Devils on hankkinut Parisen ja Salmelan maaleilla on johtoaseman, toinen erätauko häämöttää ja taskussa on vakaa 0-2-johto. Devils pitää lankoja käsissään - Puolustuspeli toimii hyvin eikä Flyers pääse kuin yksittäisiin tekopaikkoihin. Kaikki tämä puhalletaan pois puolessatoista minuutissa, kun Devils jälleen kerran jäätyi ja antoi Flyersin tulla rinnalle ja oikeastaan puoli maalia edelle. Tuloksena taas yksi omiin virheisiin menetetty ottelu ja jo viides perättäinen häviö vieraskentällä.
Flyersin kolmesta maalista kaksi tuli Devilsin virheistä, joka on ollut viime viikkojen vallitseva trendi.
Carterin tekemää 2-2-tasoitusmaalia edelsi Colin Whiten yli-innokas nousu hyökkäykseen. Devils ei saanut kiekkoa kunnolla Flyersin alueelle, Pronger haistoi tilanteen hyvin ja antoi mainion avaussyötön. Mottau jäi yksin kahta Flyers-hyökkääjä vastaan. Mottau ei tilanteessa peittänyt kunnolla syöttöä eikä myöskään vetoa. Näin Hartnell pääsi liian vapaasti syöttämään Carterille tyhjän maalin. Flyers-kaksikolta tämä oli vastaavasti mallisuoritus ylivoimahyökkäyksen päättämisestä.
Ylivoimalla syntyneessä voittomaalissa Devils-nelikko unohtaa Mike Richardsin vapaaksi maalin eteen neliön keskelle. Timosen hieno syöttö tavoittaa Flyers-kapteenin ja tällä on helppo työ nostaa kiekko maalin kattoon. Iso miinus maalista kuuluu alivoiman pakkiparille White-Mottau, sillä kumpikaan ei ottanut maalinedustaa haltuunsa. Jay Pandolfokin tyytyi katselemaan metrin verran Richardsin takaa, mitä tämä oikein aikoo.
Jostain syystä aina samat nimet Mottau ja Pandolfo nousevat esille, kun vastustaja rankaisee virheistä.
Devilsin peruspelaaminen on parin viime ottelun myötä noussut lähemmäksi joulukuun lopun tasoa, mutta joukkue ei todellakaan pelaa rennosti. Maalinteko on yhtä tuskaa ja jokainen koettaa vuorollaan ratkaista omin voimin ottelun eikä siitä tule yhtään mitään. Kaipaisin vielä enemmän suoraviivaista peruspelaamista ja vanhanajan räkämaaleja henkeä nostattamaan. Näin pahoista maalinteko-ongelmista kärsivän joukkueen ei kannata neppailla.
Joukkueessa on kuitenkin todella paljon potentiaalia, kunhan energia suuntautuu oikeisiin asioihin ja viimeisetkin loukkaantuneet runkopelaajat saadaan takaisin riveihin. Kuten todettua, Paul Martinin paluu vähentää merkittävästi kuormaa kaikilta muilta pakeilta ja osa ongelmista ratkeaa yksin sillä, ettei Mottaun kaltaisten duunareiden tarvitse alati pelata vastustajan parhaita voimia vastaan.
Olympiatauko ei tule yhtään liian aikaisin. Devils saa tauon aikana Martinin ja Clarksonin takaisin ja ylipeluutetut duunarit, kuten Niedermayer, Mottau ja Pandolfo saavat ladata akkujaan.
Toivottavasti Devilsin valmennus työskentelee mahdollisimman paljon pakkien kanssa ja keskittyy erityisesti pelin avaamiseen ja/tai turvallisten purkujen antamiseen. Huonoista avaussyötöistä johtuvat toistuvat kiekonmenetykset maksavat maaleja ja johtavat vähintään toistuvaan paineeseen omalla alueella.
Ylivoimapelaamisen veivaamiseen ei jää hirveän paljon aikaa, koska kaikki avainnimet Zajacia, Rolstonia ja Greeneä (sekä Martinia) lukuunottamatta ovat edustamassa maitaan Olympialaisissa.
Carterin taklauksesta sen verran, että se oli suorituksena sääntöjenmukainen. Siitä voidaan keskustella, olisiko Carter voinut jättää ajamatta tuossa tilanteessa, jossa Salmela ei näe häntä, eikä pysty ottamaan taklausta vastaan. Carter tuskin haistoi verta kuola suupielistä valuen, vaan halusi ajaa vastustajan pystyyn. Videoltahan tätä voidaan veivata uudelleen ja uudelleen ja olla jälkiviisaita. Carter teki ratkaisunsa siinä hetkessä ja tällä kertaa niitti osui sen verran pahasti puun takaa, että Salmela retkahti holtittomasti jäähän ja loukkasi itseään.
Salmela sai ilmeisesti aivotärähdyksen ja kärsi taklauksen jälkeen (ymmärrettävästi) muistikatkoksesta. Lisäksi hän sai ison haavan kasvoihinsa visiirin viillettyä nenän auki ja hänen kaatuessa jäähän alahampaat kärsivät vaurioita.
Otteluraportteja:
Bergen Recordin raportti
Ylivoima yskii
Kovylla apina selässään?
Salmela tutkimuksiin tänään