New Jersey Devils 2009 - 2010

[dali]

Devils saa vieraakseen vaikean vastustajan Illinnoisista, kun Blackhawks rynnistää Prudential Centerin jäälle. Molemmat joukkueet ovat kulkeneet varjojen mailla viime peleissä ja ottelun merkitys onkin lähinnä henkisellä puolella. Molemmat ovat varmistaneet paikkansa playoffeissa, mutta sekä Devils että Hawks kaipaavat henkistä potkua ennen tulevaa playoff-kevättä.

Devils koki ottelun alla ison takaiskun, koska Dainius Zubrus ei pysty pelaamaan. Lemaire oli kaavaillut häntä Eliaksen ja Kovaltshukin ketjuun, mutta nyt paikan saanee Rod Pelley. Ketjukoostumuksia ei edes uskalla arvailla.

Joukkueet kohtasivat uudenvuodenaattona Chicagossa ja tuolloin kotijoukkue pyyhki Devilsillä lattioita lukemin 5-1. Saa nähdä, millaiseksi näytelmäksi tuleva ottelu muodostuu. Ottelun alla kommentteja laukoivat Jacques Lemaire ja Jamie Langenbrunner.

Kymmenen vuotta Devilsin värejä ylpeästi kantanut John Madden palaa tänä iltana ensimmäistä kertaa vanhan kotiyleisönsä eteen The Rockissa. Kiitos, Maddog, kaikista näistä vuosista: Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos kenen teki mieli viheltää Maddenille, niin katsokoon tuon kuvan ja harkitkoon tekosiaan toistamiseen. Hattu pois päästä sankarin edessä, sanon ma. Tervetuloa takaisin, Maddog!

Maddenin mietteet täältä

 

[dali]

59:n minuutin ajan homma oli hanskassa. Sitten Hawks tuli rinnalle ja vei pisteet rankkareilla. Devils tyri taas kerran johtoasemansa aivan ottelun lopussa. Samoin oma joukkue ryösti tunaroinnillaan Martylta toisen nollapelin neljän päivän sisään. Ehkä sosiaalidemokraattisen palaveeraamisen sijasta olisi aika järjestää Martin Brodeurin shut up and listen -tuokio.

Tämä tappio menee kylmästi Jacques Lemairen piikkiin, vaikka tasoitusmaali olikin onnekas mennessään sisään Mottaun jalasta. Hän pisti viimeiselle minuutille kentälle tyystin väärän koostumuksen. Patrik Elias on sinänsä mies paikallaan loppuhetkillä, mutta miksi hänellä oli seuranaan Selke-kandidaatit Kovaltshuk ja Zharkov? Ei, kyllä siinä paikassa pitäisi olla Parise, Langenbrunner, Zajac tai vaikka Rolston ja McAmmond. Nyt Devils juuttui omalle alueelleen eikä saanut purettua kiekkoa pois alueelta. Sama toistui taannoin Rangersia vastaan. Tällöin Chris Drury tasoitti pelin Eliaksen ja Mottaun nenän edestä. Eikä Lemaire tai hänen joukkueensa näemmä ottanut tästä takaiskusta opikseen. Yhden maalin johtoa ei voi "puolustaa" pelkästään puolustamalla ja peruuttelemalla.

Toiseksi: Mike Mottau ei kuulu ratkaisuhetkillä puolustamaan yhden maalin johtoa vastustajan parhaita vastaan. Toews pyyhki Mottaulla pöytiä maalinedustakamppailussa ja olisi ollut tekemässä pahojaan, jos kiekko ei olisi muuttanut suuntaa tästä ennen kuin se tuli hänen ulottuvilleen. Unohtuiko valmennukselta, että totta tosiaan, meillähän on noiden hyvien puolustavien hyökkääjien lisäksi Paul Martin ja Bryce Salvador, vankat oman pään pelaajat?

Lemaire ja Tremblay saavat ottaa paljon piikiinsä myös siitä, että Devils passivoitui jälleen kohti kolmannen erän loppua. Devils ei enää antanut painetta Hawks-pakeille, vaan tyytyi peruuttelemaan keskialueella. Näky oli kuin vuodelta 1998. Pelaajien kainaloista puuttuvat mailanlavat kuitenkin viestittivät tv-lähetyksen olevan suora.

Edellä mainittu ongelma ratkaisuhetkien aloituksissa pistää mietteliääksi. Devils ei hankkinut siirtorajalla sentteriä tukemaan tätä osastoa. Koska Zajac ei voi ottaa jokaista aloitusta, Devils antaa tasoitusta kun ringissä pyörivät Elias ja muut varamiehet. Eilenkin Devils voitti ainoastaan 37 prosenttia aloituksista, kun Toews ja Sharp veivät senttereiden taiston edukseen. Vielä, kun heikkojen aloitustilastojen kaveriksi liitetään rumat lukemat kiekonmenetyksistä (eilen 17 kappaletta) ja toistuvat epäonnistuneet purut, ei enää tarvitse ihmetellä, miksi Devilsin trendinä on ollut johtoaseman menettäminen ratkaisuhetkillä.

Sitten jotain positiivisia asioita ottelusta: Lemaire oli jälleen yhdistänyt vanhan kunnon ZZ Pops -ykkösketjun ja kolmikko loikin muutamia maukkaita tilanteita. Vladimir Zharkov jatkoi Eliaksen ja Kovaltshukin rinnalla ja oli aavistuksen verran parempi kuin Bostonia vastaan. Zharkov tsemppasi läpi ottelun, mutta ajoi jälleen päistikkaa miinaan keskialueella. Nyt oli Byfuglienin vuoro töötätä venäläinen laitaan. Tappion nieleskelyn jäljiltä on tietysti hyvä todeta se tosiasia, että Hawks tarvitsi onnea voitossaan. Devils ei antanut yhdelle vaarallisimmista joukkueista koko liigassa juuri mitään. Ainoastaan toisessa erässä Hawks pääsi painamaan pelin Devils-alueelle ja sai vaarallisia paikkoja, mutta Brodeur poimi muun muassa Bollandin vedon varmasti suojiinsa.

Kovaltshuk teki joukkueen ainoan maalin ja osuma oli hänelle kauden 40:s. Kovy saavutti viidennen kerran perättäin tämän rajapyykin ja taitaa olla Ovetshkinin kanssa ensimmäinen pelaaja sitten Brett Hullin kultavuosien, joka on pystynyt samanlaiseen putkeen. Tynkäkausi 1994-1995 katkaisi Hullin kuuden kauden mittaisen putken, jos kohta Hull ehti tykittää tuollakin kaudella 29 osumaa. Jos tynkäkautta ei huomioida, Hull osui vähintään 40 kertaa kahdeksalla perättäisellä täydellä kaudella. Vastaavalla tavalla tämä oli kuudes perättäinen vähintään 40 maalin kausi Kovylle, jos työsulkukautta 2004-2005 ei huomioida. Vertailun vuoksi Luc Robitaille pelasi vuosina 1986-1994 kahdeksan perättäistä vähintään 40 maalin kautta.

edit. Hätäinen ja hosuva olin tilastonikkarina. Ainakin John LeClair on pystynyt samaan viiden kauden putkeen vuosina 1995-2000.

Ottelun tähdet:

*** Niemi
** Brodeur
* Toews

Otteluraportit Tom Gulittilta ja Rich Chereltä.

Tänä keväänä Devils ei kaikeksi onneksi voi saada Canesia vastaansa pudotuspeleissä, vaikka mikään ihme ei olisi, jos nuo kierot lurjukset saisivat vaikka villin kortin ihan Devilsin kiusaksi tämän kevään päätöstanssiaisiin. Lähdetään kuitenkin siitä, että illan ottelu on viimeinen kohtaaminen tällä kaudella.

Devils on vienyt kaksi ensimmäistä vääntöä ja Canes puolestaan näytti kaapin paikan edellisessä kohtaamisessa. Helppoa puhdetta ei ole nytkään luvassa, sillä sen verran hyvään vireeseen Canes on äitynyt vuodenvaihteen jälkeen ja kiusannut pudotuspeleihin pyrkiviä joukkueita. Devilsin kannalta on onni, että Tim Gleason ja Tuomo Ruutu eivät ole pelikunnossa. Nämä kaksi ovat Jussi Jokisen ja Ray Whitneyn ohella pahimmat peikot, ja nyt vastassa on pari vanhaa mörköä vähemmän. Mutta eiköhän tuo puuvillapeltojen hirviö kasvata uusia päitä: Sutter, McBain, Peters ja Carson.

Devils saanee Dainius Zubruksen takaisin kokoonpanoon, joten Zharkov tai Pelley pudonnee pois kokoonpanosta. Muita isompia muutoksia tuskin nähdään. Tuskin edes äkkiväärä Lemaire pistää tulikuuman Brodeurin penkille.

Kuin ihmeen kaupalla Devils on kiinni vieläkin Atlantan divisioonan voitossa. Ottaisikohan Devils tilaisuudesta vaarin ja pitäisi tästä tittelistä kiinni?

 

[dali]

Taas vaihteeksi Devils näytti, että se pystyy pelaamaan täysipainoisen ottelun. Tuloksena oli selvä ja henkisesti tärkeä 0-4-voitto. Devils tuli tähänkin otteluun hyvällä liikkeellä kuten Hawksia vastaan ja pääsi nopeasti johtoon. Näyttäisi siltä, että palavereissa on saatu ainakin joitain vastauksia siihen, miksi Devils on tullut huonosti valmistautuneena otteluiden avauseriin.

Loukkaantumisista kärsivä ja deadlinella pajatsoa tyhjentänyt Canes oli viime yönä kaukana parhaastaan ja Brodeur sai kauden kahdeksannen nollapelinsä lopulta varsin vähillä töillä. Avauserässä Canes pääsi muutaman kerran maukkaille tekopaikoille, mutta Brodeur poimi vuorenvarmasti kaikki tilanteet, ehkä näyttävimpänä McBainin vedon torjuminen patjalla poikittaisliikkeestä.

Devilsin maaleista vastasivat Zubrus, Elias, Parise ja Clarkson. Ottelun tähtihetki oli Eliaksen iskemä maali, jossa Kovy antoi hyvän syötön b-pisteen yläkaarelle, Patty liukuu toisen puolen b-pisteelle, odottaa tilaisuuttaan ja vetää ranteella salamannopean rannarin oikeaan yläkulmaan. Muutoin ilonaiheita olivat kaikkien neljän ketjun vähintään kohtuullinen onnistuminen, hyvä liike läpi ottelun, kaksinkamppailujen ja aloitusten voittaminen hyvällä prosentilla sekä vähäiset henkilökohtaiset virheet ja muunlaiset sydänkohtausta edistävät ratkaisut. Devilsiltä tilastoitiin ainoastaan kolme harhasyöttöä. Vertailun vuoksi: Chicagoa vastaan lukema oli 17.

Kolme tähteä:

*** Dainius Zubrus: Palasi sairastuvalta ja oli oma härkämäinen itsensä läpi ottelun - Ja vieläpä tuloksekkaasti. Ottelu oli Dainiusauruksen 900. runkosarjassa, joten hyvään paikkaan osui Zubesin mahtiottelu.

** Zach Parise: Zubruksen ohella Parise oli toinen Devilsin työmyyristä. Aiheutti nopeudellaan ja sisukkuudellaan toistuvia vaikeuksia Canesin puolustukselle.

* Martin Brodeur: Nollapeli on aina nollapeli. Ei paljoa pomputellut kiekkoja, vaan otti vuorenvarmasti vedot kiinni tai ohjasi tuttuun tapaansa reboundit väljemmille vesille. Pakkienkin on helppo esiintyä edukseen, kun Marty on tällä tasolla.

Dainius Zubrus pelasi Parisen ja Zajacin rinnalla ja näytti, miksi tuon ketjun pitäisi saada jatkaa yhdessä. Ykkösketju mylläsi toistuvasti Canesin maalilla ja sai aikaan kaksi osumaa. Aineksia olisi ollut pariin lisäosumaankin, mutta Ward sanoi: Ei käy. David Clarkson oli Zharkovin huilatessa siirretty Kovaltshukin ja Eliaksen rinnalle. Tämäkin muutos oli sangen toimiva ja Clarkie valovuoden edellä Zharkovia. Yhden ottelun perusteella on tietysti ehkä liian rohkeaa tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä, mutta Zubrusin paikka on mielestäni ehdottomasti ykkösketjun oikeassa laidassa. Toivoisin näkeväni tällaiset ketjut, kunhan pudotuspelit alkavat:

Parise-Zajac-Zubrus
Kovaltshuk-Elias-Clarkson
Rolston-Niedermayer-Langenbrunner
Zharkov-McAmmond-Pelley/Leblond

Martin-Skoula
Salvador-Greene
White-Mottau

Marty

Toivottavasti Jacques osaa suomea tai pyytää Anssia kääntämään nämä tekstit, koska totuus löytyy täältä. Tosin olisi mukava lukea myös muidenkin näkemyksiä totuudesta eikä vain näitä omia jorinoita.

Paul Martin, Jamie Langenbrunner ja Vladimir Zharkov huilasivat viime yönä. Zubruksen lisäksi kokoonpanoon palasivat, hetkellisesti, Mark Fraser sekä Jay Pandolfo, jonka Lemaire melko varmasti ottaa naftaliinista esille, kunhan pudotuspelit alkavat. Lemairen suunnitelmissa on lepuuttaa avainpelaajia ennen pudotuspelejä. Todennäköisesti lepovuoroja jaetaan ainakin Greenen, Salvadorin ja Eliaksen kaltaisille pelaajille, jotka ovat joutuneet huhkimaan rutkasti ja kärsineet erilaisista pikkuvaivoista. Brodeuria tuskin lepuutetaan, koska äijän pelivire on tällä hetkellä aivan huikea. Hieman paremmalla tuurilla Marty olisi tällä viikolla pelannut kolme perättäistä nollapeliä.

Otteluraportteja:

Tappioputki poikki kreivin aikaan

Suitsutusta Zubrusille

Hyvät otteet divisioonavoittoa tärkeämpiä

Skoula löytänyt uuden kodin

Muuta pientä:

- Andrew Peters sai taannoin silmävamman tappelussa Jody Shelleytä vastaan eikä ole vielä saanut lupaa palata harjoituksiin.

- Seuraava ottelu on Kovylle tunteikas paluu vanhan kotiyleisönsä eteen Atlantaan. Samoin tietty Bergfors ja Oduya kohtaavat vanhan joukkueensa.

 

[Lauri]

- Seuraava ottelu on Kovylle tunteikas paluu vanhan kotiyleisönsä eteen Atlantaan. Samoin tietty Bergfors ja Oduya kohtaavat vanhan joukkueensa.

Tunteikas oli paluu myös Atlantan faneille, jotka buuasivat aina kun Kovie koski kiekkoon. Yleisö syttyi myös kivasti siitä, kun Ilja tuli kentälle ensimmäisen kerran. Lemaire sanoi, että Kovaltshukista näkyi hermostuneisuus ja varmasti näin olikin, eihän Ilja saanut pelissä yhtään laukausta kohti maalia, ensimmäistä kertaa Devils-paidassa.

Peli sujui sen sijaan hyvin. Alku oli vaikea ja Atlanta hallitsi ensimmäisiä minuutteja. Mutta Devils pääsi koko ajan paremmin mukaan ja lopulta nappasi hienon 3-0 vierasvoiton. Marty pelasi siis toisen peräkkäisen nollapelinsä. Puolustukselle pitää antaa myös kunniamaininta, siellä päässä on selvästi ryhdistäydytty. Toki viime aikaiset vastustajat eivät ole kaikista terävimpiä porukoita hyökkäyspäässä (pl. Chicago), mutta on se silti parannusta kun Bostonia, Carolinaa ja Atlantaa vastaan ei päästetä yhtään maalia 60 minuutissa.

Devils on tällä hetkellä Idän kakkosena, pisteen Buffaloa ja kaksi pistettä Pensiä edellä. Mielenkiintoista seurata pystyykö Devils pitämään tuon sijan ja kuka sieltä tulee pleijareissa vastaan. Omissa toiveissa olisi Montreal, sen jälkeen Boston ja viimeisenä Flyers. Vaikka Philadelphialla onkin mv-ongelmia, niin kyllä se porukka pelottaa silti noista tämän hetkisistä eniten. Tällä kaudella on ollut suuria vaikeuksia Flyersin kanssa ja vain yksi voitto on pystytty ottamaan kuudesta. Tiukkoja pelejä on ollut myös Bostonia ja Montrealia vastaan ja moni matsi on päättynytkin yhden maalin erolla.

 

[Henkka]

Tunteikas oli paluu myös Atlantan faneille, jotka buuasivat aina kun Kovie koski kiekkoon. Yleisö syttyi myös kivasti siitä, kun Ilja tuli kentälle ensimmäisen kerran.

Juuri tällaisella toiminnalla saadaan pelaaja vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa palata UFA-rentalin jälkeen entiseen seuraansa. Ei tsiisus, ei ansaitse Atlanta kyllä NHL-joukkuetta.

 

[Ferris]

Juuri tällaisella toiminnalla saadaan pelaaja vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa palata UFA-rentalin jälkeen entiseen seuraansa. Ei tsiisus, ei ansaitse Atlanta kyllä NHL-joukkuetta.

Uskotko, että Ilja olisi tosiaan (ollut) palaamassa Atlantaan Jerseyn keikan jälkeen? Aika harvassa ovat nuo vedot tainneet olla yleisestikin, vaikka etenkin fanien puheissa niitä useasti kuuleekin toivottavan.

 

[Henkka]

Uskotko, että Ilja olisi tosiaan (ollut) palaamassa Atlantaan Jerseyn keikan jälkeen? Aika harvassa ovat nuo vedot tainneet olla yleisestikin, vaikka etenkin fanien puheissa niitä useasti kuuleekin toivottavan.

Kaikki on mahdollista ja itse fanina antaisin aina arvostuksen vuosien ykkössuosikilleni, koska hän ei lähtenyt omasta tahdostaan, vaan hänet treidattiin.

 

[Parker27]

Kaikki on mahdollista ja itse fanina antaisin aina arvostuksen vuosien ykkössuosikilleni, koska hän ei lähtenyt omasta tahdostaan, vaan hänet treidattiin.

Ja miksiköhän hänet treidattiin? Sen vuoksi että hän halusi niin järkyttävää palkkaa. Kyllä olen sitä mieltä että mies itse "savusti" itsensä pihalle Atlantasta tuolla järkyttävällä palkkapyynnöllä. Ei kukaan ole valmis tuollaisia summia maksamaan joten kauppaaminen oli ainoa keino. Kai juuri tämän takia Atlantan fanit ovat vähän näreissään Kovalchukille ja eivät anna paljon armoa.

 

[Henkka]

Ja miksiköhän hänet treidattiin? Sen vuoksi että hän halusi niin järkyttävää palkkaa. Kyllä olen sitä mieltä että mies itse "savusti" itsensä pihalle Atlantasta tuolla järkyttävällä palkkapyynnöllä. Ei kukaan ole valmis tuollaisia summia maksamaan joten kauppaaminen oli ainoa keino. Kai juuri tämän takia Atlantan fanit ovat vähän näreissään Kovalchukille ja eivät anna paljon armoa.

Kyllä minä edellenkin siirrän vastuuta myös GM:n suuntaan. Ei saanut jatkosopimusta aikaiseksi ja treidattiin. Fanien pitäisi buuata ennemmin Waddellin suuntaan. Onhan se tuossa jo jonkun aikaa tuota organisaatiota toimillaan raiskannut.

 

[Saxon-747]

Ja miksiköhän hänet treidattiin? Sen vuoksi että hän halusi niin järkyttävää palkkaa. Kyllä olen sitä mieltä että mies itse "savusti" itsensä pihalle Atlantasta tuolla järkyttävällä palkkapyynnöllä. Ei kukaan ole valmis tuollaisia summia maksamaan joten kauppaaminen oli ainoa keino. Kai juuri tämän takia Atlantan fanit ovat vähän näreissään Kovalchukille ja eivät anna paljon armoa.

Epäilenpä että jos Kovylle ainut merkitys olis ollu raha, niin mies olisi edelleen jatkanut Atlantassa. Tollasta sopimusta on vaikea saada jopa ufa markkinoilta, etenkin kun Satherin kädet on sidottu palkkakatolla.

 

[dali]

Epäilenpä että jos Kovylle ainut merkitys olis ollu raha, niin mies olisi edelleen jatkanut Atlantassa. Tollasta sopimusta on vaikea saada jopa ufa markkinoilta, etenkin kun Satherin kädet on sidottu palkkakatolla.

Jos Kovy hamuaa yksin rahaa, hän suuntaa kesällä hippulat vinkuen KHL:ään.

Mitä tulee Waddellin ja Kovyn neuvotteluihin, en antaisi kovin suurta painoarvoa julkisuudessa esitetyille rahasummille, koska Waddellinkin oli suoranainen pakko näyttää julkisesti, että hän on todella yrittänyt pitää joukkueen kasvot Atlantassa ja säilyttää omansa. Kovaltshukin kariutuneet sopimusneuvottelut ovat malliesimerkki siitä, miten neuvotteluissa puhutaan paljon muustakin kuin rahasta. Ennen kaikkea Kovyn siirrossa oli kyse siitä, pystyykö Thrashers rakentamaan sellaisen joukkueen, johon Kovy pystyy sitoutumaan tuleviksi vuosiksi. Kyllä Kovylle rahaa olisi piisannut myös Thrashersin kassasta.

Tästä aiheesta voi lukea lisää Tom Gulittin blogista, jossa käydään läpi Kovaltshuk-kauppaa kera Don Waddellin kommenttien. Tässä jutussa Ilja Kovaltshuk kommentoi omasta puolestaan aikaansa Trashersissa ja parilla sanalla sopimusneuvotteluja ja siirtoaan Devilsin riveihin.

Näiden viikkojen aikana olen joutunut (tai pikemmin päässyt) ilokseni muuttamaan mielipidettäni Kovaltshukista moneen kertaan. Siirron yhteydessä oli paljon pelkoja siitä, miten hän sopeutuu Devilsiin ja sen kurinalaiseen pelitapaan ja uuteen tilanteeseen, jossa häneltä vaaditaan pelaamista myös puolustussuuntaan. Pisteiden ja muiden tuikitärkeiden tilastojen valossa siirto on ollut Devilsin kannalta tähän saakka ihan hyvä. Varastossa piilee kuitenkin huikea potentiaali vielä paljon parempaan tulokseen, koska tuollaisen tähden sulautuminen joukkueeseen vie oman aikansa.

Kovy on kuitenkin jo nyt osoittanut monilla tavoin olevansa erinomainen joukkuepelaaja - Eli hyvinkin Devilsin näköinen pelaaja. Hän on kerännyt paljon arvostuspisteitä esimerkiksi ottamalla Vladimir Zharkovin siipiensä suojaan ja tarjoamalla taannoisessa Habs-ottelussa Rolstonille varman paikan iskeä uran 700. piste, vaikka hän olisi itse voinut kruunata iltansa taisteltuaan iskemällä kiekon tyhjiin ja saavuttamalla itse 40 maalin rajapyykin tällä kaudella. Kovy teki ainakin täydellisen pr-liikkeen noutamalla vielä kiekon Rolstonille

Hän on toki ajoittain sortunut liialliseen yksinyrittämiseen halutessaan ratkaista pelejä, mutta toisaalta hän on vienyt Devilsin hyökkäyspelaamisenkin uudelle tasolle pudotuspelejä ajatellen. Vielä kun Lemaire hoksaisi pitää toimivat ketjukoostumukset yhdessä.

Jatkosopimuksen tekemisestä on ehdottomasti liian aikaista puhua eikä julkisuudessa ainakaan nähdä mitään muuta kuin kohteliasta hymistelyä ja kiertelyä asian ympärillä. Pelataan nyt tämä kausi alta pois ja katsellaan sitten, mitä Lamoriellon toimistossa tapahtuu, ja kuinka suuren tarjouksen Slats heittää kehiin, muhahahahahahaaaa.

Niin, ja onnea nyt vielä Martylle viimeisimmästä hamurajan rikkomisesta. Kovassa vireessä on ukko, kun viimeisimmässä neljässä ottelussa hän on päästänyt vain kaksi maalia ja tosiaan hieman paremmalla tuurilla maali olisi pysynyt näissä kaikissa peleissä puhtaana olettaen, ettei nollaputkijakso olisi sekoittanut Martyn päätä ja tehnyt hänestä henkisesti Dan Cloutieria.

Tänä iltana Devilsillä on mahdollisuus varmistaa divisioonan voitto, mutta siihen se tarvitsee voiton ja apuja Islesiltä, joka kohtaa vieraissa hassunhauskat Pensseli-sedät.

 

[Lauri]

Näiden viikkojen aikana olen joutunut (tai pikemmin päässyt) ilokseni muuttamaan mielipidettäni Kovaltshukista moneen kertaan. Siirron yhteydessä oli paljon pelkoja siitä, miten hän sopeutuu Devilsiin ja sen kurinalaiseen pelitapaan ja uuteen tilanteeseen, jossa häneltä vaaditaan pelaamista myös puolustussuuntaan. Pisteiden ja muiden tuikitärkeiden tilastojen valossa siirto on ollut Devilsin kannalta tähän saakka ihan hyvä. Varastossa piilee kuitenkin huikea potentiaali vielä paljon parempaan tulokseen, koska tuollaisen tähden sulautuminen joukkueeseen vie oman aikansa.

Case-Kovaltshukissa pitää antaa myös kiitosta valmennuksen suuntaan. Lemaire on antanut Iljalle käytännössä vapaat kädet ylivoimien ja hyökkäyspelin suhteen. Ilja pelaa yv:tä niin paljon kuin itse jaksaa ja tulee sitten aikanaan vaihtoon, yleensä silloin kun 2min yv on kulunut loppuun. Peliaikaan ei ole myöskään vaikuttanut Kovaltshukin satunnaiset kiekonmentykset viivassa tai se jos hän haluaa kokeilla hassuttaa koko vastustajan viisikon. Lemaire on ymmärtänyt, että Kovaltshuk on taitelija ja tällaisille pelaajille pitää antaa hieman vapaammat laitumet touhuta. Ilja on sen luokan hyökkäyspään pelaaja, ettei ole järkevääkään sopeuttaa häntä puolustuspelin saloihin sen tarkemmin, kun kaikki avut miehellä löytyy hyökkäyspäässä. Devilsin kaikki muut tärkeät hyökkääjät joiden kanssa Ilja on pelannut (Zajac, Langenbrunner, Elias, Parise, Zubrus) ovat hyviä pelaamaan molempiin suuntiin ja tämä auttaa Iljan peliä, ei tarvitse koko ajan miettiä puolustusta.

Hienoa Kovaltshukissa on ollut myös se, ettei hän ole kiukutellut yhtään. Pidin häntä Atlantan paidassa sellaisena tuittupäisenä kaverina, joka hermostuu heti jos hänelle ei syötetä kiekkoa tai jos asiat eivät suju kuten hänellä sopii. Mutta Iljahan on juuri päinvastainen tyyppi, juhlii muiden maaleja, tsemppaa muita ja tekee kaiken joukkueen parhaaksi.

Kovaltshuk on myös parantanut peliään koko ajan. Ensimmäiset pari matsia meni totutellessa rytmiin ja sen jälkeen on näyttänyt että vauhti ja nälkä vaan kasvaa. Kevään menestys ei tule jäämään kiinni ainakaan Iljan motivaatiosta ja voittamisen halusta. Niitä löytyy.

Mutta toiseen aiheeseen..

Langenbrunnerin ympärillä pyörinyt huhumylly on saatu päätökseen. Jamie aloitti siis mykkäkoulun medialle Carolina-matsin alla ja piti sitä eiliseen asti. Syynä oli se, ettei hän päässyt kokoonpanoon Carolinaa vastaan, mutta joutui silti matkustamaan joukkueen mukana. Langenbrunner olisi halunnut pelata Canes-ottelun jolloin kasaan olisi tullut kaikki 82 ottelua kaudessa. Lemaire päätti kuitenkin lepuuttaa kapteeniaan ennen kevään pelejä. Tästä Jamie ei oikein tykännyt ja ainoat kommentit medialle parina päivänä olivat "no comments".

Omaan silmään tuo vaikuttaa aika lapselliselta käytökseltä joukkueen kapteenilta ja vielä tässä vaiheessa kautta. Lemaire haluaa joukkueen parasta ja Langenbrunnerin pitäisi tämä tietää. Sen sijaan hän alkaa kiukuttelemaan koska ei itse saa pelattua kaikkia runkosarjan pelejä. Henkilökohtaiset asiat siis menivät joukkueen edun edelle.

Lemaire ja Langenbrunner eivät ole ilmeisesti asiasta keskenään juurikaan keskustelleet, mutta pitää toivoa ettei tämä asia ala hiertämään heidän välejä. Toisaalta, kyseessä on kaksi rautaista ammattilaista, joten tuskin tarvitsee asian suhteen pelätä. Langenbrunnerkin on yleensä keväisin ollut joukkueen tärkeimpiä kavereita ja samaa on syytä odottaa tälläkin kaudella. Langenbrunnerin pitää vain unohtaa yksi Carolina-peli ja keskittyä tärkeämpiin asioihin.

 

[Saxon-747]

Jatkosopimuksen tekemisestä on ehdottomasti liian aikaista puhua eikä julkisuudessa ainakaan nähdä mitään muuta kuin kohteliasta hymistelyä ja kiertelyä asian ympärillä. Pelataan nyt tämä kausi alta pois ja katsellaan sitten, mitä Lamoriellon toimistossa tapahtuu, ja kuinka suuren tarjouksen Slats heittää kehiin, muhahahahahahaaaa.

Sovsprtin haastattelussa Kovy ainakin ilmotti että ei harkitse eikä neuvottele minkäänlaisista sopimuksista niin kauan kun kausi on Devilsin osalta käynissä.

 

[dali]

Langs ei ole viime aikoina pelannut kovinkaan hyvin odotuksiin nähden. Tiedossa on, että hänellä on ollut selkävaivoja aiemmin tällä kaudella ja hän on jättänyt niiden vuoksi treenejä väliin, mutta Canes-ottelu oli ensimmäinen ottelu, jonka hän huilasi. Jotain erimielisyyksiä on voinut olla ehkä sen suhteen, tarvitseeko Langs lepoa vai ei, mutta totuus taitaa jäänee joukkueen sisälle.

Mitä tulee tuohon Langenbrunnerin julkiseen äksyilyyn, niin tämä ei ole mitenkään uutta häneltä. Ehkä homma paisui turhan isoksi myrskyksi vesilasissa, kun Langsin perttisalolaismaiset no comment -jutut nostettiin framille. Kyllähän Gulittin ja Cheren pitäisi tietää varsin hyvin, että Langs on seitsemästä kääpiöstä Jörö.

Toisaalta ehkä tämä episodi sytyttää Langenbrunnerinkin parempaan iskuun, koska sitä tämä joukkue totta vie kapteeniltaan tarvitsee.

Langsin oma näkemys asiasta

Devils jatkaa pelaajiensa lepuuttamista. Andy Greene huilaa tämän pelin ajan, kun taas Mottau palaa pelaavaan kokoonpanoon. Vladimir Zharkov on myös sivussa ja Pandolfo pelaa. Elias ja Parise huilivat eiliset treenit, mutta he pelaavat normaaliin tapaan Panthersia vastaan.

Lemaire sumplii vielä muidenkin lepovuorojen antamista, mutta päätökset tehdään sen mukaan, mikä on Devilsin tilanne ennen viimeisiä otteluita viikonvaihteessa. Linkki

Parise ei kaipaa huilia

Muuta pientä:

- Lou Lamoriello kertoo, että Andrew Peters on saanut luvan palata harjoituksiin. Silmävamma ei siis onneksi jättänyt mitään pysyvää haittaa.

- Patrik Elias on Devilsin ehdokas Bill Masterton -palkinnon saajaksi.

- Pat Burns joutui sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi, mutta on jo päässyt kotihoitoon.

 

[expertti]

Jaahans. Mielenkiintoiselta näyttää viivan seutu. Kakkosijalla vastaan asettuu joku nelikosta Canadiens, Flyers, Bruins tai Rangers. Nelossijalla vastaan luistelisi Ottawa.

Kauden keskinäisiä kun tiirailee niin Ottawa maistuisi ja sen vastaan saaminen on omissa käsissä. Noista muista Habs on ainoa josta on runkosarjan perusteella selkeä yliote, lisäksi Marty pelaa aina hyvin kotikaupungin jengiä vastaan.

Mitä mieltä, nähdäänkö taktikointia?

 

[dali]

Jaahans. Mielenkiintoiselta näyttää viivan seutu. Kakkosijalla vastaan asettuu joku nelikosta Canadiens, Flyers, Bruins tai Rangers. Nelossijalla vastaan luistelisi Ottawa.

Kauden keskinäisiä kun tiirailee niin Ottawa maistuisi ja sen vastaan saaminen on omissa käsissä. Noista muista Habs on ainoa josta on runkosarjan perusteella selkeä yliote, lisäksi Marty pelaa aina hyvin kotikaupungin jengiä vastaan.

Mitä mieltä, nähdäänkö taktikointia?

En usko, että mitään taktikointia nähdään ainakaan Devilsin osalta, jos sellaiseksi ei lasketa avainpelaajien mahdollisia huilivuoroja, jotka tosin riippuvat sarjatilanteesta tämän illan jälkeen. Tappio Floridassa mutkisti asioita, koska voitto siellä olisi todennäköisesti mahdollistanut esimerkiksi Brodeurin, Eliaksen ja Whiten huilipäivän huomenna sunnuntaina.

Devilsin tavoittelemat playoffien kotietu ja divisioonan voitto ovat ihan arvokkaita saavutuksia, vaikkeivät ne sinänsä takaa yhtään mitään tasaisessa konferenssissa. Sen vuoksi myöskään sopivan sijoituksen hakeminen ei tuo samanlaista autuutta kuin rallipoluilla.

Lemairen näkemys asiasta

Isles vastassa ensimmäisenä kauden viimeisessä selästä selkään -sarjassa. Devilsin pitäisi kaiken järjen mukaan hoitaa kaksi pistettä kotiin, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun Islanders tärvelee ne suunnitelmat.

 

[dali]

Viime yön ottelut menivät Devilsin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Joukkue sai vaivattoman voiton Islesistä ja Thrashers puolestaan vei pisteet Penguinsilta. Näin Devils varmisti itselleen vähintään kolmossijan konferenssissa ja jälleen yhden Atlantin divisoonan voiton.

Isles-ottelu ei jättänyt paljon seliteltävää. Martinien, Martineiden, Marttyyrien (?) taistelussa Biron oli se huonompi ja hänen avustuksellaan lukemista tuli näin rumat. Devils sai tehoja laajalta rintamalta, sillä peräti kuusi pelaajaa sai nimensä maalintekijöiden listalle.

Saa nähdä, miten Lemaire aikoo toimia tämän illan kokoonpanon kanssa. Hän on julkisesti puhunut siitä, miten tärkeää olisi saada huilia tietyille avainpelaajille. Illan joukkue Sabresia vastaan voikin olla hieman erinäköinen kuin esimerkiksi viime yönä. Devilsille riittää pistekin varmistamaan kakkossijan konferenssissa. Tarkempaa ennakkoa voisi koettaa vääntää illemmalla, ehkä.

edit piaf. Devilsin farmijoukkue Lowell varmisti myös paikkansa pudotuspeleissä voittamalla Portlandin viime yönä. Pudotuspelitaival ei tosin ala onnellisten tähtien alla, koska vastaan asettuu melko vahva Hershey. Kausi on kuitenkin jo nyt onnistunut ja pudotuspelipaikka on mojova piristysruiske vuosikausia AHL:n pohjamudissa rämpineelle Devils-farmille.

 

[dali]

Devils-Sabres-ennakointia

Kaikessa hiljaisuudessa ja historiallisten sankaritekojensa ohessa Marty Brodeur on voittanut käytännössä varmasti tämän kauden Jennings trophyn. Ennen viimeistä ottelua Devils on päästänyt 185 maalia ja toisena oleva Bruins 191, kun otetaan huomioon Capitalsia vastaan päästetyt kolme osumaa. Edellisen kerran Devils on voittanut Jenningsin kaudella 2002-2003. Tuolloin joukkue päästi sangen niukat 166 osumaa, joka nyky-NHL:ssä olisi pienoinen ihme.

Kuluvan kauden aiemmat kohtaamiset ovat menneet Sabresille voitoin 2-1. Devilsin ainoa voitto on tullut joulukuun 7. päivä, jolloin Brodeur nousi Terry Sawchukin rinnalle kaikkien aikojen nollapelitilastossa. Sabres on voittanut kaksi muuta kohtaamista lukemin 1-4 ja 2-1.

Jacques Lemaire ei antanut Brodeurille lepovuoroa, mutta sen sijaan Colin White lepää tämän ottelun. Jay Pandolfo pelaa ja Pierre-Luc Leblond huilaa. Tämä tietää sitä, että Travis Zajac on ainoa Devils-pelaaja, joka esiintyy kaikissa runkosarjaotteluissa. Illan ketjukoostumuksia ei kuitenkaan parane arvailla, koska Lemaire kuitenkin sekoittaa pakan viimeistään toisessa erässä.

Ottelun panoksena on siis Itäisen konferenssin toinen sija ja kenties pidempi kotietu. edit. Siellä on Lalime maalissa. Laiska, faktoja tarkistamaton keskustelupalstajäsen oli väärässä, kuten niin usein ennenkin.

Muutenkaan luvassa on tuskin mitään maalijuhlaa, vaan kahden hyvin puolustavan joukkueen kohtaaminen. Toiveissa olisi kuitenkin vauhtia ja yritystä, koska molemmat joukkueet siihen pystyvät. Will this game go where Jimmy Hoffa is?

Gulittin blogista otteluennakkoa, silvuplee.

 

[dali]

Kauden viimeinen runkosarjaottelu ei kohonnut suurten jääkiekkonäytösten joukkoon. Devils oli hieman yritteliäämpi ja voitti lopulta 2-1 ja nappasi toisen sijan konferenssissa. Samalla varmistui Martyn viides Jennings-palkinto. Tällä kaudella Devilsiln verkkoon tehtiin vain 186 maalia.

Devilsistä maalinteossa kunnostautuivat Travis Zajac ja tyhjiin voittomaalin sivaltanut Jamie Langenbrunner. Sabresin ainoan osuman suti sisään Tomas Vanek.

Langsin maali tarjosi halvat naurut kaikessa surkuhupaisuudessaan: Lindy Ruff päätti kutsua Lalimen pois maaliltaan vain 15 sekuntia ennen loppua, ja kun tämä tovin emmittyään lähti kohti penkkiä, hän törmäsi tuomarin kanssa eikä Sabres saanut ylimääräistä kenttäpelaajaa kehiin, koska maalivahti rötkötti ketarat levällään jäässä. Sen sijaan Devils pääsi tekemään vastahyökkäyksestä todella helpon maalin tyhjiin. Tämä oli murheellinen lopetus Lalimen ottelulle, koska hän pelasi muutoin vakuuttavasti.

Sabres-leirille jäi varmasti paljon hampaankoloon ottelun lopusta, koska joukkue sai kaksi jäähyä aivan kolmannen erän lopussa. Mike Grierin saama huitomisjäähy oli kyseenalainen, koska hän ei varsinaisesti kovin pahaa jälkeä saanut aikaan kopautettuuan pari kertaa Kovaltshukin mailaa ja yrittäessään estää venäläisen pääsyä vetopaikkaan.

Ottelun jälkitunnelmia Gulittin blogista

Toinen sija tiesi sitä, että pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu Philadelphia Flyers. Tästä sarjasta hölistään enemmän siihen varatussa ketjussa.

Tuossa edellä kirjoittelin taas kerran höpöjä. Lowell ei pelaa AHL:n pudotuspelien avauskierroksella Hersheytä vastaan, vaan Worcester Sharksia vastaan. Jos Lowell olisi hävinnyt viimeisen ottelunsa varsinaisella peliajalla, tällöin vastaan olisi tullut haiden sijasta karhut.

 

[dali]

Devilsin farmiseura Lowell aloitti oman pudotuspeliurakkansa iloisella 2-3-vierasvoitolla Worcesterista. Voiton takuumiehinä häärivät 34 kertaa torjunut Mike McKenna ja tehot 1+2 napsinut Alexander Vasjunov. Tämä oli samalla myös Lowell Devilsin lyhyehkön historian ensimmäinen playoff-voitto.

 

[expertti]

Jaahans. Mielenkiintoiselta näyttää viivan seutu. Kakkosijalla vastaan asettuu joku nelikosta Canadiens, Flyers, Bruins tai Rangers. Nelossijalla vastaan luistelisi Ottawa.

Kauden keskinäisiä kun tiirailee niin Ottawa maistuisi ja sen vastaan saaminen on omissa käsissä. Noista muista Habs on ainoa josta on runkosarjan perusteella selkeä yliote, lisäksi Marty pelaa aina hyvin kotikaupungin jengiä vastaan.

Mitä mieltä, nähdäänkö taktikointia?

Niinhän siinä sitten kävi kun pelkäsin. Ottawaa vastaan olisi ehkä ollut saumat. Ja itsensä olisi heitä vastaan voitu hoitaa.

 

[anatsu]

Mitenkäs teidän varauksen kanssa nyt sitten? Onko se vuorolla 22? Kun todennäköisesti Devils on korkeimmalta runkosarjasijalta ekalla kierroksella tipahtanut joukkue, jos ei sitten Chicago kusase Nashvilleä vastaan.

 

[dali]

Tämän kauden mahalaskun myötä voidaan huoletta lopettaa puheet Devilsistä kestomenestyjänä. Viime yön farssi päätti jo neljännen kerran peräkkäin Devilsin playoff-tien kotijäällä runkosarjassa huonommin sijoittunutta joukkuetta vastaan. Työsulkukauden jälkeen Devils ei ole kertaakaan päässyt toista kierrosta pidemmälle ja kolmena viime vuonna matka on tyssännyt heti ensimmäisellä kierroksella. Kevään 2008 sarja Rangersia ja tämänkertainen nyhjäys Flyersia vastaan olivat alusta loppuun farsseja ja kevään 2009 Canes-tappio nyt oli ihan oma lukunsa, kun omissa käsissä ollut voitto luovutetaan vastustajalle seitsemännen ottelun viimeisten 90 sekunnin aikana.

Tämä(kin) kausi osoitti jälleen sen, että Lou Lamoriellon on vaihdettava strategiaansa joukkueen rakentamisessa, jos joukkue todella haluaa edes jossain vaiheessa todella taistella Stanley cupista. Ilja Kovaltshukin hankinta oli iloinen poikkeus pelaajahankintojen jatkumoon, jossa muut tulokkaat ovat olleet tasoa robniedermayer, niclashävelid ja martinskoula. Onhan Lou ja David Conten poppoo toki onnistunut löytämään muutamia mainioita pelaajia viimeisten vuosien aikana kuten Dainius Zubruksen, Brendan Shanahanin ja Andy Greenen. Aukot kokoonpanossa ovat ilmiselviä, lehmänmentäviä repeämiä, joita sitten on paikattu milloin milläkin väliaikaisratkaisulla, kuten siirtämällä Patrik Elias laidasta keskelle ja hankkimalla Rob Niedermayer kolmossentteriksi.

Jacques Lemairen paluu herätti ristiriitaisia tunteita, mutta hän näytti alkukaudesta olevan mies paikallaan. Lemairen johdolla Devils pystyi voittamaan tukun tiukkoja otteluita - myös sellaisia, joissa se oli altavastaajana. Lemairen ja Tremblayn valmennustiimi näytti nerokkaalta, sillä olihan joukkue todella pahasti rampana avainmiesten pahojen loukkaantumisten vuoksi. Sitten joukkue tuli terveeksi, vuosi 2009 vaihdettiin 2010:ksi ja pelivire taisi jäädä vanhan vuoden puolelle. Pinnalle pullahtivat pelilliset ongelmat, jotka lopulta kai kumuloituivat nähdyn kaltaiseksi räpellykseksi pudotuspeleissä. Lemaire ei pystynyt kääntämään joukkueensa kurssia, ei vaikka hän peluutti kaikkia kaikkien kanssa ja penkitti milloin kenetkin. Ehkä ongelma oli juuri tässä, ettei pelaajien välisiä kemioita juuri päässyt syntymään, kun Lemaire hajotti ketjut vähintään kerran ottelussa.

Ei liene sattumaa, että Devilsin pelilliset ongelmat alkoivat nousta pintaan siinä vaiheessa, kun kisa playoff-paikoista alkoi kiristyä ennen olympiataukoa. Syyskierroksella Devilsin ei edes aina tarvinnut laittaa itseään likoon kahden pisteen saamiseksi. Lemairen pelisysteemi, tai mikä tuo sekasikiö sitten olikaan, osoittautui tehottomaksi ahnaasti karvaavia, taistelevia joukkueita vastaan. Joukkue yritti pelata hyökkäyssuuntaan ensisijaisesti pitkillä avauksilla, jotka kerta toisensa jälkeen poimittiin pois. Samoin Lemaire koetti saada kaikki ketjut pelaamaan samalla tavalla, vaikka pelaajien vahvuudet ovat tyystin erilaisia. Roikkusyötöt olisivat enemmänkin kolmos-nelosketjujen heiniä, kun taas kahdessa ensimmäisessä ketjussa oli riittämiin taitoa vaikka kuljettaa kiekko oman maalin takaa hyökkäysalueelle.

Brent Sutteria ei sinänsä ole tippaakaan ikävä, mutta hänen aikanaan Devils sentään karvasi systemaattisesti, aggressiivisesti ja pyrki pitämään kiekkoa hallussaan. Lemairen aikana joukkue oli aggressiivinen vain ajoittain ja tyytyi lopun aikaa seisoskelemaan kuin olisi ollut vuosi 1998 ja pelit olisi voitu voittaa lukemin 2-1. Lopulta Devils pystyi tilastollisesti erinomaiseen suoritukseen, kun se voitti oman divisioonansa 103 pisteellä ja lähti pudotuspeleihin Idän kakkosena. Kauden alla realismia oli pudotuspelipaikka ja sijat 4-6. No, ehkä Devils lopulta oli juuri tuollainen keskikastin joukkue valeasussa.

Perustellusti voidaan myös todeta, että Devilsillä on sisäinen johtajuusongelma. Jos Lemaire ei saanut pelillistä ilmettä oikeamaan, äksyilevä Jamie Langenbrunner ei myöskään auttanut joukkueen tunnelman ylläpitämisessä. Kauden loppua kohden mentäessä Langs taantui tavalliseksi kuolevaiseksi ja katosi kuvasta pudotuspeleissä. Hänen tietään seurasi liian moni, Eliaksen, Zajacin ja Clarksonin johdolla. Kokeneella rungolla on periaatteessa hyvät puolensa, sillä toimiessaan konkarit pystyvät johdattamaan porukkaa esimerkillään. Devilsissä on aika jatkaa tuuletusta, joka alkoi Maddenin, Giontan ja Holikin poistumisilla. Itse näkisin, että Langebrunnerille tekisi hyvää vaihtaa maisemaa tai ainakin luopua kapteenin C:stä Parisen hyväksi, koska tämä on todellinen pelillinen johtaja ja kasvot ulospäin. Jotain joukkueen halvaantumisesta kertoo, ettei se syttynyt edes Lamoriellon avautumisen myötä - Se tietää kyllä myös sitä, että joukko Devils-uria tulee päätökseensä.

Hyvää tällä kaudella oli ehdottomasti se, että ensimmäistä kertaa vuosiin Devils ajoi sisään nuoria pelaajia, vaikka loppukaudesta nuorisoa ei juuri pelaavassa kokoonpanossa esiintynyt. Mark Fraserin, Vladimir Zharkovin, Matt Halischukin, Nicklas Bergforsin ja Nick Palmierin esimerkki toivon mukaan johtaa siihen, että nuoret saavat jatkossakin enemmän vastuuta eikä heitä syrjäytetä jonkin uuden Rob Niedermayerin hyväksi.

Tietenkään joukkue ei tehnyt kaukalossakaan ihan kaikkea väärin, vaikka nokankoputtamista jäi erityisesti hyökkäyspään ratkaisuista ja ylivoimapelaamisesta. Brodeur rikkoi jälleen tukun NHL:n ennätyksiä ja nappasi hyvän kauden päätteeksi jälleen yhden Jennings-palkinnon. Toisaalta tämä kertoo myös siitä, että puolustuspelaaminenkin on toiminut, vaikka loppukaudesta duunarimiehet palasivat tasolleen ja näyttivät hyvin kuolevaisilta.

Yksilöistä on syytä mainita se, miten Travis Zajac nousi runkosarjassa jälleen uudelle tasolle pelaajana tehden hyvät tehot ja ollen puolustuspäässä erinomainen. Andy Greene puolestaan on tämän kauden tuhkimotarina. Kauden alla spekuloitiin, pääseekö Greene vai Cory Murphy pelaavaan kokoonpanoon. Lokakuun puolivälissä ei ollut enää epäselvää, että pelipaikka kuuluu Greenelle. Ilman häntä Devilsin pakiston kiekollinen peli olisi ollut aivan hirveää varsinkin Martinin loukkaantumisen aikana. Greene on todellinen ryöstö, sillä hän pelaa pikkurahoilla vielä ensi kaudellakin.

Ilja Kovaltshuk oli hyvä piristysruiske tähän joukkueeseen. Kovy kehittyi parissa kuukaudessa silminnähden kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi kuin koskaan Thrashersissa. Kovien, vai kovyjen, paineiden alla Ilja ei saanut parasta itsestään irti kuin ajoittain. Hänellä on vielä paljon tekemistä siinä, että hän oppii paremmin hyödyntämään myös ketjukaverinsa ja sisäistämään sen, ettei juuri hänen tarvitse ratkaista jokaisessa vaihdossa peliä joukkueelleen. Tällä tavoin paineetkin hellittäisivät ja hän saisi huikean potentiaalinsa paremmin kanavoitua oikeisiin asioihin.

Jatkakaa.

Pelaajakohtaiset loppuarviot sitten tuonnempana.

 

[Lauri]

Kaudesta muodostuikin yllättäen (ainakin itselleni) täysin pannukakku. Vaikka Devilsillä oli kovia ongelmia runkosarjan toisella puoliskolla, niin pidin sitä vain normaalina "herkistelynä" ennen kovaa playoff-kevättä. Olihan joukkueessa konkareita, joiden pitäisi tietää miten pelejä voitetaan (Elias, Langenbrunner, Rolston, Niedermayer, White, Brodeur jne)

Hyökkäyspäässä taitoa oli muutenkin enemmän kuin viime vuosina on totuttu, kun kentällä häärivät jo luotettavat pistenikkarit Parise, Zajac ja Kovaltshuk. Puolustus oli nimellisesti varsin keskinkertainen, mutta sekin oli runkosarjassa toiminut Martyn kanssa yllättävän hyvin.

Mikä sitten meni vikaan? Miksi Devils ei onnistunut tekemään viidessä pudotuspelissä kuin 9 maalia? Tästäkin kun poistaa tuon voitto-ottelun 5 maalia, niin saldoksi jää neljässä hävityssä pelissä tehdyt 4 maalia. Missä olivat ne pelaajat joiden piti tätä joukkuetta kantaa? Elias ja Rolston pelasivat yhdet hyvät ottelut, Langenbrunner ja Niedermayer ei yhtään. Melko helposti pystyy nimeämään joukkueen alisuorittajat joiden myötävaikutuksella Devils oli ensimmäisenä lomille lähtenyt porukka pudotuspeleissä.

Langenbrunnerin aika kapteenina on ainakin tullut tiensä päähän, se on toivottavasti huomattu Devils-johtoportaassa. Miehen kiukuttelut loppukaudesta valmentajalle ja munattomat esitykset playoffeissa kruunasivat Jamien osalta kauden. Näillä teoilla pyyhittiin miehen teot runkosarjassa, jossa oli 3.paras pistemies tehoilla 19+42. Jos kauden tärkeimmällä hetkellä alkaa miettimään omia ennätyksiään ja näyttää persettä koko joukkueelle, niin olisi syytä katsoa peiliin ja luovuttaa 'C' pois omakätisesti. Uskon kuitenkin että Jamiella on vielä annettavaa Devilsin organisaatiolle ensi kaudella, joten saisi mun puolesta jatkaa joukkueessa, mutta ilman C-kirjainta rinnassa. Se kuuluu Paholais-sieluiselle Pariselle.

Saapa nähdä, mitä Lou tulee tekemään Kovaltshukin kanssa. Ilja ei ainakaan sortunut missään vaiheessa lepsuiluun, vaan oli joukkueen paras hyökkääjä Zubruksen kanssa Phillya vastaan. Iljalle näytti olevan enemmän Devils-sydäntä kuin useimmilla muilla, jo vuosia organisaatiossa olleilla pelaajilla. Iljasta paistoi halu voittaa, mutta aika vaikeaa se on, kun muut eivät ole samoilla taajuuksilla. Soisin Iljalle ehdottomasti jatkoa, mutta en siihen jaksa uskoa, vaikka Ilja on sanonutkin viihtyneensä erinomaisesti organisaatiossa. Toivotaan, toivotaan.

Ensi kaudelle on puolustukseen hankittava ainakin se yksi laatupakki. Tällä kaudella se oli Skoula, toivottavasti ensi kaudella jotain suurempaa. Tuolla nykyisellä pakistolla ei kuuhun mennä kun tasokaan ei varmaan pahemmin ensi kaudella nouse kuin ehkä Greenellä ja Fraserilla. Mike Mottau ja Martin Skoula on nähty, pois vaan. Salvador pelasi mukiinmenevän runkosarjan ja pärjäisi varmasti ensi kaudella 3.parissa. Colin Whitelle on aina tilaa mun Devilsissä. Eli se yksi kaveri ykköspariin Martinin kaveriksi olisi tilauksessa.

Mutta ehkä noita ensi kauden kuvioita on syytä pohtia tarkemmin sitten aikanaan ensi kauden ketjussa. Mitään sen kummempaa analyysiä ei pysty tässä vaiheessa tekemään, katsotaan sitten kesällä kun on saanut ajatuksia kasaan paremmin tuosta joukkueesta. Tällä hetkellä on liian kova pettymys-tila, jotta voisi realistisesti arvioida pelaajien käyttökelpoisuutta jatkossa.

Ei muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä.

 

[dali]

Kauden viimeinen mediapaketti

Lou Lamoriello kommentoi kauden päätöstunnelmia.

Merkittävin uutinen on, että Jacques Lemaire jatkaa valmentajana eli Lou ei ole julkisesti näyttänyt hänelle ovea. Tosin Lemairen aseettomuus pudotuspeleissä teki hänen jatkonsa jokseenkin erikoiseksi ratkaisuksi. Ehkä Lemaire vetää itse johtopäätökset ja kotvan kuluttua saadaan uutinen, että Lemairen sopimus on purettu yhteisymmärryksessä.

Virsi on kuultu moneen kertaan aiemmin: Tulos ei ollut tyydyttävä, mutta en ole pettynyt joukkueen asenteeseen ja yrittämiseen. Johtajuusongelmaa ei myöskään ole, vaan Jamie Langenbrunner on esimerkillinen kapteeni.

Lou aikoo myös tehdä parhaansa, että Ilja Kovaltshuk ja Paul Martin saadaan pidettyä joukkueessa myös tulevalla kaudella. Hän toteaa myös, että joukkueessa nähdään joitain muutoksia. Olisi yllätys, jos näin ei olisi.

Niinpä niin, mistähän se sitten kiikastaa, jos joukkue ei syty edes selkä seinää vasten yrittämään parastaan? Annetaanko mehupojalle ja luistintenhuoltajalle potkut, kun herkät mahat menivät sekaisin liian vahvasta urheilujuomasta ja hokkarin profiili oli millin vinossa?

Ymmärrän toki se, ettei ketään tarvitse nostaa nosturin nokkaan torille kansan pällisteltäväksi, vaan joukkueen sisäiset ongelmat ratkotaan asianosaisten kesken. Silti kuilu Loun kommenttien ja karun todellisuuden välillä on jokseenkin ammottava.

Toisaalta Lou sanoi arvioivansa joukkueen osaset uudelleen, kunhan hän puhuu joukkueen omistajaportaan ja valmennusjohdon kanssa.

Tässä vielä pelaajien kommentteja pettymykseen päättyneestä kaudesta.

Jatkosopimus sopii Kovaltshukille