New Jersey Devils 2009 - 2010

[dali]

Kiitokset Laurille otteluraportista!

Lisäänpä itsekin muutaman ajatuksen ketjun jatkoksi.

Pisteputken jatkumisesta voidaan kiittää paitsi Devilsin sitkeää yrittämistä, myös Ottawan "kovanaamoja" Neiliä, Ruutua ja Winchesteriä, jotka töppöilivät oikein huolella ja tarjosivat Devilsille mahdollisuuden tulla rinnalle ja ohi. Vähään aikaan ei ole tullut vastaan toista joukkuetta, joka 2-0-johtoasemassa ottaa niin hölmöjä jäähyjä kuin Senators lauantaina.

Yksilöistä täytyy nostaa esiin David Clarkson ja Andy Greene, jotka molemmat pelasivat kenties parhaan ottelunsa Devilsin paidassa. Molemmat onnistuivat maalinteossa, mutta sen lisäksi olivat suuressa roolissa puolustuspelissä.

Andy Greene on tällä kaudella esittänyt illasta toiseen sellaisia otteita, joita aiemmilla kausilla on nähty ainoastaan väläyksinä. Loukkaantumiset ovat avanneet Greenelle tien isoon rooliin ja hän on pelannut sitä paremmin mitä enemmän Lemaire on hänelle sysännyt vastuuta.

Kuten Lauri mainitsi, Travis Zajac teki Greenen maalissa todella mallikkaan screenin Leclairen edessä eikä tälle jäänyt mitään toivoa nähdä kiekkoa ajoissa. Muutenkin Devilsin ylivoimapeli on kohentunut merkittävästi, kuten tuloksistakin voidaan päätellä Kolmessa edellisessä pelissä Devils on tehnyt kuusi yv-maalia. Edeltävissä 12 ottelussa Devilsillä oli tehtyinä vain seitsemän. Zajacin oikea-aikainen screeni, Greenen ja Rolstonin viivapeli perjantaina ja tuloksena tärkeä ylivoimamaali. Tällaiset sinänsä pienet asiat loistivat alkukaudella poissaolollaan.

Hauska yksityiskohta on, että vastoinkäymisistään huolimatta Devilsillä on tällä hetkellä liigan paras voittoprosentti ja vähiten päästettyjä maaleja. Voi hyvin olla, että tämä on vain ohikiitävää ja paluu arkeen koittaa pian. Tämä on kuitenkin hatunnoston arvoinen suoritus joukkueelta, jolla on kentällisen verran sivussa vakiokokoonpanon pelaajia.

Tällä hetkellä näyttää myös siltä, että Lemaire on kovaa vauhtia osoittamassa kesäiset epäilyt turhiksi. Tosin olisi ihan hauskaa nähdä, mihin joukkue pystyy, kun neljäsosa pelaajista ei viruisi saikulla.

Kapteeni Langenbrunner purkaa Devilsin tilanteen sanoiksi. Kun avainpelaajia puuttuu kokoonpanosta, pakka elää ja myös ykkösketju joutuu haalarihommiin.

Muuta pientä:

- Nilkkansa loukkannut Bryce Salvador sanoo palaavansa kehiin keskiviikkona.

- Brent Sutter puhuu lähdöstään. Oma kommenttini asiaan: Vai niin, Brent. Vai niin.

 

[dali]

Viimeistään tänään Devils-faneilla on aika kiittää Lou Lamorielloa. Tänään on hyvä päivä kiittää myös edesmennyttä ex-omistajaa John McMullenia, jolla oli pelisilmää kiinnittää vuonna 1987 tuntematon Lamoriello yliopistokiekon parista joukkueen presidentiksi. Lamoriello sittemmin nimitti itsensä GM:ksi ja siitä se ajatus sitten lähti. Tänään matkalle tulee yksi uusi virstanpylväs, kun Lamoriello nimitetään Hall of fameen.

Lamoriello teki pelivuosiensa jälkeen pitkän päivätyön Providence yliopistojoukkueen valmentajana vuosina 1968-1987. Näiltä ajoilta ovat peräisin myös hänen loistavat yhteydet yliopistojääkiekkoon. Näiden yhteyksien kautta Devilsiin on löytynyt sellaisia helmiä kuten Brian Gionta, Paul Martin ja Dallasista hankittu Jamie Langenbrunner. Toinen tavaramerkki on se, että Lou arvostaa Canadiensin perinteitä (ja perinteitä yleensäkin) erittäin paljon ja suosii valmentajina Habs-taustaisia miehiä, kuten Lemaire, Robinson ja Burns.

Devils ei tänä päivänä pelaisi uutukaisella areenallaan Newarkissa ilman Lamoriellon henkilökohtaista panosta joukkueen hyväksi. Devils on vakiinnuttanut Lamoriellon aikana asemansa New Yorkin alueen markkinoilla ja karistanut mikkihiiri-organisaation maineen harteiltaan. Ilman menestystä Devilsillä ei olisi elinmahdollisuuksia. Lamoriellon aikakaudella Devils on menestynyt vuodesta toiseen vähintään kohtuullisen hyvin - Joukkue on viimeksi jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle vuonna 1996, jolloin se ei kyennyt voittamaan viimeisellä kierroksella liigan huonointa joukkuetta Ottawaa.

Jos Devilsillä ei olisi ollut Lamoriellon ja tietyllä tapaa myös ex-omistajan John McMullenin kaltaisia peräänantamattomia voimahahmoja peräsimessä, organisaatio olisi jatkanut ajelehtimistaan Nashvilleen ja todennäköisesti ilman sanottavampaa menestystä. Devilsin voittama mestaruus vuonna 1995 oli arvaamattoman hyvä neuvotteluvaltti, jolla Devils sai silloisen hallisopimuksen mielekkäämmäksi. Eikä New Jerseyn paikallishallinnossakaan kukaan halunnut leimaa otsaansa päättäjänä, jonka vuoksi Devils lähti Tennesseehen.

Lisää Nashville-kuviosta täältä ja täältä.

Luonnollisesti organisaation menestystä vuosituhannen vaihteen kahta puolen ovat vauhdittaneet korkeat varausvuorot 1990-luvun taitteessa ja erityisesti vuosien 1989-1991 varaustilaisuudet, jolloin haaviin tarttuivat Bill Guerin, Martin Brodeur, Scott Niedermayer ja Brian Rolston sekä joukko muita kelpoja NHL-tason pelaajia kuten Scott Pellerin ja Valeri Zelepukin.

Lamoriellon suurin yksittäinen saavutus pelaajahankinnoissa on mielestäni Scott Stevensin riistäminen korvaukseksi Brendan Shanahanista. St. Louis tarjosi korvaukseksi Devilsin supertähdestä Curtis Josephia, Rod Brind´Amouria ja tukkua varausvuoroja, mutta lopulta välimiehenä toiminut tuomari Edward Houston määräsi Stevensin korvaukseksi Shanahanista.

Scott Stevens toi Devilsille myös Zach Parisen. Kuulostaako älyttömältä? Sellainen on kuitenkin Stevens-saagan lopputulos. Vuonna 1994 Blues teki Stevensille nelivuotisen sopimustarjouksen, jonka arvo oli tuohon aikaan hurjat 17 miljoonaa. Lamoriello vaati liigaa tutkimaan sopimustarjouksen ja tutkimuksessa kävi ilmi, että Blues oli tehnyt sopimustarjouksen ennen kuin Stevensin voimassaoleva sopimus Devilsin kanssa oli päättynyt.

Vuonna 1999 liiga antoi lopulta päätöksensä tästä rikkomuksesta ja korvaukseksi Devils sai yhden haluamansa Bluesin ykköskierroksen varauksen seuraavien neljän vuoden ajalta. Lopulta vuonna 2003 Devils vaihtoi 30. vuoronsa St. Louisin 22. vuoroon ja hankki vuoron 17 Oilersilta 1. ja 2. kierroksen vuoroja vastaan ja varasi siis Zach Parisen. Ei hassumpaa laskelmallisuutta vanhalta matikanopelta.

Lue Stevens-saagasta lisää täältä.

Lou Lamoriello oli tienraivaajana myös entisen Neuvostoliiton pelaajien pääsylle NHL:ään. Hän kävi pitkällisiä neuvotteluja Neuvostoliitossa ja lopulta kiinnitti sensaatiomaisesti Slava Fetisovin ja Sergei Starikovin Devilsiin. Vuonna 1989 Lamoriello hankki myös Aleksei Kasatonovin halutessaan Devilsiin maailman parhaan pakkiparin, mutta niin hyvin tieto ei tuolloin kulkenut Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä, että Lamoriello olisi ollut täysin selvillä Fetisovin ja Kasatonovin välirikosta.

Kansainvälisessä jääkiekossa Lamoriellon merkittävin saavutus on Maailmancupin voitto vuonna 1996 Yhdysvaltain GM:nä. Lamoriello oli samassa roolissa myös Naganon Olympialaisissa, jossa jenkit tekivät mahalaskun. Ymmärtääkseni hän pahastui niin perinpohjaisesti pelaajien sikailusta kisakylässä, että hän jättäytyi maajoukkuetehtävistä sivuun.

NHL:stä tuskin löytyy toista yhtä omapäistä GM:ää. Lou Lams tekee asiat niin kuin parhaaksi katsoo ja on useimmiten oikeassa. Lamoriello on halunnut pitää Devilsin (minun ilokseni ainakin) ensisijaisesti jääkiekko-organisaatiosta eikä ole lähtenyt sivubisneksiin. Devilsillä ei ole esimerkiksi kolmospaitoja, koska Lamoriello pitää niitä silkkana rahastuksena ja huuhaana.

Lamoriello tunnetaan myös siitä, ettei hän kauaa katsele venkoilua esimerkiksi sopimusneuvotteluissa. Tämän ovat kokeneet muun muassa Scott Gomez, Kirk Muller ja Pat Verbeek, joiden vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville ja he ovat löytäneet itsensä uudesta joukkueesta.

Scott Niedermayer on ollut tässä säännössä poikkeus. Nieds teki sekä vuonna 1998 että 2000 saman tempun, että jäi sivuun harjoitusleiriltä sopimuserimielisyyksien vuoksi, mutta molemmilla kerroilla teki jatkosopimuksen. Toinen poikkeus on seuraikoni Ken Daneyko, jonka alkoholiongelma hoidettiin tyylillä samoin kuin Lou on huolehtinut Pat Burnsin asioista ja pitänyt hänet joukkueen palkkalistoilla sairaudesta huolimatta. Nykyään Saksassa pelaavan Deron Quintin aika Devilsissä taasen oli laskettavissa tunneissa sen jälkeen, kun hän tuli vanhalta viinalta käryten treeneihin.

2000-luvun alussa Devils menestyi 1990-luvulla tehdyn pohjatyön ansiosta. Omien varauksien ja onnistuneiden kauppojen (Mogilny, Langenbrunner) ansiosta Devils oli vuodesta toiseen liigan kärjessä. Työsulun jälkeen tahti on ollut vähän toisenlaista. Palkkakatto yhdistettynä Stevensin ja Niedermayerin lähtöön aiheuttivat ensi alkuun veteraanipainotteiselle Lamoriellon Devilsille suuria ongelmia ja Lou tekikin toivottavasti pahimmat virheensä kesällä 2005, jolloin Niedermayerin ja Eliaksen tilalle hankittiin kolme muskettisoturia Malakhov, McGillis ja Mogilny.

Pat Burnsin sairastuminen syöpään aloitti melkoisen valmentajaruletin, jonka viimeisin nimitys on uusvanha Jacques Lemaire. Dramaattisin valmentajasotku nähtiin keväällä 2007, jolloin Claude Julien potkittiin pois kolme kierrosta ennen runkosarjan loppua ja Lamoriello itse otti vetovastuun. Jokaista työsulun jälkeistä kautta on leimannut sama ongelma: Runkosarjassa Devils esiintyy vahvasti, mutta kokee mahalaskun pudotuspeleissä.

Tätä kirjoitusta voisi jatkaa vaikka miten pitkään, koska kerrottavat asiat ja sattumukset vuosien varrelta eivät ihan heti lopu kesken. Lamoriellon aikana Devils on kokenut nopean nousun ja räväkän kukoistuksen. Tätä kultaista aikakautta muistellaan vielä pitkään, kun Lamoriellon aika jonain päivänä tulee vääjäämättömään päätökseensa.

Kiitos kaikesta tähänastisesta, Lou.

 

[expertti]

Tätä kirjoitusta voisi jatkaa vaikka miten pitkään, koska kerrottavat asiat ja sattumukset vuosien varrelta eivät ihan heti lopu kesken.

Jatka vaan, täällä on kaikki aika maailmassa. Juuri viikko sitten tultiin Prudentialin pyhiinvaellusmatkalta ja tunteikastahan siellä oli pyöriä. Peli sinänsä oli tämän kauden paskin, mutta silläkään ei ollut väliä.

Kannattaa tutustua myös kirjaan "25 The History of the New Jersey Devils". Tuli hommattua reissusta ja ihan mukava paketti.

Kiitos dali vielä, näitä on aina niin mukava lukea.

 

[Orman Mollis]

...

Kiitos dalille todella loistavasta kirjoituksesta! Todella mukavaa luettavaa ja taas oppi jotain uutta. Enpä tiennyt että tuo Stevensin tilanne 90-luvun alussa oli näin kytköksissä Parisen kaappamiseen!

Ja hattua täytyy nostaa Lamoriellolle sekä myös McMullenille, loistavia jääkiekkomiehiä. Lamoriello, kuten kuusi muutakin HHOF:n päässyttä kiekkomiestä ovat kyllä kaikki paikkansa ansainneet (vaikkakin Dave Molinari ja John Davidson itselleni aika tuntemattomia miehiä ovatkin). Jounikin kirjoitti mukavan tekstin HHOF valinnoista, linkki Jouni Niemisen kausi NHL:ssä blogiin mikäli joku haluaa tutustua myös muihin valituiksi tulleisiin.

 

[dali]

Jatketaanpa vielä pätkän verran Lamoriellon illasta, lähinnä mediatarjonnan puolesta.

Lamoriellon kiitospuhe

Boston Globen tekemä henkilökuva Lamoriellosta

Jutussa käydään läpi Lamoriellon pitkää uraa. Tarinan kohokohtia ovat se, millaista ruokavaliota Lou ylläpiti joukkueessaan ja kuinka hän vaiensi Providencen pelaajien unta häiritsevät koirat.

Toinen legendaarinen tarina on se, miten Lou sijoitti vierasjoukkueen bändin katsomoon. Jutussa leikitään myös ajatuksella siitä, miten baseballissakin kunnostautunut Lou voisi halutessaan pelastaa alamaissa taapertavan NY Metsin.

Bergen Recordin juttu Hall of famen uusimmista jäsenistä

Väistämätön parrasvalo

Brian Leetchin haastattelu

Mitä ihmettä Rangers-ikoni Brian Leetch tekee Devilsiä koskevassa ketjussa? Sitä vain, että jutussa vahvistetaan todeksi huhu, jonka mukaan Lamoriello koetti saada Leetchin Devilsiin työsulun jälkeen.

Juttu on muutenkin lukemisen arvoinen, suosikkijoukkueeseen katsomatta.

PS. Kiitoksia kiitoksista. Mukavaa, jos saatte näistä jorinoista irti jotain.

 

[dali]

Samaan aikaan, kun GM Lamorielloa juhlitaan Torontossa, Devils valmistautuu huomiseen otteluunsa Anaheim Ducksia vastaan.

Loukkaantumisrintamalla velloo edelleen seisova vesi. Dean McAmmond ei vielä pystynyt osallistumaan treeneihin ja pikkuvaivoista kärsivät Brian Rolston, Bryce Salvador ja Mike Mottau huilivat tänään. Johnny Oduya kävi kokeilemassa, joko hän on pelikunnossa, mutta hän on edelleen sivussa.

Seuraavien kuuden päivän aikana Devilsillä on neljä ottelua, joten kovin kummoista lepotaukoa vaivojen parantelemiseen ei ole, eikä Devils oikein kestä enää lisää vammoja ainakaan puolustajille. Onneksi Patrik Elias on sentään pelikunnossa.

Lisää Gulittin blogista

Newark Star-Ledgerin Rich Chere puolestaan on tehnytlistan tavaroista, joita Devils-pelaajat keräävät. Scott Stevens keräilee viinejä, Brodeur kiekkoja nollapeliotteluistaan, Brian Rolston kitaroita ja monet ovat keräilleet yllättäen lätkäkortteja.

Sokerina pohjalla on vaatimaton härmän jätkä:

Ilkka Pikkarainen-- Nothing.

 

[dali]

Lamoriello ja luvatta juhliin poistuneet pelaajat Brodeur, Pandolfo, White, Langenbrunner ja Parise ovat palanneet arkeen. Illan ottelussa Devils juhlistaa vuoden 2003 mestarijoukkuetta. Huvittava piirre on se, että mestaruuden voittanut Scott Niedermayer on Ducksien riveissä ja velipoika Devilsissä, joskin loukkaantuneena. Veljesten kohtaamista ei siis nähdä kaukalon puolella.

Loukkaantuneiden lista muovautui sen verran, että Brian Rolston ei pelaa tänään. Joukkue ei ole tiedottanut millään tavalla siitä, miksi Roli ei ole kaukalossa. Samoin Dean McAmmond on pistetty IR-listalle, joten häntä ei nähdä aivan hetkeen debytoimassa punamustissa.

Pikkuvaivoista kärsineet Mike Mottau, Bryce Salvador ja Dainius Zubrus ovat onneksi kokoonpanossa. Ketjujen arpominen jääköön Lemairen yksinoikeudeksi. Muutoksissa ei kaltaiseni maallikko pysy perässä.

Devils on kutsunut myös pakki Matt Correnten ylös Lowellista seitsemänneksi puolustajaksi. Corrente ei pelaa vielä tänään, mutta on mahdollista, että nuorukainen saa näyttöpaikan jossain tulevien kuuden päivän otteluista.

Gulittin otteluennakko

 

[dali]

Devils jatkaa voittoputkessa. Peli Ankkoja vastaan ei ollut mitään ikimuistoista jääkiekkoa, mutta kaksi pistettä kelpaavat koska tahansa. Liekö vika ollut Anaheimin tv-tiimissä vai missä, mutta tunnelma oli aivan jäätävän vaisu. Taisi olla niin, että yleisön äänet olivat vaimennettu pois lähetyksestä, joten tunnelma oli kuin kotimaisen kaukisliigan iltaottelussa tiistaina marraskuussa.

Devils-kannattajan näkökulmasta tilannetta ei auttanut se, että Ducksin tv-tiimi teki järkyttävän määrän asiavirheitä selostuksessaan. No, tämän jälkeen sitä osaa taas arvostaa Doc Emrickin ääntä aivan eri tavalla.

Ensimmäinen erä oli todellista tarpomista molemmilta joukkueilta. Devils sai kuitenkin erittäin hyvän alun peliin, kun Jamie Langenbrunner ohjasi Andy Greenen viivakudin sisään jo 40 sekunnin kohdalla. Kapteenille maali oli vasta kauden kolmas. Toivottavasti tämä maali hieman löysää ketsuppipurkin korkin jengoja.

Ilmeisesti molemmat valmentajat hätkähtivät tällaista pikaista maalia ja tämän jälkeen sekä koti- että vierasjoukkue olivat erittäin varovaisia. Vieraiden paras tilanne siunaantui Ryan Getzlafille, joka nousi vahvasti Devilsin alueelle ja pääsi vetopaikkaan, mutta Brodeur liimasi Getzlafin kudin varmasti hyppysiinsä.

Anaheim pääsi aivan varkain peliin mukaan, kun Devils nukkui toisen erän alussa. Ducksien maali syntyi, kun Brodeur yritti katkaista Getzlafin syöttöä maalin kulmalla, mutta kiekko lipui hänen suojistaan maalialueelle, josta Corey Perryllä oli helppo työ lapioida kiekko maaliin. Colin White saa ottaa Brodeurin kanssa osan maalista pikkiinsä, koska White unohti Perryn mailoineen selkänsä taa ja oli keskittynyt Brodeurin ja kahden muun Devils-pelaajan kanssa vain kiekkoon.

Devils oli joutua ahdinkoon jouduttuaan toistuvasti alivoimalle. David Clarkson otti pari turhaa henkilökohtaista jäähyä ja aiheutti vielä yhden joukkuerangaistuksen väärästä vaihdosta. Devilsin alivoimapelaaminen oli kuitenkin kuosissa ja kesti hienosti eikä Anaheimkaan toisaalta ollut kovin terävänä viime yönä.

Clarkson korvasi erheensä hienolla yksilösuorituksella. Andy Greene katkaisi Wisnievskin syötön, Clarkson rynni irtokiekkoon ennen Whitneytä, ajoi keskelle ja vei Wisnievskiä kärkikynällä. Tarkka veto upposi Hillerin kilpikäden puolelle ja peli oli 2-1.

Ottelu ratkesi lopulta Devilsin vahvaan alivoimapelaamiseen ja Parisen runnomaan alivoimamaaliin toisen erän lopussa. Scott Niedermayer teki hänelle epätyypillisen mokan ajamalla hyökkäyssinisellä sumppuun, josta Colin White sai sen Devilsille. Jamie Langenbrunner heitti pystysyötön/purkukiekon, johon Parise rynnisti. Hiller sai torjuttua Parisen puolittaisen läpiajon, mutta Parise seurasi irtokiekkoa loppuun saakka ja väänsi kiekon väkisin maaliin tolpan juuresta.

Devils sai pelata varsin turvallisessa johtoasemassa kolmannen erän. Sillä oli hyvä tilaisuus sinetöidä voitto jo hyvissä ajoin, mutta 5-3-ylivoima ei tuottanut tulosta. Jonas Hiller teki paraatipelastuksen Parisen suoraan syötöstä -vetoon, mutta muutoin hän ei joutunut kovin koville. Yv-kuviossa on vielä paljon petraamista. Kiekko kiertää aivan liian hitaasti mieheltä toiselle ja alivoimamiehistö ehtii aina peittämään syöttölinjat neliön/kolmion keskelle ja maalin suulle, kun Devils-pelaaja ei saa riittävän nopeaa syöttöä, vaan joutuu asettelemaan kiekkoa ennen ratkaisuaan. Näin kiekko kiertää nätisti laidoilla ja viivan tuntumassa, mutta todelliset ratkaisupaikat ovat vähissä.

Anaheim ei saanut mitään kovin merkittävää kiriä aikaiseksi, vaan Devils hyydytti tiiviillä puolustuspelaamisellaan enimmät lähentelyt. Brodeur joutui tosin venymään yhteen näyttävään kaksoistorjuntaan, jossa hän pysäytti ensin Getzlafin ja perään Perryn.

Voitto nosti Devilsin Atlantin divisioonan kärkeen ja itäisen konferenssin kakkoseksi Washingtonin kannoille. Devilsin voittoputki on nyt kuuden ottelun mittainen ja viimeisistä kymmenestä ottelustaan Lamoriellon enkelit ovat voittaneet yhdeksän. Ei ollenkaan huonosti näin siipirikkoiselta joukkueelta, tykkään ma.

Kolme tähteä:

*** Zach Parise. Teki elintärkeän kolmannen maalin ja oli muutenkin jatkuvana riesana Anaheimin pakeille ja Jonas Hillerille, joka ryösti Pariselta toisen maalin.

** Martin Brodeur. Marty haki Anaheimin 1-1-maalissa hieman liian hanakasti syötönkatkoa ja kiekko päätyi hänen ulottumattomiinsa ja maaliin. Muutoin Brodeurin aktiivisuus oli oikea-aikaista ja hän teki toistakymmentä katkoa maalinsa takana ja purki kiekon väljemmille vesille. Torjuntatyöskentelykään ei jättänyt moitteen sijaa.

* Devilsin pakit Andy Greene, Bryce Salvador, Colin White ja Mike Mottau urakoivat kaikki 25 minuutin hujakoilla. Urakka oli jälleen kova, mutta herrat tekivät työnsä pyyteettömästi ja pieteetillä. Greene palkittiin jälleen kahdella tehopisteellä. Hän on pian rikkomassa oman yhden kauden piste-ennätyksensä, vaikka on pelannut vasta 13 ottelua.

Lisää ottelusta löytyy täältä ja täältä.

 

[Lauri]

Oli jälleen huikea peli Devilsiltä Pensiä vastaan ja vierasputki kasvoi jo yhdeksään voittoon. Enää yksi niin ollaan Buffalon kanssa tasoissa kärkipaikalla. Historiaa tehtiin myöskin Penguinsin kustannuksella; häviö oli Pittsburghille ensimmäinen Bylsman alaisuudessa jolloin joukkue on tehnyt ensimmäisen maalin. Ennen Devils-peliä tilasto oli 21-0-2.

Ensimmäinen erä oli varovaista ja Pens oli hallitsevampi. Devils ei tainnut saada yhtään kunnon maalipaikkaa. Pensillä oli pari paikkaa ja yhdestä tekivät, kun maalinedessä oli hirveä ruuhka ja Fedotenko löysi kiekon ensimmäisenä, 1-0. Brodeur ei tykännyt tästä maalista, koska vesakarin alueella oli kaksi mustapaitaa sörkkimässä. Kiekko oli kuitenkin koko ajan pelattavissa, joten tuomarit hyväksyivät maalin ilman videotarkastusta.

Toisessa erässä peliin päästiin paremmin mukaan. Marty esitti tärkeän torjunnan, kun tilanne oli vielä 1-0. Onneakin oli mukana rutkasti, kun kiekko näytti leijailevan maaliin, mutta Marty nosti mailaansa tilanteessa sen verran, että kiekko osui mailanvarteen ja pomppasi siitä yli maalin. Kaksi Pens-pelaajaa nosti jo kätensä ilmaan maalin merkiksi, mutta onneksi takaiskulta vältyttiin.

Devils sai myös maalihanat auki 2.erässä. Ensimmäisestä maalista suurin kunnia menee Pariselle. Zach karvasi kiekon taklaamalla ensin Crosbya ja sai kiekon lopulta haltuunsa, jakoi keskellä Bergforsille, jonka tulikuuma mailanlapa sivalsi pelin tasoihin.

Erän lopussa Devils iski taas. Greene laukoi viivalta ja kiekko meni Lovejoyn luistimesta maaliin. Onnekas maali, mutta kaikki lasketaan. Joka tapauksessa paljon parempi erä kuin ensimmäinen. Aivan erän lopussa Zajac otti hölmön jäähyn, kun kävi tökkäämässä Sidneyn jään pintaan. Ajassa 20.00 siis jäähy Devilsille.

Pens sai ihan hyvää pyöritystä aikaan kolmannen erän alun ylivoimallaan, mutta sekin kestettiin. Pian tämän jälkeen Pensin Conner tarjoili lahjan Devilsille jäämälle hieromaan kiekkoa keskialueelle. Zajac kiitti ja nappasi kiekon, ajoi maalille jonne Parise oli parkkeerannut ja Parise naulitsi kiekon maalin kattoon. Devilsin ykkönen teki siis kaikki kolme ensimmäistä maalia, tehot Zajac 0+3, Bergfors 1+2, Parise 1+1.

Suurempaa hätää Devilsillä ei loppupelissä ollut lukuunottamatta Crosbyn paria vaihtoa. Crosby laukoi yhdessä vaihdossa kiekon kaksi kertaa rautoihin ja kerran nousi hienosti maalin eteen laukomaan, mutta Brodeur ja tolpat kestivät.

Lopussa Clarskon kävi kaunistelemassa tilastoja tekemällä tyhjiin sekunti ennen loppua.

Plussia täytyy antaa Brodeurille, joka oli taas häikäisevä. Myös hienosti tehoillut ykkönen oli pelipäällä. Puolustus toimi taas hyvin, mitä nyt Muprhyllä oli silloin tällöin vaikeuksia omassa päässä.

Ensi yönä jatketaan taas Capsia vastaan kotona. Voitolla päästäisiin Itäisen konferenssin kärkeen tasapistein Capsin kanssa. Toki Devilsillä on kaksi peliä vähemmän pelattuna.

 

[AnaKonda]

Devils 5 - Caps 2

Viime yönä Devils nousi jo itäisen konferenssin kärkipaikalle rökittämällä Capsin kotihallissaan 5-2. Tosin Capitals päästettiin 0-2 johtoon jo viiden minuutin pelin jälkeen, mutta Whiten kavennus ekaan erään ja kolmannen erän 3 maalia veivät Devilsin karkumatkalle, jota vastustaja ei koskaan saanut kiinni.

Whiten maali taisi olla miehen ensimmäinen reiluun vuoteen, tosin sekin meni Washingtonin oman pakin kautta. Nevertheless, kaikki lasketaan :) toisessa erässä Langs tasoitti ylivoimalla hyvällä siniviivapommilla. 3-2 ja 4-2 -maaleissa Devils käänsi pelin loistavasti omalta alueelta, 3-2 -maalia tosin edelsi Seminin paha kiekonmenetys juuri kun omat olivat menossa vaihtoon. Zajac syötti välittömästi Parisen läpi eikä tämä snaipperi erehtynyt. Kauden 10. maali ja maaliputki on neljän pelin mittainen :) 4-2 -maalin viimeisteli Halischuk uransa ensimmäisellä maalillaan 3-2 -hyökkäyksen päätteeksi. Upea laukaus ylänurkkaan oikealta laidalta :)

Murphy sai kunnian viimeistellä 5-2 osuman suoraan 100-0 aloitusvoitosta. Brodeurille 27 torjuntaa ja voitto, harmi että alun lepsuilun vuoksi ei pystytty hakemaan sitä puuttuvaa nollapeliä ;) mielenkiintoinen fakta pelistä on, että Devils otti vain yhden rangaistuksen koko ottelussa! Tosin siitä Caps myöskin rokotti. Ylivoimalle Devils pääsi kolmesti tehden yhden ylivoimamaalin.

8. perättäine voitto maistuu kyl hyvältä, siitä on hyvä jatkaa :)

 

[dali]

Puckdelphia Frongers

Taas mennään. Katkolla on Buffalo Sabresin kaudella 2006-2007 tekemä ennätys kymmenen perättäistä vierasvoittoa kauden ensimmäisissä vierasotteluissa.

Kymmenes vierasvoitto ei ole mitenkään helpon työn takana. Pelit Flyersia vastaan ovat aina olleet arvaamattomia. Tänä iltana on kenties odotettavissa tavallista fyysisempi ottelu, kun avajaisseremonioissa Flyersin omaan hall of fameen liitetään legendaarinen pugilisti Dave Schultz.

Perkeleiden sairaslista on edelleen edustavan mittainen: Martin, Oduya, Niedermayer, Pandolfo ja McAmmond ovat kaikki sivussa vielä hyvän tovin. Kenenkään paluu ei ole vielä ajankohtainen.

Zach Parise on kaikessa hiljaisuudessa syttynyt hyvään roihuun. Hän on tehnyt maalin neljässä edellisessä ottelussa ja noussut NHL:n pistepörssissä sijalle 13. Illan ottelussa nähdään toivottavasti myös Patrik Eliaksen avauspisteet tällä kaudella.

Otteluennakoita luettavissa muun muassa TSN:ltä, Star-Ledgeristä ja Gulittin blogista.

Muuta pientä:

- Matt Halischukin maali Capsien verkkoon oli nuorukaisen ensimmäinen liigassa. Onnee vua. Nii, ja syöttöpinnan saanut Tim Sestito sai maalista uransa ensimmäisen NHL-pisteen. Onnee vua.

- Devilsin voitto Capitalsista oli samalla joukkueen tuhannes runkosarjavoitto New Jersey Devilsinä. Onnee vua.

 

[Lauri]

Siihenhän se vierasvoittoputki tyssäsi, Philadelphiaa vastaan. Kaikki kunnia Flyersille, hieno peli heiltä ja ansaitsivat kyllä voittonsa. Etenkin toisessa erässä oli monta hyvää paikkaa maalintekoon, mutta Brodeur pelasi taas hyvin.

Parisekin teki sen pakollisensa 0,5 sekuntia ennen pelin loppua ja on nyt tehnyt viidessä edellisessä pelissä maalin ja on pistepörssissä jaetulla kolmannella sijalla. Eliaskin sai pistetilinsä auki syötön muodossa.

Kovinta parranpärinää ottelussa aiheutti varmaan ottelun loppuhetket kun Langenbrunner kaatui Emeryn päälle. Asiaa puitiin tuomareiden kesken useita minuutteja, mutta sen suurempaa ei tuosta seurannut. Vähän asemien hakua seuraavaan peliin ehkäpä.

Eipä suuremmin harmita tappio, niin loisteliaasti Devils on viime pelit pelannut ettei yksi tappio maailmaa kaada. Itäisen konferenssin kärkisija on edelleen hallussa.

Seuraavan kerran sitten Nashville vastassa. Mukava nähdä näitä Läntisen konferenssin porukoita vastassa taas vaihteeksi.

 

[Rocket Richard]

Etenkin toisessa erässä oli monta hyvää paikkaa maalintekoon, mutta Brodeur pelasi taas hyvin.

Brodeur oli tosiaan taas hyvä, mutta yksi paha virhekin siellä tuli. Nimittäin tuo 3-1- maali menee täysin Martyn piikkiin. Kiekko oli jo tulossa Salvadorin haltuun, mutta juuri tuolloin Marty tökkää sen Salvadorin ulottamattomiin James Van Riemsdayk kiittää....

Mutta joo. Philly ansaitsi voittonsa ilman muuta. Kaksi ekaa erää näytti vielä ihan hyvältä ja uskoin voittoon, mutta kolmannen erän ekan kympin aikana ei saatu yhtään vetoa kohti maalia ja siinäpä se sitten olikin.

 

[Lauri]

Tyler Eckford kutsuttiin ylös ja Murphy lähettiin taas AHL:ään.

Eckford on myös hyökkäävä puolustaja, mutta huomattavasti kookkaampi (190cm, 97kg) kuin Cory ja varmasti pärjää laitakahinoissa Murphyä paremmin. Paljon heikommin ei voikaan enää pärjätä.

Saa nähdä tuleeko NHL-debyytti Predatorsia vastaan parin yön päästä.

 

[dali]

Tyler Eckford kutsuttiin ylös ja Murphy lähettiin taas AHL:ään.

Eckford on myös hyökkäävä puolustaja, mutta huomattavasti kookkaampi (190cm, 97kg) kuin Cory ja varmasti pärjää laitakahinoissa Murphyä paremmin. Paljon heikommin ei voikaan enää pärjätä.

Saa nähdä tuleeko NHL-debyytti Predatorsia vastaan parin yön päästä.

Perhana, tässä meillä on käsissämme päivän paras Devils-uutinen. Eckford on ollut alkukaudesta erinomaisessa vireessä Lowellissa ja takonut 18 ottelussa tehot 5+10. Nyt, kun Murphy matkasi Lowelliin eivätkä Oduya ja Martin ole pelikunnossa, on edessä joko Correnten tai Eckfordin debyytti. Tai sitten nuorisoa on nostettu ylös kauppatavaraksi; tätäkään vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois.

Toivoisin kuitenkin, että sekä Corrente että Eckford saavat mahdollisuuden debytoida. Itse odotan todella suurella mielenkiinnolla sitä, miten Eckford pärjää NHL-vauhdissa. Vuonna 2004 varattu Eckford on ollut monivuotinen projekti Devilsille, joka vasta myöhemmällä iällä vaihtoi pelipaikkansa hyökkääjästä puolustajaksi.

Mitä tulee Eckfordiin puolustajana, niin hänestä voisi kenties olla apua ylivoimapeliin ja ylipäänsä kiekolliseen rooliin. Eckfordin suurimmat ongelmat ovat olleet puolustuspelaamisessa ja sijoittumisessa, mutta hän on ottanut joka vuosi askeleita eteenpäin. Viimeisin kiitos hyvistä otteista on valinta AHL:n viikon pelaajaksi viikolla 45.

Jacques Lemaire sanoi suorat sanat Ilkka Pikkaraisesta, joka on vajonnut pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Samassa jutussa Pikkarainen analysoi omaa tilannettaan.

“I think everyone else is playing better than Pikkarainen,” Lemaire said. “That’s why (Matt) Halischuk is playing more and Timmy (Sestito) is playing more. And (Andrew) Peters is skating better. He’s had two pretty good games there.”

edit.

Gulittin blogissa on päivityksiä loukkaantumistilanteeseen. Pandolfo ja Niedermayer luistelevat omatoimisesti, kun taas Oduya ja Martin ovat vielä sivussa harjoituksista. Dean McAmmond lähtee Keskilännen-minikiertueelle, mutta hänen pelaamisensa on epävarmaa.

 

[dali]

McAmmond ja Eckford debytoivat

Tyler Eckford ottaa kantaakseen numeron 28, jota Brian Rafalskin jälkeen on kierrätetty kuin puolen litran vissypulloja marketin pullonpalautuksessa. Rafalskin lähdettyä kaksi vuotta sitten numero 28 on ollut käytössä Karel Rachunekilla, Anssi Salmelalla, Jay Leachilla, Niclas Hävelidillä, Cory Murphyllä ja nyt siis Tyler Eckfordilla.

Dean McAmmond pelaa John Maddenin vanhalla numerolla 11. McAmmondin tulo tietää myös sitä, että todennäköisesti joko Tim Sestito tai Rod Pelley putoaa pois kokoonpanosta.

Yöllä on tarjolla harvinaista herkkua, kun Devils kohtaa Nashvillen. Näitä läntisen konferenssin joukkueita ei liian usein tule vastaan, vaan kausi kuluu pääasiassa tahkoten tuttuja ja turvallisia oman divisioonan vihulaisia vastaan. Vuorossa on myös iloinen jälleennäkeminen vuoden 2000 mestarijoukkueen sankarin Jason Arnottin kanssa.

Viime kauden ottelussa Nashvillea vastaan Brendan Shanahan teki paluunsa punamustiin. Tänä iltana vuoron saa työsulkukaudella Devilsin silloisessa AHL-farmijoukkueessa Albanyssa pelannut McAmmond ja jälleen yksi oma varaus Tyler Eckford. Onnea matkaan!

 

[dali]

Pitäisikö tässä itkeä vai nauraa? Devilsin alkukausi on samanlaista meininkiä kuin viime kaudella, jolloin myös pelaajia tippui kuin kärpäsiä. Viimeisin loukkaantuminen ei olisi juuri voinut pahempi, sillä nyt Dainius Zubrus joutui lasarettiin. Kevin Klinen laukoma lämäri räsähti polvisuojan läpi ja ilmeisesti mursi liettualaisen sääriluun samaan rahaan. Lopullinen varmuus vamman laadusta saadaan myöhemmin, mutta se on varmaa, ettei Zubes pelaa lauantaina Dallasia vastaan.

Lisää aiheesta löytyy täältä.

Muutoin peli Nashvillea vastaan meni kaksijakoisissa tunnelmissa. Tyler Eckford ja Dean McAmmond debytoivat. Eckford katseli kotijoukkueen 2-1-maalia jäähyaitiosta ja McAmmond sai syöttöpisteen Parisen tekemään tasoitusmaaliin. Predators otti lopulta pisteet kotiin rankkarikisassa.

Kaikessa hiljaisuudessa Zach Parise on noussut sivuamaan seuraennätystä, johon hänellä on jo viime kaudelta kiinnitys. Parise on tehnyt maalin kuudessa viimeisessä ottelussa ja hänellä on siis lauantaina mahdollisuus ottaa seuraennätys omiin nimiinsä.

 

[Mängimies]

Tyler Eckford ottaa kantaakseen numeron 28, jota Brian Rafalskin jälkeen on kierrätetty kuin puolen litran vissypulloja marketin pullonpalautuksessa. Rafalskin lähdettyä kaksi vuotta sitten numero 28 on ollut käytössä Karel Rachunekilla, Anssi Salmelalla, Jay Leachilla, Niclas Hävelidillä, Cory Murphyllä ja nyt siis Tyler Eckfordilla.

Tavallaan pidän tuosta Devilsin old school -meiningistä mitä tulee pelinumeroihin. Siellä numerot tosiaan ovat väliltä 2-29 kenttäpelaajilla ja samaa numeroa kierrätetään esim mainitsemasi 28 voi olla saman kauden aikana useammalla pelaajalla. Vielä viime viikolla Cory Murphy kantoi kyseistä #28 paitaa ja nyt sillä on jo uusi haltija.

Sitten on päinvastaisia esimerkkejä kuten Montreal, jolla ei ole kohta yhtään pelaajaa alle 30 numerolla, hieman liioiteltuna siis.

 

[dali]

Dainius Zubrus on sitten sivussa ainakin kuukauden päivät. Hän palasi kotiin ja kävi eilen illalla leikkauksessa, jossa korjattiin hiusmurtuma polvilumpiosta. Devilsin aamujäät olivat melkoisen vähäväkiset, kun vain kymmenen pelaajaa osallistui vapaaehtoiseen aamutreeniin. Muut huilasivat tai olivat hoidattamassa vaivojaan.

Jacques Lemaire pystyi tosin löytämään huumoria tästäkin tilanteesta:

"The good news is nobody got injured at breakfast. So it was good today. You never know the way things are going. Somebody could get sick."

Yann Danis aloittaa Starsia vastaan maalissa. Lemaire harkitsee myös seitsemännen puolustajan pukemista otteluun, joten Matt Correntellakin on mahdollisuus päästä tositoimiin.

Lisää löytyy täältä

 

[dali]

Kautta 2009-2010 on nyt tahkottu neljänneksen verran ja on aika tehdä ensimmäinen arviointi joukkueen tilanteesta. Menestys on ollut odotettua parempaa ja kokonaisuutena joukkue saa kiitettävää hipovan arvosanan.

Maalivahtipeli

Maalivahtipelaamisesta voi sanoa tälläkin kertaa saman kuin ennenkin: Osa-alue on vähintään hyvässä kunnossa. Brodeur pelaa jälleen vahvaa kautta ja Danis on hyvä stuntti hänelle. Devils on liigan vähiten maaleja päästänyt joukkue, ja siitä kuuluu osakiitos luonnollisesti maalivahdeille.

Puolustus

Devilsin puolustus on jälleen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Avainmiesten loukkaantumiset pakottavat tietyt pelaajat venymään taitojensa rajoille. Viime vuonna Paul Martinin loukkaantuminen sotki pakan pahanpäiväisesti, mutta tämänvuotinen loukkaantuminen ei ollut katastofin alkusoittoa, vaan Andy Greenen johdolla hanslankarit ovat paikanneet Martinin ja Oduyan poissaolon.

Terveystilanteen ollessa mitä se nyt on, Kuormitus jakautuu ennen muuta Greenen, Whiten, Salvadorin ja Mottaun harteille. Saa nähdä, miten kauan tuo nelikko kestää pelaamisen tasakentällisin ja alivoimalla. Ainoat lepohetket tulevat ylivoimalla, jossa Lemaire on käyttänyt pakkeina ainoastaan Greeneä ja sitä pakkia, joka pelaa numerolla 28.

Puolustuspäässä Devilsin pakisto on kunnostautunut ja paperilla keskinkertaisen puolustuksen ansiosta Devils on tällä hetkellä siis vähiten maaleja päästänyt joukkue. 21 ottelussa Devilsin verkko on heilunut vain 48 kertaa.

Suurimmat ongelmat liittyvät odotetusti kiekolliseen peliin. Puolustajat eivät pysty tukemaan hyökkäystä läheskään niin hyvin kuin pitäisi ja tässä Devils antaa muille kärkijoukkueille merkittävästi tasoitusta. Devilsin pakit ovat tehneet tähän mennessä vain seitsemän maalia ja saaneet yhteensä 25 tehopistettä. Jotain pakkien tehokkuudesta kertonee vertailu konferenssin muuhun kärkeen: Mike Green on yksin tehnyt 23 pistettä. Siipirikon Pittsburghin pakit hulppeat 55 pistettä ja Flyersin puolustajat peräti 61 pistettä, mutta sen sijaan Sabresin pakisto on saanut aikaan neljä maalia ja 34 pistettä. Näiden numeroiden tuijottaminen ja irrottaminen suoraan vertailuun ei toki tee oikeutta kellekään saati mittaa pakiston hyvyyttä, mutta numerot viestivät kuitenkin siitä, miten paljon Devils saa tehoja takalinjoiltaan.

Toinen ongelma liittyy osaltaan pakkien kiekollisiiin avuihin ja osaltaan (?) Lemairen pelisysteemiin. Devils on suosinut tiukoissa paikoissa vetäytymistä kuoreen maalin välittömään läheisyyteen. En tiedä, onko tämä suoraan Lemairen pelikirjasta, mutta esimerkiksi viimeisimmässä ottelussa Dallasia vastaan Devils vetäytyi useampaan otteeseen aivan oman maalin tuntumaan, mutta se vain pahensi kiipeliä. Lemairen pelisysteemiin tuntuu kuuluvan ajoittainen kilpikonnapuolustus, mutta eihän se voi pidemmän päälle toimia tällä kiekollisesti rajoittuneella pakistolla, jos tarkoituksena on joskus saada kiekko poiskin omalta alueelta eikä vain ottaa iskuja vastaan.

Hyökkäys

Loukkaantumiset ovat sotkeneet pahasti Devilsin hyökkäyspeliä. Joukkueesta puuttuvat tällä hetkellä sen kakkos- ja kolmossentterit Zubrus ja Niedermayer sekä alivoimaspesialisti Pandolfo. Patrik Elias puolestaan on keskenkuntoinen ja kestää vielä viikkoja, ennen kuin hän on täysin pelikunnossa. Hänen tervehtymisensä on kuitenkin elintärkeä Devilsin kannalta, koska muutoin joukkueessa on puolet tulokkaita.

Devils kärsii tehottomuudesta, se lienee selvä. Joukkue on pystynyt tekemään yli kolme maalia vain viidesti. Tällä hetkellä liian paljon lepää Parisen ja Zajacin harteilla. Yhtenä ongelmana on se, että joukkue ei ole saanut Rolstonista ja Langenbrunnerista irti kuin kymmenen tehtyä maalia eikä nelosketjusta ole ollut vielä yhdenkään maalin tekijäksi.

Tietty siihen nähden, että rivistä puuttuu jatkuvasti viisikon verran avauskokoonpanon vakionaamoja, joukkue on pärjännyt ihan hyvin ja konkareiden stuntit, kuten Sestito ja Halischuk ovat täyttäneet ruutunsa.

Valmennus

Jacques Lemaire on osoittanut jälleen, että hän on mestari ottamaan joukkueestaan irti tehot ja pitämään yllä hyvää henkeä. Siinä, missä Brent Sutter olisi murahdellut lehdistötilaisuudessa vaikean tilanteen vuoksi, Lemaire on veistellyt huumoria ja siinä sivussa muistanut kehaista onnistujia. Pidän myös siitä, että Lemairen alaisuudessa joukkue on pystynyt voittamaan tiukat ottelut.

Parasta Lemairen alkukauden suorituksessa on se, että hän on antanut nuorille pelaajille, kuten Bergforsille ja Halischukille vastuuta erikoistilanteita myöten ja antanut näiden myös tehdä virheitä. Bergforsin itseluottamus on noussut kohisten, kun hän on ensin ollut liian hanakka hyökkäämään, saanut siitä palautteen penkillä ja sen jälkeen hän on saanut uuden tilaisuuden.

Lemairen systeemistä on sitten vaikeampaa sanoa, millainen se loppujen lopuksi on. Jatkuvat loukkaantumiset pakottavat kokoonpanomuutoksiin ja pelin suoraviivaistamiseen. Pahimmat ongelmat aiheutuvat sentteripulasta, kun Travis Zajac on tällä haavaa ainoa kiekollinen sentteri terveiden kirjoissa. Jatkuva kentällisten sotkemisen huonona puolena on se, että Devils on ottanut paljon jäähyjä vääristä vaihdoista ja toiseksi minkäänlaisia kemioita ei pääse syntymään, kun ketjukaverit ympärillä pyörivät kuin hedelmäpelin rullat. Tosin tässä vaiheessa kautta jokainen on ainakin kerran pelannut jokaisen kanssa, joten tutkaparien ja tuhoisien triojen syntymiselle ei pitäisi enää olla esteitä...

Yhtä kaikki, Devils on edelleen kurinalainen joukkue, joka kuitenkin aika ajoin pelaa hyvinkin aggressiivisesti ja karvaa kahdella pelaajalla hyvin syvällä. Tilanteen mukaan Lemaire vaihtelee pelin sisällä kiekottoman viisikon koostumusta 2-1-2:n, 1-2-2:n ja jopa 1-1-3:n välillä.

Entä se trap? On sitäkin nähty muutamaan otteeseen, joskaan ei kertaakaan vielä täyttä 60:tä minuuttia. Malliesimerkki trapista on lokakuulta, jolloin Devils voitti Pensit 1-4 ja osa strategiaa oli tappaa Penguinsin alkurynnistys avauserän hyvin tyylipuhtaalla keskialueen trapilla. Ja sehän onnistui.

Erikoistilanteet

Devils on tehnyt vain 32 maalia tasakentällisin ja se onkin tässä tilastossa liigan kolmanneksi viimeinen, joten joukkueen pitäisi pystyä ratkomaan pelit ylivoimalla. Ylivoimalla maaleja on syntynyt kelvolliset 18 kappaletta ja ylivoimatehokkuus on vankkaa liigan keskikastia 21,4 prosentin tehoilla.

Brent Sutterin aikana Devilsin menestys ja kyky voittaa otteluita perustui pitkälti tasakentällisin tehtyihin maaleihin. Lemaire ei ole saanut joukkuetta menestymään samalla tavalla tasaviisikoin ja siitä osaltaan on seurannut hankala alkukausi, jonka ehdottoman hyvänä puolena on toki se, että joukkue on oppinut voittamaan tiukkoja, vähämaalisia pelejä. Devils vain tekisi elämästään paljon helpompaa, jos ottelut eivät järjestään olisi rottarallia yhden maalin marginaaleilla suuntaan tai toiseen.

Alivoimapelaaminen on noussut takeltelevan alun jälkeen Devilsin vahvuudeksi. Joukkue on ottanut liigassa vähiten jäähyjä ja pystyy tappamaan ottamansa jäähyt suhteessa melko hyvällä prosentilla (tällä hetkellä 80,6). Minun puolestani homma saa jatkua näin, sillä Devils on aina vaikeampi voitettava, mitä vähemmän vastustajat saavat ylivoimatilaisuuksia.

Sellaista nyt alkuun.

 

[dali]

Sitten pelaajakohtaiset arviot. Maalivahteja lukuun ottamatta arvosanan saamiseksi pelaajan on täytynyt pelata kolmannes jakson otteluista eli seitsemän peliä. Olen koettanut suhteuttaa arviointiasteikkoa pelaajien roolien ja odotusarvojen mukaiseksi. Esimerkiksi: Johnny Oduyalta voi lähtökohtaisesti odottaa merkittävämpää panosta kuin Mark Fraserilta.

Maalivahdit

Martin Brodeur 19 ott. 12-6-1, SV 92,0%, GAA 2.22, 1 SO

Messias aloitti hapuillen, mutta on sen jälkeen noussut totutulle tasolleen. Arvosanaa laskevat muutamat liian helpot päästetyt maalit. Jotta totuus ei kuitenkaan unohtuisi: Jokaista helppoa maalia seuraa pari kolme haamupelastusta. Marty antaa joka ilta joukkueelleen mahdollisuuden voittaa. 9+

Yann Danis 3 ott, 2-1, SV 92,3%, GAA 2,14

Messiaalla on pätevä kanadanranskalainen opetuslapsi. 8

Puolustajat

Mark Fraser 13 ott, 1+1=2, +1, 7 pim.

Fraser sai tilaisuutensa monen muun nuorukaisen tavoin, kun Devils joutui viime syksyn tavoin loukkaantumissumaan. Fraser on näyttänyt, että hän täyttää peruspakin mentävän aukon. 7½

Colin White 21 ott, 1+3=4, +1, 4 pim.

Miä oon taas kerran tyytyväinen Colin Whiteen. Hän pelaa fyysisemmin kuin moneen vuoteen ja on todella inhottava vastustaja. Muutaman kerran innokkuus on mennyt yli ja hän on ajanut vaarallisesti ohi miehestään tai hukannut miehensä maalilla. White on kuitenkin jälleen pelannut korkealla tasolla ja ollut erityisen tärkeä lenkki loukkaantumissuman jälkeen. Huomatkaa muuten Whiten jäähymäärä, joka ei huimaa päätä, kun ajattelee missä roolissa hän pelaa. 8½

Andy Greene 18 ott, 3+6=9, +5, 4 pim.

Greene on syksyn iloisin yllätys joukkueessa. Kauden alla hänestä odotettiin kolmosparin täytemiestä, mutta muiden epäonni avasi tilaisuuden nousta isoon rooliin. Sittemmin Greene on pelannut kaikissa avaintilanteissa. Greene teki marraskuun alussa omanlaistaan seurahistoriaa: Hän joko teki tai syötti voittomaalin viidessä perättäisessä voitto-ottelussa. 9+

Paul Martin 9 ott, 0+2=2, +1, 0 pim.

Martin avasi kauden hyvin ja oli omassa päässä kenties parempi kuin koskaan, mutta hänekin tehoissaan näkyy Devilsin kangertelu hyökkäyspäässä. Martinin jokavuotinen loukkaantuminen pilaa ison siivun tästäkin kaudesta. Kaikeksi onneksi vamma on siisti hiusmurtuma ja Martin on palaamassa parin viikon kuluessa tositoimiin. 8½

Bryce Salvador 21 ott 0+4=4, +2, 22 pim.

Salvador on nostanut tasoaan pykälän verran ylöspäin ailahtelevan viime kauden jälkeen. Hänelle sattuu edelleen huolimattomuusvirheitä, mutta kokonaisuutena Sal tekee kroppaansa säästämättä arvokasta työtä palkkansa eteen. Arvosanaa nostaa hänen älytön kipukynnyksensä ja kyky pelata vaivaisenakin parikymmentä minuuttia ottelua kohti. 8

Mike Mottau 20 ott, 0+0=0, +4, 11 pim.

Mottaun suhteen tunteet ovat hyvin kaksijakoiset. Hän antaa jäällä kaikkensa ja peruspelaaminen on ihan kelvollista. Mottau on kuitenkin auttamatta liian suuressa roolissa juuri nyt, mutta ei Devilsillä ole ketään parempaakaan heittää tilalle. 7

Cory Murphy 11 ott, 2+1=3, -3, 2 pim.

Ihan ok hyökkäyspäässä, onneton puolustuspäässä. Siinä Murphyn otteiden koko kuva, joiden vuoksi hän ei pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa edes Martinin ja Oduyan jäätyä sivuun. 5½

Johnny Oduya 11 ott, 0+0=0, -5, 16 pim.

Johnny-O:n alkukausi oli pettymys, joka päättyi ehkä kaikeksi onneksi loukkaantumiseen. Liekö Lemairen systeemin omaksuminen vienyt Oduyan sivuraiteelle, vai mistä lie kiikastanut, mutta Oduya oli kentällä tyhjä rotsi. Virheitä toisensa perään ja ponteva hyökkäyspeli oli jäänyt viime kevääseen. 6

Hyökkäys

Dainius Zubrus 20 ott, 2+5=7, -1, 10 pim.

Vaikka pistetilastot eivät mairittele Liettuan koljattia, hänen pelasi todella vahvan alkukauden ja hän kunnostautui erityisen hyvin puolustuspäässä. Zubrus on Lemairen luottomies tärkeillä hetkillä ja valmentaja totesikin, että Zubruksen menettäminen oli kenties pahin suonenisku kaikista syksyn vastoinkäymisistä. Mitä Zubrus voisi tehdä paremmin? Samat tutut asiat eli viimeistellä tehokkaammin. 8+

Zach Parise 21 ott, 13+14=27, +15, 4 pim.

Kausi alkoi ryömittämällä, mutta sittemmin Parise on syttynyt samaan roihuun, jossa hän vietti viime kauden. Pelaa illasta toiseen täysillä ja kantaa joukkuetta harteillaan. Paljoa enempää ei yhdeltä pelaajalta voi vaatia. 10-

Rod Pelley 20 ott, 0+2=2, -6, 11 pim.

Pelley on tahkonnut nelosketjussa jämäminuutteja. Taklaa hanakasti, mutta muutoin hän ei ole esittänyt mitään ihmeellistä, joskin sellainen on ollut nelosketjun tarina muutoinkin. 6+

Brian Rolston 20 ott, 6+3=9, -4, 2 pim.

Rolista käytiin mielenkiintoinen keskustelu aiemmin tässä ketjussa. Neljännes kaudesta on takana ja tunnelmat hänen suhteensa ovat kaksijakoiset. Rolston pelaa pari ottelua hyvin ja on sen jälkeen pari ottelua hukassa. Ongelmana ja alhaisten tehojen yhtenä selittäjänä on myös se, ettei hänelle ole tarjottu sentteriksi kunnollista pelintekijää, eikä loukkaantumistilanne taida mahdollistaa toiveen toteutumista. Rolstonin omassakin tekemisessä on paljon petrattavaa eikä ihan ok ole sitä, mitä tältä veteraanilta odotetaan. Käsi ylös, kuka muistaa hänen viimeksi voittamansa taistelun irtokiekosta? 7-

Tim Sestito 7 ott, 0+1=1, -2, 2 pim.

Putosi harjoitusleirin päätteeksi viimeisten joukossa Lowelliin. Sai pikahälytyksen ja onkin esiintynyt hyvin peliaikaansa ja rooliinsa nähden. Sestito on pudottamassa Rod Pelleyn taakseen nokkimisjärjestyksessä. 7

Jamie Langenbrunner 21 ott, 4+14=18, +5, 2 pim.

Kapteeni on kärsinyt pikkuvaivoista, jotka ovat näkyneet kentälläkin ajoittaisena kankeutena. Kemiat Lemairen kanssa eivät aina ole menneet yksiin ja Sutterin alaisuudessa viihtyneellä Langenbrunnerilla on ollut omat sopeutumisvaikeutensa uuteen systemiin ja uuteen joukkueen esikuntaan. Langs on kuitenkin petrannut otteitaan ja on kerännyt kaikessa hiljaisuudessa hyvät tehot. 8-

Matt Halischuk 15 ott, 1+0=1, -2, 2 pim.

Nuorukainen makselee oppirahojaan ja oppii koko ajan uutta. Halischuk on saanut Lemairelta paljon vastuuta ja on saanut myös tehdä virheitä - Joita hän myös on isojen peliminuuttien ja kohtuullisen vastuun kantajana tehnyt. Lupaava Halischuk on vielä raakile eikä vielä pysy NHL-vauhdissa, mutta tämä kova koulu palvelee hänen tulevaisuuttaan. 6½

Ilkka Pikkarainen 13 ott, 0+1=1, -3, 6 pim.

Pelannut täytemiehen roolissa, joskin saanut ajoittain vastuuta enemmän, kun Lemaire on sekoittanut ketjujaan. Sairastelu harjoitusleirillä sotki kauden alkua ja hän ei ole muutenkaan saanut parasta irti itsestään. Suurimmat rajoitteet ovat kiekollisessa pelissä, mutta Pelleyn ja Petersin kaltaisten möyrijöiden ketjukaverina kiekko ei montaa hetkeä omassa lavassa viivy. 6

Nicklas Bergfors 21 ott, 5+9=14, 0, 6 pim.

Bergfors sai kauan ja nöyrästi odottamansa tilaisuuden ja on vastannut huutoon vähintään hyvin. Bergfors on nauttinut isosta vastuusta ja on tehnyt mukavasti tehoja ja väläytellyt ajoittain mitä kiekolla omassa lavassa, ketteryydellä ja pehmeillä käsillä voi saada aikaan. Hänellä on vielä paljon parantamista niin hyökkäys- kuin puolustuspelaamisessaan, mutta on selvää, että Bergfors on tullut jäädäkseen NHL:ään. 8+

Travis Zajac 21 ott, 7+13=20, +10, 10 pim.

Hyvät naiset ja herrat: Selke-finalisti Travis Zajac. Nuorukaisen pelaamisesta ei löydy heikkoa kohtaa. Zajac tekee oikeita asioita molemmissa päissä kenttää ja hän on yksin estänyt ainakin kymmenen maalin synnyn olemalla puolustuspäässä puolustajien ja Martyn tukena. Ja onpa hän myös ehtinyt maalintekoonkin mukaan. 9½

Jay Pandolfo 9 ott, 1+1=2, -1, 2 pim.

Pandolfo aloitti kauden hyvin, mutta joutui vanhan joukkuetoverinsa Ruppin kyseenalaisen taklauksen vuoksi sairauslomalle olkapään mentyä sijoiltaan. Ennen loukkaantumistaan Pandolfo muodosti Rob Niedermayerin kanssa hyvän kaksikon puolustavaan rooliin ja alivoimalle. 7½

Rob Niedermayer 13 ott, 2+5=7, +3, 4 pim.

"Needmybrotherin" hankinta tuntui ensi alkuun hämmentävältä, mutta hän osoitti pian olevansa mies paikallaan. Nieds pelasi ennen loukkaantumistaan hyvää kiekkoa molemmissa päissä kenttää. 8

Pierre-Luc Letourneau-Leblond 7 ott, 0+0=0, -3, 0 pim.

Miehen nimi on pidempi kuin lista teoista kaukalossa. Kärsinyt erilaisista mysteerisistä pöpöistä, joiden vuoksi häntä on ihan välttämättä pitänyt roikuttaa milloin IR-listalla, penkin päässä ja katsomossa. Ei arvosanaa.

David Clarkson 21 ott, 7+8=15, +2, 37 pim.

Clarksonin yksilötaidoilla ei koskaan olisi pitänyt päästä NHL:ään, mutta hänen peräänantamattomuutensa on tehnyt hänestä heittämällä arvokkaan roolipelaajan. En kuvittele, että Clarkson tekee tätä tahtia pisteitä koko kauden, mutta 20 maalia ja 40 pistettä on häneltä erinomainen suoritus kaiken muun hänen aiheuttamansa hässäkän ohella. Clarkson on vieläkin raakile ja ottaa turhia jäähyjä aggressiivisuuden muuttuessa kouhotukseksi. Toinen päätään nostanut huono puoli on turha itsekkyys tilanteissa, joissa Clarksonilla on vetopaikka, mutta ketjukaverilla olisi tyhjä maali vain syötön päässä. 8+

Andrew Peters 13 ott, 0+0=0, -4, 18 pim.

Vaikutti kauden alla ihan perustellulta hankinnalta nelosketjuun ja tappelijan rooliin. Ei ole ollut sanottavammin hyödyksi kummassakaan roolissa, koska taidot jääkiekkoilijana eivät ole merkittävät eivätkä hanskatkaan ole pudonneet kuin kahdesti. Tosin yhtä hyvin Lemairelta voi kysyä, miksi hän pitää kokoonpanossa kahta tappelijaa, joista kumpikaan ei tappele säännöllisesti? 5½

Patrik Elias 7 ott, 0+5=5, 0, 2 pim.

Kuntoutuminen on vielä kesken. Tarvitsee vielä lisää pelejä, että saa jalat allensa. Arvosana ympäripyöreä ja olosuhteet huomioiva 8+

Joukon jatkona kaukalossa on nähty Tyler Eckford, Matt Corrente ja Dean McAmmond.

 

[Lauri]

Hyvää tekstiä dalilta, kiitokset teksteistä!

Olen oikeastaan samaa mieltä kaikesta, mitä nyt hieman hilaisin Langenbrunnerin arvosanaa alaspäin ja Clarksonin ylöspäin.

Langenbrunner on ollut jotenkin kaksijakoinen pelaaja alkukaudella. Kun katsoo miehen tehopisteitä, niin voi tuntua ettei Jamietä viitsi arvostella, mutta pakko se on silti hieman raapaista. Lähes piste/peli tahtia mies on pelannut, mutta eihän miehen peli ole ollut tasoltaan viime vuotisen tasolla kuin hetkittäin. Johtuukohan tämä jostain pienistä vammoista, jotka ovat häntä alkukaudella kiusanneet? Missään ei taida olla vahvistettu, että Langs vaivoista kärsisi, mutta jotenkin ollut rivien välistä luettavissa ettei kaikki paikat ole kunnossa. Onkohan hän osallistunut yhtiinkään vapaaehtoisiin joukkueen harjoituksiin? Monta vapaaehtoistreeniä on ainakin väliin jäänyt. Kyllähän hän on tästä vitsaillut kysyttäessä, sanoen että on tarpeeksi viisas jättääkseen harkat väliin, mutta uskon että taustalla on muutakin. Jotain joka on vaikuttanut myös hänen otteisiin jäällä. Uskon silti täysin, että Langenbrunner saa koko ajan peliään parempaan kuntoon ja on varmasti loppukaudella todella tärkeä osa Devils-joukkuetta. Tapanahan on ollut että Langenbrunner syttyy vasta aivan totaalisesti liekkeihin playoff-peleissä. Ei Jamie vielä niin vanha ole, että tähän poikkeusta olisi tällä kaudella luvassa.

Toinen tapaus on sitten Clarkson. Vai ei miehellä käsiä ole dali, mites tämä maali: http://www.youtube.com/watch?v=oEClQ7oReqo
Joskus sokea kanakin jyvän löytää jne? =)

No totta puhuen, eihän miehen vahvuuksiin kuulu mitkään unohtumattomat veivit, vaan ankara työnteko ja maalille ajaminen. Siinä kastissa hän onkin sitten yksi liigan parhaista. Heti kauden ensimmäisestä pelistä lähtien hän on pelannut loistavaa kautta ja tehnyt myös hyvän määrän pisteitä sekä tapellutkin pariin otteeseen. Erittäin arvokas pelaaja joukkueelle. Asennepelaaja vailla vertaa ja yksi alkukauden onnistujista Zajacin, Parisen sekä puolustuksen ja Brodeurin kanssa.

Mielestäni myös ketju Rolston-Niedermayer-Pandolfo ansaitsee erityismaininnan. Tämä kenttä toimi loistavasti siihen asti kun Pandolfo hajosi. Toivottavasti saadaan nopeasti kaikki ketjun palaset terveiden kirjohin ja ketju kasaan. Erinomainen kolmoskenttä mille tahansa NHL-joukkueelle.

 

[dali]

Olen oikeastaan samaa mieltä kaikesta, mitä nyt hieman hilaisin Langenbrunnerin arvosanaa alaspäin ja Clarksonin ylöspäin.

Langenbrunner on ollut jotenkin kaksijakoinen pelaaja alkukaudella. Kun katsoo miehen tehopisteitä, niin voi tuntua ettei Jamietä viitsi arvostella, mutta pakko se on silti hieman raapaista. Lähes piste/peli tahtia mies on pelannut, mutta eihän miehen peli ole ollut tasoltaan viime vuotisen tasolla kuin hetkittäin. Johtuukohan tämä jostain pienistä vammoista, jotka ovat häntä alkukaudella kiusanneet? Missään ei taida olla vahvistettu, että Langs vaivoista kärsisi, mutta jotenkin ollut rivien välistä luettavissa ettei kaikki paikat ole kunnossa.

Langenbrunner on jättänyt toistuvasti treenejä väliin ja ilmeisesti hänellä on jonkin sortin ylävartalovamma, tai ainakin sellaisen kuvan olen saanut lukiessani rivien välistä Gulittin ja Cheren raportteja.

Tahmean alun jälkeen Langs on mielestäni parantanut merkittävästi ja hän on tehnyt sangen hyvää työtä Parisen ja Zajacin kanssa pelatessaan todella merkittävässä roolissa molemmissa päissä kenttää, jos kohta hänkin on pelannut vähän kaikkien kanssa.

Langs ei ole sinänsä mitenkään erityisen tehokas viimeistelijä, vaan useimmiten vedot suuntautuvat plekseihin tai veskarin rintaan eikä tämä vuosi ole tehnyt poikkeusta. Läpi uransa Langenbrunner on mennyt tehojen puolesta vuoristorataa. Langs syttyi viime kaudellakin vasta vuodenvaihteen jälkeen. Hänellä oli muistaakseni viisi maalia runkosarjan puolivälissä ja jälkimmäisellä puoliskolla kautta hän takoi sitten yli 20 maalia ja 50 pistettä.

Toinen tapaus on sitten Clarkson. Vai ei miehellä käsiä ole dali, mites tämä maali: http://www.youtube.com/watch?v=oEClQ7oReqo
Joskus sokea kanakin jyvän löytää jne? =)

No totta puhuen, eihän miehen vahvuuksiin kuulu mitkään unohtumattomat veivit, vaan ankara työnteko ja maalille ajaminen. Siinä kastissa hän onkin sitten yksi liigan parhaista. Heti kauden ensimmäisestä pelistä lähtien hän on pelannut loistavaa kautta ja tehnyt myös hyvän määrän pisteitä sekä tapellutkin pariin otteeseen. Erittäin arvokas pelaaja joukkueelle. Asennepelaaja vailla vertaa ja yksi alkukauden onnistujista Zajacin, Parisen sekä puolustuksen ja Brodeurin kanssa.

Clarkson esitti tuossa videossa toisen kahdesta erikoisliikkeestään. Se toinen on vanhanaikainen. Heh.

Clarkson on ehdottomasti onnistunut alkukaudella paremmin kuin olisin odottanut. Arvosanaa laskevat kuitenkin lukuisat typerät jäähyt, joita hän on ottanut hyökkäysalueella. Viimeksi näin kävi edellisessä pelissä Dallasia vastaan, jossa hän otti täysin turhan koukkujäähyn vastustajan maalin takana. Henkilökohtaiset onnistumiset ovat myös ruokkineet epätervettä itsekkyyttä, johon viittasin arvioinnissa. Ilman näitä kauneusvirheitä Clarksonin arvosana alkaisi yhdeksällä.

Mielestäni myös ketju Rolston-Niedermayer-Pandolfo ansaitsee erityismaininnan. Tämä kenttä toimi loistavasti siihen asti kun Pandolfo hajosi. Toivottavasti saadaan nopeasti kaikki ketjun palaset terveiden kirjohin ja ketju kasaan. Erinomainen kolmoskenttä mille tahansa NHL-joukkueelle.

Sinänsä tämä ketju toimi ihan mallikkaasti, mutta tämä ei ole täysin ongelmaton siinä mielessä, että Brian Rolston hautautuu tässä koostumuksessä jälleen roolipelaajaksi eikä hänestä saada tehoja irti. Rolston tarvitsee paremman sentterin (lue: Eliaksen) ruokkimaan häntä.

Lemaire on viimeisimpänä kokeilunaan koonnut veteraaniketjuksi Rolston-Elias-Langenbrunner-koostumuksen. Toivoisin, että tämä ketju pysyisi kasassa pidempään, koska siinä on Dallas-ottelun perusteella ainesta hyväksi kakkosketjuksi.

Sitten pari sanaa illan ottelusta Senatorsia vastaan. Edellinen kohtaaminen olisi voinut päättyä Senatorsille, mutta joukkue töpeksi voittonsa typerien jäähyjensä kanssa. Tämä asia lienee käyty tarkkaan läpi joukkueen kesken eikä samanlaista penailua nähdä tänään.

Senators on hyvässä myötäisessä. Sillä on allaan neljän ottelun voittoputki, jonka aikana se on päihittänyt konferenssin kärkijoukkueista Pittsburghin, Buffalon ja viimeisimpänä Washingtonin.

Devilsillä on allaan mollivoittoinen minikiertue vieraskentillä, jonka aikana se hävisi Dallasille, Nashvillelle ja Philapdelphialle. Saa nyt nähdä, miten kauan joukkue pystyy pyristelemään kolmen NHL-tason kentällisen voimin playoff-vauhdissa.

Devils ei vieläkään saa apuja sairastuvaltaan. Rich Cheren mukaan pitkäaikaispotilaista kukaan ei palaa vielä tällä viikolla tositoimiin.

Devils lähtenee kutakuinkin tällaisilla ketjuilla otteluun. Merkittävin muutos on, että Corrente ja Eckford vaihtavat paikkaa. Eckfordille laitahyökkääjän paikka onkin tutumpi, koska hän pelasi aina vuoteen 2003 saakka hyökkääjänä.

Parise-Zajac-Bergfors
Rolston-Elias-Langenbrunner
Halischuk-McAmmond-Clarkson
Peters-Sestito-Eckford

Greene-Salvador
White-Mottau
Fraser-Corrente

Brodeur
Danis

muuta pientä:

- Brodeur sai perheenlisäystä maanantaina. Onnea vua!
- Viikonvaihteessa eurooppalaiset saavat mukavaan aikaan kiekkoherkkua, kun Devils pelaa perjantaina ja lauantaina iltapäiväottelut Bruinsia ja Islandersia vastaan.
- Devilsin farmijoukkue Lowell on aloittanut kautensa paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Huolimatta siitä, että iso osa joukkueen avainmiehistä on tuuraamassa Devilsin loukkaantumisia, Lowell Devils johtaa tällä hetkellä omaa divisioonaansa.

 

[Evil]

Senaattorit nurin Bergforsin, Eliaan ja Langenbrunnerin maaleilla 3-1. Näin sitä pitää.

Dalin analyyseille nostan olematonta hattuani jälleen, melko lailla samoilla linjoilla ollaan. Esimerkiksi Clarkson pelannut todellakin odotuksiin nähden yläkanttiin, kun taas Oduyalta oli lupa odottaa enemmän. Colin Whiten pelaamista on ollut ilo katsella, varsinkin kun tietää kuinka paljon vastoinkäymisiä miehellä on ollut silmävammasta lähtien. Yhteen aikaan pelotti jopa Whiten pelien olevan pelattu, mutta tasolleen on onneksi noussut taas. Parise on Parise, ja Zajac ansaitsisi Selken takuuvarmasti. Cup-sormuksen ohella.

Elias is back, ja hyvä niin.

 

[dali]

Lystiä, että Evilkin on pitkästä aikaa tässä ketjussa kontribuutioineen! Kerro nyt ihmeessä myös ne asiat Devilsin alkukaudesta, mistä olet eri linjoilla kuin minä. Muutenhan tämä menee yksipuoliseksi vääristelyksi koko ketju.

Viime yön ottelu Senatorsia vastaan oli Devilsiltä hyvä paluu voittojen tielle ja makeasti viides perättäinen kotivoitto. Valmentaja Jacques Lemairelle tämä oli 400. voitto Devilsin peräsimessä.

Ottelu ratkesi toisessa erässä, jossa Devils alkoi viedä ottelua ja sai tärkeän maalin erän loppuun, kun Greene hoksasi maalille nousevan Eliaksen ja heitti tälle rannevedon ohjattavaksi maaliin.

Ottelu oli kahden siipirikon joukkueen tarkkaa kyttäämistä. Missään vaiheessa peli ei aaltoillut, koska kumpikaan ei antanut yhtään ylimääräistä tilaa ja molemmilla oli koko ajan varmistus päällä. Niinpä kaikki maalit tehtiin enemmän tai vähemmän onnekkaasti. Bergfors sai puoli-ilmaiseksi kiekon maalilla, kun Greenen rännikiekko otti pleksistä kimmokkeen suoraan maalille, josta Bergy poimi sen ja heitti Elliotin puikoista sisään.

Senatorsin tasoitus tuli samalla tavalla vaarattoman näköisestä tilanteesta, jossa kiekko pelattiin kulmasta viivaan. Pakin nousua paikannut Winchester laukoi kiekon maalille, jonne lipunut Michalek ohjasi sen taidokkaasti Martyn längistä sisään.

Devils oli kahdesta joukkueesta kurinalaisempi. Se ei päästänyt vieraitaan kertaakaan ylivoimalle, vaan ainoat jäähyt tulivat pikku nahisteluista Clarksonille ja Petersille.

Andrew Peters keräsi kavereita kolaamalla Chris Neilin ja Alexandre Picardin. Molemmat kokivat taklauksessa kovia. Neilin jalka jäi pahasti Petersin ja laidan väliin puristuksiin eikä hän enää palannut otteluun. Toisessa erässä Picard näki tähtiä, kun hän horjahti laidan lähellä ja Peters tuli höyryjyrän lailla yli ja kädet osuivat kipeästi Picardin päähän.

Jarkko Ruudulla oli kolmannen erän lopulla tuhannen taalan paikka viedä peli jatkoajalle, mutta Brodeur venyi patjoineen hänen yritystensä tielle. Heti perään Ruutu otti sitten jäähyn, joka käytännössä lopetti Ottawan loppukirin siihen paikkaan.

Sitten joitain pieniä Devils-havaintoja ottelusta:

- Nicklas Bergfors pelasi paremmin kuin pitkään aikaan.
- Mark Fraser voisi puolestani jäädä loppukaudeksi rinkiin. Peruspelaaminen on kohdillaan.
- Veteraaniketju Rolston-Elias-Langenbrunner on pidettävä yhdessä!
- Dean McAmmond on kullanarvoinen lisä joukkueeseen. Ei tee ihmeitä, mutta pelaa erittäin järkevästi vaihdosta toiseen. Liike on kohdillaan, vaikka kerran lopettaneen konkarin harjoituskausi olikin torso.

Ottelun tähdet:

*** Andy Greene. Tuntuu kuin hän kehittyisi joka ottelussa pykälän verran paremmaksi. Nauttii saamastaan vastuusta ja tulosta syntyy sen myötä. Pelasi eilenkin viisaasti kiekon kanssa ja voittomaali syntyi hänen oivalluksestaan. Ainoa kauneusvirhe pelissä oli Michalekin maali, jossa hän ei pitänyt tshekkitaiturin mailaa riittävän hyvin.

** Martin Brodeur. Ei voinut Michalekin maalille mitään, kun tämä pääsi ohjaamaan Winchesterin vedon metrin päästä. Muutoin Marty oli kuin elävä muuri ja pysäytti kolmannessa erässä Senatorsin lähentelyt ja ennen muuta Ruudun huippupaikan loppuminuuteilla.

* Daniel Alfredsson. Alfie kärsii eniten joukkueen loukkaantumisista. Hän oli totuttuun tapaan vaarallinen aina kiekon saadessaan, mutta tulosta ei Devilsin onneksi syntynyt. Ei juuri saanut apuja ketjukavereiltaan.

Järkevämpää journalistista puhetta ottelusta:

Newark Stard-Ledgerin raportti

Lemaire vaatii enemmän Bergforsilta

Bergen Recordin raportti

Muuta pientä:

- Rob Niedermayer on palannut harjoituksiin, mutta hän ei lähde Bostonin-matkalle. Häntä on ilmeisesti vaivannut olkapäävamma, mutta Devils ei ole tätä vahvistanut.

- Devilsin radiotiimin asiantuntija Sherry Ross teki yhdenlaista NHL-historiaa. Hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka on selostanut englanniksi koko ottelun. nhl.comista löytyy lisää tästä merkkipaalusta.

- Gulittin blogiin ei tällä hetkellä pääse ilman kikkailua, koska palvelin estää kaikki ulkomaiset yhteydenotot. Palvelin, jolla Gulittin blogi sijaitsee, on ilmeisesti joutunut palvelunestohyökkäyksen kohteeksi, joten sitä myöten Yhdysvaltain ulkopuolinen liikenne on estetty.