New Jersey Devils 2009 - 2010

[dali]

Kauden 2009-2010 loppuarvosanat, osa 1

Tässä viimeiset pelaaja-arviot tältä kaudelta. Neljännet väliarviot jäivät tekemättä, mutta olkoot tekemättä. En liitä mukaan tilastoja, koska ne voi halutessaan katsoa vaikka NHL:n sivuilta. Arvioissa on otettu huomioon kauden kokonaiskuva, pelaajan merkitys joukkueelle ja odotusarvot suorituksesta. Sen vuoksi henkilökohtaisissa arvioissa ei näy montaa ala-arvoista arvosanaa, koska suuri osa kaudesta meni kuitenkin iloisissa merkeissä.

Arvioista puuttuvat kourallisen pelejä pelanneet pelaajat kuten Anssi Salmela, Matt Corrente ja Nick Palmieri. Arvioista puuttuvat myös kesken kautta poistuneet nimet Oduya, Bergfors ja Pikkarainen.

Maalivahdit

Martin Brodeur

Marty pelasi taas kerran hirvittäviä määriä eikä paljoa ailahdellut. Tuloksena oli jälleen yksi Vezina-ehdokkuus ja Jenngins-palkinto. Marty vei NHL:n ennätyksiä jälleen uudelle tasolle. Merkittävimpiä saavutuksia olivat luonnollisesti Terry Sawchukin nollapeliennätyksen rikkominen ja 600 runkosarjavoiton haamurajan ylittäminen. Pudotuspeleissä Marty ei pystynyt kantamaan joukkuetta hartioillaan. Hän pelasi ihan hyvin, mutta se ei riittänyt pysäyttämään Flyersia, joka sai mellastaa liian vapaasti hänen edessään. 9-

Yann Danis

Danis´n rooli oli erittäin epäkiitollinen kuten Devilsin kakkosveskareilla keskimäärin ja sen vuoksi arvosanan antaminen on vähän siinä ja siinä. Peliaikaa tuli vain yksittäisissä otteluissa ja usein vain parin erän verran, kun Marty oli vedetty maalilta pois. Ollessaan maalilla torjui ihan mallikkaasti ja edullisen jatkosopimuksen arvoisesti. 8-

Puolustajat

Mark Fraser

Fraserille aukesi paikka puolustuksessa syksyn loukkaantumissuman aikana. Hän otti paikkansa kolmosparissa ja näytti pian, että kuuluu ehdottomasti NHL:ään. Fraserilta nähtiin perusvarmaa luutimista maalin edessä ja tormakkaa fyysisyyttä laitakahinoissa. Pudotuspeleissä Fraser joutui pulaan ja löysi itsensä pian pelaavan kokoonpanon ulkopuolelta. Kokonaisuutana Fraserin rookie-kausi oli mukiinmenevä. 7½

Colin White

Kuten Lauri totesi yllä: Colin Whitelle on aina tilaa minun Devilsissäni.Esiintyi White miten tahansa, hänestä täytyy olla ylpeä. Silmävamma haittaa tietenkin pelaamista, mutta White on sopeutunut ja pelaa illasta toiseen isoja minuutteja. Yhteispeli Mottaun kanssa ei sujunut mitenkään duurivoittoisesti. Herkempi olisi todennut Mottaulle: Another fine mess you´ve got me into. Alivoimapelaamisessa White on todellinen ekspertti ja siivoa maalinedustan todella mallikkaasti. Ilman todella laadukasta pakkiparia Colin Whiten aika kahdessa ensimmäisessä parissa alkaa tosin olla ohi, koska hän ei enää tahdo pysyä luistelussa mukana. Hänelle sopisi paremmin rooli kolmosparissa ja alivoiman erikoismiehenä. 8-

Andy Greene

Kauden positiivisin yllättäjä, ehdottomasti. Greenen piti olla täytemies, mutta hän ottikin paikan ykkösparista. Hän kehittyi valtavin harppauksin kauden mittaan ja innokkaimmat olivat tyrkyttämässä häntä olympiajoukkueeseenkin, jonne hän ei tietenkään olisi päässyt, koska ei osallistunut leiriryhmän mukana säännöllisiin doping-testeihin. Kauden rasitukset alkoivat näkyä Greenenkin otteissa tammi-helmikuussa, mutta pudotuspeleissä Greene nosti tasoaan merkittävästi ja oli Devilsin paras pakki. 9-

Paul Martin

Martinin kausi oli täydellinen katastrofi. Käsi murtui lokakuussa ja joukkueen lääkäreiden virhearvion vuoksi sairausloma kesti olympiatauon yli, koska huonosti toipunut käsi piti lopulta kuitenkin leikata. Kentällä ollessaan Martin oli oma rauhallinen itsensä ja erottui pakistosta edukseen. Pitkä poissaolo näkyi keväällä pienoisena aristeluna. Samoin Martinilla oli luonnollisesti hieman vaikeuksia päästä rytmiin. 8

Bryce Salvador

Salvo oli perusvarma suorittaja aina siihen saakka, kunnes sai helmikuisessa runkosarjaottelussa Gagnen mailasta kasvoihinsa ja siirtyi käyttämään visiiriä. Ilmeisesti totutteluun meni aikaa, koska Salvon pelistä katosi terävyys ja hän teki yllättävän paljon helppoja virheitä. Pudotuspeleissä jäi niin monen muun tavoin rivimieheksi. 8-

Mike Mottau

Mottau oli tämän kauden pahin pettymys puolustuksessa. Joutui tosin myös liian kovaan paikkaan Martinin loukkaantumisen myötä. Mottau teki kammottavan määrän henkilökohtaisia virheitä, jotka johtivat suoraan maaliin ja toisaalta saattoivat myös pakkipari Colin Whiten liriin. Petrasi loppukaudesta ja otti näkyvämpää roolia myös hyökkäyspäässä. En haluaisi nähdä häntä enää ensi kaudella. 6-

Martin Skoula

Tshekki hankittiin siirtorajalla tuomaan lisää leveyttä pakistoon. Pelasi tasollaan eikä oikeastaan säväyttänyt suuntaan tai toiseen. Yhteispeli Paul Martinin kanssa toimi ihan hyvin. Teki muutamia pahoja virheitä, mutta pääsääntöisesti pelasi perushyvää kiekkoa. 7

 

[dali]

Loppuarvosanat, osa 2

Hyökkääjät

Dainius Zubrus

Oli todella suuri sääli, että liettualaisen kolossin kausi jäi torsoksi. Kaukalossa ollessaan hän pelasi uransa parasta kiekkoa. Mihin tahansa rooliin hänet asetettiinkin, ketjun peli parani välittömästi Zubrusin myötä. Pudotuspeleissä Zubrus oli Devilsin johtava hyökkääjä ja niitä harvoja, jotka todella laittoivat itsensä likoon. Onneksi Zubes on vielä ainakin kolme kautta ilonamme ja toivottavasti osana kapteenistoa, sillä häntä esimerkillisempää pelaajaa saa tästä joukkueesta hakea. 9+

Zach Parise

Parisen otteet ailahtelivat läpi kauden ja hän kärsi pitkästä maalittomasta putkesta. Tosin Parisen kohdalla ailahtelu tarkoittaa sitä, että hän siirtyy pois scoring at will -moodista pykälää alemmalle tasolle, jossa kiekot eivät vain löydä tietään maaliin. Kuivista kausista huolimatta Parise nakutteli piste per peli -tahtia tehoja ja oli joukkueen paras kenttäpelaaja pitkin kautta. Tehottomuus laskee arvosanaa hieman. 9-

Rod Pelley

Pelleyn rooliksi jäi nelosketjun jämäminuuttien tahkoaminen. Monipuolinen kaveri pystyi pelaamaan sekä keskellä että laidassa. Taklasi hanakasti ja hoiti tonttinsa ihan moitteettomasti. 7

Dean McAmmond

Konkarin otteissa ei ole moitteen sijaa. Mac pelasi isossa ja pienessä roolissa ja teki parhaansa. Sen verran ikä alkoi painaa, ettei kakkosketjuun ollut enää mitään asiaa, vaan oli parhaimmillaan nelosketjussa ja alivoimalla. 7½

Brian Rolston

Lolston, Rawlston, Roflston. Viiden miljoonan mieheksi iso pettymys. Iso palkka pahentaa tilannetta, muutoin Rolston olisi mennyt joukon jatkona. Pelasi syyskaudella varsinkin ajoittain erittäin hyvin ja oli Eliaksen kanssa elementissään. Vastaavasti kulki pitkiä aikoja horroksessa pelaten peruslätkää ehtien kuitenkin 20 kertaa maalintekoon. Fyysisessä pelissä paljon toivomisen varaa. Jos Rolston olisi runkosarjassa esiintynyt samalla tavalla kuin pudotuspeleissä, hänestä tuskin tarvitsisi kirjoittaa poikkipuolista sanaa. Niin ei kuitenkaan käynyt ja Devils maksoi tunnollisesta puolustamisesta ja 20 maalista aivan liikaa. 7-

Jamie Langenbrunner

Kapteeni Langenbrunner pelasi hyvin erikoisen kauden. Tehopisteiden valossa hän oli omalla tasollaan ja pelasihan hän paljon hyviä otteluita. Hän kärsi erilaisista vaivoista ja oli poissa muun muassa selkävamman vuoksi toistuvasti harjoituksista. Kaukalon ulkopuoliset asiat määrittävät Langenbrunnerin kauden kulkua.

Langenbrunnerilla on vaikea persoona eikä hän ole koskaan ollut mikään päivänsäde ja mediahuomiosta nauttiva iloinen jääkiekkolähettiläs. Runkosarjan lopussa nähty episodi, jossa Langs kiukutteli medialle ei ollut mitenkään hyvää toimintaa kapteenilta. Asiahan oli sinänsä pieni eli Lemaire oli lepuuttanut Langsia, mutta hän ei olisi halunnut lähteä Raleighiin joukkueen matkaan, koska ei pelaisi. Epävirallisen tiedon mukaan tunnelma kopissa oli ollut kovin jännittynyt ja kaikki olivat olleet varpaisillaan kapteenin murjottaessa ja tuittuillessa. Äksy Langs on yleensä ollut tarmokas taistelija kaukalossa, mutta hän floppasi todella pahasti Flyers-sarjassa. Hän sai tililleen ainoastaan yhden syöttöpisteen ja oli muutenkin kovin kaukana tasostaan. Langsin kohdalla teen arvostelussa poikkeuksen ja annan kaksi arvosanaa: Runkosarjasta 8 ja playoffeista 5.

Matt Halischuk

Sai syksyn loukkaantumissuman aikana näyttöpaikan. Halischuk osoitti olevansa potentiaalinen kolmosketjun pelaaja, mutta matkaa on vielä kuljettavana. Kiekollisena hän teki paljon huonoja ratkaisuja ja puolustuspelaamisessa muutenkin on hiottavaa. 6+

Ilja Kovaltshuk

Toi aivan hirvittävän määrän taitoa tullessaan. Kovy oli kuitenkin itse pahin vihollisensa, koska hän oli ladannut aivan kammottavat onnistumispaineet itselleen. Hän koetti ratkaista otteluita yksin ja lisäsi tuskaansa puskemalla päätään seinään. Hän kehittyi kuitenkin valtavasti muutamien viikkojen aikana yleispelaajana. Kovyn nähtiin puolustavan nöyrästi ja auttavan joukkuetovereitaan. Yllätyin moneen kertaan positiivisesti juuri siitä, miten hän oli kaikkea muuta kuin tuittupäinen slaavitähti. Toivottavasti Kovaltshuk jatkaa, koska hänellä on vain taivas rajanaan kun häneen saadaan iskostettua joukkuepelaamisen ideologia. Kovylle kuuluu plussaa myös siitä, että hän oli niitä harvoja, jotka todella laittoivat itsensä likoon Flyersia vastaan. 8½

Vladimir Zharkov

Oli eräs kauden ilopillereistä ja loppukaudesta hiipuneen nuorisoliikkeen näkyvimmistä edustajista. Sulavasti liikkuva venäläinen säväytti nopeudellaan ja varsin kypsällä puolustuspelaamisellaan. Maalipaikoissa hän oli toivottoman tehoton eikä saanut aikaan maaliakaan. Zharkovilla on myös vielä tekemistä pelinluvun kanssa. Liian monta kertaa hän ajoi päistikkaa miinaan ja keräili itseään jäästä. Ura loppuu aivotärähdysten myötä lyhyeen, jos hän jatkaa näin. 7+

Travis Zajac

Zajac on kehittynyt kokonaisvaltaiseksi pelaajaksi, jota voi peluuttaa missä tahansa roolissa. Erityisesti hänen hyökkäyspelaamisensa on kohentunut ja hän ei enää kainostele käyttää laukaustaan, jolla tehdään vielä paljon tuhoa. Suotta ei Lemaire kehunut Zajacia joukkueen parhaaksi kokonaisuudeksi pelaajana. Selke-ehdokkuus jäi jostain syystä saamatta, mutta ehtiihän sen ensi kaudella. Pudotuspeleissä Zajac oli sen sijaan paha pettymys jääden Mike Richardsin varjoon ykkössenttereiden kaksintaistossa. 8+

Jay Pandolfo

Pandolfo on niitä pelaajia, joista aika on ajanut ohi nopeasti ja vääjäämättä. Pando ei ole syksyn 2007 loukkaantumisensa jälkeen noussut missään vaiheessa samalle tasolleen, vaan on hidastunut ja sitä myöten hänen hyötynsä joukkueelle on vähentynyt merkittävästi. Nykykunnossaan Pandolfo kuuluu otteidensa puolesta AHL:ään tai 13. hyökkääjäksi. 6-

Rob Niedermayer

Rob Nieds herätti paljon ristiriitoja, kun hänet hankittiin joukkueeseen. Hän aloitti hyvin ja vaikutti olevan mies paikallaan kolmosketjun sentterinä. Kauden mittaan bensa loppui tankista ja mies vajosi mitäänsanomattomaan surffailuun. Asennepuolella usein toivomisen varaa. Kokonaisuutena ei mikään vahva kausi, joskin mukana hyviäkin jaksoja. 6+

Pierre-Luc Letourneau-Leblond

Leblond istui paljon kauden mittaan katsomossa, mutta kentällä ollessaan osoitti olevansa valovuosia edellä Andrew Petersiä. Leblond pystyi hanskaamaan ja hanskaamaan myös nelosketjun laiturin roolin. Jos pysyy terveenä, edessä on hyvä ura. Kävi myös erään tämän kauden parhaimmista tappeluista Cam Janssenia vastaan. Pudotuspeleissä Leblond oli hieman hukassa eikä roolikaan toisaalta ollut kummoinen. 7+

David Clarkson

Clarksonin kausi oli hyvin kaksijakoinen. Hän aloitti erittäin vahvasti ja näytti siltä, että hän rikkoo piste-ennätyksensä jo ennen vuodenvaihdetta. Sitten tuli paha jalkavamma, josta toipuminen vei kuukausia. Loppukaudesta Clarkson etsi virettään ja jäi statistiksi pudotuspeleissä. Clarksonilla on vielä paljon tehtävää viimeistelyn terävyydessä ja kurinalaisuudessa. Hän on kehittynyt tällä saralla paljon, mutta lisämaltti ei ole pahitteeksi. Muutoin hän on erittäin viihdyttävä pelaaja, jota omien on helppo rakastaa ja vastustajien vihata. 7½

Andrew Peters

Hyvä jätkä kopissa ja Kevin Weekesin tehtävän jatkaja yläfemmojen heittäjänä. Kaukalossa hyöty minimaalinen. 5½

Patrik Elias

Eliaksen kausi oli monella tapaa pettymys. Nivusvaivat siirsivät kauden alkua viikoilla eteenpäin ja pelivireen etsiminen vei oman aikansa. Patty oli myös playoffeissa huono. Yksi loistava ottelu ja neljä alle oman tason mennyttä eivät ole sitä Eliasta, jota on totuttu playoffeissa näkemään. Huonon alun ja lopun välissä Elias oli toki yksi joukkueen avainpelaajista, joka piristi erityisesti ylivoimaa ja sai jopa Rolstonin näyttämään hyvältä rinnallaan. Yhteispeli sujui myös Kovaltshukin ja Parisen kanssa, silloin kun Lemaire antoi siihen mahdollisuuden. 7½

 

[dali]

Kauden viimeinen muuta pientä -osio

Devilsin farmijoukkueen Lowellin playoff-taival katkesi heti alkuunsa, kun Worchester Sharks vei sarjan lopulta nimiinsä voitoin 4-1. Joukkueen parhaimmistoa olivat Aleksander Vasjunov, Matt Taormina, Brad Mills ja maalivahti Mike McKenna. Lowellin kausi oli kokonaisuutena erittäin positiivinen, sillä se pääsi pudotuspeleihin, vaikka suuri osa avainpelaajsta oli paikkaamassa emäseuran loukkaantumisia syyskaudella.

John MacLean on tehnyt hyvää työtä joukkueen peräsimessä. Siitä kertoo paitsi playoff-paikka myös se, että ylöskutsutut nuoret ovat olleet valmiita tapauksia kaukaloon ja ovat istuneet kokoonpanoon ongelmitta. Joukkueen tulevaisuus näyttää sangen valoisalta, koska AHL-tasolle ovat valmiina siirtymään muun muassa Alexander Urbom, Brandon Burlon, Adam Henrique ja Harry Young.

Elitserienin finaaleissa taistelevat Jacob Josefson ja Mattias Tedenby saatetaan molemmat nähdä ensi kaudella Pohjois-Amerikassa. Tedenbyn sopimustilanne on auki ja Josefsonilla on suullinen sopimus Djurgårdenin kanssa ensi kaudesta. Devils kuitenkin haluaisi Josefsonin jo ensi kaudeksi rapakon taa ja siirtosopimus puolestaan takaisi Djurgårdenille 1,6 miljoonaa kruunua tästä hyvästä.

Nuorukaisten edesottamuksista voi lukea enemmän Hockeysfuturen arvioista

The Rockin käyttöaste nousee ainakin kahden seuraavan kauden ajaksi, kun New Jersey Nets pelaa omat kotipelinsä siellä, kunnes heidän oma areenansa valmistuu joskus ja muutto Brooklyniin toteutuu - Jos siis on toteutuakseen.

Sitten tuosta uuden kausiketjun perustamisesta. Se on ollut jo puolen vuosikymmenen ajan meikäläisen heiniä ja muutos siihen olisi ihan virkistävää - Ainakin minun mielestäni. Evil? Lauri? Expertti? Anyone?

 

[Evil]

Sitten tuosta uuden kausiketjun perustamisesta. Se on ollut jo puolen vuosikymmenen ajan meikäläisen heiniä ja muutos siihen olisi ihan virkistävää - Ainakin minun mielestäni. Evil? Lauri? Expertti? Anyone?

Miksipä ei, kunhan vitutus hieman hellittää ja pää on selvä.

Kiitokset analyyseistä, once again. Samaa joukkuetta ollaan seurattu, koska en hirveästi ole eri mieltä pelaajaluonnehdinnoista. Mottaun tilalle saisi varmasti samalla rahallakin varmemman kolmosparin pakin, joten hei hei Mike.

Pandolfo: kiitokset yhteisistä vuosista. Jospa huoltopuolelta löytyisi jotain puuhasteltavaa, ellei pelkkä golfinpeluu riitä. Viet kuitenkin paikan Zharkovilta tai Halischukilta tai joltakulta muulta tulevaisuuden jampalta, joten hei hei sinullekin.

Iljan tahtoisin pitää. Mies yllätti kypsillä otteillaan, eikä tuon tason snaippereita ole nähty Pirupaidassa sitten Alexander The Greatin (joka hänkin oli jo ehtoopuolen miehiä meillä piipahtaessaan).

Jos nyt vielä jollekulle sanoisi hei hei, niin Rolstonin lopettamispäätös ei saisi minua kyynelehtimään. Olen pitkin kautta puolustellut miestä ja odottanut profiilin nousua, mutta kun ei niin ei. Tulipa myös mieleen sellainen, että nauttiiko Langs enää joukkueen kunnioitusta? Kapteeniudesta samaa mieltä dalin kanssa, mutta saattaisin jopa asettaa kyseenalaiseksi jatkon joukkueessa. Zajacin ja Parisen varaan on hyvä rakentaa, joten loppujen lopuksi Jamiestakin voisi luopua - varsinkin jos joukkueen henki siitä paranisi.

Katsellaan sitä uutta kausiketjua tässä lähipäivinä.

 

[dali]

Ehkä Lemaire vetää itse johtopäätökset ja kotvan kuluttua saadaan uutinen, että Lemairen sopimus on purettu yhteisymmärryksessä.

Montaa päivää siihen ei kulunut: Jacques Lemaire ilmoitti tänään eroavansa Devilsin valmentajan paikalta.

Uuteen kauteen valmistautuminen sai siis tällaisen lähdön. Lamoriello ei ole vielä omien sanojensa mukaan katsonut Lemairelle seuraajaa, koska tämä ilmoitti päätöksestään vasta eilen sunnuntaina. Lemaire itse kertoi, että kuluvalla kaudella hän huomasi työn olevan liian raskas hänelle, että hän voisi kuvitella jatkavansa NHL-valmentajana. Työn jatkaminen olisi varmasti ollut hyvin raskasta, kun tiedetään Lamoriellon pettymys Lemairen ja joukkueen aikaansaamaan tulokseen.

edit. Lemaire kuitenkin jatkaa Devilsin organisaatiossa "muissa, myöhemmin määriteltävissä tehtävissä" samaan tapaan kuin Larry Robinson, kun tämä erosi terveydellisiin syihin vedoten kaudella 2005-2006.

Eivätkä muutokset varmasti jää tähän, vaan Lemairen lähtö on pelkkää alkusoittoa. Devilsin kannalta on hyvä, ettei ratkaisun kanssa vitkuteltu tämän pidempään. Lemairelle kuuluu ilman muuta kiitos kaikesta hyvästä, jota hän sai aikaan. Hän pystyi pitämään joukkueen pinnalla keskellä vaikeaa loukkaantumissumaa hetkillä, jolloin kausi olisi aivan hyvin voinut muuttua samanlaiseksi kuin Hurricanesilla. Lemairen alaisuudessa esimerkiksi Andy Greene ja Travis Zajac kehittyivät paljon saamansa vastuun myötä.

Ehkä tämä tietää hyvää ajatellen Kovaltshuk-neuvotteluja, kun vaihtopenkin taakse on asettumassa toivon mukaan hieman maltillisemmin pakkaa sekoittava valmentaja. Ehdokaslistaa ei ole tullut edes oikeastaan mietittyä. John MacLean on yksi vaihtoehto, mutta hän voisi puolestani jatkaa ainakin ensi kauden ajan Lowellissa, koska jälki siellä on ollut hyvää ja uusia lupaavia nimiä on tulossa myös ensi kauden joukkueeseen.