla, mutta sai ylivoiman erän loppuun, kun Zubrus arvottiin hieman kyseenalaisesti jäähylle.
Ottelu karkasi lopullisesti isäntien käsistä kolmannen erän alun mustan hetken takia. Devils sössi ylivoimansa oikein huolella, Todd White pääsi Kovaltshukilta karkuun ja hyvään vetopaikkaan. Hedberg kesti tämän, mutta White kävi hakemassa kiekon päädystä ja heitti sen Dubinskylle maalin kulmalle, ja tämä runnoi illan toisen maalinsa Hedbergin patjojen kauta sisään Devils-pelaajien katsellessa vierestä. Erityisesti Kovaltshukin toiminta jätti aika lailla toivomisen varaa, koska hänen luulisi pysyvän luistelukisassa Todd Whiten kelkassa...
Devilsin mahdollinen takaa-ajo päättyi siihen hetkeen, kun David Clarksonin päässä sumeni ja hän taklasi hyökkäyspäässä Brian Boylea typerästi selästä ja hankki itselleen viisiminuuttisen. Devilsin alivoima kesti viisiminuuttisen, mutta aikaa oli liian vähän kellossa todellisen kirin aloittamiseen.
Ottelun jälkeen tästä jäähystä annettiin melko suoraa julkista palautetta. Clarksonia (ja erän alussa jäähyn ottanutta Kovaltshukia) ei mainittu suoraan nimeltä, mutta muiden muassa Patrik Elias ja Jamie Langenbrunner pitivät "väärään aikaan otettuja turhia jäähyjä" yhtenä syynä miksi takaa-ajo epäonnistui.
Elias said he was not pointing fingers at anyone in particular. He said the penalties were just badly timed in general when the team was trying to come back.
Rangers teki hyvää työtä Kovaltshukin pimentämisessä ja se näkyi venäläisen turhautumisena. No, kukapa siitä pitäisi, jos pari kolme ukkoa tulee iholle ja koputtelemaan pohkeita. Kovy sai toki pari vetopaikkaa, mutta Lundqvist poimi nämäkin paikat vuorenvarmasti. Dubinskyn ja Lundqvistin ohella esiin nousivat Brian Boyle, Artem Anisimov ja Dan Girardi - näin siis ulkopuolisen silmin nähtynä.
Maalittoman taaperruksen ja kotitappion keskeltä voi kuitenkin löytää lohtua, laihaa sellaista tietenkin, mutta lohtua kuitenkin: Alivoimapelaaminen toimi jälleen hyvin ja tämä osa-alue on loksahtanut kohdalleen. Nyt, kun Voltshenkovkin palasi, kynnet sormista eivät kulu niin nopsaan kuin ilman häntä. Alivoimapelissä isoa roolia ovat ottaneet Rod Pelley ja viime kierroksilla myös Jamie Langenbrunner (joka on muutenkin nostanut tasoaan). Jos Devils pelaa samalla tavalla kuin ensimmäiset 40 minuuttia viime yönä, pisteitä tulee aivan väistämättä, koska aivan joka ilta vastassa ei ole paikallisvihollista, jonka maalia vartioi huippuvireinen Lundqvist.
Sitten pari sanaa yksittäisistä pelaajasuorituksista:
Anton Voltshenkov teki odotetun paluun jäille ja hän jykevöitti saman tien puolustusta. Venäläinen pelasi kuin ei olisi ollutkaan poissa ja hänen olemuksensa rauhoitti puolustusta silminnähden.
Stephen Gionta teki hyvän debyytin liigassa ja hän oli yksi pirteimmistä pelaajista. Gionta sai vastuuta alivoimalla ja hän tekikin muutaman oivallisen katkon. Pelisilmä on mainio kuten isoveljellään, ja jalat käyvät vinhaan.
Alexander Vasjunov on alkanut kotiutua NHL:ään ja pahin kipsi on murrettu, kun jääaikaa on tullut muutamassa pelissä ja pelikaverit ovat tulleet tutuiksi. Venäläinen väläytteli pariin otteeseen nopeuttaan ja pehmeitä käsiään. Kyllä vain hänelläkin on tulevaisuus NHL:ssä, kunhan otteisiin vain tulee tasaisuutta.
Henrik Tallinder pelasi jälleen hyvin kahtiajakoisen ottelun. Ruotsalaisen peli oli suurimmaksi osaksi ammattilaisen työtä, mutta taas kerran hänelle tuli pari huolimatonta, synkkää hetkeä. Rangersin avausmaalissa hän ei sitonut riittävän hyvin Dubinskyn mailaa ja toisessa erässä oli hilkulla, ettei Devils joutunut kahden miehen vajaalle, kun Tallinder heitti kiekon katsomoon. Tilanteessa oli tuuria, koska tuomarit eivät ilmeisesti nähneet satavarmasti muuttiko kiekko suuntaa matkalla (tv-kuva näytti, että Tallinder heitti kiekon oikein nätisti B-katsomoon jollekin muistoksi).
Henkilökohtaisesti en pysty sulattamaan Clarksonin toimintaa viime yönä ja herran kuluvan kauden peliesityksiä muutenkaan. Ukko sai sinänsä ansaitusti tuntuvan palkankorotuksen, mutta esitykset ovat AHL-tasoa. Clarkson ei ole ollut se peräänantamaton rakkikoira, jonka ansiosta hän ylipäänsä pelaa liigassa, vaan hän on pyörinyt päämäärättömästi, ei ole ajanut raivolla maalille tai pelannut yksinkertaista kiekkoa, vaan hän on koettanut kärkikyniä, jalkakikkoja ja kaikkea muuta itsekästä. Tällä hetkellä Clarkson on melko turha pelaaja kokoonpanossa, koska hän ei tarjoa joukkueelle niitä apuja, jonka vuoksi hänet on kiinnitetty Devilsiin.
Ottelun tähdet:
*** Brandon Dubinsky. Oli todella hurjassa iskussa ja miltei pitelemätön voima Devilsin puolustukselle. Teki kaksi arvokasta räkämaalia tärkeillä hetkillä ja oli lähellä myös hattutemppua. Dubinsky oli nälkäisen Rangersin ruumiillistuma ja selvästi kaukalon paras pelaaja viime yönä.
** Henrik Lundqvist. Devilsin peikko oli jälleen vuorenvarma. Devils ei saanut kovin montaa huippupaikkaa, mutta mukaan mahtui monia tärkeitä torjuntoja ja nimenomaan ilman paluukiekkoja. Lundqvistin tähtihetki oli maaginen lähitorjunta, jolla hän nollasi Zajacin yrityksen.
* Matt Taormina. Nuorukainen sai ansaitsemaansa vastuuta ja hän urakoikin ottelun loppua kohti mentäessä miltei joka toista vaihtoa. Taormina toi hyvin kiekkoa ylös ja pyöritti peliä viivassa.
Otteluraportteja:
Turhauttavaa, vol. 1
Turhauttavaa, vol. 2
Nyt sitten neljän päivän huili, jonka aikana nuollaan haavat ja kerätään raivoa kauden kolmanteen Sabres-kohtaamiseen.